1. Lohikäärme yhdistetään yleensä Kiinaan. Minkä Euroopan maan lipussa on lohikäärme? Kyseessä ei ole itsenäinen maa, mutta kylläkin alue, jolla on mm. oma kieli.
2. Mitä erityistä on Saksaan kuuluvassa Büsingenin alueessa?
3. Kenen kaveri oli nimeltään Kaverin? Tämä kysymys liittyy venäläiseen kirjallisuuteen:
Он уверен,
что там уж ждет его Каверин.
"Hän on varma, että siellä häntä jo odottaa Kaverin." Kuka on hän, jota Kaverin odottaa?
4. Thomas Mannin novelli Kuolema Venetsiassa kertoo Venetsiassa harhailevan miehen homoeroottista ihastuksesta puolalaisnimiseen nuorukaiseen. Mikä on nuorukaisen nimi? (Tiedossa on vain etunimi, tai oikeastaan sen hellyttelymuoto.)
5. Rooman valtakunnan rappiosta ja tuhosta kirjoitti tunnetusti suuren teoksensa historioitsija nimeltä Gibbon, joka tiettävästi oli ihminen eikä gibboniapina. Mutta gibboniapinoita (Hylobates) on neljä lajia, joista yhden nimi on lari. Larin nimi liittyy Rooman valtakuntaan, mutta miten? Mitä lari tarkoittaa antiikin roomalaisessa kulttuurissa?
6. Pysytään Roomassa: millä nimellä kutsutaan gladiaattoritallin manageria tai gladiaattorien kouluttajaa? (Asterixinsa lukeneille ei luulisi olevan vaikea kysymys: mikä oli Caius Lalluksen ammattinimike?)
7. Missä Euroopan unionin jäsenmaassa puhutaan tsakonian kieltä?
8. Kun turkkilaiset valtasivat Kyproksen pohjoisosan, Kormakitin kylän asukkaat joutuivat lähtemään evakkoon saaren kreikkalaiseen eteläosaan. Mitä kieltä Kormakitin asukkaat puhuivat äidinkielenään?
9. Kuka irlantilainen kirjailija on kirjoittanut näytelmät The Plough and the Stars ja The Shadow of a Gunman?
10. Minkä historiallisesti merkittävän tapauksen pani alulle pappi Georgij (toisten lähteiden mukaan Grigorij) Apollonovitš Gapon?
11. Minkä kielen murre on bzyp?
12. Mikä on ainoa kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettava kieli, jonka aakkosissa on Æ-kirjain?
13. Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puškin kuoli nuoren naisen pahuuden uhrina. Miten?
14. Kuka venäläinen futuristirunoilija kirjoitti runon, jonka kaikki sanat on jotenkin johdettu venäjän kielen naurua tarkoittavasta sanasta?
15. Millä nimellä Ricardo Reyes julkaisi runonsa?
16. Kenen kuvitteellisen henkilön arvonimi on lordi Passmore? (Hänellä on myös toinen, tunnetumpi lordinarvo, jonka jätän mainitsematta, koska se olisi liian helppoa.)
17. Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoissa esiintyvät herrat nimeltä Tardos Mors, Mors Kajak, John Carter ja Carthoris. Mitkä ovat herrojen sukulaisuussuhteet ja arvonimet?
18. Minkä latinalaisamerikkalaisen maan historiaan kuuluu cristero-kapina tai cristero-sota (la Guerra Cristera)?
19. Pysytään Latinalaisessa Amerikassa: erään eteläamerikkalaisen valtion väestöä kutsutaan orientaaleiksi (los orientales) ja maakaan ei ole virallisesti nimeltään [---]n tasavalta, vaan [---]n orientaalinen tasavalta. Mikähän tämä maa on?
20. Missä puhutaan papiamenton kieltä?
lauantai 11. kesäkuuta 2005
perjantai 10. kesäkuuta 2005
Yleisön pyynnöstä vielä kerran
Suomen kiistatta ylimmän tason mies, ammattinyrkkeilijä ja kansanedustaja Tony Halme on nyt vapaalla jalalla, ja oven takana jonottaa naisia. Näin siis tiedämme, mitä tarvitaan ylemmän tason mieheksi pääsemiseen: runsaasti lihaksia, huume- ja muskelinkasvatushormonirikoksia, väkivaltarikostuomioita, holtittoman aseenkäsittelyn aiheuttama loukkaantuminen sekä rasistiset ja homokammoiset mielipiteet.
