Pyhissä maissa ja pahoissa

MK:n kanssa vietimme illan elokuvissa. Kyseessä oli tietysti Kingdom of Heaven, taivas maan päällä, vauhdikas tarina keskiajalta, jolloin kiihkouskonnollisuuksissaan öyhöttävät temppeliherrat sytyttivät silkkaa ilkeyttään sodan ristiretkeläisten Jerusalemin kuningaskunnan ja muslimeja johtaneen Saladinin eli Salah al Dinin välille (din tarkoittaa uskoa, uskontoa, mutta en tiedä mitä salah tarkoittaa, pitäisi kai lopultakin hankkia se arabian sanakirja). Tarina päättyi tietysti siten, että ristiretkeläisten viimeinen taistelu teki asianmukaisen vaikutuksen kelpo Saladiniin, joka antoi eloonjääneiden vetäytyä rauhassa valloitetun kaupungin raunioista. Hupaisin hahmo oli mukavuudenhaluinen arkkipiispa, joka loppuvaiheessa vaati Jerusalemin puolustusta johtanutta Baliania henkikullan säilyttämiseksi kääntymään vaikka muslimiksi. Luonnollisesti Allahu akbaria huutaneet arabisoturit näyttäytyivät selvästi ainakin temppeliherroja sympaattisempana porukkana. Elokuvan loppu- tai epilogivaiheen ironia osui kohdalleen.

Vitsi on jo vanha, mutta toistetaan se vielä kerran: maa, johon on valunut viattomien uhrien verta, on pyhä. Tämän takia puhumme Pyhästä Maasta. Niin, ja älkäämme myöskään unohtako Pyhää Venäjää. Pyhittämistä jatketaan paremmankin asian väärtillä innolla joka päivä, kuten uutisista selviää.

Meemi

Tyylittömästä Tajunnanvirrasta löytyi juuri minulle tarkoitettu meemi.


1. Ota hyllystäsi viisi kirjaa...
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke sekä
6. viidennestä koko kirjan viimeinen virke.
7. Tee virkkeistä jono.

Who would have thought that the storm blows harder the farther it leaves Paradise behind? Sunnuntaina päätimme lähteä eväsretkelle. Is iad sin Aodh Mac an Bháird agus a dheartháir, Feargal. Strindbergs reaktionära ställningstagande i kvinnofrågan hade blivit för mycket. And then it was cold, cold, and completely dark, as she took them through alone.

Kirjat olivat Benedict Andersonin Imagined Communities, Pasi Jääskeläisen Missä junat kääntyvät, Niall Ó Dónaillin Na Glúnta Rosannacha, Per I. Gedinin Litteraturens örtagårdsmästare ja Guy Gavriel Kayn The Summer Tree. Koska olen tunnetusti poikkeuksellisen mukava mies, kerron, mitä tuo iirinkielinen lause tarkoittaa: "He olivat Aodh Mac an Bhaird" - nykyään se kirjoitetaan ilman aksenttia a:n päällä - "ja hänen veljensä Feargal." Kirja, josta tämä on peräisin, on Ulsterin iirinkielisistä kirjailijoista tunnetuimpien, siis Griannan veljesten, kotiseudun historia. Tuo viittaus Strindbergin taantumuksellisiin naisasenteisiin taas tulee Strindbergin kustantajaa Bonnieria käsittelevästä kirjasta.

Blogimaailman surkein esitys

Viime päivinä Blogistanissa on näköjään herättänyt tiettyä huomiota se säälittävä pelle, joka vuosi sitten terrorisoi Peter Elkin kommenttiosaston olemattomiin. Kyseessä on tietenkin nimimerkki Finnpundit, josta näkee yhdellä vilkaisulla, mitä lajia hän on. Surkimus hakee huomiota jenkkilibertaristi Finland for Thoughtin kommenttiosastolta - kyseinen FfT on tyypillinen muita maita ymmärtämätön amerikkalainen, provincial bigot, joka ei juurikaan tunnu vaivautuvan sopeutumaan yhteiskuntaamme - onhan hän libertaristikin, siis amerikkalaisten oman fundamentalismin ja totalitarismin kannattaja. (Suomalaiset tytöt toki pitävät auliisti pimppaa tarjoamalla hänen vieraantumisen tunteensa loitolla, hänhän on jännittävä ulkomaalainen ja puhuu kaiken lisäksi sitä kieltä, jota täällä osaa mongertaa amis ja jopa luonnontieteilijäkin.) Finnpundit on mitä ilmeisimmin oikeistolaisessa ympäristössä kasvanut suomalainen, joka on aivopesty ajattelemaan, että demarien sun muiden kommunistien touhut ovat pilanneet täkäläisen yhteiskunnan peruskoululla ja sosiaaliturvalla. (Todellisuudessa ongelma on, että kun kaikki peruskoulussa koulutetaan, myös roskaväen lapset, pelkkä oikeistolainen koti ei riitä enää takaamaan pojille menestystä elämässä, ja sehän on sekä poikien että heidän vanhempiensa mielestä niin väääääärin.) Niinpä häiskä on sitten lähtenyt vapauden ja purukumin kotimaahan kultaa vuolemaan siinä uskossa, että se on hänen todellinen ideologinen kotimaansa, kuten Neuvostoliitto aikoinaan kommunistien.

