Ilja, oi Ilja - Ilja, å Ilja...

Kaikki operettimusiikin ystävät muistavat varmasti Franz Lehárin Iloisesta leskestä kauniin Vilja-laulun, jossa Vilja ei viittaa maanviljelyyn, vaan slaavilaisen kansanperinteen metsänhenkeen. (Sekä venäjässä että puolassa se kirjoitetaan kovalla ällällä, joten siinä ei kuuluisi olla j-kirjainta ollenkaan. Vila olisi oikeampi kirjoitustapa.) Nyt kun Ilja Janitskin on pidätetty, sietää kuunnella Lehárin laulu, jotta pääsee oikeaan iloiseen tunnelmaan.

Alla som gillar operettmusik minns säkert den vackra Vilja-sången från Den glada änkan av Franz Lehár. Namnet Vilja har ingenting med vilja eller villighet att göra, men desto mera med en skogsfe som hör hemma i slavisk folklore - visserligen vore det bättre att skriva namnet utan j, ty det är ett s k hårt L i ordet både på polska och ryska. Men strunt i det. När Ilja Janitskin nu är anhållen, är det värt att lyssna till Lehárs sång för att bli lägligt upprymd till sinnes.

Andorran poliisitalo Escaldes-Engordany'issa, pääkaupunki Andorra la Vellan esikaupungissa. Ilja Janitskin pidätettiin Andorrassa.

Det andorranska polishuset i Escaldes-Engordany, en förstad till huvudstaden Andorra la Vella. Det var i Andorra Ilja Janitskin arresterades.

Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia.

Ilja Janitskin on tunnetusti Mitä Vittua -nettilehden, sittemmin vain MV-lehden organisaattori. Lehti aloitti yleisluontoisesti populistisena, mutta siirtyi vähitellen tuolle jo Magneettimediassa nähdylle linjalle, johon kuuluu venäläismielisyyden yhdistäminen rasismiin ja huuhaalääkintään. Voi olla, että lehden alkukauden aika ajoin hauskakin populismi oli tarkoitettu eräänlaiseksi sisäänheittokeinoksi tai että sillä tunnusteltiin, mikä kävi kaupaksi. Kun huutosakki oli värvätty ja sen mieltymykset jo yhdenmukaistuneet, näillä mentiin eteenpäin, vaikka katkeraan loppuun asti.

Alla bör vid det här laget veta att Ilja Janitskin är primus motor bakom webbtidningen Mitä Vittua, i dag bara känd som MV-lehti. Tidningen inledde faktiskt sin karriär med mycket generell populism, men övergick så småningom till den redaktionella policy som vi känner igen t ex från Magneettimedia: den började kombinera en putinistisk syn på världspolitiken med rasism och "alternativ" medicin. Det kan hända att den ibland t o m roliga och träffande populism som i början karaktäriserade tidingen var ett sätt att locka läsare eller att sondera terrängen. När hejarklacken väl var rekryterad och dess sympatier väl utkristalliserade, var Janitskin inne på sin slutliga linje.

Sen jälkeen Janitskinin ympärille muodostuikin samanlainen kritiikittömien palvojien piiri kuin Halla-ahon aikoinaan. Näyttäisi siltä että tyypillinen Janitskinin kultin jäsen on alaluokkaisempi ja spurguhtavampi kuin Halkun. Halla-aholaisissa on paljon akateemisesti koulutettuja, kun taas Iljan joukkoihin on kerääntynyt ihan rikollisia ja laitapuolen kulkijoita.

Därefter uppstod det en krets av okritiska beundrare kring Janitskin som får en att tänka på Halla-aho. Det verkar dock att en typisk Janitskinkultist står närmare den kriminella eller alkoholiserade underklassen än en typisk Halla-ahodyrkare. Många halla-ahoiter är akademiskt utbildade, medan det vimlar av rena kåkfarare och lodisar i Janitskins efterföljd.

