Sorto eli yhteisöllisyys

Tekisi mieli lisätä edelliseen vielä jotain, mutta Tommi sanoi oikeastaan kaiken tarvittavan. Panin kuitenkin merkille hänen puheenvuorossaan esiintyneen sanaparin sorto eli yhteisöllisyys. Se kiteyttää erinomaisesti sen, mikä libertarismissa mielestäni on vikana.

Eräät muslimijärjestöt ovat viime aikoina esittäneet sellaisia vaatimuksia, että heidän pitäisi saada länsimaisessa yhteiskunnassa samanlainen millet-asema kuin esimerkiksi kristityillä oli osmanien valtakunnassa, siis siviilioikeudellinen itsehallinto. Shariaa pitäisi saada soveltaa ainakin perheoikeuskysymyksiin. Länsimaisen demokraattisen oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu tietenkin, että tällaiset ehdotukset nauretaan ulos, koska muslimeilla ei tosiaankaan ole eikä kuulu olla muslimeina mitään muita oikeuksia kuin oikeus käydä moskeijassa öyhöjen häiritsemättä; muut oikeudet heillä on ihmisinä ja kansalaisina. Ranskan vallankumouksen aikana sanottiin: kaikki oikeudet juutalaisille ihmisinä, ei mitään oikeuksia juutalaisille juutalaisina. (Vaihda juutalaisen paikalle muslimi.) Tämä on sekulaarin valtion ydinajatus, ja esimerkiksi Ranskan huivikiista, jossa meikäläiset tiedostavat ymmärtäjähumanistit asettuivat johdonmukaisesti väärälle puolelle, oli täysin looginen seuraus Ranskan vallankumouksesta ja Ranskan omasta demokraattisesta perinteestä.

Millet-tyyppiset ratkaisut eivät ole mitenkään harvinaisia. Esimerkiksi tsaarin Venäjä sovelsi millet-mallia, jossa keisari yksinkertaisesti nimitettiin valloitettujen maiden hallitsijaksi niiden omien mukaisesti: jossain Buharassa ja Hivassa tsaari hallitsi tataarikaanin oikeuksin, Suomessa taas perustuslaillisena monarkkina. Kuten historiasta muistanemme, 1800-luvun mittaan Venäjällä alkoivat vahvistua vaatimukset millet-tilkkutäkin korvaamisesta yhtenäisvaltiolla, mikä meillä tietenkin tulkittiin sorronhaluksi ja isovenäläiseksi sovinismiksi. Millet-järjestelmässä on juuri tämä perusvika: se toimii erinomaisen hyvin despoottisten jumalkuninkaiden, mahtavien lääninherrojen tai muiden oikullisten hirmuvaltiaiden hallitsemissa esimoderneissa perähikiöissä, koska jumalkuninkaalla, lääninherralla, sulttaanilla, tsaarilla ja ihtenäesen Savonmuan yljpiällysmiehellä (vai yljhäkämieskö lienöö) on varaa olla myös antelias ja myöntää juutalaisille, armenialaisille, suomalaisille tai muulle mutiaisyhteisölle erioikeuskirja, jossa on hienot värikkäät nauhat ja sinetit sekä hallitsijan omakätinen nimikirjoitus vihreällä musteella. Niin kauan kuin despootin valta pysyy, vähemmistöyhteisöllä on kuninkaan armeija suojanaan pogromiöyhöttäjiä vastaan, mutta millet ei kestä modernia valtiota, kuten esimerkiksi Anatolian armenialaiset saivat nahoissaan tuta. Kun kuningasta vastaan kapinoidaan, myös milletille turvan antanut kuninkaan käskykirje menettää merkityksensä. Milletin sijasta vähemmistö on pyrittävä integroimaan valtavirtayhteiskuntaan.

On tietysti kuvaavaa, että muslimit ovat modernista yhteiskunnasta kyllin pihalla ehdottaakseen milletin kaltaisen esimodernin järjestelyn käyttöönottoa länsimaisessa demokratiassa. Idea on todella huono ja - tätä ei voi kyllin korostaa - muslimien omien etujen vastainen. Esimerkiksi Britanniassa millet-järjestelyä on mitä ilmeisimmin ainakin implisiittisesti sovellettu, ja tulokset eivät ole olleet kehuttavia. Hyvin ei mene ranskalaisillakaan, mutta heidän ongelmansa on kuitenkin enemmän vieraantuneen alaluokan öyhötys kuin valtavirtayhteiskunnasta sivuun jättäytyneet milletit.

