Ylläpito ilmoittaa - En administrativ kungörelse

 Uudet merkinnät löytyvät täältä - Nya drapor står att finna här: https://panunuusiblogi.blogspot.com/

Taas yksi ehdotus venäläisturisteille levitettäväksi iskulauseeksi - Ett föreslaget slagord till som man kan sprida till ryska turister

 Твой сын будет вынужден умереть в Украине

Äärioikeisto ja Hugenbergit yhteisellä pahalla asialla - Extremhögern och Hugenbergmedierna gör gemensam sak för det onda

Nyt kun Svenska Litteratursällskapet i Finland on saattanut ulottuvillemme uudet alkuperäiskieliset painokset Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksista ja Lukemisista lapsille, on taas kerran aika muistuttaa siitä, että äärioikeistollemme on luonteenomaista nimenomaan jumalattomuus ja isänmaattomuus. Kuten oma kokemukseni todistaa, se asia jota äärioikeisto vihaa kaikkein eniten on vilpitön kiinnostus niin evankeliumiin kuin isänmaallisiin klassikoihimme. Ja sen viha ruotsin kieltä kohtaan on tästä yksi todiste.

I dag, då Svenska Litteratursällskapet i Finland erbjuder oss Zacharias Topelius' Fältskärns berättelser och Läsning för barn i nytryck på originalspråket, är det återigen dags att påminna om att vår extremhöger utmärks av gudlöshet och ofosterländskhet. Som min egen erfarenhet visar, är få saker så förhatliga för extremhögern som uppriktigt intresse för både evangeliet och våra fosterländska klassiker. Och dess hat mot svenska språket är bara ett bevis på detta.

Tosiasia on, että ruotsin kieli on Suomen alkuperäinen isänmaallinen kieli. Ruotsiksi esitettiin ensimmäisen kerran vaatimus Suomen itsenäistymisestä. Suomen kieltä ei millään tavalla "sorrettu" Ruotsin vallan aikana; kokonaan eri asia on, että sitä ei hirveän merkittävästi edistettykään, koska vallanpitäjät kuitenkin olivat Suomen ulkopuolella, Tukholmassa. Mutta kuninkaan käskykirjeet käännettiin suomeksi, samoin Ruotsin valtakunnan laki. Muistutan taas kerran siitä, että siellä missä todellista sortoa oli - Irlannissa - tällainen ei olisi tullut kyseeseenkään.

Faktum kvarstår att svenskan är Finlands ursprungliga fosterländska språk. Kravet på självständighet för Finland framfördes på svenska till att börja med. Finska språket "förtrycktes" inte på något sätt under svenska väldet - det är en helt annan historia att det inte heller främjades i någon större utsträckning, eftersom makthavarna satt och styrde utanför Finland, i Stockholm. Men konungens reskript översattes till finska, Sveriges rikes lag likaså. Jag vill en gång till påminna om att någonting liknande aldrig hade kunnat ske på Irland, där det fanns verkligt förtryck.

Eurooppalaisessa aikalaishistoriassa poikkeuksellisen julmaa sisällissotaamme seurasi vankileirihelvetti, johon internoitujen nirri oli pahasti katkolla, kun nälän ja tautien tahallisesti sallittiin rehottaa. Kuten olemme kaikki lukeneet Jaakko Paavolaisen ja Oiva Ketosen teoksista, hulluus saatiin loppumaan, kun tieto leirikurjuudesta levisi Ruotsin lehtiin. Avainasemassa oli lääkäri Robert Tigerstedt, yksi Suomen historian suurimmista tiedemiehistä, joka sai nähdäkseen Tammisaaren leirin tilanteen ja joka ei pelännyt tehdä tilannetta tiettäväksi - isänmaamme paremmalla virallisella kielellä.

Vårt inbördeskrig, som var ovanligt grymt även i jämförelse med liknande samtida konflikter, åtföljdes av ett fånglägerhelvete, där de internerade svävade i akut livsfara, när svälten och sjukdomarna tilläts grassera. Som vi alla läst i Olavi Paavolainens och Oiva Ketonens skrifter, blev det slut med galenskapen först när svenska tidningar började rapportera om vad som pågick i Finland. Nyckelställningen i detta innehades av läkaren Robert Tigerstedt, en av de största männen i finländsk vetenskapshistoria, som fick insyn i situationen på fånglägret i Ekenäs och som inte var rädd att informera utomstående om det - på vårt fosterlands bättre officiella språk.

Kun tieto vankileirien oloista levisi ruotsiksi Ruotsiin, sikäläisissä lehdissä alkoi sellainen meteli, että Suomen viranomaisten oli pakko korjata tilannetta asiallisemmaksi. Tämä tapaus on syvästi symbolinen, mitä tulee siihen rooliin, joka suomen ja ruotsin kielillä on Suomen kulttuurissa. Monet vuosikymmenet sisällissotamme jälkeen Suomessa eli ihmisiä, joiden oli kiittäminen ruotsin kieltä elämästään. Suomen kieli on kuoleman kieli, ruotsin kieli elämän. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Suomen kieli on sen kahleen helskettä, josta kiskoen kalašnikovilla viuhtova piippalakki davaita huutaen kiskoo meitä jalkapatikassa ikuiseen Siperian vankeuteen. Suomen kieli on vankila, ruotsin kieli on salainen tunnussana, joka avaa tien vapauteen.

När vetskapen om förhållandena i fånglägren spred sig på svenska till Sverige, blev det ett himla ståhej i rikssvenska tidningar, och resultatet var, att de finska myndigheterna såg sig nödda att göra någonting åt saken. I årtionden efter vårt inbördeskrig fanns det en massa människor i Finland som hade svenska språket att tacka för sitt liv. Finska språket är dödens språk, svenskan är livets. Så har det alltid varit och så ska det vara för all framtid. Finskan är rasslet från de kedjor som den ryske soldaten, viftandes med ett kalasjnikovgevär, rycker i när han, med ropet "davaj!" på sina läppar, driver oss till fots till den eviga fångenskapen i Sibirien. Finska språket är ett fängelse, svenskan ett hemligt lösenord som öppnar grindarna till friheten.

Niiltä osin kuin suomen kieli 1700-luvulla väistyi ruotsin tieltä, kyseessä ei ollut mikään "sorto", vaan kaikkien hyväksymä asiaintila, kun kenenkään mieleen ei ollut juolahtanutkaan, että siinä olisi jotain pahaa. Suomenkielinen rahvas ei valittanut siitä, että suomen kieltä olisi muka jotenkin sorrettu - korkeintaan se valitti siitä, ettei sillä ollut riittävästi tilaisuuksia oppia ruotsia. Ruotsin kielen oppimiseen oli olemassa objektiivinen paine, taloudellisten välttämättömyyksien aiheuttama. Ja taloudelliset välttämättömyydethän ovat se mistä oikeistomme aina on innoissaan. Suomen kielen nostaminen kirja- ja virkakieleksi väkisin kansalta varaaaastetulla verorahalla olisi nykyoikeiston näkökulmasta suoranaista kommunismia, jos se tapahtuisi tänään.

Om finskan under sjuttonhundratalet gav vika för svenskan, berodde detta icke på något "förtryck", det var den av alla accepterade objektiva verkligheten, och det föll ingen människa in att se detta som orättvisa. Den finska pöbeln, jag menar allmogen, klagade inte över att finska språket på något sätt förtrycktes, utan över att det inte fanns tillräckligt med möjligheter att lära sig svenska. Det fanns ett av ekonomisk nödvändighet förorsakat tryck att lära sig svenska. Och ekonomisk nödvändighet är någonting som alltid väcker entusiasm hos vår höger. Att upphöja finskan till bok- och ämbetsspråk med skattepengar, dvs pengar som statsmakten med våld plundrat hyggligt folk på, skulle ur modern högersynvinkel framstå som rena rama kommunismen, om det skedde i dag.

Suomenkielisen "kulttuurin" arvostamista, niiltä osin kuin sitä oli arvostettavaksi asti, mikään sensuuri ei Ruotsin vallan aikana estänyt. Lukuun ottamatta "maahanmuuttokriittistä" äärioikeistoa, joka keskittyi koulun historiantunnilla lähinnä vatkaamaan kyrpäänsä, kaikki tietävät hyvin että suomenkielistä kansanrunoutta tutki jo 1700-luvulla Henrik Gabriel Porthan. Mitään sortoa ei ollut: suomen kieli oli yhteiskunnassa sille kuuluvalla paikalla kansankielenä, joka soveltui kansanrunouden esittämiseen.

