Venäläinen äärioikeisto Novorossijassa - Rysk extremhöger i Novorossija

"Kunnia Novorossijalle! Oikeistolaiset osastot Venäjän kevään vartiossa"/"Ära till Novorossija! Högersinnade trupper som beskyddar den ryska våren" (lähde/källa: Marko Enqvistin blogi "Vartiopaikalla"/källa: Marko Enqvists blogg "Vartiopaikalla")

Venäjän myötäilijät korostavat mielellään sitä, että Ukrainan riveissä taistelee äärioikeistolainen Asovan pataljoona. En yritäkään väittää, ettei tämä olisi ongelma sekä Ukrainan maineen että demokratian kannalta. Mutta kumman hiljaa on oltu - jopa niissä muka Nato-henkisissä valtavirtamedioissa - Venäjän puolella Itä-Ukrainassa taistelevista venäläisistä äärioikeistolaisista. Onneksi Marko Enqvist välitti omassa Vartiopaikalla-blogissaan ylläolevan kuvan nähtäväksemme. Siinä venäläiset äärioikeistojärjestöt julistavat kunniaa Novorossijalle, jonka "venäläistä kevättä" ne tukevat aseellisesti.

Rysksinnade älskar att göra ett stort nummer av den högerextrema Azovbataljonen, som kämpar för Ukraina. Jag vill ingalunda förneka att det här är ett problem för både Ukrainas reputation och dess demokrati, men det är märkligt hur tysta även de kantänka så Natovänliga mainstreammedierna har varit om de ryska högerextremister som kämpar på den ryska sidan i östra Ukraina. Till all lycka förmedlade Marko Enqvist bilden ovan för oss i sin blogg Vartiopaikalla. Där förkunnar ryska högerextrema organisationer sin lojalitet till Novorossija, vars "ryska vår" de stöder med vapen i hand.

Kuvassa näkyvissä merkeissä lukee:

Det som står på tygmärkena i bilden:

Russkoje natsional'noje jedinstvo ("Venäjän kansallinen ykseys"/"Rysslands nationella enhet")

Varjag - bol'še vragov, bol'še tšesti/Varjag - bolsje vragov, bolsje tjesti ("Varjagi - enemmän vihollisia, enemmän kunniaa"/"Varjag - fler fiender, mer ära")

Rusitš/Rusitj

Imperskij Legion ("Imperiumin legioona"/"Imperielegionen").

Ensimmäisenä mainittu RNE on luultavasti perinteikkäin noista järjestöistä. Sen punainen tikarihakaristi oli näkyvä symboli Venäjän kaduilla jo 1990-luvun alussa; perustaja Aleksandr Barkašov tiedettiin meidänkin lehdistössämme siihen aikaan. Alkujaan Barkašov kuului Pamjat'-organisaatioon, nyky-Venäjän vanhimpaan äärioikeistolaisryhmään, mutta perusti oman porukan, koska piti Pamjat'ia liian muinaismuistokeskeisenä. Pamjat' alkoi historiallisten muistomerkkien suojeluprojektina, ja se, että maaseutukirjailijoista ainakin Vladimir Solouhin oli puljussa jollain tavalla mukana, ei hämmästytä minua yhtään.

RNE torde vara den traditionsrikaste av de ovannämnda organisationerna. Dess röda dolkkors var en synlig symbol på Rysslands gator redan i början av nittitalet, och grundaren Aleksandr Barkasjov nämndes även i vår press på den tiden. I början var Barkasjov aktiv i Pamjat', Rysslands äldsta högerextremistiska organisation, men startade en egen rörelse, missnöjd som han var med Pamjat's överdrivna intresse för fornminnen. Pamjat' började faktiskt som en förening för fornminnesskydd, och att byprosaförfattaren Vladimir Solouchin på något sätt var involverad i föreningen är något jag kunde gissa mig till.