Siellä onkin sitten osoittautunut, että jenkkilässäkin edellytetään ainakin maahanmuuttajilta oikeaa lahjakkuutta ja koulutusta hyviin asemiin pääsemiseksi, pelkkä oikeistolaisuus ja röyhkeys ei riitä. Mutta koska Finnpundit ei voi ottaa lusikkaa kauniiseen käteen ja myöntää, että paskan myivät vaikka priiman tilasin - koska hän ei voi myöntää vanhempien antaneen hänelle väärät ja huonot elämänarvot - hän syyttää sitten omasta epäonnistumisestaan Suomea ja suomalaisia ja Eurooppaa vähän yleisemminkin. Tuoreimmassa heitossaan hän vaati meille kuolemaa ja tuhoa, minkä jälkeen hänellä on otsaa syyttää kaikkia muita kiihkoilijoiksi ja fanaatikoiksi. Moiseen fanatismiin Suomea kohtaan kukaan oikea amerikkalainen ei tietenkään vaivautuisi: vain kotimaansa myynyt ismenniekka, joka ei pysty myöntämään hävinneensä kaupoissa, kykenee tuollaiseen spesifisti suuntautuvaan vihaan.

Mitään kovin syvällistä analyysiä Finnpundit ei harrasta, kunhan jauhaa monomaanisesti loputtomiin Suomesta vapaamatkustajien maana. Meikäläinen tiedonvälitys on hänelle tietysti sosialistien propagandaa. Hänen juttunsa ovat juuri niin ikävystyttävää, omaa kehäänsä kiertävää toistoa kuin mielisairaiden tarinat yleensäkin. Kovin usein hän ei bloggaa, sillä sanottavaahan hänellä ei koskaan ole; mahdollisesti hänellä on jenkkilän oloissa, jotka ovat aika armottomat maahan muuttaneita toistaitoisia luusereita kohtaan, melko rajalliset mahdollisuudet päästä tietokoneelle kirjoittelemaan.

Sanalla sanoen en ymmärrä, miksi Blogistan vaivautuu välittämään moisesta katkerasta luuserista, joka lienee jo roskapöntöistä ruokansa hakeva street lunatic. Hän on jo rangaistuksensa saanut. Jos hän tulee kommenttiosastoille remuamaan, hänen juttunsa on helppo poistaa.

Lem

Timo kyseli tuossa juuri suhdettani Lemin tuotantoon. No, se suhde on juuri niin lämmin kuin tästä kädessäni olevasta Tähtipäiväkirjojen alkukielisestä versiosta voi päätellä. Valitettavasti en ole onnistunut hankkimaan puolaksi muita Lemin teoksia kuin Nuhan ja hänen suomeksi ilmestymättömän, kaksiosaisen katsauksensa scifin pulp- ja klassikkokausiin, Fantastyka i futurologia. Suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi olenkin sitten lukenut kaiken käsiini osuvan - ruotsiksi oli pakko lukea ainakin Doskonała próżnia (Det perfekta tomrummet) sekä Ciemność i pleśń (Mögelmörkret), saksaksi taas tutustuin jo 18-vuotiaana pilotti Pirxin (Opowiadania o pilocie Pirxie) seikkailuihin, joita pidettäneen yleisesti välityönä, valmistelevina tutkielmina Lemiä niin kovasti kiinnostaneesta robottiaiheesta. Saksaksi Pirxin seikkailut ovat ilmestyneet kahdessa niteessä, Terminus ja Die Jagd, joista minulla on jälkimmäinen omana, jollei se sitten ole jo kulunut olemattomiin. Terminuksen sisältämät Pirx-jutut luin ruotsinkielisestä kokoelmasta Rymdpiloten Pirx, joka löytyy ainakin Turun kaupunginkirjastosta, tai löytyi ennen.


Lem on niitä kirjailijoita, joihin mielelläni palaan nostalgiasyistä. Ensimmäinen omilla rahoilla kirjakaupasta ostamani kirja (Saksasta tilattuja pokkareita ei lasketa) taisi itse asiassa olla Kyberias. Erään kerran minulta meni ilta pilalle, kun veljeni oli vohkinut luettavakseen Kyberiakseni, josta olin aikonut nautiskella. (Sen muuten pitäisi olla suomeksi nimeltään Kyberiadi, eikä Kyberias.) Valitettavasti en ole sitäkään onnistunut hankkimaan mistään puolaksi. Pitäisi varmaan yrittää kovemmin. Alkuteksti täytyy nimittäin joskus vielä nähdä. Suomentaja on nero - esimerkiksi juristin ja jumalaattori ovat täysin hillittömiä keksintöjä. Suomennos on muuten tehty englanninkielisestä käännöksestä.



Ja jos nyt joku ei tiedä, mitä vehkeitä ovat juristin ja jumalaattori, niin juristimella tarkoitetaan tietysti lainopillista neuvonantajaa, jonka toinen Kyberiaksen kahjoista keksijähahmoista, joko Trurl tai Klapausius, valmisti kaatamalla kattilaan öljyä ja elektroniikkakomponentteja. Kun tämä puuro alkoi aikanaan puhua, keksijä kysyi siltä lainopillisia neuvoja. - Jumalaattori taas oli teknillinen laite, jonka korkeimman mahdollisen teknisen kehitystason saavuttanut sivilisaatio rakensi Jumalan korvikkeeksi, jollen väärin muista.