Det fanns ingen censur under svenska väldet för att förbjuda att uttrycka uppskattning för finsk kultur - problemet var att det helt enkelt inte fanns någon finsk kultur. Med undantag av den "invandringskritiska" extremhögern, som på historietimmarna i skolan koncentrerade sig på att masturbera, vet alla mycket väl att Henrik Gabriel Porthan redan på 1700-talet forskade i finsk folkdiktning. Något förtryck fanns det inte: finska språket var på sin rätta plats i samhället, det var språket att deklamera folkpoesi på.

Silloin kun Suomi vielä oli olemassa yhtenäisenä kulttuuriyksikkönä, kirjallisuus- ja kulttuurikielemme oli ruotsi. Mitä suomen kielellä on saatu aikaan? Tässä on muutamia esimerkkejä.

När Finland ännu fanns till som en enhetlig kulturhelhet, var svenskan vårt litteratur- och kulturspråk. Vad har man åstadkommit på finska? Här är ett par exempel.

• Topelius-plagiaatteja. Topelius itse oli syvältä eurooppalaisen historiallisen romaanin perinteestä ponnistava taiteilija. Sitä vastoin suomenkielisellä puolella on tarjottavanaan vain sellaisia tekijöitä kuin Aarno Karimo ja hänen surullisenkuuluisa tekeleensä Kumpujen yöstä. Kaikki ne myönteiset arvot, myös myönteiset kristilliset arvot, jotka luonnehtivat Topeliusta, loistavat toki Karimolla poissaolollaan, sitä vastoin hänen tekeleensä on täynnä sadomasokistista väkivallan ihailua ja makaaberia kuolemanpalvontaa./Topelius-plagiat. Topelius själv var en konstnär vars produktion återgick till den europeiska historiska romanens djupa traditioner. Däremot erbjöd den finskspråkiga litteraturen bara sådana alster som Aarno Karimos beryktade Kumpujen yöstä ("Ur kumlarnas mörker"). Alla de positiva värden - också kristliga sådana - som karaktäriserade Topelius lyste med sin frånvaro hos Karimo, däremot är hans s k roman fullspäckad med sadomasokistisk idealisering av våld och makaber dödsdyrkan. 
• Stalinistista ja muuta kommunistista propagandaa. Aika suuri osa siitä suomenkielisestä kirjallisuudesta, jota kirjoitettiin 70-luvulla, on täysin lukukelvotonta roskaa neuvostonöyristelyineen. Toki samansuuntaiset olivat aatteet ruotsinkieliselläkin puolella, mutta jotenkin siellä osattiin nousta pois siitä alhosta. Mutta parempi on parempaa ja suomenkielinen on huonompaa./Stalinistisk och annan kommunistisk propaganda. En mycket stor del av den finskspråkiga litteratur som skrevs på sjuttiotalet var helt oläsbar trams med sin genanta prosovjetism. Naturligtvis förekom dylika tendenser på svenska sidan, men på något sätt fann de finlandssvenska författarna en väg ut ur denna dödsskuggans dal. Men bättre är bättre och finskt är sämre.
• Lievemmin vasemmistolaista ja neuvostomyötäilevää kirjallisuutta. Viime aikoina oikeistotahoilla on pyritty leimaamaan Väinö Linnaa taistolaiseksi. Tämä on tietysti hölynpölyä, koska Linna oli toisen tasavallan valtavirtakirjailija jos joku, mutta arvostelijat ovat sikäli oikeilla jäljillä, että se kansallisen sovun tarina, jota Linna kertoo, on hyvin vahvasti kiinni Kekkosen ajan poliittisissa ja kansainvälisissä asetelmissa./Lindrigare vänstersinnad och prosovjetiskt lagd litteratur. På sistone har det på högerhåll förekommit försök att utmåla Väinö Linna som taistoit. Det här är naturligtvis rena rama rappakaljan, ty Linna om någon representerade andra republikens mainstreamtänkande, men kritikerna är såtillvida på rätt spår, att det narrativ om nationell sämja som Linna berättar sitter fast i de politiska och internationella konstellationer som präglade Kekkoneneran.
• Äärioikeistolaista paskaa. Timo Hännikäinen. Enempää ei tarvitse sanoa./Högerextrem skit. Jag ger bara ett namn: Timo Hännikäinen.

Se itsenäinen Suomi, joka vuosien 1917-1918 tuloksena luotiin, ei oikeastaan ollut Suomi. Suomen sisällissota oli ennen kaikkea osa Venäjän sisällissotaa. Suomen sisällissodan punaisten näkökulmasta Neuvosto-Venäjä oli se osa vanhaa emämaata, jossa punaiset - "omat" - olivat päässeet voitolle. Vielä sisällissodan jälkeen Suomi oli siis punaisten ja valkoisten taistelutanner, ainakin henkisellä tasolla. Eikä Neuvostoliitto ollut vieras maa, vaan osapuoli Suomen sisäpolitiikassa - ei vain sekaantumalla siihen, vaan pelkästään olemalla olemassa.

Det självständiga Finland, som skapades 1917-18, var egentligen inget Finland. Det finska inbördeskriget var framför allt en del av det ryska. Ur de finska rödas synvinkel var Sovjetryssland den del av det gamla moderlandet där de röda, "de egna", hade segrat. Ännu efter inbördeskriget var Finland ett slagfält där de vita och de röda bekämpade varandra, åtminstone på andlig nivå. Och Sovjet var inte ett främmande land, utan en part i finländsk inrikespolitik - inte bara genom att ingripa i den, utan genom att överhuvudtaget existera.

Pyhät puheet kansallisesta sovusta kuulostavat monellakin tapaa ontolta, koska merkittävä osa siitä "sovusta" oli itse asiassa Neuvostoliiton ikeeseen alistumista. Punainen osapuoli maltillistui toki vuosien myöntä - ei vähiten talvisodan ansiosta - mutta silti se toimi pitkälti Neuvostoliiton asian ajajana, tai Neuvostoliiton kanssa aatehistoriallisesti yhteiseltä pohjalta ponnistajana, suomalaisessa politiikassa.

Allt prat om nationell sämja låter på många sätt ihåligt, eftersom en stor del av "sämjan" bara handlade om att underkasta sig det sovjetiska oket. Visst blev den röda parten mindre radikal med tiden - inte minst tack vare vinterkriget - men ändå representerade den länge Sovjets intresse, eller snarare var det det politiska läger i finsk politik som idéhistoriskt delade samma grundval som Sovjet.

Toisaalta valkoiset alistuivat sovintoon lähinnä Neuvostoliiton pelossaan, eikä heillä ollut mitään erityistä halua luoda yhtä yhtenäistä kansakuntaa saati kohdata punaista osapuolta tasaveroisena kumppanina. Kaikesta väinölinnalaisesta retoriikasta huolimatta Suomi pysyi punaisten ja valkoisten vastakkainasettelun leimaamana, ja tämän kansallisen kaksintaistelun moottorina toimi viime kädessä Neuvostoliitto. Tämänhän näki esimerkiksi urheiluelämästä, kun "työläisurheilijat" ja "valkoiset urheilijat" eivät mahtuneet edes samoihin liittoihin.

Å andra sidan gick de vita med på försoningen främst därför att de var rädda för Sovjetunionen, och de var inte särskilt intresserade av att tillsammans med motståndarna bygga upp en enhetlig, gemensam nation eller möta den röda sidan som en jämlik partner. Trots all Väinö Linnaretorik förblev Finland präglat av den röd-vita motsättningen, och det var i sista hand Sovjetunionen som höll den här nationsomfattande duellen i gång. Det såg man till exempel i idrottslivet, där "arbetaridrottarna" och de "vita idrottarna" inte rymdes ens i samma idrottsförbund.

Silloin kun itse aloin kirjoittaa sellaisesta eheytyneen kansan näkökulmasta, jossa sekä punainen että valkoinen Suomi olivat visusti menneisyyttä mutta jossa molemmat traditiot sisälsivät arvostettavaa yhteissuomalaista kulttuuria, onnistuin närkästyttämään sekä "punaisen" että "valkoisen" Suomen muistelijayhdistykset. Kun yritin elvyttää perinteistä isänmaallisuutta - sekä topeliaanista, runebergiläistä että talvisodanhenkistä - vasemmisto leimasi minut fasistiksi.

När jag började skriva utifrån ett helat folks perspektiv - ett perspektiv där både det röda och det vita Finland var definitivt en del av det förflutna men där bägge traditionerna innehöll kultur som man kunde uppskatta som en del av det gemensamma finska arvet, lyckades jag bara irritera både det "röda" och det "vita" Finlands traditionsföreningar. När jag försökte återuppliva traditionell fosterländskhet - både topeliansk, runebergsk och vinterkrigstida - utmålade vänstern mig som fascist.