RNEn tunnus, joka oli tuttu näky Moskovassa jo 1990-luvun alussa. RNE-märket, som redan i början av nittitalet syntes i Moskva. (Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia)

Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään tietoja Varjag-nimisestä äärioikeistojärjestöstä. Mahdollisesti tuossa kuvattu univormun olkamerkki ei liity mihinkään tiettyyn järjestöön, vaan on yleisempää äärioikeiston nationalistista uhoa. "Varjagi" sanana tietysti viittaa muinaisella Venäjällä mellastaneisiin viikinkeihin - sanan skandinaavinen muoto on väring, væringi.

Tills vidare har jag inte kunnat hitta information om en rysk högerextremistisk organisation som heter Varjag. Det är möjligt att tygmärket i bilden inte är någon särskild organisations utan återspeglar nationalistisk trots i allmänhet. Varjag är som bekant en rysk form av det skandinaviska ordet väring och hänger sålunda ihop med de vikingar som härjade i gamla Ryssland.

Rusitš on erään Aleksei Miltšakovin komentama äärioikeistolainen miliisi, joka on osallistunut taisteluihin Donbassissa. Miltšakovista ja hänen kannattajistaan on netissä liikkeellä sellaista kuvamateriaalia, että se on omiaan kuvottamaan paatuneintakin: ilmeisesti mies on ennen soturiaikojaan karaissut itseään leikkelemällä koiranpentuja elävältä (ja pannut kuvia tästä nettiin); siirryttyään murhaamaan ukrainalaisia hän on erikoistunut vankien ja vainajien kasvojen silpomiseen. Ollessaan vasta nuori fasistinalku Pietarissa hän kiihotti tovereitaan mm. surmaamaan kodittomia spurguja. 

Rusitj är en högerextremistisk milis ledd av en viss Aleksej Miltjakov, som deltagit i striderna i Donbass. På nätet finns det sådana bilder av Miltjakov och hans anhängare att även rätt förhärdade naturer finner dem vämjeliga: innan han blev riktig krigare har Miltjakov tydligen försökt härda sig genom att skära levande hundvalpar i stycken (och visat bilder av detta i sin webbprofil); när han övergått till att mörda ukrainare har han specialiserat sig på att stympa fångar och lik i ansiktet. När han ännu var en ung fascismentusiast i St Petersburg uppmanade han sina kamrater bl a till att döda hemlösa lodisar.

Osa Miltšakovista levitetyistä tarinoista voi olla huhuja tai propagandaa, mutta hän on varsin uskottava sen raakuuden edustaja, joka luonnehtii Venäjän alamaailmaa ja joka nyt on leviämässä Suomeen kaikenlaisten rajakkiryhmien ja muiden venäläistä raakuutta ihannoivien äärioikeistolaisten kautta. Aleksei Miltšakovin nimen englanninkielisellä kirjoitustavalla (Alexey Milchakov) löydät netistä ilmeisesti aitoja kuvia, joissa tämä sankari roikottaa kädessään koiranpennun irrotettua päätä tai nylkee samaa koiraa, mahdollisesti elävältä. Jos sielu sietää katsella, mietipä näiden kuvien ääressä, että tällaisen miehen ja hänen liittolaistensa kanssa kaikenlaiset bäckmanit vehkeilevät, tällaisten miesten varassa ovat ne pelletasavallat, joissa joku Marco de Wit käy kestittävänä. 

En del av de historier som berättas om Miltjakov kan vara rena rykten eller propaganda, men i allmänhet anser jag att han är en rätt trovärdig representant för den brutalitet som den ryska kriminella världen är känd för och som nu håller på att bre ut sig till Finland genom allehanda stäng gränserna-grupperingar och övriga högerextremister som dyrkar rysk brutalitet. Söker du på nätet med den engelska formen av hans namn, Alexey Milchakov, hittar du snart sidor där den här hjälten visar en hundvalps avhuggna huvud eller flår samma hundvalp, kanske levande. Om du alls klarar av att se på dessa bilder, tänk dig att det är med honom och liknande killar som Johan Bäckmans gelikar smider sina ränker och att de östukrainska fejkrepubliker, där en Marco de Wit låtit sig trakteras, är beroende av män som Miltjakov för att kunna existera. 

