Ilmeisesti jotkut SS-pataljoonan perinneyhdistyksen tyypit kirjoittivat Suomen Kuvalehteen jutun, jossa tuomitsevat suomalaisia SS-miehiä koskevat viimeaikaiset tutkimukset koko pataljoonan mainetta halventavina. Kaikki suomalaiset SS-vapaaehtoiset leimataan sotarikollisiksi, he valittavat.
Det var tydligen representanter för SS-traditionsföreningen som gav ut en artikel i veckotidningen Suomen Kuvalehti och fördömde de senaste forskningarna kring de finska SS-männen. Hela bataljonen brännmärks, klagar de, och alla finländska SS-frivilliga utmålas som krigsförbrytare.
No, itse asiassa tutkimus ei sano paljoa muuta kuin sen, mikä pitkälti jo tiedetään tai voidaan arvata. Suomalaiset SS-miehet osallistuivat siviilien murhiin ym. sotarikoksiin, koska SS ei tosiaankaan ollut sellainen sotilaseliitti kuin minä se esiteltiin suomalaisille. Se oli poliittinen muodostelma, jonka sotilaallinen osaaminen oli todellisuudessa huonompaa kuin Wehrmachtin oikeiden sotilaiden, ja sen tehtävänä oli pikemminkin juuri rasististen murhien toimeenpano kuin rintamasota.
Egentligen säger forskningen inte mycket bortom det som man redan kan gissa sig till. Finska SS-män var med om mord på civila och andra krigsförbrytelser, ty SS var faktiskt inte den militära elit som vilken den marknadsfördes till finländare. Det var en politisk truppformation som förstod sig på krigskonst sämre än de riktiga soldaterna i Wehrmacht, och dess uppgift var snarare att verkställa rasistiska mord än att föra frontkrig.
Itse asiassahan tutkimuksissa on mielenkiintoisinta se, että monet suomalaiset SS-miehet kirjeittensä ja päiväkirjojensa mukaan huomasivat joutuneensa jallitetuiksi. Heille oli luvattu kovaa sotilaskoulutusta ja taistelua neuvostojoukkoja vastaan. Sen sijaan he huomasivatkin olevansa osa murhaajasakkia, joka sai vähemmän oikeaa taistelukosketusta viholliseen kuin oikea armeija. Kaikki eivät paheksuneet juutalaisten murhaamista, mutta ne, jotka niin tekivät, tekivät niin jo pelkistä sodankäynnillisistä syistä: siviilien murhaaminen selustassa ei ole sotaa, se ei vaadi kaksisia ampumataitoja eikä se auta voittamaan päälle vyöryvää aseellista vihollista.
Det mest intressanta i dessa forskningsrön är enligt min mening det faktum att många finländska SS-män enligt sina dagboksanteckningar och brev insåg att de blivit lurade. De hade lovats tuff militär skolning och kamp mot sovjettrupperna. I stället hade de anslutit sig till ett mördargäng som fick mindre egentlig stridskontakt med fienden än den riktiga armén. Alla ogillade inte att mörda judar, men de som gjorde det motiverades redan av krigföringsskäl: det är inte krig att mörda civila bakom fronten, man behöver inte vara en särskilt bra skytt för att göra det och det hjälper inte besegra en attackerande fiendearmé.
Merkillisintä kuitenkin on, että perussuomalaiset, jotka ottivat kantaa asiaan, paheksuivat tällaista tutkimusta "Vikinki divisioonan" (tyypillistä perussuomalaista oikeinkirjoitusta) maineen pilaamisena. Wiking-divisioonalla ei ole mainetta pilattavaksi sen vertaa kuin SS-joukoilla yleensäkään.
Det märkligaste var dock att sannfinnarna, när de yttrade sig om saken, ogillade dylik forskning som de ansåg vara ett försök att bringa Wiking-SS-divisionen i vanrykte. Varken divisionen eller SS i allmänhet har något gott rykte att förlora, anser jag.
Meillä täällä Suomessa uskotaan kernaasti siihen myyttiin, että oli erikseen paha keskitysleiri-SS, joka tappoi juutalaisia, ja hyvä Waffen-SS, joka oli Saksan vihollisia vastaan reilusti rintamalla eliittisotilaiden joukko, ja että suomalaiset kuuluivat tähän jälkimmäiseen eivätkä olleet organisatorisesti kosketuksissa pahaan SS:ään. Tämä myytti on itse asiassa saksalaisten Waffen-SS-veteraanien veljesapujärjestön HIAGin (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit der Angehörigen der ehemaligen Waffen-SS) aktiivien luomus.
Här i Finland tror många på myten om två olika sorts SS: den onda organisation som dödade judar på koncentrationsläger, och den goda, Waffen-SS, som bestod av elitsoldater som ärligt bekämpade Tysklands fiender på fronten, att finländarna ingick i den sistnämnda och att de inte stod i någon organisatorisk kontakt med den onda delen av SS. Den här myten är faktiskt någonting de tyska Waffen-SS-veteranernas samarbetsorganisation, HIAG (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit der Angehörigen der ehemaligen Waffen-SS), kokat ihop.
Myytillä voisi olla jotain pointtia, jos - kuten toki on helppo hairahtua uskomaan - juutalaisten joukkomurhat olisivat tapahtuneet yksinomaan kaasutusleireillä. Todellisuudessa kuitenkin merkittävässä osassa holokaustia oli kyse Babyn Jar*) -tyyppisistä ampumalla tehdyistä joukkomurhista.
Myten kunde tas på allvar om massmorden på judarna - som man i och för sig lätt kan inbilla sig - bara hade ägt rum i gaskamrarna på dödslägren. I verkligheten handlade Förintelsen till stor del om massnedskjutningar i stil med Babyn Jar*).
*) ukrainaksi se paikka tosiaan on nimeltään Babyn Jar; Babij Jar on venäjää
*) på ukrainska heter det faktiskt Babyn Jar; Babij Jar är ryska
Yksi SS-joukkojen oikeista sotilaallisista tehtävistä oli partisaanien metsästäminen Saksan miehittämillä alueilla. Tähän kuului tietenkin oleellisesti vangittujen teloittaminen, mutta se sinänsä oli normaalia, koska selustaan soluttautuneen siviilipukuisen selkäänampujan sai sotalain mukaan tappaa vangittunakin.
En av de genuint militära uppgifter SS-trupper hade var partisanjakten i de tyskockuperade områdena. Det var en väsentlig del av dylik aktivitet att avrätta fångarna, men det var i och för sig normalt: en krypskytt i civila kläder som befann sig bakom fronten var det lagligt att döda när han redan var tillfångatagen.
Esimerkiksi Suomessa ammuttiin desantit käsittääkseni aika rutiinilla, jos kohta neuvostoarmeijan sotilasvaatteisiin osittain tai kokonaan pukeutuneet olivat suomalaisen käsityksen mukaan laillisia sotilaita, eli sotavankeja sotavangin oikeuksin. Ihan peltipaidankin tasoinen univormun osa saattoi pelastaa Suomen armeijan käsiin joutuneen venäläisen vakoojan tai sabotöörin hengen.
Vad jag vet arkebuserades desanterna (sabotörerna från luften) i Finland rätt rutinmässigt, låt vara att de som helt eller delvis gick iklädda sovjetiska militärplagg var enligt finländsk uppfattning legitima soldater och sålunda krigsfångar med tillhörande rättigheter. Det förekom att en sabotör eller spion som hamnat i händerna på våra soldater och föreföll vara dödens ändå kom att överleva när han visade sig ha t ex fältskjorta på sig.
Natsi-Saksan ideologian mukaan kuitenkin neuvostovaltio oli juutalaisvaltio (tästä kyllä saattoivat olla varsin eri mieltä ne hartaan uskonnolliset juutalaiset, joita Neuvostoliitossa vainottiin yhtä paljon kuin uskonnollisia ihmisiä muutenkin), joten "selustasta löytyneeksi soluttautujaksi, joka ammutaan", kelpasi kuka tahansa juutalainen siviilikin. Toisin sanoen laillisen partisaanijahdin ja ilmiselvien sotarikosten välillä ei ollut selvää rajaa, ja Babyn Jar -tyyppisiin massamurhiin käytettiin pitkälti samoja joukkoja kun partisaanien metsästykseen.
Enligt den nazityska ideologin var dock sovjetstaten en judiskt styrd stat (de religiösa judar som förföljdes i Sovjetunionen lika brutalt som religiösa människor i allmänhet torde dock ha varit av annan åsikt). Sålunda kunde alla judiska civila som man hittade bakom fronten arkebuseras som infiltratörer. Det fanns alltså ingen klar skillnad på legitim partisanjakt och uppenbara krigsförbrytelser, och massmord à la Babyn Jar utfördes av samma trupper, mer eller mindre, som också bekämpade partisaner.
Jos suomalaiset pojat oikeasti liittyivät SS:ään saadakseen hyödyllistä sotakokemusta ja oppia isänmaan puolustamista varten, kyseessä taisi olla hukkareissu. Isänmaata he olisivat puolustaneet paremmin Suomen omassa armeijassa.
Om de finländska killarna verkligen ansökte sig till SS för att få nyttig krigserfarenhet och lära sig nya knep för att sedan försvara fosterlandet, verkar det att hela resan var förgäves. Fosterlandet hade de tjänat bättre i Finlands egen armé.
Suomalainen isänmaallisuus ei myöskään millään tavalla vaadi ketään suojelemaan erityisesti Wiking-SS-divisioonan mainetta. Kyseinen divisioona ei ollut osa Suomen armeijaa, se ei ollut Suomen armeijan käskyvallassa eikä se suoraan toiminut Suomen armeijan tukena. Lisäksi Suomi olisi tarvinnut jokaisen asekuntoisen nuorukaisen omaan armeijaamme.
Det ingår inte heller i finländsk fosterländskhet att på något särskilt sätt slå vakt om Wiking-SS-divisionens goda rykte. Divisionen var inte en del av Finlands armé, den lydde inte under Finlands armé och den gav Finlands armé inte direkt flankstöd. Dessutom skulle Finland ha behövt alla vapenföra ynglingar i vår egen armé.
Kun persut nyt sanovat, että Wiking-divisioonaa ei saisi loukata, he tulevat taas kerran uusintaneeksi sitä valitettavasti armeijaintoisten viisitoistavuotiaiden keskuudessa varsin laajalle levinnyttä käsitystä, että natsihenkisyys olisi jotenkin suomalaisen isänmaallisuuden korkein muoto. Juuri tällä tavalla uhoavien yläastepoikien rehentely on vahingoittanut Suomen maanpuolustusta luultavasti enemmän kuin esimerkiksi aseistakieltäytyminen, eivätkä vähiten siksi, että yksi tärkeimpiä motiiveja aseistakieltäytymiseen ylipäätään on katkeruus näitä suunsoittajia kohtaan.
När sannfinnarna nu säger att Wikingdivisionen inte borde kränkas, reproducerar de en bland femtonåriga arméentusiaster dessvärre mycket utbredd föreställning om nazismen som den högsta formen av finländsk fosterländskhet. Det är precis dylika högstadiegossar som med sitt skrävlande tillfogat vårt försvar mer skada än vapenvägrarna någonsin, inte minst därför att ett av de viktigaste motiven till vapenvägran över huvud taget är bitterheten mot dessa skrytmånsar.
lauantai 22. kesäkuuta 2019
torstai 20. kesäkuuta 2019
Joka persutyttö istuu sellaisen pankin päällä, ettei sieltä luotto lopu
Persut itkeskelevät, että nuorisojärjestön toiminta loppuu kun ei ole valtionapuja. No voi ressukat, minäpä kerron teille miten pääsette taas rahoihin. Parista mediassa vilahtaneesta valokuvasta päätellen siinä teidän nuorisojärjestössänne on kaiken todennäköisyyden vastaisestikin pari pimp...ei kun simpsakkaa pimatsua. No, kaikki kasarinuoruudessaan Jallua ja Kallea lukeneet tietävät jokaisen nätin tytön "istuvan sellaisen pankin päällä, ettei sieltä luotto aivan äkkiä lopu". Eli tytöt menkööt baanalle tienaamaan järjestölle uutta rahoitusta. Voihan se setien kanssa lemmiskely vähän ällöttää, mutta sulkekaa vaan silmänne ja ajatelkaa tulevaisuuden perussuomalaista isänmaata, jossa hyysäreille ja suvakeille ja noin ylipäätään 80 prosentille kansasta ammutaan rakastamanne itänaapurin lainaamalla pumpumpyssyllä sellainen dumdumkuula kalloon että aivokoppa rosoisesti irvistää. Sellaisen tulevaisuuden edestä kannattaa varmasti uhrautuakin.
