Jenni Virtanen ja Jennifer Thandiwe Mpumlwana

Huygens-luotain on nyt saavuttanut Titanin, aurinkokunnan suurimman kuun. Ilmeisesti Redshift pitää vielä päivittää, ennen kuin sillä pääsee Huygensin mukana Titaniin, mutta Galileon ja Cassinin matkat sillä kyllä voi tehdä. Seuratessani Cassinin lentoa Tyynenmeren yli tulin panneeksi merkille erään seikan.

Te pimeydessä vaeltavat, joilla ei vielä ole Redshift-romppua, tietäkää, että sen eräs mielenkiintoinen ominaisuus on maapallon observatoriokartta. Toisin sanoen sillä on mahdollisuus katsella, miltä maapallo näyttää kun mantereille ei ole merkitty muita maamerkkejä kuin tähtitornit. Ja tällä kartalla Afrikan manner on autio ja tyhjä, ja Jumalan henki liikkuu vetten päällä. Juuri nyt Redshift veivaa näkökulmaa viistosti Guinean lahden pohjukasta kohti Lähi-itää Afrikan yli, ja toistaiseksi ensimmäinen näkyvä observatorio on Kairossa. Persianlahden arabimaissa ei punaisia täpliä näy, mikä on ihan oikeasti häpeällistä ottaen huomioon arabien tähtitiedeperinteet. Mutta heti kun näkyy kaistalekin Eurooppaa, niin jo tulee toinen ääni kelloon. Sisiliassakin näkyy olevan observatoriot sekä Palermossa että Cataniassa, ja myös Sardinian Cagliarissa välkkyy punainen nelikulmio. Turkissa on tämän rompun kriteerien mukaan kolme observatoriota Ankarassa, Izmirissä ja Istanbulissa; entisen Neuvostoliiton alueellakin niitä tuntuu olevan mukavasti, ollaanhan sentään maailman ensimmäisen avaruusvaltion alueella, vaikka Turun kaupunginkirjastosta löytyykin erään unkarilaisen höyrypään pamfletti, jossa julistetaan, ettei ryssät nyt aineskaan ole missään avaruudessa voineet käydä, kun ne on niin tyhmiä ja alempirotuisia ja pahoja. Ja ennen kuin joku kysyy, niin totta maar siellä olemme edustettuina mekin: Helsingin yliopisto, Tuorla ja Metsähovi on merkitty karttaan, muita ei. Nyrölä on kai harrastajaobservatorio, muistaakseni sitä pitää yllä Jyväskylän Sirius -niminen harrastajayhdistys, mutta eikö Oulussakin opiskella tähtitiedettä? Vai eikö siellä ole tarpeeksi ns. infraa tähtitorniksi asti? Mutta yhtä kaikki, harrastaakseni Huono kansallinen itsetunto -nimisen moniottelun osalajia nimeltä Suuressa maailmassa noteeratuksi pääsemisestä riemuitseminen, huudahdan tässä: Hyvä me! Hyvä Suomi! Öyhö-öyhö-öyhö-öö! (Te saakelin luonnontieteilijät voisitte piru vie joskus osoittaa vastaavaa lojaalisuutta meikäläisille, silloin kun suomalainen humanistinen tutkimus saa aikaan jotain merkittävää. Esimerkiksi suomalaisten aikaansaannokset burušaskinkielisen epiikan keräämisessä eivät ole aivan merkityksettömät, olen antanut kertoa itselleni; ja Simo Parpolan asema maailman suurimpana assyriologina ansaitsisi huomionne.)