Lem kuului oleellisesti yläaste- ja lukioikäni scifivaiheeseen. Siinä missä hylkäsin scifin vuosikausiksi - olen oikeastaan palannut kunnolla sen pariin vasta yli kolmekymppisenä - Lemistä en luopunut oikeastaan koskaan, ja vaikka puolan opiskeluni tärkeimpiä innoittajia oli halu lukea Miłoszia alkukielellä, Lem tuli heti kintereillä. Nuhan alkuteos Katar - sana ei tarkoita (ainakaan pelkästään) katarria vaan nimenomaan nuhaa (myös eräissä saksan murteissa Katarrh on nimenomaan nuha) - oli ehkä ensimmäinen puolaksi kokonaan lukemani kirja. Ostin sen Poznańista elokuussa 1989. Siitä näkee jo päältä, että ainakin kansidesignin puolesta se edustaa uutta aikakautta puolalaisessa kirjapainotaidossa. Typografia on Puolassa aina osattu - tämäkin kirja oli painettu hienostuneella, pyöreämuotoisella antiikvalla, joka ei tainnut olla ihan Timesiä, mutta jotain sinnepäin - mutta sen lisäksi kirjan kannet oli koristeltu jollain futuristis-scifistisellä, mutta ei osoittelevalla eikä räikeällä motiivilla. Se oli suoraan sanoen hyvin länsieurooppalaisen scifikirjan näköinen painotuote. Valitettavasti tästä kauniista kirjasta ovat lehdet alkaneet putoilla. Lieneekö tallessakaan enää?


Nuhassa tärkeintä tunnetusti on ilmapiiri. Itse asiassa Nuhan ajatteleminen auttaa kummasti sopeutumaan nykyajan hämmentäviin ilmiöihin, joiden edessä tunnen useinkin olevani samalla tavoin hämmentynyt kuin Nuhan päähenkilö, jonka nimi ei ollut Arthur Adams eikä George Simpson, vaan John - "mutta äitinne taisi kutsua teitä Jeaniksi", koska Johnin äiti oli kanadanranskalainen. John oli allergiasta kärsivä astronautti, jonka olisi heinänuhansa vuoksi pitänyt jäädä varamieheksi, mutta joka pääsikin oikealle avaruuslennolle. Johnin asema toisen luokan astronauttina toi aina mieleeni Valituista Paloista pikkupoikana lukemani lyhennelmän Apollo 11 -astronautti Collinsin muistelmateoksesta Carrying the Fire, joka kirjallisuutena pesee vaivatta suurimman osan scifistä. (Jos Ilkka Kokkarinen ei vielä ole lukenut sitä, kehotan vakavasti häntä paikkaamaan ammottavan aukon sivistyksessään.)

Ei ihan vielä esikoiskirjailijaa, mutta...

Sain kirjeen kustantajalta. Iirikirjani ei ihan vielä ole kustannussopimuskunnossa, mutta tietty selkeästi määritelty omarbetning tekisi siitä jo paremman. Kustannustoimittajan antamat neuvot ovat osapuilleen samoilla linjoilla kuin omakin arvioni, ja olen jo ryhtynyt parantelemaan käsikirjoitusta.

Kuulemma aihe on semmoinen, että yhteistyö riikinruotsalaisen kustantamon kanssa on kannattavuussyistä aivan välttämätöntä. Toisin sanoen jos saan kirjan julkaisukuntoon, Ruotsin markkinat ovat heti avoinna. Ja Ruotsissa tunnetusti opetetaan iiriä yliopistossa. Täytyy siis nostaa rimaa, vaikka kirja onkin tarkoitettu etupäässä populääritieteelliseksi.

Aivan eri aiheesta: netistä löytyi ilmaiseksi koneelle ladattavassa muodossa se sama hepreankielisen Vanhan testamentin editio, jonka kalliilla rahalla ostin viime vuonna. Mukana tuli vielä kaksi raamatunkäännöstä, hepreankielinen Uuden testamentin käännös ja nykyhepreaan(kin) orientoitunut alkeiskurssi. Muutenkin netistä löytyy ilmaista heprean oppimateriaalia - tekstejä, videoita, konkordansseja, kursseja, kielioppia - sellaisia määriä, että sillä kouluttaisi kokonaisen armeijan rabbiineja.

Opetelkaa siis hepreaa. Ei tule kalliiksi. Sitä paitsi siitä on oikeasti apua myös arabian opettelussa. Yhtäläisyydet ovat minullekin ilmeisiä jo tällä alkeistasolla. Niin, ja hepreaa opiskelemalla voi näyttää keskisormea sekä muslimifundiksille että uusnatseille. Mikäs sen hauskempaa.

Sitä paitsi hepreaksi voisi kirjoittaa typerien uusnatsien oveen TÄÄLLÄ ASUU VITUN UUSNATSIMULKKU. Aina voi toivoa, että siitä kulkee ohi joku Mossadin agentti, jolle juolahtaa mieleen käyttää mielekkäällä tavalla hyödyksi se viimeinen dum dum -luoti.

