Perussuomalaisuuden syvin olemus - Vad "sannfinskheten" handlar om

"Utan att spara människoliv, utan att pruta på föroreningarna. Sannfinnarna"

Miikka-Markus Leskisen ero kristillisdemokraateista - Miikka-Markus Leskinens avsked från kristdemokraterna

Tuolla meidän suvakkien piireissä heitettiin eteeni mielenkiintoinen linkki blogikirjoitukseen, jonka oli laatinut nuorehko kristillisdemokraatti ja valtiotieteilijä Miikka-Markus Leskinen, joka on juuri eroamassa puolueestaan.

En av representanterna för den s k tolerantian gav mig en länk till ett intressant blogginlägg skrivet av den relativt unge kristdemokraten och statsvetaren Miikka-Markus Leskinen, som just håller på att ta avsked från sitt parti.

Kirjoituksensa mukaan Leskinen harkitsee väitöskirjan laatimista armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta eri maissa, mikä onkin kiinnostava aihe. Itsehän olen reilu vuosikymmen sitten joutunut silloisen työnantajani (siis oikean työnantajani, ei sen kakkostyönantajan, jolle kirjoitin blogilöpinöitä) palveluksessa syistä, joita liikesalaisuus edelleen saa luvan peittää, perehtymään armenian kielen alkeisiin. Joudun syvästi pahoittelemaan, etten ole jaksanut (tai ehkä iän myötä väsyneiden aivosolujen joustamattomuuden vuoksi kyennyt) opettelemaan armeniaa hyödyksi asti sen jälkeen, vaikka oppikirjoja tulee yhä selailtua. Juuri tuon Leskisen mainitseman kansanmurhan vuoksi armenian taito olisi minullekin monella tapaa tarpeellinen, koska olen kirjoitellut (silloin kun vielä sain) eri kansanmurhista ja vertailevasta kansanmurhatutkimuksesta.

Enligt sin artikel överväger Leskinen en doktorsavhandling om erkännandet av folkmordet på armenierna i olika länder, och det är ju ett intressant ämne. Själv har jag ju på begäran av min dåvarande arbetsgivare (min riktige arbetsgivare, inte den där som jag skrev bloggdrapor åt) av skäl för vilka affärshemligheten fortfarande torde gälla lärt mig grunderna i armeniska språket. Jag måste beklaga att jag inte orkat (eller kanske att den tilltagande åldern inte tillåtit mig) lära mig resten av språket, låt vara att jag fortfarande ibland bläddrar i läroböckerna. Det är precis det där folkmordet Leskinen nämner som är ett av skälen varför jag borde lära mig armeniska, ty när jag ännu fick yttra mig på finska utanför den här bloggen hann jag skriva ett och annat om folkmord och jämförande folkmordsforskning.

En kuitenkaan kirjoita armenian kielestä (se olisi kulttuurista ja tieteestä kirjoittamista, ja sitähän en tee suomeksi, ellei minulle makseta), vaan tuon kiinnostavan kirjoituksen muusta sisällöstä. Leskinen nimittäin tuntuu pettyneen kristillisdemokraatteihin siksi, että puolue, ainakin kenttäväki ja kannattajakunta, on yhä ilmeisemmin valunut äärioikeistolaisuuden ja rasistisen persuilun suuntaan. Tällöin hänen itse kannattamansa kokonaisvaltaisemmin kristillinen yhteiskuntanäkemys on alkanut menettää merkitystään.

Jag tänker dock inte skriva om armeniska språket (det skulle ju handla om kultur och vetenskap, och det gör jag ju inte på finska, om jag inte får betalt för det), utan om det övriga innehållet i Leskinens intressanta blogginlägg. Leskinen förefaller nämligen ha blivit besviken på kristdemokraterna därför att partiet, åtminstone fotfolket och anhängarna, allt uppenbarare börjat uppträda högerextremistiskt och rasistiskt, dvs liknar allt mer sannfinnarna. Den mera helhetsbetonat kristliga samhällssyn han representerar har sålunda kommit att spela en mindre viktig roll i partiet. 

Leskinen kirjoittaa paneutuneensa tosissaan kehittämään puolueelleen laajaa, positiivisia tavoitteita sisältävää poliittista ohjelmaa, ja valtiotieteilijänä hän tietää mistä puhuu. Hänen pyrkimyksensä ovat kuitenkin jääneet yksipuolisesti abortti-, homo- ja maahanmuuttoasioista saarnaavien populistien jalkoihin. Vaikka puolueen organisaatiossa onkin muuta väkeä, joka on samoilla linjoilla hänen kanssaan, siltä ei ilmeisesti saa riittävästi henkistä tukea.

