Profeminismistä sun muista typeryyksistä

Nyt pitäisi varmaankin kirjoittaa jotain rättipäistä ja heidän haljuudestaan, mutta alan asiantuntijoilla on parempi supliikki. Minä voin kantaa korteni kekoon syömällä tanskalaisia suklaalla kuorrutettuja hedelmätäytteisiä kuivakakkuja. Jolleivät arabeille kelpaa, niin hyvä vain kun me saamme syödä heidänkin osuutensa. Muuten olen edelleenkin sitä mieltä, että mahdolliset muslimikiihkoilijat pannaan parhaiten kuriin vahvistamalla oikeusvaltiota ja demokratiaa, ja olemalla johdonmukaisia sitä vahvistettaessa. Toisin sanoen muslimit noudattavat samaa lakia kuin muutkin. Mielestäni systeemi on noin yleisesti ottaen toiminutkin, tosin suomalaisten naisten petos on häirinnyt sitä jonkin verran. Tiettävästi esimerkiksi murrosikäisen tytön Tampereella joskus kymmenkunta vuotta sitten murhannut somali ei tullut karkoitetuksi - minkä olisi pitänyt olla niin pitkällä vankeusrangaistuksella täysin selvää pässinlihaa - koska hänen suomalainen vaimonsa ei ottanut eroa. Ihmetteleekö joku vielä, miksi suomalaiset eksotiikankaipuiset naiset yleisesti ottaen inhottavat minua selvästi enemmän kuin raskaisiinkin rikoksiin syyllistyvät maahanmuuttajajullit?

Noin yleisesti ottaen odottaisin kuitenkin, että väki tekisi eron kahden selvästi eri asian välillä: juurettomien maahanmuuttajanuorukaisten uskonnollisesti ja kulttuurisesti neutraalihkon syrjäytymisen ja vähän liian vahvajuuristen maahanmuuttajanuorukaisten ajautumisen öyhömuslimilahkojen kouriin. Pahaa pelkään, että niin kauan kuin myös etnisten suomalaisten nuorten miesten juurtuminen yhteiskuntaan on yhtä vaikeaa kuin se nykyisellään on - niin kauan kuin pojilta ryöstetään ja annetaan tytöille - muslimipojilla ei oikein ole kolmatta vaihtoehtoa, joka olisi noita kahta houkuttelevampi.

Sitä vastoin kirjoitan mieluummin profeministeistä, koska senniminen totalitaarinen lahko on paljon lähempänä, se on onnistunut ujuttautumaan yhteiskuntaan ja kuvittelee olevansa hyvälläkin asialla. Olen tunnetusti reuhannut ja provosoinut myös Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ylläpitämällä mieslistalla, jossa hegemoniaa pitävät enimmäkseen hallussaan fraasejaan toistelevat profeministit. Heitä erottaa toisistaan lähinnä asenne, yksi esimerkiksi pitää itseään kaikkia muita parempana ja viisaampana ja toistelee kypsymiskehotuksia, milloin ei yksinkertaisesti yritä kuitata asioita typerillä ja yleensä tilanteeseen täysin sopimattomilla vitseillä, toinen taas pitää itseään nurkkaan ajettuna taantumuksellisten ahdistamana vallankumouksellisena ja paheksuu moralisoiden sitä, että kukaan kehtaakin olla sovinisti mieleltään ja mielipiteiltään. Luonnollisesti mikään ei ole yhtä helppoa ja hauskaa kuin näiden herrojen provosointi verenhimoisen panumaisilla retorisilla purkauksilla, koska se on ainoa tapa saada heidät sanomaan mitään vilpitöntä ja varautumatonta.