Trzeci Maja w Wolnej Polsce

Toukokuun kolmas päivä on taas ollut Puolan kansallispäivä siitä saakka kun maa vapautui säälimättömän ja julman Ryssän armottomasta ikeestä. Sen kunniaksi nousemme kaikki seisomaan, otamme hatun päästämme ja laulamme kansallislaulun:

Jeszcze Polska nie zginęła,
Póki my żyjemy,
Co nam obca przemoc wzięła,
Szablą odbierzemy.

Marsz, marsz, Dąbrowski,
Z ziemi włoskiej do Polski,
Z twoim przewodem
Łączym się z narodem.

("Puola ei ole vielä menetetty, niin kauan kuin me elämme.
Minkä vieras väkivalta meiltä otti, sen otamme sapelilla takaisin.
Mars, mars, Dąbrowski, Italian maasta Puolaan.
Sinun johdollasi liitymme kansaan.")

Nuorena miehenä, kun en vielä osannut puolaa hyvin, menin käymään maassa - elokuussa 1989. Vaikka ns. perestroika ja glasnost (jotka muuten ovat puolaksi przebudowa ja jawność) olivatkin jo avanneet maata sananvapaudelle, "se asemapäällikön näköinen tyyppi", myös eteläamerikkalaisilta sotilasdiktaattoreilta tuttuun tapaan mustia laseja pitänyt Wojciech Jaruzelski, istui yhä kuin tatti Belwederissä, Varsovan presidenttipalatsissa, ja - kuten olen sittemmin voinut lukea, myös SB (paikallinen turvallisuus- tai pikemminkin turvattomuuspalvelu) oli yhä toiminnassa ahdistellen oppositiota. Samalla kuitenkin väistämätön oli jo käynnissä. Maassa oli pidetty ensimmäiset edes osittain vapaat sejmin vaalit, ja kansa oli kokoontunut radiovastaanottimiensa ääreen kuuntelemaan, kuinka oikeassa parlamentissa väitellään. Välillä joku puhujista sai kuulijat nauramaan, ja siihen yhtyivät kotonaan myös radion kuuntelijat täynnä helpotusta: meitä eivät enää hallitse aurinkolaseja sisätiloissa pitävät yrmeät tinanapit salakabinettiensa kätköistä, vaan kaltaisemme ihmiset, jotka jopa nauravat. - Tietenkään ei monta vuotta mennyt siihen, kun kansa oli jo väsynyt parlamentin alituisiin riitoihin, siihen, mitä ruotsiksi kutsutaan nimellä polsk riksdag (!) ja puolaksi suorasukaisemmin polskie piekło, ja saatoin jo itse aavistaa, että siihen ei kauaa menisi, kun tästä ekstaattisesta myrskystä jo selvittäisiin synkemmille vesille. Mutta kuten isossa kirjassa sanotaan, kaikella on aikansa: on aika heitellä kiviä ja kerätä kivet, aika valittaa ja aika tanssia riemusta, aika olla skeptinen ja kyyninen ja aika heittäytyä yleiseen ilonpitoon,

czas rodzenia i czas umierania,
czas sadzenia i czas wyrywania tego, co zasadzono,
czas zabijania i czas leczenia,
czas burzenia i czas budowania,
czas płaczu i czas śmiechu,
czas zawodzenia i czas pląsów,
czas rzucania kamieni i czas ich zbierania,
czas pieszczot cielesnych i czas wstrzymywania się od nich,
czas szukania i czas tracenia,
czas zachowania i czas wyrzucania,
czas rozdzierania i czas zszywania,
czas milczenia i czas mówienia,
czas miłowania i czas nienawiści,
czas wojny i czas pokoju.
(lähde)


Siinä voi nähdä jotain symboliikkaa, että toukokuun kolmantena ei juhlita mitään ratkaisevaa sotavoittoa eikä itsenäisyysjulistusta, vaan toukokuun 3. päivänä 1791 julistettua perustuslakia. Vanha aatelisten tasa-arvoon perustuva Rzeczpospolita, kuningaskunta, joka oli samalla tasavalta, oli ajautunut venäläiseksi protektoraatiksi, koska sejmissä eli valtiopäivillä jokaisella aatelismiehellä oli liberum veto eli rajoittamaton veto-oikeus...

Sejmin puhemies: O ile zgoda jest, przejdźmy do następnej sprawy... ("Jos kerran siitä ollaan yhtä mieltä, siirrytään sitten seuraavaan asiaan...")

Ääni sejmistä: Nie ma zgody. ("Ei ole yksimielisyyttä.")

Sejmin puhemies: Jak to nie ma? ("No mikä ettei?")

Ääni sejmistä (ja tällä kertaa se karmii selkäpiissä asti jokaista läsnäolijaa): Nie pozwalam. ("Minä en salli.")


