Olen avannut uuden blogin, joka liittyy venäjänkielistä nykyproosaa käsittelevään projektiini. Koska hankkeen tarkoituksena on laatia aihetta käsittelevä tietoteos ruotsiksi, ja koska en periaatteessa enää halua harjoittaa minkäänlaista suomenkielistä kulttuurityötä ilmaiseksi, blogi on vain ruotsinkielinen.
Jag har startat en ny blogg, som handlar om modern rysk prosalitteratur. Bloggen är bara på svenska, eftersom den hänger ihop med mitt projekt som går ut på att skriva en omfattande svenskspråkig bok om temat - dessutom har jag inga avsikter att idka någon sorts kulturarbete på finska, om jag inte får betalt.
lauantai 6. lokakuuta 2018
perjantai 5. lokakuuta 2018
Äärioikeisto inisee jo falsetissa - Extremhögern skriker redan i falsett
 |
| "Ryssland har blivit ett vapen att slå nationalistiska partier med. Men nationalistiska partiers uppsving beror inte på Ryssland. Det beror på dålig invandringspolitik, på de problem som globaliseringen medför och på den ökande känslan att stater inte längre försvarar sina medborgares intressen." |
Äärioikeiston erehtymätön Mestari tuntuu kakkivan housuunsa pelosta nyt kun hänen viiteryhmänsä Venäjä-yhteyksistä puhuvat muutkin kuin minä (kannattaa muistaa, että hän aikoinaan luonnehti ajatusta äärioikeiston yhteistyöstä Venäjän kanssa Panu Höglundin vainoharhaksi, joten olen ihan mestarin omastakin mielestä ollut aikaani edellä - ja kuten Stanisław Jerzy Lec sanoi, monet aikansa edelle ehtineet ovat joutuneet odottamaan sitä saapuvaksi hyvin epämukavissa pakopaikoissa). Yllä on hänen epätoivoinen yrityksensä selittää, että ei siellä mitään vanjaa ole, vaikka kuulemme jo tykkien jyskeen Juuttahalta.
Extremhögerns ofelbare Mästare förefaller skita i byxorna av skräck nu, när det inte bara är jag som talar om samarbete mellan Ryssland och hans referensgrupp (kom ihåg att han på sin tid kallade denna tanke för Panu Höglunds förföljelsemaniska vanföreställning, så det är t o m självaste Mästaren som medger att jag hunnit före min tid - och som Stanisław Jerzy Lec sagt, har många som hunnit före sin tid fått invänta den på mycket obekväma tillflyktsorter). Ovan kan vi se hans förtvivlade försök att insistera, att några ryska trupper inte syns, fast vi redan hör kanonerna vid Jutas.
Aluksi hän lässyttää huonosta maahanmuuttopolitiikasta. Joo, on totta että nykyinen maahanmuuttopolitiikka on huonoa ja loukkaa ihmisoikeuksia. Tämä johtuu siitä, että Halla-ahon oma puolue pääsi tuossa vaalikauden alussa mestaroimaan maahanmuuttopolitiikkaa. Sanalla sanoen: äänestäkää Jussi Halla-ahoa panemaan kuntoon Jussi Halla-ahon jäljiltä pilalle mennyt maahanmuuttopolitiikka? Ehkä ei sentään.
Till att börja med svamlar han någonting om dålig invandringspolitik. Visst är det sant att den nuvarande invandringspolitiken är dålig och kränker mänskliga rättigheter. Det beror på att det var Halla-ahos eget parti som i början av valperioden kom åt att mixtra med invandringspolitiken. Borde vi alltså rösta på Jussi Halla-aho för att rätta till den erbarmliga invandringspolitik som Jussi Halla-aho infört? Kanske ändå inte.
Maahanmuuttojankkaus on tietysti poikaparalla jo niin selkärangassa, että hän luultavasti alkaisi selittää jotain liian sallivasta maahanmuuttopolitiikasta, vaikka Suomen rajoille suunnilleen ammuttaisiin pikkuvauvoja. Kuten tiedetään, Suomen maahanmuuttopolitiikka on aina ollut niin tiukkaa kuin länsimaan voi olla. Kun Halla-aho pääsi sotkemaan asioita, siitä tuli tiukan lisäksi myös oikeusvaltion vastaista, koska mitään muita kiristyksiä siihen ei juuri voitu tehdä.
Stackars killen har tjafsat om invandring så länge, att han antagligen skulle börja snacka skit om alltför fri invandring även i det inte längre så otroliga fallet att man skulle skjuta ihjäl bäbisar vid de finländska gränserna. Som vi vet har invandringspolitiken i Finland alltid varit precis så sträng som den i ett liberalt västligt land alls kan vara. När Halla-aho tilläts lägga sig i saken, blev den också oförenlig med rättsstatligheten, eftersom det inte riktigt gick att genomföra några andra åtstramningar.
Tyypillisesti Halla-ahon kulttilaisten vaatimat asiat ovat olleet osa jo voimassa olevaa politiikkaa. Useammin kuin kerran kulttilaiset ovat ehdottaneet sellaisia maahanmuuttopoliittisia linjauksia, jotka itse asiassa olisivat sallivampia kuin Suomen nykyiset menettelytavat.
Det som medlemmarna i Halla-ahos kult kräver brukar typiskt vara redan i kraft. Fler än en gång har kultmedlemmarna faktiskt föreslagit sådana invandringspolitiska linjedragningar som egentligen är mindre stränga än den nuvarande politiken.
Selitys on tietenkin se, että kultin uskovaiset uskovat mitä tahansa, mitä Halla-ahon blogista tai kultin nettikeskustelulaudoilta lukevat, mutta sanomalehtiä tai Tilastokeskusta he eivät usko. Absurdeimmatkin väitteet maahanmuutosta ja muslimeista menevät läpi, jos ne silittävät tämän porukan ennakkoluuloja myötäkarvaan. Toisin sanoen: jos Halla-aho tai joku muu kultin kellokas sanoo, että maahanmuuttajilla on esimerkiksi erioikeus raiskata ja murhata ilman rangaistusta, se menee heittämällä läpi, ja kulttilaiset alkavat sitten vaatia "lainmukaisia rangaistuksia rikoksista myös maahanmuuttajille" - lapsellisen vakuuttuneina siitä, ettei sellaisia vielä ole.
Förklaringen är att kultmedlemmarna tror vad som helst vad de läser i Halla-ahos blogg eller på kultens webbforum. Dagstidningar eller Statistikcentralen tror de inte, men de mest absurda påståenden om muslimer och invandring tas på dödligt allvar om de motsvarar kultmedlemmarnas fördomar. Alltså: Om Jussi Halla-aho eller någon annan kultkoryfé påstår att invandrare har privilegiet att ostraffat våldta och mörda, kommer kultfanatikerna inte att ifrågasätta det, utan de börjar snarast möjligt kräva "laga brottspåföljder även för invandrare" - barnsligt övertygade att dessa särskilt behöver införas.
Johdonmukainen seuraus tästä tietenkin oli se tapaus tässä hiljattain, kun persut Halkku etunenässä julistivat Suomen olevan tällä hetkellä täysin vailla rajavalvontaa ja pelkästään naapurimaiden huolehtivan siitä, ettei tänne noin vaan tulla. Tämähän on ihan oikeasti loukkaavaa mm. rajavartiolaitoksen väkeä kohtaan.
En naturlig konsekvens av allt detta var det som skedde nyligen: sannfinnarna med Halla-aho i spetsen förkunnade att Finland för närvarande helt saknade gränsbevakning och att det bara var grannländerna som såg till att obehöriga ej ägde tillträde till Finland. Det här var faktiskt en direkt förolämpning bl a mot gränsbevakningsväsendet i landet.
Siis: kun maassa toteutetaan sellaista rajapolitiikkaa, jota Halla-aho itse on ollut päättämässä, hän kertoo meille viattomalla naamalla, että rajamme ovat enemmän auki kuin koskaan! Kuinka monta kertaa vielä pitää toistaa, että äärioikeiston ("maahanmuuttokriitikoiden") propagandalla ei oikeasti ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä maahanmuuton todellinen tilanne on?
Alltså: Finland har infört en gränsbevakningspolitik som Halla-aho själv varit med och beslutat om, men högstdensamme Halla-aho förklarar för oss med oskyldig min att våra gränser är mera öppna än någonsin! Hur många gånger måste jag upprepa, att extremhögerns ("invandringskritikernas") propaganda inte står i något sammanhang med det verkliga invandringstillståndet i landet?
