Perussuomalaisten luoja ja puheenjohtaja Timo Soini on ilmeisesti väistymässä puolueen johdosta, eli päämpän palli on nyt kaupan, ellei peräti huutokaupan. Huudot ainakin ovat voimistumassa, sillä sekä puolustusministeri Jussi Niinistö että päärasisti Jussi Halla-aho ovat sopivasti möläytelleet typeryyksiä vuodenvaihteen jälkeen.
Det förefaller att Timo Soini, sannfinska partiets ledare och skapare, håller på att lämna ifrån sig rodret. Ledartronen är alltså till salu och kommer att auktioneras till den som vrålar högst. Och vrål råder det ingen brist på, ty både försvarsminister Jussi Niinistö och den ledande rasisten Jussi Halla-aho har kommit med lämpligt tajmat skitprat strax efter årsskiftet.
Jussi Niinistö edustaa vielä jossain määrin vanhaa militaristista äärioikeistotraditiotamme. Hurrivihaaja toki hänkin on, eli viime kädessä hänelle on tärkeämpää etsiä vihollisia ja vainottavia oman kansan keskuudessa kuin pyrkiä sitomaan kaikki kansanryhmät maanpuolustusta tukemaan. Silti hän on selvästi kotoisin eri maailmasta kuin Halla-aho: hänelle jonkinlaisen maanpuolustushenkisen isänmaallisuuden ylläpitäminen on vielä tärkeää, ja siviilipalvelusmiehet hän näkee vaarana tälle isänmaallisuudelle.
Jussi Niinistö står för vår traditionella militaristiska högerextremism. Svenskätare är han visserligen, dvs för honom är det när allt kommer omkring viktigare att söka fiender bland finländare och förfölja dem i stället för att engagera alla befolkningsdelar i fosterlandets försvar. Ändå är han hemma från en annan värld än Halla-aho: för honom är det alltjämt viktigt att upprätthålla någon sorts försvarsvänlig patriotism, och civiltjänstgörarna ser han som ett hot mot denna fosterländskhet.
Kokonaan eri asia sitten on, että Niinistölle asepalvelus on ennen kaikkea uskonnollinen rituaali, joka kaikkien nuorukaisten tulee suorittaa, vaikka suoritus tapahtuisi tavalla, joka ei vastaa maanpuolustuksen tosiasiallisia nykytarpeita. Juuri hänenlaistensa siviilimilitaristien kiihkoilu yläasteaikoina on vuosikymmenet käännyttänyt enemmän nuorukaisia sivariuteen kuin mikään Sadankomitean tai Aseistakieltäytyjäliiton propaganda pystyisikään.
Sen är det en helt annan historia att värnplikten ur Niinistös synpunkt endast utgör en religiös ritual som alla ynglingar bör underkasta sig, oberoende av om detta sker på ett sätt som inte motsvarar försvarets verkliga behov. De flesta vapenvägrare har faktiskt aldrig intresserat sig vare sig för De Hundras Komittés eller Vapenvägrarförbundets propaganda - däremot har de gått i högstadiet tillsammans med Niinistös gelikar.
Halla-aho, kuten tiedämme, on täysin maattoman maailmankulttuurin tuote ilman minkäänlaista kosketusta isänmaan perinteisiin. Hän valitsi aikoinaan siviilipalveluksen, eikä varmasti minkään rauhanaatteen, vaan pikemminkin joko mukavuudenhalun tai kyynisen nihilismin takia. Hänelle "kulttuuriharrastukset" tarkoittavat räminärokkipumppua, mutta esimerkiksi suomenkielistä kirjallisuutta hän ei tunne eikä lue - jos lukisi, hänen vastenmielisen huono äidinkielen taitonsa saattaisi jopa parantuakin.
Som vi vet är Halla-aho en produkt av den rotlösa och hemlösa världskulturen och saknar all kontakt med fosterlandets sanna traditioner. På sin tid gjorde han civiltjänst, och definitivt inte besjälad av någon fredsidé, utan snarare av bekvämlighetsskäl eller p g a ren cynisk nihilism. Några kulturintressen har han aldrig haft, med undantag av ett miserabelt rockband han spelat i, men det är uppenbart att han inte har någon aning om finskspråkig litteratur - skulle han någonsin ha läst böcker på finska, skulle hans motbjudande dåliga kunskaper i modersmålet t o m bli bättre.
Mitä sitten maanpuolustukseen tulee, Halla-aho otti avoimesti kantaa Trumpin puolesta. Tämä osoittaa täydellistä piittaamattomuutta siitä, mikä Suomen tosiasiallinen maanpuolustuksellinen etu on - se, että USA ja Nato pysyisivät koossa ja sotilaallisesti toimintakykyisinä ja että meillä olisi Nato johon liittyä. On jo pitkään ollut selvää, että Trump on - jollei suorastaan Venäjän taskussa - niin ainakin halukas tekemään henkilökohtaisia sopimuksia Putinin kanssa meidän kaikkien päänmenoksi. Jos Halla-aho tai hänen kannattajansa olisivat oikeasti kansallismielisiä missään järkevässä mielessä, he eivät olisi erityisen ilahtuneita sellaisen presidentin valtaannoususta Yhdysvalloissa, joka saattaa allekirjoittaa uuden Molotov-Ribbentrop-sopimuksen Putinin kanssa.