Tästä kapistuksesta saa myös tiedot jokseenkin kaikista murikoista, jotka tuosta Marsin ja Jupiterin välistä on löydetty ajelehtimasta, siis asteroideista. (Juu, kyllä tiedän, että niitä on muuallakin. Joku ystävällinen sielu pisti Blogistaniin taannoin linkin maailmankaikkeuden karttaan, jonka avulla pääsin perille sellaisten kohteiden kuin Oortin pilven ja Kuiperin vyön olemassaolosta. Ja tiedän kyllä mikä se Quaoar on ja missä, kiitos vaan.) Tulin törmänneeksi pötikkään nimeltä Jennivirta, joka aivan ilmeisesti on nimetty jonkun vasta nyt kolmenkymmenen vuoden ikään tulevan pimatsun mukaan - tosin kimuli ei ole nimeltään Jenni Virta, vaan Jenni Virtanen. (Otan osaa - tuskin voi kuvitella persoonattomampaa nimeä sen ikäiselle suomalaiselle naiseliölle. Etunimi on seitsemänkymmenlukulainen muotinimi, ja sukunimi on Suomen yleisin. Jonkinlaisena runollisena oikeudenmukaisuutena lienee pidettävä sitä, että juuri tuon niminen henkilö ikuistetaan tähtikarttaan, vaikka kyllähän minä tiedän, että asteroidit nimetään sen mukaan mitä mieleen juolahtaa - täällä Suomessa oli muistaakseni jokin porukka tuossa oliko se nyt viime sotien aikana, joka löysi asteroideja ihan työkseen ja jakoi niille nimeksi sekä Saimaan, Päijänteen, Inarin että entisten ja nykyisten vaimojensa ja tyttöystäviensä nimet.) Jokin suomalainen tiedeläystäke on haastatellut häntä asteroideista, ja haastattelusta ilmenee, että hän päätyi tähtitieteilijäksi lukemalla ensin Hawkingin Ajan lyhyen historian (ihan kuin mokoma amerikkalaisille valmiiksi pureskeltu opus muka olisi yhtään sen kummempi kuin suomalaisten jo vuosikymmen aiemmin ilmestynyt loistava ja havainnollisesti selitetty ja kuvitettu Mustaa aukkoa etsimässä, en voi olla happamesti huomauttamatta - Ursan julkaisutoiminta tähtitieteen popularisoimiseksi suomen kielellä on Jumalasta, muulla tavalla en osaa itseäni ilmaista) ja hakeutumalla sitten jollekin nuorten tähtitiedekurssille, jolla sai katsella kaukoputkeenkin. Koulussa hän ei ollut edes erityisen kiinnostunut fysiikasta eikä hyvä siinä, hän sanoo; hän oli enemmän kieli-ihmisiä, mutta päätti hammasta purren ja silkkaa uhmakkuuttaan opiskella hyväksi fyysikoksi. (Taas yksi esimerkki siitä, että 99 % lahjakkuudesta on puhdasta työtä. Minä en kouluaikoina ollut mitenkään kauhean hyvä kielissä. Tai oli minulla niistä hyvät numerot, mutta niinhän minulla oli kaikesta muustakin; ja koulukielissä on helppo pärjätä osaamatta todellisuudessa kommunikoida hyödyksi asti. Luovuin luonnontieteistä pitkälti siksi että kielet olivat minulle samanlainen haaste kuin fysiikka tälle asteroiditytölle - matemaattiset aineet alkoivat synnyttää minussa johan tää on nähty -tunteita.) Mutta kun täällä meillä on niin hyvä tieteellinen infrastruktuuri - observatoriot ja julkaisutoiminta - Jenni-neiti pystyi imeytymään tieteelliseen elämään merkittäväksi tutkijaksi.

Ajatellaan sitten neiti Jennifer Thandiwe Mpumlwanaa, joka varttuu jossain Mbungwemaassa mustassa Afrikassa. Hän ei saa lukeakseen Ajan lyhyttä historiaa äidinkielellään, ei edes englanniksi, vaikka sitä Mbungwemaassa luultavasti osataan, koska mahdollisuudet ovat melko suuret, että mbungwekansan siirtomaaisäntä on ollut Brittiläinen imperiumi. Sitä vastoin hänelle kyllä tarjotaan moraalisesti rakentavaa lukemista omalla kielellään, nimittäin Jack T. Chickin sarjakuvia ehkäisyn, abortin, kondomin ja kaiken muunkin synnillisyydestä. Se on kirjoitettua sanaa, sivistystä ja tulee lännestä, jossa ollaan niin hyvinvoivia, joten sen täytyy olla hyvää, oikeaa ja edistyksellistä tietoa. Kylän vanhan tietäjäukon jutut eri tähdistä ja niissä asuvista hengistä, jotka niin kovasti kiihottivat pikku Jenniferin mielikuvitusta leiritulen ääressä lapsena, alkavatkin vaikuttaa synnilliseltä taikauskolta. Ja tottahan toki kristillisen kirjallisuuden tulee olla oikeaa sivistävää oppia, kun kerran sitä jakelevat hienoilla autoilla hyvissä vaatteissa kulkevat pulskat ja ravitut lähetyssaarnaajat - Amerikan keskilännestä tulevat nuoret miehet ja naiset, jotka tuskin ovat luonnontieteellisen sivistyksen kannalta oleellisesti korkeammalla tasolla kuin käännytettävänsä.