Muslimien omasta näkökulmasta ajatus omasta milletistä on tietysti kauhean paljon järkevämpi, koska jossain sisällissotien ja klaaniriitojen repimässä Somalian kaltaisessa valtiossa islam lienee oikeasti ainoa yhteiskunnallinen organisaatio, jolla on minkään valtakunnan arvovaltaa hillitä pyssyporukoiden riitoja. Somalian tilanne muistuttaa varsin paljon Irlantia ennen englantilaisten tuloa ja pitkään sen jälkeenkin: paikalliset kuninkaat, joita Irlannissa oli tuolloin pari sataa, kävivät jatkuvaa sotaa keskenään, ja suunnilleen ainoa maata yhdistävä hallinnollinen organisaatio oli kirkko. Tuollaisista oloista tulevien ihmisten ajattelutapa lähtee siitä, että valtiota ei kuitenkaan ole tai siihen ei voi luottaa, ja kun punakat viiksivillet syöksyvät oven läpi esimerkiksi somalien kotiin öyhöttämään viinaa hönkien (kaikki nämä pelättyjen muslimiraiskaajapoikajengien jäsenet ovat joko kokeneet sellaisia hyökkäyksiä itse lapsuudessaan tai tuntevat jonkun, jolla on tästä kokemuksia - ne kymmenkunnan vuoden takaiset jutut eivät todellakaan jääneet ilman seurauksia), asiat alkavat oikeasti näyttää siltä, että valtio ei kykene hillitsemään valkonaamayhteisön vihaa ja että tarvitaan jonkinlaista yhteisöllistä puolustautumista.

Tästä syystä näitä millet-ideoita aletaan esittää. Ilman muuta taustalla on myös huoli yhteisön tyttöjen pimpoista. Tätä huolta kunnioitetaan kuitenkin sekä yhteiskunnan kokonaisedun että kunkin muslimin omien ihmisoikeuksien kannalta aivan liikaa. Noin yleisesti ottaen muslimien herättämän vihan ja epäluulon tärkein syy on, että heidän tyttäriään ei saa nussia. Ihminen on määritelmällisesti sen lajin edustaja, jonka kanssa voimme nussia ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Kun muslimit kieltävät meitä nussimasta tyttäriään ja päinvastoin, he omasta tahdostaan rajaavat itsensä ihmisten ulkopuolelle, jolloin tietysti öyhöainekset alkavat myös kohdella heitä epäihmisinä.

Ongelma on varsin vaivattomasti ratkaistavissa niin, että valtion voimavaroja, lainsäädäntöä ja toimeenpanokoneistoa käytetään aktiivisesti muslimityttöjen nussintaoikeuksien puolustamiseen. Valitettavasti juuri sitä ei halua kukaan. Feministeille on tabujen tabu tehdä mitään sellaista, mikä voisi johtaa siihen, että suomalainen mies saisi paremmat saumat olla sukupuoliyhdynnässä. Rasistien ja populistien äänet taas syntyvät nimenomaan pelottelemalla ihmisiä muslimien sikiävyydellä; heitä ei vähääkään kiinnosta avata näkymiä sellaiseen tulevaisuuteen, jossa muslimien tyttäret nussivat suomalaisia miehiä ja saavat näiden kanssa lapsia, jotka suomalaistuvat. (Tosin rasistit ja populistit jättävät muslimien sikiävyyspelottelussa huomiotta myös sen, että suomalaisten tyttöjen kanssa sekoilevat ulkomaalaiset sonnit eivät jätä jälkeensä "muslimilapsia", vaan ihan tyypillisiä suomalaisia yksinhuoltajan kersoja, vähän tavallista päivettyneemmän näköisiä ehkä, mutta sen ei luulisi haittaavan, jos ne pennut kasvavat suomalaiseen valtakulttuuriin ja -uskontoon, joka ei tietenkään ole kristinusko, vaan jääkiekko.) Toisin sanoen kauniin Mehrabunin pimppa pysyy - imaamin, femakkodemarien ja perussuomalaisten yhteisellä päätöksellä - edelleen poissa suomalaisten miesten ja heidän penistensä ulottuvilta, vaikka Mehrabun näkisi joka yö kovan pornon tasoisia seksiunia kiehtovan pottunenäisestä ja eksoottisen persjalkaisesta huoltoaseman Reiskasta. Mehrabunin seksuaalinen halu Reiskaan ei ole minkään merkittävän eturyhmän suojeluksessa, joten sitä ei ole virallisesti olemassa.