Liberum veto, jonka puitteissa yhden ainoan aatelismiehen heittämät sanat nie pozwalam saattoivat kaataa mitä järkevimmätkin esitykset valtiopäivillä, ja liberum conspiro, joka tarkoitti suunnilleen vapaata kapinointioikeutta yksityisarmeijoineen sillä ehdolla, että kapinasta, tai konfederacjasta eli kapinoitsijoiden yhteisöstä ja kapinan tarkoituksista ja tavoitteista, oli asianmukaisesti ilmoitettu kuninkaan viranomaisille (jos ei, kyseessä oli rokosz eli laiton kapina), on mielellään nähty vapauden ja demokratian symboleina. Demokratia ulottui vain aatelismiehiin, mutta näistäkin suuri osa oli gołotaa eli maatonta maalaisaatelia, szlachta brukowaa eli kaupunkien katukiveystä mittailevaa maatonta aatelia tai szlachta zagrodowaa eli aitausaatelia, juuri sitä maaköyhää maalaisaatelia, jonka erotti talonpojista vain aitaus - tai Suomessa tutun anekdootin mukaan se, että nämä aateliset menivät rukkaset käsissä heinätöihin, kun maaorjatalonpojilla ei ollut edes rukkasia. Ajatus, että kuka tahansa gołotan edustaja oli periaatteessa yhtä iso herra kuin todelliseen varakkaaseen magnateriaan kuuluva öykkäri, oli tosiaankin omiaan luomaan demokraattista pelottomuutta isoja herroja kohtaan...

Kuningas: Milcz błaźnie! ("Suu kiinni, pelle!")

Kazimierski: Błaznem nie jestem, lecz obywatelem, który wybiera królów i obala tyranów! ("Minä en ole mikään pelle, vaan kansalainen, joka valitsee kuninkaat ja kaataa tyrannit!")

Mutta viime kädessä juuri liberum veto ja liberum conspiro kaatoivat Puolan.


Nierządem Polska stoi, trafnie ktoś powiedział,
Lecz drugi odpowiedział, że nierządem ginie.
Pan Bóg nas ma za błaznów. I to prawdy blisko,
Że między ludźmi Polak jest Boże igrzysko.

Ne edustivat libertaristien nykyään saarnaamaa vastuutonta ja kaoottista vapautta, ja on varsin kuvaavaa, että itsenäisen Puolan kaatoivat yhteistyössä Venäjän kanssa nimenomaan rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat aatelismagnaatit juuri väärinkäyttämällä liberum vetoa ja liberum conspiroa - julistaen, että niistä ei voitu luopua, koska ne olivat yhtä kuin puolalaisten ikiaikainen vapaus, mutta estäen niiden avulla kaikki uudistukset, joilla olisi saatu kavennettua venäläisten valtaa. Aateliston keski- ja alaluokka, jolla oli eniten menetettävää, kannatti toukokuun kolmannen päivän perustuslakia, johon kuului oleellisena osana, että liberum veto ja liberum conspiro korvattaisiin moderniin demokratiaan kuuluvilla enemmistöpäätöksillä ja yhdellä julkisella armeijalla yksityis- ja ryhmäkunta-armeijoiden asemesta. Siis - moderniin demokratiaan siirtyminen tarkoitti vapautusta libertarismin ikeestä. Se on toukokuun kolmannen päivän sanoma.

Mutta mitä sitten tulee siihen "Voiton päivään", jota inhalla Ryssänmaalla on lähipäivinä tarkoitus juhlia...

Kto powiedział, że Rosjanie to są bracia nas Lechitów,
Temu pierwszy w łeb wypalę pod kościołem Karmelitów!

("Joka sanoi, että venäläiset ovat meidän puolalaisten veljiä,
sille ensimmäisenä ammun napin otsaan Karmeliittakirkon luona!")

Kun Puolassa viime vuonna muisteltiin Varsovan kansannousua, Venäjän suurlähettiläs toimitti juhlijoille idioottimaisen kirjeen, jossa hän muun muassa julisti: "Jestem przekonany, że najważniejsze, o co powinniśmy dbać, to bezcenne doświadczenie wspólnych działań w latach II wojny światowej narodów o odmiennej historii, kulturze i tradycjach politycznych, narodów, które łączyła walka ze wspólnym wrogiem". (...) "W ziemi polskiej spoczywają szczątki 600 tys. żołnierzy radzieckich, którzy polegli wyzwalając Polskę od najeźdźców faszystowskich".(...) "Pamięć o bohaterach Powstania Warszawskiego, jak i owoce naszego wspólnego zwycięstwa są święte". - "Olen vakuuttunut siitä, että tärkeintä, mistä meidän tulisi välittää, on rajattoman arvokas kokemuksemme yhteistyöstä, jota toisen maailmansodan vuosina harjoittivat historialtaan erilaiset valtiot yhteisen vihollisen kukistamiseksi. [...] Puolan maaperässä lepäävät niiden 600 tuhannen neuvostosotilaan ruumiit, jotka kaatuivat vapauttaessaan Puolaa fasistisista hyökkääjistä. [...] Varsovan kansannousun sankarien muisto on pyhä, kuten yhteisen voittomme hedelmien muisto." Sitä vastoin Ribbentrop-Molotov -sopimuksen muiston herra suurlähettiläs on unohtanut. Kuten eräs kapinan osanottaja, Bogdan Hryniewicz, sanoi vastaukseksi lähettilään kirjeeseen:

"Żadnej kooperacji nie było, oni wszyscy czekali, żeby nas wykończyć. Pisanie o tym, że była jakaś kooperacja w czasie II wojny światowej to fałszowanie historii."

"Mitään yhteistyötä ei ollut, he kyttäsivät vain tilaisuutta tehdä meistä selvää. On historian väärentämistä kirjoittaa, että toisen maailmansodan aikana oli minkäänlaista yhteistyötä [puolalaisten ja neuvostoliittolaisten välillä]."

