Harhakuvitelmia Venäjästä - Vanföreställningar om Ryssland

”Venäjän arvostelijat ovat äärioikeistolaisia, nationalisteja, rasisteja ym”: Tällaista kuulee usein vanhojen vasemmistolaisten väittävän. Itse asiassa, kuten kaikki Homma-foorumiin pintapuolisestikin tutustuneet tietävät, suurin osa äärioikeistostamme suhtautuu Venäjään tietyllä lukkarinrakkaudella. Toki foorumilla sallitaan myös perinteinen venäläisviha, mutta merkillepantavaa on, miten taitavasti sovitellen ja terveeseen järkeen vedoten siellä ylipuhutaan vanhakantaisia ryssänkammoksujia uuteen venäläismieliseen äärioikeistolaisuuteen.

”Venäjä on köyhien puolella kapitalismia vastaan”: On totta, että nykyhallitus edustaa sellaista karkeaa rahaoikeistolaisuutta, joka on monille suomalaisille vieras (persujen rotuoikeistolaisuuden ja fasismin ohella). Tämä on johtanut monenlaisiin ymmärrettäviin vastareaktioihin, mutta bisnesoikeiston vastustajienkaan ei pidä heittäytyä aivan hölmöiksi ja kuvitella, että Venäjä olisi jonkinlainen köyhien puolustaja ja vastapooli Yhdysvaltain edustamalle maailmankapitalismille.

Venäjä ei nykyisellään todellakaan ole ohjelmallisesti sosialistinen eikä köyhiä puolustava maa, edes siinä mielessä kuin Neuvostoliitto aikoinaan esitti olevansa. Neuvostoliitolla oli tietysti kyyniset imperialistiset intressinsä, mutta sillä oli paineita esittää olevansa edes tekopyhyyden tasolla sosialistinen ja köyhien ja sorrettujen asialla. Nyky-Venäjällä tällaisia paineita ei ole, vaan se pyrkii avoimesti ja röyhkeästi alistamaan naapurikansat ikuiseen ikeeseensä. Kommunistisen ideologian myönteiset piirteet on heitetty roskakoriin – uuden Venäjän ideologia on KGB-läisyys. Neuvostojärjestelmästä on jäänyt jäljelle vain sortokoneisto, vanhat KGB-miehet, jotka tuskin koskaan uskoivat mihinkään kommunismiin – nationalismiin kyllä, ja nimenomaan sellaiseen imperialistiseen nationalismiin, johon kuuluu oleellisesti naapurikansojen alistaminen.

”Venäjä haluaa vain rauhaa, länsi on sotahullu”: Tämä on tietysti jo neuvostoajoilta suosittu ajatus. Neuvostoliitto tunnetusti kärsi toisessa maailmansodassa suhteettomat väestötappiot, ja varsin laajalle levinnyt käsitys on, että Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän, militarismia tulisi ymmärtää, koska se on pohjimmiltaan luonteeltaan puolustuksellista.

Puolustuksellisellakin militarismilla voidaan kuitenkin oikeuttaa puistattavia julmuuksia, kuten tiedämme serbinationalismin roolista yhdeksänkymmenluvun sodissa Jugoslaviassa. Juuri toisen maailmansodan muistoihin vetoamalla Venäjän johtajaroisto rikostovereineen markkinoi kansalleen sen fasistisen nationalismin ja imperialismin, joka on nyt maan johtava ideologia, kommunismin sijasta.

Venäjän propagandaan kuuluu oleellisesti se ajatus, että venäläiset olisivat olleet erityisen kärsijän roolissa sotavuosina. Todellisuudessa valkovenäläisiä ja ukrainalaisia kuoli aivan toisella tavalla ja toisessa määrin kuin venäläisiä. Kumma kyllä (heh heh) Putinin ystävät länsimaissa eivät näe Valko-Venäjää eivätkä Ukrainaa samanlaisina kärsijöinä. Ukraina nähdään hirveänä nationalistisena fasistimaana, vaikka sillä on paljon Venäjää vahvemmat puolustukselliset syyt omiin kansallismielisiin ylilyönteihinsä.

Venäjän ja Ukrainan ollessa vastakkain suomalaisen on syytä ihan itsesuojeluvaistonsa vuoksi asettua Ukrainan puolelle. Jos Venäjälle annetaan omien ”puolustustarpeidensa” vuoksi rajaton oikeus alistaa Ukraina ikeeseensä, herää kysymys, miksi sen ei saman tien annettaisi liittää Suomeakin alusmaakseen. Siinäkin tapauksessa, että Ukrainan nykyhallitus olisi sellainen fasistinen juntta kuin Venäjän juoksupojat väittävät, Suomen etu olisi tukea sitä Venäjää vastaan.

Asia on nimittäin niin, että Ukraina ei missään olosuhteissa voi olla minkäänlainen sotilaallinen uhka Suomelle ja Suomen olemassaololle. Sitä vastoin Venäjä voi ja on, koska se on tuossa vieressä, sillä on aika rutkasti aseita ja ammuksia ja sitä riivaa juuri nyt imperialistinen kostonhalu menetetystä suurvalta-asemasta. Jos jätämme Ukrainan Venäjän armoille siksi että Venäjä siinä vain varmiistaa puolustukselliset asemansa tuhoamalla pienen naapurimaan itsenäisyyden, meillä ei ole mitään moraalista perustetta hakea tukea yhtään mistään sitten kun Venäjä meiltä mitään kysymättä päättää, että Suomen valloittaminen ja alistaminen on välttämätöntä sen legitiimien puolustustarpeiden kannalta (muistakaa, että sillä tekosyyllä tänne hyökättiin myös vuonna 1939).

”Venäjä on rikkaan sivistyksen ja kulttuurin maa, jota Suomen tulee kunnioittaa”: Tällä argumentilla – jos sitä nyt pitää kutsua argumentiksi – on monia muotoja. Pohjimmiltaan se tarkoittaa, että Suomella (tai Ukrainalla) ei ole olemassaolon oikeutta erillisenä maana, vaan meidän pitää olla polvillamme kiitollisia, jos idän viisauden läpitunkema pyhä Venäjä armollisuudessaan päättää liittää meidät alueisiinsa. Toisin kuin tämän nerokkaan argumentin toistelijat, minä satun Venäjän rikkaasta sivistyksestä jotain tietämäänkin – ei mene päivää, etten lueskelisi venäjänkielistä nykykirjallisuutta – enkä todellakaan ole erityisen viehättynyt siitä mahdollisuudesta, että naapuri ottaisi meidät väkisin kulttuurinsa piiriin.

Ensinnäkin haluan muistuttaa siitä suuren maan ja suuren kulttuuriteollisuuden huonosta puolesta, että Venäjä on liian tietoinen oman kulttuurinsa ylivertaisuudesta arvostaakseen muita kulttuureja, ainakin pienempien maiden – toki oman maan vertaisiksi mahdeiksi tunnustettujen Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ym. kirjallisuutta käännetään paljon venäjäksikin, eritoten tietysti amerikkalaista (vaikkapa Stephen Kingiä, jonka Tukikohdan venäjännöstä Protivostojanie minäkin olen lueskellut).

Jenkkiviihde käy toki kaupaksi, mutta Venäjällä on laajalle levinnyt ajatus, ettei heidän maallaan olisi mitään opittavaa henkisiä arvoja aliarvostavalta puotipuksujen Amerikalta. Venäläinen ”henkisyys” on kuitenkin demokraattisesta ja oikeusvaltiollisesta näkökulmasta usein huomattavasti arveluttavampaa kuin amerikkalainen markkinamentaliteetti pahimmillaankin.

Esimerkiksi lännessä laajalti ihannoitu Dostojevski on itse asiassa ohjelmallisesti juutalaisvastainen ja taantumuksellinen. Romaanissa Karamazovin veljekset ihanteellisena Jeesus-hahmona esitetty Aljoša suhtautuu juutalaisiin, ei niinkään avoimen juutalaisvastaisesti kuin tylyn välinpitämättömästi: kun häneltä kysytään, onko totta, että juutalaiset ryöstävät kristittyjä lapsia uhrattavaksi pääsiäisriiteissään, hän vastaa, ettei hän tiedä. Tämän minä lukisin sillä tavalla, että Aljošan mielestä juutalaiset ovat sen moraalisen maailman ulkopuolella, johon hän itse ortodoksina, tai kristittynä, kuuluu, joten hän ei voi sanoa juuta eikä jaata siitä, mikä heidän kulttuurissaan on hyväksyttyä: vääräuskoisilta voi periaatteessa odottaa mitä hyvänsä. Yleisinhimillinen ulottuvuus puuttuu, vain ortodoksiset slaavit ovat Jumalan puhuttelemia ihmisiä.