Kun kaikenlaiset Kokkaris-fanit vakuuttelevat toisilleen, että musta rotu on varmasti muita vähä-älyisempi, ja samalla panevat merkille, että kristityn lännen maallistuessa Afrikka kristillistyy yhä enemmän, he eivät ilmeisestikään tule pohtineeksi, miten päin siinä on se kausaliteetti. Afrikan takapajuisuudessa ja kiihkokristillisyydessä on (kannattaa lukea Paul Theroux'n kirja Dark Star Safari) kyse siitä, että koko maanosa on pitkälti angloamerikkalaisen takamaiden uskonnollisuuden vientikohde. Keskilännen kiihkeät kristityt haluavat tuoda Herran sanaa mustille pakanaraasuille, ja ovat sen tehdäkseen valmiita opettelemaan vaikeita, tuskin kirjakielen asteelle päässeitä paikalliskieliä. "Keskimääräinen" afrikkalaiskieli on täynnä taivutuspäätteitä ja -etuliitteitä, jotka jo sinänsä ovat yksikieliselle englanninpuhujalle yhtä helvettiä. Kun siihen lisätään vielä tonaalinen ääntäminen - itse asiassa suurin osa maailman kielistä lienee tonaalisia, ei ainoastaan kiina - tarvitaan aika vahva vaikutin, jotta amerikkalainen vaivautuu moista oppimaan. Esimerkiksi sellainen vaikutin kuin monomaaninen uskonkiihko.

Luonnontieteilijöiden alinomainen vittuilu siitä, miten kukaan viitsii opetella tätä tai tuota "pientä ja tarpeetonta" kieltä, pistää vihaksi sen takia, että ongelma on juuri tässä: jos en minä opettele, niin silloin opettelevat amerikkalaisten telkkuevankelistojen lähettiläät.Luonnontieteilijät eivät opiskele kikongoa eivätkä ndongaa viedäkseen Stephen Hawkingin ilosanomaa mustan Afrikan kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Lähetyssaarnaajat opiskelevat. Ehkä ette tiedä, mikä taho on netissä erehtymättömänä geolingvistiikan tietolähteenä hyödynnetyn Ethnologue-tietokannan takana, mutta minäpä tiedän: Summer Institute of Linguistics. Sen kotisivuilta ilmenee selkeästi, että kyseessä on uskonnollisperustainen järjestö; ja sitä on arvosteltu ankarasti latinalaisamerikkalaisten sotilasjunttien ja kuolemanpartioiden avustamisesta, epäilemättä siksi, että järjestön "uskonnollisuus" tarkoitti käytännössä hyväätarkoittavan naiivia antikommunismia.

Kun tasan ainoat länsimaisen kulttuurin käytännössä läsnäolevat muodot mustassa Afrikassa ovat Jack T. Chick -tyyppinen kristillisyys ja afrikkalaisten kaupunkien lännen öyhöttävää alaluokkaa ihanteenaan matkiva citykulttuuri, niin mistä helkutista te luulette afrikkalaisten tiedemiesten ja luonnontieteilijöiden sikiävän? Kuka antaa Jennifer Thandiwe Mpumlwanan käteen kimbungwen kielisen fysiikan oppikirjan (tai fysiikkaa kansantajuisesti opettavan sarjakuvan)? Kuka luonnontieteilijä vaivautuu lähtemään Scientific Education Mobile Taskforcena Land Roverilla keskiafrikkalaiseen pusikkoon mukanaan paikallisilla kielillä laadittuja oppikirjoja? Kuka luonnontieteilijä menee sinne opettamaan kaiken uhallakin darwinismia mustille, jotka ovat juuri lukeneet pidginenglanninkielisestä Jack T. Chickistä seuraavan ilosanoman: Paahha paahha pakana sano, ku ihminen tule ulos apinakorilla. Se ole suuri synti ja perkelepaskannus pääl sinu sielu. Sinä täyty pakko työntä piitkäkeihäs sissä maha pääl paahha pakana, silku sinä itte täyty mene sissä paahha paahha perkelehelkutti josku sinä kuule tämä paahha paahha pakanavalhetus.