Minulla oli jossain muistiinpanot jostain Halmeen haastattelusta. Joo, tässä ne näkyvät olevan, taitavat olla jo yli vuosi sitten kirjoitettuja juttuja, mutta vilkaistaanpa kumminkin. Olen stilisoinut Halmeen öyhötystä hieman siistimpään kielelliseen muotoon:
Jos joku on kalju ja homo, niin minulla on oikeus sanoa, että tuossa on kalju homo ja etten minä pidä siitä.
Minä olen jo pitkään miettinyt, voisiko Suomessakin saada lakiin pelottelurikoksen. Ainakin brittiläisessä oikeusjärjestyksessä on sellainen rikos. Fionnuala O'Connor kirjoitti Pohjois-Irlannin katolisia käsittelevässä haastattelukirjassaan In Search of a State, että kun jonkin protestanttipuolueen konferenssissa luettiin pilkaten ääneen "meidän BBC:hemme pesiytyneiden katolisten nimiä", muuan näistä katolisista oli läsnä ja haastoi nimien luettelijan oikeuteen pelottelurikoksesta (intimidation). En tiedä ihan tarkkaan, mikä on pelottelurikoksen tunnusmerkistö, eikä tiedä Wikipediakaan, vaikka sieltä jos jostakin luulisi löytyvän englanninkielisten maiden tapaoikeuteen liittyviä käsitteitä. Hakusana sieltä kyllä löytyy, mutta sitä ei pohdita, mikä käytännössä lasketaan pelottelurikokseksi. Suomen laissa tunnetusti on rikos nimeltä laiton uhkaus, toisella kotimaisella olaga hot, mutta siihen kuuluu selkeä määritellyllä rikoksella uhkaaminen, jolloin rikoksen toteutumisen tulee olla realistisesti mahdollinen. Toisin sanoen jos Tony Halme sanoo: nyt minä tapan sinut, silloin kyseessä on laiton uhkaus, koska rikos on selkeästi määritelty ja koska Tonyn ruumiilliset ulottuvuudet huomioiden on olemassa realistinen uhka sen toteutumisesta. Sitä vastoin jos Tony sanoo: minä en pidä siitä, että sellaisia kuin sinä on olemassa, oikeustaju sanoo, että se asiallisesti ottaen on jonkinlaisella väkivallalla uhkaamista, jonkinlainen pelottelurikos, mutta se ei ole laiton uhkaus.
Pitäisikin miettiä, voisiko lakiin viharikosten ym. sijasta jollain tavalla sisällyttää riidanhaastamisen kiellon. Kuuluvatko toisen olemassaolon oikeuden kyseenalaistavat ilmeiset tappeluhaasteet millään tavalla rikoslain piiriin? Suomalaista väkivaltakulttuuria ainakin luulisi voitavan hillitä lailla, jolla kiellettäisiin tappeluun yllyttäminen (tai laajemmin järjestyshäiriöön tai mellakkaan yllyttäminen, se voisi olla osa samaa pykälää).
Asioista pitää voida sanalla puhua. Jos joku on syyllistynyt raiskaukseen, niin hänhän on raiskaaja.
Hmm. Jos Tony Halme on hakannut jonkun, niin siitä pitää voida "sanalla puhua", eli Tony Halme on väkivaltarikollinen.
Kyseisessä haastattelussa Halme sanoi myös ulkomaalaisten vaativan liikaa, ja lisäsi, että jos hän on koonnut itse kokon, toisilla ei ole oikeutta ängetä sen lämpöön paistattelemaan. Hän puhui myös siitä, kuinka ulkomaalaiset lorvivat ja kusettavat, mikä on itse asiassa tyypillinen alaluokan asenne. Alkuperäinen suomalainen alaluokka, kuten hyvin tiedämme, ei muuta teekään kuin "lorvii" (elää sosiaalituilla) ja "kusettaa" (tekee rikoksia). Mutta erotuksena ulkomaalaisista se (mielestään) on tähän oikeutettu. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että alaluokka on muukalaisvastaisuutensa ohella myös hyvin isänmaallista ja - kuten Tony Halmeen äänestäjäkunnasta (johon kuului runsaasti sekä sosiaalipummeja että rikollisia) näkee - oikeistolaista tavalla, joka on sen omien objektiivisten etujen kanssa ristiriidassa, ts. äänestää sellaista ehdokasta, joka lupaa kaventaa sosiaalitukia ja ampua rikollisia kovilla. Tähän sopisi varmaan tuo kovin väärinkäytetty marxilainen termi väärä tietoisuus, eli kuvitelma siitä, että kuulutaan oikeasti, Jumalan silmissä, eri yhteiskuntaluokkaan kuin konkreettisessa todellisuudessa. Se todellisuushan on mitä ilmeisimmin vääristynyt, koska siellä kaikenlaiset siviilipalvelushipit saavat enemmän rahaa kuin oikea armeijan käynyt mies, vain siitä epäoleellisesta ja epäisänmaallisesta syystä, että ovat esim. päteviä ohjelmoijia.