Itse asiassa Neuvostoliiton = Venäjän käsitykseen yhteistyöstä puolalaisten kanssa sisältyivät mm. seuraavat asiat:

- Puolan miehittäminen yhteistyössä Saksan kanssa;
- puolalaisten upseerien joukkomurha Katyńissa;
- kyseisen joukkomurhan tietoinen piilotteleminen rakentamalla tahallisesti Valko-Venäjän natsismin uhrien pompöösin propagandistinen muistomerkki melkein samannimiseen Hatynin kylään (80-luvulla muuten silloisen riippumattoman rauhanliikkeen edustajat Neuvostoliiton kylään kutsumina ottivat kyseisellä muistomerkillä puheeksi sen oikean Katyńin joukkomurhan - ja tämän näki silloin Suomen televisiosta);
- ideologisesti "väärällä" puolella olleen Armia Krajowa -vastarintaliikkeen jäsenten vangitseminen ja jopa teloittaminen "fasisteina", samalla kun mitätön kommunistinen terroristiryhmä Gwardia Ludowa/Polska Armia Ludowa julistettiin suuriksi sankareiksi ja ainoaksi oikeaksi vastarintaliikkeeksi. (Sen porukan kuuluisin isku kohdistui saksalaisten upseerien klubin kahvilaan: kyseessä oli puhdas terroriteko, joka vain yllytti saksalaiset kostamaan siviileille. Iskuun osallistui muuten nuorena miehenä Bohdan Czeszko, joka sittemmin tuli tunnetuksi kommunistisena propagandakirjailijana. Hänen kommunistisesta näkökulmasta kirjoitetusta sota-aikoja kuvaavasta romaanistaan Pokolenie, "Sukupolvi", Andrzej Wajda kuitenkin aikoinaan teki samannimisen elokuvan, joka on ainakin Wajdan oman työn kehityksen kannalta merkittävä. Kirja muuten löytyy puolaksi Turun kaupunginkirjastosta, ehkä se pitäisi yleissivistyksen takia lukea. Uusia painoksia tuskin tulee, mikä ei taida olla suuri vahinko.)

Venäjän nykyisestä historiankäsityksestä on tarkoin siivottu pois totuus kaikesta siitä epäreilusta ja vastenmielisestä, mihin Neuvostoliitto - tuo kyltti, jonka takana Venäjän bisneksiä tässä välillä joitakin vuosikymmeniä hoidettiin - syyllistyi. Sen takia pidän oikeasti valitettavana, että Halonen menee Moskovaan Putinin popedapäivää juhlimaan. Se ei ole oikein Venäjää kohtaan, joka ei ikinä nouse ylös ravasta, saastasta ja maksoittuneesta veri- ja aivokudospuurosta, ennen kuin venäläiset ottavat kollektiivisen vastuun Neuvostoliiton raakuuksista samalla tavalla kuin saksalaiset ovat ottaneet kollektiivisen vastuun natsien raakuuksista. (Sinä aikana kun saksalaiset ottivat vastuun natsien raakuuksista, Saksan Liittotasavallasta tuli esikuvallisen hyvinvoipa ja kansanvaltainen valtio. Sinä aikana kun venäläiset ovat pakoilleet omaa vastuutaan Neuvostoliiton rikoksista, Venäjän asiat ovat menneet entistä pahemmin päin helvettiä. Tässä on - rohkenen väittää - jonkinlainen kausaliteettisuhde.) Se ei ole oikein Puolaa, Tšekkiä, Slovakiaa eikä Baltian maita kohtaan, ja he ovat meidän unionikumppaneitamme EU:ssa. Tämän pitäisi ihan oikeasti merkitäkin jotain.

Ai, miksikö tätäkin merkintää on raskautettu sellaisella määrällä puolan kieltä? No tietenkin siksi, että ojczyzna - polszczyzna.

Treenipunnus valovuosien takana

Tästä muuten saa hienon taustakuvan. Se on Ketun tähtikuviosta kurkkiva Käsipunnussumu M27, vai lieneekö suomeksi Treenipainosumu - kertokaa minulle, viisaammat, mikä sen suomenkielinen nimitys on. Kuten asiaan kuuluu, tiedän sen kyllä iiriksi: Réaltnéal an Tromáin Lúith. Pikkupoikana populääritähtitieteellisiä kirjoja lukiessa tunsin aina kylmiä väreitä selkäpiissäni, kun jollakin tähtitieteellisellä kohteella oli NGC-alkuinen tunnus, koska sellaiset olivat yleensä galakseja jossain ylimaallisen kaukana - nyttemmin tiedän, että NGC tarkoittaa "Tähtisumujen, tähtijoukkojen ja galaksien uutta yleisluetteloa", joten siihen kuuluu myös täällä Linnunradassa sijaitsevia sumumaisia kohteita - esimerkiksi tämä treenipaino on NGC6853.

Öljyhuippu

Kun en ole aiemmin ottanut kantaa öljyhuippuun, niin teenpä sen tässä.