Liberaali nykyihminen katsoo Dostojevskin (tai Aljošan) pettäneen oman moraalisen näkemyksensä tällä vastauksella – tottahan Aljošan tulisi moraalisena esikuvana kääntyä ankarasti noita rituaalimurhatarinoita vastaan. Mutta Dostojevski/Aljoša ei ole moderni ja liberaali nykyihminen. Hän edustaa sitä monilta piirteiltään keskiaikaista ja esimodernia maailmankuvaa, joka oli luonteenomainen tsaarien Venäjälle. Sille moraalin rajat olivat kirkon asettamat ja keisari oli ehdoton vallanpitäjä, jolle isänmaa kuului lähes tiluksen lailla ja jonka valtaa olisi ollut suorastaan jumalatonta rajoittaa perustuslaeilla ja muilla turmiollisilla länsimaisilla keksinnöillä.

Dostojevski oli nuorena toiminut vallankumouksellisessa intellektuellipiirissä, jonka tsaarin viranomaiset olivat hajottaneet; hänet tuomittiin Siperiaan, ja hän palasi sieltä traumatisoituneena ja murrettuna. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi myöntää, että hän oli murtunut pelon, tuskan ja kurjuuden alla, ja hänen piti kirjoittaa kokonainen kaunokirjallinen tuotanto todistellakseen itselleen ja maailmalle, että hän ei suinkaan ollut antanut periksi ulkoiselle paineelle, vaan omalla päällään viisastunut ja järkiintynyt pois nuoruutensa radikalismista.

Merkittävässä osassa vanhan Venäjän ja sen emigranttiperillisten älyllisestä aktiivisuudesta on ollut kyse juuri tämäntyyppisestä kirjoittelusta: moraalisten ja intellektuaalisten perustelujen etsimisestä itämaiselle hirmuvallalle, johon kirjoittaja itse ei välttämättä täysin ole uskonut. Vladimir Putinin lempifilosofi Ivan Iljin on kuuluisa esimerkki, mutta tällaisia ajattelijoita on toki ollut muitakin. He eivät välttämättä ole edes olleet erityisen pahoja tai ilkeämielisiä ihmisiä. Päin vastoin, monia on elähdyttänyt aivan vilpitön kristillinen lähimmäisenrakkaus ja halu tehdä hyvää. Myöhäisen tsaari-Venäjän poliittisesti polarisoituneissa oloissa (joiden juoksuhautoihin monet vallankumousta paenneet emigrantit tietenkin henkisesti juuttuivat loppuiäkseen) sellainen vilpitön kristitty nyt vain päätyi sekä modernin elämän että kaikenlaisen demokraattisuuden sun muun jumalattomuuden vastustajaksi.

Nyt tällaisten vilpittömien kristittyjen kirjoitukset ovat painossa ja kaupan Venäjällä, ja ne vaikuttavat maan älymystön ajattelutapaan: se saa virikettä vihalleen läntisiksi mieltämiään vapausarvoja kohtaan. Jos se on sitä idän mystistä viisautta, jota eräät meikäläiset taiteilijat naapurista haikailevat, niin koko viisaus saa minun puolestani painua sinne, minne ei päivä paista eikä kuu kumota. Minä luen mieluummin hyviä venäjänkielisiä nykykirjailijoita, alkaen sellaisista armoitetuista huumoriveikoista kuin Fazil Iskander ja Vladimir Vojnovitš, eikä tuossa uudessa nobelistitädissäkään valittamista ole.

Monet emigranttikirjailijatkin toki olivat tästä kulmikkaasta maailmankuvastaankin huolimatta varsin kunnioitettavia ihmisiä. Esimerkiksi Ivan Bunin sai ihan ansaitusti Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hän ei olisi halunnut Venäjälle minkäänlaista demokratiaa, ei porvarillistakaan, koska köyhtyneenä aatelisena kammosi ajatusta, että maaseudun roskaväki nousee kaoottiseen kapinaan ja alkaa määräillä hänenlaisiaan. Mutta toisen maailmansodan aikana hän teki mitä miehen oli tehtävä ja piilotteli juutalaisia natseilta henkensä kaupalla. (Hän asui Ranskassa, missä hänellä oli huvila lähellä Grassea Italian-vastaisella rajaseudulla.)

Venäjä on siis rikkaan sivistyksen maa. Mutta rikkaaseen sivistykseen sisältyy monenlaisia elementtejä, myös sellaisia, joiden varaan voidaan rakentaa muiden maiden ja niiden kansalaisten oikeuksista piittaamaton, imperialistinen hirmuvalta. Ei kaikki taide eikä kaikki kirjallisuus – hyväkään – välttämättä ole yleisinhimillisen hyvyyden asialla.

”Venäjä on Suomelle välttämätön kauppakumppani”: Tätä löpinää Venäjän taloudellisesta tärkeydestä on joutunut kuuntelemaan jo kaksikymmentä vuotta, mutta ei se siitä yhtään järkevämmäksi ole tullut. Venäjän tärkeimmät vientituotteet ovat edelleen enimmäkseen raaka-aineita tai puolijalosteita – öljyä, harkkorautaa ja harkkokultaa muutaman esimerkin mainitakseni. Kyllähän Venäjällä jos missä olisi paljon älykästä ja koulutettua porukkaa kehittämään maalle paljon hienostuneempia vientituotteita, mutta jotenkin siinä aina tahtoo käydä näin, että nämä fiksut tyypit muuttavat merentakaisiin maihin, emmekä edelleenkään saa nähdä vilaustakaan mistään venäläisestä perstaskuun (ellei -reikään) mahtuvasta supertietokoneesta.

Venäjän kauppakumppanius tarkoittaa käytännössä sitä (armeliaisuuttani jätän sen Hanhikiven atomimiilun mainitsematta), että sieltä vedetään tänne rööri ja röörissä virtaa naftaa jolla kämpät lämpenevät talvipakkasella. Kun pakkanen on pahimmillaan, löpön pumppaaminen lakkaa, ja siinä vaiheessa kun meillä on tosi kylmä, Venäjä esittää jonkin poliittisen vaatimuksen, johon keskellä lämpimintä heinäkuuta emme takuulla olisi alistuneet.

Kapitalismin oppikirjassa lukee, että kauppasuhteet luovat keskinäisriippuvuutta. Toisistaan riippuvaiset maat pysyvät väleissä, koska niillä on yhteisiä etuja. Valitettavasti tämä on samanlainen yksinkertaistus kuin käsikirjatotuudet yleensäkin. Käytännössä Venäjän kaltainen vahva maa todennäköisesti vetää välistä ja käyttää riippuvuuksia poliittiseen painostamiseen. Siksi kauppasuhteet Venäjään ovat sellainen riski, jota Suomen tulee mahdollisuuksien mukaan välttää. Eivät ne kultaharkot ole riskin arvoisia.

”Suomen tulee palata takaisin vaa'ankielirooliinsa idän ja lännen välissä, kannattihan se Kekkosen aikanakin”: Tämä väite sivuuttaa taas kerran sen, että ”idän ja lännen” vastakkainasettelun luonne eroaa paljon siitä, mitä se oli Kekkosen aikana. Silloin kun Kekkonen hallitsi Suomea, Neuvostoliitto oli kommunistinen valtio. Kommunismi aatteena lupasi periaatteessa onnea, hyvinvointia ja rauhaa, eli Neuvostoliitolla oli tiettyjä paineita osoittaa käytännössä olevansa näiden hyvien asioiden puolella, vaikka sitten vain tekopyhyyden tasolla.

Tässä voi olla käytännöllistä erottaa toisistaan Neuvostoliiton propagandaedut kommunistimaana ja Neuvostoliiton geopoliittiset intressit eräänlaisena Venäjänä. ”Eräänlaisena Venäjänä” Neuvostoliitto piti valtaamansa itäeurooppalaiset maat tiukassa liekaköydessä, mutta Suomessa geopoliittiset edut eivät olleet yhtä tärkeitä kuin aatteelliset propagandaedut. Siksi Suomella oli liikkumavapautta ja mahdollisuuksia manipuloida ja hämätä Neuvostoliittoa omien etujensa ajamiseksi. Kuten nyt tiedämme, Kekkosen aikana saatettiin kyllä mielistellä Neuvostoliittoa propagandatasolla sen toimintavapauden laajentamiseksi, samalla kun maa vaivihkaa hilattiin mukaan läntisen yhteistyön ympyröihin.