Alaluokan keskuudessa ei tunneta muita ulkomaalaisia kuin niitä, jotka "lorvii tai kusettaa". Keskiluokan tapaamat ulkomaalaiset eivät lorvi eivätkä kuseta, vaan ovat yleensä työyhteisöjensä arvostettuja jäseniä ja henkilökohtaisia yhteistyökumppaneita. Keskiluokan elämän kulmakiviä on se, että ei "kuseteta", vaan tehdään nimenomaan yhteistyötä ja ollaan ylipäätään kilttejä. Alaluokka taas tappelee hampaat irvessä niukoista resursseista. Ainoat liittoutumat ovat rosvoliittoja, ja "suomalaisten" liittoutumisessa yhteen on kyse rosvojen, pummien tai pikkurikollisten intressiliittoutumista.
Ennen kuin lopetin anonyymikommentoinnin blogissani, sain toisinaan huvittavia kommentteja ilmeisiltä pikkuskineiltä, jotka kutsuivat minua räppiä kuuntelevaksi hiphoppariksi ja ylipäätään pyrkivät sijoittamaan minua oman nuorisokulttuurinsa kategorioihin, määrittelemään, minkä rosvoliiton jäsenyys minulla oli. Tämä johtuu siitä, että nuorisokulttuuri on määritelmällisesti puolirikollisen alaluokan hallitsema laillisuutta ja keskiluokkaisuutta edeltävä tila.
Antirasisteihin kuuluminen ja yleensä monet Lovelacen testissä halvennetut "humanismin" muodot ovat nimenomaan jäsenyyden hakua keskiluokasta. Pikkunatsit, jotka ovat varmalla syrjäytymisuralla, eivät tätä hiffaa.
Halme kiteytti rasisminsa ytimen seuraavaan virkkeeseen: minä en usko tuohon koskaan, että pitäisi panna omien edelle. Kylmästi ja kyynisesti totean tähän, että yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi on täysin rationaalista ja järkevää panna ulkomaalaisperäinen alaluokka oman alaluokan edelle. Yhteiskuntarauha on aina keskiluokan yhteiskuntarauhaa. Keskiluokka on pidettävä mahdollisimman suurena, ja keskiluokan itsessään on oltava mahdollisimman inklusiivinen. Jotta tummasta ihosta ei tulisi itsestään selvää alaluokkaisuuden merkkiä, on pyrittävä huolehtimaan siitä, että somalit, afrikkalaiset ja pakolaisnuoret yleensäkin voivat nousta keskiluokkaan - mahdollisesti jopa helpommin kuin valkoihoinen alaluokka koskaan. Tämä tietysti lisää alaluokan rasismia siksi, että Halme alkaa parkua, miksei ponnistella, jotta suomalaisista yksikään ei jäisi alaluokkaan. Ei ponnistella siksi, että valkoihoinen suomalainen alaluokka itse asiassa on tarpeen, jotta keskiluokan uskoa omaan vapaamielisyyteen ja suvaitsevaisuuteen voitaisiin ylläpitää ja uusintaa.
Ulkomaalaisperäisen väestön keskiluokkaistumisen erityinen tukeminen on sikälikin järkevää, että ulkomaalaisperäisellä väestöllä on kulttuurisista syistä vaikeuksia keskiluokkaistua, vaikka älynlahjoja ja kykyjä olisikin.Luonnollisesti huomattava osa ns. monikulttuurisuustouhusta on sikäli väärillä jäljillä, että se yrittää pyrkiä säilyttämään myös ne jännien ulkomaalaisten kulttuurien piirteet, jotka ovat ristiriidassa länsimaisen liberalismin kanssa. Integrointityön tavoitteeksi tulee pikemminkin ottaa se, että saatte olla mitä tahansa kunhan olette liberaaleja, ts. saatte harjoittaa mitä tahansa kulttuuri- ja yhdistystoimintaa, kunhan se ei pyri perustuslain kaatamiseen oikeudettomin keinoin. Monikulttuurihömpöttäjät ovat väärillä jäljillä siksi, että he unohtavat Tuomas Nevanlinnan erinomaisesta ohjenuorasta saatte olla mitä tahansa, kunhan olette keskiluokkaisia liberaaleja jälkimmäisen osan. Eriasteiset musliminhirttäjät taas ovat väärillä jäljillä siksi, että he eivät ole valmiita sallimaan minkäänlaista poikkeavuutta itse määrittelemästään oikean suomalaisen mallipohjasta - eivät itse ole keskiluokkaisia liberaaleja.
