Feminismin todelliset kasvot

Tällaista jälkeä syntyi, kun joukko feministejä kävi Ruotsissa seksiklubin läheisyydestä löytämiensä miesten (eivät välttämättä olleet edes missään tekemisissä klubin kanssa) kimppuun baseball-mailat tanassa (aiemmin kyseinen astalo on tullut tunnetuksi saksalaisten skinien etnis-kulttuurillisen univormun osana).

Kuva on Antifeministiska samfundetin nettisivuilta.

Hyvää yötä, Birdy ja lapset

Birdyn älyllinen ja moraalinen mitättömyys on ollut selvä minulle jo kauan, mutta varsin pitkään hänen höpinänsä on kuitenkin otettu vakavasti muilla tahoilla. Silloin kun Birdy on eri mieltä jostain asiasta, hän vääristelee vastapuolen mielipiteen tunnistamattomuuteen saakka, ja päälle päätteeksi vielä ryhtyy henkilökohtaisuuksiin. Ennen muuta ei saa sanoa mitään, mikä saisi Birdyn oman kannan asiaan näyttämään missään mielessä moraalisesti epäilyttävältä - naisena ja feministinähän hän on joka asiassa oikealla, moraalisella hyviksien puolella, ja voi sitä, joka tämän kyseenalaistaa. Sedis tuli äskettäisessä lapsettomuuspuheenvuorossaan harpanneeksi liituviivan ylitse todetessaan, että Birdyn argumentit lapsenhankkimista vastaan ovat itsekkäitä - hän haluaa elää rikasta, mielenkiintoista elämää itsensä kehittämiseksi eikä halua vaivoikseen kiljuvia räkäsäkkejä, joiden takia pitäisi uhrautua ja rupsauttaa kroppansa. - On muuten merkillepantavaa, tässä välissä, että Birdy puhuu ikään kuin rupsahduksen, vanhenemisen ja kuoleman voisi estää olemalla hankkimatta lapsia, ikään kuin vanhuus jäisi tulematta jos jaksaa ylläpitää reipasta Edina ja Patsy -asennetta loputtomiin; ja yhtä kuvaavaa on, että Birdy kokee yhä velvollisuudekseen taistella rupsahdusta vastaan, koska hänellä ei ilmeisesti ole paljoa muuta tarjottavaa miehille (joista yksikään ei ilmeisesti pitkään viihdy hänen kanssaan) kuin ulkonäölliset avut. (Täytyy kylläkin sanoa, että siitä surkeasta mummelista päätellen, joka vilahteli taannoisen blogistikokoontumisen kuvaraporteissa, taistelu oli jo hävitty.)

Sedis totesi, että vaikka Birdyn argumentit lapsettomuudelle sinänsä herättivät vaikutelman itsekkyydestä, lapsettomuutta voidaan perustella paremminkin, ja ystävällisenä miehenä Sedis innostui myös tarjoamaan Birdylle näitä parempia perusteluja. Sediksen pitkä moraalifilosofian historiaan paneutuva esitys ei ole minun mahdollisuuksieni rajoissa, mutta omasta puolestani voin vain todeta, että saattaisin pitää itseäni liian tasapainottomana, itse lapsellisena tai - aivan oikein - itsekkäänä, jotta voisin hajottaa itseäni huolehtimaan lapsista, kun itsessänikin on riittävästi työtä. Sitä paitsi tiedän, että monillekin ihmisille olen jo nyt henkisesti esikuva ja isä, jonka vaikutus jää jälkeenpäin lapsissa elämään - enkä nyt tarkoita ainoastaan adoptiokummilastani. Toisin sanoen en välttämättä tarvitse lihallisia jälkeläisiä jättääkseni haluamani laisen puumerkin "ihmiskunnan suureen vieraskirjaan", kuten pornojengiteinivuosien aikainen paras ystäväni sanoi. On vallan mahdollista, että omien lasten hankkiminen häiritsisi merkittävästikin mahdollisuuksiani toimia iirinkielisten nuorten oppi-isänä, jollaiseksi minut ilmeisesti on jo pitkälti hyväksytty (jopa siinä määrin, että muuan puoliksi amerikanirlantilainen, puoliksi amerikanpuolalainen nuoriherra, joka osaa iiriä kohtuullisen hyvin itsekin, on jo nähnyt tarpeelliseksi nousta isäkapinaan minua vastaan).