Käsitystä maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta on todistettavasti ollut propagoimassa Venäjä. Esimerkiksi Saksassa paikalliseen venäläisvähemmistöön (oikeastaan paikalliseen "inkeriläisvähemmistöön" eli venäjänsaksalaisiin paluumuuttajiin) kuuluvat, saksan kieltä vain rajoitetusti osaavat henkilöt ovat osoittaneet mieltä sellaisten alaikäisiin kohdistuneiden raiskausten johdosta, jotka ovat osoittautuneet valhetarinoiksi. Venäläisiksi valheiksi. Samantyyppisellä valheella MV-lehti pelasti persut uhkaavalta vaalitappiolta juuri sopivasti viime eduskuntavaaleissa.
Föreställningen om att invandringspolitiken misslyckats har bevisligen spritts av Ryssland. I Tyskland har till exempel representanter för den lokala ryska minoriteten (egentligen för den lokala "ingermanländska", alltså före detta rysslandstyska, befolkningsgruppen) anordnat demonstrationer mot utlänningar som våldtar barn - men de våldtäkter som dessa demonstrationer motiverats med har visat sig vara påhittade. Alltså: lögn och förbannad dikt, och ryssarna förstår sig ju på att skriva dikter.
"Globalisaation tuomia ongelmia" arvostelemassa on jo toistakymmentä vuotta ollut se vasemmistolainen nuoriso, jota Halla-aho luonnehti "kiviä heitteleviksi vasemmistohuligaaneiksi" ja josta hän aikoinaan kirjoitti blogissaan seuraavan lauseen: "Mitä kala tekee? Ui. Miten kalan uiminen lopetetaan? Pannaan kala päiviltä. Mitä vasemmistohuligaani tekee? Heittää kiviä. Miten vasemmistohuligaanin kivenheitto lopetetaan?"
De "problem som globaliseringen medfört" har sedan över tio år tillbaka kritiserats av precis den unga vänster som Halla-aho på sin tid karaktäriserade som "stenkastande vänsterhuliganer" och om vilken han i sin blogg skrev följande: "Vad gör en fisk? Fisken simmar. Hur får man fisken att sluta simma? Man tar fisken av daga. Vad gör en vänsterhuligan? Vänsterhuliganen kastar stenar. Hur får man vänsterhuliganen att sluta kasta stenar?"
Toisin sanoen silloin kun globalisaatio oli vasta lähtökuopissa, Halla-aho kehotti (implisiittisesti) tappamaan sen vastustajia ja kriitikoita. Nyt kun se on saanut hänenkin siunauksellaan vapaasti riehua vuosikaudet, hän on näkevinään siinä ongelmia. Ei pitäisi Halla-ahon heitellä kiviä kun kerran hän asuu lasitalossa, heh heh.
Alltså på de idylliska tider då globaliseringen ännu inte riktigt kommit i gång, uppmanade Halla-aho (implicit) sina läsare att ta av daga dess kritiker och motståndare. Nu har globaliseringen med hans goda minne grasserat i åratal, och plötsligt får han för sig att den medför problem. Halla-aho borde minsann inte kasta stenar när han bor i glashuset själv, haha.
Äärioikeisto ja uudet tiedustelulait - Extremhögern och de nya underrättelselagarna
Tiedustelulakeja ollaan uudistamassa, ja siihen tarvittiin perustuslain muutosta. Perussuomalaiset antoivat tietysti innokkaina tukensa, koska kokevat, että uudet lait valtuuttavat heidät vainoamaan poliittisia vastustajiaan. Katutason äärioikeistolaisilla on aivan päinvastainen ääni kellossa, Rajat kiinni -mesoajaliikkeistä Vastarintaliikkeeseen.
Underrättelselagarna ska reformeras, och det krävde en förändring i grundlagen. Förändringen stöddes givetvis med entusiasm av sannfinnarna, som inbillar sig att de nu legalt får förfölja sina politiska motståndare. Friluftsaktivisterna inom extremhögern ogillar dock detta, från huliganerna i rörelsen Stäng gränserna till självaste Motståndsrörelsen.
Nythän on niin, että Vastarintaliike on aika yksiselitteisesti Suomen poliittisen järjestelmän kaatamiseen pyrkivä väkivaltainen ääriliike, joka ei edes erityisemmin peittele asiaa propagandakirjallisuudessaan. Päälle päätteeksi heitä uhkaa parastaikaa toimintakielto. Heillä on siis omasta näkökulmastaan kaikki maailman syy suhtautua torjuvasti uusiin tiedustelulakeihin ja pitää niitä uhkana "yksityisyydelleen". Jos aikoo tehdä karkean, valtiopetoksellisen rikoksen, niin kai se potuttaa että hyväksytään lakeja jotka tekevät rikoksesta helpomman jäljittää.
Nu står det faktiskt så till att Motståndsrörelsen är en entydigt våldsam extremiströrelse som vill störta det politiska systemet i Finland och i sin propagandalitteratur medger det. Dessutom håller myndigheterna just på att tvångsnedlägga dess verksamhet. Rörelsen har sålunda all anledning i världen att avvisa de nya lagarna. Tänker man begå en grovt landsförrädisk förbrytelse, är man säkert sur över att det stiftas lagar som kringskär ens möjligheter att göra det utan att bli avslöjad.
Kadulla mesoamaan kokoontuvat, viinan ja rikollisen elämän syömät äärioikeistolaishuligaanit ja ihmisrauniot haaveilevat siitä että olisivat yhtä kovia kavereita kuin Vastarintaliikkeen sällit, mutta kun yleiskunto ei salli, heidän pitää tyytyä vain liepeilemään ja ihailemaan. Osa tätä liepeilyä on Perussuomalaisten haukkuminen nyt kun nämä tekivät moisen keljun tempun äärioikeistolle.
De högerextremistiska huliganer och lodisar som, alkoholiserade och småkriminella, samlas för att hålla oväsen på gatan drömmer om att vara lika tuffa som killarna i Motståndsrörelsen, men är inte riktigt i kondis och måste nöja sig med att beundra och idealisera "motståndsmännen". En del av detta är att skälla ned sannfinnarna som spelade extremhögern ett så lömskt spratt.
Eräät muut perussuomalais-äärioikeistolaisen terrorin uhrit ovat riemuinneet tästä äärioikeiston sisäisestä hajaannuksesta. Itse en kuitenkaan olisi noin optimistinen. Örkit tappavat toisiaan, mutta liittyvät yhteisrintamaksi heti kun ensimmäinen haltia tulee maisemiin; ja vastaavasti äärioikeistolainen pohjalieju vihaa demokratiaa ja oikeusvaltiota enemmän kuin se koskaan voi vihata Halla-ahoa. Viha leppyy ja aivottomat torakat äänestävät erehtymättömänä mestarina palvomaansa Halla-ahoa, kuten aivottomien torakoiden tapa on.
En del av de som fått lida av sannfinsk-högerextrem terror har varit glada åt denna splittring inom extremhögern. Jag är inte lika optimistisk. Orcher må döda varandra, men de försonas och bildar en samlad front när bara en enda alv dyker upp; och på ett motsvarande sätt hatar det högerextrema avskummet demokratin och rättsstaten mer än det någonsin kan hata Halla-aho. Vreden lägger sig och de hjärnlösa kackerlackorna röstar på den tillbedde, ofelbare Mästaren, som det anstår hjärnlösa kackerlackor.
Underrättelselagarna ska reformeras, och det krävde en förändring i grundlagen. Förändringen stöddes givetvis med entusiasm av sannfinnarna, som inbillar sig att de nu legalt får förfölja sina politiska motståndare. Friluftsaktivisterna inom extremhögern ogillar dock detta, från huliganerna i rörelsen Stäng gränserna till självaste Motståndsrörelsen.
Nythän on niin, että Vastarintaliike on aika yksiselitteisesti Suomen poliittisen järjestelmän kaatamiseen pyrkivä väkivaltainen ääriliike, joka ei edes erityisemmin peittele asiaa propagandakirjallisuudessaan. Päälle päätteeksi heitä uhkaa parastaikaa toimintakielto. Heillä on siis omasta näkökulmastaan kaikki maailman syy suhtautua torjuvasti uusiin tiedustelulakeihin ja pitää niitä uhkana "yksityisyydelleen". Jos aikoo tehdä karkean, valtiopetoksellisen rikoksen, niin kai se potuttaa että hyväksytään lakeja jotka tekevät rikoksesta helpomman jäljittää.
Nu står det faktiskt så till att Motståndsrörelsen är en entydigt våldsam extremiströrelse som vill störta det politiska systemet i Finland och i sin propagandalitteratur medger det. Dessutom håller myndigheterna just på att tvångsnedlägga dess verksamhet. Rörelsen har sålunda all anledning i världen att avvisa de nya lagarna. Tänker man begå en grovt landsförrädisk förbrytelse, är man säkert sur över att det stiftas lagar som kringskär ens möjligheter att göra det utan att bli avslöjad.