Listalla nousi taannoin puheenaiheeksi kysymys siitä, oliko profeminismi oikeasti kuitenkin vain yksi perinteisen ritarillisuuden muoto, ja jos ei - kuten profeministien saattoi olettaa väittävän - miten profeminismi oikeastaan eroaa vanhanaikaisesta ritarillisuudesta. Tai pikemminkin se ei noussut puheenaiheeksi. Muuan varsin asiallisella otteella kirjoittanut miestutkija esitti kysymyksen suoraan, pyytäen samalla minua ja muita tunnustautuneita antiprofeministejä olemaan provosoimatta, jotta saisimme lukeaksemme profeministien autenttisen ja väärentämättömän kuvauksen siitä, minkä he mieltävät omiksi vaikuttimikseen ja mikä heitä erottaa perinteisestä herrasmiehestä. Listalle ei sen jälkeen kirjoittanut kukaan. Päiväkausiin.

Mieleen tulevat niin nyysseistä tuttu Miikka Lahti kuin omakin nuoruuteni. Silloin kun minä olin profeministi, kyse oli nimenomaan siitä, että olin joskus pikkupoikana kuvitellut feministien ymmärtämisen olevan kiltille, perinteisen mieheyden mittareilla pärjäämättömälle pojalle ainoa mahdollinen tapa saada naista. Tämä tietysti oli hölynpölyä - paljon järkevämpää olisi ollut pitäytyä omassa nörtissä itsessään ja omissa jutuissaan jo silloin. Mutta nuori poika nyt tunnetusti hakee ihanteita ja esikuvia elämäänsä, ja joskus ihanteet ovat vahingollisia ja johdattavat nuorukaisen huonoille teille, viinan, tupakan, jääkiekon tai feminismin kaltaisiin vahingollisiin harrastuksiin. Tietyssä vaiheessa sitä tietysti huomaa, että tämä ei toimi ja että elämä on umpikujassa, mutta riippuvainen rakastaa omaa riippuvuuttaan, mielisairas omaa mielisairauttaan, ja luulee menettävänsä kaiken oman itseytensä, jos hänet siitä parannetaan.

Oman profeminismini taustalla olivat siis henkilökohtaiset traumat. Henkilökohtaisten traumojen ajamina ihmiset toki omaksuvat suurimman osan poliittisista, kulttuurisista ym. mielipiteistään. Mark Rosenfelder sanoi joskus, että kun ihminen on hemmoteltu läski, hän kyllä kehittää itselleen elämänfilosofian, jonka perusteella juuri hänellä on jumalan tai muun auktoriteetin antama oikeus olla hemmoteltu läski. Vastaavasti, jos ihminen on ällöttävä ämmämäinen nynny, hän omaksuu poliittisen aatteen, joka selittää hänen ällöttävän ämmämäisen nynnyytensä kapinaksi jotain kuviteltua "perinteistä miesroolia" vastaan.

Typeriä sanaleikkejä

Anarkeologia.

Anarkkitehti.

Hierarkkitehti.

Kakofoni.

Kakofonisti.

Bioloogikko.

Fonotaksinkuljettaja.

Eufeministi.

Muslimnologia.

Hermeneutraali.

Ontopologi.

Sukupuoliyhtymä.

Patologistiikka. (Vrt. myös karpatologistiikka, patologistiikan soveltaminen Romaniassa jouluna 1989.)

Nekrofilologia. (Esimerkiksi latinan, sumerin ja egyptin kaltaisten kielten tutkimus.)

Tekoäly, laskettavuus ja blogiikka. (Ilkka Kokkarisen tunnettu bestseller.)

Totalitaaristen sikojen ideologia, jossa ei ole kerrassaan mitään hyvää

Totalitaaristen hirviöiden ideologia, jossa ei ole kerrassaan mitään hyvää, on tietenkin feminismi. Tärkeimmät feminismiä käsittelevät tekstini on jo kauan sitten pitänyt kerätä yhteen. Toivomukseni on, että jokaisesta näistä kirjoituksesta tulee syövyttävällä myrkyllä sivelty miekka survaistavaksi feminismin sisuskaluihin. Eliminatorisen antifeminismin suloinen ja pyhä totuus levitköön kaikkialle, missä säälimättömän pahuuden raskauttamat miesparat sitä eniten janoavat ja isoavat.

Sukupuoliroolit vapauttavat. Siksi nuoret elävät niiden mukaan.