Tänään tilanne on kuitenkin toinen. Venäjällä ei ole enää mitään tarvetta esittää mitään kommunismin Vatikaania. Jäljellä on vain se ”eräänlaisen Venäjän” intressi. Jos Venäjällä on enää minkäänlaista ideologista tavoitetta, niin se on lähinnä länsimaisen demokratian järkyttäminen ja vahingoittaminen itsetarkoituksena, koska aivan mikä vain demokratia ja liberalismi merkitsee Venäjän vallanpitäjille ”värivallankumouksen” uhkaa kotimaassa. Siksi meillä ei enää ole sitä entistä pelivaraa, vaan valinta on joko vapaus tai Venäjä.

”De som kritiserar Ryssland är högerextremister, nationalister, rasister osv”: Det här hör man ofta gamla vänstermänniskor påstå. Sanningen är dock en helt annan, ty ett nog så flyktigt besök på det högerextrema webbforumet Homma visar att en stor del av våra högerextremister känner en viss klockarkärlek till Ryssland. Visst är det tillåtet att även ge uttryck för traditionellt finskt rysshat på forumet, men det är värt att uppmärksammas hur skickligt, pragmatiskt och försonligt, med hänvisningar till sunt förnuft, ryska propagandister där övertalar gammaldags rysshatare till att övergå till den nya rysksinnade högerextremismen.

”Ryssland försvarar de fattiga mot kapitalismen”: Det är sant att den nuvarande regeringen representerar en brutal affärsmannahöger som är främmande för många finländare (lika främmande som den sannfinska rashögern och fascismen). Det här har lett till mångahanda förståeliga motreaktioner, men motståndarna till affärshögern bör inte hellre spela dummare än de är och inbilla sig att Ryssland skulle försvara de fattiga eller utgöra en motpol till den världskapitalism som förkroppsligas av Förenta staterna.

Ryssland är i dagens situation varken något programmatiskt socialistiskt land eller en vän till fattigfolket, inte ens i den bemärkelsen som Sovjet på sin tid låtsades vara. Sovjetunionen hade givetvis sina cyniskt imperialistiska intressen, men samtidigt befann sovjetstaten sig under ett visst tryck att ens för skenhelighetens skull framstå som de fattigas och förtrycktas socialistiska förkämpe. Det nuvarande Ryssland är fritt från ett sådant tryck, det försöker öppet och fräckt påtvinga grannfolken sitt eviga ok. Den kommunistiska ideologins positiva drag har man blivit av med, det nya Rysslands ideologi är KGBismen. Det som finns kvar av sovjetsystemet är förtrycksmaskineriet, de gamla KGB-männen, som antagligen aldrig varit särskilt övertygade kommunister. Nationalism har de däremot säkert alltid gillat, den sorts imperialistiska nationalism som underkastelsen av grannfolken som en väsentlig aspekt ingår i.

”Ryssland vill bara ha fred, västvärlden är krigsgalen”: Den här tanken har givetvis åtnjutit en viss popularitet sedan sovjettiden. Sovjetunionen led som bekant förskräckligt stora befolkningsförluster i andra världskriget, vilket gett upphov till den utbredda uppfattningen att man bör förhålla sig med jämnmod till den sovjetiska eller ryska militarismen, eftersom den bara är ett uttryck för en mänskligt förståelig försvarsvilja.

Även defensiv militarism kan dock mycket väl utnyttjas till att rättfärdiga de förskräckligaste grymheter – tänk er bara den serbiska nationalismen i de jugoslaviska krigen på nittitalet. Det är precis genom att åberopa sig till andra världskrigets minnen som överste brottslingen i Ryssland marknadsför till folket den fascistiska nationalism och imperialism som i dag är landets ledande ideologi, i st f kommunismen.

I den ryska propagandan ingår tanken att ryssarna skulle ha lidit särskilt mycket under andra världskriget. Egentligen dog det mycket fler ukrainare och vitryssar, men märkligt nog förefaller Putinvännerna i västvärlden inte tillskriva dem den martyrroll de förbehåller för ryssarna. Ukraina uppfattas tvärtom som ett hemskt nationalistiskt fascistland, även om ukrainarna ur försvarssynvinkel har mycket bättre motiv för sina eventuella nationalistiska excesser än ryssarna.

I en konflikt mellan Ryssland och Ukraina bör en finländare ta parti för Ukraina av rena självbevarelseskäl. Om Ryssland tillåts p g a sina ”försvarsbehov” underkasta Ukraina sitt ok, måste man undra, varför det inte på ett liknande sätt borde tillåtas annektera även Finland som ett lydrike. Vore den nuvarande regeringen i Ukraina en sådan fascistisk junta som belackarna påstår, skulle det ändå ligga i Finlands intresse att stöda den mot Ryssland.

Faktum är nämligen att Ukraina under inga omständigheter kan utgöra någon sorts militärt hot mot Finland och Finlands existens. Det kan och gör däremot Ryssland. Varför? För att Ryssland ligger nästintill oss, förfogar över massor av vapen och ammunition och dessutom styrs av revanchistisk hämndlystnad efter den förlorade stormaktsställningen. Om vi utlämnar Ukraina till Rysslands nåder därför att Ryssland ”bara” säkrar sina ”försvarspositioner” genom att göra slut på självständigheten för sitt lilla grannland, har vi moraliskt sett ingenting att stöda oss på när vi en gång söker hjälp mot ett Ryssland som utan att ta reda på vad vi tycker om saken beslutar att det är en absolut nödvändighet ur legitim försvarssynvinkel att erövra och underkasta Finland (kom ihåg att Sovjet hade samma svepskäl när det invaderade oss 1939).

”Den ryska kulturen och civilisationen är så rik att Finland bör respektera Ryssland”: Det här argumentet – om det nu är ett argument – förekommer i många variationer. I princip går det ut på att Finland (eller Ukraina) saknar existensberättigande. I stället bör vi tacka grannen på våra bara knän om det med österländsk visdom genomsyrade Ryssland nedlåter sig till att av rena barmhärtigheten annektera oss till sitt territorium. I motsats till de som opererar med detta argument råkar eder ödmjuke tjänare här faktiskt veta någonting om rysk kultur och civilisation – jag läser ryskspråkig samtidslitteratur nästan varje dag – och jag är inte särskilt förtjust i att personligen bli införlivad med den rika ryska kulturkretsen.

Allra först vill jag påminna er om den nackdel som Ryssland och alla andra stora länder med mäktig kulturindustri har: de är i sin kulturella överlägsenhet så maktfullkomliga att de inte hyser stor uppskattning för mindre länders kultur. Visst översätts det massor av amerikansk, fransk, tysk osv litteratur till ryska, men dessa språk och de länder de talas i uppfattas som jämbördiga. (Jag har faktiskt läst Stephen King på ryska – för ett par år sen skaffade jag mig ett exemplar av Protivostojanie, den ryska översättningen av Pestens tid.)

Amerikansk underhållning säljer visst också i Ryssland, men många ryssar anser samtidigt att de inte behöver lära sig något av det alltigenom kommersialiserade Amerika som inte uppskattar andliga värden. Den ryska ”andligheten” ter sig dock ofta mycket mera oförenlig med demokrati och rättsstat än den amerikanska underhållningen som värst.

Fjodor Dostojevskij, som åtnjuter stor popularitet i Väst, är faktiskt en programmatiskt antisemitisk och reaktionär författare. I romanen Bröderna Karamazov möter vi Aljosja Karamazov, framställd som idealisk Jesusgestalt. Aljosja förhåller sig till judarna – inte med öppen fientlighet, utan – med avvisande likgiltighet. När han blir tillfrågad, om det är sant att judarna kidnappar kristna barn för att offra dem i sina påskritualer, svarar Aljosja bara att han inte kan veta det. Det här skulle jag tolka så, att judarna ur Aljosjas synvinkel befinner sig utanför den värld av moral och etik som han själv såsom kristen eller ortodox är delaktig i, vilket innebär att han inte kan yttra sig om det som är accepterat eller inte bland judarna: av otrogna kan man i princip vänta sig vad som helst. Den allmänmänskliga dimensionen fattas, det är bara de ortodoxa slaverna som är av Gud skapade och tilltalade människor.

En modern liberal kanske anser att Dostojevskij eller Aljosja med detta cyniska svar svikit sin moral. Borde inte en som moralisk förebild tilltänkt gestalt som Aljosja fränt kritisera, ja bekämpa lögnerna om judiska ritualmord? Det gör Aljosja/Dostojevskij dock inte, eftersom han inte är en modern och liberal människa. Han representerar den på många sätt förmoderna och medeltida världsbild som karaktäriserade Tsarryssland. I den referensramen var det kyrkan som definierade moralen och kejsaren som ägde fosterlandet nästan som personlig egendom – och att inskränka kejsarens absoluta makt med en konstitution eller liknande västerländska påhitt skulle ha varit i det närmaste gudlöst.