Tommi käytti ilmausta sorto eli yhteisöllisyys. Libertarismi lähtee siitä käsityksestä, että valtio on kaikkein pahin sortaja ja että valtio on heikennettävä mahdollisimman olemattomiin, jotta ihmiset voisivat liittyä vapaaehtoisiksi, pakottomiksi arvoyhteisöiksi. Nythän vain asia on valitettavasti niin, että vaikkapa uskonnot ovat alun perin heikon tai olemattoman valtion olosuhteissa syntyneitä "vapaaehtoisia" arvoyhteisöjä. Vapaaehtoisuus on lainausmerkeissä sen takia, että näihin arvoyhteisöihin liityttiin ja kuuluttiin juuri valtion heikkouden takia, hakemaan niistä sitä turvaa, jota antamassa ei ollut minkäänlaista valtiota.

Ensimmäiselle arvoyhteisöön liittyneelle sukupolvelle jäsenyys oli luonnollisesti vapaaehtoinen, mutta seuraavalle ei todellakaan. Arvoyhteisön keskellä kasvanut lapsi ei tietenkään ole eikä voi olla kykenevä kovin informoidusti ja tasapuolisesti päättämään, haluaako hän mieluummin vaihtaa johonkin toiseen arvoyhteisöön, eikä hän välttämättä voi irrottautua siitä, vaikka haluaisikin. Tämän näkee siitä katkeruudesta, kapinallisuudesta ja konfliktista, joka luonnehtii esimerkiksi lestadiolaisten lasten irrottautumista yhteisöstään. Ja heillä on sentään apunaan valtio, jolta voi anoa esimerkiksi toimeentulotukea, jos oman perheen rahahanat ehtyvät. Kun joku libertaristi julistaa, että "mun rahoilla ei saa elättää pummeja", hän tarkoittaa siis oikeastaan, että "mun rahoilla ei saa tukea kenenkään lestadiolaisen tai muslimin irrottautumista arvoyhteisöstään". Tenor: valtio on sortaja, yhteisöt ovat hyviä ja spontaaneja, ihmiset kuuluvat yhteisöille. Libertarismin todellinen sisältö on ihmisten pakottaminen yhteisöjen jäsenyyteen vaikka väkisin. Eikä libertaristiakaan kiinnosta kauniin Mehrabunin seksuaalisen itsenäisyyden tukeminen ja puolustaminen - siihen kun tarvittaisiin, hyi olkoon, veronmaksajilta varaaaastettuja rahoja ja kauheaa kommunistista vallankäyttöä.

Sama vika toki on suvaitsevaisuuslässyttäjissäkin: aatehistoriallisten juuriensa vuoksi he eivät osaa mieltää vallankäyttöä tarkkuusinstrumentiksi, hammaslääkärin poraksi, jota voi olla tarpeen hallitusti hyödyntää Mehrabunin kaltaisten ihmisten integriteetin puolustamiseksi yhteisöiltä, vaan valta on heille itsessään pahaa pamputtavan uaa-uaa-poliisin brutaaliutta. Toisin sanoen vallankäyttö sitä muslimiyhteisöä vastaan, joka rajoittaa Mehrabunin elämää, on heille äärimmäisen vastenmielistä siinäkin tapauksessa, että he olisivat juhlapuheiden tasolla sitoutuneet olemaan Mehrabunin puolella.