Mitä sitten äärioikeistoon tulee, siellä tapahtui mielenkiintoinen jako kahteen. Eräskin kaveri, jonka kotisivut notkuivat kaikenlaisia nationalistisia symboleita, pääkalloanimaatioita ym., reagoi hyvin positiivisesti ja innostuneesti juttuihini, eikä siksi, että olisin kannattanut äärioikeistoa, vaan siksi, että hän koki minun puhutelleen häntä isänmaasta vilpittömästi huolissaan olevana maanpuolustuksen ystävänä.

Vad sedan gäller extremhögern, skedde det en intressant tudelning på det hållet. En kille vars hemsidor var alldeles fullastade med nationalistiska symboler, animerade kranier osv., reagerade på mina skriverier mycket positivt och entusiastiskt - inte för att jag hade tagit ställning för den extremhöger han representerade, ty det hade jag minsann inte gjort, utan därför att han kände sig tilltalad av mig som den försvarsvän med genuin oro över fosterlandet han var.

Sitä vastoin ns. vaihtoehtoinen oikeisto oli niin raivoissaan, että se tunnetusti savusti minut pellolle koko mediasta. Vaikka tämä porukka on saanut vaikutteita kansainvälisiltä aateveljiltä, se on viime kädessä perinneyhdistys sekin, nimittäin sosialisminvastaisen sodan perinneyhdistys. "Sosialismi" ei tosin tarkoita sen kielenkäytössä enää yhtään mitään - "sosialismiksi" leimataan milloin mikäkin asia, täysin historiasta piittaamatta.

Däremot blev den så kallade alternativhögern så rasande att den som bekant rökte ut mig ur medierna. Det här gänget har visserligen tagit emot influenser från internationella idéfränder, men också det är en traditionsförening när allt kommer omkring - den omhuldar "kriget mot socialismen" och försöker hålla det i gång. Visserligen betyder "socialismen" ingenting konkret längre i dess språkbruk - vad som helst kan vara "socialism", helt oberoende av historien.

Jos nyt esimerkiksi ajatellaan ns. maahanmuuttokritiikkiä, Suomen ensimmäiset maahanmuuttokriitikot ja pakolaisten vastustajat seitsemän-kahdeksankymmenluvun taitteessa olivat nimenomaan laitavasemmistolaisia, koska silloinen ns. venepakolaisten aalto tuli Vietnamista, kommunistisesta diktatuurista, jota vasemmisto oli tukenut naiivimmin kuin mitään maata sitä ennen tai sen jälkeen. Jos äärioikeisto tietäisi mitään isänmaan historiasta, edes aikalaishistoriasta, se voisi vaikka paneutua kiusoittelemaan laitavasemmistoa tekopyhyydestä viittaamalla noihin vanhoihin synteihin.

Om man nu t ex reflekterar över invandringskritik, så var de första invandringskritikerna och flyktingmotståndarna i Finland i slutet på sjuttio- och i början av åttiotalet främst vänstermänniskor av den mera radikala sorten, eftersom de flyktingar som slussarna då öppnades för kom från Vietnam, en kommunistisk diktatur som vänstern stött mera naivt än något annat land tidigare eller senare. Skulle vår extremhöger veta någonting om fosterlandets historia, ens samtidshistoria, så kunde den t ex ägna sig åt att reta vänstern med hänvisningar till de där gamla synderna.

Mutta eihän se tiedä eikä sitä kiinnosta. Se ylläpitää retorista sisällissotaa itsetarkoituksena, ja sitä motivoi järjetön, pohjimmaiselta innoitukseltaan sadistis-seksuaalinen murhanhimo. Tämän intohimon vallassa se on käytännössä julistanut vastustettavaksi "sosialismiksi" ja "kommunismiksi" järjestäytyneen yhteiskunnan ylipäätään, ja sen pyhät periaatteet muuttuvat niin nopeasti, että se mikä eilen oli jumalan eli halla-ahon totuus, on tänään kommunismia.

Men extremhögern vet inte och är inte intresserad. Den upprätthåller ett retoriskt inbördeskrig för dess egen skull och motiveras av en vanvettig, av sexuell sadism inspirerad mordlystnad. I denna passions berusning har den i praktiken förklarat att ett välordnat samhälle är "socialism" och "kommunism", och dess heliga principer byts ut mot nya i så snabb takt att det som i går var Guds eller Halla-ahos heliga sanning i dag är kommunism.

Tästä voidaan mainita käytännön esimerkki. Yksi niistä verenhimoisista blogikirjoituksista, joilla Jussi Halla-aho nousi kulttihahmoksi 2000-luvun alussa, käsitteli silloisia globalisaatiokriittisiä nuorten mielenosoituksia. Kirjoituksen ydin oli tyypillinen tappamisella vihjailu: kalalle on luonteenomaista uinti, ja kala pannaan lopettamaan uintinsa tappamalla se, vastaavasti vasemmistohuligaanille on luonteenomaista kivien heittely, ja vasemmistohuligaani saadaan lopettamaan kivien heittely tiedätte kyllä miten.

Detta kan illustreras med ett praktiskt exempel. En av de blodtörstiga bloggdrapor som i början av det nya millenniet gjorde Jussi Halla-aho till en kultgestalt handlade om de globaliseringskritiska ungdomsdemonstration som då pågick. På sitt typiska sätt lekte Halla-aho med att nästan uppvigla till dödligt våld: det som ligger i fiskens natur är att simma, och genom att ta fisken av daga blir det slut med fiskens simmande, och det som ligger i vänsterhuliganens natur är att kasta stenar, hur månne får man vänsterhuliganen att sluta med stenkastande?

Merkittävintä kirjoituksessa oli kuitenkin se, että siihen aikaan kun Hän-jonka-Kakkakin-on-Kultaa-jos-palvojilta-kysytään kirjoitti tuon tekstinsä, nuoret vasemmistolaiset vastustivat nimenomaan globalisaatiota. Nykyään Taivaan Pyhän kannattajat vastustavat itse "globalismia". Mutta sehän on tietysti sellaista parempaa globalisaation vastustamista, vallankin kun siihen kuuluu antisemitismi (globalismi on äärioikeiston kielessä salanimi juutalaisille, kuten kaikki jo tietävätkin).

Det viktigaste i drapan är att det som unga vänstermänniskor vid skrivandets stund kritiserade var just globaliseringen. I dag är det Halla-ahos egna anhängare som är emot "globalism". Men det är visst en bättre form av antiglobalism, inte minst därför att det också handlar om antisemitism - som alla vet är "globalism" extremhögerns nyaste noanamn för judarna.

Samantyyppinen takinkääntö on tapahtunut nyt, kun Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Yhtäkkiä kaikki persut, jotka vielä hiljattain vannoivat Venäjän nimeen ja syyttivät esimerkiksi Ukrainaa alankomaalaisen matkustajakoneen alasampumisesta, julistautuivat suuriksi Ukrainan ystäviksi ja antiputinisteiksi. (Oceania oli aina ollut sodassa Itäaasiaa vastaan, sano.) Tietenkin he myös keskittyvät syyttelemään kaikkia muita Putinin myötäilystä.

En liknande kappvändning ser vi nu när Ryssland väl invaderat Ukraina. Plötsligt har alla sannfinnar, som ännu nyligen omhuldade Rysslands heliga sak och bl a skyllde nedskjutningen av det nederländska passagerarplanet på Ukraina, förklarat sig vara bästa vänner och såta stallbröder till Ukraina och inbitna Putinmotståndare. (Oceanien har som alla vet alltid legat i krig mot Ostasien.) Naturligtvis beskyller de också alla andra för eftergiftspolitik mot Putin.

Muitakin esimerkkejä voi mainita. Muistakaamme, että Halla-aho aikoinaan perusteli silloisissa (ei enää nykyisissä) äärioikeistopiireissä paheksuttavan aseistakieltäytymisensä protestina sille, että Mauno Koivisto ei hänen mukaansa ottanut riittävän jyrkästi kantaa Baltian maiden puolesta. Kuten nyt tiedämme, Suomi auttoi vaivihkaa Viron itsenäisyysaktivisteja samalla kun ulospäin esitettiin kovastikin viatonta naamaa itänaapuriin päin. Koska tuo oli vielä sitä aikaa kun Suomen presidentillä oli melkoisen laajat ulkopoliittiset valtuudet, moinen kaksoispeli ei varmasti olisi ollut mahdollista Koiviston sitä tietämättä ja hyväksymättä.

Också andra exempel kan nämnas. Låt oss komma ihåg att Halla-aho på sin tid rättfärdigade sin vapenvägran (som dåförtiden ännu var någonting oacceptabelt för en högerextremist) som protest mot att Mauno Koivisto enligt honom inte tog tillräckligt radikalt ställning för de baltiska ländernas självständighetssträvanden. Som vi nu vet hjälpte Finland i smyg de estniska självständighetsaktivisterna, vilket vi dock inte medgav öppet och särskilt inte i sovjetiska representanters närvaro. Detta skedde när Finlands president ännu hade betydande utrikespolitiska maktbefogenheter, så ett dylikt dubbelspel skulle aldrig ha varit möjligt utan Koivistos vetskap och godkännande.