Som en hetlevrad ung man hade Dostojevskij medverkat i en klubb av revolutionsvänliga intellektuella, som dock avslöjades av kejserliga myndigheter. Han dömdes till fångenskap i Sibirien, och han återvände sedan hem traumatiserad och nedbruten. Såtillvida stolt var han dock ännu att han inte medgav att skräcken, smärtan och eländet hade knäckt honom. I stället kände han sig tvungen att författa en massa skönlitterära tegelstenar för att bevisa för sig själv och världen att han ingalunda hade gett efter för extern påtryckning, utan själv tagit sitt förnuft till fånga efter sina radikala ungdomsår.

En stor del av de intellektuella aktiviteter som pågick under det gamla Tsarrysslands senaste tider och som därefter fortsatte i emigrantkretsarna handlade om precis det här: skribenter som inte riktigt längre trodde på Rysslands gamla österländska despoti försökte ändå legitimera den, inte minst för att övertyga sig själva. Vladimir Putins favoritfilosof Ivan Iljin är ett representativt exempel, men det har funnits andra tänkare av samma sort. Alla var inte ondsinta eller elaka människor. Många besjälades av genuin och uppriktig kristlig barmhärtighet och välgörenhetsvilja. I den politiskt polariserade verklighet som präglade det sena Tsarryssland var det dock naturligt för en sådan uppriktig kristen att bli en motståndare till demokrati och modernt liv, som framstod som gudlöshet, och i emigrationen fastnade många i detta träsk för resten av sitt liv.

De böcker som dessa uppriktiga kristna skrivit finns nu att köpa i Ryssland, och de har sin inverkan på hur intelligentsian i Ryssland tänker – som ytterligare stimulus att hata de frihetliga värderingar som för den representerar det västliga inflytandet. Om det här är den mystiska österländska visdom från Ryssland som så djupt tilltalar en del av våra konstnärer, så ger jag helst katten i den visdomen. Jag föredrar att läsa bra litteratur på ryska, sådana oslagbara humorister som Fazil Iskander och Vladimir Vojnovitj till exempel, och det är inget fel heller på den där tanten som just vann Nobelpriset.

Många emigrantförfattare var dock trots sin kantiga världsbild mycket respektingivande personer. Ivan Bunin till exempel, som med rätta tilldelades Nobelpriset i litteratur. Han var emot demokrati i Ryssland – alltså även emot borgerlig demokrati – eftersom han såsom representant för fattigadeln ogillade tanken att lantpöbeln skulle resa sig mot hans gelikar och börja styra och ställa i landet. Under andra världskriget uppfyllde han dock sin moraliska plikt och gömde judar hos sig trots livsfaran under nazistockupationen. (Han bodde i Frankrike, i en villa nära Grasse vid den italienska gränsen.)

Det är sant att Ryssland är rikt på kultur och civilisation. Men en rik civilisation innefattar mångahanda element, även sådana som kan utnyttjas till att bygga upp ett imperialistiskt skräckvälde med mycket likgiltig inställning gentemot andra länder och deras rättigheter. All högkulturell konst och litteratur står inte nödvändigtvis för allmänmänsklig godhet.

”Ryssland är en nödvändig handelspartner”: Sedan tjugu år tillbaka har vi fått lyssna på det här svamlet om Rysslands ekonomiska betydelse, men det låter lika ihåligt i dag som på nittitalet. Ryssland exporterar fortfarande mest råmaterial eller halvförädlade produkter – olja, tackjärn eller guldtackor för att nämna ett par exempel. I Ryssland om någonstans finns det massor av begåvade och välutbildade människor som kunde ta fram mycket mera raffinerade exportprodukter, men vanligen flyttar sådana förmågor till länder bortom havet, vilket innebär att det fortfarande inte finns någon rysk superdator som ryms i bakfickan eller arslet.

Handelspartnerskapet med Ryssland innebär i praktiken (jag vill inte ens nämna kärnkraftverket i Hanhikivi här) att det byggs en pipeline och att våra bostäder sen värms med rysk olja som strömmar i pipelinen. När vinterkölden är som värst slutar ryssarna plötsligt med att pumpa olja, och när vi sen börjar frysa ordentligt så ställer Ryssland något politiskt krav som vi absolut inte hade gått med på i julivärmen.

I kapitalismens handbok står det att handelsrelationer skapar ömsesidigt beroende, och att ömsesidigt beroende länder har gemensamma intressen, vilket innebär att de inte för krig mot varandra. Dessvärre är det här en typisk förenklad lärobokssanning. I praktiken kommer en stor och stark stat som Ryssland sannolikt att lura och fuska och utnyttja dessa beroendeförhållanden till politisk påtryckning. Därför utgör handelsrelationer till Ryssland en risk som Finland helst bör undvika. Guldtackorna är inte värda den risken.

”Finland bör återgå till sin gamla vågmästarroll mellan öst och väst, det lönade sig även under Kekkonens tid”: Det här påståendet förbigår åter en gång det faktumet att motsättningen mellan ”öst och väst” i dag är mycket olik vad den var under Kekkoneneran. När Kekkonen härskade över Finland, var Sovjet en kommunistisk stat. Kommunismen som ideologi lovade i princip lycka, välmående och fred, och sålunda fanns det ett visst tryck för Sovjetunionen att åtminstone på skenhelighetens nivå framstå som en förkämpe för dessa goda saker.

Här kan det vara praktiskt att skilja på Sovjetunionens propagandistiska intressen som ett kommunistiskt land och dess geopolitiska intressen som en sorts Ryssland. Som en sorts Ryssland höll Sovjetunionen sina östeuropeiska lydriken strängt i kopplet, men i Finland vägde de geopolitiska intressena mindre än de propagandistiska, och sålunda förfogade vi över en viss rörelsefrihet och kunde föra Sovjetunionen bakom ljuset för att bevaka och främja våra egna intressen. Som vi nu vet, kunde Kekkonen på propagandanivån smickra Sovjetunionen, medan han samtidigt i smyg såg till att landet anslöt sig till allehanda västliga samarbetsorgan.

I dag är situationen en annan. Ryssland är inte längre en kommunistisk motsvarighet till Vatikanstaten. Det som finns kvar är ”en sorts Ryssland” och dess geopolitiska intresse. Om Ryssland alls har någon ideologi går den ut på att sätta käppar i hjulet för den västerländska demokratin, som ett ändamål i sig självt, eftersom vilken demokrati och vilken liberalism som helst framstår för de ryska makthavarna som ett ”färgrevolutionärt” hot. Därför har vi ingen rörelsefrihet längre. Vi kan bara välja emellan friheten och Ryssland.

Maahanmuuttokriittisen toimittajan ammattitaitoa - En invandrarkritisk journalist ger prov på sin yrkeskunnighet

Persut ja persujen sidosryhmät - Sannfinnarna och deras intressentgrupper

Perussuomalaiset eivät tunnu oikein enää jaksavan, sillä tällä kertaa he yrittävät hankkia kannatusta sillä kaikkein halvimmalla ja helpoimmalla keinolla eli vaatimalla ankarampia rangaistuksia pedofiileille. Tämä ei kuitenkaan ehkä ole kaikkein viisain menettelytapa. Kuten tiedämme, seksuaalirikolliset ovat persujen tärkeä sidosryhmä, jonka edustajia on puolueessa edennyt varsin korkeille palleille asti. Nimiähän ei tarvitse mainita.

Sannfinnarna verkar tröttna, ty nu försöker de mobilisera stöd genom att kräva hårdare straff för pedofiler, vilket antagligen är det lättaste och billigaste trick en populist kan hitta på. Dock kanske inte det klokaste. Som vi vet är sexbrottslingarna en viktig sannfinsk intressentgrupp, vars representanter man kan hitta i mycket höga partipositioner - utan att explicit nämna någon...

Oululainen rockmuusikko kiitollisena - Rockmusiker från Uleåborg uttrycker tacksamhet

Muuan herrasmies, jota yleensä asioista perillä olevat lähteet luonnehtivat oululaiseksi rockmuusikoksi, julisti seuraavalla tavalla kiitollisuuttaan aateveljilleen Homma-foorumilla:

"Kiitos myös Lahden KKK:lle. Kiitos kaikille, jotka tekevät tästä maasta mahdollisimman veemäisen turvapaikkaturisteille ja heidän hyysääjilleen. Kiitos rasistisista katseista. Kiitos pienestäkin kiusanteosta, joka kohdistuu SPR:iin tai muuhun tahoon pakolaisbisneksessä. Kiitos Junes Lokka. Kiitos tarranliimaajille ja järjestyspartioille. Kiitos Rajat kiinni -osanottajille. Kiitos Suomen lipun heiluttajille ja leijonakorujengille. Kiitos."