Imperskij Legion on Russkoje imperskoje dviženie'n eli Venäjän imperiumin liikkeen sotilaallinen siipi. RID tunnetaan Ruotsissa räjähteillä leikkineitä ja vankeustuomion saaneita terroristeja Viktor Meliniä ja Anton Thulinia kouluttaneena järjestönä.

Imperskij Legion är den militära grenen av Russkoje imperskoje dvizjenie, eller Rörelsen för ett ryskt imperium. Rörelsen är känd för att ha gett militär utbildning åt Viktor Melin och Anton Thulin, som i Sverige lekte med sprängämnen och dömdes till fängelse för terroristiska brott.

Sekä Rusitš että Imperskij Legion ovat hyväksyneet riveihinsä muitakin läntisiä äärioikeistolaisia, jotka taistelevat Donetskin rintamalla saaden käytännön kokemusta niin ukrainalaisten sotilaiden kuin siviilienkin, mahdollisesti myös koiranpentujen silpomisesta ja surmaamisesta. Todennäköisesti siellä on näissä puuhissa suomalaisiakin. 

Både Rusitj och Imperskij Legion har välkomnat även andra högerextremister från Väst, som kämpar på Donetskfronten och får praktisk erfarenhet i att stympa och döda ukrainska soldater och civila, kanske även hundvalpar. Och det är sannolikt att det även finns finska män med. 

On sitten aivan turhaa yrittää väittää, ettei "maahanmuuttokriitikoilla" olisi yhteyksiä niin Venäjälle kuin itäukrainalaisiin terroristivaltioihin. Samankaltaisuudet näkyvät siinäkin, että Ukrainassa venäläismielistä liikehdintää olivat organisoimassa "Putinin turistit", linja-autokaravaanit, joilla oli erittäin paljon yhtäläisyyksiä Marco de Witin kannattajineen nykyään harrastamaan kotimaanturismiin. De Wit teki taannoin ison numeron myös matkailustaan Donetskissa. Ei taida olla sattuma, että hänen menetelmänsä hankkia kannatusta on sama kuin Itä-Ukrainassa jo sovellettu.

Det är sen helt bortkastat att påstå att våra "invandringskritiker" inte har förbindelser till Ryssland och östukrainska terroriststater. Likheterna syns även i att rysksinnad verksamhet i Ukraina organiserades av s k "Putinturister", dvs busskaravaner som i mycket påminde om den hemlandsturism Marco de Wit och hans anhängare i dag ägnar sig åt. De Wit gjorde för ett par år sen ett stort nummer av sitt Donetskbesök. Det är säkert ingen slump att han skaffar sig politiskt stöd med samma metoder som tillämpats i östra Ukraina.

Itse kunkin pohdittavaksi jää, miten pian Suomessa tulevat käyttöön toisetkin Itä-Ukrainassa sovelletut metodit - ne koiranpentuja elävältä silvoskelevan Aleksei Miltšakovin soveltamat. Tiettävästi Miltšakov ei enää taistele rintamalla, vaan kouluttaa ulkomaalaisia vapaaehtoisia Donbassin terroristiarmeijalle.

Var och en får sen reflektera över när vissa andra från östra Ukraina kända metoder blir aktuella i Finland - de som tillämpas av Aleksej Miltjakov, mannen som brukar stympa levande hundvalpar. Veterligen kämpar Miltjakov inte längre på fronten, utan utbildar utländska frivilliga för terroristarmén i Donbass.

Idän julma raakalainen pidätettiin Briteissä - En grym barbar österifrån arresterad i Storbritannien

Isossa-Britanniassa on pidätetty kavala maahantunkeutujaterroristi, joka on saapunut itäisiltä mailta viettelemään rehellisiä brittinuorukaisia raakalaistekoihin. Tietynlaisia epäilyksiä herää, kun tämä petomainen mies oli jo kolmenkymmenen ja hänen kaksi paikallista terroristikaveriaan kaksikymppisiä. Tällä tavalla pahat ulkomaalaiset mädättävät kristillisen lännen arvot ja tuhoavat länsimaisten demokratioiden yhteiskuntajärjestyksen. 