Myönsikö Halla-aho puhuneensa läpiä päähänsä? Ei tietenkään. Hänelle nimittäin yliampuva demariviha, sisällissodan jatkaminen henkisellä tasolla, on pääasia. Sille keksitään jatkuvasti uusia tekosyitä, kun vanhat osoittautuvat virheellisiksi. Aivan kuten 2000-luvun alun idealistinuoria piti vihata ja uhata päähän ampumisella koska he vastustivat globalisaatiota, ja nyt idealistinuoria vihataan siksi että he edustavat sitä mitä äärioikeistopiireissä kutsutaan globalismiksi.

Men medgav Halla-aho att han snackat i nattmössan? Givetvis inte. För honom var det överdrivna hatet mot sossarna huvudsaken - han ville fortsätta inbördeskriget på andlig nivå. Detta krig motiveras alltid med nya svepskäl när de andra visar sig felaktiga. Precis som han i början av 2000-talet hatade de unga protesterarna och hotade dem med nackskott när de kritiserade globaliseringen, och som han nu hatar de nya idealistiska ungdomarna eftersom de representerar det extremhögern kallar globalism.

Mikäs siinä. Harmillista kuitenkin on, että niitä idealistinuoria ei saa arvostella vetelästä yleisliberaalista näkökulmasta. koska silloin äärioikeisto, kuten rikollisten verkostolta voi odottaa, katsoo arvostelijan kuuluvan heidän rikollisjärjestöönsä ja esittää käsittämättömiä lojaalisuusvaatimuksia. Itse asiassa suomenkielisessä Suomessa ei ole vetelän yleisliberaalia näkökulmaa, vaan kaikkien on valittava puolensa, joko punainen tai valkoinen puoli. Luonnollisesti ruotsin kieli pyritään vaientamaan juuri siksi, että ruotsiksi se vetelän yleisliberaali näkökulma on Suomessa aina ollut mahdollinen.

För all del. Dessvärre kan de där idealistiska ungdomarna inte kritiseras utifrån ett slappt allmänliberalt perspektiv, ty då anser extremhögern - vilket man kan förvänta av ett kriminellt nätverk - att kritikern ingår i deras liga och att denne därför bör vara lojal mot dem. I själva verket finns det inget slappt allmänliberalt perspektiv i finska Finland, utan alla måste välja antingen röd eller vit sida. Svenska språket vill man tysta ned därför att det där slappt allmänliberala perspektivet alltid varit möjligt och tänkbart på svenska i Finland.

Suomeksi se nimittäin ei ole. Tämän näkee siitäkin, että kun kolumnieni kommenttipuolella häiriköivät vasemmistolaiset, feministit tai demarit, työnjohto puolusti minua uskollisesti. Silloin kun siellä alkoi riehua äärioikeisto, työsuojelu katosi siihen paikkaan. Miksi?

På finska är det det inte. Detta syns också i att arbetsledningen troget försvarade mig när vänstermänniskor, feminister eller sossar väsnades i kommentarlådan till mina krönikor. Men när det var extremhögern som tog vid, försvann arbetsskyddet spårlöst. Varför?

Koska suomenkielisille porvarimedioille fasistit ovat viime kädessä omia. He ovat samalla puolella Suomen ikuisessa sisällissodassa. He ovat punikkeja vastaan (miten "punaiset" sitten käsitetäänkin), ja siksi heidän kanssaan ei saa joutua riitoihin, jos haluaa porvarimediaan kirjoittaa. Porvarimedian toimittajat ja johtoporras ovat nimittäin joko niin hölmöjä tai niin äärioikeistolaisia, että he eivät ymmärrä, miksi vetelä yleisliberaali voisi joutua riitoihin äärioikeiston kanssa, vaan tulkitsevat, että tuo kaveri on nyt kommarien puolella, koska Halla-aho ja muut yliherramme eivät pidä hänestä.

Ty de borgerliga finskspråkiga medierna ser fascisterna, när allt kommer omkring, som sina egna. De kämpar på samma sida i Finlands eviga inbördeskrig. De är emot "de röda" (hur man än definierar det begreppet) och därför får man inte komma på kant med dem, om man vill skriva i de borgerliga medierna. De som skriver i de borgerliga medierna eller styr samma medier är nämligen precis så dumma, eller så högerextrema, att de inte förstår varför en slapp liberal kan hamna i konflikt med extremhögern - de tolkar det så att han där är nu en jävla kommunist eftersom Halla-aho och våra övriga överherrar inte gillar honom.

Lisää monistettavaa lentolehtiseksi - Mer att printa ut och använda som flygblad

РУССКИЕ ОКУПАНТЫ В УКРАИНЕ НАСИЛУЮТ И УБИВАЮТ ДАЖЕ ДЕТЕЙ И ИСПОЛЬЗУЮТ РАДИАЦИЮ В КАЧЕСТВЕ ОРУЖИЯ — И ЭТО ВСЁ ОТ ТВОЕГО ИМЕНИ, РУССКИЙ ЧЕЛОВЕК!

Infosodan yhteistoimintamiehet raastupaan? Kollaboratörerna i informationskriget inför rätta?

 Nyt ollaan säätämässä lakia informaatiosodan kriminalisoimiseksi, niin että kaikenlaiset Venäjän asiaa ajavat "bätskmanit" saataisin lopultakin käpälälautaan. Katuäärioikeiston aktivistit itkevät jo siitä kuinka joku maailmansalaliitto on touhun takana, ja heillä on syytäkin huolestua. Kun laki säädetään, käytännöllisesti katsoen koko heidän alakulttuurinsa päätyisi vankilaan, epäilemättä tunnetun narkomaanin ja biseksuaalisen raiskaajan Raymond "Ryhmykyrpä" Umbalabungan "tyttö"-ystäviksi. (Raymond ei tietenkään ole todella olemassaoleva henkilö eikä siis myöskään erityisen tunnettu, mutta äärioikeistolaisten juttujen perusteella täällä ei muita rikollisia olekaan kuin afrikkalaisia aids-raiskaajia, joten kaipa tuossa heidän vaihtoehtotodellisuudessaan vankilaan mahtuu ainakin yksi Raymond.)

Nu håller man på att stifta en lag för att kriminalisera informationskriget, så att Rysslands finska springpojkar äntligen kan räkna med att återfinna sig inför rätta. En del aktivister inom friluftsextremhögern jämrar sig redan över att någon världskonspiration håller på att förfölja dem, och de har all anledning att oroa sig. När lagen väl träder i kraft, kommer i praktiken hela deras subkultur att tillfångatas, och i fängelset blir de sedan "flick"-vänner åt den välkände narkomanen och bisexuelle våldtäktsmannen Raymond "Knölkuken" Umbalabunga. (Raymond är naturligtvis inte en verklig person, ännu mindre en välkänd sådan, men av vad högerextremisterna själva påstår att döma är de enda brottslingar i det här landet afrikanska våldtäktsmän med aids, så man kan väl räkna att det i deras alternativa verklighet sitter åtminstone en Raymond i sinkabirum.)

Huomattavasti merkillisempää on se, että ainakin yksittäiset persut ovat antaneet kannatuksensa tälle laille. Ehkäpä he vieläkin elelevät sellaisessa persuversumissa, jossa he itse ovat isänmaallisuuden ruumiillistuma ja kaikki muut Venäjän taskussa. Todellisuushan on aivan toinen, mutta persut ovat tunnetusti niin tyhmiä, että pystyvät haukkumaan esimerkiksi minua putinistiksi (!).

Betydligt märkligare känns det att åtminstone enstaka sannfinnar uttryckt sitt gillande för det här lagprojektet. Kanske de fortfarande bebor ett alternativt universum där de själva förkroppsligar fosterländskheten och alla andra springer åt Ryssland. Verkligheten är en helt annan, men sannfinnarna är som alla vet så korkade att de t ex kallar mig för putinist (!).

On tietysti äärimmäisen hauskaa, jos persut pääsevät Raymondin kyynärvarren pituisen ja heroiiniarpisen peniksen perspantaviksi kannatettuaan juuri sitä lakia, jonka perusteella he ovat rikollisia. Mutta olisihan tälle ennakkotapauskin historiastamme: tunnetusti lapuanliike lakkautettiin juuri niiden lakien voimin, jotka se oli itse saanut säädätettyä kommunistien kurissapitämiseksi.