Minä en usko, että öljyhuippu merkitsee katastrofia. Tässä iässä olen jo oppinut ottamaan rennosti. Alan pikkuhiljaa luottaa siihen, että etevät nuoret insinöörit, kuten Markku Jantunen, ottavat asian riittävässä määrin omakseen, jotta asiat saadaan lutviutumaan edes siedettävälle mallille hyvissä ajoin. On mahdollista, että ydinvoima on merkittävä osa ratkaisua tai sitten ei, pysyvästi tai tilapäisesti - en ole varma siitä, että Markun hehkuttama hyötöreaktoritalous on niin keskeisellä sijalla kuin hän arvelee, tavanomaisissa fissiovoimaloissa käytettävä torium lienee merkittävämpi. On mahdollista, että maailmalla joudutaan merkittävienkin geopoliittisten uudelleenjärjestelyjen eteen - ennen kaikkea Yhdysvaltain valumisen ansaittuun kolmannen maailman kurjuuteen toivoisi tapahtuvan niin, ettei siitä olisi meille harmia. Mutta samalla pidän mahdollisena, että me onnistumme selviämään Kekkosen kusi sukassa -metodia käyttäen joltisellakin kunnialla.

En minä sitä minään hirveänä katastrofina pidä, jos nyt vihreät joutuvat siirtymään yhdeksi konservatiiviseksi poliittiseksi voimaksi muiden samanmoisten sekaan ja Markku ja muut insinöörit (jotka muuten puheissaan kuulostavat yhtä virkistävän nuorilta ja reippailta kuin vihreät silloin ennen vanhaan, kun minä olin teini-ikäinen luonnontieteilijäidealisti joka halusi pelastaa maailman) astuvat siihen yhteiskunnalliseen rooliin, joka hippi-idealisteilla oli ennen. Annetaan poikien yrittää. Aika aikaa kutakin. Tuskin he missään kohdassa pääsevät missään mielessä liian pitkälle - sitä varten yhteiskunnassa on riittävästi kontrollimekanismeja ja -ryhmiä. Ja joka tapauksessa he ovat meidän puolellamme. On oikein virkistävää nähdä, että maassamme ainoastaan vihoviimeiset luuserit nöyristelevät Yhdysvalloille, mutta nämä reippaat nuoret insinöörit ovat isänmaan erillisestä intressistä tietoinen, jenkkeihin asianmukaisen epäluuloisesti suhtautuva voima.

Mutta jos olisin Suomen presidentti, diktaattori tai imperaattori, asettaisin neuvottelukunnan pohtimaan sitä, miten Suomi voisi hyödyntää öljyhuippua noustakseen kaikkia muita maita hallitsevaksi, johtavaksi ja sortavaksi valtioksi. Kaikenlaisen innovaatiohömpötyksen sijasta olisi syytä härskisti vedota asiantuntijoiden suuruudenhulluuteen ja raakaan nationalismiin. Ne ovat varsin tehoisia voimia, kun ne pannaan innovaation moottoriksi. Mitään tyhjänpäiväisempää ei ole kuin koota yhteen joukko ikävystyneitä laskutikkumiehiä ja sanoa, että innovoikaa nyt. Ehei. Ei kukko käskien. Annetaan heille mieluummin sellainen motiivi, jolla ennenkin on lennetty tähtiin.

Eikä tämä merkitse, että olisin missään mielessä luopunut omasta vihertävästä vasemmistolaisuudestani. Otan vain lukuun sen mahdollisuuden, että olen väärässä ja nuoret insinöörit ja erektuslaiset oikeassa. Myös kaikenlaisten tiinakaareloiden toivoisi pohtivan sitä mahdollisuutta. Mutta eivät he pohdi, ja juuri siksi he kuuluvatkin menneeseen maailmaan.

Moolokin suihin vaan

Tiina Kaarelan päiväkirjasta paljastuu lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia: hänellä on tytär, joka ilmeisesti on naimisissa italialaisen kanssa, ja tuntuu sekä vävy että tämän kotimaa kovasti anoppia miellyttävän. Kuten tiedämme, Italiassa ei tiedostava feminismi juurikaan poikien kasvatukseen puutu; ja sekä Italiassa että Espanjassa tavalliset lehtikioskit notkuvat täynnä sen luokan pornoa, että varsin paatunutkin suomalainen hätkähtää. Nuoria poikia ei syyllistetä pornon tiiraamisesta, vaan se nähdään normaalina vaiheena nuorukaisen elämässä. Ja kas kummaa: näistä pornon keskellä varttuneista nuorukaisista tulee käypiä aviomiehiä ja unelmavävyjä suomalaisille feministeille - niille samoille, jotka omistavat merkittävän osan ajastaan nuorten suomalaisten poikien (sekä omien poikien että muidenkin) syyllistämiselle siitä, että nämä tiirailevat pornoa.

Toisin sanoen: Samalla kun he omassa ja tyttäriensä elämässä hyväksyvät sen, että hyvä mies on sellainen, jota ei ole koko herkän murrosikänsä ajan syyllistetty siittimestään, he tekevät kaikkensa, jotta heidän omista pojistaan ei tulisi hyviä, parisuhdekelpoisia ja onnellisia miehiä. Heidän feminisminsä voisi ottaa vakavasti maailmanparannusaatteena, jos he joko kammoksuisivat rasismiin verrattavalla inholla machomaiden miehiä tai ainakin osoittaisivat selviä merkkejä jonkinlaisesta kulttuurisokista joutuessaan kohtaamaan nämä miehet ja heidän häpeilemättömän ja anteeksipyytelemättömän miehekkyytensä. Mutta silloin kun tällainen tumma ja komea ja ennen kaikkea itsetuntoinen mies ilmaantuu maisemiin, naisten biologinen ohjelmointi kolkkaa tainnoksiin heidän aatteellisen ja tiedostavan omantuntonsa.