Muuan tavallistakin himmeämpi libertaristi kauhisteli aikoinaan uuvuttavan teennäistä moralismia uhkuen (tehän tiedätte, että libertaristeilla, koska he ovat täysin yhteiskuntakelvotonta paskasakkia, on voimakas tarve esiintyä korkeamoraalisina), kuinka hirveää se on, että kommunistit ja uskovaiset kasvattavat lapsensa epävapaudellisiin ja irrationaalisiin aatteisiin ja kuinka lapset pitäisi tarvittaessa vaikka kovalla kädellä vapauttaa tästä orjuudesta ja heidän vanhempansa pakottaa maksamaan lapsille vahingonkorvausta. Kymmenen pistettä pojalle siitä, että hän keksi ilmeisen spontaanisti, mihin sitä valtiota tarvitaan: juuri siihen, että hörhöyhteisöt, kuten stalinistit, kuolaaja- ja matonjärsijäosaston ääriuskovaiset, muslimimilletit ja libertaristit, eivät pääsisi kasvamaan liian vahvoiksi. Viime kädessä juuri valtio pitää parhaiten yllä ja puolustaa niitä vapauksia, joita libertaristit väittävät kannattavansa. Luonnollisestikaan tämä oivallus ei saanut häntä luopumaan libertaristisista vakaumuksistaan, koska libertaristi on ihan määritelmällisestikin sellainen tyyppi, joka pystyy uskomaan ja julistamaan loogisesti täysin yhteensopimattomia asioita eikä näkisi omissa puheissaan ristiriitaa, vaikka se kävelisi häntä vastaan käsillään ilman housuja kivekset vihreiksi maalattuina. (Tai no, useimpien libertaristien tapaan hänellä ei olisi sinänsä mitään valtiota vastaan, jos hän ja hänen valistuneet kaverinsa saisivat määrätä, eikä tarvitsisi ottaa huomioon sellaisten häntä huonompien aivopesun uhrien mielipiteitä, jotka vapaaehtoisesti äänestävät esimerkiksi demareita.)

Arvoyhteisöjen sorto alkoi heiketä sitä mukaa kun moderni valtio syntyi ja vahvistui. Valtio on kansalaisen turva milletiä, yhteisöä ja yhteisöllisyyttä vastaan. Valtio mahdollistaa yhteisöshoppailun eli sen, että sama kansalainen voi osallistua eri yhteisöihin erilaisissa sosiaalisissa rooleissa. Jos Kake-Mike Kyrpiäinen harrastaa kinkyhomo-orgioita ja postimerkkeilyä, postimerkkikerholla ei ole minkään valtakunnan oikeutta erottaa Kyrpiäistä jäsenyydestään sen takia, että hän on kinkyhomo. Jos Kake-Mike Kyrpiäinen on yhtä intohimoinen postimerkkeilijä kuin kinkyhomo, jos hän osaa olla sekoittamatta kinkyhomon roolia filatelistin rooliin ja jos hän maksaa säntillisesti jäsenmaksun sekä pitää kerholle asiantuntevia ja kiinnostavia esitelmiä Taka-Guayanan kansantasavallan komissaarineuvoston käyttämistä postileimoista, hänen kinkyhomoutensa ei kuulu postimerkkikerholle yhden nahkahousujen takataskuun pannun punaisen nenäliinan vertaa.