Kadulla mesoamaan kokoontuvat, viinan ja rikollisen elämän syömät äärioikeistolaishuligaanit ja ihmisrauniot haaveilevat siitä että olisivat yhtä kovia kavereita kuin Vastarintaliikkeen sällit, mutta kun yleiskunto ei salli, heidän pitää tyytyä vain liepeilemään ja ihailemaan. Osa tätä liepeilyä on Perussuomalaisten haukkuminen nyt kun nämä tekivät moisen keljun tempun äärioikeistolle.
De högerextremistiska huliganer och lodisar som, alkoholiserade och småkriminella, samlas för att hålla oväsen på gatan drömmer om att vara lika tuffa som killarna i Motståndsrörelsen, men är inte riktigt i kondis och måste nöja sig med att beundra och idealisera "motståndsmännen". En del av detta är att skälla ned sannfinnarna som spelade extremhögern ett så lömskt spratt.
Eräät muut perussuomalais-äärioikeistolaisen terrorin uhrit ovat riemuinneet tästä äärioikeiston sisäisestä hajaannuksesta. Itse en kuitenkaan olisi noin optimistinen. Örkit tappavat toisiaan, mutta liittyvät yhteisrintamaksi heti kun ensimmäinen haltia tulee maisemiin; ja vastaavasti äärioikeistolainen pohjalieju vihaa demokratiaa ja oikeusvaltiota enemmän kuin se koskaan voi vihata Halla-ahoa. Viha leppyy ja aivottomat torakat äänestävät erehtymättömänä mestarina palvomaansa Halla-ahoa, kuten aivottomien torakoiden tapa on.
En del av de som fått lida av sannfinsk-högerextrem terror har varit glada åt denna splittring inom extremhögern. Jag är inte lika optimistisk. Orcher må döda varandra, men de försonas och bildar en samlad front när bara en enda alv dyker upp; och på ett motsvarande sätt hatar det högerextrema avskummet demokratin och rättsstaten mer än det någonsin kan hata Halla-aho. Vreden lägger sig och de hjärnlösa kackerlackorna röstar på den tillbedde, ofelbare Mästaren, som det anstår hjärnlösa kackerlackor.
tiistai 2. lokakuuta 2018
Olin taas oikeassa - valitettavasti. Tyvärr fick jag rätt igen.
Laura Huhtasaaren uusin sekoilu osoittaa minun aina olleen oikeassa sanoessani, että äärioikeisto voi ottaa tähtäimeensä vaikka vihollisiksi mieltämiensä lapset. Vainoharhaiseksi syytitte, mutta katsokaa miten kävi.
Laura Huhtasaaris nyaste tilltag visar att jag hade rätt hela tiden när jag påstod att extremhögern är beredd att hota t om barn till de som den ser som fiender. Ni beskyllde mig för att vara paranoid, men kolla hur det gick.
Olen myös ennustanut, että koska tyypillinen äärioikeistolainen ei rakasta lapsiaan, tai koska hänen poliittinen kiihkomielisyytensä on perhesiteitä voimakkaampi, näemme vielä sellaisia tapauksia, että äärioikeistolaiset murhaavat omia lapsiaan ja koettavat lavastaa syylliseksi maahanmuuttajan, tai jonkun poliittiseksi vastustajaksi mieltämänsä. Tämä on nyt lähellä toteutumistaan. Tämän vaaran takia olisi perusteltua ottaa äärioikeistolaisten lapset huostaan rutiinitoimena.
Jag har också förutsagt att vi ännu kommer att se högerextremister som slår ihjäl sina egna barn och försöker framställa detta som politiska motståndares eller invandrares fel - något som beror på att en typisk högerextremist inte älskar sina barn, eller för att uttrycka det annorlunda: på att hans politiska nit är starkare än hans familjeband. Snart får ni säkert sanna mina ord. På grund av den här risken skulle det vara motiverat att rutinmässigt omhänderta barnen till alla högerextremister.
Laura Huhtasaaris nyaste tilltag visar att jag hade rätt hela tiden när jag påstod att extremhögern är beredd att hota t om barn till de som den ser som fiender. Ni beskyllde mig för att vara paranoid, men kolla hur det gick.
Olen myös ennustanut, että koska tyypillinen äärioikeistolainen ei rakasta lapsiaan, tai koska hänen poliittinen kiihkomielisyytensä on perhesiteitä voimakkaampi, näemme vielä sellaisia tapauksia, että äärioikeistolaiset murhaavat omia lapsiaan ja koettavat lavastaa syylliseksi maahanmuuttajan, tai jonkun poliittiseksi vastustajaksi mieltämänsä. Tämä on nyt lähellä toteutumistaan. Tämän vaaran takia olisi perusteltua ottaa äärioikeistolaisten lapset huostaan rutiinitoimena.
Jag har också förutsagt att vi ännu kommer att se högerextremister som slår ihjäl sina egna barn och försöker framställa detta som politiska motståndares eller invandrares fel - något som beror på att en typisk högerextremist inte älskar sina barn, eller för att uttrycka det annorlunda: på att hans politiska nit är starkare än hans familjeband. Snart får ni säkert sanna mina ord. På grund av den här risken skulle det vara motiverat att rutinmässigt omhänderta barnen till alla högerextremister.
maanantai 1. lokakuuta 2018
Mikä teki isänmaallisuudesta kirosanan? Varför har fosterländskhet blivit en svordom?
Jussi Niinistö itkeskelee, että isänmaallisuudesta on tehty kirosana, ja kysyy, miksi näin on päässyt tapahtumaan. No minäpä kerron. Meitä oli tässä maassa joskus kymmenen vuotta sitten aika paljon, jotka yritimme tehdä isänmaallisuudesta taas kunniallisen sanan, koko kansaa yhdistävän. Tulos oli, että juuri Jussi Niinistön viiteryhmä raivostui ja aloitti mielipuolisen mustamaalauskampanjan, jolla esimerkiksi minut ajettiin paitsioon ja käytännössä julkaisu- ja siteerauskieltoon koko suomenkielisessä mediassa.
Jussi Niinistö jämrar sig i medierna över att fosterländskhet blivit en svordom, och frågar, hur detta kunnat ske. Jag ska berätta hur. För ett tiotal år sen var det rätt många i det här landet - bland annat jag - som ville ge fosterländskheten en ny upprättelse, så att den kunde förena hela nationen. Resultatet var att det var precis Jussi Niinistös referensgrupp som blev rasande och inledde en vansinnig klappjakt, vilket innebar att t ex jag marginaliserades och i praktiken förbjöds att skriva eller att ens citeras i finska medier.
Hänen kaltaisensa katsoivat, että "isänmaallisuus" ei kuulunut kaikille, vaan ainoastaan hänenlaisilleen, ja toista mieltä olevia, toista kieltä puhuvia ja toisen värisiä piti saada mollata epäisänmaallisiksi. Juuri tällaisesta esimerkiksi minä olin pyrkinyt aktiivisesti eroon tarkoituksena luoda uusi talvisodanhenkinen isänmaallisuus, lippu, jonka alle voisivat kerääntyä niin ammattisotilaat kuin vanhat sivarit, niin kantaväestö kuin maahanmuuttajatkin. Mutta sitä eivät Jussi Niinistön kaverit voineet sallia.
Sådana som han ansåg att "fosterländskhet" inte var vår gemensamma egendom, utan endast tillhörde hans gelikar. De tyckte att det borde vara fritt fram för dem att beskylla för bristande fosterländskhet alla som var av annan åsikt, hade annan hudfärg eller talade ett annat språk än de. Det var precis det här t ex jag hade velat bli av med för att i stället skapa en ny fosterländskhet, en ny vinterkrigsanda, en flagga under vilken både yrkesmilitärer och gamla vapenvägrare, både majoritetsbefolkningen och invandrarna kunde samlas. Men det kunde inte Jussi Niinistös kompisar tillåta.
"Isänmaallisuuteen" on nykyään (taas) helppo suhtautua kyynisesti ja pilkallisesti, koska maan "isänmaallisimpana" puolueena esiintyy omavaltaisesti joukkio, joka tekee yhteistyötä Venäjän kanssa tarkoituksenaan Suomen vapauden ja oikeusvaltion tuhoaminen. On tietysti selvää, että kun Venäjän tarkoituksena on mädättää koko länsimainen demokratia sisältäpäin, sen viides kolonna aloittaa myyräntyönsä kaappaamalla ja mädättämällä juuri isänmaallisuuden käsitteen.
I dag är det (igen) lätt att förhålla sig cyniskt och hånfullt till ordet "fosterländskhet", eftersom ordet egenmäktigt beslagtagits av en liga som samarbetar med Ryssland för att tillintetgöra Finlands frihet och rättsstatlighet. Men när Ryssland nu tydligen åtagit sig att inifrån bringa till förruttnelse hela den västerländska demokratin, är det naturligt att dess femtekolonnare inleder detta genom att ta över och fördärva hela begreppet fosterländskhet.