Nyt joku persuli varmasti itkee, että miten se suvakki-Panu näin sovinistiksi heittäytyi. No perhana, minähän olin Suomen johtava julkisovinisti jo silloin kun nykypersut vielä tekivät ensimmäisiä nuorisorikoksiaan, ja osaan kyllä tämän homman vielä kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Nyt joku persuli varmasti itkee, että miten se suvakki-Panu näin sovinistiksi heittäytyi. No perhana, minähän olin Suomen johtava julkisovinisti jo silloin kun nykypersut vielä tekivät ensimmäisiä nuorisorikoksiaan, ja osaan kyllä tämän homman vielä kuin vanhoina hyvinä aikoina.
keskiviikko 19. kesäkuuta 2019
Perussuomalaisten nuorten valtionavut peruutetaan - Statsstödet till sannfinsk ungdom indrags
Perussuomalaisten nuorten valtionavut perutaan. Ilmeisesti he joutuvat makselemaan takaisin jo syntiseen elämään haaskaamiaan rahoja. Mutta mitäs siitä - Putinilta saa aina fyrkkaa. Ja on aivan turhaa urputtaa että persunuoret ovat se osa puoluetta josta viime aikoina on kuulunut yksiselitteisen venäläisvastaisia lausuntoja. Seteleistä se heidänkin selkärankansa on tehty.
Statsstödet till sannfinsk ungdom ska indragas. Tydligen blir de tvungna att betala tillbaka de pengar de redan slösat på syndigt liv. Men skit samma - Putin kan man alltid be om pengar. Och det är helt bortkastat att gnälla om att ungdomsavdelningen är den del av partiet som faktiskt på sistone gett ifrån sig entydigt ryskfientliga toner. Också deras ryggrad är gjord av sedlar.
Statsstödet till sannfinsk ungdom ska indragas. Tydligen blir de tvungna att betala tillbaka de pengar de redan slösat på syndigt liv. Men skit samma - Putin kan man alltid be om pengar. Och det är helt bortkastat att gnälla om att ungdomsavdelningen är den del av partiet som faktiskt på sistone gett ifrån sig entydigt ryskfientliga toner. Också deras ryggrad är gjord av sedlar.
 |
| "Den tweeten kostade dig 115 000 euro" |
tiistai 18. kesäkuuta 2019
Miten olisi "totuuskomissio" tai "kansantuomioistuin" maahanmuuttokriitikoille? - Vad skulle ni anse om en "sanningskommission" eller en "folkdomstol" för invandringskritikerna?
Maahanmuuttokriitikot vaativat alinomaa, että "maahanmuuttoon syylliset" olisi saatettava jonkinlaisen "kansantuomioistuimen" eteen, tai että Suomeen tarvittaisiin jonkinlainen maahanmuuttoa käsittelevä "totuuskomissio". Sanoisin itse, että ainoa porukka, jolle sellaista tarvitaan, olisivat maahanmuuttokriitikot itse. Mistä kaikesta maahanmuuttokriitikoita voi syyttää? Puhumme nyt siis ihan moraalisesta syyllisyydestä.
Invandringskritikerna fantiserar hela tiden om att bringa "de som är skyldiga till invandringen" inför någon sorts "folktribunal" eller att Finland behöver en "sanningskommission" för att dryfta invandringsfrågan. Jag anser för min del att den enda gruppen i det här samhället som bör dömas av en sådan tribunal är invandringskritikerna själva. Vad kan de beskyllas för - alltså i rent moralisk bemärkelse?
Voisin tietenkin laskeutua maahanmuuttokriitikoiden omalle tasolle ja heittää, että heikäläiset voisi syyllistää siitäkin, jos joku runttaa heitä itseään motoon. Maahanmuuttokriitikothan ovat niin täynnä ripulipaskaa, että normaali ihminen, joka joutuu kuuntelemaan heitä, ei voi mieltänsä malttaa, vaan hänen on ihan pakko hakata natsi hiljaiseksi, kun sitä ripulipaskaa alkaa valua suusta.
Jag kunde naturligtvis nedlåta mig till deras egen nivå och slänga, att man kunde skuldbelägga dem själva för att någon ger dem en rak höger eller en krokig vänster på käften. Invandringskritikerna är ju så fulla med diarréskit, att en normal människa som måste lyssna till dem inte kan hålla sig i styr utan är illa tvungen att slå dem i ansiktet när diarréskiten börjar välla ur munnen på invandringskritikern.
Edellinen kappale luonnollisestikin saa maahanmuuttokriitikon villin ja hehkuvan veren (ellei peräti rodun) kuohahtamaan, joten totean, että se on vain parodiaa maahanmuuttokriitikoiden omasta argumentointityylistä. Heidän keskusteluissaan, tai sanotaan reilusti fantasioissaan, tuota iskulausetta "ei ole voinut mieltänsä malttaa" käytetään näet eräänlaisena vankilastavapautumiskorttina.
Det föregående stycket får givetvis invandringskritikerns vilda och glödheta blod (om inte ras) att skumma av raseri, varför jag härmed konstaterar att det bara parodierar de finska invandringskritikernas egen argumentering. I deras diskussioner, eller kollektiva fantasier, används det där att "inte kunna hålla sig i styr" som någon sorts fribiljett.
Aika moni äärioikeistolainen tuntuu nimittäin kuvittelevan, että jos suunnilleen paloittelumurhaan ja ihmissyöntiin syyllistynyt lurjus sanoo tuomarille nuo maagiset sanat, hänet vapautetaan saman tien suurella riemulla, hurraahuudolla ja hulabaloolla, hyvä kun ei ilotulitusta järjestetä. Toki tämä koskee vain äärioikeistolaisia itseään, ei meitä "mokuttajia".
Rätt många högerextremister förefaller nämligen inbilla sig att man får vara hurdan styckmördare och människoätare som helst, men att man frikänns på fläcken med stor jubel och fröjd och fyrverkeri om man bara uttalar de magiska orden "jag kunde inte hålla mig i styr" inför rätta. Det här gäller givetvis bara för högerextremisterna själva, inte för oss mångkulturmakare.
Olen jo ennenkin todennut, että siihen on syynsä, miksi esimerkiksi Homma-foorumille on soluttautunut oma kiintiönsä varatuomareita ja miksi kaikenmoisissa källeissä Kumlan kongin kingeiksi kunnostautuneita pykälänpyörittäjiä pakkautuu nyt rasistipiireihin. Kun jallituksiin erikoistunut juristi näkee tuollaisen määrän porukkaa, jonka ymmärrys laista on täysin yksittäisten pykälänpuolikkaiden ja niiden ympärille improvisoidun kansanperinteen varassa ja joka lisäksi on parodia-amerikkalaisella tavalla kärkäs käräjöimään, juristin silmiin nousevat takuulla dollarimerkit: tässähän on sellainen varasto huijattavia hölmöjä, että niiden rahoilla pysytään loppuikä lämpimässä ja kylläisenä.
Jag har redan påpekat att det finns goda skäl varför t ex det högerextremistiska diskussionsforumet Homma har sin egen kvot vicehäradshövdingar och varför de rasistiska kretsarna i dag infiltreras av allehanda brännvinsadvokater och yrkesmässiga lagvrängare. När en jurist vars etik smakar ättika ser framför sig en så stor skara människor som har på sin höjd mycket dimmiga begrepp om lagen, som dessutom inspirerats till att utveckla en massa egen folklore kring dessa dimmiga begrepp och som dessutom är lika processlystna som en parodiamerikan, är det bara alltför mänskligt att juristen ifråga grips av penningbegär: här har han en guldgruva lättlurade dumskallar som kommer att garantera honom en mysig tillvaro för resten av livet.
Mutta puhutaanpa siitä totuuskomissiosta. Mistä kaikesta se voisi syyttää hommalaisia, maahanmuuttokriitikoita, perussuomalaisia ym.?
Men låt oss ännu tala om den där sanningskommissionen. Vad kunde den åtala hommaiterna, invandringskritikerna, sannfinnarna osv. för?
Ensinnäkin suomalaisen kulttuurin tuhoamisesta. Takavuosina äärioikeistolaisessa blogiverkostossa vaikutti muuan jopa siinä porukassa uskomattoman törkeä räyhäri, joka syytteli "suomalaisuuden häpäisystä" käytännössä aivan kaikkia suomalaisesta kulttuurista, Suomen historiasta ym. julkisuudessa kirjoittaneita. Hän oli ääriesimerkki, mutta muukin äärioikeisto pyrki mollaamaan, terrorisoimaan ja häiriköimään kaikkia sellaisia keskustelijoita, jotka pohtivat historiaamme missään mielessä asiallisesta - vaikka sitten porvarillisesta ja esim. kommunisteja kritisoivasta - näkökulmasta. Jopa kirjoittajat, jotka hyväksyivät jatkosodan ja Saksan puolelle menemisen ymmärrettävänä käytännön politiikkana siinä historiallisessa tilanteessa, saivat kuulla olevansa suomalaisuuden häpäiseviä bolševikkeja ja kommunisteja.
Till att börja med anklagar jag högerextremisterna för att ha förstört den finska kulturen. Jag kommer ihåg en inflytelserik representant för det högerextrema nätverket som beskyllde praktiskt taget alla som skrev någonting om finsk kultur, finsk historia osv. i offentligheten för "hädelse mot finskheten". Han var ett extremt exempel, men resten av extremhögern försökte också trakassera, terrorisera och störa alla som bidrog till offentliga diskussioner med någon sorts reflektioner över Finlands historia utifrån en saklig - t o m borgerlig och antikommunistisk - synvinkel. Också de skribenter som accepterade fortsättningskriget och samarbetet med Nazityskland som en förståelig pragmatisk politik i den dåvarande historiska situationen fick höra att det var bolsjeviker och kommunister som smädade fosterlandet.
Mitenkö bolševikkileimalta olisi voinut välttyä? Luultavasti ainoastaan näkemällä Hitlerin puolelle liittymisen ideologisesti isänmaallisena valintana, siis ei pragmaattisesti isänmaallisena pakkoratkaisuna. Eli siis natsisaksalaisuuden näkeminen suomalaisen isänmaallisuuden korkeimpana muotona.
Hur kunde man månne ha undvikit brännmärkningen som bolsjevik? Antagligen bara genom att se alliansen med Hitler som ett ideologiskt fosterländskt val, inte som en pragmatiskt fosterländsk lösning i en tvångssituation. Alltså - genom att se den nazistiska tyskheten som den finska fosterländskhetens högsta form.