Minulla oli jossain muistiinpanot jostain Halmeen haastattelusta. Joo, tässä ne näkyvät olevan, taitavat olla jo yli vuosi sitten kirjoitettuja juttuja, mutta vilkaistaanpa kumminkin. Olen stilisoinut Halmeen öyhötystä hieman siistimpään kielelliseen muotoon:
Jos joku on kalju ja homo, niin minulla on oikeus sanoa, että tuossa on kalju homo ja etten minä pidä siitä.
Minä olen jo pitkään miettinyt, voisiko Suomessakin saada lakiin pelottelurikoksen. Ainakin brittiläisessä oikeusjärjestyksessä on sellainen rikos. Fionnuala O'Connor kirjoitti Pohjois-Irlannin katolisia käsittelevässä haastattelukirjassaan In Search of a State, että kun jonkin protestanttipuolueen konferenssissa luettiin pilkaten ääneen "meidän BBC:hemme pesiytyneiden katolisten nimiä", muuan näistä katolisista oli läsnä ja haastoi nimien luettelijan oikeuteen pelottelurikoksesta (intimidation). En tiedä ihan tarkkaan, mikä on pelottelurikoksen tunnusmerkistö, eikä tiedä Wikipediakaan, vaikka sieltä jos jostakin luulisi löytyvän englanninkielisten maiden tapaoikeuteen liittyviä käsitteitä. Hakusana sieltä kyllä löytyy, mutta sitä ei pohdita, mikä käytännössä lasketaan pelottelurikokseksi. Suomen laissa tunnetusti on rikos nimeltä laiton uhkaus, toisella kotimaisella olaga hot, mutta siihen kuuluu selkeä määritellyllä rikoksella uhkaaminen, jolloin rikoksen toteutumisen tulee olla realistisesti mahdollinen. Toisin sanoen jos Tony Halme sanoo: nyt minä tapan sinut, silloin kyseessä on laiton uhkaus, koska rikos on selkeästi määritelty ja koska Tonyn ruumiilliset ulottuvuudet huomioiden on olemassa realistinen uhka sen toteutumisesta. Sitä vastoin jos Tony sanoo: minä en pidä siitä, että sellaisia kuin sinä on olemassa, oikeustaju sanoo, että se asiallisesti ottaen on jonkinlaisella väkivallalla uhkaamista, jonkinlainen pelottelurikos, mutta se ei ole laiton uhkaus.
Pitäisikin miettiä, voisiko lakiin viharikosten ym. sijasta jollain tavalla sisällyttää riidanhaastamisen kiellon. Kuuluvatko toisen olemassaolon oikeuden kyseenalaistavat ilmeiset tappeluhaasteet millään tavalla rikoslain piiriin? Suomalaista väkivaltakulttuuria ainakin luulisi voitavan hillitä lailla, jolla kiellettäisiin tappeluun yllyttäminen (tai laajemmin järjestyshäiriöön tai mellakkaan yllyttäminen, se voisi olla osa samaa pykälää).
Asioista pitää voida sanalla puhua. Jos joku on syyllistynyt raiskaukseen, niin hänhän on raiskaaja.
Hmm. Jos Tony Halme on hakannut jonkun, niin siitä pitää voida "sanalla puhua", eli Tony Halme on väkivaltarikollinen.