Fasistisen pahuuden päivä eli siis naisten päivä.

Toiseus tarttuu kurkusta kiinni. Tämä liittyy oikeastaan feminismiin vain väärän koivun kautta, mutta menköön.

Andrea Dworkin, natsin veroinen hirviö ja peto. Leipää pyydämme nälkäämme, ja kiviä annetaan.

Miehellä ei ole oikeutta edes puhua ongelmistaan, koska on niin paljon tärkeämpää päivitellä porukalla sitä, että nainen satuttaa varpaansa, mikä tietenkin on aina patriarkaatin ja miesten syytä.


Tapelkaa, tytöt, saatte tupakkaa. Tytöt ovat tietysti Minttu Hapuli ja Eeva Levänen. Interblogismin lomassa hieman yleisempääkin naisasiaa.

Sovinismi on aikamme elävä uudistusvoima, feminismi on taantumus.

Lisää uhreja Moolokille. Feminismi on uskonto, jonka keskeisiä rituaaleja on pienten poikien uhraaminen Moolokille - vähitellen, osamaksulla.

Ensimmäinen Evin Rubaria käsittelevä kirjoitukseni.

Lisää feminismin Moolokista.

Feministien pelkurimaiset valheet.

Feminismin romahdus on käsillä. Valitettavasti mielettömän, repivän ja raastavan, tuhoavan pahuuden sairaan aatteen loppu ei vielä ole käsillä, mutta vielä tulee aika, jolloin ne saastat rukoilevat meiltä polvillaan armoa. Sitä ei heille tietenkään saa antaa, se olisi rikos ihmisyyttä vastaan.

Usenetin parhaat naisvihakirjoitukset.

Aseisiin, veljet! Meitä murhataan!

Pöpöiset pöpsykkäiset, pikkupimun pimpsassa piriseväiset, pöriseväiset.

Feministinen korruptio. Feministinen korruptio, märkä vesi, pahalle haiseva kakka ja katolinen paavi.

Hyvää yötä, Birdy ja lapset.

Feminismin todelliset kasvot.

Sinihampaan takaa.

Aamunkoiton robotit eli feministinen borgiyhteisö.

Pornolla syyllistämisestä. Tekstin nimi on vähän raflaavasti "Mies raiskaa taas, ja Birdy synnyttää ja hoivaa."

Prostituutio voi olla pienempi paha. Huora ottaa vain rahat, mutta kapakan pyryharakka vie sielun.

Pikaisesti aamutuimaan femakkojen kaksinaismoraalista.

Veljet! Huomenna olemme vapaita, jos Jumala suo! Näissä tunnelmissa oltiin silloin kun Rubarin dokumentti tuli Suomen telkkariin.

Feministieukot raiskaavat tyttölapsia noitasapateissaan.

Feministit käyttäytyvät itse kuten kuvittelemansa miesten salaliitto.

Analyyttisempi ote, vaativat femakot, eivätkä siksi hyväksy Rubarin dokumenttia.

Lena Widding Hedin - kriittinen naistutkija, jonka kiihkofeministit vaiensivat.

Renée Frangeur - toinen samanmoinen.

Yksi arvostetuimpia naisvihakirjoituksiani, jonka nimi on mielikuvituksettomasti "Keskellä viikkoa".


Valheessa eläminen. Porvarillinen hegemoniako? Eipä tietenkään, vaan feministinen hegemonia, sanoo Gramscin Anttoo.

Norjalaisen uskontotieteilijän kanta Könskriget-jupakkaan.

Feministit tahtovat todistettavasti murhata miehiä heidän sukupuolensa takia. Jos he väittävät päinvastaista, he valehtelevat.