Tämä ei ole ilkeämielistä panettelua. Useamman kuin yhden valtavirran äärioikeistolaisen kirjoittelussa on näkynyt vahvoja pyrkimyksiä pestä puhtaaksi nimenomaan Natsi-Saksaa. Kun Oula Silvennoinen kirjoitti, että natseilla oli Suomessa toiminut ns. Einsatz-ryhmä, tämän olisi luullut aidosta isänmaallisesta näkökulmasta tarkoittavan suomalaisille synninpäästöä kauheasta natsismista, koska emmehän me voineet panna paljoakaan hanttiin jos maassa toimivat totalitaarisen hirmuvallan kovaotteiset agentit juutalaisia sieppaamassa. Mutta mitä vielä: äärioikeistolaiset raivostuivat Silvennoisen tutkimuksista, eivätkä paheksuen sitä, että Suomi esitetään natsien liittolaisena, vaan sitä, että natsismi esitetään epätoivottavana asiana.
Svartmålning och smutskastning, säger ni? Ingalunda. Fler än en högerextremist av den mindre marginella sorten har i sina skriverier uppvisat stark strävan till att rentvå just Nazityskland. När historikern Oula Silvennoinen skrev att nazisterna hade i Finland en s k Einsatz-grupp, kunde en yngling förlåtas att föreställa sig, att detta frikände finländarna från den där hemska nazismen: vi kunde ju inte riktigt göra något åt saken, om vårt land hade infiltrerats av ett totalitärt skräckväldes hårdhänta agenter som sprang omkring och förföljde judar. Vad rätt du tänkt fast det var fel: extremhögern blev rosenrasande över Silvennoinens forskningar, inte för att han framställde oss som allierade till nazismen, utan därför att han framställde nazismen som någonting mindre önskvärt.
Vanhalla pahalla 70-luvulla taistolaiset pyrkivät esittämään Suomen natsimaana, joka riensi Hitlerin riveihin riemuisan murhanhimoisena. Näyttää siltä kuin nykyinen äärioikeistomme puolestaan yrittäisi omia itselleen juuri taistolaisten historiantulkinnan, mutta myönteisessä valossa, ja leimata kommunisteiksi kaikki, jotka kehtaavatkin epäillä tätä kommunistista historiantulkintaa. Postmoderniksi on maailma tosiaan mennyt.
På det gamla onda sjuttiotalet försökte ungstalinisterna framställa Finland som ett nazistiskt land som med glädje och gamman anslöt sig till Hitlertyskland för att jublande mörda civila. Det förefaller som om vår nuvarande extremhöger försökte tillägna sig just den ungstalinistiska historietolkningen, men framställa den i positiv dager, och utmåla som kommunister alla som täcks ifrågasätta denna kommunistiska historietolkning. Snacka om en postmodern värld!
Se iänikuinen väittely, jota ainakin jo minun lapsuudestani saakka on käyty suomalaisuuden sisällöstä (silloin kun olin pikkupoika, muiden muassa Kyösti Skyttä kirjoitteli aiheesta innokkaasti Suomen Kuvalehteen), on itse asiassa henkisen maanpuolustuksen kannalta tärkeämpi juttu kuin olemme ymmärtäneetkään. Isänmaan historiasta ja identiteetistä keskusteleminen - niin että kaikki joilla on sanottavaa, saavat osallistua, mutta että informoiduin, ei kovaäänisin, mielipide voittaa - on juuri sitä suomalaisuutta, joka sitoo meidät yhteen. Siksi Venäjän asialla olevien maanpetturien, ns. "maahanmuuttokriitikoiden", luonnollinen intressi on juuri tuhota tämä keskustelu.
Den evinnerliga debatt som man åtminstone sedan min barndom har fört om vad finskhet egentligen går ut på (när jag var ett litet gossebarn, bidrog t ex Kyösti Skyttä i Suomen Kuvalehti ivrigt till temat) utgör egentligen en viktigare intellektuell försvarslinje än vi alls insett. Att diskutera fosterlandets historia och identitet - så att alla som har något vettigt att säga får komma till tals, men den mest informerade, inte den högljuddaste, utgår med segern - är precis den finskhet som binder ihop oss som nation. Därför ligger det i ryskstyrda landsförrädares (= de s k "invandringskritikernas") intresse att sätta stopp för denna debatt.
Itsehän "maahanmuuttokriitikot" eivät tiedä suomalaisesta kulttuurista hevosen kyrpääkään (jos minulle sallitaan pieni viittaus heidän kulttuuriseen sankariinsa). Tyypillinen maahanmuuttokriitikko on räminärokilla ruokittu retku, joka ei tunne suomenkielistä nykykirjallisuutta (koska se on hänen mielestään aina kommunismia) eikä klassista suomalaista kirjallisuutta (koska se on kirjoitettu ruotsiksi).
"Invandringskritikerna" själva vet inte så mycket som en hästkuk om finsk kultur (om jag tillåts anspela på en av deras stora kulturhjältar, en essäist som skrev orden Hevosen kyrpä, "Hästkuken", på en ung kvinnlig politikers vägg i sociala medier). En typisk invandringskritiker är en lymmel vars enda kulturella intressen gäller någon sorts ståltrådsmusik och som inte vet någonting om vare sig modern finsk litteratur (för honom är det ju bara rena kommunismen) eller klassisk finländsk litteratur (som ju är på svenska).
Muuten suomenkielinen äärioikeistolainen on monien muiden maiden aateveljiinsä verrattuna ikävässä asemassa kulttuurin suhteen. Äärioikeistolaisesta näkökulmastahan hyväksyttävä kirjallisuudenhistoria loppuu romantiikan jälkeen - realismikin on hieman epäilyttävää, koska siihen liittyy kaikkea yhteiskuntakritiikkiä ja sosialismia ym. ikäviä asioita.
För övrigt befinner sig en finsktalande högerextremist i ett rätt bedrövligt läge vad gäller kulturen. Från högerextrem synvinkel är romantiken ju det sista stadiet av acceptabel litteraturhistoria - högerextremisten måste misstro också klassiska realister, eftersom det ofta förekommer samhällskritik, socialism och andra ohyggligheter i deras skrifter.
Suomenkielinen kirjallisuus kuitenkin alkaa käytännössä vasta realismista, ja romantiikan ajan kansallisrunoilijamme kirjoitti ruotsiksi. Esimerkiksi puolalaisilla nationalisteilla on tässä suhteessa asiat paljon paremmin, koska puolan kieli oli kehittynyt kirjallisuuskieli jo romantiikan aikakaudella, ja heillä oli ainakin kolme suurta romantikkorunoilijaa: Adam Mickiewicz, Juliusz Słowacki ja Cyprian Kamil Norwid.
Finskspråkig litteratur börjar dock först med realism, och vår romantiske nationalskald skrev som bekant på svenska. Polska nationalister har det lättare, ty deras språk var ett välutvecklat litteraturspråk redan under romantiken, och de har inte en utan tre stora romantiska nationalskalder: Adam Mickiewicz, Juliusz Słowacki och Cyprian Kamil Norwid.
Toisin sanoen suomalainen äärioikeisto joutuu käytännössä torjumaan koko suomalaisen kirjallisuuden, suomen- tai ruotsinkielisen, ja omaahan se ei saa aikaan. Niiltä osin kuin äärioikeisto kykenee kirjalliseen työhön, kyse on ihan fasistisesta propagandasta tai itsesäälisistä miesasiaesseistä. Edes mitään rasistista sankarisaagaa maahantulijoita lahtaavasta Conan-henkisestä taistelijasta äärioikeisto ei osaisi kirjoittaa. Niinpä äärioikeisto ei oikein voi muutakaan kuin tuhota ja ajaa maan alle kaiken suomalaisen kulttuurityön.
Detta betyder att den finska extremhögern i praktiken avfärdar all finländsk litteratur, finsk som finlandssvensk, och egen kan den inte skriva. Om extremhögern är kapabel till att skriva någonting litteraturliknande, rör det sig om ren fascistisk propaganda eller självömkande "manssaksessäer". Extremhögern kunde inte ens åstadkomma en rasistisk hjältesaga om en motsvarighet till barbaren Conan som slaktar ned invandrare. Sålunda kan den inte riktigt göra något annat än tillintetgöra och tvinga till underjorden all finskspråkig kulturverksamhet.
Toiseksi äärioikeisto toimii maanpuolustuksen vastaisesti. Tämä näkyy hyvin monessa asiassa. Niin isänmaalliseksi ja kansallismieliseksi kuin äärioikeisto itseään väittääkin, sen toiminta on ollut hyvin monella tavalla maanpetoksellista tihutyötä nimenomaan perinteisen isänmaallisuuden ja maanpuolustushengen näkökulmasta.
För det andra kan extremhögern beskyllas för att skada försvaret. Det här syns på många sätt. Så fosterländsk och nationellt sinnad extremhögern än kallar sig har dess verksamhet på många sätt varit försvarsfientligt mullvadsarbete precis när man betraktar den ur traditionell fosterländsk och försvarsvänlig synvinkel.
Esimerkiksi silloin kun minä kirjoitin ja kirjoitan maanpuolustuksen puolesta ja Venäjää vastaan, se saa ns. kansallismieliset aina raivoamaan kuin mielipuolet, häiriköimään ja solvaamaan. Äärioikeiston mielestä ei saa puhua maanpuolustuksesta koko kansan asiana niin, että koko kansaan luetaan myös maahanmuuttajat ja mustaihoiset. Äärioikeiston mielestä esimerkiksi Venäjän uhkan torjumista tärkeämpää on torjua sellainen uhka, että mustaihoinen suomalaisnuorukainen menee armeijaan vaaleampien poikien kanssa ja oppii pitämään näitä ystävinään ja asetovereinaan.
När t ex jag skrev, och skriver, blogginlägg för försvaret och emot Ryssland, bringar detta de "nationellt sinnade" alltid till raseri och får dem att slänga ifrån sig alla möjliga okvädinsord och fräckheter. Extremhögern tycker att man inte får tala om fosterlandets försvar om hela folkets sak så att man också uppfattar invandrarna och de svarthyade som en del av folket. Extremhögern tycker att det inte är viktigt att t ex avvärja det ryska hotet; i stället är den värsta hotbilden att en svarthyad finländsk kille gör sin värnplikt tillsammans med mindre mörkhyade ynglingar och lär sig uppfatta dem som vänner och vapenbröder.
Täältä katsoen näyttää vähän siltä, että maanpuolustus ei kiinnosta äärioikeistolaisia millään tavalla. Vasemmistossa on latteasti oltu jo vuosikymmenet sitä mieltä, että armeija on pelkkä natsien valkokaarti, joka on ylipäätään olemassa vain "työväenluokan" (mitä tämä sana sitten tarkoittaakin) nitistämiseksi. Äärioikeiston tavoitteena ja ihanteena tuntuu olevan tehdä armeijasta juuri sellainen.
Min uppfattning har länge varit att försvaret inte intresserar extremhögern det minsta. Inom vänstern har man sedan urminnes tider upprepat den gamla trötta propagandaklichén om försvarsmakten som en massa nazistiska vitgardister som bara existerar för att ta kål på "arbetarklassen" (vem det än må vara). Extremhögern däremot förefaller vara inriktad på att förvandla armén till precis ett sådant vitt garde.
Sitä vastoin äärioikeiston näkökulmasta on yhdentekevää, vaikka Suomi olisi Venäjän miehittämä alusmaa, ja ovathan persut laukoneet sensuuntaisia mielipiteitä jo pitkään:
Däremot tycker extremhögern att det är sak samma om Ryssland ockuperar Finland och gör det till en koloni eller en delrepublik, något som det inom sannfinska partiet redan länge varit tillåtet att säga öppet, som det följande exemplet bevisar:
Äärioikeiston haave-Suomi tuntuu olevan sellainen, jossa armeija tai muut aseelliset joukot sortavat ja vainoavat esimerkiksi suomenruotsalaisia, homoseksuaaleja, maahanmuuttajia tai ketä vaan, jonka äärioikeisto hyvin väljine kriteereineen on leimannut "äärivasemmistolaiseksi". Äärioikeistolle kelpaavat aseellisiksi apujoukoiksi myös Venäjän armeijan sotilaat tai sellaiset puolijauhois-puolivillais-puolisotilaalliset joukot, joilla Itä-Ukrainan sotaa käydään.
