Tuoreet uutiset kertovat, että Unkarin suurlähetystö on kyylännyt unkarilaisten toimittajien liikkeitä Suomessa, kun nämä ovat käyneet tutustumassa täkäläiseen sananvapauteen, mm. Helsingin Sanomien toimitukseen ja Julkisen sanan neuvostoon. Minulla on tietysti vaiennettuna toisinajattelijana omat painokelvottomat mielipiteeni ao. instituutioista, mutta myönnän Unkarin painovapausolojen olevan niin paljon surkeammalla tolalla, että jopa suomenkielinen Suomi tekee niihin verrattuna suorastaan auvoisen vaikutelman.
Nyligen stod det i nyheterna att ungerska ambassaden låtit skugga ungerska journalister som dessa besökt Finland och bekantat sig med finsk yttrandefrihet bl a på Helsingin Sanomats redaktion och hos Opinionsnämnden för massmedier. Som nedtystad oliktänkare har jag givetvis mina egna åsikter om dylika institutioner - åsikter som definitivt inte tål trycksvärta - men jag medger att det i Ungern står mycket sämre till med tryckfriheten.
Muistan vuosi pari sitten myös erään kommunistiaikaisen puolalaisen toisinajattelijan joutuneen jollei nyt rautoihin niin ainakin kuulusteluihin kotimaassaan, koska jokin hänen mielipiteensä oli herättänyt puolueen - uuden yksinvaltaisen Puolueen - paheksunnan. Muutenkin Puolassa ovat vallanpitäjät pyrkineet rajoittamaan esimerkiksi kulttuuriväen toimintaa, mutta nähtäväksi jää, missä määrin se tarkoittaa esimerkiksi homoseksuaalisten puolalaisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden teosten sensurointia.
Jag minns också att en polsk före detta oliktänkare från kommunisttiden för ett par år sen om inte belades med handklovar så åtminstone polisförhördes i sitt hemland därför att hans åsikter väckt förargelse inom Partiet - Polens nya enväldeshärskande Parti. Även i övrigt har makthavarna i Polen försökt sätta inhägnader t ex för kulturverksamheten, och framtiden får visa i vilken mån det kommer att innebära censur mot polska böcker och konstverk.
On hyvin hupaisaa, että tällöin tulilinjalla olisi vaikkapa sellainen puolalainen kirjailija kuin Witold Gombrowicz. Gombrowicz lähti kommunistivaltaa pakoon meren taakse ja asettui asumaan Argentiinaan. Gombrowicz oli homoseksuaali, joka kuvaili kaltaisiinsa suuntautuneita asenteita vertauskuvallisesti mm. romaanissa Ferdydurke (brittiläistynyt puolalaisohjaaja Jerzy Skolimowski teki siitä englanniksi, nimellä Thirty Door Key, elokuvan, jonka nöyrin palvelijanne näki nuorena opiskelijana Riviera-Remontin opiskelijaklubilla Varsovassa). Romaanin alussa päähenkilö Józef "Józio" Kowalski pakotetaan kolmekymmentä vuotta täytettyään takaisin koulunpenkille, koska hän ei ole mennyt naimisiin (tämä tietysti viittaa Gombrowiczin homoseksuaalisuuteen).
Tragikomiskt nog kan man räkna med att en författare som Witold Gombrowicz blir offer för censur. Gombrowicz flydde undan kommunismen till Nya världen och bosatte sig i Argentina. Gombrowicz var homosexuell, och han skildrade attityder mot homosexuella på ett metaforiskt sätt bl a i romanen Ferdydurke (den till Storbritannien emigrerade polske regissören Jerzy Skolimowski filmatiserade romanen på engelska under titeln Thirty Door Key, och i början av nittiotalet såg jag denna film på studentklubben Riviera-Remont i Warszawa). I början av romanen tvingas huvudpersonen Józef "Józio" Kowalski till att återgå till skolbänken (det här anspelar på Gombrowicz' egen homosexualitet).