Det är naturligtvis högst roligt om sannfinnarna en dag får känna Raymonds underarmslånga penis med alla dess ärr efter heroinsprutorna i sin ändtarm efter att ha stött precis den lag på grund av vilken de dömts till kurran. Men det skulle finnas ett prejudikat i vår historia: när den högerextrema Lapporörelsen drivit igenom de s k kommunistlagarna, var det precis dessa lagar man grep till för att kunna lägga ned och förbjuda rörelsen.

Viktor Orbán ja puhdasrotuisuus - Viktor Orbán och rasrenheten

Unkarin diktaattori Viktor Orbán otti harppauksen puhdasta fasismia kohti pitämällä rasistisen puheen, jossa vastusti rotusekoitusta. Unkarin kansa oli tietysti hänen mielestään puhdasrotuinen kansa, kuinkas muuten.

Viktor Orbán, den ungerske diktatorn, steg närmare ren fascism genom att hålla ett rasistiskt tal där han ogillade rasblandning. Det ungerska folket såg han naturligtvis som ett rasrent folk, hur skulle det annars vara.

Harmi kyllä se ei pidä paikkaansa. Unkarilaiset jos ketkä ovat alkujaan syntyneet monenlaisten etnisten ryhmien sekoituksena. Tästä tunnetuimmat esimerkit ovat jász-kansa ja kumaanit. Jászit puhuivat iranilaista kieltä, jonka kuitenkin unohtivat ilmeisesti jo aika varhain - sen vähän perusteella, mitä kielestä tiedetään, se oli hyvin läheistä sukua Kaukasiassa vieläkin puhutulle osseetin kielelle - jonka kirjakieltä kehittämässä oli aikoinaan maanmiehemme Anders (Andreas) Johan Sjögren. Etnisestä erillisyydestään he olivat tietoisia pitkään sen jälkeenkin kun kieli oli vaihtunut, ja heillä oli itsehallinnollinen asema pitkälle 1800-luvulle.

Dessvärre är det inte sant. Det ungerska folket har bevisligen uppstått som en blandning av mångahanda olika etniska grupper. De mest kända av dessa är jászfolket och kumanerna. Jászfolket talade till en början ett iranskt språk, som de dock förefaller ha glömt bort redan vid ett tidigt skede - p g a det lilla man vet om språket var det nära släkt med ossetiskan, som fortfarande talas i Kaukasus. Förresten var vår landsman Anders (Andreas) Sjögren med om att utveckla skriftspråket för ossetiskan. Jászfolket bibehöll sin etniska medvetenhet länge efter språkbytet, och i Ungern åtnjöt de någon sorts autonomi ända fram till det sena artonhundratalet.

Kumaanit taas puhuivat turkkilaisperäistä kieltä, joka on dokumentoitu ja muistiin merkitty selvästi paremmin kuin jászin kieli - keskiajalta on peräisin huomattaviakin kumaaninkielisiä käsikirjoituksia. Kumaanit olivat samaa väkeä kuin venäläisestä kirjallisuudesta tutut polovtsit, joita vastaan Venäjän kansallisrunoelman Laulu Igorin sotaretkestä ja siitä tehdyn oopperan Ruhtinas Igor nimihenkilö soti.

Kumanerna däremot talade ett turkspråk, som har dokumenterats och nedtecknats i mycket större utsträckning än jászspråket - det finns flera anmärkningsvärda manuskript på kumanska som uppstått under medeltiden. Kumanerna var samma folk som de i rysk litteratur förekommande polovtserna: i den ryska nationaldikten Sången om Igors krigståg och i den därpå baserade operan Furst Igor var det precis detta folk Igor förde krig emot.

Unkarilaisten "puhdasrotuisuus" on siis alusta loppuun tyhjänpäiväistä propagandahölynpölyä, mutta niinhän tällaiset myytit yleensäkin. Rotuteorioiden levittelijät esittävät mielellään olevansa jonkinlaisia kotimaansa perinteiden suojelijoita tai elvyttäjiä, mutta Orbánin puheet eivät ole mitään muuta kuin kansainvälistä vaellustavaraa, jotka ovat saaneet alkunsa Wienin kaljakellareista ja kiertäneet Hitleriä ihailevan amerikkalaisen äärioikeiston kautta takaisin Unkariin.

Ungrarnas "rasrenhet" är alltså tomt propagandasvammel från början till slut, som dylika teorier brukar vara. De som sprider rasteorier påstår sig gärna "bara försvara/återuppliva sina inhemska traditioner", men Orbáns rasgriller är ren internationell importvara från Wiens ölschapp via Hitlertyskland till amerikansk extremhöger, från vilken Orbán hämtat skiten hem till Ungern.

Lisää tulostettavaa ja kopioitavaa - Mer material som ni bör printa ut och kopiera

 СПЕЦОПЕРАЦИЯ В УКРАИНЕ - ФАШИСТСКИЙ ГЕНОЦИД УКРАИНЦЕВ СОВЕРШАЕМЫЙ РУССКИМИ! РОССИЯ - НАВСЕГДА СВЯЗАНА С ФАШИЗМОМ!

Tulosta ja levitä venäläisille turisteille - Printa ut och sprid till ryska turister

 РУССКИЕ СОЛДАТЫ-КАРАТЕЛИ В УКРАИНЕ УБИВАЮТ ДЕТЕЙ. КТО ЗА ЭТУ ПРЕСТУПНУЮ ВОЙНУ, ТОТ У НАС НЕ ЖЕЛАННЫЙ ГОСТЬ!

Ovatko "suvereenit kansalaiset" tulossa Suomeenkin? Ska "suverän medborgare-rörelsen" etablera sig också i Finland?

Jenkkilässä on jo jonkin aikaa vaikuttanut ns. suvereenien kansalaisten liike. Kyseessä on äärioikeistolaiseksi luokiteltava hörhöalakulttuuri, joka pyrkii sanoutumaan irti lakien ja asetusten noudattamisesta esittämällä USA:n liittovaltion epälegitiiminä elimenä; ajatuksena on, että yhteiskuntasopimuksesta voi yksipuolisesti sanoutua irti. Suvereenit kansalaiset katsovat olevansa velvollisia noudattamaan anglosaksista tapaoikeutta ("common law"), mutta eivät USA:n kongressin säätämiä lakeja. Perustelut tälle lakihuuhaalle he saavat lukemalla liittovaltion itsenäisyysjulistusta sopivasti väärin.

I Staterna har dom sen en tid tillbaka haft en rörelse som kallar sig "suveräna medborgare". Det är en subkultur av snarast högerextrema tokstollar som försöker ge avkall på laglydighet genom att framställa den amerikanska förbundsstaten som någonting illegitimt: det hela går ut på att det är möjligt att ensidigt säga upp samhällskontraktet. De suveräna medborgarna anser sig vara förpliktade att iaktta anglosachsisk sedvanerätt, s k "common law", men inte de lagar som Kongressen stiftat. Den här pseudojuridiken underbygger de genom att lämpligt feltolka den amerikanska grundlagen.

Suvereenien kansalaisten liikkeellä on ollut edeltäjiäkin, koska USA:n perinteeseen kuuluu epäilevä suhtautuminen valtiovaltaan ja korpilain ihannointi, joka lyö leimansa myös maan populaarikulttuuriin - tarkoitan tietysti villin lännen elokuvia. Ideologisesti läheinen oli esimerkiksi 1990-luvulla rehottanut miliisiliike ("militia movement").

De suveräna medborgarna har givetvis haft åtskilliga föregångare, ty det är tradition i USA att ifrågasätta överheten och idealisera medborgarkämpar - det här präglar ju hela den amerikanska populärkulturen, inte minst vildavästernfilmerna. Ideologiskt närstående var t ex den milisrörelse som gjorde sig gällande på nittiotalet.

Miliisit (suomeksi puhutaan mieluummin miliiseistä kuin "militioista") olivat aseellisia ryhmiä, joita kiinnosti mm. omavaltainen rajavartiotoiminta (koska eihän liittovaltio heikäläisten mielestä tietenkään pitänyt kunnon kuria maahan pyrkiville latinoille). Yhtäläisyydet suomalaisiin maahanmuuttokriitikoihin ovat kaikkea muuta kuin sattumanvaraisia. Miliisialakulttuurista ponnistavat kaikenlaiset Proud Boys- ja Boogaloo Bois -tyyppiset terroristiset äärioikeistoporukat.

Miliserna var beväpnade gäng som bl a uppträdde som självutnämnda gränspatruller - naturligtvis ansåg milismännen att förbundsstaten inte var intresserad att försvara landet mot odokumenterade invandrare från Latinamerika. Det är inte av en slump som dessa gäng liknar så mycket våra inhemska invandrarkritiker. Milissubkulturen gav senare upphov till högerextrema terrorister som t ex Boogaloo Bois och Proud Boys.