Siitä ei ole kauaa, kun postimerkkikerho saattoi erottaa Kyrpiäisen jäsenyydestään hänen kinkyhomoutensa perusteella. Nykyisin asia ei enää ole niin, ja jos joku yrittää, Kyrpiäisellä on oikeus huutaa apuun valtiota ja oikeuslaitosta. Tämähän ei tietenkään kaikkia miellytä, eikä varsinkaan niitä parkumatteja, jotka syyttävät sortajiksi milloin demarimafiaa, milloin kommunisteja, milloin patriarkaattia ja milloin mitäkin pahansuopaa ryhmittymää, joka mukamas on kaapannut vallan "moraaliselta enemmistöltä". Kyseessä ovat enemmän tai vähemmän luonnevikaiset tyypit - näitähän libertaristitkin enimmäkseen ovat - joilla ei ole lahjakkuutta, mutta joiden vallanhimo on sitäkin suurempi. Sellaiset tyypit nimittäin haluaisivat vanhojen hyvien aikojen tapaan valtaa, absoluuttista valtaa, ja kun heistä ei ole liike-elämän eikä politiikan pomoiksi, heidän ainoa saumansa olla ihmisten elämästä ja onnesta päätöksiä tekeviä päällepäsmäreitä olisi jokin hegemoninen arvoyhteisö. Valitettavasti arvoneutraaliuteen ja pluralismiin pyrkivä valtio antaa ihmisten nykyään melko vapaasti olla kinkyhomoja tai aseistakieltäytyjiä, mikä tarkoittaa, että öyhöhenkisten arvoyhteisöllä ei ole enää sitä absoluuttista ja kyseenalaistamatonta valtaa, joka jollain isänmaallisten ja oikeauskoisten kunnon kansalaisten klubilla vielä viisikymmenluvulla oli. Nettiöyhöttäjät eivät tietenkään kykene näkemään tätä niin kuin se pitää nähdä, eli että demokraattisissa oikeusvaltio-oloissa heillä ei ole mitään asiallista perustetta väittää olevansa sitä kinkyhomoa parempia ihmisiä. Ehei, heidän tulkintansa on aina se, että kinkyhomot, kommarit tai muut heitä huonommat olennot määräilevät, käyttävät jonkinlaista epälegitiimiä sortovaltaa heihin.

Se on sitten nimenhuudon aika

Belgiassa muuan nuorukainen ampui turkkilaista naista sekä tappoi afrikkalaisen lapsenlikan ja tämän hoidossa olleen kantaväestöön kuuluneen pikkutytön. Siitä tulee hauskaa nähtävää, miten Blogistanin muslimikauhunlietsojien pataljoona kommentoi tätä asiaa. Osoittavatko he esimerkiksi vilpitöntä rehellisyyttä, eli julistavat nuorukaisen tehneen (heidän mielestään) hyvän ja länsimaiselle sivistykselle/valkoiselle rodulle/kristikunnalle otollisen teon? (Eivätpä tietenkään, koska pelkurit eivät tietenkään ota sitä riskiä, että joutuisivat vastuuseen yhteiskuntakelvottomista vakaumuksistaan.) Tekevätkö he ns. jantuset, eli toteavat, että tällaiset teot nyt ovat väistämätön seuraus kulttuuriltaan vieraiden mustanaamojen läsnäolosta Euroopassa ja että kantaväestöllä on moraalinen oikeus seota ja ahdistua? (Tätä voitaisiin kutsua myös Sinn Féin -taktiikaksi, koska IRA-sympatisoijilla on tuo sama asenne: "onhan se ikävää, että meidän täytyy, mutta kun nuo toiset ovat sellaisia" jne. - Protestantit ovat tässä suhteessa rehellisempiä, he eivät juuri yritäkään peittää sitä, että katoliset ovat heille alempirotuisia paskoja, joiden tappaminen on hyvä juttu, oikein ja Jumalalle otollista.) Soveltavatko he ns. taistolaista puolustusta (vrt. taistolaisten suhtautuminen Neuvostoliittoon), eli toteavat nuorukaisen teon olevan valitettava yksittäistapaus (Neuvostoliitonkin julmuudet olivat "virheitä ja erehdyksiä", ikään kuin tekevälle sattuneita), mutta muslimien olevan monoliittinen uskonkiihkoilijoiden lauma ja heidän pahojen tekojensa olevan osa Systeemiä (niinhän kommunistienkin mielestä lännen kaikki keljuudet johtuivat monoliittisesta maailmankapitalismista)?

No, miten sitten käykin, he kyllä kaikki varmasti ilmoittautuvat kommenttiosastolle, se ei petä koskaan. Mikäs siinä, nimenhuudon aika tässä jo olikin.