Valitan, pojat, mutta ne kristityt lähetyssaarnaajat ottavat juuri tuollaisia riskejä. Kannattaisi teidänkin, paitsi että ette halua luopua mukavista duuneistanne insinööreinä, suomalaisen koulun matikanopettajina tai kanadalaisen yliopiston tietotekniikan luennoitsijoina. (On olemassa Médecins sans frontières ja Reporters sans frontières, mutta missä viipyy Scientifiques sans frontières?) Jonain päivänä ehkä kadutte sitä, kun ugandalaisen Lord's Resistance Armyn kansainvälinen vastine, keskilännen uskonnollisten amerikkalaisten johdolla perustettu afrikkalaisista vapaaehtoisista koottu Euroopan kristillistämisarmeija murtaa ovenne ja ryntää sisään viidakkovesureita heiluttaen ja huutaen iskulausettaan: Science! Kill! Darwin! Kill! Darwin - Devil! Hell, Hell, Hell!

Ja on sitten aivan turha urputtaa, että minä en tekisi osaani. En osaa afrikkalaisia kieliä, mutta iiriä osaan, ja iiriksi laadin nimenomaan luonnontieteellisesti sivistäviä tekstejä - kansanomaiseen pakinatyyliin. Monet iirin harrastajat ovat sikäläisestä uskonnollisesta anti-intellektualismista vaikutteita saaneita amerikanirlantilaisia, jotka kuitenkin ovat kieleen siinä määrin ihastuneita, että lukevat kaiken, mitä iiriksi käsiinsä saavat. Minä pidän huolen siitä, että he saavat käsiinsä sellaista, mitä eivät englanniksi lukisi.

Mitä tänä iltana kotona opit?

Opin, että Munsterin murteen ilmaus dein rud orm ei tarkoita "tee minulle palvelus", vaan "tee kuten olen käskenyt tai pyytänyt". No, Munsterin iiri ei ole koskaan ollutkaan suosikkimurteitani. Nytkin iso joukko kirjoja juuri sillä murteella odottaa panuttavaksi pääsemistä.

Sen lisäksi opin David Darlingin maailmankaikkeussivuilta, että Venuksellakin uskotaan kenties voivan olla jonkinlaista alkeellista mikrobi- tms. elämää. Planeetalla, jonka ilmakehä on paksua hiilidioksidia ja jonka kamaraa huuhtovat raikkaat rikkihapposateet, ei moista oikein osaisi odottaa, mutta kuulemma pilvissä olot ovat vähemmän rankat kuin kamaralla. Kasvihuoneilmiö on Venuksella sitä luokkaa, että tavalliset lämpötilat olisivat Merkuriuksellakin kuumemmasta päästä.

Venukselta löytää muuten mielenkiintoisia paikannimiä, kuten Tellervo. En tiedä, kraatteriko se on vai mikä. Venus ei kyllä ole kraatteriplaneetta, koska sen ilmakehän läpi menevät vain tosi isot meteorit.

Kuolinkeinoelämä

Jokin elinkeinoelämän silmäätekevien työryhmä on näköjään taas lykännyt ulos kokoelman sitä heikäläisten tavallista liturgiaa. Lisää joustoja, jengi koululaitoksesta läpi nopeammin, koulussa opetettava englantia ja venäjää ennen muita kieliä, suhteita kallistettava lähemmäksi Yhdysvaltoja, luu kurkkuun ay-liikkeelle, ja kaikki se iänikuinen kitinä. Kuten tuossa taannoisessa Suomen nasaalisesti ynistyjen uutisten tietotoimiston uutiskatsauksessa totesin, tuntuu siltä että Suomen kilpailukyvyn saamat ylistävät arviot ovat oikein yllyttäneet tätä toistaitoisten kunnanelättien sakkia lietsomaan kriisiä tyhjästä.