Leskinen skriver att han på riktigt försökt utveckla ett omfångsrikt politiskt program för sitt parti med positivt innehåll och målsättningar, och som statsvetare vet han vad han talar om. Hans ansträngningar har dock blivit förbigångna av alla de som ensidigt och högljutt koncentrerar sig på att predika om abort, bögar och invandring. Det förefaller ha funnits folk i partiorganisationen som delat hans syn, men de har tydligen inte stött honom tillräckligt.

Leskinen antaa ymmärtää, että puolueessa on sisäinen juopa Päivi Räsäsen ja Sari Essayahin välillä. Essayah edustaa hänenkin kannattamaansa perusteellisen poliittisen suunnittelu- ja ohjelmatyön linjaa, Räsänen taas panostaa rahvaanomaiseen aborttipopulismiin. Leskisen mielestä Räsäsen yksipuolinen abortinvastainen jankkaaminen on vahingoittanut puolueen mainetta ja vaikeuttanut hänenlaistensa poliitikkojen mahdollisuuksia vakavamielisen, kristillisistä eettistä lähtökohdista lähtevän politiikan harjoittamiseen.

Leskinen låter förstå att partiet har en inre motsättning mellan Päivi Räsänen och Sari Essayah. Essayah är inne på samma linje som Leskinen själv, dvs grundligt politiskt planerings- och programarbete, Räsänen däremot satsar på vulgär abortpopulism. Enligt Leskinen har Räsänens ensidiga tjat mot abort skadat partiets rykte och försvårat den sorts seriösa politik utifrån kristlig etik han själv skulle föredra.

Tässä kohtaa minun itseni täytyy tunnustaa eräs asia: minäkin olen protestihengessä joskus 90-luvulla äänestänyt kristillisdemokraatteja. Tämä johtui siitä, että olen vakaumuksellinen raittiusmies, ja siihen aikaan oli olemassa viinanvapautusliike (mitä ilmeisimmin alkoholiteollisuuden masinoima), jonka epä-älylliset ja kansanterveydelle vahingolliset iskulauseet saivat minut suutuksissani vetämään viivani maan ainoalle tinkimättömälle raittiuspuolueelle.

Här bör jag erkänna att jag faktiskt själv röstat på kristdemokraterna ett par gånger på nittiotalet. Det här berodde på att jag är övertygad helnykterist och att den rörelse för fri sprit som då behärskade hela medievärlden (och som med all sannolikhet fick stöd av alkoholindustrin) i mina ögon framstod som så antiintellektuell och folkhälsofientlig att jag i min förargelse stödde landets enda omutliga nykterhetsparti.

Silloin saattoi nimittäin noin yleisesti ottaen luottaa siihen, että konservatiiviset puolueet, myös kristillisdemokraatit, eivät olleet ottamassa ihmisoikeuksia pois niiltä, jotka eivät kuuluneet niiden ydinkannattajiin. Esimerkiksi ruotsin kielen vihaamista ei kristillisdemokraattien keskuudessa harrastettu, koska monet puolueen toimijat olivat ruotsinkielisiä - esimerkiksi yhdenaikainen puheenjohtaja Bjarne Kallis. 

Dåförtiden kunde man nämligen i allmänhet lita på att konservativa partier, inklusive kristdemokraterna, inte var inriktade på att frånta alla utanför sin egen politiska målgrupp mänskliga rättigheter. Kristdemokraterna hetsade t ex inte emot svenska språket, eftersom många aktörer inom partiet var svensktalande, t ex Bjarne Kallis, som vid ett skede var ordförande för partiet.

Nykyäänhän tähän nimenomaan ei voi luottaa. "Konservatiivisuudella" siinä muodossa kuin sitä edustavat ne Leskistä kauhistaneet kristillisdemokraattien rivikannattajat ei enää oikeasti ole mitään positiivista merkitystä. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin muiden ihmisten vainosta ja heidän oikeuksiensa riistämisestä. Jos joku Miikka-Markus Leskisen kaltainen henkilö yrittää antaa konservatiivisuudelle muuta, älyllisesti rehellisempää sisältöä, hänet näköjään aika äkkiä savustetaan ulos konservatiivisesta poliittisesta organisaatiosta.

I dag kan man dock inte lita på det här. "Konservatism" i den form som representeras av de ur Leskinens synvinkel främmande och skrämmande vanliga partianhängarna har inte längre någon positiv betydelse. Den konservatismen handlar endast om att förfölja andra människor och beröva dem deras rättigheter. Om någon Miikka-Markus Leskinen försöker ge begreppet ett annat, ett intellektuellt ärligt innehåll, gör man snart livet outhärdligt för honom inom en konservativ politisk organisation.