Kyseisessä haastattelussa Halme sanoi myös ulkomaalaisten vaativan liikaa, ja lisäsi, että jos hän on koonnut itse kokon, toisilla ei ole oikeutta ängetä sen lämpöön paistattelemaan. Hän puhui myös siitä, kuinka ulkomaalaiset lorvivat ja kusettavat, mikä on itse asiassa tyypillinen alaluokan asenne. Alkuperäinen suomalainen alaluokka, kuten hyvin tiedämme, ei muuta teekään kuin "lorvii" (elää sosiaalituilla) ja "kusettaa" (tekee rikoksia). Mutta erotuksena ulkomaalaisista se (mielestään) on tähän oikeutettu. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että alaluokka on muukalaisvastaisuutensa ohella myös hyvin isänmaallista ja - kuten Tony Halmeen äänestäjäkunnasta (johon kuului runsaasti sekä sosiaalipummeja että rikollisia) näkee - oikeistolaista tavalla, joka on sen omien objektiivisten etujen kanssa ristiriidassa, ts. äänestää sellaista ehdokasta, joka lupaa kaventaa sosiaalitukia ja ampua rikollisia kovilla. Tähän sopisi varmaan tuo kovin väärinkäytetty marxilainen termi väärä tietoisuus, eli kuvitelma siitä, että kuulutaan oikeasti, Jumalan silmissä, eri yhteiskuntaluokkaan kuin konkreettisessa todellisuudessa. Se todellisuushan on mitä ilmeisimmin vääristynyt, koska siellä kaikenlaiset siviilipalvelushipit saavat enemmän rahaa kuin oikea armeijan käynyt mies, vain siitä epäoleellisesta ja epäisänmaallisesta syystä, että ovat esim. päteviä ohjelmoijia.
Alaluokan keskuudessa ei tunneta muita ulkomaalaisia kuin niitä, jotka "lorvii tai kusettaa". Keskiluokan tapaamat ulkomaalaiset eivät lorvi eivätkä kuseta, vaan ovat yleensä työyhteisöjensä arvostettuja jäseniä ja henkilökohtaisia yhteistyökumppaneita. Keskiluokan elämän kulmakiviä on se, että ei "kuseteta", vaan tehdään nimenomaan yhteistyötä ja ollaan ylipäätään kilttejä. Alaluokka taas tappelee hampaat irvessä niukoista resursseista. Ainoat liittoutumat ovat rosvoliittoja, ja "suomalaisten" liittoutumisessa yhteen on kyse rosvojen, pummien tai pikkurikollisten intressiliittoutumista.
Ennen kuin lopetin anonyymikommentoinnin blogissani, sain toisinaan huvittavia kommentteja ilmeisiltä pikkuskineiltä, jotka kutsuivat minua räppiä kuuntelevaksi hiphoppariksi ja ylipäätään pyrkivät sijoittamaan minua oman nuorisokulttuurinsa kategorioihin, määrittelemään, minkä rosvoliiton jäsenyys minulla oli. Tämä johtuu siitä, että nuorisokulttuuri on määritelmällisesti puolirikollisen alaluokan hallitsema laillisuutta ja keskiluokkaisuutta edeltävä tila.
Antirasisteihin kuuluminen ja yleensä monet Lovelacen testissä halvennetut "humanismin" muodot ovat nimenomaan jäsenyyden hakua keskiluokasta. Pikkunatsit, jotka ovat varmalla syrjäytymisuralla, eivät tätä hiffaa.
Halme kiteytti rasisminsa ytimen seuraavaan virkkeeseen: minä en usko tuohon koskaan, että pitäisi panna omien edelle. Kylmästi ja kyynisesti totean tähän, että yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi on täysin rationaalista ja järkevää panna ulkomaalaisperäinen alaluokka oman alaluokan edelle. Yhteiskuntarauha on aina keskiluokan yhteiskuntarauhaa. Keskiluokka on pidettävä mahdollisimman suurena, ja keskiluokan itsessään on oltava mahdollisimman inklusiivinen. Jotta tummasta ihosta ei tulisi itsestään selvää alaluokkaisuuden merkkiä, on pyrittävä huolehtimaan siitä, että somalit, afrikkalaiset ja pakolaisnuoret yleensäkin voivat nousta keskiluokkaan - mahdollisesti jopa helpommin kuin valkoihoinen alaluokka koskaan. Tämä tietysti lisää alaluokan rasismia siksi, että Halme alkaa parkua, miksei ponnistella, jotta suomalaisista yksikään ei jäisi alaluokkaan. Ei ponnistella siksi, että valkoihoinen suomalainen alaluokka itse asiassa on tarpeen, jotta keskiluokan uskoa omaan vapaamielisyyteen ja suvaitsevaisuuteen voitaisiin ylläpitää ja uusintaa.
Ulkomaalaisperäisen väestön keskiluokkaistumisen erityinen tukeminen on sikälikin järkevää, että ulkomaalaisperäisellä väestöllä on kulttuurisista syistä vaikeuksia keskiluokkaistua, vaikka älynlahjoja ja kykyjä olisikin.