Det Finland extremhögern drömmer om förefaller vara ett Finland där armén eller någon annan sorts beväpnade skaror förföljer och trakasserar t ex finlandssvenskar, homosexuella, invandrare eller vem som helst som extremhögern med sina mycket lösliga kriterier utmålat som "vänsterextremist". Sådana hjälptrupper kan mycket väl bestå t ex av ryska soldater eller den sorts halvkriminella, halvmilitära och halvhjärtade trupper som i dag används som kanonmat i östra Ukraina.
Toki äärioikeistolle kaikkein mieleisin voisi olla sellainen Suomi, jossa oltaisiin kiltisti Venäjän ylivallan ja ehkä miehityksenkin alaisia, mutta jossa kuitenkin saisi juhlia talvisodan muistoa ja kansakunnan suurmiehiä militaristisin menoin. Itse asiassa tällainen asetelma muistuttaisi kovasti vanhaa kunnon Kekkosen Suomea, toki muutettavat muuttaen.
Visst är det tänkbart att extremhögern allra helst ville ha ett Finland underkastat rysk överhöghet, t o m ockuperat av Ryssland, där man dock kunde fira vinterkrigets minne och nationens stora män med militaristisk ståt och pompa. I själva verket skulle ett sådant Finland påminna en hel del om Kekkoneneran, visserligen med vederbörliga ändringar.
Tästä voimmekin siirtyä suoraan seuraavaan kohtaan eli siihen, että äärioikeisto ajaa yhä avoimemmin Venäjän asiaa. Äärioikeiston valtiasjohtaja itkeskelee vähän väliä siitä, kuinka Venäjää käytetään lyömäaseena äärioikeistoa ja vain äärioikeistoa vastaan, ja syyttelee kaikkia muita. Hän itsehän väittää olevansa kovasti Venäjä-kriittinen.
Här kan vi sen övergå till vår följande punkt: extremhögern agerar allt mera uppenbart springpojke åt Ryssland. Extremhögerns avgudade Mästare gråter hela tiden över hur Ryssland används som slagträ mot extremhögern och bara extremhögern, och riktar beskyllningar mot alla andra. Själv påstår han sig vara mycket kritiskt inställd till Ryssland.
No, mehän tiedämme tarkalleen mikä tässä on vikana. Hänen Venäjä-kriittisyytensä rajoittuu muutamiin yksittäisiin ukrainalaisystävällisiin kannanottoihin, mutta samalla hän ei esimerkiksi pane tikkua ristiin sellaisen lainsäädännön puolesta, jolla Venäjän uhkaa oikeasti voitaisiin panna kuriin, koska hänen mielestään siinä yritetään vain käyttää Venäjän uhkaa hyväksi hänen aateveljiensä "sananvapauden" viemiseksi. Häntä voi lähinnä verrata sellaiseen pasifistiin, joka Venäjän joukkojen jo vyöryessä Suomeen vastustaa ehdottomasti sitä, että ampuisimme takaisin, koska sellainen olisi hirveää demokratian tuhoavaa militarismia puhumattakaan siitä että se voisi vahingoittaa jotakuta Venäjän sotilaista, samalla kun korostaa, ettei tietenkään kannata Putinin hirmuvaltaa.
Vi vet ju exakt vad som är fel med det här. Hans Rysslandkritik begränsar sig på ett par enstaka Ukrainavänliga yttranden, men han lägger inte två strån i kors för en lagstiftning som kunde möjliggora motåtgärder mot det ryska hybridhotet: enligt honom försöker man bara utnyttja det ryska hotet för att ta "uttrycksfriheten" från hans idéfränder. Han påminner snarast om de pacifister som inte vill se våra trupper skjuta på ryssar när invasionen redan pågår, eftersom detta vore hemsk demokratiförstörande militarism och dessutom kunde göra ryska soldater illa - samtidigt som de bedyrar att de ingalunda gillar Putins skräckvälde.
Ennen vanhaan äärioikeistolaisilla oli tapana aluksi sanoa "minähän en tietenkään ole mikään rasisti, mutta..." ja lisätä perään jotain hiuksianostattavan rasistista. Nykyään äärioikeistolaiset tunnetusti sanovat: "minähän en tietenkään ole mikään Putinin kannattaja, mutta..." ja sen jälkeen suunnilleen haaveilevat Suomen liittämisestä Venäjään.
Förr i världen brukade högerextremister inleda sina uttalanden med "jag är givetvis inte rasist, men..." för att sedan tillägga någonting hårresande rasistiskt. I dag säger högerextremister som bekant "jag är givetvis ingen Putinanhängare, men..." för att sedan formligen drömma om att ansluta Finland till Ryssland.
Syy siihen, miksi äärioikeiston jumalana palvottu mestari vastustaa Venäjän trollien käyttämien keinojen suitsimista lainsäädännöllä, on tietysti ilmiselvä. Samat keinot ovat käytössä hänen omilla nettilynkkaajasakeillaan, joiden ensimmäinen suuri menestys oli minun marginalisoimiseni ja ajamiseni ulos medioista. Jos tällainen ajojahti kiellettäisiin lailla, kiellettäisiin ne keinot, joilla äärioikeisto on hankkinut kannattajakuntansa ja terrorisoinut tiedotusvälineet hiljaisiksi.
Skälet till att extremhögerns avgudade mästare ogillar alla ansträngningar att genom lagstiftning avväpna de ryska trollen är uppenbart. Det är precis samma medel hans egna online-lynchningsmobbar använder - deras största stora framgång bestod i att marginalisera och censurera mig. Om dylik klappjakt kriminaliserades, skulle detta innebär att precis samma knep som extremhögern använt till att få anhängare och terrorisera medierna skulle kriminaliseras.
Muuten yksi syy siihen, miksi olen pitänyt äärioikeistoa jo ennen ketään muuta Venäjän käsikassarana, on juuri tämä metodien samankaltaisuus. Jos Venäjän trollit ja äärioikeisto jokseenkin samanaikaisesti tuovat tietyt menettelytavat suomalaiseen politiikkaan ja mediaan, on jo siksi syytä olettaa niiden olevan samaa porukkaa.
En av orsakerna till att jag misstänkt extremhögern för samarbete med Ryssland långt innan någon annan vågade tala om saken är precis att den tillämpat dessa metoder. Om de ryska trollen och extremhögern ungefär samtidigt inför samma tillvägagångssätt i finsk politik och medier, är det en tillräcklig anledning för att utgå från att det är samma människor.
Seuraava äärioikeiston synti on, että se lietsoo rikollisuutta. Äärioikeisto itse tietenkin on vain ylpeä esimerkiksi rasismirikoksistaan, koska se katsoo niiden olevan poliittisia rikoksia. Ja kaikkihan me Vankileirien saaristomme lukeneet tiedämme, että poliittinen vanki on ihan eri asia kuin "kriminaali".
Följande synd extremhögern kan beskyllas för är uppvigling till brott. Vad gäller rasistiska brott som t ex hets mot folkgrupp är extremhögern bara stolt över dem, eftersom den ser dem som politiska brott. Och alla vi som läst Gulag-arkipelagen vet ju att det är skillnad på politiska och "kriminella" fångar.
Äärioikeisto on kuitenkin jo pitkään ollut sellaisessa vaiheessa, jossa lietsotaan ihan "kriminaali"-rikoksia, ei enää mitään "sananvapaus"-rikoksia. Pakolaiskeskuksia yritetään tuhopolttaa, ja päälle päätteeksi myös mm. vanhainkoteja on tuliliemellä vauhditetussa aatteen palossa yritetty tuikata liekkeihin, koska humalaisempi ei erota rakennuksia toisistaan. Kouluihin ovat humalaiset kansallismieliset aika ajoin tunkeutuneet ahdistelemaan lapsia. On silkkaa tuuria, ettei Suomessa ole tapahtunut yhtään Oklahoma Cityn virastotalopommin kaltaista terrori-iskua; ainakin parissa kouluammuskelussa on jo ollut selviä äärioikeistolaisia aatemotiiveja.
Extremhögern har dock redan länge hållit på att uppvigla till rena "kriminella" dåd, som inte längre kan bortförklaras med "uttrycksfrihet". Det sker försök att bränna ned flyktingboenden, och det har redan förekommit att mordbrandsförsöken bl a riktats mot åldringshem i stället, för en patriot med nationalistisk inspiration i hjärtat och fosterländskt eldvatten i blodcirkulationen kan ju ha svårt med att skilja på byggnaderna. Även skolorna har ibland invaderats av berusade nationalister som antastat barn. Det är bara god tur att vi inte har haft ett enda terroristattentat i stil med Oklahoma City-bomben; åtminstone ett par skolskjutningar har skett av uppenbar högerextremistisk inspiration.
Kaikki äärioikeistolaiset eivät ole rikollisia, vaikka voikin sanoa, että monikin on. Erään pohjoisemman provinssikaupungin entinen persuvaltuutettu, joka tuomittiin parituksesta ja jonka myös tiedetään lahjoittaneen Hitlerin kuvalla koristellun kellon nuorten uusnatsien kerholle, tuskin on mikään yksittäinen esimerkki. Viime aikoina esimerkiksi eräät kasinovuosilta tutut, vankiloissakin istuneet valkokaulusrikolliset ovat alkaneet profiloitua rasistisilla heitoilla ja aikovat ilmeisestikin soluttautua "maahanmuuttokriitikkojen" joukkoon rahanansaitsemismielessä. Toisaalta eräätkin persupoliitikot ovat valokuvauttaneet itseään moottoripyöräjengiläisten seurassa tai muulla tavalla tuoneet julki kaveruuttaan epäilyttävien prätkämiesten kanssa varmaankin miehisyyttään korostaakseen, ja sellainen saa kyllä kysymään, kuinka läheiset yhteydet äärioikeistolaisilla on järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Alla högerextremister är kanske inte brottslingar, men många är det. En före detta sannfinsk fullmäktigeledamot i en provinsstad längre norrut, som dömdes för koppleri och som dessutom är känd för att ha skänkt en klocka dekorerad med Hitlermotiv till en klubb av unga nynazister är knappast ett enastående exempel. På sistone har även vissa välkända ekonomiska brottslingar som t o m suttit inne för sina alltför kreativa och konstnärliga bokföringsmetoder under klippekonomins år börjat profilera sig med rasistiska slängar, uppenbarligen därför att de anser sig kunna plundra "invandringskritikerna" på en och annan slant. Å andra sidan har många sannfinska politiker låtit sig fotograferas i hojkillars sällskap eller på något annat sätt framhävt sin manlighet genom att skryta med sina kontakter med ljusskygga mc-gäng, och det får en att fråga, hur omfattande extremhögern är involverad i organiserad brottslighet.
Invandringskritikerna fantiserar hela tiden om att bringa "de som är skyldiga till invandringen" inför någon sorts "folktribunal" eller att Finland behöver en "sanningskommission" för att dryfta invandringsfrågan. Jag anser för min del att den enda gruppen i det här samhället som bör dömas av en sådan tribunal är invandringskritikerna själva. Vad kan de beskyllas för - alltså i rent moralisk bemärkelse?
Voisin tietenkin laskeutua maahanmuuttokriitikoiden omalle tasolle ja heittää, että heikäläiset voisi syyllistää siitäkin, jos joku runttaa heitä itseään motoon. Maahanmuuttokriitikothan ovat niin täynnä ripulipaskaa, että normaali ihminen, joka joutuu kuuntelemaan heitä, ei voi mieltänsä malttaa, vaan hänen on ihan pakko hakata natsi hiljaiseksi, kun sitä ripulipaskaa alkaa valua suusta.