Janitskinin yhteydet Venäjään ovat huomattavasti ilmeisempiä kuin Halla-ahon, joka on pyrkinyt henkilökohtaisella tasolla jonkinmoisista identiteettisyistä ylläpitämään mielikuvaa venäläisvastaisuudestaan, vaikka onkin joutunut myöntämään olevansa Venäjän ohjaaman alakulttuurin keulakuva. Janitskinin venäläinen sukunimi ja ilmeisesti osittain venäläinen syntyperä eivät toki tee hänestä automaattisesti venäläismielistä propagandistia: pidän mahdollisena, että MV-lehden venäläismielistyminen on seurausta yleisemmistä trendeistä äärioikeiston keskuudessa, ja että Janitskin meni niihin mukaan silkkaa opportunismiaan tai koska ei voinut potkia tutkainta vastaan.

Janitskin samarbetar också öppnare med Ryssland än Halla-aho, som av någon sorts personliga identitetsskäl försökt upprätthålla en antirysk image, trots att han till slut sett sig tvungen att medge, att subkulturen som han agerar galjonsfigur åt till syvende och sist är ryskstyrd. Janitskins ryska efternamn och (som det förefaller) delvis ryska börd gör honom naturligtvis inte automatiskt till en rysksinnad propagandist, utan det är tänkbart att MV-tidningens senare rysksinnade orientering beror på en mer omfattande trend inom högerextremismen och att Janitskin helt enkelt åkte snålskjuts på vinnartåget eller inte kunde spjärna emot udden.

Ainakin Johan Bäckman, Venäjän johtava propagandisti Suomessa, on ominut Janitskinin vainottujen sankariensa listaan. Hän on suorastaan kääntynyt Venäjän kansan puoleen rukoillen veljellistä apua marttyyrin puolustamiseksi kauheita fasisti-Suomen viranomaisia vastaan. Eikä hän tietenkään mainitse puolella sanallakaan, että Janitskinia haetaan tuomiolle massiivisista törkeistä kunnianloukkauksista ja tekijänoikeusrikoksista. Ehei: hänen versionsa mukaan Ilja on vain vastustanut Natoa, mikä hänen mukaansa on Suomessa vainottu vähemmistömielipide.

Rysslands ledande propagandist i Finland, självaste Johan Bäckman, har åtminstone hjälte- och martyrförklarat Janitskin. Han har t o m vänt sig till ryska folket för att be om hjälp för att försvara den förföljde mot fascistiska Finlands hemska myndigheter. Att Janitskin faktiskt ska åtalas för upprepad grov ärekränkning och massiva copyrigtöverträdelser nämner Bäckman inte ens. Nähä: enligt hans version har Ilja bara ogillat Nato, vilket enligt honom är en otillåten minoritetsåsikt i Finland.

No, me kaikki tiedämme totuuden: Naton vastustamisesta Suomessa ei ole kukaan joutunut hankaluuksiin, mutta minä taas olen äärioikeistoa vastustaneena Naton kannattajana saanut potkut mediasta ja joutunut epähenkilöksi kuin Solženitsyn Neuvostoliitossa konsanaan. Hyvin harva täällä uskaltaa sanoa kannattavansa Natoa, ja RKP on todellisuudessa ainoa avoimesti Naton hyväksyvä puolue. 

Nåja, vi alla känner sanningen: att ogilla Nato har i Finland aldrig lett till några ohyggligheter för vederbörande, men däremot har jag, som gillat Nato och ogillat extremhögern, inte bara fått sparken från medierna utan även blivit persona non grata som Solzjenitsyn på sin tid i Sovjet. Det är få som i Finland medger att de är för Nato, och SFP är i verkligheten det enda parti som öppet gör det.

Vaikka karkein ja typerin vasemmistopropaganda kertoo satuja siitä, kuinka Kokoomus muka hiljaa hivuttamalla haluaa ajaa Suomen Natoon, ikävä tosiasia on, että myös Kokoomuksessa on täysin tahdottomiksi Venäjän roboteiksi aivopestyjä putinoideja, jotka toistelevat ulkoaopeteltua evankeliumiaan täysin kritiikittömästi. Näyttääkin siltä, että siellä missä suomea puhutaan, siellä ylistetään Venäjää ja soimataan asiattomasti Natoa - puolueesta riippumatta.