Minä en ole mikään liiketalouden asiantuntija, mutta työelämään päästyäni olen alkanut muodostaa jonkinlaista mielikuvaa siitä, millainen on innovatiivinen yritys, ja yhden asian voin sanoa: kaikenlaiset vuorineuvokset, jotka eivät oikeasti osallistu vapaaseen kilpailuun (koska heidän firmansa ovat niin isoja ja vakiintuneita ja heidän asemansa niin etabloitunut, että heidät pelastetaan tarvittaessa vaikka valtion tuella, ts. suuryritysten köyhäinavulla), ovat tasan tarkkaan viimeinen taho, jolta kannattaa innovaatioita mennä kyselemään. Näyttääkin siltä, että moisessa äijäkerhossa henkinen laiskuus on saavuttanut huomattavasti kolossaalisemmat mitat kuin missään valtiollisessa byrokratiassa jähmeimmilläänkään.

Jos nyt ajatellaan Yhdysvaltoja, niin koko se maahan on korruptoitunut kuin saatana enroneineen ja halliburtoneineen, ja hyvää vauhtia matkalla jonkinasteiseen totalitarismiin, kun uskonnollinen oikeisto ja suurpääoma ovat löytäneet toisensa. En oikein usko, että Yhdysvallat varsinaisesti päätyy miksikään natsivaltioksi (se riski toki on olemassa, ja Luoja meitä "sosialisteja" sitten auttakoon, Luoja tai Ranskan ydinpelote - ehkäpä muuten Lula da Silvan ydinaseohjelma ei tarkemmin ajatellen olekaan niin huono idea) , mutta on harvinaisen selvää, että maan sivistyselämä ja sitä myötä myös talous kärsivät tuon epäpyhän allianssin yhteistoiminnasta merkittävästi. (Itse asiassa siinä vaiheessa kun vapaamieliset demokraatit on poistettu pelistä, Yhdysvallat voi esittää maailmalle ja itselleen edelleenkin pluralistisen tasavallan roolia, koska äänestäjille jää yhä valinnanvaraa rahaoikeiston, libertaristien ja uskonnollisen oikeiston väliltä. Siinä tilanteessa toki libertaristit voivat nousta oikeastikin vapaamielisten arvojen, kuten abortin ja ehkäisyn sallimisen, kannattajiksi ja huolehtia siitä, että tieteellä ja tutkimuksella säilyy edes jonkinlainen vapaus.) Hajuraon pitäminen Yhdysvaltoihin ei näissä oloissa ole ollenkaan tyhmää.

Taloudellisestikin olisi typerää antautua liian läheisiin ulkopoliittisiin suhteisiin jenkkien kanssa. Sivilisaatioiden yhteentörmäystä tuskin tulee siinä muodossa kuin Huntington väittää, mutta sitä vastoin on kyllä mahdollista, että jenkkien ja rättipäiden välinen konflikti kärjistyy toistaiseksi sodan partaalle. Tällaisessa tilanteessa on taloudellisestikin fiksua säilyttää kauppa- ja diplomaattiyhteydet rättipäihin. Innovatiivisuutta edustaa näissä oloissa parhaimmillaan Hesen päätös ruveta avaamaan purilaispaikkoja arabimaihin. Tässä hyödynnetään Suomen mainetta puolueettomana, miltei arabiystävällisenä maana - oltiinpa islamista mitä mieltä tahansa, kauppaa voi käydä vaikka kannibaalien kanssa, sanoo sikarisetä Churchill haudastansa - liiketaloudellisiin tarkoituksiin nappaamalla hyvät markkinat jenkkien hampurilaisketjujen nokan edestä. Juuri sama idea oli idänkaupassa aikoinaan - mentiin semmoisille markkinoille, joille esim. jenkkien oli ulkopoliittisista syistä vaikea päästä. Sen sijaan että haikailtaisiin 70-luvun idänkauppaa takaisin, pitäisi miettiä mikä näinä aikoina olisi sama asia kuin neukkujen kanssa bisnestäminen noina vanhoina pahoina aikoina. Tietysti arabien sun muiden muslimien kanssa käytävä kauppa. Mutta eihän se vanhoille Moskovat käyneille vuorineuvoksille sovi. Joutuisivat vielä neuvottelemaan selvin päin. Hyi olkoon.