Koikkelehtiva korsto kaatuilee

Öylösaamuna töihin mennessäni onnistuin kompastumaan jalkakäytävän reunaan, hankkimaan kämmeniini asvaltti-ihottuman ja putoamaan rintakehä edellä kirjakassin päälle niin että keuhkot tyhjentyivät. Muuten en satuttanut itseäni, mutta rintakehän oikealle puolelle jäi lievä kivistys, jota epäilen suhteellisen keskivaiheilla olevan kylkiluun murtumaksi. Kipu ei ole kovin paha, tosin käveleminen pahentaa sitä, ja yskäistessä tai aivastaessa se voi olla sekunnin ajan todella sietämätön. Hengitystä se ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, haukotellessakin se tuntuu lähinnä lihaskivun luonteiselta, eikä turvotusta ole - mukavassa asennossa pystyn unohtamaan koko kivun pitkäksikin aikaa. Joten ehkä olen vain luulotautinen. Olen pohtinut lääkäriin menoa, mutta ongelma ei tunnu tarpeeksi suurelta ammatti-ihmisen vaivaamiseen.

Jääkiekkokisat ovat alkaneet taas. Öyhöttävien suomalaisten penkkiurheilijoiden känni- ja huorissasekoilut Riiassa (uskokaa nyt, että Riika on suomalainen muoto, siis genetiivi on Riian, inessiivi Riiassa jne - latviankielinen muoto on Rīga) ovat päässeet lehtien sivuille, kuten oikein onkin. Hupaisinta on ollut seurata sitä, miten innokkaasti nimenomaan nuoret naiset ovat mm. eri blogien kommenttiosastolla puolustelleet lätkäharrastusta koheltajien toilauksista virinnyttä kritiikkiä vastaan. Ainahan ne tytöt asettuvat ylempitasoisten miesten puolelle, niiden sankarien, jotka virtsaavat kadulle, juovat viinaa ja käyvät huorissa.

Viikon skandaaliuutinen on, että olen yhdessä kahden muun profeminismiä kritisoineen kaverin kanssa saanut potkut Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Man-listalta. Listaa administroiva profeministi hermostui Pasi Malmin listalla esittämästä kritiikistä, mutta koska Malmi on jonkin verran juorulehtijulkisuutta saanut miestutkija, profeministi ei ilmeisesti epäedullisen julkisuuden pelossa uskaltanut antaa hänelle potkuja. Sen sijaan hän erotti listalta minut - olin tosin aiemmin provosoinut hyvinkin karkeasti, mutta tällä kertaa olin tyytynyt arvostelemaan kyseisen profeministin keskustelutyyliä aivan asiasta ja ainoastaan hiukkasen piruillen - ja kaksi muuta antifeministiä, joista ainakaan toinen ei ollut sanan missään merkityksessä häiriköinyt - ainoastaan ilmoittanut ei-profeministiset mielipiteensä. Ylimmäinen profeministi julisti kuitenkin meidän kolmen rikkoneen nettietikettiä kykenemättä yksilöimään, mihin etikettivirheisiin olimme syyllistyneet.

Seuraus oli, että koko Man-lista hajosi, kun suurin osa jäsenistä ilmoitti eroavansa protestiksi meidän erottamistamme vastaan. Mieskeskustelu on siis loppunut Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan listalla - feminismi ja profeminismi ovat valtion virallisesti tukemia aatteita, joita ei saa asiallisestikaan arvostella. En kylläkään muista, milloin olen antanut mandaatin moiseen äänelläni. Ja tämän jälkeen ihmettelen, millä perusteella feministit kehtaavatkaan enää esiintyä vainotun oppositioaatteen edustajina. Mitä ilmeisimminhän he ovat hegemonisia sortajia.

Hyviäkin uutisia on. Kevin Myers, meikäläisten päävihollinen, joka valehteli avoimesti iirin kielen asioista, ei enää kirjoita Irish Timesiin, hän on siirtynyt paskalehtien puolelle - erääseen surkeaan tabloidiin, jonka nimeä en viitsi paljastaa. Terve menoa ja hyvästi, mulkku. Äläkä tule ikinä takaisin.