Mikä siinä onkin, että tuossa jengissä pakkaa olemaan niin paljon noita parhaat päivänsä nähneitä ikärokkareita? Ymmärtääkseni tämä sälli on joskus esiintynyt suositussa ja arvostetussakin bändissä, mutta kai ura sitten vain ei ole lähtenyt lentoon ja siitä on sitten pitänyt ruveta syyttämään maahanmuuttajia. Ehkä siinä on takana tuo rokkariunelmien läpeensä epärealistinen luonne. Moottorikitaraa rämpyttelemällä pitäisi saada ilmatteeksi viinat ja huumeet ja näljäpimppaiset neidot, ja kun niitä sitten ei kuulu niin se on koko maailmankaikkeuden suurin vääryys, josta pitää rangaista sinua ja minua ja koko maailmaa.

Koska kuka tahansa joka ei ole rasistis-fasistisen "maahanmuuttokriitikoiden" alakulttuurin jäsen on tuollaisten tyyppien kirjoissa "hyysääjä", tuon viestin sanomana on, että terrori kaikkia lainkuuliaisia ihmisiä kohtaan on kirjoittajalle pyhä itseisarvo. Hän ei tietenkään suoraan kehota murhaamaan ketään, mutta kun maahanmuuttokriitikot tulevat tappamaan lastasi siksi että hän on sanonut yhden ystävällisen sanan maahanmuuttajalle, sen takana on innoittajana tuon tyypin kaltaisten hahmojen "kiitollisuus" kaikesta kiusanteosta ja terrorista "hyysääjiksi" leimattuja kohtaan. Tällaiset kiitollisuutensa julistajat ovat osasyyllisiä.

Muuten mielenkiintoista, että sälli sanoo "kiitos rasistisista katseista". Yleensähän noissa piireissä kaikki se, mitä he itse tekevät, on "asiallista maahanmuuttokritiikkiä", ja ainoa rasismi on maahanmuuttajien suomalaisiin kohdistamaa. Julistaakohan ylläpito hänet pannaan, kun hän menee noin avoimesti kutsumaan lapiota lapioksi ja rasismia rasismiksi?

En gentleman som enligt vanligen välunderrättade källor är en rockmusiker från Uleåborg förkunnade sin tacksamhet till själsfränderna i följande ordalag:

"Jag tackar också KKK i Lahtis. Jag tackar alla som gör det här landet till ett helvete för asylturister och deras bortskämmare. Tack för rasistiska blickar, tack för de minsta trakasserier som riktar sig mot Finlands Röda Kors eller någon annan institution som har med flyktingsaffärer att göra. Jag tackar Junes Lokka. Jag tackar de som klistrar dekaler och de som patrullerar. Jag tackar alla som deltagit i Stäng gränserna-demonstrationer. Jag tackar de som viftar med finska flaggan och de som skyltar med Finlands vapen. Tack."

Vaffanken beror det på att alla före detta rockmusiker måste ansluta sig till den rasistiska subkulturen? Vad jag vet har den här killen på sin tid lirat i ett populärt och uppskattat band, men tydligen har karriären aldrig på riktigt kommit i gång och då har han sett sig föranledd att skylla på invandrarna. Kanske det är det alltigenom orealistiska med rockmusikergrillerna. När man spelar elgitarr måste man genast få gratis sprit och tjack och massor av tjejer med slem i vaginan, och när man inte får det så är det den värsta orättvisan i hela världsalltet som man måste straffa dig och mig och hela mänskligheten för.

Som vi vet uppfattar sådana här killar vem som helst som sin fiende som inte är invigd i deras kretsar. Sålunda är innebörden i det där budskapet att terror mot alla laglydiga människor är ett värde i sig för skribenten. Han uppviglar visserligen inte direkt till mord, men den dag invandrarkritikerna kommer och dödar ditt barn som sagt ett vänligt ord till en invandrare, är det hans och hans gelikars "tacksamhet" för alla trakasserier och all terror mot de som utmålats som flyktingvänner. Dessa "tacksamma" typer är medansvariga.

Förresten är det intressant att han tackar "för rasistiska blickar". Vanligen är det ju inte tillåtet på Homma att acceptera att man själv är rasist. Det de själva håller på med är alltid "saklig invandringskritik", och den enda rasism vars existens de medger är den som invandrare riktar mot infödda. Jag undrar om administratörerna bannlyser honom när han så här öppet kallar saker och ting vid deras rätta namn?

Venäjän uhka tänään - Ryska hotet i dag

Venäjän uhkaa käsitteleviä uutisia:
* Sergei Lavrov, Venäjän tosiasiallinen suurvisiiri, tulee tapaamaan Venäjän sotilaiden puolueen eli vensujen puheenjohtajaa, Suomen avtonomnoin respubliikan ulkoasiain kansankomissaari Timofei Soinijeviä. Suurvisiiri antaa käskyläiselleen luultavasti ohjeita siitä, miten suomalaisia sorretaan oikein, kelpo stalinilaisella otteella.
* MV-lehti on antanut Susanna Kaukiselle, tällä hetkellä äärioikeistolaista kauttaan läpikäyvälle poliittiselle tuuliviirille, potkut avustajakunnastaan. Kaukinen oli näet rohjennut kirjoittaa, öhöm, roturealistis-kriittisiä juttuja venäläisistä, ts. loukannut Taivaan Pyhää. Pyhäinhäväistyksestä suuttuneena Ilja Janitskin sanoi irti kaveruutensa Kaukisen kanssa.

Nyheter om ryska hotet:
* Sergei Lavrov, Rysslands de facto storvesir, kommer och träffar ordföranden för partiet Ryska soldater i Finland, folkkomissarien för utrikes angelägenheter i Finljandskaja avtonomnaja respublika, Timofej Soinijev. Storvesiren ska antagligen utdela sin undersåte instruktioner om att förtrycka finländare på rätt sätt, med ett dugligt stalinistiskt grepp.
* Webbtidningen MV-lehti har vägrat att i fortsättningen förläna spaltutrymme åt Susanna Kaukinen, en politisk väderflöjel som just nu pekar åt det extrema högerhållet. Kaukinen hade nämligen fördristat sig att skriva vad som på rasistjargongen heter rasrealistisk-kritiska artiklar om ryssar och Ryssland, dvs. smädat den högste helige i himmelen. Helgerånet fick Ilja Janitskin att säga upp sin vänskap med Kaukinen.

Rasistien uusi toimintasuunnitelma – Rasisternas nya handlingsplan

Muuan nimimerkki J. P. Niemi virtuaaliliisteröi seuraavan toimintasuunnitelmaluonnoksen pakolaisvastaiselle ”Rajat kiinni! -kansanliike” -sivulle Facebookiin. Nimimerkki Niemen profiili on vastaperustettu, ja siellä näkyi minulle vain yksi Facebook-kaveri. On toki mahdollista, että siellä olisi ollut muitakin, ellen olisi blokannut kaikkia nettirasisteja tai siltä haiskahtavia omasta Facebookistani näkymättömiin.

Joukkovoima

Tähän ketjuun toimivat keinot valepakolaisten poistamiseksi:

1. Tue Sebastian Tynkkysen kaltaisia poliitikkoja jotka aikovat sulkea rajat. Levitä heistä tietoa somessa, whatsapp, keskustelut, fb jne.

Huomatkaa, että Halla-ahosta ei mainita sanallakaan, vaan Tynkkynen on nyt nousemassa rasistien keulakuvaksi, Halla-ahoksi Halla-ahon paikalle Halla-aholta lainatuin argumentein. No jaa, Halla-aho ottanee asian lunkisti, hänellä on jo hyvin palkattu euroedustajan paikka.

2. Vastaavasti vastusta poliitikkoja jotka tuhoavat Suomea sallimalla haittamaahanmuuton.

3. Liity aktivistiryhmiin, allekirjoita adressit ja kansalaissloitteet invaasiota vastaan. Jaa ne väh 5 lle ystävällesi sms, whatsapp, mesellä jne.. Tässä yksi: [linkki poistettu, se vie kyseisen kansanliikkeen nettiadressiin]

4. Älä lue ja tue valtamedian (Yle, SPR, HS, IS, IL) propagandaa. Ne ovat invaasion puolella mutta täysin riippuvaisia lukijamääristä.