Birdy olisi voinut ottaa Sediksen heiton itsekkyydestä rennommin: ihmisen on aivan mahdollista myöntää olevansa itsekäs ja kelpaavansa huonosti lasta hoitamaan juuri itsekkyytensä vuoksi, koska olisi vastuutonta antaa lasta hänenlaisensa hoivaan. On varsin hyvä argumentti vanhemmuutta vastaan todeta, että huonoja vanhempia ja huostaanotettuja lapsia on liikaa ja että juuri minun, joka tiedän, uskon tai pelkään soveltuvani siihen pestiin kehnosti, ei kannata ryhtyä niitä tilastoja kasvattamaan. Me miehet olemme koko ikämme saaneet kuulla sosiaalisesta kelvottomuudestamme, myötäsyntyisestä pedofiilisuudestamme ja muista vanhemmuuskelpoisuutemme kyseenalaistavista asioista, joten meidän on helppo nöyrtyä myöntämään rajallisuutemme tässä suhteessa. Mitä sitten tulee lastenteon "perusarvoisuuteen" yhteiskunnan ylläpitäjänä, tuskin olen ainoa henkilö maailmassa, joka pystyy näkemään tulevaisuuden lastentuotannon kokonaan kehitysmaihin ulkoistettuna: maailman kaikki lapset syntyvät eriasteisissa mutiaismaissa, tuotantokoneisto (köyhien maiden naiset) myyvät lapset jo imeväistasolla adoptoitaviksi ja saavat näin sekä lapsen ostajan rahoittaman korkeatasoisen raskaudenaikaisen terveydenhuollon että summan kylmää käteistä palkkioksi lapsesta. Ei ole mitään asiallista syytä (ehkä logistisia vaikeuksia lukuunottamatta, jotka toki voivat olla hyvinkin merkittäviä öljyhuipun jälkeisissä olosuhteissa), miksi länsimaista huipputeknistä yhteiskuntaa ei voitaisi ylläpitää kokonaan tai etupäässä tällaisten tuontilasten varassa, jos kohta tapa yleistynee ensimmäiseksi hyvinvoivan keski- ja yläluokan piirissä. Tästä seuraa tietysti, että lopulta vain köyhillä öyhöttäjillä ja periaatteen vuoksi omista soluistaan lisääntyvillä rasistihuligaaneilla (sama asia) on valkoihoisia lapsia, jolloin valkonaamaisuudesta ja sinisilmäisyydestä tulee nimenomaan kehittyneissä teollisuusmaissa nopeassa tahdissa alaluokkaisuuden ja rikollisuuden merkki.

Birdy ei kuitenkaan voi reippaasti myöntää olevansa itsekäs. Feministinä hän on tottunut olemaan arvostelun yläpuolella ja kokemaan oman itsekkyytensä toisenlaisena kuin muiden itsekkyys, koska jäsenyys sorretussa ja yleisesti sellaiseksi tunnustetussa yhteiskuntaryhmässä on antanut hänelle erikoisluvan keskittyä yksinomaan omaan napaansa. Kun joku sitten kutsuu häntä itsekkääksi, se on yksinkertaisesti ristiriidassa hänen koko maailmankuvansa kanssa "Itsekkäitä" ovat vain nuo toiset, pahat ihmiset - miehet. Jos jokin asia jonkun muun tekemänä on itsekkyyttä, niin pitäisihän Sediksen kaltaisen, Birdyn tähän asti fiksuna pitämän miehen ymmärtää, että Jupiterille, tai Heralle, sopivat toki monet asiat, jotka eivät sovi korskuvalle sonnille. "Itsekäs" on paha sana, joka sisältää moraalisen tuomion. Ja koska Birdy on hyviksien puolella eikä koskaan voi olla moraalisesti väärässä, tämä tuomio on väärä tuomio, jonka esittäjän kanssa ei neuvotella, ei älyllisesti keskustella, häntä ei yleensäkään enää voida tunnustaa oman itsen vertaiseksi. Hän on pahis, ja nyt Birdyä kiinnostaa enää vain esittää standardiarvionsa pahiksen motiiveista: joko pahis on onnettomasti ihastunut Birdyyn itseensä, tai sitten pahis ei siedä Birdyä - mikä ei tietenkään koskaan voi johtua siitä, että Birdyssä olisi mitään vikaa, vaan ainoastaan siitä, että pahis ei siedä Birdyn kaltaista vahvaa ja upeata naista. Luonnollisesti tämän taustalla taas on se, että pahis ei siedä vahvoja ja upeita naisia ollenkaan (syyt tähän selvitetään pitkällisellä pseudofreudilaisella selostuksella ja pahiksen "mielipiteet" psykologisoidaan pelkän lapsuudessaan kieroon kasvaneen hullun kouristuksenomaisiksi, robottimaisiksi pakkomielteiksi, joita tasapainoinen, vahva ja upea nainen ei tietenkään ota vakavasti eikä niiden kanssa keskustele), vaan haluaa pakottaa kaikki naiset kotiin tikahtumaan kirkuvien ipanoiden housuista tirsuvien ruskeiden liejujen imelänruokaisaan lemuun. Tietenkin kaikkien naisten velvollisuus on tässä tilanteessa nousta yhdessä pahista vastaan Birdyä puolustamaan; jos joku ei sitä tee, hänen olemassaolonsakin voidaan kyseenalaistaa (tästä erinomainen esimerkki oli se, kun Birdy kiisti Maria Kristiinaa olevan fyysisenä henkilönä olemassakaan ja epäili häntä minun keksimäkseni epähenkilöksi).