Suvereenien kansalaisten edeltäjiä ovat myös olleet 1970-1980-luvuilla vaikuttanut Posse Comitatus -alakulttuuri sekä ilmeisesti laajemminkin englanninkielisessä maailmassa toimiva "maan vapaiden miesten" liike ("freemen of the land"). Lakiterminä "posse comitatus" tarkoittaa sananmukaisesti kreivikunnan tai piirikunnan ("county", latinaksi "comitatus") valtaa; tästä tulee sana "posse", joka - kuten kaikki lännenelokuvia katsoneet tietävät - tarkoittaa šeriffin avukseen kokoamaa luotettavien kylänmiesten joukkoa, joka auttaa ottamaan rosmon kiinni.

Föregångare till de suveräna medborgarna var också Posse Comitatussubkulturen på sjuttio-åttiotalet och de "landets fria män" ("freemen of the land") som förefaller verka också i andra engelsktalande länder än USA. Som juridisk term betyder "posse comitatus" grevskapets eller countyts makt ("comitatus" är det latinska ordet för county). Därav också ordet "posse": alla som sett på västernfilmer vet att detta ord betecknar en grupp pålitliga män som sheriffen organiserar för att ta fast en skurk.

Posse Comitatus -alakulttuurista lienee peräisin käsitys šeriffistä korkeimpana legitiiminä yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä. Tämä alakulttuuri näki itsensä juuri sellaisena šeriffin avuksi tulevana hyvien miesten voimana. Tietenkin näiden hyvien miesten piirissä esiintyi myös karkeaa rasismia ja antisemitismiä - kukapa olisi arvannut, heh.

Att uppfatta sheriffen som den högsta legitima myndigheten i samhället är antagligen någonting de suveräna medborgarna lärt sig av Posse Comitatus. Denna subkultur såg sig precis som en grupp goda män som bistår sheriffen. Naturligtvis var många av dessa goda män också rasister och antisemiter, men detta bör inte överraska någon.

"Maan vapaat miehet" ovat lähinnä verotuksenvastainen protestiliike, ja heiltä ilmeisesti on peräisin "suvereenien kansalaisten" usko lakiloitsuihin - ajatus, että lakien vallasta voi vapautua, jos osaa lausua tarkalleen oikean lakikielisen, mahdollisesti latinankielisen, lauseen virkavallan edustajalle. Hokkus pokkus ja abrakadabra, olen maan vapaa mies ja tämä laki ei koske minua. Paitsi että se koskee: moni "maan vapaa mies" on joutunut todella pahoihin vaikeuksiin lain kanssa turvauduttuaan tuollaisiin hokkuspokkusloitsuihin.

"Landets fria män" är snarast en skattepopulistisk proteströrelse, och det är tydligen från dem som de suveräna medborgarna lärt sig sin förkärlek för juridiska trollformler - de frigör sig från skatternas tyranni om de kan uttala den exakt rätta trollformeln i närvaro av en person som representerar överheten. Hokus pokus filiokus, jag är en av landets fria män och sålunda behöver jag inte lyda den här lagen. Visserligen funkar det inte riktigt så. Snarare blir det ännu värre svårigheter med lagen om man är tillräckligt dum för att uttala hokuspokusformler och inbilla sig att de imponerar på en polisman eller en domare.

"Maan vapaisiin miehiin" ilmiönä liittyy huijausta ja hyväksikäyttöä. Liikkeen liepeillä notkuu epärehellisiä lakimiehiä, jotka ovat innokkaita rahastamaan "maan vapaiden miesten" viimeisimmätkin pennoset esittämällä, että heidän loitsujuridiikkansa olisi jotenkin vakavasti otettavaa. Itse asiassa tässä näkisin tärkeimmän yhtymäkohdan suomalaiseen äärioikeistoon ja Homma-foorumiin.

"Landets fria män" är en rörelse som till stor del handlar om rent lurendrejeri och utnyttjande. Den tilldrar sig allehanda brännvinsadvokater ivriga att plundra "landets fria män" på deras sista pengar genom att låtsas ta deras trollformelsjuridik på allvar. Här ser jag faktiskt den största likheten mellan "landets fria män" och de finska högerextremisterna på webbforumet Homma.

Homma-foorumilla nimittäin oltiin yhteen aikaan hyvin tohkeissaan lakitekstistä löytyneestä sanamuodosta "ei ollut voinut mieltänsä malttaa". Siellä tämä tulkittiin juuri tuollaiseksi rajattomaksi vapautumiskaavaksi kuin ne amerikkalaisten "maan vapaiden miesten" hokkuspokkusloitsut ("vedin afrikkalaista turpaan, koska en voinut mieltäni malttaa"). Jo tuolloin totesin, että foorumi vetää varmasti puoleensa kyynisiä huijarijuristeja kuin uloste kärpäsiä. Sellainen porukka, joka ei tiedä laista mitään ja joka on sitäkin kärkkäämpi käräjiä käymään, on kultakaivos epäeettiselle pykälänpyörittäjälle.

På Hommaforumet var folk nämligen på sin tid mycket entusiastiska över en ordalydelse de hittade i den gamla strafflagen - "han kunde inte hålla sig i styr". Där tolkades detta i amerikansk anda som en frikännelsetrollformel ("jag gav afrikanen i käften, när jag inte kunde hålla mig i styr"). Redan då drog jag slutsatsen att Hommaforumet alldeles säkert kommer att attrahera cyniska lurendrejarjurister precis som skiten attraherar flugor. Ett gäng som inte vet något om lagen men som är desto ivrigare att processa är en guldgruva för oetiska paragrafvändare. 

Kopioikaa, tulostakaa ja tuokaa venäläisten turistien ulottuville - Kopiera, printa ut och tillgängliggör för ryska turister

 Русские солдаты в Украине насилуют и убивают русскоговорящих - именно тех, кого там должны защищать. "Военная спецоперация" России в Украине - фашистский геноцид. Россия во всех странах Запада поддерживает фашистские группы, хотя громко выдает себя за великую державу антифашизма. Разве это вам удобно, русские?

Jordan Peterson otti juuri kantaa Venäjän puolesta Ukrainaa vastaan - Jordan Peterson tog just ställning för Ryssland emot Ukraina

Ihan vain yleisesti tiedoksi: incel-kulttuurin älyllinen keskipiste ja äärioikeistolainen esiajattelija Jordan Peterson on hyväksynyt Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vedoten siihen, että "länsi on rappiolla". Tarvitaanko vielä todisteita sille, että nykyinen äärioikeistoaaltio on Venäjän erikoisoperaatio?

Till allmän kännedom: Jordan Peterson, incelkulturens intellektuella ledare och en av extremhögerns stora tänkare, har just uttryckt sitt gillande för den ryska invasionen av Ukraina därför att han anser "Väst" vara "degenererat". Behövs det ännu fler bevis på att den nuvarande högerextrema vågen är en rysk specialoperation?

Jaska hakee taas huomiota - Jaska vill åter få uppmärksamhet

Muudan maahanmuuttaja, johon viittaan tässä vain nimellä Jaska - oikea nimi jääköön pimentoon, sillä tietäjät tietävät kyllä - on taas herättänyt huomiota. Hänen äitinsä on näet sanoutunut irti Vasemmistoliitosta, jonka paikallispoliitikko on tähän asti ollut, koska puolue on hänen mukaansa kohdellut Jaskaa huonosti. Tosin somessa on jo kyseenalaistettu se, onko tili oikeasti Jaskan äidin, vai onko hän itse sen takana.

En invandrare, som jag här bara kallar Jaska - hans rätta namn nämner jag inte, ty de som vet, vet - har igen väckt uppmärksamhet. Hans mor har nämligen sagt upp sitt samarbete med Vänsterförbundet, där hon hittills verkat som lokalpolitiker, eftersom partiet enligt henne bemött Jaska illa. På sociala medier har man visserligen redan frågat, om hans mors användarkonto verkligen är hennes.

Itsehän olen pannut Jaskan jo aikoja sitten estoon kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa medioissa, koska hän alkoi solvata ja syytellä minua jostain käsittämättömistä asioista lähes tarkalleen sillä hetkellä, kun mihinkään kommunikaatiokontaktiin jouduimme. Vaikutelma on, että hän on hankalaluonteinen ihminen, joka on syytä kiertää kaukaa. Tämän mukaisesti hän onkin siirtynyt toimimaan tämänluonteisten ihmisten puolueessa, paitsi että joku Twitterissä väitti hänen saaneen potkut sieltäkin.

Själv har jag blockerat Jaska för länge sedan på alla möjliga sociala medier, eftersom han började skymfa och beskylla mig för allt möjligt och omöjligt nästan precis när vi för första gången kom i kontakt och kommunicerade. Intrycket är att han är en omedgörlig person som det är klokast att hålla sig på långt avstånd från. Och det är ingen överraskning att han övergått till att verka inom det parti där det finns en massa liknande figurer, låt vara att någon på Twitter påstod att han sparkats också därifrån.

