Nyt kun kaikesta saa puhua vapaasti, puhutaanpa Venäjän uhasta. Tuskin kukaan oikea suomalainen voi kiistää sitä, että Venäjä on koko itsenäisyytemme ajan ollut meille vaaraksi. Venäläiseen kansallismielisyyteen kuuluu erottamattomana osana imperialismin pyhittäminen, eikä Venäjällä koeta erityistä syyllisyydentuntoa menneiden vuosisatojen valloituksista ja hyökkäyksistä naapurimaiden alueille. Sitä, että Suomen ja Viron kaltaiset entiset alusmaat ovat onnistuneet vapautumaan Venäjän ikeestä, pidetään Venäjällä lähinnä merkkinä isänmaan häpeällisestä heikkoudesta. Lisäksi Venäjä pitää asianaan huolehtia venäläisen diasporan oikeuksista naapurimaissa, mikä, kuten käytäntö on esimerkiksi Viron tapauksessa osoittanut, tarkoittaa heikkojen pikkuvaltioiden uhkailemista ja simputtamista tällä tekosyyllä. Tämä merkitsee, että kun Venäjä ennemmin tai myöhemmin vahvistuu, se muodostuu välittömäksi turvallisuusuhkaksi niille naapurimailleen, joissa tällä hetkellä asuu venäläistä väestöä.
Jokainen venäläinen siirtolainen, joka asettuu maahamme asumaan, on tästä syystä suoraan verrattavissa valloittajasotilaaseen. Riippumatta siitä, miten vilpittömät ja hyväntahtoiset aikeet asianomaisella henkilökohtaisesti olisikin, tulevaisuuden vahvistuva Venäjä käyttää hänen läsnäoloaan tekosyynä vaikuttaa asiattomasti maamme sisäisiin asioihin, mahdollisesti jopa sotilasvoimaa käyttäen. Yhtä merkityksetöntä on se, sopeutuuko hän yhteiskuntaamme ja omaksuuko hän kielemme ja tapamme - hän on joka tapauksessa numero niissä tilastoissa, joihin vedoten Venäjä hyökkää. Siksi on maan edulle tavattoman vaarallista kukkahattuidealismia esittää, että tänne haluttaisiin - "inkeriläisyyteen", työvoimapulaan tai muihin tekosyihin vedoten - yhtään enempää venäläisiä.
Oikeusvaltion periaatteet lähtevät toki siitä, että kaikkien maahan muuttavien tulee periaatteessa olla samalla viivalla ja että jokaisen hyvään tahtoon uskotaan, ellei päinvastaisia syitä ilmene. Joskus valtion turvallisuuden on kuitenkin mentävä näiden periaatteiden ohi. Edellä esitetyistä syistä jokaista maahan pyrkivää tai maassa jo asuvaa venäläistä on käytännön syistä ja de facto pidettävä Suomen valtiollisen olemassaolon lakkauttamiseen pyrkivän vihamielisen ulkovallan agenttina.
Avioliittoja entisten tai nykyisten Venäjän kansalaisten kanssa on luonnollisesti pidettävä valtiopetoksen valmisteluun verrattavina toimina. Koska ihmisille on luontevaa kokea suurempaa lojaalisuutta perhettään ja läheisiään kuin isänmaataan kohtaan, jokainen venäläisen kanssa avioituva suomalainen on latentti maanpetturi, jolle ei missään tapauksessa tule uskoa isänmaan turvallisuudelle oleellisia tietoja eikä tehtäviä. Vaikka hän ei itse tietoisesti haluaisikaan syyllistyä maanpetokseen, koskaan emme voi olla kyllin varmoja: on selvää, että venäläisen puolison mukana perheeseen tulevat venäläiset arvot, jotka jo Venäjän historian vuoksi ovat sovittamattomassa ristiriidassa suomalaisten, oikeusvaltiollis-demokraattisten arvojen kanssa. Siksi jokaista venäläisen kanssa naimisissa tai avioliiton kaltaisissa olosuhteissa elävää on pidettävä soluttautujana, jonka tiedostamattomana tavoitteena on arvojemme ja yhteiskuntamme lahottaminen sisältäpäin.