Oleellinen osa pahikseksi leimaamista on tietysti se, että riippumatta siitä miten asiallisesti opponentti on arvostellut Birdyä, tämän selitetään aina "raivostuneen" tai "vetäneen herneen nenään". Miehethän ovat Birdyn maailmassa testosteronihumalassaan toikkaroivia ja riehuvia sarvikuonoja, jotka myrskyisän tunne-elämänsä riepoteltavina jatkuvasti puskevat viattomia ohikulkijoita sieraimet huurussa ja korskuvasti mylvähdellen. Luonnollisesti Birdyn lukijat eivät vaivaudu tarkistamaan asiaa alkuperäisen tekstin kirjoittajalta, vaan tyytyvät oppiäitinsä viisauksiin - olisihan niiden epäileminen epäluottamuslause itselleen Pyhälle Naisasialle. Niinpä pahikseksi leimatun kirjoitusta arvostellaan isolla tanttajoukolla Birdyn vääristeltyjen kommenttien perusteella ja uhri joutuu sietämään esimerkiksi Birdyn anonyymien juoksilaiden asiattomuuksia ja paskanheittoa kommenttiosastossaan. Tällaisen provosoinnin vaikutuksesta enkelimäisinkin ihminen varsin nopeasti menettää malttinsa, jolloin Birdyn puheet örseltävästä sarvikuonosta vahvistuvat jälkikäteen tosiksi.

Aika pitkälti Birdy pystyykin näillä manipulointitaktiikoilla viemään varsinkin naisväkeä, mutta myös hännystelijämiehiä kuin pässiä narussa. Itse asiassa hän saa monessa tapauksessa itseään fiksummatkin naiset puolustamaan itseään sellaisilta osin kuin hän ei oikeasti ole puolustettavissa. Nämä naiset sitten tulkitsevat Birdyn lähinnä haukkumasanoista, vyön alle lyömisestä ja ilkeämielisyyksistä koostuvat vuodatukset parhain päin ja näkevät niissä syvällisyyttä, jota niissä ei alun pitäen ollutkaan, - ja tätä omaa tulkintaansa he sitten äänekkäästi kokevat puolustella tämän maailman sediksiä vastaan. Naisten ryhmädynamiikasta opettaa paljon se, että lauman tyhmin ja suupaltein pystyy noin vähällä järjellä dominoimaan älykkäämpiään, jopa haudan takaa (Valerie Solanas, Andrea Dworkin ym.).