Jag kunde naturligtvis nedlåta mig till deras egen nivå och slänga, att man kunde skuldbelägga dem själva för att någon ger dem en rak höger eller en krokig vänster på käften. Invandringskritikerna är ju så fulla med diarréskit, att en normal människa som måste lyssna till dem inte kan hålla sig i styr utan är illa tvungen att slå dem i ansiktet när diarréskiten börjar välla ur munnen på invandringskritikern.
Edellinen kappale luonnollisestikin saa maahanmuuttokriitikon villin ja hehkuvan veren (ellei peräti rodun) kuohahtamaan, joten totean, että se on vain parodiaa maahanmuuttokriitikoiden omasta argumentointityylistä. Heidän keskusteluissaan, tai sanotaan reilusti fantasioissaan, tuota iskulausetta "ei ole voinut mieltänsä malttaa" käytetään näet eräänlaisena vankilastavapautumiskorttina.
Det föregående stycket får givetvis invandringskritikerns vilda och glödheta blod (om inte ras) att skumma av raseri, varför jag härmed konstaterar att det bara parodierar de finska invandringskritikernas egen argumentering. I deras diskussioner, eller kollektiva fantasier, används det där att "inte kunna hålla sig i styr" som någon sorts fribiljett.
Aika moni äärioikeistolainen tuntuu nimittäin kuvittelevan, että jos suunnilleen paloittelumurhaan ja ihmissyöntiin syyllistynyt lurjus sanoo tuomarille nuo maagiset sanat, hänet vapautetaan saman tien suurella riemulla, hurraahuudolla ja hulabaloolla, hyvä kun ei ilotulitusta järjestetä. Toki tämä koskee vain äärioikeistolaisia itseään, ei meitä "mokuttajia".
Rätt många högerextremister förefaller nämligen inbilla sig att man får vara hurdan styckmördare och människoätare som helst, men att man frikänns på fläcken med stor jubel och fröjd och fyrverkeri om man bara uttalar de magiska orden "jag kunde inte hålla mig i styr" inför rätta. Det här gäller givetvis bara för högerextremisterna själva, inte för oss mångkulturmakare.
Olen jo ennenkin todennut, että siihen on syynsä, miksi esimerkiksi Homma-foorumille on soluttautunut oma kiintiönsä varatuomareita ja miksi kaikenmoisissa källeissä Kumlan kongin kingeiksi kunnostautuneita pykälänpyörittäjiä pakkautuu nyt rasistipiireihin. Kun jallituksiin erikoistunut juristi näkee tuollaisen määrän porukkaa, jonka ymmärrys laista on täysin yksittäisten pykälänpuolikkaiden ja niiden ympärille improvisoidun kansanperinteen varassa ja joka lisäksi on parodia-amerikkalaisella tavalla kärkäs käräjöimään, juristin silmiin nousevat takuulla dollarimerkit: tässähän on sellainen varasto huijattavia hölmöjä, että niiden rahoilla pysytään loppuikä lämpimässä ja kylläisenä.
Jag har redan påpekat att det finns goda skäl varför t ex det högerextremistiska diskussionsforumet Homma har sin egen kvot vicehäradshövdingar och varför de rasistiska kretsarna i dag infiltreras av allehanda brännvinsadvokater och yrkesmässiga lagvrängare. När en jurist vars etik smakar ättika ser framför sig en så stor skara människor som har på sin höjd mycket dimmiga begrepp om lagen, som dessutom inspirerats till att utveckla en massa egen folklore kring dessa dimmiga begrepp och som dessutom är lika processlystna som en parodiamerikan, är det bara alltför mänskligt att juristen ifråga grips av penningbegär: här har han en guldgruva lättlurade dumskallar som kommer att garantera honom en mysig tillvaro för resten av livet.
Mutta puhutaanpa siitä totuuskomissiosta. Mistä kaikesta se voisi syyttää hommalaisia, maahanmuuttokriitikoita, perussuomalaisia ym.?
Men låt oss ännu tala om den där sanningskommissionen. Vad kunde den åtala hommaiterna, invandringskritikerna, sannfinnarna osv. för?
Ensinnäkin suomalaisen kulttuurin tuhoamisesta. Takavuosina äärioikeistolaisessa blogiverkostossa vaikutti muuan jopa siinä porukassa uskomattoman törkeä räyhäri, joka syytteli "suomalaisuuden häpäisystä" käytännössä aivan kaikkia suomalaisesta kulttuurista, Suomen historiasta ym. julkisuudessa kirjoittaneita. Hän oli ääriesimerkki, mutta muukin äärioikeisto pyrki mollaamaan, terrorisoimaan ja häiriköimään kaikkia sellaisia keskustelijoita, jotka pohtivat historiaamme missään mielessä asiallisesta - vaikka sitten porvarillisesta ja esim. kommunisteja kritisoivasta - näkökulmasta. Jopa kirjoittajat, jotka hyväksyivät jatkosodan ja Saksan puolelle menemisen ymmärrettävänä käytännön politiikkana siinä historiallisessa tilanteessa, saivat kuulla olevansa suomalaisuuden häpäiseviä bolševikkeja ja kommunisteja.
Till att börja med anklagar jag högerextremisterna för att ha förstört den finska kulturen. Jag kommer ihåg en inflytelserik representant för det högerextrema nätverket som beskyllde praktiskt taget alla som skrev någonting om finsk kultur, finsk historia osv. i offentligheten för "hädelse mot finskheten". Han var ett extremt exempel, men resten av extremhögern försökte också trakassera, terrorisera och störa alla som bidrog till offentliga diskussioner med någon sorts reflektioner över Finlands historia utifrån en saklig - t o m borgerlig och antikommunistisk - synvinkel. Också de skribenter som accepterade fortsättningskriget och samarbetet med Nazityskland som en förståelig pragmatisk politik i den dåvarande historiska situationen fick höra att det var bolsjeviker och kommunister som smädade fosterlandet.
Mitenkö bolševikkileimalta olisi voinut välttyä? Luultavasti ainoastaan näkemällä Hitlerin puolelle liittymisen ideologisesti isänmaallisena valintana, siis ei pragmaattisesti isänmaallisena pakkoratkaisuna. Eli siis natsisaksalaisuuden näkeminen suomalaisen isänmaallisuuden korkeimpana muotona.
Hur kunde man månne ha undvikit brännmärkningen som bolsjevik? Antagligen bara genom att se alliansen med Hitler som ett ideologiskt fosterländskt val, inte som en pragmatiskt fosterländsk lösning i en tvångssituation. Alltså - genom att se den nazistiska tyskheten som den finska fosterländskhetens högsta form.
Tämä ei ole ilkeämielistä panettelua. Useamman kuin yhden valtavirran äärioikeistolaisen kirjoittelussa on näkynyt vahvoja pyrkimyksiä pestä puhtaaksi nimenomaan Natsi-Saksaa. Kun Oula Silvennoinen kirjoitti, että natseilla oli Suomessa toiminut ns. Einsatz-ryhmä, tämän olisi luullut aidosta isänmaallisesta näkökulmasta tarkoittavan suomalaisille synninpäästöä kauheasta natsismista, koska emmehän me voineet panna paljoakaan hanttiin jos maassa toimivat totalitaarisen hirmuvallan kovaotteiset agentit juutalaisia sieppaamassa. Mutta mitä vielä: äärioikeistolaiset raivostuivat Silvennoisen tutkimuksista, eivätkä paheksuen sitä, että Suomi esitetään natsien liittolaisena, vaan sitä, että natsismi esitetään epätoivottavana asiana.
Svartmålning och smutskastning, säger ni? Ingalunda. Fler än en högerextremist av den mindre marginella sorten har i sina skriverier uppvisat stark strävan till att rentvå just Nazityskland. När historikern Oula Silvennoinen skrev att nazisterna hade i Finland en s k Einsatz-grupp, kunde en yngling förlåtas att föreställa sig, att detta frikände finländarna från den där hemska nazismen: vi kunde ju inte riktigt göra något åt saken, om vårt land hade infiltrerats av ett totalitärt skräckväldes hårdhänta agenter som sprang omkring och förföljde judar. Vad rätt du tänkt fast det var fel: extremhögern blev rosenrasande över Silvennoinens forskningar, inte för att han framställde oss som allierade till nazismen, utan därför att han framställde nazismen som någonting mindre önskvärt.
Vanhalla pahalla 70-luvulla taistolaiset pyrkivät esittämään Suomen natsimaana, joka riensi Hitlerin riveihin riemuisan murhanhimoisena. Näyttää siltä kuin nykyinen äärioikeistomme puolestaan yrittäisi omia itselleen juuri taistolaisten historiantulkinnan, mutta myönteisessä valossa, ja leimata kommunisteiksi kaikki, jotka kehtaavatkin epäillä tätä kommunistista historiantulkintaa. Postmoderniksi on maailma tosiaan mennyt.
På det gamla onda sjuttiotalet försökte ungstalinisterna framställa Finland som ett nazistiskt land som med glädje och gamman anslöt sig till Hitlertyskland för att jublande mörda civila. Det förefaller som om vår nuvarande extremhöger försökte tillägna sig just den ungstalinistiska historietolkningen, men framställa den i positiv dager, och utmåla som kommunister alla som täcks ifrågasätta denna kommunistiska historietolkning. Snacka om en postmodern värld!
Se iänikuinen väittely, jota ainakin jo minun lapsuudestani saakka on käyty suomalaisuuden sisällöstä (silloin kun olin pikkupoika, muiden muassa Kyösti Skyttä kirjoitteli aiheesta innokkaasti Suomen Kuvalehteen), on itse asiassa henkisen maanpuolustuksen kannalta tärkeämpi juttu kuin olemme ymmärtäneetkään. Isänmaan historiasta ja identiteetistä keskusteleminen - niin että kaikki joilla on sanottavaa, saavat osallistua, mutta että informoiduin, ei kovaäänisin, mielipide voittaa - on juuri sitä suomalaisuutta, joka sitoo meidät yhteen. Siksi Venäjän asialla olevien maanpetturien, ns. "maahanmuuttokriitikoiden", luonnollinen intressi on juuri tuhota tämä keskustelu.
Den evinnerliga debatt som man åtminstone sedan min barndom har fört om vad finskhet egentligen går ut på (när jag var ett litet gossebarn, bidrog t ex Kyösti Skyttä i Suomen Kuvalehti ivrigt till temat) utgör egentligen en viktigare intellektuell försvarslinje än vi alls insett. Att diskutera fosterlandets historia och identitet - så att alla som har något vettigt att säga får komma till tals, men den mest informerade, inte den högljuddaste, utgår med segern - är precis den finskhet som binder ihop oss som nation. Därför ligger det i ryskstyrda landsförrädares (= de s k "invandringskritikernas") intresse att sätta stopp för denna debatt.
Itsehän "maahanmuuttokriitikot" eivät tiedä suomalaisesta kulttuurista hevosen kyrpääkään (jos minulle sallitaan pieni viittaus heidän kulttuuriseen sankariinsa). Tyypillinen maahanmuuttokriitikko on räminärokilla ruokittu retku, joka ei tunne suomenkielistä nykykirjallisuutta (koska se on hänen mielestään aina kommunismia) eikä klassista suomalaista kirjallisuutta (koska se on kirjoitettu ruotsiksi).
"Invandringskritikerna" själva vet inte så mycket som en hästkuk om finsk kultur (om jag tillåts anspela på en av deras stora kulturhjältar, en essäist som skrev orden Hevosen kyrpä, "Hästkuken", på en ung kvinnlig politikers vägg i sociala medier). En typisk invandringskritiker är en lymmel vars enda kulturella intressen gäller någon sorts ståltrådsmusik och som inte vet någonting om vare sig modern finsk litteratur (för honom är det ju bara rena kommunismen) eller klassisk finländsk litteratur (som ju är på svenska).