Sitä vastoin suomalaisperäinen alaluokka on - ottaen huomioon, miten järisyttävää suomalaisen yhteiskunnan säätykierto on viime vuosisadan aikana ollut ja miten paljon mahdollisuuksia yhteiskunta nykyisin tarjoaa epäsosiaalisille ja suorastaan vittumaisillekin erityislahjakkuuksille - luultavasti paljon korjaamattomammista syistä alaluokkaa kuin keskimääräinen syrjäytynyt somali. Somalin älynlahjoissa ei ole mitään vikaa, hänen sopeutumisensa yhteiskuntaan on vain mennyt vikaan. Siksi hänet on mahdollisimman nopeasti ylennettävä keskiluokkaan yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Sitä vastoin suomalaisperäinen alaluokka on alaluokkaa, koska se on pilannut mahdollisuutensa keskiluokkaisuuteen ryyppäämällä aivonsa mäkeen jo esimurrosiässä, puhumattakaan narkkaamisesta ja urheiluseuratoiminnasta, joka on käytännössä suurelta osin alaluokkaisten rikollisten ansari. (Siteeraamassani haastattelussa Halme myös sanoo urheilun pelastaneen hänet huonoilta teiltä ja rikollisuudelta. Tästä sanon vain: HA HA HA HA HA HA HA HA.)
keskiviikko 8. kesäkuuta 2005
Meister der Kleinen Form, schon wieder
Luonnosta vieraantunut? Kuulin lintujen laulavan. Näin jalkakäytävän laidassa värikkään kohteen, jota luulin linnuksi ja josta luulin äänen lähtevän. Kun pääsin lähemmäksi, huomasin, että se oli kaljapullo, jonka etiketti repsotti tuulessa.
Elämäni blogihäirikkönä: Riikinruotsalaisten feministibloggaajien kirjoitukset Evin Rubarista ovat pistäneet niin vihaksi, että olen mennyt anonyymihäiriköimään niiden kommenttiosastolle. (Ruotsalaiset vasemmisto- ja demaribloggaajat ylipäätään ovat sellaista lauman mukana kaakottavaa paskasakkia, että jopa sikäläiset libertaristit ja nuorliberaalit vaikuttavat oikeasti fiksuilta. Onneksi moisesta ei meillä ole vaaraa, tällä puolen lahtea kun se porukka koostuu sosiopaateista ja autisteista.) Erään feministiseksi Lähi-idän tutkijaksi esittäytyvän fraasimasiinan sivuille menin julistamaan, että Evin Rubar on Allahin kimaltava jalokivi (mikä tietenkin on totta) jonka johdolla ruotsalaiset miehet voivat kääntyä vapaiksi muslimeiksi (tämä oli vinoilua, tai sanotaan reilusti panuilua). Kyseinen blogitantta provosoitui tästä hyvästä kirjoittamaan kokonaisen merkinnän otsikolla Evin Rubar är INTE Allahs skimrande juvel.
Riikinruotsalaisessa blogistanissa onkin pari meikäläisestä eroavaa piirrettä: siellä kirjoitetaan huumorittomasti (mihin tietenkin feministien rannattomat laumat omalta osaltaan vaikuttavat), ollaan kovasti olevinaan kirjallisesti kunnianhimoisia (rahkeet sitten riittävät jos riittävät, yleensä eivät) ja paikallinen pinseri on hyvin pedanttisesti järjestetty ja toimiva masiina (osoite "intressant.se"), joka järjestää joka blogimerkinnälle tuhottomasti sukulaislinkkejä. Haukuttuani suomalaista blogistania voin lopultakin todeta, että on meillä asiat sentään paremmin kuin saatanan pullapojilla (suomenruotsiksi satans vattusvenskar). Skönt att man har ett skäl till att förakta de där jäklarna, ingenting piggar upp som en rejäl dos sunt grannhat. Nyt sitten pitäisi vain opetella venäjää riittävän hyvin (ja hankkia koneeseen jostain venäläinen näppisasetusmahdollisuus, koska merkistöstä yksitellen poimimalla ei jaksa kirjoittaa kyrillisiä) jotta voisi ruveta pitämään verenhimoista ja sairaan rasistista ryssänvihablogia venäjäksi. Tyylissä voisi ottaa esikuvaksi vaikka erään tamperelaisen herrasmieshistorioitsijan. Hä hää!