Tommin pommi

Tommi kirjoitti seuraavanlaista:

En tiedä miksi kutsutaan sivistymättömiä ihmisiä, jotka haluavat käydä kovinkin kulturelleista. Moukka tai nousukas viittaavat johonkin ammoin kuolleeseen sosiaaliseen systeemiin. Yllättävää kyllä, sellaisia tapaa aina joskus harvakseltaan, ja yleensä he ovat naisia. Näitä lenitoja. En oikein tiedä pitäisikö heille nauraa vai nolostua heidän puolestaan. Ei varmaan ainakaan jälkimmäistä, koska mitäpä sitä turhaan motkottaa asiasta, josta ei ole toisille haittaa.

Luulen kuitenkin, että enemmän kuin mikään muu, Panua pännii tämä ihmisryhmä. Hän on aika usein kirjoittanut naisista, joiden lattea ksenofilia ei oikein sovi mitenkään sellaisen kanssa yhteen, että joku esimerkiksi lukee oikeasti kohdemaan kirjallisuutta. Poru nuorten naisten fasistisesta pahuudesta ja sellaisesta on sitten vain pieni sivujuonne.

En tiedä voinko allekirjoittaa tätä ihan tuosta vain, mutta myönnän, että jonkin todella tärkeän oivalluksen jäljillä Tommi tässä ainakin taitaa olla. Koetan kommentoida parhaani mukaan.

Muistaakseni sama Tommi sanoi joskus nyysseissä tunteneensa nuoren naisen, joka käytti eri asioita harrastavia miehiä huvimestareinaan. Tyttö oli olevinaan kiinnostunut eri harrastuksista ja hakeutui niistä innostuneiden miesten seuraan. Miehet tietenkin näyttivät kädestä pitäen niin golf- kuin pleikkariotteetkin, koska luulivat saaneensa kivan ja söpön kumppanin, jonka kanssa saisivat jakaa harrastuksensa. - Tässä muuten nähdään, että kiltin nörttimiehen haave ei todellakaan ole mikään tissimonsteri-seksinainen, vaan ennen muuta mukava ja kotitarpeiksi söpö tyttö, jonka kanssa voisivat puuhata kaikenlaista yhdessä. - Aikansa huvimestaria pompotettuaan tyttö sitten jätti tämän ja etsi itselleen uuden huvimestarin, jota käytti samalla tavalla hyväkseen.

Tämä on toinen puoli siitä ilmiöstä, jota Tommi kuvaa tuossa ylempänä olevassa sitaatissa: naiset ovat harvoin mistään kiinnostuneita sillä tavalla kuin miehet ovat. Evi Sönder muisteli joitakin aikoja sitten äkkiarvaamatonta joutumistaan hempukoiden seuraan mieleenpainuvasti:

Minua ärsytti suunnattomasti se, että hempukat puhuivat hölynpölyä ja läpäläpää. Että heidän mielipiteensä olivat älyttömän tyhmiä. Että he halveksivat ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita vaikkapa tähtitieteestä tai mistä tahansa tieteestä. Ihan kuin hempukat olisivat halunneet pönkittää tyhmän blondin kuvaa, jota he siinä niin ponnekkaasti edustivat. Heillä kaikilla oli kyllä poikakaverit ja omakotihaaveita ja vauvakuumetta ja aleshoppailusuunnitelmia (hei kato joo alet alkaa jo juhannukselta) ja lempimeikkivoidetta ja plaa plaa plaa.

"Ja mä sanoin sille ett mä haluun kuule nyt vaan ett sä paat ton kirjan pakettiin enkä mitään esitelmiä eise kirja mulle tuu kuvittele se luuli ett mä luen jotain lintukirjoja" ja sitten hempukat päivittelivät kaikkia kamalia tilanteita, joissa jonkun asian innokkaat harrastajat ovat yrittäneet kertoa harrastuksestaan hempukoille, miten naurettavia sellaiset ihmiset ovat ja mitä he oikein heistä kuvittelevat. Ja niin edelleen. Hempukoiden hempukkamaailma oli parasta mitä he tiesivät ja he ylläpitivät sitä olemuksellaan ja puheillaan.