Jussi Niinistö jämrar sig i medierna över att fosterländskhet blivit en svordom, och frågar, hur detta kunnat ske. Jag ska berätta hur. För ett tiotal år sen var det rätt många i det här landet - bland annat jag - som ville ge fosterländskheten en ny upprättelse, så att den kunde förena hela nationen. Resultatet var att det var precis Jussi Niinistös referensgrupp som blev rasande och inledde en vansinnig klappjakt, vilket innebar att t ex jag marginaliserades och i praktiken förbjöds att skriva eller att ens citeras i finska medier.
Hänen kaltaisensa katsoivat, että "isänmaallisuus" ei kuulunut kaikille, vaan ainoastaan hänenlaisilleen, ja toista mieltä olevia, toista kieltä puhuvia ja toisen värisiä piti saada mollata epäisänmaallisiksi. Juuri tällaisesta esimerkiksi minä olin pyrkinyt aktiivisesti eroon tarkoituksena luoda uusi talvisodanhenkinen isänmaallisuus, lippu, jonka alle voisivat kerääntyä niin ammattisotilaat kuin vanhat sivarit, niin kantaväestö kuin maahanmuuttajatkin. Mutta sitä eivät Jussi Niinistön kaverit voineet sallia.
Sådana som han ansåg att "fosterländskhet" inte var vår gemensamma egendom, utan endast tillhörde hans gelikar. De tyckte att det borde vara fritt fram för dem att beskylla för bristande fosterländskhet alla som var av annan åsikt, hade annan hudfärg eller talade ett annat språk än de. Det var precis det här t ex jag hade velat bli av med för att i stället skapa en ny fosterländskhet, en ny vinterkrigsanda, en flagga under vilken både yrkesmilitärer och gamla vapenvägrare, både majoritetsbefolkningen och invandrarna kunde samlas. Men det kunde inte Jussi Niinistös kompisar tillåta.
"Isänmaallisuuteen" on nykyään (taas) helppo suhtautua kyynisesti ja pilkallisesti, koska maan "isänmaallisimpana" puolueena esiintyy omavaltaisesti joukkio, joka tekee yhteistyötä Venäjän kanssa tarkoituksenaan Suomen vapauden ja oikeusvaltion tuhoaminen. On tietysti selvää, että kun Venäjän tarkoituksena on mädättää koko länsimainen demokratia sisältäpäin, sen viides kolonna aloittaa myyräntyönsä kaappaamalla ja mädättämällä juuri isänmaallisuuden käsitteen.
I dag är det (igen) lätt att förhålla sig cyniskt och hånfullt till ordet "fosterländskhet", eftersom ordet egenmäktigt beslagtagits av en liga som samarbetar med Ryssland för att tillintetgöra Finlands frihet och rättsstatlighet. Men när Ryssland nu tydligen åtagit sig att inifrån bringa till förruttnelse hela den västerländska demokratin, är det naturligt att dess femtekolonnare inleder detta genom att ta över och fördärva hela begreppet fosterländskhet.
sunnuntai 30. syyskuuta 2018
"Miksi vain valkoisten maiden pitää muuttua monikulttuurisiksi?" - "Varför är det bara vita länder som ska bli mångkulturella?"
Twitterissä eräs kirjoittelija kysyi:
En Twitterskribent ställde följande fråga:
"Miksi vain valkoisten maiden pitää muuttua monikulttuurisiksi? Miksi Afganistania, Irakia, Kiinaa tai Somaliaa ei vaadita muuttumaan monikulttuuriseksi? Miksi kukaan ei ole huolissaan siitä, miten mustia Afrikassa ollaan?"
"Varför är det bara vithyade länder som ska bli mångkulturella? Varför ställs inga krav på att införa mångkulturen i Afghanistan, Irak, Kina eller Somalia? Varför är ingen oroad över att alla är så svarta i Afrika?"
Kysymys ansaitsee asiallisen vastauksen. Ensinnäkään kukaan ei "vaadi" yhtään mitään maata muuttumaan monikulttuuriseksi. Se nyt vaan on käytännön fakta, että köyhät muuttavat rikkaisiin maihin, ja tätä pitää sitten jotain hallinnoida. Mutta tuon kysymyksen taustalla on selvästi jonkinlainen oletus, että Afganistan, Irak tai Kiina olisivat yksikulttuurisia.
Frågan förtjänar ett sakligt svar. Allra först är det ingen som ställer "krav" på att införa mångkultur någonstans. Det är bara ett praktiskt faktum att fattigt folk flyttar till rika länder och att denna situation på något sätt bör förvaltas. Men frågeställaren förefaller inbilla sig att Afghanistan, Irak eller Kina är monokulturella länder.
Itse asiassa Somalia aika pitkälti on maahanmuuttokriitikkojen ihannemaa yksikulttuurisuudessaan. Ja kuten tiedämme, Somalia on romahtanut valtio, jossa on vain alueellisesti toimivia hallituksia. Sitä vastoin Afrikassa on kulttuurisesti tilkkutäkkimäisiä valtioita, jotka pysyvät maanosan keskitasoon verraten paremmin pystyssä. Toisaalta yksi Afrikan vakaimmista ja demokraattisimmista maista, Botswana, on kohtuullisen yksikulttuurinen maanosan mittapuulla, koska 80 prosenttia väestöstä puhuu tswanaa äidinkielenään. Voi siis sanoa, että sen enempää yksi- kuin monikulttuurisuuskaan ei mitenkään itsestään selvästi tee mistään maasta vakaata eikä epävakaata.
Vad gäller Somalia kan man faktiskt säga att det är ett monokulturellt land som motsvarar det invandrarkritiska idealet. Och som vi vet är Somalia en kollapsad stat där det bara finns regionala regeringar. Å andra sidan finns det mångkulturella lapptäcken till stater i Afrika som klarar sig bättre än övligt är i världsdelen vad gäller samhällsfreden. Och - å tredje sidan - är Botswana, en av de mest stabila och demokratiska staterna i Afrika, relativt monokulturellt i jämförelse med grannländerna, eftersom 80 procent av befolkningen talar tswana som modersmål. Man kan sålunda konstatera, att varken monokultur eller mångkultur allena räcker till att vare sig stabilisera eller avstabilisera en stat.
Mutta puhutaanpa noista kolmesta muusta maasta.
Men låt oss tala om de där andra tre länderna.
Afganistanissa on kaksi virallista kieltä: dari (persian kielen afganistanilainen muoto) ja paštu (Afganistanin kansalliskieli, joka kuuluu iranilaisiin kieliin mutta jonka kielioppi on paljon mutkikkaampi ja vaikeampi kuin persian). Lisäksi maassa puhutaan mm. uzbekkia (turkinsukuinen kieli), turkmeenia (sekin turkinsukuinen kieli; ei ole kuitenkaan selvää, onko Afganistanin turkmeeni sama kieli kuin Turkmenistanin), balutšia (iranilainen kieli, joka ilmeisesti on läheisempää sukua kurdille kuin persialle) ja nuristanilaisia kieliä (ryhmä pieniä indoiranilaisia kieliä, joiden sijainti sukupuussa ei taida vieläkään olla aivan lukkoonlyöty).
Afghanistan har två officiella språk: dari (den lokala varianten av persiskan) och pashto (Afghanistans nationella språk, som ingår i den iranska grenen av indoeuropeiska språk men vars formlära är mycket mera komplicerad och svår än persiskans). Dessutom talas där bl a uzbekiska (ett turkspråk), turkmenska (även det ett turkspråk, men det är inte säkert om turkmenskan i Afghanistan är samma språk som dito i Turkmenistan), baluchiska (ett iranskt språk som antagligen är närmare släkt med kurdiskan än med persiskan) och nuristanska språk (en grupp små indoiranska språk, vars exakta släktskapsförhållanden med de övriga indoeuropeiska språken inte ännu är fastslagna).
Vielä suhteellisen hiljattain Afganistanissa puhuttiin myös mogoli-nimistä kieltä, paljon persialaisia vaikutteita saanutta mongolin (!) kielen murretta, mutta näyttää siltä, että koko sitä aiemmin puhunut etninen ryhmä, hazarat, on siirtynyt hazaragiin. Tämä vuorostaan on persian mogolilaisvaikutteinen murre. Kuten kaikki Leijapojan lukeneet tai siitä tehdyn elokuvan nähneet tietävät, Afganistanissa esiintyy jonkin verran rasismia hazaroita kohtaan; siihen liittyy uskonnollisia ristiriitoja, koska hazarat ovat yleensä šiiamuslimeita. Elokuvassa puhuttu kieli muuten on daria: omalla alkeispersiallani ymmärsin, kun pikkupojat uhosivat olevansa sultânhâ-é-Kâbûl, Kabulin sulttaaneja.