Ryssänvihasta tulikin mieleeni, että silloin kun buldoginaama-Leonid vielä eli, Kekkonen veteli viime virttään presidenttinä, ryssänvihaaminen oli yhä rohkeaa edelläkävijöiden touhua eikä murrosikäkään ollut vielä kunnolla alkanut, veljeni piirsi Suomen Talvisota -yhtyeen levyltä löytyneen kappaleen Suomi palaa innoittamana samannimisen sarjakuvan. Sarjakuva kertoi tietenkin ryssän hyökkäyksestä Suomeen, mistäs muustakaan. Kiellettyä hedelmää hihitellen keksimme Otson kanssa sarjakuvaan kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, että venäläisten tankkien moottorit jyrisivät kyrillisin kirjaimin: БРОУММ! Myös niiden tykit pamahtivat: ПУМ! Venäläiset sotilaat olivat tietenkin armottoman julmia ja sadistisia: he ammuskelivat siviileitä nauraen: Ха, ха! Vasta rock'n'roll-ikään tullut Otso näytti myös venäläiset sotilaat hyökkäämässä Soundi-lehden toimitukseen: toinen ryssä tulitti konepistoolillaan lehden ikkunasta sisään nauraen kyrillisesti, ja toimituksen sisältä singahtavassa puhekuplassa luki: Varo, Waldemar! AAGHH! (Kuolinhuudot AAGH ja AARGH olivat tietenkin Korkeajännityksestä lainattu konventio.) Tulittajaryssän toveri taas sanoi: Варо, Иван! Хейтаэн каэсикранаатин! Kuten näkyy, meillä oli myös hyvin omintakeinen tapa litteroida kyrillisillä suomen ä- ja ö-kirjaimet. Kyseinen Waldemar oli rock-toimittaja Waldemar Wallenius.
Lukupäiväkirjasta: nyt työn alla on tavanomaisten vieraskielisten panuamisprojektien lisäksi Niall Fergusonin Julma sota, joka käsittelee tietenkin harrastamaani ensimmäistä maailmansotaa. Jos rupean harrastamaan sotahistoriaa postimerkkeilytyylisesti, keskityn ehdottomasti ensimmäiseen maailmansotaan. Lukisin kirjan kyllä mieluummin englanniksi, mutta suomennoksen sai halvalla alesta. Ja aleen on syynsä: suomennos on syvältä ahteripuolelta.
Elämäni blogihäirikkönä: Riikinruotsalaisten feministibloggaajien kirjoitukset Evin Rubarista ovat pistäneet niin vihaksi, että olen mennyt anonyymihäiriköimään niiden kommenttiosastolle. (Ruotsalaiset vasemmisto- ja demaribloggaajat ylipäätään ovat sellaista lauman mukana kaakottavaa paskasakkia, että jopa sikäläiset libertaristit ja nuorliberaalit vaikuttavat oikeasti fiksuilta. Onneksi moisesta ei meillä ole vaaraa, tällä puolen lahtea kun se porukka koostuu sosiopaateista ja autisteista.) Erään feministiseksi Lähi-idän tutkijaksi esittäytyvän fraasimasiinan sivuille menin julistamaan, että Evin Rubar on Allahin kimaltava jalokivi (mikä tietenkin on totta) jonka johdolla ruotsalaiset miehet voivat kääntyä vapaiksi muslimeiksi (tämä oli vinoilua, tai sanotaan reilusti panuilua). Kyseinen blogitantta provosoitui tästä hyvästä kirjoittamaan kokonaisen merkinnän otsikolla Evin Rubar är INTE Allahs skimrande juvel.
Riikinruotsalaisessa blogistanissa onkin pari meikäläisestä eroavaa piirrettä: siellä kirjoitetaan huumorittomasti (mihin tietenkin feministien rannattomat laumat omalta osaltaan vaikuttavat), ollaan kovasti olevinaan kirjallisesti kunnianhimoisia (rahkeet sitten riittävät jos riittävät, yleensä eivät) ja paikallinen pinseri on hyvin pedanttisesti järjestetty ja toimiva masiina (osoite "intressant.se"), joka järjestää joka blogimerkinnälle tuhottomasti sukulaislinkkejä. Haukuttuani suomalaista blogistania voin lopultakin todeta, että on meillä asiat sentään paremmin kuin saatanan pullapojilla (suomenruotsiksi satans vattusvenskar). Skönt att man har ett skäl till att förakta de där jäklarna, ingenting piggar upp som en rejäl dos sunt grannhat. Nyt sitten pitäisi vain opetella venäjää riittävän hyvin (ja hankkia koneeseen jostain venäläinen näppisasetusmahdollisuus, koska merkistöstä yksitellen poimimalla ei jaksa kirjoittaa kyrillisiä) jotta voisi ruveta pitämään verenhimoista ja sairaan rasistista ryssänvihablogia venäjäksi. Tyylissä voisi ottaa esikuvaksi vaikka erään tamperelaisen herrasmieshistorioitsijan. Hä hää!