Hetkinen, siis Suomen Punainen Risti on ”valtamediaa”? Minä kun luulin että se oli avustusjärjestö, joka hankkii rahansa ihan muulla tavalla kuin ”lukijamäärillä”.

5. Lue ja tue (myös lahjoittamalla) vaihtoehtomedioita kuten mvlehti, UusiSuomi, magneettimedia, HelsinginUutiset, fb ryhmät. Jaa artikkeleita.

Uusi Suomi ja Helsingin Uutiset ovat varmaan imarreltuja siitä, että pääsevät mainituiksi samassa yhteydessä kuin MV-lehti ja Magneettimedia. Helsingin Uutisissa julkaistaan kyllä usein arveluttavaa tavaraa, mutta ei se sentään ihan noiden roskalehtien tasolla ole. Uusi Suomi tarkoittanee tässä tapauksessa Uuden Suomen blogipalvelua, jossa tunnetusti vallitsee käytännössä äärioikeiston hegemonia.

6. Sinulla on oikeus elein ja ilmein osoittaa vastustuksesi suoraan valepakolaisille. Erittäin tehokasta kun valepakolainen kohtaa valtavan määrän vihaisia katseita ja eleitä joka päivä. Alat miettiä pois muuttoa pian. Mikäli matut näyttelevät kaula poikki merkkejä lapsillemme, näytetään sitä 5 miljoonan voimin takaisin.

”Matut” lienee painovirhe ja sen pitäisi olla ”mamut”. Minä muuten en muista tavanneeni maahanmuuttajaa, joka olisi uhkaillut lapsia. Niillä minun tapaamillani oli omia lapsia, joita he koettivat kasvattaa kunnon ihmisiksi parhaan taitonsa mukaan. Minua he ”uhkailivat” lähinnä lihapasteijoilla, kanalla, riisillä ja teellä. Yksi tärkeä syy miksi rasismi ottaa päähän on se että sitä kohdistetaan niin ystävällisiin ja harmittomiin ihmisiin.

7. Printtaa lyhyitä iskulauseita isoin kirjaimin ja teippaa niitä lyhtypylväisiin ja muihin yleisiin paikkoihin korkealle (esim pyörän päällä seisten). Kontaktimuovilla kietaisu pylvään ympäri ja lappu kestää sateet ja talven. Kontsktimuovi maksaa 2 eur 5 metrin rulla lähikaupassa. Valitse paikkoja joista työmatkaliikenne näkee viestin. Yksi viesti voi olla vaikka 'RAJAT KIINNI JA HAITTAMAAHANMUUTTAJAT POIS!!'.

Kuulostaa siltä että on käyty samoja kouluja kuin Suomen Vastarintaliike. Itse asiassa yksi selitys tälle ohjelma-asiakirjalle on, että Vastarintaliikkeen pojat tässä delegoivat toimintaansa vapaaehtoiselle kansanliikkeelle, jotta eivät itse joutuisi enää rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Toinen mahdollisuus on, että touhun takana on Venäjä ja että ”J. P. Niemi” on todellisuudessa Venäjän agentti, yleisesikuntaeversti Pjotr Pumalajev.

8. Mieti lisää keinoja Suomen yhteiskuntarauhan puolustamiseen. Esim pysäytetään systeemi pitämällä lapset pois koulusta kunnes rajat on kiinni ja Suomi siivottu takaisin lapsille turvalliseksi Suomeksi. Tehokas mielenilmauskeino.

No ihan ensimmäiseksi pitää kysyä, kuka sitä yhteiskuntarauhaa vastaan hyökkää, turvapaikanhakijat vai tämän toimenpidelistan laatija. Mutta se, että joku rasistisin motiivein estää lapsiaan käymästä koulua, on oletettavasti laillinen peruste ottaa nämä huostaan. Lisäksi siitä tulevat ironista kyllä mieleen talibanit, jotka halusivat tytöt pois kouluista voimaantumasta.

9. Täydellinen ostoboikotti pakolaiskeskuksia tukevien ja verorahoja välistä vetävien tahojen osalta. Tuo nämä esille. Tällaisia on esim Barona ja barona Arena, Luona Oy, Terveystalo, SPR, jne. Selvitä. Tuo halveksuntasi esiin kohdatessasi näitä tahoja.

Boikotoidahan aina saa, mutta boikottiin kehottaminen voi osua omaan nilkkaan ja pikemminkin tuoda suosiota sille taholle, jota rasistiset väkivaltarikolliset haluavat boikotoitavan. Muistakaa Finlayson.

10. Kuvaa ja levitä tietoa mv lle ja muille valepakolaisten toiminnasta. Erittäin tehokas mielipiteen muokkaaja.

Juu huomattu on. Esimerkiksi viime vaalit varasti Soini, koska erittäin tehokas mielipiteen muokkaaja levitti keksittyä raiskausuutista ratkaisevalla hetkellä.

11. Huolehdi omasta ja lähimpiesi turvallisuudesta. Esim tee-se-itse pippurisumutteen teet hetkessä vesipyssystä ja ammoniakista tai nestemäisestä valkaisuaineesta. Myös täytettävä suihkepullo sopii. Mieluummin suojaudu kuin tule hakatuksi tai raiskatuksi. Äänihälyttimet jne, lapsien kännykkään where's my droid ja 112 appi.

Kiitettävää kemianteknistä osaamista, mutta minäkin olen nuorena notkunut alan tiedekunnassa ja tiedän että ammoniakkiaerosoli tai sumutettu klooria ja kloorin oksideja sisältävä valkaisuliuos vaikuttaa sisäänhengitettynä kuin ensimmäisen maailmansodan taistelukaasu, eli aiheuttaa pahimmillaan nesteen kerääntymisen keuhkoihin ja tukehtumiskuoleman. Toisin sanoen tässä yksiselitteisesti kehotetaan vaaran aiheuttamiseen, törkeään pahoinpitelyyn ja mahdollisesti murhaankin. Onnekseen maahanmuuttokriittinen äärioikeisto on käytännössä lain yläpuolella ja poliisin suojeluksessa eikä joudu pelkäämään syytteitä eikä pidätyksiä. Myrkyt eivät kuitenkaan osaa erottaa mokuttajapetturin reikäisiä ilmapusseja isänmaallisen sankarin jaloista atleetinkeuhkoista, joten tuollaisten myrkkyjen kanssa lotraaminen voi koitua epäterveelliseksi myös sille vesipistoolin heiluttajalle. Ei myöskään ole selvää, kuinka hyvin vesipistoolit kestävät voimakkaita ja syövyttäviä kemikaaleja. Voi olla että myrkyt tulevat sormille ennen kuin kemiallisen sodan sankari ehtii edes tähdätä vaiheistaan kavalaan suvakkiin.

12. Älä ole missään tekemisissä valepakolaisten kanssa. Älä palvele heitä liikkeessä tai työssäsi. Jos on pakko, tee se hitaasti ja huonosti ja osoittaen kantasi asiaan. Lopeta yhteistyö firmojen kanssa jotka edistävät haittamashanmuuttoa.

Tällä tavalla tietysti ehkäistään luontevat arjen kontaktit maahanmuuttajien kanssa, jotka saattaisivat johtaa ennakkoluulojen karisemiseen. Saahan sitä tietysti boikotoida, ja kyllähän sekin on ihan sopivaa, että maahanmuuttajat kantavat rahansa kilpailijan kauppaan. Muistutan kuitenkin, että syrjintä on rikos, ja työstä kieltäytyminen on laillinen irtisanomisperuste.

13. Tuntuvammat konkreettiset aktivismin muodot joilla osoitat mielipiteesi pakolaisia ja pakolaiskeskuksia sekä niitä tukevia tahoja vastaan. Mieti hetki mitä nämä keinot ovat.

No mitähän ne mahtaisivat olla? Tällä näppärällä tempulla ainakin asianomainen uskoo välttävänsä kiihottamissyytteet, koska mielikuva väkivaltaisista keinoista syntyy vasta lukijan ajatuksissa.

14. Puhu ihmisille jotka kannattavat invaasiota ja näytä artikkeleita valepakolaisten tekemistä suomalaisten pahoinpitelyistä. Kommentoi heidän fb postauksia asiallisesti ja provosoimatta faktoilla aiheutuneista ongelmista ja mashsnmuuton kestämättömästä kulusta Suomelle joka jo leikkaa menoja. Näytä tai lähetä heille videoita joissa on kuvia invaasiosta kuten esim tämä: [...]

Poistin linkin, mutta tietenkin se vie videoon, jossa komeilee RT:n eli Venäjän propagandatelevision logo niin että sokeakin näkee mistä päin tuulee. 