Homojen suvaitseminen nyt vaan on osa sitä länsimaista vapautta, joka meidät erottaa Neuvostoliitosta ja vastaavanlaisista valtioista, ja antikommunistinen äärioikeistokin luultavasti oli valmis myöntämään tämän silloin kun Neuvostoliitto oli olemassa. Toki toki - tarina ei ole näin yksinkertainen, koska Neuvostoliiton alkuaikoina (silloin kun myös paikallisia ja alueellisia kieliä, kuten ukrainaa ja valkovenäjää, suvaittiin ja edistettiin) seksuaaliasioita koskeva lainsäädäntö uudistettiin valveutuneempaan suuntaan, ja lakeja kiristettiin sitten vähän myöhemmin uudestaan.
Tolerans gentemot homosexuella ingår helt enkelt i den västerländska frihet som skiljer oss från Sovjetunionen och liknande stater, och den antikommunistiska extremhögern var antagligen beredd att medge detta när Sovjetunionen ännu existerade. Visst visst - det är inte en helt så enkel historia, ty under Sovjetunionens tidiga år (ungefär samtidigt som sovjetstaten också tolererade och främjade lokala och regionala språk, t ex ukrainskan och vitryskan) infördes ny, mera upplyst lagstiftning vad gällde sexuella avvikelser, och lagarna åtstramades lite senare på nytt.
Homojen suvaitseminen ei myöskään ole mitenkään yksiselitteisesti ollut vasemmistolaista muuallakaan. Jaksan taas kaivaa esiin ne Ruotsia neli-viisikymmenluvun vaihteen aikoihin kavahduttaneet ns. "rättsröteaffärerna" eli oikeuslaitoksen väitettyä rappiota koskeneet häväistysjutut, joista tunnetuimpia olivat Kejnen juttu ja Haijby-jupakka. Niiden skandaalien yhteydessä isointa meteliä pitivät nimenomaan vasemmistolaiset - eivät edes kommunistit tai sosiaalidemokraatit, vaan Arbetaren-lehden syndikalistit. Skandaaleihin liittyi moraalipaniikin luonteisia huhuja "homoseksiliigasta", virkamieskunnan keskuudessa muka vaikuttaneesta homoseksuaalien salaliitosta.
Det har inte varit entydigt vänstervridet att tolerera homosexuella i andra länder heller. Jag vill än en gång ta fram de s k rättsröteaffärerna i Sverige på det sena fyrtio- och tidiga femtiotalet - av dessa var Kejneaffären och Haijbyaffären de mest beryktade. De här skandalerna väckte mest högljudd förargelse bland vänstern - inte ens kommunisterna eller sossarna, utan syndikalisterna kring tidningen Arbetaren. Skandalerna gav upphov till en moralpanik och det ryktades att det fanns en "homosexliga", en homosexuell sammansvärjning inom ämbetsmannakåren.
Monille yläluokkaisille ruotsalaisille konservatiiveille homoseksuaalisuus oli tuohon aikaan lähinnä herrasmiehen hairahdus tai kauneusvirhe. Kun toisen suuren "rättsröta"-jutun yhteydessä levisi huhuja siitä, että kuninkaalla oli vanhoilla päivillään ollut homoseksuaalinen suhde, eräätkin hoviherrat kommentoivat tätä tietoa lähinnä ihailemalla vanhan miehen potenssia. Muiden ihmisten seksielämän kommentoiminen - olipa se sitten homoseksuaalista tai valtavirtaisempaa - taas oli tästä konservatiivisesta näkökulmasta epähienoa ja rahvaanomaista juoruilua - herrasmiehen arvolle sopimatonta. Tuonaikaiselle vasemmistolle taas kyse oli siitä, että moraalisesti rappeutuneet isot herrat siinä käyttivät hyväkseen työläisten poikia siveettömiin tarkoituksiinsa.
Många konservativa svenskar som tillhörde överklassen såg homosex på den tiden som en sorts gentlemannaförseelse eller skönhetsfel. När en av de stora rättsröteaffärerna gav upphov till rykten om att den svenske konungen på sina gamla dar hade haft ett homosexuellt förhållande, var det en och annan hovdignitär som bara kommenterade denna nyhet med beundrande ord om den gamle mannens potens. Att kommentera andra människors sexliv - oberoende av om det rörde sig om homosexuellt eller mindre avvikande sexliv - framstod ur denna konservativa synvinkel som ofint och vulgärt skvallrande, något som inte motsvarade en gentlemans värdighet. För den dåvarande vänstern var det frågan att stora herrar, moraliskt förfallna som de var, utnyttjade arbetarsöner till sina oanständiga syften.