Käytännössä siis tiedostava feminismi tarkoittaa, että omat pojat kasvatetaan itsetunnottomiksi luusereiksi, ajetaan yksinäisyyteen, vanhapoikuuteen ja siitä väistämättä seuraavaam depressioon ja itsemurhaan, samalla kun omat tyttäret kasvatetaan preferoimaan reippaita ja itsetuntoisia poikia, siis niitä, joiden elämää feminismin ja profeminismin hirvittävä syövytysmyrkky ei ole päässyt polttamaan puhki. Jos kerran edistyksellinen aate vaatii teitä tappamaan poikanne, niin tekisitte sen edes armeliaasti pistoolilla, esimerkiksi pojan nukkuessa, ja menisitte sen jälkeen pää pystyssä ja ylpeinä marttyyreina vankilaan - naisjärjestöillä ei todellakaan olisi mitään vaikeuksia (eikä takuulla mitään moraalisia estoja) järjestää tukitoimintaa äideille, jotka vakaumuksesta tappavat poikansa, "koska miespuolisen olennon hyysääminen aikuiseksi on rikos ihmiskuntaa kohtaan" tms. Mutta ilmeisesti olette sekä pelkureita että sadisteja, koska ette ole valmiita menemään vankilaan vakaumuksenne puolesta (naisia - ilmiselviä murhaajiakin - ollaan hyvin haluttomia tuomitsemaan pitkiksi ajoiksi vankilaan, joten selviäisitte poikienne murhasta varmaan parilla vaivaisella vuodella) ja koska saatte ilmeisesti jotain perverssiä nautintoa siitä, että ohjaatte vuosien aivopesulla ja syyllistämisellä poikanne hitaan kuoleman tielle.

Himosta hihkuen ja hytkähdellen, nautinnosta nytkähdellen seivästävät äidit poikansa vartaaseen Moolokin suusta nousevien liekkien korvennettavaksi, hiljaiselle tulelle, löysään hirteen.

Murha, päästäkää etsivät irti

Lá (Nuacht.com) raportoi, että ns. Verisunnuntaihin ("Sunday bloody Sunday") aikoinaan osallistunut entinen Coldstream-kaartin kersantti, "armeijan paras tarkk'ampuja" Mike Norman on löydetty murhattuna. Murhan syyksi arvellaan - ja tämä näyttää olevan myös New Scotland Yardin etsivien teoria - kersantti evp:n hallussa olleita tietoja Ison-Britannian armeijan asiattomuuksista ja laittomuuksista Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Tietenkin myös IRA:ta epäillään.

Spurgujen rotu, krapulaisten kansakunta

Vein MK:n tänään junalle. Odotetusti kaupunki oli täynnä juhlinnan väsyttämiä juoppoja. Olennot, jotka epäilemättä pari päivää sitten olivat kauniita nuoria naisia, olivat nyt turpeasilmäisiä kassialmoja räkä poskella, joiden haalarin rinnassa piimi vanha yrjö ja joiden äänet olivat ryyppäämisestä seitsemän oktaavia normaalia matalammalla. Siitä huolimatta he pitivät itseään jumalan lahjoina miessukupuolelle ja ölähtivät pienimmästäkin aiheentapaisesta, tai varsinkin ilman aihetta: Viddu midä bangha ädjä guviddenged ängä undä ngää shaadanga! Seurueet, jotka olivat aloittaneet juhlintaputken reippaina keskiluokan edustajina, uhkailivat ja haistattelivat nyt keskenään kuin laitapuolen kulkijoiden räyhäremmit. Housut repsottivat avoimina ja penikset syöksivät valtoimenaan nestettään sadelätäköiden mausteeksi. Syntyi vaikutelma, että koko Suomessa ei muita asukaan kuin öyhöttäviä spurguja.

Minä vilpittömästi ihmettelen, miten vappu voi olla kännäämisen ja seksin juhla, jos ne nätit tytötkin sitten ryyppäävät itsensä sellaisiksi yrjöisiksi spurguttariksi, ettei heihin tee mieli koskea tikullakaan. Mutta nätit tytöthän suurelta enemmistöltään ovat vastenmielisiä - kauniita katsella, mutta löyhkäävät esimerkiksi tupakalta matkojen päähän. Kauniit tytöt polttavat selvästi todennäköisemmin tupakkaa kuin nuoret naiset keskimäärin. Tämä johtuu siitä, että tupakointi on osa samaa ilmiötä kuin ajan ja vaivan uhraaminen kaunistautumiseen: tyylin voittoa substanssista. Täytyy näyttää kauniilta ja tyylikkäältä, vaikka keinot sitten olisivatkin epäterveellisiä ja vahingollisia. Jos tupakointi kuuluu oleellisena osana tavoiteltuun kokonaistaideteokseen, niin sitten on tupakoitava. Piste.