Jaskan luonteesta on somesta löytynyt seuraavanlaisia todistuksia:

Följande vittnesmål om Jaskas lynne har jag hittat på sociala medier:

• Nuori ex-muslimi, joka on ilmeisesti toiminut samassa maahanmuuttajajärjestössä kuin Jaska, kertoo Jaskan käyttäneen loukkaavia ilmauksia eräästä muslimifeministiksi tunnustautuvasta huiviin pukeutuvasta neidosta, jonka minäkin tunnen./En ung exmuslim, som förefaller ha verkat inom samma invandrarorganisation som Jaska, säger att Jaska uttryckt sig förolämpande om en ung kvinna också jag känner, som iklär sig muslimsk sjal och kallar sig muslimsk feminist.
• Tämä samainen nuori henkilö sanoo Jaskan myös heittäneen hänet järjestöstä mäkeen, koska ei siedä erimielisyyttä./Samma unga person säger sig ha sparkats ur organisationen av Jaska, eftersom han inte tål oenighet.
• Vasemmistonuorten mukaan Jaskalla oli samanlaista häiriökäytöstä silloin kun hän vielä kuului järjestöön./Enligt vänsterunga betedde sig Jaska på lika störande sätt när han ännu var medlem i deras organisation.
• Jaska on uhkaillut toista mieltä olevaa järjestötoveria hänen yksityisasioidensa paljastamisella nettiin. Mielipide-erojen toleranssit eivät ole ihan parhaalla tolalla tällä herrasmiehellä./Jaska har hotat avslöja ännu en organisationskamrats privatsaker på nätet p g a oenighet. Tolerans för andras opinioner förefaller inte vara en av Jaskas dygder.
• Erään toisen tuttavansa mukaan Jaska on juuttunut kiinni siihen ateistiprovokaattorivaiheeseen, jonka tämä samainen tuttava katsoo itse kokeneensa pari vuotta aikaisemmin./Ännu en bekant till honom beklagar att Jaska fastnat i samma träsk av ateistiskt provocerande som självändamål som han själv genomlevt ett par år tidigare. 
• Useampi kuin yksi entinen järjestötoveri kertoo Twitterissä Jaskan uhkaavan kunnianloukkaussyytteillä kaikkia erimielisiä, samalla kun Jaska itse käyttää loukkaavaa kieltä milloin kenestäkin./Fler än en f d organisationskamrat berättar på Twitter att Jaska har för vana att hota alla oeniga med åtal för ärekränkning, samtidigt som Jaska själv brukar yttra sig i mycket kränkande ordalag om vem som helst.

Jaskalla on toki puolustajansakin - se arvattava joukko enimmäkseen anonyymejä tai selvästi väärällä nimellä liikkeellä olevia Twitter-tilejä, joiden mielipiteet pakkaavat haiskahtamaan äärioikeistolaisilta ja hommalaisilta mutta jotka tietysti ovat olevinaan sijoittajalibertaristeja tai jotain sinnepäin. Hehän nyt paiskaavat vasemmistoa millä tahansa kivellä, joka käden ulottuville sattuu, ja erityinen bonus on, että Jaska on maahanmuuttaja.

Visst har Jaska också sina försvarare - de vanliga Twitterkonton som antingen är anonyma eller också har uppenbarligen förfalskade namn. Deras åsikter brukar lukta extremhöger och Hommaforum på långt håll, men de utger sig för att vara aktiesparare, libertarianer eller någonting i den stilen. De slungar vilken som helst sten inom räckhåll efter vänstern, och det är en särskild bonus att Jaska är invandrare.

Enempää en ota tähän kantaa, koska Jaska on aika lailla marginalisoitunut riitaisen luonteensa vuoksi. Noiden mainitsemieni twitter-kirjoittajien joukossa on useampi kuin yksi, joka viestihistoriastaan päätellen yritti pysytellä ystävällisissä väleissä Jaskan kanssa niin pitkälle kuin oli mahdollista, mutta joutui sitä katumaan, kun tämä antautui riidanhalulleen.

Jag tänker inte ta ställning till det här utöver den här drapan, för Jaska verkar vara rätt marginaliserad p g a sitt svåra lynne. Fler än en av de twitterskribenter jag ovan nämnt har av sin meddelandehistoria att döma försökt upprätthålla vänliga relationer till Jaska så länge de kunnat, men såg sig tvungna att ångra detta, när han inte längre kunde hålla sin grälsjuka i styr.

Persuille tappaminen on hyve - För sannfinnarna är det en dygd att mörda

Japanin entinen pääministeri Shinzo Abe joutui poliittisen murhan uhriksi. Suomen pääministeri Sanna Marin esitti - normaalin diplomaattisen protokollan mukaisesti - Japanin kansalle surunvalittelunsa Aben surman johdosta. Mutta koettakaapa arvata, miten persut, persumieliset ja persunjärkiset reagoivat tapaukseen.

Shinzo Abe, den japanske f d premiärministern, blev offer för ett politiskt mord. Finlands statsminister Sanna Marin framförde - som det är diplomatiskt att göra - sina kondolenser till japanska folket. Men försök gissa hur sannfinnarna och deras vänner reagerade på det skedda.

Aivan oikein: julistamalla, että sillä tavalla kansa meitä paremmissa maissa rankaisee kansanvastaisia poliitikkoja, ja uhkailemalla, että Marinille käy kohta samalla tavalla. Eräskin sankari korosti olevansa oikein haulipyssyn omistaja ja osaavansa myös käyttää tätä tussaria. No, mikäpäs siinä, kyllähän pääministerillä on henkivartijat, jotka voivat panna nämä tussariniekat kuriin - mutta mikäs herra tämä Shinzo Abe oli miehiään?

Precis: genom att förkunna att det är så här folket i bättre länder än Finland straffar folkfientliga politiker, och genom att hota Marin med ett liknande öde. En av dessa skrytmånsar påpekade att han var stolt ägare till en hagelbössa och att han också förstod sig på att använda denna studsare. För all del, statsministern har livvakter som utan svårighet kan ta itu med dylika bösshjältar - men vad var Shinzo Abe för en figur?

Abe kuului tietysti Japanin liberaalidemokraattiseen puolueeseen, joka nimestään huolimatta on lähinnä konservatiivinen: se on pitänyt maassa valtaa käytännöllisesti katsoen keskeytyksettä siitä saakka kun Japaniin amerikkalaisten opastuksella väsättiin toisen maailmansodan jälkeen demokratia. Abe on myös ollut tiiviissä yhteyksissä Nippon Kaigi -nimiseen äärinationalistiseen painostusryhmään. Kaikesta päätellen hän edustaa sellaista poliittista suuntausta, jonka luulisi olevan juuri meikäläisille persuille ja katuäärioikeistolle erityisen mieluinen.`

Abe representerar givetvis Japans liberaldemokratiska parti, som trots namnet närmast är konservativt: det har regerat nästan oavbrutet sedan amerikanerna efter andra världskriget införde demokrati i landet. Abe har också upprätthållit kontakter med Nippon Kaigi, en extremt nationalistisk påtryckningsgrupp. Av allt att döma borde hans politiska orientering motsvara våra sannfinnars idealföreställningar, för att inte nämna den finska extremhögerns gatuaktivister.

Olisi ihan odotettavissa, että äärioikeisto epäilisi Aben murhaajaa kommunistiksi tai "vihervasemmistolaiseksi". Japanissa on aika ajoin ollut ärhäkkää äärivasemmistoa ihan terroristiryhmiksi asti. Vuonna 1972 japanilainen terroristiryhmä "Japanin punainen armeija" teki yhdessä sen kaikkein vasemmistohörhöimmän palestiinalaisryhmän, PFLP:n, terrori-iskun Ben Gurionin lentokentälle (tuolloin vielä nimeltään Lodin lentokenttä), jossa kuoli pitkälti kolmattakymmentä siviiliä. (Iskun takana oli Wadi' Haddad, itse asiassa taustaltaan kristitty palestiinalaisjohtaja, jonka organisoimista terroritempauksista kuuluisin on israelilaiskoneen kaappaus Entebben lentokentälle.)

Man kunde faktiskt föreställa sig att extremhögern skulle misstänka mördaren för att vara kommunist eller representera "grönvänstern". I Japan har det av och till förekommit radikal vänsterverksamhet, t o m kommunistiska terrorgrupper. År 1972 slog den japanska terroristligan "Japans röda armé" i samspråk med PFLP, den mest vänsterradikala palestinska gruppen, till på Ben Gurions flygplats (då hette den ännu Lodflygplatsen) - denna terroristaktion krävde fler än tjugo civila offer. (Dådet hade planerats av Wadi' Haddad, en palestinsk ledare faktiskt av kristen bakgrund, som dessutom organiserat den välkända plankapningen som slutade i Entebbe i Uganda.)