I Storbritannien har myndigheterna arresterat en lömsk inkräktare och terrorist, som anlänt från en orientalisk del av världen för att förföra ärliga brittiska ungdomar till barbariska dåd. En viss sorts misstankar väcks, när man vet att denne ondskefulle man var redan fyllda tretti och hans två lokala medhjälpare bara i tjuguårsåldern. Så här fördärvar elaka utlänningar de kristliga värderingarna i Väst och tillintetgör samhällsordningen i västerländska demokratier.

Maahantunkeutujan nimi oli vaikea säällisen britin kirjoittaa ja ääntää, kuten raakalaisten asuttamista maista saapuvien nimet usein. Mikä oli tuo nimi, jonka joka tavusta kaikuu vinosilmäisen idän armottomuus?

Inkräktarens namn var svårt för en anständig britt att skriva och uttala, som det ofta förhåller sig med namn på invandrare från länder bosatta av barbarer. Vad var detta namn, som stavelse på stavelse ekar av den obarmhärtighet som utmärker det snedögda Öst?

No tietenkin VEHVILÄINEN.

Det var givetvis VEHVILÄINEN.

Henrik Arnstad, voi ei taas! Henrik Arnstad, inte nu igen!

Kuten tiedämme, äärioikeisto pyrkii omimaan itselleen isänmaan historian ja sen kansallissankarit. Typerin tapa vastata tähän on hylätä samaiset sankarit fasisteina, koska siinä juuri hyväksytään äärioikeiston historiakäsitys, olkoonkin että päinvastaisesta kulmasta. Ruotsin puolella tätä typerää tapaa harjoittaa suhteessa Suomen historiaan muuan Henrik Arnstad. Arnstadin tuorein hölmöys on Mannerheimin rinnastaminen Hitleriin, Mussoliniin ja Francoon.

Som vi vet vill extremhögern tillägna sig fosterlandets historia och dess nationalhjältar. Det dummaste sättet att reagera på det här är att avvisa sagda hjältar som fascister, ty detta innebär bara att man accepterar extermhögerns historieuppfattning ur ett motsatt perspektiv. På svenska sidan om Bottenviken är det en viss Henrik Arnstad som ägnar sig åt dylika dumheter. Den senaste idioti Arnstad begått är att likställa Mannerheim med Hitler, Mussolini och Franco.

Tämä väite on niin virheellinen, ettei tiedä, miten päin menisi saadakseen sen purettua. Mannerheim oli vanhan ajan aatelismies, joka ei arvostanut demokratiaa; mutta juuri siksi hän ei myöskään tuntenut erityistä sympatiaa Hitlerin eikä Mussolinin kaltaisia hahmoja kohtaan. Itse asiassa he olivat hänen näkökulmastaan liian demokraattisia. 

Det här påståendet är så grundligt fel, att man inte riktigt vet, var man borde sätta igång och dementera det. Mannerheim var en adelsman av gamla skolan, som inte uppskattade demokrati, men det är precis därför han inte kände någon särskild sympati för Hitler- och Mussolinifigurer: i själva verket var de för demokratiska ur hans synvinkel.

Mannerheimin kaltainen konservatiivinen aristokraatti saattoi nimittäin kunnioittaa esimerkiksi oikeusvaltiota tai laillisuutta järjestyksen ylläpitäjänä. Sitä vastoin demokratia edusti hänelle uhkaa tälle järjestykselle, kun helposti villittävä rahvas pääsi määräilemään. Suomen viimeiset kymmenen vuotta ovat osoittaneet, ettei tämä marskin mielipide ollut täysin vailla perusteita.

En konservativ aristokrat som Mannerheim kunde visserligen respektera t ex rättsstaten och legalismen som ett sätt att upprätthålla samhällsordningen. Däremot utgjorde demokratin för honom ett hot mot ordningen, om den innebar att den lättuppviglade pöbeln började styra och ställa. De senaste tie åren i Finland har visat, att Marsken här inte hade helt fel.