Ryssänvihasta tulikin mieleeni, että silloin kun buldoginaama-Leonid vielä eli, Kekkonen veteli viime virttään presidenttinä, ryssänvihaaminen oli yhä rohkeaa edelläkävijöiden touhua eikä murrosikäkään ollut vielä kunnolla alkanut, veljeni piirsi Suomen Talvisota -yhtyeen levyltä löytyneen kappaleen Suomi palaa innoittamana samannimisen sarjakuvan. Sarjakuva kertoi tietenkin ryssän hyökkäyksestä Suomeen, mistäs muustakaan. Kiellettyä hedelmää hihitellen keksimme Otson kanssa sarjakuvaan kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, että venäläisten tankkien moottorit jyrisivät kyrillisin kirjaimin: БРОУММ! Myös niiden tykit pamahtivat: ПУМ! Venäläiset sotilaat olivat tietenkin armottoman julmia ja sadistisia: he ammuskelivat siviileitä nauraen: Ха, ха! Vasta rock'n'roll-ikään tullut Otso näytti myös venäläiset sotilaat hyökkäämässä Soundi-lehden toimitukseen: toinen ryssä tulitti konepistoolillaan lehden ikkunasta sisään nauraen kyrillisesti, ja toimituksen sisältä singahtavassa puhekuplassa luki: Varo, Waldemar! AAGHH! (Kuolinhuudot AAGH ja AARGH olivat tietenkin Korkeajännityksestä lainattu konventio.) Tulittajaryssän toveri taas sanoi: Варо, Иван! Хейтаэн каэсикранаатин! Kuten näkyy, meillä oli myös hyvin omintakeinen tapa litteroida kyrillisillä suomen ä- ja ö-kirjaimet. Kyseinen Waldemar oli rock-toimittaja Waldemar Wallenius.
Lukupäiväkirjasta: nyt työn alla on tavanomaisten vieraskielisten panuamisprojektien lisäksi Niall Fergusonin Julma sota, joka käsittelee tietenkin harrastamaani ensimmäistä maailmansotaa. Jos rupean harrastamaan sotahistoriaa postimerkkeilytyylisesti, keskityn ehdottomasti ensimmäiseen maailmansotaan. Lukisin kirjan kyllä mieluummin englanniksi, mutta suomennoksen sai halvalla alesta. Ja aleen on syynsä: suomennos on syvältä ahteripuolelta.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2005
Splörtsä, urgh
Huono ruokakohan pilasi pahasti sunnuntain - olen potenut koko päivän niin itsepintaista ripulia, etten jaksanut edes lähteä Mariaa junalle saattamaan kun hän oli täällä löhöilemässä ja lueskelemassa kanssani. Annoin hänelle matkalukemiseksi Philip K. Dickin kirjan The Eye in the Sky, joka suomeksi tunnetaan nimellä Jumalan kahdeksan sormea. Suomennos ilmestyi Love-kirjojen tieteiskirjasarjassa. Love-kirjat oli joskus kahdeksankymmenluvulla vaikuttanut pienkustantamo, joka sai alkunsa kun Love Records -niminen hippien perustama rokkilevy-yhtiö alkoi julkaista myös kirjoja, luullakseni etupäässä rokkia käsitteleviä kirjoja, mutta laajensi sitten toimintaansa myös kyberpunkahtavan tieteiskirjallisuuden suuntaan. Silloin tosin kyberpunkkia ei taidettu vielä terminä tuntea, mutta ilmiö - räkäinen dystooppinen tieteiskirjallisuus - oli mitä suurimmassa määrin olemassa, oli varmaankin ollut undergroundin kuusikymmenluvulta saakka. Love Recordsin ja muistaakseni myös Love-kirjojen tunnus oli kaksi sydämenkuvaa sukupuoliyhdynnässä. Siis toinen sydämenkuva piteni kärjestään penikseksi, joka oli uponnut toisen sydämenkuvan kammioiden väliseen loveen. Siihen aikaan oli vielä olemassa hippirokkareita, jotka saattoivat vakavalla naamalla väittää keksineensä seksin ensimmäisinä maailmassa. Tokihan heidän täytyi myös kovalla innolla esitellä tätä nerokasta aikaansaannostaan. Konkurssiinhan se Love Records sitten meni, mutta kirjoja ilmestyi vielä levy-yhtiön kaaduttua. Niitä markkinoitiin Soundin ja Hilseen kaltaisten pitkätukkalehtien sivuilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)