Historiskt sett är det ännu relativt nyligen som det fanns mongolisktalande i Afghanistan - deras språk hette egentligen mogol och hade av naturliga skäl tagit emot en massa persiska influenser, men sedan dess förefaller hela den etniska grupp som tidigare talat mogol, hazarafolket, ha övergått till hazaragi, en mongoliskpåverkad persisk dialekt. Som alla som läst romanen Flyga drake eller sett filmen vet, finns det en hel del rasism mot hazarafolket, vilket också beror på religiösa motsättningar, eftersom hazarafolket vanligen är shiamuslimer. Det språk som talas i filmen är förresten dari: med mina elementära kunskaper i persiska förstod jag när gossarna i filmen skröt att de var "Kabuls sultaner", sultânhâ-é-Kâbûl.
Irakissa on tunnetusti sekä arabian että kurdin kielen puhujia. Jonkinlainen turkmeenimurre löytyy sieltäkin. Tosin ainakin Wikipedia kertoo, että irakilaiset turkmeenit ovat siirtyneet käyttämään Turkin turkkia koulukielenään: turkkilaiskielet ovat niin läheistä sukua toisilleen, ettei tämä ole mitenkään mahdotonta. Lisäksi siellä on kristittyjä, joiden kieli on Jeesuksen äidinkieli eli aramea (täällä Suomessakin on irakilaisia arameaa puhuvia kristittyjä pakolaisina). Toinen kristitty ryhmä sekä Irakissa että Iranissa ovat armenialaiset, joiden kieli (minäkin osaan sitä vähän) on oma haaransa indoeurooppalaisten kielten sukupuussa, vaikkakin sanavarastoltaan hyvin iranilaistunut.
I Irak talas det som bekant både arabiska och kurdiska, och det finns även en irakisk dialekt av turkmeniskan. Visserligen står det åtminstone i Wikipedia att turkmeniska barn i Irak i dag undervisas på samma turkiska som talas i Turkiet. Turkspråken står så nära varandra att det här ingalunda är omöjligt. Dessutom finns det kristna irakier som talar arameiska, Jesu modersmål - en del av de irakiska flyktingarna också här i Finland är arameisktalande kristna. En annan kristen grupp i både Irak och Iran är armenierna, vars språk (som jag lärt mig grunderna i) är en särskild gren i det indoeuropeiska släktträdet, låt vara att det tagit upp en massa iranskt lånegods.
Kiinan kieli on moniin, eri kielen tasoisiin murteisiin hajonnut: mandariinikiinan lisäksi on mm. min nan -kiina, kantoninkiina, hakka-kiina ja muitakin. Kiinassa on myös sellaisia suuria vähemmistökieliä kuin mongolia, joka ei ole Kiinan puolella rajaa eli Sisä-Mongoliassa aivan samaa kieltä kuin Mongolian tasavallassa eli Ulko-Mongoliassa, mutta mongolikielet ovat keskenään hyvin läheistä sukua ja ymmärrettävyys kielirajan yli varsin suuri. Isoin ero taitaa olla kirjaimisto - Kiinan puolella perinteiset mongolikirjaimet, Mongolian tasavallassa kyrilliset aakkoset.
Kinesiskan har sönderfallit i många dialekter som i praktiken är separata språk: förutom mandarinkinesiskan finns det sådana som min nan-kinesiska, hakka-kinesiska, kantonesiska och många andra. I Kina talas det också mongoliska, visserligen är det inte helt samma språk i Inre Mongoliet (Kina) som i Yttre Mongoliet (republiken Mongoliet), men de mongoliska språkformerna är rätt lika varandra och den ömsesidiga förståeligheten stor. Den största skillnaden torde utgöras av skriften: i Kina används traditionell mongolisk skrift, i republiken Mongoliet är det de kyrilliska bokstäverna som gäller.
Kiinan muista vähemmistökielistä tiibetin kieli on yksi tunnetuimpia: tosin sillä on parikymmentä murretta, jotka eroavat toisistaan yhtä paljon tai vähän kuin kiinan murteet keskenään, ja niitä pitää yhdessä lähinnä yhteinen kirjakielinen perinne. Tiibetin kieli on sukua kiinalle, mutta vain kaukaista: sen kielioppi muistuttaa monine päätteineen ja sijamuotoineen yleisiltä periaatteiltaan pikemminkin suomea kuin kiinaa, joka tunnetusti on yksitavuinen ja taivutukseton.
Vad gäller de andra minoritetsspråken i Kina, är tibetanskan antagligen det mest kända av dem. Visserligen har den ett tjugotal dialekter som skiljer sig från varandra som de kinesiska, och de hålls ihop främst av en gemensam skriftlig tradition. Tibetanskan är släkt med kinesiskan, men bara avlägset: dess grammatik är rik på ändelser och kasusformer och liknar typologiskt mera finskan än kinesiskan, som ju är enstavig och saknar böjningsändelser.
Kiinassa puhutaan myös turkkilaiskieliä, kuten uiguuria: Xinjiangin maakunnan uiguurien ahdistelu ja sorto on viime aikoina kärjistynyt ja ylittänyt uutiskynnyksen. Uiguurit ovat tietenkin muslimeja, ainakin nimellisesti, ja nykyäänhän islamilaista terrorismia käytetään tekosyynä muslimivähemmistöjen ahdisteluun vähän kaikkialla. Myös kiinaa puhuvia muslimeja on: heitä kutsutaan yleensä nimellä hui tai hwei. Heidän kieltään erottaa perusmandariinikiinasta lähinnä islamin uskoon liittyvä sanavarasto.
I Kina talas även turkspråk, som uiguriska: det förtryck som uigurerna i Xinjiang får lida har på sistone tillspetsat sig och väckt internationell uppmärksamhet och kritik. Uigurerna är givetvis muslimer, åtminstone i princip, och i dag utnyttjas islamisk terrorism lite varstans som ett svepskäl för att ansätta muslimska minoriteter. Det finns också kinesisktalande muslimer, det så kallade hui- eller hweifolket. Deras språk är vanlig mandarinkinesiska med en del egna ord som för det mesta har med religionen att göra.
Eikä tämä tähän lopu. Myös taikieliä (thain ja laon kielten sukuisia) Kiinasta löytyy. Yksi tunnetuimpia on zhuang, jota aikaisemmin kirjoitettiin latinalaisten ja kyrillisten kirjainten yhdistelmällä - latinalaisin kirjaimin (ja foneettisin merkein) kirjoitetun tavun lopussa oli kyrillinen kirjain ilmoittamassa sävelkorkeuden. Nykyään zhuangia kirjoitetaan kokonaan latinalaisin kirjaimin, mutta tavun viimeinen kirjain ilmoittaa edelleenkin sävelkorkeuden. Zhuangia voidaan kirjoittaa myös kiinalaisin merkein ns. sawndip-järjestelmällä.
Och det slutar inte här. Det finns även taispråk i Kina, dvs besläktade med thailändskan och laotiskan. Ett av de mest kända är zhuang, som förr i tiden skrevs med en kombination av latinska och kyrilliska bokstäver: i slutet på en stavelse skriven med latinska bokstäver (och fonetiska tecken) stod det en kyrillisk bokstav som stod för tonhöjd. I dag skrivs zhuang helt med latinska bokstäver, men även i dag står den sista bokstaven i stavelsen för tonhöjden. Zhuang kan även skrivas med kinesiska tecken, med det såkallade sawndip-systemet.
Jos nyt vielä eksoottisempiin kieliin mennään, itseäni on aina askarruttanut naxi, joka on sukua burman kielelle (ja siksi myös kiinalle, mutta hyvin kaukaa). Sitä on perinteisesti kirjoitettu kuvakirjoituksella, joka tosin ei ole suoraan puhutun kielen mukaista, vaan enemmänkin kuva-arvoituskieltä. Kuvakirjoitusta on kommunistisessa Kiinassa vainottu sen uskonnollisten tai šamanististen käyttöyhteyksien vuoksi; nykyään sitä suositaan ainakin paikallistasolla, koska se on turisteja houkutteleva eksoottinen ilmiö. Naxi-kansa itse käyttää nykyään kiinaa kirjallisiin tarkoituksiin, vaikka puhuukin yhä omaa kieltään.
Vad gäller ännu mera exotiska språk, har jag personligen alltid fascinerats av naxispråket, som är släkt med burmesiskan (släktskapet med kinesiskan är alltså mycket avlägset). Naxi har av gammalt skrivits med en bildskrift, som visserligen inte direkt följer uttalet, utan snarare är en sorts rebusspråk. Bildskriften har i det kommunistiska Kina tidigare förföljts på grund av sina religiösa eller schamanistiska associationer; i dag åtnjuter den officiellt godkännande åtminstone på lokal nivå, eftersom den är en exotisk företeelse som lockar turister. Själva naxifolket föredrar kinesiska till litterära ändamål, låt vara att det fortfarande talar sitt eget språk.