Hitler oli pikkuvirkamiehen poika provinssista, joka meni yömajarentuksi isolle kirkolle, eikä hän koskaan hankkinut kunnon koulutusta. Sotilasarvoltaan hän oli Gefreiter, suomeksi siis korpraali tai vanhanaikaisesti jefreitteri. Ei ole ihme että Mannerheim vierasti häntä.

Hitler var son till en liten tjänsteman från provinsen, som i storstaden blev stamkund till natthärbärgen för ensamma män, och någon riktig utbildning skaffade han sig aldrig. Han blev aldrig någon högre herre i armén heller, utan Gefreiter, dvs korpral. Det är inget under att Mannerheim inte riktigt kunde gilla honom.

Tietysti Arnstad esittää Mannerheimin julmana sisällissodan pyövelinä. Ilkeämielisenä rasistina heitän kuitenkin tähän seuraavanlaisen provokaation. Mannerheim antoi käskyjä ikään kuin hänen alaisinaan olisi samanlaisia sivistyneitä ruotsinkielisiä ammattiupseereja kuin hän itse oli ja antoi perustason päälliköille tämän mukaisesti omaa harkintavaltaa. Mutta alimman portaan päälliköt olivat suomenkielisiä, eikä monilla heistä ollut sen enempää sivistystä eikä harkintaa kuin punakaartilaisillakaan. Kun vielä villien villi veri oikein kuohui voimakkaista tunteista, villit tekivät villin luontonsa mukaisesti paljon raakuuksia. Mannerheimia ylevässä ruotsinkielisyydessään ei tietenkään voida vastuullistaa suomenkielisten villien veriteoista.

Naturligtvis vill Arnstad också svartmåla Mannerheim som inbördeskrigets grymma bödel. Elak rasist som jag är kan jag inte låta bli att komma med en sån här provokation: Mannerheim utdelade order som om alla hans underordnade hade varit likadana svensktalande yrkesofficerare som han själv, och i samma anda tillät han lägsta befäl att tillämpa egen bedömning. Men lägsta befäl bestod av finsktalande, som för det mesta hade precis lika lite omdöme och bildning som rödgardisterna. När dessa vildars vilda blod också kokade av starka känslor, begick vildarna en massa ohyggligheter, för det är vad vildar gör. Mannerheim i sin upphöjda svenskhet kan givetvis inte ansvarsbeläggas för finsktalande vildars skräckdåd.

Leikki leikkinä, mutta Mannerheim eroaa Hitlereistä ja Mussolineista yhdellä ratkaisevalla tavalla. Hän ei koskaan ollut Suomen diktaattori. Hän oli siirtymäkauden valtionhoitaja sisällissodan jälkeen, ja sodan loppuaikoina hän oli samalla tavalla siirtymäkauden presidentti. Mutta kummallakin kerralla hän luovutti vallan demokraattisesti valitulle seuraajalle. Ensimmäisen tasavallan äärioikeistolla oli kyllä vallankaappaushankkeita tarkoituksena nostaa Mannerheim diktaattoriksi. Mannerheim ei kuitenkaan ollut kiinnostunut, joten hankkeet kariutuivat.

Skämt åsido, men det finns en grundläggande skillnad mellan Hitler och Mussolini å ena sidan och Mannerheim å andra sidan. Han var aldrig någon diktator. Han var riksföreståndare under en övergångstid efter inbördeskriget, och mot slutet av andra världskriget valdes han till president för att axla ansvaret för riket under en liknande övergångsperiod. Och när tiden väl var inne överlät han makten i laglig ordning till en demokratiskt vald efterträdare. Extremhögern i första republiken smed nog någon sorts ränker för att genom en statskupp diktatorförklara Mannerheim, men dessa ränker kraschade när det visade sig att Mannerheim själv inte var intresserad.

Jo siinä on riittävästi syytä nimetä Helsingin valtakatu hänen mukaansa ja olla kaatamatta hänen patsastaan.

Det är redan skäl nog att kalla den bredaste gatan i Helsingfors för Mannerheimvägen och låta honom även i fortsättningen stå staty.

Mannerheim, Mannerheim, sal jy die Finne kom lei? Generaal, generaal, soos een man sal ons om jou val, generaal Mannerheim!