Miehenä olemisen ja sopivan naisen hakemisen suuria tragedioita on, että naiset ovat keskimäärin melko hempukkamaisia, ja tämä koskee kyllä merkittävässä määrin juuri niitäkin naisia, joiden voisi päältä katsoen luulla olevan muuta kuin hempukoita, tai jotka ovat kovasti olevinaan muuta kuin hempukoita. Psykonarttujutuissani on useammin kuin kerran ollut kyse siitä, että seuraani on tunkeutunut nuori nainen, joka on ollut kovasti olevinaan samalla tavalla innostunut esim. näistä kielijutuista kuin itse olen. Mutta tällaisten tyttöjen sisään on aina viritetty hempukkapommi, joka räjähtää sillä siunaaman hetkellä kun alan oikeasti uskoa heidän tutkijanuteliaisuutensa olevan jotain muuta kuin showta ja valehtelua. Yhtäkkiä asianomainen muuttuu lenitaksi ja hempukaksi ja ihmettelee, mitä vittua minä hänestä oikein kuvittelen, mokomakin koulukiusattu runkkari ja joka suhteessa oikeaa ihmistä huonompi olento.

Ongelman ydin on tietysti se, että jos Panu sanoo olevansa kiinnostunut Irlannista, se tarkoittaa että Panu osaa iiriä sujuvasti sananlaskuja myöten, mutta jos Vulvosentriina (geneerinen ns. hempukan tai lenitan tai psykonartun nimi) sanoo olevansa kiinnostunut Irlannista, se tarkoittaa että Vulvosentriina haluaa juoda jännittäviä irlantilaisia kaljoja jännittävässä irlantilaisessa miljöössä ja levittää haaransa yhdelle tai mieluiten useammalle jännittävälle irlantilaiselle miehelle. Tämäkin vielä kävisi päinsä, jollei Vulvosentriinalla olisi pakonomainen tarve hakeutua Panun seuraan ja esittää Panulle olevansa samalla tavalla kiinnostunut Irlannista kuin Panukin, ja jos Panulla (tai geneerisellä ATM-runkkarilla) ei olisi voimakasta tarvetta ja halua uskoa ja toivoa Vulvosentriinan todella tarkoittavan samaa asiaa puhuessaan Irlanti-innostuksestaan. Juttu päättyy sitten poikkeuksetta riitaan, koska Vulvosentriina osoittautuu tuollaiseksi piilohempukaksi, joka on kovasti koettanut peitellä hempukkuuttaan esittämällä sen lattean, yleisluontoisen ja epäspesifin ksenofiliansa Panun Irlanti-harrastukseen verrattavana ilmiönä.

Kuvayritys

Näkyy tämä Bloggerin uusi kuvanpostaustyökalu sitten toimivan. Tuo kuva on siis otettu silloin huhtikuun lopussa 2004, kun meillä oli se iso mielenosoitus iirin kielen virallistamiseksi. Pitkätukkainen renttu puku päällä olen minä, oikeanpuoleinen kaveri on Julian de Spáinn, iirinkielisyysnuorten puheenjohtaja.

Tuota julistetta minulla ei valitettavasti ole itselläni, vaikka jossain taitaa olla kyllä postikortin kokoisia pikkujäljennöksiä tallella. Onneksi tämä kuva löytyi netistä. Siinä pitäisi lukea AN LÁ MÓR - Siúl ar son Stádas Oifigiúil don Ghaeilge san Aontas Eorpach - Walk for Official Status of the Irish Language in the European Union - Stádas - Dé Sathairn, 24 Aibreán 2004 - Saturday, 24 April 2004 - Teacht le Chéile: Am: 2:00 I.N. - Gairdín Cuimhneacháin (Cearnóg Pharnell) go Dáil Éireann - Paráid ar an tSráid! - Gathering Point: Time 2:00 P.M. - Garden of Remembrance (Parnell Square) - To Dáil Éireann - Feet on the Street!

Röökit vittuun, perkele

Jos sielunne sietää ja vakaumuksenne vaatii, allekirjoittakaa vetoomus savuttomien ravintoloiden puolesta nettiosoitteessa http://muumilaakso.org/~jristani/savuton/.

En uskalla luvata pimppaa kaikille AT-miehille, jos sivistynyt, savustumaton irlantilainen pubikulttuuri tuodaan meillekin, mutta uskallan väittää, että naisettomien, muuten mukavien kaverien mahdollisuudet sukupuoliyhdyntöihin kasvavat merkittävästi, jos rööki saadaan pois juottoloista ja niihin tulee enemmän fiksua, tupakoimatonta porukkaa. Irlantilaiset kokemukseni viittaavat vahvasti tähän suuntaan.