Mutta ilmeisesti persuilussa on kyse ihan itsetarkoituksellisesta ja ilkamoivasta yhteiskunnanvastaisuudesta. Jos joku murhaa tunnetun poliitikon, se on tuon roskajoukon mielestä aina ja poikkeuksetta voitto heikäläisille. Pystyn kuvittelemaan, että tuo pohjalieju alkaisi oikein velloa ja kurluttaa riemusta, jos joku persupomo joutuisi poliittisen murhan uhriksi. Äärioikeistolle, kuten ääriaatteiden edustajille yleensä, "omat" julistetaan tarvittaessa heti pettureiksi - samanlainen ilmapiiri leimaa tunnetusti myös pieniä kommunistipuolueitamme, jos kohta ne eivät harrasta fyysistä väkivaltaa.

Men uppenbarligen handlar sannfinskheten om raljerande samhällsfientlighet som självändamål. Mördar någon en känd politiker, uppfattar den där pöbeln detta som en seger för sin sida. Skulle en sannfinsk partipamp bli offer för ett politiskt mord, skulle den där mänsklighetens bottensats börja bubbla och gurgla av jubel. Ty för extremhögern, som för extremistiska ideologier överhuvudtaget, är det alltid lätt att utmåla en av de "egna" som förrädare. En liknande atmosfär präglar också våra små kommunistpartier, låt vara att de inte ägnar sig åt fysiskt våld.

Tämähän näkyi esimerkiksi silloin, kun Timo Soinia uhkaili joku hänen oman puolueensa jäsen, tai kun vaalipäällikkö Katajan pääkallo rusikoitiin melkein kappaleiksi (senkin teon tekijät taitavat yhä olla vapaalla jalalla, koska persut nauttivat poliisin ja oikeuslaitoksen erityissuojelusta rikoksilleen). Niin kauan kuin Katajan pahoinpitelystä saattoi epäillä epämääräisiä vihervasemmistolaisia juutalaismuslimijättiläispygmejä, persut metakoivat raivoissaan. Heti kun tuli tieto siitä, että iskun takana olivat puoluetoverit, hiljaisuus oli korviahuumaava. Pojat varmaan pelkäsivät, että jos tuomitsevat puolueen sen ryhmäkunnan, joka rikoksen oli järjestänyt, saavat vasarasta omaan päähänsä.

Det här såg man t ex när Timo Soini hotades av en av medlemmarna i hans eget parti, eller när valchef Kataja fick sitt huvud slaget nästan i stycken (det förefaller att de skyldiga fortfarande går fria, eftersom sannfinska brottslingar åtnjuter polisens och domstolarnas särskilda beskydd). Sålänge det gick att beskylla vänstergröna judisk-muslimska jättepygméer, gjorde sannfinnarna mäktigt väsen av det hela. Men när de fick höra att det var egna partimedlemmar som låg bakom dådet, - ja då blev det tyst som i graven. Killarna var väl rädda att de också skulle få skallen inhamrad om de fördömde den partiinterna grupp som hade organiserat brottet.

The Finnish-language media: an instrument of transnational repression

There is a new expression going around: transnational repression. It means authoritarian or totalitarian governments silencing their critics even in other countries. Typically, critics thus stifled are émigrés from those authoritarian states, believing that in Western democracies they are free to say what they want about their country of origin. What happened to, say, Khashoggi, Litvinenko, or Skripal suggests that you can't rely on this anymore. However, my own story shows that even foreign nationals, living in their own countries, aren't free to find fault with how an authoritarian regime with few scruples about repression and state terror conducts their policies. I am thinking of Russia, obviously.

In 2006 I was recruited by a major Finnish-language news site so as to write polemical commentary to topical events. As soon as I wrote something critical about Russia, though, I was immediately attacked by the online lynch mobs of the extreme Right. When I pointed out the similarities between this kind of harassment and the way how Solzhenitsyn had been pestered by self-appointed "good citizens" in the years after Khrushchov's abdication as the leader of the Soviet Union (as described in his memoir The Oak and the Calf, one of my staple readings since my teenage years), I was obviously gaslighted by the very same online lynch mobs. People who were behaving exactly as those who pestered Solzhenitsyn called me a lunatic for what this online mob violence was bound to remind me of.

It became clear overnight that the extreme Right is fighting for Putin. But how did my media employer take it? They actually sided with the online lynch mobs. Earlier, my writings had similarly provoked left wing people and feminists, but then the employer's representatives had staunchly defended me and made it clear that whatever those groups demanded, they would not fire me.

But everything changed when it was the extreme Right - the alt-right, if you prefer - that targeted me. The occupational safety there had been until then, immediately vanished. The producer of the site actually told me "not to provoke them". But how the hell do you "not provoke" them, when they spread their crap even in the comments box of such blog articles that had no political content whatsoever? If I wrote a feelgood text about some nostalgic TV show from the eighties that was being rerun, the same online volunteers filled the comments box with entirely irrelevant racist crap.

What kind of racist crap, you ask? Well, for instance links to an online Finnish-language version of the now well-known extreme rightist screed "The Turner Diaries". Anyone who has read that screed knows that it is a neo-Nazi fantasy about America being overrun by the hate objects of the extreme right and about brave and courageous Nazi heroes fighting back, by killing and massacring children and other civilians. 

The extreme rightists who spread such links in my comments box went to complain to the producer of the site I was working for, because I conducted "censorship" of their "opinions" (i.e. deleted the link to "The Turner Diaries"). AND THE SITE I WROTE FOR WAS HAPPY TO COLLUDE WITH THEM, WITH PEOPLE WHO WERE SPREADING "THE TURNER DIARIES" IN MY COMMENTS BOX, AGAINST ME, THEIR EMPLOYEE. So, basically Finnish has turned into a "Turner Diaries" kind of language. It's OK to link to the Finnish version of the "Turner Diaries" in Finnish mainstream media. It is not OK to try to block such links.

It is also important to note that when I was attacked especially furiously in the comments box of a certain blog post, and closed the comments, I still got one extreme rightist comment. This was only possible if there was an alt-right infiltrator in the publishing company that maintained the site, one who was able to reopen the comments for his or her own addition.

You could think that somebody who has no difficulty writing jargon-free literary Finnish, speaks seven languages and reads news material in several other ones would be a valuable asset for any news media? Well it seems I wasn't. And a friend of mine who dared to stand up to right-wing propaganda and fact-check its statements wasn't, either. The guy speaks fluent French and Spanish, two languages which aren't widely spoken or studied in Finland; moreover he has experience in peacekeeping in Afghanistan and probably has some idea of Dari and Pashtu too. He, a more experienced journalist than I, was similarly excluded from writing in Finnish - because he had irritated the voluntary online troops of the extremist Right. I think I am allowed to see a pattern here. 

In these nine (and counting...) years after my seven-year stint as a paid online columnist, I have not been able to publish one single line in Finnish outside this blog, be it online or in print media. Not even about stuff I am practically the only person to have a scholarly understanding of, i.e. the Irish language. It is quite telling that two short stories I have written in that language have been published online, on the web pages of the Museum of Literature Ireland, as some of "the very best of modern short fiction in Irish". So, basically what I write in my seventh language - Irish - is said to be "some of the very best of modern fiction" in that language, while I am being ghosted by every single publishing venue in my native language.

What about publishing in domestic minority languages, then? Well, actually I have been able to see my stuff in print in Finland - in Swedish. I don't really have any difficulties getting my scholarly essays about Celtic languages or modern Russian literature printed. Had there been objective quality reasons to exclude me as a Finnish-language writer, most probably I couldn't have been published in these other languages either. So, this is about political persecution by the Finnish alt-right, and the whole spectrum of Finnish-language publications and publishing houses is more than happy colluding with the persecutors.

But I was speaking about transnational repression. Well, the alt-right online battalions did not target me before I suggested - and I was the first ever media voice in Finland to make that suggestion - that right-wing extremists and racists might be cooperating with Russia. It was only then I was targeted. 

Moreover, if there was an ideological undercurrent to what I wrote, it was the attempt of making traditional Finnish patriotism more palatable for left wingers and immigrants. When I started writing my columns, certain old-school militarist patriots actually liked my opinions and understood just fine what I was about: the revival of the Winter War spirit. But the alt-rightists are not old-school patriots. They are spreading an international hate ideology which has nothing in common with our traditional patriotism. Actually, they could not care less about Finland's national interest. As it turned out, they were more interested in Russian national interest.

(wait for continuation...)