Mielenkiintoisinta Leskisen kirjoituksessa on se, miten hän suhtautuu Aito avioliitto -yhdistykseen. Hän kuvaa sitä puolueen ulkopuoliseksi, miltei tyhjästä putkahtaneeksi puljuksi, jonka kampanjointi ja politiikanteko oli amatöörimäistä ja toivotonta. Ilmeisesti tahallisen toivotonta.

Det mest intressanta i Leskinens inlägg är vad han säger om föreningen Äkta äktenskap. Han beskriver den som en organisation som uppstod ur tomma intet och som saknade egentlig organisatorisk anknytning till partiet. I sina kampanjer handlade föreningen amatörmässigt och utan förståelse för politik, och kampanjerna var på förhand dömda att misslyckas. Det här var tydligen avsiktligt.

Sen jälkeen kun homoseksuaalien avioliitot oli lainsäätäjätasolla hyväksytty tasa-arvoisiksi ns. perinteisten avioliittojen kanssa, Leskinen totesi, että tämä erä kulttuurisotaa oli sitten hävitty. Hän halusi kuitenkin, omien sanojensa mukaan, ylläpitää perinteisen perhekäsityksen positiivista roolia. 

När homosexuella äktenskap på lagstiftarnivå accepterats som jämlika med s k traditionella äktenskap, konstaterade Leskinen att den här bataljen i kulturkriget var förlorad. Han ville dock, som han själv säger, upprätthålla det traditionella familjebegreppets positiva roll.

Aito avioliitto -yhdistyksellä ei kuitenkaan ollut sellaista positiivista sanomaa. Sen konkreettinen tavoite oli saada jo hyväksytty laki kaadettua, mikä tietysti oli toivotonta. Sivustaseuraajan on pakko epäillä, että alusta pitäenkin oli tarkoitus hävitä kampanja ja luoda omissa joukoissa ilmestyskirjan tunnelmaa. Sillä tavalla voidaan ainakin oikeuttaa viha ja tarvittaessa jopa terrorismi yhteiskunnan kaatamiseksi.

Föreningen Äkta äktenskap hade dock inte något sådant positivt budskap. Dess konkreta målsättning var att annullera en redan godkänd lag, vilket ju var hopplöst. En utomstående betraktare måste misstänka att det från början var meningen att förlora, för att uppvigla till domedagsstämning inom de egna leden. Därigenom kan man åtminstone berättiga hatet och vid behov även terrorismen mot samhällsordningen.

Kaukaa haettua? Ei suinkaan. Leskinen kertoo itse, että Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtaja Jukka-Pekka Rahkonen oli jo pitkään kirjoitellut täysin levottomia ja julkaisukelvottomia asioita sosiaalisissa medioissa kaikkien nähtäväksi. Ilmeisesti "jo pitkään" tarkoittaa tässä yhteydessä "jo silloin, kun Leskinen itse vielä uskoi yhdistyksen toiminnassa olevan jotain järkeäkin".

Långsökt? Ingalunda. Leskinen berättar själv att Jukka-Pekka Rahkonen, ordförande för föreningen Äkta äktenskap, redan länge skrivit helt virriga saker som inte tålde trycksvärta i sociala medier, där de kunde skådas av alla. "Redan länge" betyder här antagligen "när Leskinen själv ännu trodde att föreningen hade förnuftiga målsättningar". 

Levottomat ja julkaisukelvottomat asiat taas tarkoittavat Leskisen omankin kirjoituksen mukaan hourupäisiä visioita sisällissodasta konservatiivien ja "vihervasemmiston" välillä sekä vaatimuksia muslimien uskonnonvapauden täydellisestä riistämisestä. Kaikki nämä jutut ovat toki tuttuja suoraan Hommafoorumilta ja äärioikeistolaisten muilta nettisivuilta.

Virriga saker som inte tål trycksvärta betyder enligt Leskinen vanvettiga visioner om ett inbördeskrig mellan konservativa och "gröna vänstermänniskor" samt krav på att fråntaga muslimerna religionsfriheten. Alla dessa historier har vi visserligen redan många gånger om läst på det högerextrema webbforumet Homma och på högerextrema webbsidor i allmänhet.

Johtopäätökseksi jää, että periaatteellinen ja älyllisesti läpipohdittu konservatiivisuus on koko maailmassa antamassa periksi kaoottiselle, populistiselle reuhaamiselle, minkä näemme tästä Miikka-Markus Leskisenkin kirjoituksesta.

Slutsatsen är att principfast och intellektuellt väl övervägd konservatism i hela världen håller på att ge efter för kaotisk populism, som Miikka-Markus Leskinens inlägg också bevisar.