Feministinen korruptio

Johan minä tätä osasin epäilläkin, mutta nyt se on sitten vahvistettu: Ruotsissa on paljastunut mehevä feministinen korruptioskandaali. Tasa-arvoministeriö on jakanut olemattomille nais- ja tyttöyhdistyksille melkein miljoona kruunua, jotka rahanjakelusta vastannut virkamies (virkanainen, olettaisin) on pannut plakkariinsa.

On kieltämättä vaikeaa päättää, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kun kiihkofeministit näkevät yhteiskunnassa kaikkialla salattuja patriarkaalisia rakenteita ja salaliittoja, joiden vastustamiseksi naiset ovat velvollisia tekemään yhteistyötä, onkin osoittautumassa, että naisjärjestöt itse ovat muodostuneet juuri sellaiseksi "näkymättömäksi imperiumiksi", joksi ne ovat koettaneet maalata miesvallan.

Nyt pitäisi ottaa selvää siitä, ovatko esim. eduskunnan naisverkoston touhut täällä Suomessa kaikilta osin laillisia. En ihmettelisi, vaikka niidenkin jäljiltä löytyisi yhtä jos toistakin.

PS. Kommenttipuolella muutama merkintä sitten nimim. CalleC huomautti jonkun Jessica Sunin kirjoittaneen Voima-lehdessä, että naisten tulisi aina valita sänkykumppaneikseen tosimiehiä akateemisten nynnyjen sijasta, koska nämä on aivopesty feminismillä epämiehekkäiksi surkimuksiksi. Heh. Ensin piti olla pehmoa ja herkkää, ja juuri sillä siunaaman hetkellä kun miehet alkoivat oppia, että sitä kovisshowta ei tarvitse esittää, vaan saa olla oma kiltti itsensä, niin silloinkos akat käänsivät kelkkansa ja alkoivat vaatia väkivaltaista tosimiestä.

Sanonpahan vain: Jos naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa lisääntyy ja raaistuu moninkertaisesti, akat ovat totisesti ansainneet jokaisen turvonneen naaman, jokaisen katkenneen leukaluun, jokaisen murtuneen kylkiluun.

Paskahuorat

Toveri Enimmäkseen nimetön on taas päivittänyt, pitkästä aikaa. Tämä sitaatti on aivan pakko levittää laajemmalle:

Miehet ovat helppoja ja se - miehen iskeminen - onnistuu melkein millä tahansa taktiikalla. Paitsi ulostamalla julkisesti ja ryntäämällä sitten sohimaan miestä palavalla tupakalla.

Tapaus oli sellainen, että nuori isotissinen nainen kakki Toverin nähden julkisesti pusikossa ja yritti sen jälkeen kähmiä Toveria kädellä, jossa oli palava tupakka.

Maistelkaamme tätä uutta nuoren suomalaisen naisen nimitystä: paskahuora. Sehän kuulostaa - realistiselta!

Kasakat

Näin omituista unta. Minun oli saatava kaikki kirjani lentomatkalle Irlantiin (unessa kirjat oli saatu mahtumaan kolmeen matkalaukkuun, heh heh) ja kun tulin vessassa käytyäni hakemaan niitä odotushuoneesta, joka jostain syystä oli uimahallin pukuhuoneen näköinen kaikkine lukittavien koppien riveineen, odotushuoneen suurten pöytien (?!) ääressä oli pelkkiä kasakoita. Siis kasakoita. Kookkaita venäjää puhuvia miehiä korkeat turkislakit päässä miekka vyöllä. Niiden kanssa piti sitten puhua venäjää, mikä oli tukalaa. Laukkuni kyllä sain, mutta yksi niistä oli avattu. Epäilin - mutten sanonut sitä ääneen - että kasakat olivat nuuskineet tavaroitani etsien niistä varastettavaa. Saatuaan tietää, että olin suomalainen, kasakat antoivat minulle kasakkakuoronsa mainosjulisteen, josta ilmeni, että he tulisivat Helsinkiin esiintymään elokuussa.

Johtuukohan tämä siitä, että huomasin ainoan itse keksimäni kielitieteellisen vitsin levinneen laajempaankin tietoon.