Vad sen gäller fosterlandets försvar, så bör det noteras att Halla-aho öppet tog parti för Trump. Det här vittnar om ren nonchalans mot Finlands faktiska försvarsintressen. Vårt intresse är att USA och Nato förblir någorlunda funktionsdugliga, att det alls finns en Nato att ansluta sig till. Men det blev klart för länge sen att Trump - om han inte direkt är en rysk marionett - åtminstone är villig att ingå personliga avtal med Putin, till vår allas nackdel. Skulle Halla-aho eller hans anhängare i ordets vettiga mening vara fosterländskt eller nationellt sinnade, så skulle de inte vara alltför förtjusta över att en president som kanske kommer att skriva under en ny Molotov-Ribbentrop-pakt tillträtt makten i USA.
Oma huvittavuutensa on tietenkin siinä, että Halla-aho päätyy Trump-ihailussaan samalle puolelle kuin kaikkein paatuneimmat vanhan liiton kommunistit, jotka hyvän aikaa ennen Yhdysvaltain vaaleja alkoivat jankata "sota-Hillarysta". Koska se porukka ei pyyhi persettäänkään ilman eri käskyä Kremlistä, on harvinaisen selvää kenen lauluja he lauloivat. Ikäkommareille "rauha" tarkoittaa aina sitä, että Venäjä saa rauhassa rauhanomaisesti vallata rajanaapureitaan, ja tämän estäminen on sotahulluutta ja Nato-kiimaa.
Det är givetvis på sitt sätt komiskt att Halla-aho i sin beundran av Trump hamnar på samma sida med de allra envisaste gamla kommunisterna, som i god tid före det amerikanska presidentvalet började svamla om "krigstokiga Hillary". Det gänget torkar sig inte ens i rumpan utan order från Moskva, så det är inte svårt att gissa vem som komponerat slagdängan åt dem. För gamla kommunister betyder ordet "fred" att låta Ryssland i fred erövra sina grannländer, och den som inte gillar det här är en krigstokig Natohök.
Halla-aho on pitkään koettanut istua kahdella tuolilla ja koettanut kiistää puolueensa ja kannattajakuntansa venäläismielisyyden, mutta juuri äskettäin hän kirjoitti Atte Kalevan blogiin kommentin, jossa osoitti olevansa puhdasverinen YYA-mies. Kommentissaan hän tallasi samaa polkua, jota monet hompanssit ennen häntä ovat kulkeneet pragmaattisuudeksi selitettyyn russofiliaan. Hän ehdotti Suomelle Armenian tietä, mikä on jo vähän liiankin härskiä. Armenia on jo pitkään ollut monessakin mielessä Venäjän provinssi, ei vähiten siksi, että mailla on hyvin laajaa sotilaallista yhteistoimintaa; Putin on hiljattain esittänyt yhteisten asevoimien luomista, mutta Armenialla ja Venäjällä on jo ennestään jonkin verran yhteisiä joukkoja.
Halla-aho har länge försökt sitta på två stolar och förneka den rysksinnade attityd som gör sig gällande inom hans parti och hans egen anhängarkår, men helt nyligen lämnade han i Atte Kalevas blogg en kommentar som visar att han är en renrasig vsb-man. I kommentaren följde han i de åsiktsfränders fotspår som redan tidigare omfattat Rysslands ståndpunkt utifrån vad de själva anser vara pragmatism. Han föreslog Armenien som förebild för Finland, vilket redan går alltför långt. Armenien har ju sedan länge varit i praktiken en rysk provins: Putin har nyligen föreslagit att dess väpnade styrkor slås ihop med det sydryska militärdistriktets, men Armenien och Ryssland har redan av gammalt någon sorts gemensamma trupper.
Puheenjohtajakisa tietysti edellyttää polarisaatiota eli sitä, että molemmat herrat korostavat erojaan ja syyttävät toisiaan pettureiksi ja kommunisteiksi; ja juuri Niinistön ja Halla-ahon välillä kulkee perinteisen suomalaisen äärioikeistolaisuuden ja postmodernin kansainvälisen fasismin jakolinja.
Tävlingen om ordförandeskapet innebär givetvis polarisering, dvs bägge gentlemännen måste framhäva sina skillnader och oenigheter och beskylla varandra för bedrägeri och kommunism; och det är precis mellan Niinistö och Halla-aho som skiljelinjen mellan traditionell finsk högerextremism och postmodern internationell fascism förlöper.