Muuten suomenkielinen äärioikeistolainen on monien muiden maiden aateveljiinsä verrattuna ikävässä asemassa kulttuurin suhteen. Äärioikeistolaisesta näkökulmastahan hyväksyttävä kirjallisuudenhistoria loppuu romantiikan jälkeen - realismikin on hieman epäilyttävää, koska siihen liittyy kaikkea yhteiskuntakritiikkiä ja sosialismia ym. ikäviä asioita.
För övrigt befinner sig en finsktalande högerextremist i ett rätt bedrövligt läge vad gäller kulturen. Från högerextrem synvinkel är romantiken ju det sista stadiet av acceptabel litteraturhistoria - högerextremisten måste misstro också klassiska realister, eftersom det ofta förekommer samhällskritik, socialism och andra ohyggligheter i deras skrifter.
Suomenkielinen kirjallisuus kuitenkin alkaa käytännössä vasta realismista, ja romantiikan ajan kansallisrunoilijamme kirjoitti ruotsiksi. Esimerkiksi puolalaisilla nationalisteilla on tässä suhteessa asiat paljon paremmin, koska puolan kieli oli kehittynyt kirjallisuuskieli jo romantiikan aikakaudella, ja heillä oli ainakin kolme suurta romantikkorunoilijaa: Adam Mickiewicz, Juliusz Słowacki ja Cyprian Kamil Norwid.
Finskspråkig litteratur börjar dock först med realism, och vår romantiske nationalskald skrev som bekant på svenska. Polska nationalister har det lättare, ty deras språk var ett välutvecklat litteraturspråk redan under romantiken, och de har inte en utan tre stora romantiska nationalskalder: Adam Mickiewicz, Juliusz Słowacki och Cyprian Kamil Norwid.
Toisin sanoen suomalainen äärioikeisto joutuu käytännössä torjumaan koko suomalaisen kirjallisuuden, suomen- tai ruotsinkielisen, ja omaahan se ei saa aikaan. Niiltä osin kuin äärioikeisto kykenee kirjalliseen työhön, kyse on ihan fasistisesta propagandasta tai itsesäälisistä miesasiaesseistä. Edes mitään rasistista sankarisaagaa maahantulijoita lahtaavasta Conan-henkisestä taistelijasta äärioikeisto ei osaisi kirjoittaa. Niinpä äärioikeisto ei oikein voi muutakaan kuin tuhota ja ajaa maan alle kaiken suomalaisen kulttuurityön.
Detta betyder att den finska extremhögern i praktiken avfärdar all finländsk litteratur, finsk som finlandssvensk, och egen kan den inte skriva. Om extremhögern är kapabel till att skriva någonting litteraturliknande, rör det sig om ren fascistisk propaganda eller självömkande "manssaksessäer". Extremhögern kunde inte ens åstadkomma en rasistisk hjältesaga om en motsvarighet till barbaren Conan som slaktar ned invandrare. Sålunda kan den inte riktigt göra något annat än tillintetgöra och tvinga till underjorden all finskspråkig kulturverksamhet.
Toiseksi äärioikeisto toimii maanpuolustuksen vastaisesti. Tämä näkyy hyvin monessa asiassa. Niin isänmaalliseksi ja kansallismieliseksi kuin äärioikeisto itseään väittääkin, sen toiminta on ollut hyvin monella tavalla maanpetoksellista tihutyötä nimenomaan perinteisen isänmaallisuuden ja maanpuolustushengen näkökulmasta.
För det andra kan extremhögern beskyllas för att skada försvaret. Det här syns på många sätt. Så fosterländsk och nationellt sinnad extremhögern än kallar sig har dess verksamhet på många sätt varit försvarsfientligt mullvadsarbete precis när man betraktar den ur traditionell fosterländsk och försvarsvänlig synvinkel.
Esimerkiksi silloin kun minä kirjoitin ja kirjoitan maanpuolustuksen puolesta ja Venäjää vastaan, se saa ns. kansallismieliset aina raivoamaan kuin mielipuolet, häiriköimään ja solvaamaan. Äärioikeiston mielestä ei saa puhua maanpuolustuksesta koko kansan asiana niin, että koko kansaan luetaan myös maahanmuuttajat ja mustaihoiset. Äärioikeiston mielestä esimerkiksi Venäjän uhkan torjumista tärkeämpää on torjua sellainen uhka, että mustaihoinen suomalaisnuorukainen menee armeijaan vaaleampien poikien kanssa ja oppii pitämään näitä ystävinään ja asetovereinaan.
När t ex jag skrev, och skriver, blogginlägg för försvaret och emot Ryssland, bringar detta de "nationellt sinnade" alltid till raseri och får dem att slänga ifrån sig alla möjliga okvädinsord och fräckheter. Extremhögern tycker att man inte får tala om fosterlandets försvar om hela folkets sak så att man också uppfattar invandrarna och de svarthyade som en del av folket. Extremhögern tycker att det inte är viktigt att t ex avvärja det ryska hotet; i stället är den värsta hotbilden att en svarthyad finländsk kille gör sin värnplikt tillsammans med mindre mörkhyade ynglingar och lär sig uppfatta dem som vänner och vapenbröder.
Täältä katsoen näyttää vähän siltä, että maanpuolustus ei kiinnosta äärioikeistolaisia millään tavalla. Vasemmistossa on latteasti oltu jo vuosikymmenet sitä mieltä, että armeija on pelkkä natsien valkokaarti, joka on ylipäätään olemassa vain "työväenluokan" (mitä tämä sana sitten tarkoittaakin) nitistämiseksi. Äärioikeiston tavoitteena ja ihanteena tuntuu olevan tehdä armeijasta juuri sellainen.
Min uppfattning har länge varit att försvaret inte intresserar extremhögern det minsta. Inom vänstern har man sedan urminnes tider upprepat den gamla trötta propagandaklichén om försvarsmakten som en massa nazistiska vitgardister som bara existerar för att ta kål på "arbetarklassen" (vem det än må vara). Extremhögern däremot förefaller vara inriktad på att förvandla armén till precis ett sådant vitt garde.
Sitä vastoin äärioikeiston näkökulmasta on yhdentekevää, vaikka Suomi olisi Venäjän miehittämä alusmaa, ja ovathan persut laukoneet sensuuntaisia mielipiteitä jo pitkään:
Däremot tycker extremhögern att det är sak samma om Ryssland ockuperar Finland och gör det till en koloni eller en delrepublik, något som det inom sannfinska partiet redan länge varit tillåtet att säga öppet, som det följande exemplet bevisar:
 |
| Veli-Pekka Kortelainen, tidigare aktiv medlem i sannfinnarna och enligt sin egen utsago en "nationellt sinnad" tänkare: "NATO får för min del dra åt helvete! Om sanningen ska fram skulle jag i händelse av ett krig kanske t o m hälsa ryssarna välkomna om de kommer och gör slut på vårt medlemskap i EU. Som nationalist har jag börjat se en ockupation med därtillhörande marionettregering på lång sikte som ett acceptabelt pris - även om man tillfälligt förlorar säkerheten och demokratin - för finska kulturens, språkets och nationens överlevnad. Och vad jag ovan sagt får spridas som citat åt vilket håll, även till bloggar och diskussionsforum som är kritiska mot sannfinnarna. Tillfrågad av journalister kommer jag vid behov att bekräfta att jag sagt eller skrivit det här." |
Äärioikeiston haave-Suomi tuntuu olevan sellainen, jossa armeija tai muut aseelliset joukot sortavat ja vainoavat esimerkiksi suomenruotsalaisia, homoseksuaaleja, maahanmuuttajia tai ketä vaan, jonka äärioikeisto hyvin väljine kriteereineen on leimannut "äärivasemmistolaiseksi". Äärioikeistolle kelpaavat aseellisiksi apujoukoiksi myös Venäjän armeijan sotilaat tai sellaiset puolijauhois-puolivillais-puolisotilaalliset joukot, joilla Itä-Ukrainan sotaa käydään.
Det Finland extremhögern drömmer om förefaller vara ett Finland där armén eller någon annan sorts beväpnade skaror förföljer och trakasserar t ex finlandssvenskar, homosexuella, invandrare eller vem som helst som extremhögern med sina mycket lösliga kriterier utmålat som "vänsterextremist". Sådana hjälptrupper kan mycket väl bestå t ex av ryska soldater eller den sorts halvkriminella, halvmilitära och halvhjärtade trupper som i dag används som kanonmat i östra Ukraina.
Toki äärioikeistolle kaikkein mieleisin voisi olla sellainen Suomi, jossa oltaisiin kiltisti Venäjän ylivallan ja ehkä miehityksenkin alaisia, mutta jossa kuitenkin saisi juhlia talvisodan muistoa ja kansakunnan suurmiehiä militaristisin menoin. Itse asiassa tällainen asetelma muistuttaisi kovasti vanhaa kunnon Kekkosen Suomea, toki muutettavat muuttaen.
Visst är det tänkbart att extremhögern allra helst ville ha ett Finland underkastat rysk överhöghet, t o m ockuperat av Ryssland, där man dock kunde fira vinterkrigets minne och nationens stora män med militaristisk ståt och pompa. I själva verket skulle ett sådant Finland påminna en hel del om Kekkoneneran, visserligen med vederbörliga ändringar.
Tästä voimmekin siirtyä suoraan seuraavaan kohtaan eli siihen, että äärioikeisto ajaa yhä avoimemmin Venäjän asiaa. Äärioikeiston valtiasjohtaja itkeskelee vähän väliä siitä, kuinka Venäjää käytetään lyömäaseena äärioikeistoa ja vain äärioikeistoa vastaan, ja syyttelee kaikkia muita. Hän itsehän väittää olevansa kovasti Venäjä-kriittinen.
Här kan vi sen övergå till vår följande punkt: extremhögern agerar allt mera uppenbart springpojke åt Ryssland. Extremhögerns avgudade Mästare gråter hela tiden över hur Ryssland används som slagträ mot extremhögern och bara extremhögern, och riktar beskyllningar mot alla andra. Själv påstår han sig vara mycket kritiskt inställd till Ryssland.
No, mehän tiedämme tarkalleen mikä tässä on vikana. Hänen Venäjä-kriittisyytensä rajoittuu muutamiin yksittäisiin ukrainalaisystävällisiin kannanottoihin, mutta samalla hän ei esimerkiksi pane tikkua ristiin sellaisen lainsäädännön puolesta, jolla Venäjän uhkaa oikeasti voitaisiin panna kuriin, koska hänen mielestään siinä yritetään vain käyttää Venäjän uhkaa hyväksi hänen aateveljiensä "sananvapauden" viemiseksi. Häntä voi lähinnä verrata sellaiseen pasifistiin, joka Venäjän joukkojen jo vyöryessä Suomeen vastustaa ehdottomasti sitä, että ampuisimme takaisin, koska sellainen olisi hirveää demokratian tuhoavaa militarismia puhumattakaan siitä että se voisi vahingoittaa jotakuta Venäjän sotilaista, samalla kun korostaa, ettei tietenkään kannata Putinin hirmuvaltaa.
Vi vet ju exakt vad som är fel med det här. Hans Rysslandkritik begränsar sig på ett par enstaka Ukrainavänliga yttranden, men han lägger inte två strån i kors för en lagstiftning som kunde möjliggora motåtgärder mot det ryska hybridhotet: enligt honom försöker man bara utnyttja det ryska hotet för att ta "uttrycksfriheten" från hans idéfränder. Han påminner snarast om de pacifister som inte vill se våra trupper skjuta på ryssar när invasionen redan pågår, eftersom detta vore hemsk demokratiförstörande militarism och dessutom kunde göra ryska soldater illa - samtidigt som de bedyrar att de ingalunda gillar Putins skräckvälde.