15. Lisää tähän ketjuun ideoita ja jaa se väh 5 lle ystävällesi ja keskusteluissa, somessa, whatsapp, sms jne.

Tämäkin osoittaa, että joukkoistaminen ja vastuun siirtäminen pois ideologiselta etujoukolta on viimeistä huutoa äärioikeistolaisten keskuudessa. Ensin luodaan propagandalla valtavat joukot vihan ja kauhun sekoittamaa kansaa, joka uskoo isänmaan olevan apokalyptisen tuhon partaalla päättäjien tekemättä asialle mitään. Sen jälkeen näille tyypeille annetaan käsky toimia, esitellään muutamia toimintatapoja ja annetaan heidän itsensä pohtia lisää. Ja kappas vain, kohta koko porukka on johtajattomassa, autonomisessa sissisodassa koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan tietämättä edes, keneltä käsky kävi. Sitten kun he ovat saaneet yhteiskuntajärjestyksen kaadettua, valta onkin katuojassa, ja sen voi sieltä poimia mikä vain heitä järjestäytyneempi porukka. Esimerkiksi Venäjän asevoimat, joka epäilemättä tulee itärajan yli ”palauttamaan järjestyksen”.

En okänd person som uppträdde under den intetsägande pseudonymen J. P. Niemi satte upp följande utkast till handlingsplan på den flyktingfientliga Facebooksidan ”Rajat kiinni! -kansanliike” (”Medborgarrörelsen Stäng gränserna”). Pseudonymen Niemis profil var helt ny och visade endast en Facebookvän. Det är dock möjligt att det hade funnits andra hade jag inte blockerat alla webbrasister och liknande från min egen Facebook.

Massornas makt

I den här diskussionstråden ska vi sätta upp verksamma medel för att avlägsna pseudoflyktingar:

1. Stötta politiker som Sebastian Tynkkynen, som vill stänga gränserna. Sprid ut information om dem genom sociala medier: whatsapp, diskussionsfora, fb osv.

Märk väl att Halla-aho inte nämns med ett enda ord, det är Tynkkynen som nu håller på att bli galjonsfiguren för rasisterna – han blir en ny Halla-aho med Halla-ahos egna argument. Men Halla-aho själv torde inte ogilla det alltför skarpt, han lever ju loppan på sin lön som euroledamot.

2. På ett motsvarande sätt ska du bekämpa politiker som förstör Finland genom att tillåta skadlig invandring.

3. Anslut dig till en aktivistgrupp, skriv under petitioner och medborgarinitiativ mot invasionen. Dela ut dem till åtminstone fem vänner via sms, whatsapp, Messenger osv. Här är en: [länken avlägsnad, den ledde till ”folkrörelsens” webbpetition]

4. Läs inte propagandan i mainstream-medierna (Rundradion, Finlands Röda Kors, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti). De är för invasionen men helt beroende av läsarsiffror.

Alltså: Finlands Röda Kors framställs som en del av ”mainstream-medierna”? Jag trodde att det var en biståndsorganisation som finansieras på helt andra sätt än ”läsarsiffror”.

5. Läs och stötta (eventuellt med donationer) alternativa medier som MV-lehti, Uusi Suomi, Magneettimedia, Helsingin Uutiset, fb-grupper. Dela ut artiklar.

Uusi Suomi och Helsingin Uutiset är säkert rätt stolta över att ha omnämnts i samma sammanhang med MV-lehti och Magneettimedia. Gratistidningen Helsingin Uutiset brukar visserligen trycka betänkliga saker ibland, men ändå befinner den sig inte riktigt på samma nivå som skräpblaskorna MV och Mm. Uusi Suomi torde här vara likabetydande, inte med nyhetsservicen, utan bloggplattformen Uusi Suomi, där det är tokhögern som härskar.

6. Du är i din fulla rätt att med miner och gester uttrycka ditt ogillande direkt mot pseudoflyktingen. Det är mycket effektivt när pseudoflyktingen utsätts för en massa arga blickar varje dag. Inom kort börjar man fråga sig om det inte är dags att flytta bort. Om invandrarna visar våra barn ”huvud av”-gester, låt oss alla fem miljoner betala med samma mynt.

Jag kan inte komma ihåg någon invandrare som hotat barn. De jag mött hade egna barn som de försökte uppfostra till hyggligt folk så gott de kunde. Mig ”hotade” de mest med köttpastejer, kyckling, ris och te. En orsak varför rasism irriterar mig är att den riktas mot så vänliga och snälla människor.

7. Printa ut korta slagord i stora bokstäver och fäst dem på lyktstolpar och övriga synliga ställen (stå t ex på din cykel för att placera dem så högt som möjligt). Om du lägger genomsynlig kontaktplast kring stolpen så håller plakatet under den i regn och rusk. En fem meters rulle kontaktplast kostar bara två euro på närmaste butik. Välj sådana ställen där plakatet är synligt för de som dagligen pendlar till arbetet. Budskapet kunde lyda t ex STÄNG GRÄNSERNA, BORT MED SKADLIGA INVANDRARE!

Tydligen har man besökt samma skolor som killarna från Finska Motståndsrörelsen. Det är faktiskt tänkbart att det här programdokumentet är Motståndsrörelsens försök att delegera sina aktiviteter till en frivillig folkrörelse för att slippa rättsliga följder. En annan förklaring är att pseudonymen Niemi egentligen är generalstabsöverste Pjotr Pumalajev från ryska underrättelsetjänsten.

8. Överväg flera sätt att försvara samhällsfreden i Finland. Man kunde stoppa systemet t ex genom att inte tillåta barnen att gå i skola förrän gränserna är stängda och landet utrensat så att det åter är tryggt för barnen. Det skulle vara ett effektivt sätt att uttrycka åsikter.

Allra först bör man fråga sig, vem som egentligen här attackerar samhällsfreden, om det är de asylsökande eller den som utarbetat det här handlingsprogrammet. Men att någon av rasistiska motiv undanhåller sina barn skolan är antagligen ett laga skäl att omhänderta barnen. Dessutom påminner det där med att hålla barnen borta från skolan på ett ironiskt sätt om talibanerna, som inte ville tillåta att flickorna skulle gå i skola och bli alltför egenmäktiga av sig.

9. Full köpbojkott mot de som stöder flyktingcentra och roffar åt sig skattepengar. Framhäv detta. Exempel är t ex Barona och Barona Arena, Luona Ab, Terveystalo, FRK osv. Ta reda på fler. Om du möter representanter för dessa gör det klart hur mycket du föraktar dem.

Bojkotta får man hur mycket som helst, men kom ihåg hur det gick i fallet med Finlayson: att uppmana till bojkott kan snarare väcka sympati för den som rasistiska våldsverkare kräver bojkott emot.

10. Fotografera och sprid information om pseudoflyktingarnas verksamhet till MV-lehti och andra. Ett mycket effektivt sätt att bearbeta opinionen.

Ja, det har vi faktiskt lagt märke till. Riksdagsvalet stals av Soini, eftersom den mycket effektiva opinionsbearbetaren spred påhittade våldtäktshistorier precis före valdagen.

11. Sköt om din och de dinas trygghet. En vattenpistol fylld med ammoniak eller flytande blekningsmedel motsvarar helt en pepparsprej. Även en återfyllbar sprutburk kan användas. Det är bättre att skydda sig än bli misshandlad eller våldtagen. Installera ljudalarm, applikationer som Where's my Droid och 112 på dina barns mobiltelefon.

Det låter ju som lovvärd kemisk-teknisk expertis, men även jag har på mina unga år legat vid den fakulteten och vet att ammoniak eller klorbaserat blekningsmedel i aerosolform angriper lungorna som stridsgaserna i första världskriget, dvs vållar lungödem som i värsta fall leder till kvävning. Den här instruktionen uppmanar alltså till att begå brott – framkallande av fara, grov misshandel, eventuellt mord. Den invandrarkritiska extremhögern kan prisa sig lycklig att den i praktiken befinner sig ovanför lagen och inte behöver frukta vare sig arrestering eller åtal. Gifter skiljer dock inte mellan mångkulturvänners trasiga luftpåsar och fosterlandsvänners ädelt atletiska lungor, vilket betyder att även vattenpistolsmannen kan göra sig illa med de skadliga ämnen han leker med. Det är inte heller klart, om vattenpistoler alls tål starka och frätande kemikalier. Det kan hända att stridsgashjälten får giftet på fingrarna innan han ens hinner sikta sitt vapen mot en lömsk mångkulturvän.

12. Undvik all kontakt med pseudoflyktingarna. Servera dem inte på din butik eller på ditt jobb. Om du måste, gör det långsamt och dåligt och visa vad du anser om dem. Sluta samarbeta med firmor som främjar skadlig invandring.