Kaikki Kiinan keisarien Kielletyssä kaupungissa käyneet tai siellä otettuja kuvia nähneet tietävät, että siellä on vanhoja kylttejä, joissa teksti on kiinan lisäksi oudolla pystysuoria kirjainryhmiä käyttävällä kirjoituksella. Samannäköistä kirjoitusta käyttävät Kiinassa myös sikäläiset mongolit, mutta Kielletyn kaupungin ylimääräinen kieli on mantšu, sillä viimeinen keisaridynastia oli kotoisin Mantšuriasta (nykyään kiinalaisena hallintoalueena nimeltään Heilongjiang) Pohjois-Kiinasta. Se koetti tehdä äidinkielestään hovikieltä, mutta kiinan kielen kulttuurinen voima oli sellainen, että mantšu katosi niin hovista kuin kotimaastaankin.
Alla som antingen i egen hög person besökt Förbjudna staden i Beijing eller sett fotografier tagna på ort och ställe vet att de gamla skyltarna där är tvåspråkiga: förutom kinesisk skrift står allt även i en märklig lodrät skrift. En liknande skrift använder även mongolerna i Kina, men det språk som man ser i Förbjudna staden är manchuiska, ty den sista kejserliga dynastin härstammade från Manchuriet i Nordkina (området motsvarar ungefär det nuvarande kinesiska förvaltningsdistriktet Heilongjiang). Dynastin försökte använda sitt språk på det kejserliga hovet, men kinesiskans kulturella styrka var sådan att manchuiskan försvann både från hovet och från sitt eget hemland.
Nykyään merkittävin mantšun puhujien keskittymä on kaukana Mantšuriasta, Xinjiangissa. Tosin sikäläinen ns. xibo-kansa ei pidä itseään etnisesti mantšuina, mutta kaikkien kielitietelijöiden mukaan ao. kieli on käytännössä mantšun murre. Mantšu/xibo on tunguusikieli, sukua eräille muille kaukoidän pienille kielille, joiden nimetkin taitavat olla tuttuja vain ammattilingvisteille; Vladimir Arsenjevin kirjasta ja Akira Kurosawan elokuvasta tuttu Dersu Uzala puhui äidinkielenään tunguusikieliin kuuluvaa nanaita. Näyttelijä Maksim Munzuk tosin ei ollut nanai, vaan tuvalainen (kuului siis pieneen itäsiperialaiseen turkinsukuista kieltä puhuvaan kansaan).
I dag talas det manchuiska nästan bara i Xinjiang, som ligger långt borta från Manchuriet. Visserligen ser sig det manchuisktalande xibofolket i Xinjiang inte som manchuer, men enligt alla språkvetare är xibospråket i praktiken en dialekt av manchuiskan. Manchuiskan/xibo är ett tungusiskt språk, släkt med en rad andra små språk i Fjärran Östern vars namn torde bara vara kända för professionella lingvister. Dersu Uzala, känd från Vladimir Arsenjevs bok och Akira Kurosawas film, talade ett tungusiskt språk, nanai, som modersmål. På vita duken spelades rollen visserligen av Maksim Munzuk, som inte var tungus, utan talade tuvinska som modersmål - det är ett litet turkspråk.
Niin että Irak, Kiina ja Afganistan ovat jo luonnostaan aika monikulttuurisia, eikä niitä tarvitse "vaatia" muuttumaan sellaisiksi. Se, mitä niiltä voidaan vaatia, on nykyisen monikulttuurisuutensa fiksumpi ja asiallisempi hallinnointi. Esimerkiksi Kiinassa useampi kuin yksi vähemmistökansa on aika kovakouraisen sorron kohteena.
Sålunda är Irak, Kina och Afghanistan redan rätt multikulturella, och ingen behöver ställa dem "krav" på att bli mera så. Det krav man kan ställa dem är att de bör förvalta sin nuvarande mångkultur på ett klokare och rättvisare sätt. T ex i Kina är fler än ett minoritetsfolk utsatta för ganska hårdhänt förtryck.
Mutta arvon trollimme viimeinen lause paljastaa, mitä hän todellisuudessa tarkoittaa "kulttuurilla": ihonväriä. Se, että Afrikassa riittää erilaisia etnisiä ryhmiä, kieliä ja kulttuureja joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, ei näy hänen tutkassaan ollenkaan. Hän tietää vain, että Afrikassa ollaan tummaihoisia, ja hänelle se tarkoittaa "yksikulttuurisuutta".
Men vårt ärade troll avslöjar i sin sista mening, vad han egentligen avser med "kultur". Det är hudfärg. Att det finns olika etniska grupper, språk och kulturer i Afrika så det räcker och blir över har han ingen aning om. Han vet bara att folk brukar vara lite mörkare till hudfärgen i Afrika, och för honom betyder det "monokultur".
En Twitterskribent ställde följande fråga:
"Miksi vain valkoisten maiden pitää muuttua monikulttuurisiksi? Miksi Afganistania, Irakia, Kiinaa tai Somaliaa ei vaadita muuttumaan monikulttuuriseksi? Miksi kukaan ei ole huolissaan siitä, miten mustia Afrikassa ollaan?"
"Varför är det bara vithyade länder som ska bli mångkulturella? Varför ställs inga krav på att införa mångkulturen i Afghanistan, Irak, Kina eller Somalia? Varför är ingen oroad över att alla är så svarta i Afrika?"
Kysymys ansaitsee asiallisen vastauksen. Ensinnäkään kukaan ei "vaadi" yhtään mitään maata muuttumaan monikulttuuriseksi. Se nyt vaan on käytännön fakta, että köyhät muuttavat rikkaisiin maihin, ja tätä pitää sitten jotain hallinnoida. Mutta tuon kysymyksen taustalla on selvästi jonkinlainen oletus, että Afganistan, Irak tai Kiina olisivat yksikulttuurisia.
Frågan förtjänar ett sakligt svar. Allra först är det ingen som ställer "krav" på att införa mångkultur någonstans. Det är bara ett praktiskt faktum att fattigt folk flyttar till rika länder och att denna situation på något sätt bör förvaltas. Men frågeställaren förefaller inbilla sig att Afghanistan, Irak eller Kina är monokulturella länder.
Itse asiassa Somalia aika pitkälti on maahanmuuttokriitikkojen ihannemaa yksikulttuurisuudessaan. Ja kuten tiedämme, Somalia on romahtanut valtio, jossa on vain alueellisesti toimivia hallituksia. Sitä vastoin Afrikassa on kulttuurisesti tilkkutäkkimäisiä valtioita, jotka pysyvät maanosan keskitasoon verraten paremmin pystyssä. Toisaalta yksi Afrikan vakaimmista ja demokraattisimmista maista, Botswana, on kohtuullisen yksikulttuurinen maanosan mittapuulla, koska 80 prosenttia väestöstä puhuu tswanaa äidinkielenään. Voi siis sanoa, että sen enempää yksi- kuin monikulttuurisuuskaan ei mitenkään itsestään selvästi tee mistään maasta vakaata eikä epävakaata.
Vad gäller Somalia kan man faktiskt säga att det är ett monokulturellt land som motsvarar det invandrarkritiska idealet. Och som vi vet är Somalia en kollapsad stat där det bara finns regionala regeringar. Å andra sidan finns det mångkulturella lapptäcken till stater i Afrika som klarar sig bättre än övligt är i världsdelen vad gäller samhällsfreden. Och - å tredje sidan - är Botswana, en av de mest stabila och demokratiska staterna i Afrika, relativt monokulturellt i jämförelse med grannländerna, eftersom 80 procent av befolkningen talar tswana som modersmål. Man kan sålunda konstatera, att varken monokultur eller mångkultur allena räcker till att vare sig stabilisera eller avstabilisera en stat.
Mutta puhutaanpa noista kolmesta muusta maasta.
Men låt oss tala om de där andra tre länderna.
Afghanistan har två officiella språk: dari (den lokala varianten av persiskan) och pashto (Afghanistans nationella språk, som ingår i den iranska grenen av indoeuropeiska språk men vars formlära är mycket mera komplicerad och svår än persiskans). Dessutom talas där bl a uzbekiska (ett turkspråk), turkmenska (även det ett turkspråk, men det är inte säkert om turkmenskan i Afghanistan är samma språk som dito i Turkmenistan), baluchiska (ett iranskt språk som antagligen är närmare släkt med kurdiskan än med persiskan) och nuristanska språk (en grupp små indoiranska språk, vars exakta släktskapsförhållanden med de övriga indoeuropeiska språken inte ännu är fastslagna).