Ennen vanhaan äärioikeistolaisilla oli tapana aluksi sanoa "minähän en tietenkään ole mikään rasisti, mutta..." ja lisätä perään jotain hiuksianostattavan rasistista. Nykyään äärioikeistolaiset tunnetusti sanovat: "minähän en tietenkään ole mikään Putinin kannattaja, mutta..." ja sen jälkeen suunnilleen haaveilevat Suomen liittämisestä Venäjään.
Förr i världen brukade högerextremister inleda sina uttalanden med "jag är givetvis inte rasist, men..." för att sedan tillägga någonting hårresande rasistiskt. I dag säger högerextremister som bekant "jag är givetvis ingen Putinanhängare, men..." för att sedan formligen drömma om att ansluta Finland till Ryssland.
Syy siihen, miksi äärioikeiston jumalana palvottu mestari vastustaa Venäjän trollien käyttämien keinojen suitsimista lainsäädännöllä, on tietysti ilmiselvä. Samat keinot ovat käytössä hänen omilla nettilynkkaajasakeillaan, joiden ensimmäinen suuri menestys oli minun marginalisoimiseni ja ajamiseni ulos medioista. Jos tällainen ajojahti kiellettäisiin lailla, kiellettäisiin ne keinot, joilla äärioikeisto on hankkinut kannattajakuntansa ja terrorisoinut tiedotusvälineet hiljaisiksi.
Skälet till att extremhögerns avgudade mästare ogillar alla ansträngningar att genom lagstiftning avväpna de ryska trollen är uppenbart. Det är precis samma medel hans egna online-lynchningsmobbar använder - deras största stora framgång bestod i att marginalisera och censurera mig. Om dylik klappjakt kriminaliserades, skulle detta innebär att precis samma knep som extremhögern använt till att få anhängare och terrorisera medierna skulle kriminaliseras.
Muuten yksi syy siihen, miksi olen pitänyt äärioikeistoa jo ennen ketään muuta Venäjän käsikassarana, on juuri tämä metodien samankaltaisuus. Jos Venäjän trollit ja äärioikeisto jokseenkin samanaikaisesti tuovat tietyt menettelytavat suomalaiseen politiikkaan ja mediaan, on jo siksi syytä olettaa niiden olevan samaa porukkaa.
En av orsakerna till att jag misstänkt extremhögern för samarbete med Ryssland långt innan någon annan vågade tala om saken är precis att den tillämpat dessa metoder. Om de ryska trollen och extremhögern ungefär samtidigt inför samma tillvägagångssätt i finsk politik och medier, är det en tillräcklig anledning för att utgå från att det är samma människor.
Seuraava äärioikeiston synti on, että se lietsoo rikollisuutta. Äärioikeisto itse tietenkin on vain ylpeä esimerkiksi rasismirikoksistaan, koska se katsoo niiden olevan poliittisia rikoksia. Ja kaikkihan me Vankileirien saaristomme lukeneet tiedämme, että poliittinen vanki on ihan eri asia kuin "kriminaali".
Följande synd extremhögern kan beskyllas för är uppvigling till brott. Vad gäller rasistiska brott som t ex hets mot folkgrupp är extremhögern bara stolt över dem, eftersom den ser dem som politiska brott. Och alla vi som läst Gulag-arkipelagen vet ju att det är skillnad på politiska och "kriminella" fångar.
Äärioikeisto on kuitenkin jo pitkään ollut sellaisessa vaiheessa, jossa lietsotaan ihan "kriminaali"-rikoksia, ei enää mitään "sananvapaus"-rikoksia. Pakolaiskeskuksia yritetään tuhopolttaa, ja päälle päätteeksi myös mm. vanhainkoteja on tuliliemellä vauhditetussa aatteen palossa yritetty tuikata liekkeihin, koska humalaisempi ei erota rakennuksia toisistaan. Kouluihin ovat humalaiset kansallismieliset aika ajoin tunkeutuneet ahdistelemaan lapsia. On silkkaa tuuria, ettei Suomessa ole tapahtunut yhtään Oklahoma Cityn virastotalopommin kaltaista terrori-iskua; ainakin parissa kouluammuskelussa on jo ollut selviä äärioikeistolaisia aatemotiiveja.
Extremhögern har dock redan länge hållit på att uppvigla till rena "kriminella" dåd, som inte längre kan bortförklaras med "uttrycksfrihet". Det sker försök att bränna ned flyktingboenden, och det har redan förekommit att mordbrandsförsöken bl a riktats mot åldringshem i stället, för en patriot med nationalistisk inspiration i hjärtat och fosterländskt eldvatten i blodcirkulationen kan ju ha svårt med att skilja på byggnaderna. Även skolorna har ibland invaderats av berusade nationalister som antastat barn. Det är bara god tur att vi inte har haft ett enda terroristattentat i stil med Oklahoma City-bomben; åtminstone ett par skolskjutningar har skett av uppenbar högerextremistisk inspiration.
Kaikki äärioikeistolaiset eivät ole rikollisia, vaikka voikin sanoa, että monikin on. Erään pohjoisemman provinssikaupungin entinen persuvaltuutettu, joka tuomittiin parituksesta ja jonka myös tiedetään lahjoittaneen Hitlerin kuvalla koristellun kellon nuorten uusnatsien kerholle, tuskin on mikään yksittäinen esimerkki. Viime aikoina esimerkiksi eräät kasinovuosilta tutut, vankiloissakin istuneet valkokaulusrikolliset ovat alkaneet profiloitua rasistisilla heitoilla ja aikovat ilmeisestikin soluttautua "maahanmuuttokriitikkojen" joukkoon rahanansaitsemismielessä. Toisaalta eräätkin persupoliitikot ovat valokuvauttaneet itseään moottoripyöräjengiläisten seurassa tai muulla tavalla tuoneet julki kaveruuttaan epäilyttävien prätkämiesten kanssa varmaankin miehisyyttään korostaakseen, ja sellainen saa kyllä kysymään, kuinka läheiset yhteydet äärioikeistolaisilla on järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Alla högerextremister är kanske inte brottslingar, men många är det. En före detta sannfinsk fullmäktigeledamot i en provinsstad längre norrut, som dömdes för koppleri och som dessutom är känd för att ha skänkt en klocka dekorerad med Hitlermotiv till en klubb av unga nynazister är knappast ett enastående exempel. På sistone har även vissa välkända ekonomiska brottslingar som t o m suttit inne för sina alltför kreativa och konstnärliga bokföringsmetoder under klippekonomins år börjat profilera sig med rasistiska slängar, uppenbarligen därför att de anser sig kunna plundra "invandringskritikerna" på en och annan slant. Å andra sidan har många sannfinska politiker låtit sig fotograferas i hojkillars sällskap eller på något annat sätt framhävt sin manlighet genom att skryta med sina kontakter med ljusskygga mc-gäng, och det får en att fråga, hur omfattande extremhögern är involverad i organiserad brottslighet.
maanantai 17. kesäkuuta 2019
Mitä Suomessa oikeasti ei saa sanoa - Vad man i verkligheten inte får säga i Finland
Kuten kaikki tietävät, minulla on jo kuuden vuoden ajan ollut tosiasiallinen julkaisu-, haastattelu- ja siteerauskielto suomenkielisessä mediassa, samalla kun minut ao. mediasta epäihmiseksi ajaneet persut ja äärioikeistolaiset itkevät joka paikassa, että heitä muka sensuroidaan. Katsotaanpa sitten, mitä minä aikoinani sanoin ja minkä sanominen oikeasti on kiellettyä, päätellen siitä että minua ei enää julkaista.
Som alla vet har jag sedan sex år tillbaka varit de facto belagd med utgivnings-, intervju- och citeringsförbud i finskspråkiga medier, medan de högerextremister och sannfinnar som står bakom detta förbud hela tiden gråter över att de själva kantänka blir censurerade. Låt oss ta en titt på vad det i verkligheten är förbjudet att säga i finska medier, eftersom jag blev utfryst för att säga det.
Ei saa sanoa, että äärioikeisto, rasistit ja "kansallismieliset" eivät oikeasti ole isänmaallisia. Äärioikeiston penseys maanpuolustusta kohtaan on edelleenkin tabu suomenkielisessä lehdistössä. Sen sijaan meidän pitää hyväksyä rasistit "isänmaallisiksi", vaikka heidän omalla nettifoorumillaankin on ihmetelty, miksi maahanmuuttokriitikoiden pitäisi olla erityisen isänmaallisia tai maanpuolustushenkisiä, ja on avoimesti ja röyhkeästi julistettu, että jos Venäjä hyökkää Suomeen, silloin tehdään yhteistyötä Venäjän kanssa tai lähdetään pakolaisiksi.
Man får inte säga att extremhögern, rasisterna och de "nationellt sinnade" inte på riktigt är fosterländska. Extremhögerns motvilliga attityd mot försvaret är fortfarande någonting ingen i den finskspråkiga pressen öppet vågar uttrycka sig om. I stället förutsätts vi att acceptera rasisterna som "fosterlandsvänner" - trots att de även på sitt eget webbforum retoriskt frågar, varför "invandringskritikerna" borde vara särskilt fosterländska eller försvarsvänligt sinnade, samtidigt som de öppet och fräckt förkunnar att de, om Ryssland invaderar, tänker kollaborera med ockupanten eller söka asyl i ett annat land.
Ei saa sanoa, että äärioikeisto ei piittaa kansallisesta kulttuurista. Nykyajan poliittiseen korrektiuteen kuuluu teeskennellä, että persut ja muut äärioikeistolaiset oikeasti tarkoittaisivat mitä sanovat kun sössöttävät jotain "kansallisen kulttuurin puolustamisesta". Todellisuudessa ainoa kulttuuri, josta äärioikeisto jotain tietää, on ylikansallinen massakulttuuri ja sen suomalaiset edustumat - minkä näkee jo äärioikeiston käyttämästä tyylittömästä ja huonosta suomen kielestäkin.
Man får inte säga att extremhögern ger fan i nationell kultur. I vår tids politiska korrekthet ingår det att man låtsas tro sannfinnarna och resten av extremhögern när de påstår sig "försvara vår nationella kultur". Den enda kultur extremhögern vet något om är den multinationella masskulturen och dess finska manifestationer, vilket man redan ser i den bedrövliga finska extremhögern uttrycker sig på.
Ei saa puhua ilmiselvistäkään äärioikeistolaisista aatemotiiveista esimerkiksi kouluammuskelujen takana. Kun rohkenin silloisessa blogissani sanoa, että esimerkiksi Jokelan koulujoukkomurhan tekijä Pekka-Eric Auvinen oli saanut vauhtia äärioikeistolaisista ajatuksista, äärioikeisto tietysti raivostui, mutta samoin suuttui työnjohtokin. Se sama työnjohto, joka kyllä oli valmis puolustamaan minua vasemmistolaisia ja feministisiä häiriköitä vastaan.
Man får inte diskutera de mest självklara högerextremt ideologiska motiv t ex bakom skolskjutningarna. När jag i min dåvarande blogg vågade säga att t ex Pekka-Eric Auvinen, massmördaren i Jokela, hade fått inspiration av högerextremism, bragte detta högerextremisterna till raseri, men lika mycket ogillades min åsikt av arbetsledning. Av samma arbetsledning som nog hade varit beredd att ta mig i försvar mot vänstersinnade och feministiska plågoandar.
Ei saa sanoa, että suomalainen äärioikeisto ajaa Venäjän asiaa. Se uskalletaan jo myöntää, että kansainvälinen äärioikeisto on Venäjän talutushihnassa. Mutta samalla epätoivoon asti itkuisesti toistellaan, kuinka Suomessa moisesta muka ei ole riskiä, koska täkäläinen äärioikeisto on vankan venäläisvastaista. Tämä on jo kauan sitten osoittautunut itsepetokseksi.