Sakkolihajuridiikka eli feministien käsitys oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Lukupäiväkirjasta jälleen

Luen nyt Ephraim Kishonin, poliittiselta kannaltaan oikeistolaiseksi tiedetyn israelilaisen huumorimiehen vanhoja pakinoita saksalaisena valikoimana otsikolla Drehen Sie sich um, Frau Lot - "Kääntykää ympäri, rouva Loot". Raamattuun perehtymättömälle nuorelle ja jumalattomalle sukupolvelle - tämä sukupolvi on paha sukupolvi, sanoo Herra - tiedoksi annettakoon, että kirjan nimi on viittaus Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, sen yhdeksänteentoista lukuun, jossa Loot pakenee Sodoman kaupungista ennen kuin Herra hävittää sen tulella ja tulikivellä. Loot saa ankaran käskyn olla kääntymättä katsomaan Sodoman tuhoa ja pääsee pakoon, kun taas Lootin vaimo kääntyy ja muuttuu suolapatsaaksi. - Unkarilaissyntyinen Kishon on aina ollut suosittu kirjoittaja Saksassa, ja ainakin osa hänen kirjoistaan on käännetty saksan kautta. Tietääkseni hän kirjoittaa hepreaksi, tai mahdollisesti rinnakkain hepreaksi ja englanniksi. Nuorena poikana luin paljon Kishonia, ja nyt vanhemmalla iällä huomaan olevani hyvin kishonilainen silloin kun innostun olemaan vitsikäs. Ainakin Schimpanssonin tarinassa on selvästi Kishonin vaikutusta.

Lisäksi päätin nyt ottaa Abu Chacran kauniiseen käteen ja aloittaa vakavissani arabian opinnot. Hepreani ei toki ole lähelläkään valmista, mutta seemiläisten kielten sukulaisuus on oikeasti niin läheinen, että alkeishepreankin pohjalta arabia näyttää vilisevän tuttuja, järkeenkäypiä ja ymmärrettäviä sanoja. Alun perin ajattelin tehdä hepreasta portin laajempaa seemiläisten kielten harrastusta varten, kun arabiankaan osaajia ei puissa kasva, ja nyt näyttää siltä, että se on aivan toimiva ajatus.

Joku Gregor Dallas on lopultakin kirjoittanut sen kirjan, jota olen kaipaillut: Poisoned Peace: 1945 - The War that Never Ended. Sisällysluettelon perusteella kirja näyttäisi olevan varsin kattava kuvaus kaikista niistä epäoikeudenmukaisuuksista, jotka toisen maailmansodan loppuselvittelyissä sementoitiin puoleksi vuosisadaksi: esimerkiksi Saksojen raja oli alkuperältään pelkkä tilapäinen aselepolinja, jota varmaankaan ei tarkoitettu niin pysyväksi kuin miksi se sitten muodostui, kun rintamat jähmettyivät kylmään sotaan. Kirja kiinnittää näköjään erityistä huomiota Puolaan, kuten oikein onkin.

Vox populi vox Dei

Kansa on sitten puhunut, ja pulinat pois. Veikkaanpa, että nämä vaalit ratkaisi Niinistön kannattajien loppumetreillä levittämä huhu Halosen olemattomasta puheesta, jossa tämä olisi muka vaatinut Suomen liittämistä Neuvostoliittoon. Perikokoomuslainen äitini soitti minulle erikseen töihin perjantaina ja kehotti äänestämään Halosta presiis ja nimenomaan tämän paskanheitto-operaation takia, vaikka en olisi ikinä kuvitellut hänen äänestävän demaria, edes naisdemaria. Itse äänestin Halosta vain samasta syystä, ja olisin varmasti äänestänyt äidin kehottamattakin, mutta siinä vaiheessa kun kotikokoomuslainenkin asettuu hänen taakseen, edes se vettä sakeampi veri, jota ankaran heimohengen hallitsemassa klaanissamme on aina arvostettu, ei hidasta kättä, joka piirtää äänestyslippuun yhdeksikön.