Vielä suhteellisen hiljattain Afganistanissa puhuttiin myös mogoli-nimistä kieltä, paljon persialaisia vaikutteita saanutta mongolin (!) kielen murretta, mutta näyttää siltä, että koko sitä aiemmin puhunut etninen ryhmä, hazarat, on siirtynyt hazaragiin. Tämä vuorostaan on persian mogolilaisvaikutteinen murre. Kuten kaikki Leijapojan lukeneet tai siitä tehdyn elokuvan nähneet tietävät, Afganistanissa esiintyy jonkin verran rasismia hazaroita kohtaan; siihen liittyy uskonnollisia ristiriitoja, koska hazarat ovat yleensä šiiamuslimeita. Elokuvassa puhuttu kieli muuten on daria: omalla alkeispersiallani ymmärsin, kun pikkupojat uhosivat olevansa sultânhâ-é-Kâbûl, Kabulin sulttaaneja.
Historiskt sett är det ännu relativt nyligen som det fanns mongolisktalande i Afghanistan - deras språk hette egentligen mogol och hade av naturliga skäl tagit emot en massa persiska influenser, men sedan dess förefaller hela den etniska grupp som tidigare talat mogol, hazarafolket, ha övergått till hazaragi, en mongoliskpåverkad persisk dialekt. Som alla som läst romanen Flyga drake eller sett filmen vet, finns det en hel del rasism mot hazarafolket, vilket också beror på religiösa motsättningar, eftersom hazarafolket vanligen är shiamuslimer. Det språk som talas i filmen är förresten dari: med mina elementära kunskaper i persiska förstod jag när gossarna i filmen skröt att de var "Kabuls sultaner", sultânhâ-é-Kâbûl.
Irakissa on tunnetusti sekä arabian että kurdin kielen puhujia. Jonkinlainen turkmeenimurre löytyy sieltäkin. Tosin ainakin Wikipedia kertoo, että irakilaiset turkmeenit ovat siirtyneet käyttämään Turkin turkkia koulukielenään: turkkilaiskielet ovat niin läheistä sukua toisilleen, ettei tämä ole mitenkään mahdotonta. Lisäksi siellä on kristittyjä, joiden kieli on Jeesuksen äidinkieli eli aramea (täällä Suomessakin on irakilaisia arameaa puhuvia kristittyjä pakolaisina). Toinen kristitty ryhmä sekä Irakissa että Iranissa ovat armenialaiset, joiden kieli (minäkin osaan sitä vähän) on oma haaransa indoeurooppalaisten kielten sukupuussa, vaikkakin sanavarastoltaan hyvin iranilaistunut.
I Irak talas det som bekant både arabiska och kurdiska, och det finns även en irakisk dialekt av turkmeniskan. Visserligen står det åtminstone i Wikipedia att turkmeniska barn i Irak i dag undervisas på samma turkiska som talas i Turkiet. Turkspråken står så nära varandra att det här ingalunda är omöjligt. Dessutom finns det kristna irakier som talar arameiska, Jesu modersmål - en del av de irakiska flyktingarna också här i Finland är arameisktalande kristna. En annan kristen grupp i både Irak och Iran är armenierna, vars språk (som jag lärt mig grunderna i) är en särskild gren i det indoeuropeiska släktträdet, låt vara att det tagit upp en massa iranskt lånegods.
Kiinan kieli on moniin, eri kielen tasoisiin murteisiin hajonnut: mandariinikiinan lisäksi on mm. min nan -kiina, kantoninkiina, hakka-kiina ja muitakin. Kiinassa on myös sellaisia suuria vähemmistökieliä kuin mongolia, joka ei ole Kiinan puolella rajaa eli Sisä-Mongoliassa aivan samaa kieltä kuin Mongolian tasavallassa eli Ulko-Mongoliassa, mutta mongolikielet ovat keskenään hyvin läheistä sukua ja ymmärrettävyys kielirajan yli varsin suuri. Isoin ero taitaa olla kirjaimisto - Kiinan puolella perinteiset mongolikirjaimet, Mongolian tasavallassa kyrilliset aakkoset.
Kinesiskan har sönderfallit i många dialekter som i praktiken är separata språk: förutom mandarinkinesiskan finns det sådana som min nan-kinesiska, hakka-kinesiska, kantonesiska och många andra. I Kina talas det också mongoliska, visserligen är det inte helt samma språk i Inre Mongoliet (Kina) som i Yttre Mongoliet (republiken Mongoliet), men de mongoliska språkformerna är rätt lika varandra och den ömsesidiga förståeligheten stor. Den största skillnaden torde utgöras av skriften: i Kina används traditionell mongolisk skrift, i republiken Mongoliet är det de kyrilliska bokstäverna som gäller.
 |
| Kentucky Fried Chickenin pikaruokamyymälä Hohhotissa Kiinan Mongoliassa. Kuten näkyy, mainostekstit ovat sekä kiinaksi että mongoliaksi. Kentucky Fried Chicken-snabbmatsställe i Hohhot i det kinesiska Mongoliet. Reklamtexterna både på kinesiska och mongoliska. Kuva/bild/picture source: Colipon/en.wikipedia |
Kiinan muista vähemmistökielistä tiibetin kieli on yksi tunnetuimpia: tosin sillä on parikymmentä murretta, jotka eroavat toisistaan yhtä paljon tai vähän kuin kiinan murteet keskenään, ja niitä pitää yhdessä lähinnä yhteinen kirjakielinen perinne. Tiibetin kieli on sukua kiinalle, mutta vain kaukaista: sen kielioppi muistuttaa monine päätteineen ja sijamuotoineen yleisiltä periaatteiltaan pikemminkin suomea kuin kiinaa, joka tunnetusti on yksitavuinen ja taivutukseton.
Vad gäller de andra minoritetsspråken i Kina, är tibetanskan antagligen det mest kända av dem. Visserligen har den ett tjugotal dialekter som skiljer sig från varandra som de kinesiska, och de hålls ihop främst av en gemensam skriftlig tradition. Tibetanskan är släkt med kinesiskan, men bara avlägset: dess grammatik är rik på ändelser och kasusformer och liknar typologiskt mera finskan än kinesiskan, som ju är enstavig och saknar böjningsändelser.
Kiinassa puhutaan myös turkkilaiskieliä, kuten uiguuria: Xinjiangin maakunnan uiguurien ahdistelu ja sorto on viime aikoina kärjistynyt ja ylittänyt uutiskynnyksen. Uiguurit ovat tietenkin muslimeja, ainakin nimellisesti, ja nykyäänhän islamilaista terrorismia käytetään tekosyynä muslimivähemmistöjen ahdisteluun vähän kaikkialla. Myös kiinaa puhuvia muslimeja on: heitä kutsutaan yleensä nimellä hui tai hwei. Heidän kieltään erottaa perusmandariinikiinasta lähinnä islamin uskoon liittyvä sanavarasto.
I Kina talas även turkspråk, som uiguriska: det förtryck som uigurerna i Xinjiang får lida har på sistone tillspetsat sig och väckt internationell uppmärksamhet och kritik. Uigurerna är givetvis muslimer, åtminstone i princip, och i dag utnyttjas islamisk terrorism lite varstans som ett svepskäl för att ansätta muslimska minoriteter. Det finns också kinesisktalande muslimer, det så kallade hui- eller hweifolket. Deras språk är vanlig mandarinkinesiska med en del egna ord som för det mesta har med religionen att göra.
Eikä tämä tähän lopu. Myös taikieliä (thain ja laon kielten sukuisia) Kiinasta löytyy. Yksi tunnetuimpia on zhuang, jota aikaisemmin kirjoitettiin latinalaisten ja kyrillisten kirjainten yhdistelmällä - latinalaisin kirjaimin (ja foneettisin merkein) kirjoitetun tavun lopussa oli kyrillinen kirjain ilmoittamassa sävelkorkeuden. Nykyään zhuangia kirjoitetaan kokonaan latinalaisin kirjaimin, mutta tavun viimeinen kirjain ilmoittaa edelleenkin sävelkorkeuden. Zhuangia voidaan kirjoittaa myös kiinalaisin merkein ns. sawndip-järjestelmällä.