Huomatkaa kuitenkin: sen sijaan että Suomen nykyistä asemaa maailmanpoliittisella kartalla hyödynnettäisiin luovasti elinkeinoelämän tarpeisiin, meidän pitäisi noiden keskinkertaisuuksien mielestä lähentyä Yhdysvaltoja ja luopua potentiaalisista kilpailuvalteistamme. Sen sijaan että käytetään niitä voimavaroja joita on, meidän pitäisi heittää ne olan yli menemään ja mukautua johonkin valmiiseen malliin, jota nämä herrat meille tyrkyttävät. Luulisi jopa vuorineuvoksen älyävän, ettei kukaan oikeasti menesty olemalla samanlainen kuin kaikki muut, vaan hyödyntämällä luovasti erilaisuuttaan. Mutta ehkä vuorineuvokseksi pääsee oikeasti nimenomaan lahjattomuudella, keskinkertaisuudella ja susien mukana ulvomalla?

Sen sijaan kaikille pitäisi mukamas opettaa venäjää, kun pitää olla niin gatewaytä, niin gatewaytä. Sanonko mä mitä Venäjältä tulee, millaisen kauppatavaran gatewaynä tässä ollaan? Hasan, pollen, pillun ja piraattiäänitteiden. Ainoa mihin tavallinen pulliainen (kuten vuoden 2002 keväällä tapaamani psykonarttu, joka oli myös itäsuomalaisen kotikaupunkinsa poliisimestarin tytär - tällä tasolla on itäsuomalainen lainkuuliaisuus nykyään) käyttäisi venäjän kielen taitoa olisi Viipurin markkinoiden trokareiden ja joppareiden kanssa asioiminen. Koko Pähkinäsaaren rajan itäpuolinen osa maata on joka tapauksessa pikkuhiljaa muuttumassa Venäjän siirtomaaksi. Oli varmaan alun pitäenkin virhe ylittää raja. Jos olisi jääty tälle puolen, ei olisi tuota Savoakaan tullut perustettua. Vasta nyt on selvinnyt, että siinä kulkee oikeasti Suomen ja Venäjän luonnollinen rajalinja, ja Savo on vuosisatojen pohjimmiltaan keinotekoisen ja elinkelvottoman suomalaisasutuksen jälkeen återbördaantumassa takaisin rättmätig ägarelleen.

No, leikki sikseen. Elinkeinoelämä odottaa idänkauppanostalgioissaan Venäjän nousua takaisin talousmahdiksi ja haluaa panostaa sen varaan, tahtoo että täällä opiskeltaisiin venäjää sitä päivää silmälläpitäen. Ihan meidän kesken, pojat: kyllä minäkin uskon Jeesuksen toiseen tulemiseen, mutta en oikein tiedä, pitäisikö tämän päivän talouspoliittiset linjat vetää sen mukaan, että Jeesus tulee meidän elinaikanamme tai että vanhurskaat nyhtäistään taivaaseen kovin pian.

Minä muuten ihmettelen, mihin nämä tyypit ylipäätään pyrkivät tyrkyttämällä näitä poliittisesti toteuttamiskelvottomia ja - mikä alkaa näyttää yhä selvemmältä - myös isänmaan kilpailukyvyn kannalta hyödyttömiä, jopa vahingollisia ehdotuksiaan vuodesta toiseen. Niin kauan kuin oli vielä uskottavasti väitettävissä, että kaikenlaisilla evoilla ja etloilla oli oikeasti asiantuntemusta, tälle ehkä kannatti kallistaakin korvansa. Nyt kun on ilmennyt, että Suomessa harjoitettu politiikka ilmeisestikin on ollut kilpailukyvynkin näkökulmasta pääsääntöisesti oikeaa - että mitään ei ole rikki eikä tarvitse korjata - elinkeinoelämän keskusjärjestöjen parkumatit huutavat vain tätä samaa evankeliumiaan entistä kovempaa. Kuka heitä enää ottaa vakavasti?