På det här viset förebyggs alla otvingade vardagskontakter med invandrarna, som ju kunde leda till att man blev av med fördomarna. Det är givetvis fritt fram att bojkotta, och det är likaså helt okej att invandrarna hellre handlar hos konkurrenten. Jag vill dock påminna att diskriminering är ett brott och att det är lagligt att säga upp en anställd som vägrar arbeta.

13. Mera konkreta och handfasta former av aktivism för att uttrycka din åsikt om flyktingar, flyktingcentra och alla som stöder dem. Överväg lite vad det kunde vara för former.

Ja, vad kunde det månne vara för former? Så här tänker vederbörande åtminstone undgå alla åtal om uppvigling, ty det är först i läsarens tankar som föreställningen om våld uppstår.

14. Snacka med de som är för invasionen och visa dem tidningsartiklar om hur pseudoflyktingar misshandlar finnar. Kommentera deras facebokinlägg sakligt och utan att provocera, satsa på fakta om problem som uppstått och om hur ohållbart det är med invandring i nedskärningarnas Finland. Visa eller skicka dem videor med bilder av invasionen som t ex den här: [...]

Jag klippte bort länken: videon distribuerades av den ryska propagandatelevisionen RT. Det blev alltför tydligt från vilket håll den här vinden blåser...

15. Lägg till idéer i den här diskussionstråden och dela den med minst 5 av dina vänner i diskussioner, sociala medier, whatsapp, sms osv.

Det här är åter ett exempel på att allemansdelegering är sista skriket bland högerextremister, och det är ju ett bekvämt sätt att frita den ideologiska ledartruppen från juridiskt ansvar. Till att börja med skapar man genom masspropaganda en skara skrämda och hatiska vanliga människor som inbillar oss att fosterlandet befinner sig på randen till en apokalyptisk förintelse och att beslutsfattare struntar i detta. Sen utdelar man dem order om att handla själva, ger praktiska rekommendationer om vad sådan handling kunde gå ut på och låter dem reflektera över ytterligare möjligheter. Och se och häpna, snart för hela konkarongen ett autonomt inbördeskrig utan ledare mot hela det organiserade samhället utan att de ens själva visste vem som mobiliserat dem. När de väl kullkastat samhällsordningen ligger makten i rännstenen, och vilket som helst gäng med lite bättre organisation kan sen plocka upp den – t ex den ryska armén som marscherar in österifrån för att ”återställa ordningen”.

Pehmolelupakolaisia ja kovanaamarikollisia - Mjuka leksaksflyktingar och hårdnackade kriminella

Hiljattain paheksuntaa herätti video, jossa aikuinen mies kehotti pikkulasta lyömään pehmolelua. Ajatuksena oli, että pehmolelu esitti leikissä pakolaista, ja pakolaisia kuului lyödä. Videosta nousi kohu ja poliisitutkinta, jonka yhteydessä lehdet saivat tietää miehen taustasta yhtä ja toista.

Kyseisen herrasmiehen ansiolistalle kuului iltapäivälehtien mukaan seuraavanlaista:

• Kiljun keittelyä ja kauppaamista

• Kiljun ostajan pahoinpitelemistä ja kiduttamista kiljuvelkojen takia (kiljustakin saa näköjään tietyissä piireissä perusteet ihan huumemafiaotteisiin)

• Raiskaus, johon liittyi uhrin pahoinpitely

• Puisen rivitalon sytyttäminen palamaan bensiinillä (iltaläystäkkeen antamien tietojen mukaan tämä urotyö tapahtui hetken mielijohteesta kolmeen pekkaan, ja jokin aavistus sanoo minulle, että pekat olivat ennen tapahtunutta kunnioittaneet isänmaan kansallisjuomaperinteitä hölskähtävässä määrin)

• Naisen pahoinpitely ilman raiskausta (kiitettävää moniosaajuutta, sälli pystyy mäjäyttämään täti-ihmisiä päin näköä myös raiskaamatta)

• Useita näpistyksiä

• Autolla kaahaamista ilman ajo-oikeutta

Kyllähän sitä mielellään uskottelisi itselleen että maahanmuuttokritiikin takana olisi kyynisen rasismin lisäksi sitä paljon puhuttua keskiluokkaisten perheenisien aitoa huolta lastensa tulevaisuudesta. Mutta minkäs teet, kun sieltä kuitenkin putkahtelee esiin tällaisia tapauksia. Eivätkä maahanmuuttokriittisen alakulttuurin valtavirtaisemmat ja keskiluokkaisemmat jäsenet suinkaan paheksu moista touhua - eivät edes näe sitä minkäänlaisena propagandatappiona asialleen - vaan pikemminkin ylistävät kyseistä kaveria siitä, että tämä opettaa pikkuiselle elämässä välttämättömiä "itsepuolustustaitoja".

Mutta toteanpa tässä taas kerran, että maahanmuuttokritiikin nousu vallan käytäville on ennen kaikkea ammattirikollisten nousu. Syötettyään poliisille ja tiedotusvälineille pajunköytensä "vastakkaisista ääriryhmistä" ammattirikolliset - nyt äärioikeistolaisiksi ryhtyneet - uskovat voivansa jatkaa kunnon ihmisten terrorisointia nyt lain yläpuolelta, koska liian usein poliisi lähtee siitä, että heidän ahdistelemakseen voi joutua vain "vastakkaisen ääriryhmän" edustaja, joka poliisin(kin) mielestä on itse provosoinut äärioikeiston kimppuunsa. 

Näköjään kuitenkin poliisinkin ymmärtämyksellä on rajansa. Ehkä meillä on vielä toivoa siitä, että kun persu murhaa meidät, poliisi tutkii oikeasti sen murhan ja oikeus tuomitsee persun elinkautiseen. Sehän meitä haudassa lohduttaa tosi paljon, vai mitä?

Nyligen såg vi alla på nätet en video som väckte allmän förargelse: vad den visade var en vuxen karl som uppmanade ett litet bar att slå ett mjukisdjur, som han sa var en flykting. En flykting är en sån som man ska slå, var idéen. Videon gav upphov till ett mediaståhej och en polisiär rannsakning, och tidningarna fick ögonen öppna för mannens bakgrund – och där var det ett och annat intressant att himla sig över.

Enligt kvällsblaskorna hade gentlemannen ifråga utmärkt sig genom att:

• Koka och sälja kilju (hembrygt öl, eller kanske snarare ”grått vin” som Socker-Conny skulle säga)

• Misshandla och tortera en man som hade köpt lite för mycket kilju på kredit (tydligen rörde sig bägge herrarna i samhällskretsar där även hembrygda alkoholdrycker kan inspirera till knarkmaffiafasoner)

• Våldtäkt med därtillhörande misshandel

• Mordbrand genom att tända eld på ett radhus av trä med bensin (enligt kvällsblaskan begicks bragden på tre man hand och var ett spontant påhitt, och jag misstar mig förmodligen inte om jag antar att de tre hjältarna dessförinnan hade hedrat fosterlandets nationaldryckstraditioner så det skvalpat i magen)

• Misshandel av en kvinna utan därtillhörande våldtäkt (det var ju lovvärd mångsidighet, killen klarar av att slå kvinnor även utan att våldta dem)

• Flera snatteribrott

• Bilism utan körrättigheter

Man skulle nog gärna inbilla sig att det här med invandringskritik verkligen bara handlade om den ärliga oro som medelklasspappor känner över sina barns framtid. Men vad kan man göra, när det hela tiden dyker upp sådana här historier. Och de företrädare för den invandringskritiska subkulturen som lever ett vanligt medelklassliv distanserar sig aldrig från sådana här typer – inte ens av taktiska skäl – utan snarare prisar killen för att denne lär barnet ”självförsvar” som behövs i livet.

I övrigt konstaterar jag här att invandringskritikernas politiska uppsving framom allt bör tolkas som den brottsliga underklassens. När de väl övertygat såväl polisen som medierna om att det hela handlar om ”motsatta extremistgrupper” utgår yrkes- och vanebrottslingar – som nu presenterar sig som högerextrema politiska aktivister – från att de nu står ovanför lagen, ty när de terroriserar hyggligt folk anser polisen alltför ofta att offret bara kan vara en representant för den motsatta extremistgruppen som själv provocerat fram attackerna.

Tydligen finns det dock gränser även för polisens förståelse för politiserade brottslingar. Kanske vi ännu kan hoppas på att – när någon sannfinländare väl mördar oss – polisen på riktigt utreder mordet och rätten dömer sannfinländaren till livstids fängelse. Det är ju en mäkta tröst för oss som ligger i graven.