Täytyy vakavasti ihmetellä, mitä uusnatseja tuotakin huhua on ollut panemassa liikkeelle. Minun on vaikea varsinaisesti uskoa Kokoomuksen nuortenkaan olleen asialla, koska oletan, mahdollisesti toki erehtyen, ettei kyseinen järjestö ole mikään mattoa järsivien ja kuolaavien pikkunatsien ansari. Jos huhu on lähtenyt liikkeelle heikäläisistä piireistä, alkaa pikkuhiljaa jo ihmetellä, miten huonosti siellä ollaan perillä Suomen kansasta. Kansa ei ole ihan niin tyhmää, ettei se tietäisi, mikä on ollut sosiaalidemokraattien historiallinen rooli Suomessa. Siihen rooliin kuuluu varsin merkittävässä määrin kommunistien patoaminen, joskus arveluttavin keinoin, mutta yhtä kaikki. Paavo Lipponen pyrki tunnetusti, ja pyrkinee edelleenkin, asevelisosialistien rehabilitointiin. Alun perin pidin tätä avointen ovien sisäänpotkimisena, koska mielestäni kukaan ei ole ollut asevelisosialisteilta mainetta viemässäkään, ja toisaalta siinä vaiheessa kun asevelisosialismia ylipäätään alettiin arvostella, siihen oli vakavia syitä, nimittäin Tampereen aseveliakselin synnyttämä merkittävä korruptioskandaali (Noppa). Mutta nyt näyttää siltä kuin maahan olisi pesiytynyt täysin yhteiskuntakelvotonta äärioikeistoa, joka ei pysty ymmärtämään sosiaalidemokraatin ja kommunistin eroa, ei tiedä mitään asevelisosialisteista eikä heidän suhteestaan kokoomukseen eikä ymmärrä kansan tietävän nämä asiat heitä paremmin.

Kun joku, joka on ollut demareita lähellä seitsenkymmenluvulla ja nähnyt, miten kovasti nimenomaan demarit ovat ponnistelleet vastustaakseen kommunismia (kokonaan toinen asia on, että siinä yhteydessä tuli varmaankin myös vastustettua "kommunismina" esimerkiksi ympäristöliikettä ja muita kansalaisliikkeitä), saa kuulla noin alkeellisia Halosta koskevia syytöksiä, niin pahaa pelkään, että hän ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena ja menee äänestämään Halosta, vaikka olisi muuten syystä tai toisesta pettynyt demareihin ja siirtynyt äänestämään etupäässä porvaripuolueita. Yritykset leimata Halonen kommunistiksi eivät asiallisesti ottaen ole mitään muuta kuin yrityksiä leimata Suomen kansan enemmistö kommunisteiksi ja uhkailla sitä noitavainoilla. Sellaista kutsutaan meilläpäin poliittiseksi itsemurhaksi.

Niinistö itse on esiintynyt asiallisesti ja ihmisiksi, enkä yritäkään panna häntä mihinkään vastuuseen siitä, mihin hänen kannattajakuntansa öyhöosasto on syyllistynyt. Itse asiassa paskanheittäjät kaatoivat tehokkaasti Niinistön kampanjan innovatiiviset ideat vastakkainasettelun lopettamisesta ja "työväen presidentistä". Jos hän oikeasti halusi presidentiksi, luulisi tuollaisen suututtavan. On ihan mahdollista - ainakin teoriassa - että Niinistöstä olisi tullut hyvä presidentti, kenties jopa Halosta parempi (vaikka en ole varma, koska presidentti on Suomessa pitkälti ulkopoliittinen virka, ja nykyoloissa ulkopolitiikan johdon pitää ensisijaisesti ymmärtää, että Suomen edut eivät lankea yhteen Yhdysvaltain edun kanssa ja että emme kuulu heidän kanssaan samaan arvoyhteisöön - nähdäkseni Halonen ymmärtää tämän, mutta Niinistöstä en ole varma), mutta jos otetaan tukijoukkoihin selviä roikaleita, joilla ei ole minkäänlaista poliittista tajua, eikä pystytä pitämään näitä kurissa, on syytä mennä itseensä, kun homma niinsanotusti kusee.

Kun tiedän parin fiksummasta päästä olevan kokoomusaktiivin lukevan Notatkia vakituisesti, olisi kiintoisaa kuulla, - jos he uskaltautuvat kommentoimaan kampanjan kulissientakaista maailmaa - miten tässä pääsi käymään näin.