Den grövsta och dummaste vänsterpropagandan består av att berätta amsagor om hur Samlingspartiet kantänka i smyg försöker påtvinga Finland Natomedlemskapet. Dessvärre är det här inte sant: även Samlingspartiet har sin beskärda del hjärntvättade Putinoider, som utan att ifrågasätta någonting upprepar sitt utantillästa evangelium. Det förefaller att Ryssland prisas och Nato utskälls och överöses med osakligheter var det än talas finska - oberoende av det politiska partiet.

Totuudella ei kuitenkaan ole mitään jakoa silloin kun Bäckman, Suomen ehdottomasti moraalittomin ja röyhkein valehtelija, pääsee kunnolla vauhtiin. Liioin ei lailla eikä poliisilla tunnu olevan vastaan sanomista. Bäckmanin möläyttelyt ovat ennenkin saaneet kysymään, onko maanpetoksen, valtiopetoksen valmistelun tai jonkin muun sellaisen rikoksen tunnusmerkistö täyttynyt. Mutta mies on saanut jatkaa hillumistaan entiseen tapaan.

Sanningen hör dock definitivt inte hemma i sammanhanget när Johan Bäckman, Finlands allra mest omoraliska och fräcka lögnare, på riktigt kommer i gång. Lagen och polisen har inte heller någonting att invända. När man fått lyssna till Bäckmans tokenskaper har man även förr känt sig tvungen att undra, om han äntligen lyckats uppfylla rekvisiten för något högförräderibrott. Men gubben har fortsatt att föra sitt gamla och vanliga oväsen.

Tekisi mieli itsekin heittäytyä kyyniseksi ja sanoa, että silloin kun maanpetoksellinen rikos tehdään äärioikeistolaisista motiiveista, poliisia ei kiinnosta, koska suuri osa poliiseista on sitä mieltä, että oikea on oikein ja äärioikea äärioikein. Silloin kun Suomea ovat myymässä Venäjälle äärioikeistolaisiksi julistautuneet tyypit, mitä väliä? Isänmaa ja isänmaallisuushan kuuluvat heille, ja omaansahan he siinä kaupittelevat.

Man frestas själv bli cynisk och konstatera att det är fritt fram att begå högförräderibrott av högerextrema motiv. Polisen är inte intresserad, ty polisen tycker för det mesta att höger är rätt och extremhöger rätt och riktigt. När det är uttalade högerextremister som vill sälja Finland till Ryssland är det ingen som bryr sig. Det är ju de som äger fosterlandet och fosterländskheten. Det är sitt eget de saluför.

Rauhanliikkeen kliseet äärioikeiston käytössä - När extremhögern använder klichéer från fredsrörelsen

Laura Huhtasaari on nimitetty persujen presidenttiehdokkaaksi. Kaikki arvostelu on Huhtasaaren tukijoiden leirissä jo etukäteen julistettu naisvihaksi ja arvostelijoiden seksuaaliseksi haluksi Huhtasaarta kohtaan, mikä on aika hauska esimerkki siitä, kuinka postmodernin joustavasti feministiset kliseet siirtyvät osaksi äärioikeiston kielenkäyttöä ja keinovalikoimaa. Mutta myös rauhanliikkeen vanhat latteudet ovat löytäneet tiensä Huhtasaaren näppäimistölle.

Laura Huhtasaari är nu sannfinnarnas kandidat till Finlands president. Hennes stödtrupper har på förhand förklarat att all kritik antingen är kvinnohat eller beror på kritikernas sexuella begär för Huhtasaari, vilket i och för sig är ett roligt exempel på hur feministiska klichéer i vår postmodernt flexibla tid dyker upp i extremhögerns retoriska arsenal. Men även fredsrörelsens gamla plattityder har funnit sin väg till Huhtasaaris tangentbord.