Olen aina ihmetellyt, voisiko Suomessa olla suomalainen journalisti, joka kirjoittaisi isovenäläisten intressien näkökulmasta ja pitäisi Suomen itsenäisyyttä valitettavana ja hirveänä asiana sekä moraalisesti närkästyisi joka kerta, kun Suomen päättäjät toimisivat hänen mieltämäänsä Venäjän etua vastaan. Irlannissa tällaisia tyyppejä on muitakin kuin Myers, tosin siellä idän iljetys on Englanti, jolla on maailmalla ansaitsemattoman hyvä maine. Aivan oikeasti on yhä olemassa tietty imperialistinen englantilaisuus, jonka edustajat ovat käärmeissään - moraalisesti närkästyneitä - Irlannille ja irlantilaisille siitä, että nämä kehtasivatkin itsenäistyä. Ja sen englantilaisuuden edustajia kukaan ei todellakaan estä kirjoittelemasta irlantilaisiin lehtiin.

Olen jopa lukenut ilmeisen vakavissaan brittinäkökulmasta kirjoitetun Brittein saarten historian, jossa irlantilaisten kansallissankari Patrick Pearse on leimattu pedofiiliksi. (Pearseen viitattiin muistaakseni sanoilla "pedofiilinen koulumestari", mutta minkäänlaisia perusteluja tälle heitolle ei annettu.) Pearse oli tyttöystävänsä hukuttua kyllä käsittämättömän kuolemapakkomielteen vallassa, ja eräät hänen kirjoituksensa ovat epäterveitä kiihkomielisyydessään, mutta pedofiilisyytökset olivat puhdasta mudanheittoa. Uskomatonta imperialistipropagandaa kaiken kaikkiaan.

Juorulehtikatsaus

Juorulehdet ilmoittivat meille, että Tony Halme on saanut putken poikki ja pääsee nousemaan takaisin kansakunnan kaapin päälle ihan omin voimin. Myös tyttöystävä maan halutuimmalla poikamiehellä on jo tukenansa, valitettavasti lukemani lehti ei antanut tietoja neidon iästä eikä habituksesta. Oletettavasti kyseessä on hehkeä nuori lukiolaistyttö, Halmeen haluttuustasolla oleva poikamies ei taatusti tyydy vähempään, vaikka kierroslukumittarissa on jo nelosella alkava numero.

Halme on ilmeisesti ottamassa juorujulkisuuden lempipojan paikan Matti Nykäseltä, Masa-parka kun on jo oikeastaan tehdä kaiken, was menschenmöglich ist. Kun hän joutui murhayrityksestä rautafangiksi, kuten Pohjanmaalla sanotaan - rautafangin käsite on erinomaisen havainnollisesti määritelty laulusäkeessä nyt mua viärähän linnasta linnahan kantaen kahlehia - hän, kuten paremmalla kotimaisella sanotaan, hade löpt linan ut eikä voinut enää keksiä uutta tapaa järkyttää ketään. Tapon yrityksestä rautoihin joutuminen oli toki tyylillisesti ajatellen ainoa oikea mahdollinen tapa Matille lähteä näyttämöltä. Hänhän on loppujen lopuksi ytimeltään peruskiltti ja hieman yksinkertainen kaveri, joka vain ei osaa pitää alemmuudentunteitaan eikä alkoholinkäyttöään kurissa, koska ei ole saanut kunnolla kasvaa aikuiseksi: silloin kun hän oli mäkitähti, sekä viinankäytön että tunteenpurkaukset hillitsi hänen valmentajansa, joten sisäistä, omantunnon luonteista itsehillintää ei päässyt kehittymään.

Harkittuun murhaan tai sen yritykseen syyllistyminen olisi ollut tyylittömän epämattimaista: Matti ei ole sellainen pitkäjänteisellä ja kierolla tavalla paha mies. Sitä vastoin tunne-elämän riistäytyminen käsistä mahdollisesti kuperkeikkaöljyllä rasvattuna oli Matin toistuva perusongelma, ja oli vain ajan kysymys, milloin se johtaisi niin raskaisiin rikollisiin seurauksiin ja rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, että niitä ei enää voitaisi kuitata ilman pitkäaikaista vankeusrangaistusta, joka vie miehen niin pitkäksi aikaa pois julkisuudesta, että hänen uransa lööppiluteena tyssää kerta kaikkiaan ja hänestä tulee vain tavallinen siviiliin palaava vanki, keski-ikäinen miespaha ilman koulutusta, ammattia ja tulevaisuutta.