Man får inte säga att den finska extremhögern går Rysslands ärenden. Det vågar man visserligen medge att den internationella extremhögern styrs av Ryssland. Men samtidigt upprepar man gång på gång med gråtfärdig röst att en sådan risk inte existerar i Finland eftersom vår extremhöger kantänka är solitt ryskfientlig. Det här har för längesen visat sig vara självbedrägeri.
Ei saa ajaa raittiusasiaa. Silloin kun minulla vielä oli kirjoitusoikeudet suomeksi, vastustin johdonmukaisesti sekä alkoholia, tupakkaa että laittomia huumeita. Tätä äärioikeisto piti hirveänä provokaationa. Heikäläisille kyllä maistuu viina ja taitavat maittaa huumeetkin - eräät jopa kerskailevat sillä - mutta samanaikaisesti he syyttelevät poliittisia vastustajia tai sellaisiksi mieltämiään narkomaaneiksi. Se, että minä - yksi heidän katkerimmin vihaamistaan - kehtasinkin avoimesti ja kovaäänisesti kannattaa raittiutta, sai heidät tietysti raivoihinsa.
Man får inte främja nykterheten. När jag ännu var avlönad kåsör på finska, ogillade jag öppet och konsekvent både alkohol, tobak och olagliga berusningsmedel. Det här uppfattade extremhögern som en hemsk provokation. De själva har ingenting emot spriten och många av dem skryter formligen med hur mycket tjack de tål, men samtidigt utmålar de sina (verkliga eller förmenta) politiska motståndare som knarkare. Att jag - en av de för dem mest förhatliga karaktärerna i Finland - hade fräckheten att öppet och högljutt predika för nykterhet bragte dem givetvis till vilt raseri.
Ei saa puhua Gulagista, ellei samalla yritä vähätellä holokaustia. Seitsenvuotisella kolumnistin urallani luultavasti olin Sofi Oksasta lukuun ottamatta Suomen äänekkäin Neuvostoliiton vankileirien saariston historian popularisoija, koska minä nyt olen sattunut lukemaan Solženitsynin kirjan käytännössä ulkoa jo teinipoikana (koska tunnen suomennoksen ja ruotsinnoksen kautta teoksen sisällön niin hyvin, olen lukenut sen jo verraten varhaisessa vaiheessa myös venäjäksi). Mutta äärioikeiston mielestä Gulagista ei saa puhua, ellei samalla yritä kiistää holokaustia. Sellainen mielipide, että molemmat kansanmurhat olivat melko lailla epämiellyttävä juttu ja että liberaali länsimainen demokratia, jossa ihmisiä ei joukkomurhata, on molempia merkittävästi parempi, on äärioikeiston mielestä ihan hirveää kommunismia. Ja kun äärioikeisto niiskuttaa, suomenkieliset mediat aivastavat.
Man får inte ta upp Gulag, om man inte samtidigt försöker bagatellisera Förintelsen. Under min sjuåriga karriär som kåsör var jag antagligen - om man bortser från Sofi Oksanen - den som allra högljuddast försökte upplysa folk i Finland om de sovjetiska fånglägrens historia: jag har ju läst Solzjenitsyns bok redan som tonåring nästan utantill i finsk och svensk översättning (vilket är orsaken till att jag redan vid ett relativt tidigt skede av mina ryskastudier lyckades läsa igenom eländet på originalspråket). Men extremhögern tycker att man inte får snacka om Gulag om man inte har för avsikt att samtidigt ifrågasätta Förintelsen. En sådan åsikt att bägge folkmorden var mindre angenäma historier och att en liberal västerländsk demokrati utan massmord faktiskt är ett betydligt bättre alternativ, - ja det är en hemskt kommunistisk åsikt, tycker extremhögern, och när extremhögern tycker, samtycker de finskspråkiga medierna.
Som alla vet har jag sedan sex år tillbaka varit de facto belagd med utgivnings-, intervju- och citeringsförbud i finskspråkiga medier, medan de högerextremister och sannfinnar som står bakom detta förbud hela tiden gråter över att de själva kantänka blir censurerade. Låt oss ta en titt på vad det i verkligheten är förbjudet att säga i finska medier, eftersom jag blev utfryst för att säga det.
Ei saa sanoa, että äärioikeisto, rasistit ja "kansallismieliset" eivät oikeasti ole isänmaallisia. Äärioikeiston penseys maanpuolustusta kohtaan on edelleenkin tabu suomenkielisessä lehdistössä. Sen sijaan meidän pitää hyväksyä rasistit "isänmaallisiksi", vaikka heidän omalla nettifoorumillaankin on ihmetelty, miksi maahanmuuttokriitikoiden pitäisi olla erityisen isänmaallisia tai maanpuolustushenkisiä, ja on avoimesti ja röyhkeästi julistettu, että jos Venäjä hyökkää Suomeen, silloin tehdään yhteistyötä Venäjän kanssa tai lähdetään pakolaisiksi.
Man får inte säga att extremhögern, rasisterna och de "nationellt sinnade" inte på riktigt är fosterländska. Extremhögerns motvilliga attityd mot försvaret är fortfarande någonting ingen i den finskspråkiga pressen öppet vågar uttrycka sig om. I stället förutsätts vi att acceptera rasisterna som "fosterlandsvänner" - trots att de även på sitt eget webbforum retoriskt frågar, varför "invandringskritikerna" borde vara särskilt fosterländska eller försvarsvänligt sinnade, samtidigt som de öppet och fräckt förkunnar att de, om Ryssland invaderar, tänker kollaborera med ockupanten eller söka asyl i ett annat land.
Ei saa sanoa, että äärioikeisto ei piittaa kansallisesta kulttuurista. Nykyajan poliittiseen korrektiuteen kuuluu teeskennellä, että persut ja muut äärioikeistolaiset oikeasti tarkoittaisivat mitä sanovat kun sössöttävät jotain "kansallisen kulttuurin puolustamisesta". Todellisuudessa ainoa kulttuuri, josta äärioikeisto jotain tietää, on ylikansallinen massakulttuuri ja sen suomalaiset edustumat - minkä näkee jo äärioikeiston käyttämästä tyylittömästä ja huonosta suomen kielestäkin.
Man får inte säga att extremhögern ger fan i nationell kultur. I vår tids politiska korrekthet ingår det att man låtsas tro sannfinnarna och resten av extremhögern när de påstår sig "försvara vår nationella kultur". Den enda kultur extremhögern vet något om är den multinationella masskulturen och dess finska manifestationer, vilket man redan ser i den bedrövliga finska extremhögern uttrycker sig på.
Ei saa puhua ilmiselvistäkään äärioikeistolaisista aatemotiiveista esimerkiksi kouluammuskelujen takana. Kun rohkenin silloisessa blogissani sanoa, että esimerkiksi Jokelan koulujoukkomurhan tekijä Pekka-Eric Auvinen oli saanut vauhtia äärioikeistolaisista ajatuksista, äärioikeisto tietysti raivostui, mutta samoin suuttui työnjohtokin. Se sama työnjohto, joka kyllä oli valmis puolustamaan minua vasemmistolaisia ja feministisiä häiriköitä vastaan.
Man får inte diskutera de mest självklara högerextremt ideologiska motiv t ex bakom skolskjutningarna. När jag i min dåvarande blogg vågade säga att t ex Pekka-Eric Auvinen, massmördaren i Jokela, hade fått inspiration av högerextremism, bragte detta högerextremisterna till raseri, men lika mycket ogillades min åsikt av arbetsledning. Av samma arbetsledning som nog hade varit beredd att ta mig i försvar mot vänstersinnade och feministiska plågoandar.
Ei saa sanoa, että suomalainen äärioikeisto ajaa Venäjän asiaa. Se uskalletaan jo myöntää, että kansainvälinen äärioikeisto on Venäjän talutushihnassa. Mutta samalla epätoivoon asti itkuisesti toistellaan, kuinka Suomessa moisesta muka ei ole riskiä, koska täkäläinen äärioikeisto on vankan venäläisvastaista. Tämä on jo kauan sitten osoittautunut itsepetokseksi.
Man får inte säga att den finska extremhögern går Rysslands ärenden. Det vågar man visserligen medge att den internationella extremhögern styrs av Ryssland. Men samtidigt upprepar man gång på gång med gråtfärdig röst att en sådan risk inte existerar i Finland eftersom vår extremhöger kantänka är solitt ryskfientlig. Det här har för längesen visat sig vara självbedrägeri.
Ei saa ajaa raittiusasiaa. Silloin kun minulla vielä oli kirjoitusoikeudet suomeksi, vastustin johdonmukaisesti sekä alkoholia, tupakkaa että laittomia huumeita. Tätä äärioikeisto piti hirveänä provokaationa. Heikäläisille kyllä maistuu viina ja taitavat maittaa huumeetkin - eräät jopa kerskailevat sillä - mutta samanaikaisesti he syyttelevät poliittisia vastustajia tai sellaisiksi mieltämiään narkomaaneiksi. Se, että minä - yksi heidän katkerimmin vihaamistaan - kehtasinkin avoimesti ja kovaäänisesti kannattaa raittiutta, sai heidät tietysti raivoihinsa.
Man får inte främja nykterheten. När jag ännu var avlönad kåsör på finska, ogillade jag öppet och konsekvent både alkohol, tobak och olagliga berusningsmedel. Det här uppfattade extremhögern som en hemsk provokation. De själva har ingenting emot spriten och många av dem skryter formligen med hur mycket tjack de tål, men samtidigt utmålar de sina (verkliga eller förmenta) politiska motståndare som knarkare. Att jag - en av de för dem mest förhatliga karaktärerna i Finland - hade fräckheten att öppet och högljutt predika för nykterhet bragte dem givetvis till vilt raseri.
Ei saa puhua Gulagista, ellei samalla yritä vähätellä holokaustia. Seitsenvuotisella kolumnistin urallani luultavasti olin Sofi Oksasta lukuun ottamatta Suomen äänekkäin Neuvostoliiton vankileirien saariston historian popularisoija, koska minä nyt olen sattunut lukemaan Solženitsynin kirjan käytännössä ulkoa jo teinipoikana (koska tunnen suomennoksen ja ruotsinnoksen kautta teoksen sisällön niin hyvin, olen lukenut sen jo verraten varhaisessa vaiheessa myös venäjäksi). Mutta äärioikeiston mielestä Gulagista ei saa puhua, ellei samalla yritä kiistää holokaustia. Sellainen mielipide, että molemmat kansanmurhat olivat melko lailla epämiellyttävä juttu ja että liberaali länsimainen demokratia, jossa ihmisiä ei joukkomurhata, on molempia merkittävästi parempi, on äärioikeiston mielestä ihan hirveää kommunismia. Ja kun äärioikeisto niiskuttaa, suomenkieliset mediat aivastavat.
Man får inte ta upp Gulag, om man inte samtidigt försöker bagatellisera Förintelsen. Under min sjuåriga karriär som kåsör var jag antagligen - om man bortser från Sofi Oksanen - den som allra högljuddast försökte upplysa folk i Finland om de sovjetiska fånglägrens historia: jag har ju läst Solzjenitsyns bok redan som tonåring nästan utantill i finsk och svensk översättning (vilket är orsaken till att jag redan vid ett relativt tidigt skede av mina ryskastudier lyckades läsa igenom eländet på originalspråket). Men extremhögern tycker att man inte får snacka om Gulag om man inte har för avsikt att samtidigt ifrågasätta Förintelsen. En sådan åsikt att bägge folkmorden var mindre angenäma historier och att en liberal västerländsk demokrati utan massmord faktiskt är ett betydligt bättre alternativ, - ja det är en hemskt kommunistisk åsikt, tycker extremhögern, och när extremhögern tycker, samtycker de finskspråkiga medierna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)