Huhtasaari tunnetusti julisti, että kun Venäjä päättää Suomen ottaa, se myös tekee niin, eikä siinä auta Suomen armeija eikä Nato-jäsenyys. Tämä oli tietysti osa laajempaa kertomusta siitä, kuinka EU ja länsi joka tapauksessa romahtaa ja kuinka Suomen pitää panostaa idänkauppaan. Tämä on sellaista läppää, jota ennen vanhaan olisi odottanut kuulevansa vasemmistotahoilta.

Som bekant förkunnade Huhtasaari att Ryssland nog intar Finland om ryssarna så vill, och att varken Finlands eget försvarsmakt eller Natomedlemskapet kan göra något åt saken. Det här var givetvis bara en del av ett mera omfattande narrativ om hur EU och Väst under alla omständigheter ska kollapsa och hur Finland därför måste satsa på östhandeln. Sånt här skulle man förr i världen väntat sig höra från vänsterhållet.

Erityisesti täydellinen kyynisyys suhteessa Suomen maanpuolustukseen on tyypillinen rauhanliikkeen asenne. Yksi syy siihen, miksi itse lopulta tympäännyin rauhanliikkeeseen, oli se, että pasifistisen idealismin taustalta kurkki liian usein tämä lähes psykopaattinen piittaamattomuus. Mutta aivan sama ajattelutapa löytyy Hommalta ja hommalaisista.

Det är särskilt den fullkomliga cynismen mot Finlands försvar som är typisk för fredsrörelsen. En orsak till att jag tröttnade på fredsrörelsen var att det ofta var denna psykopatiska nonchalans som lurade bakom pacifistisk idealism. Men precis samma mentalitet karaktäriserar även rasisterna på Hommaforumet. 

Kuvaavaa kyllä Huhtasaari korostaa myös sitä, että sota on ennen kaikkea asekauppiaiden bisnestä. Tämäkin ikivanha trooppi on suoraan rauhanliikkeen romuvarastosta. Kun sotia käydään pelkästään asetehtaiden mieliksi, kannattaako ollenkaan ottaa kantaa heikomman osapuolen puolesta, jos imperialistinen Venäjä hyökkää entiseen alusmaahansa Ukrainaan?

Betecknande nog framhäver Huhtasaari också att kriget främst handlar om vapenaffärer. Det här är en urgammal trop till från fredsrörelsens skrotupplag. Om krig bara förs för att glädja vapenkrämare är det väl inte värt att ta ställning för den svagare om det imperialistiska Ryssland invaderar sitt före detta lydrike Ukraina.

Huhtasaari on toki vain esimerkki siitä, kuinka merkityksettömäksi ns. "isänmaallisuuden" käsite näinä ankeina aikoinamme on muuttunut. Kuten lukija varmasti arvaa, pystyn nykyään ymmärtämään sen, että vaikkapa oman idealistinuoruuteni aikainen sivarien tai rauhanliikkeen naiivius suhteessa Venäjän uhkaan synnytti maanpuolustushenkisiä, isänmaallisia ja nationalistisoikeistolaisia vastareaktioita. Se sitä vastoin on käsittämätöntä, että nämä vastareaktiot ajautuivat Putinin palvonnaksi ja toiveiksi, että Venäjä miehittäisi Suomen.

Huhtasaari är givetvis bara ett åskådliggörande exempel på hur betydelselöst begreppet "fosterländskhet" i dessa deprimerande tider blivit. Som läsaren säkert kan gissa sig till kan jag i dag förstå att t ex den naivitet som freds- och vapenvägrarrörelsen under mina idealistiska ungdomsår utmärkte sig med gentemot Ryssland gav upphov till försvarsvänliga, fosterländska och nationalistisk-högersinnade motreaktioner. Det som är obegripligt är att dessa motreaktioner förvandlades till Putindyrkan och önskemål om rysk ockupation av Finland.