Och det slutar inte här. Det finns även taispråk i Kina, dvs besläktade med thailändskan och laotiskan. Ett av de mest kända är zhuang, som förr i tiden skrevs med en kombination av latinska och kyrilliska bokstäver: i slutet på en stavelse skriven med latinska bokstäver (och fonetiska tecken) stod det en kyrillisk bokstav som stod för tonhöjd. I dag skrivs zhuang helt med latinska bokstäver, men även i dag står den sista bokstaven i stavelsen för tonhöjden. Zhuang kan även skrivas med kinesiska tecken, med det såkallade sawndip-systemet.
 |
| Zhuanginkielisiä kirjoja (sana vahcuengh tarkoittaa zhuangin kieltä zhuangiksi). Böcker på zhuang (ordet vahcuengh är de zhuangtalandes eget namn på språket). Lähde/källa/picture source: Hhaithait/en.wikipedia |
Jos nyt vielä eksoottisempiin kieliin mennään, itseäni on aina askarruttanut naxi, joka on sukua burman kielelle (ja siksi myös kiinalle, mutta hyvin kaukaa). Sitä on perinteisesti kirjoitettu kuvakirjoituksella, joka tosin ei ole suoraan puhutun kielen mukaista, vaan enemmänkin kuva-arvoituskieltä. Kuvakirjoitusta on kommunistisessa Kiinassa vainottu sen uskonnollisten tai šamanististen käyttöyhteyksien vuoksi; nykyään sitä suositaan ainakin paikallistasolla, koska se on turisteja houkutteleva eksoottinen ilmiö. Naxi-kansa itse käyttää nykyään kiinaa kirjallisiin tarkoituksiin, vaikka puhuukin yhä omaa kieltään.
Vad gäller ännu mera exotiska språk, har jag personligen alltid fascinerats av naxispråket, som är släkt med burmesiskan (släktskapet med kinesiskan är alltså mycket avlägset). Naxi har av gammalt skrivits med en bildskrift, som visserligen inte direkt följer uttalet, utan snarare är en sorts rebusspråk. Bildskriften har i det kommunistiska Kina tidigare förföljts på grund av sina religiösa eller schamanistiska associationer; i dag åtnjuter den officiellt godkännande åtminstone på lokal nivå, eftersom den är en exotisk företeelse som lockar turister. Själva naxifolket föredrar kinesiska till litterära ändamål, låt vara att det fortfarande talar sitt eget språk.
Kaikki Kiinan keisarien Kielletyssä kaupungissa käyneet tai siellä otettuja kuvia nähneet tietävät, että siellä on vanhoja kylttejä, joissa teksti on kiinan lisäksi oudolla pystysuoria kirjainryhmiä käyttävällä kirjoituksella. Samannäköistä kirjoitusta käyttävät Kiinassa myös sikäläiset mongolit, mutta Kielletyn kaupungin ylimääräinen kieli on mantšu, sillä viimeinen keisaridynastia oli kotoisin Mantšuriasta (nykyään kiinalaisena hallintoalueena nimeltään Heilongjiang) Pohjois-Kiinasta. Se koetti tehdä äidinkielestään hovikieltä, mutta kiinan kielen kulttuurinen voima oli sellainen, että mantšu katosi niin hovista kuin kotimaastaankin.
Alla som antingen i egen hög person besökt Förbjudna staden i Beijing eller sett fotografier tagna på ort och ställe vet att de gamla skyltarna där är tvåspråkiga: förutom kinesisk skrift står allt även i en märklig lodrät skrift. En liknande skrift använder även mongolerna i Kina, men det språk som man ser i Förbjudna staden är manchuiska, ty den sista kejserliga dynastin härstammade från Manchuriet i Nordkina (området motsvarar ungefär det nuvarande kinesiska förvaltningsdistriktet Heilongjiang). Dynastin försökte använda sitt språk på det kejserliga hovet, men kinesiskans kulturella styrka var sådan att manchuiskan försvann både från hovet och från sitt eget hemland.
Nykyään merkittävin mantšun puhujien keskittymä on kaukana Mantšuriasta, Xinjiangissa. Tosin sikäläinen ns. xibo-kansa ei pidä itseään etnisesti mantšuina, mutta kaikkien kielitietelijöiden mukaan ao. kieli on käytännössä mantšun murre. Mantšu/xibo on tunguusikieli, sukua eräille muille kaukoidän pienille kielille, joiden nimetkin taitavat olla tuttuja vain ammattilingvisteille; Vladimir Arsenjevin kirjasta ja Akira Kurosawan elokuvasta tuttu Dersu Uzala puhui äidinkielenään tunguusikieliin kuuluvaa nanaita. Näyttelijä Maksim Munzuk tosin ei ollut nanai, vaan tuvalainen (kuului siis pieneen itäsiperialaiseen turkinsukuista kieltä puhuvaan kansaan).
I dag talas det manchuiska nästan bara i Xinjiang, som ligger långt borta från Manchuriet. Visserligen ser sig det manchuisktalande xibofolket i Xinjiang inte som manchuer, men enligt alla språkvetare är xibospråket i praktiken en dialekt av manchuiskan. Manchuiskan/xibo är ett tungusiskt språk, släkt med en rad andra små språk i Fjärran Östern vars namn torde bara vara kända för professionella lingvister. Dersu Uzala, känd från Vladimir Arsenjevs bok och Akira Kurosawas film, talade ett tungusiskt språk, nanai, som modersmål. På vita duken spelades rollen visserligen av Maksim Munzuk, som inte var tungus, utan talade tuvinska som modersmål - det är ett litet turkspråk.
Niin että Irak, Kiina ja Afganistan ovat jo luonnostaan aika monikulttuurisia, eikä niitä tarvitse "vaatia" muuttumaan sellaisiksi. Se, mitä niiltä voidaan vaatia, on nykyisen monikulttuurisuutensa fiksumpi ja asiallisempi hallinnointi. Esimerkiksi Kiinassa useampi kuin yksi vähemmistökansa on aika kovakouraisen sorron kohteena.
Sålunda är Irak, Kina och Afghanistan redan rätt multikulturella, och ingen behöver ställa dem "krav" på att bli mera så. Det krav man kan ställa dem är att de bör förvalta sin nuvarande mångkultur på ett klokare och rättvisare sätt. T ex i Kina är fler än ett minoritetsfolk utsatta för ganska hårdhänt förtryck.
Mutta arvon trollimme viimeinen lause paljastaa, mitä hän todellisuudessa tarkoittaa "kulttuurilla": ihonväriä. Se, että Afrikassa riittää erilaisia etnisiä ryhmiä, kieliä ja kulttuureja joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, ei näy hänen tutkassaan ollenkaan. Hän tietää vain, että Afrikassa ollaan tummaihoisia, ja hänelle se tarkoittaa "yksikulttuurisuutta".
Men vårt ärade troll avslöjar i sin sista mening, vad han egentligen avser med "kultur". Det är hudfärg. Att det finns olika etniska grupper, språk och kulturer i Afrika så det räcker och blir över har han ingen aning om. Han vet bara att folk brukar vara lite mörkare till hudfärgen i Afrika, och för honom betyder det "monokultur".
Jussi Halla-aho ei osaa edes välimerkkejä käyttää oikein
Sitä luulisi että Jussi Halla-aho osaisi edes suomea, mutta ei. Hän tuli aikoinaan tähän blogiin ojentamaan minua jonkin täysin jonninjoutavan valkovenäjänkielisen sanan etymologiasta, koska ei osannut ottaa kantaa itse bloggaukseen (joka käsitteli Valko-Venäjän demokraattisen opposition ponnistuksia - ne ovat olleet minulle läheinen asia siitä asti kun eräs sikäläinen kaveri, johon tutustuin iirinkielisyystouhujen kautta, lahjoitti minulle hienot Kanadassa painetut valkovenäjän kielen oppikirjat). Maksan mielelläni takaisin samalla mitalla nyt kun siihen on tilaisuus. Tällainen helmi löytyi Twitteristä:
Nythän on niin että kahden lauseen väliin ei suomen kielessä edelleenkään tarvita pilkkua, jos niillä on yhteinen subjekti (tässä tapauksessa siis ajateltu subjekti on "minä"). Jos Jussi olisi lukenut kunnolla toimitettua suomenkielistä kirjallisuutta, hänen ei tarvitsisi edes tarkistaa tätä kielitoimiston ohjepankista, jota hän lukee väärin. Tuossa Halkun mainitsemassa ohjeessa 87 sanotaan nimittäin näin:
Pilkkua ei käytetä, kun päälauseilla on yhteinen jäsen
Pilkkua ei käytetä, kun rinnastuskonjunktiolla alkavalla lauseella on edeltävän päälauseen kanssa yhteinen jäsen.
Yhteinen lauseenjäsen on tässä siis subjekti "minä", jota kuitenkaan ei kirjoiteta näkyviin, koska suomen kirjakielessä niin voi tehdä. Mutta ohjeen sisältämistä esimerkeistä löytyy yksi, joka on täysin analoginen tuolle Halla-ahon mokalle:
He menivät uimaan ja jäivät pitkäksi ajaksi rannalle.
Tässä esimerkissä subjekti on kirjoitettu näkyviin, koska se on kolmannessa persoonassa. Mutta vertailkaapa näitä esimerkkejä:
He etsivät oikein ison kiven ja menivät sen alle häpeämään.
Menen uimaan ja jään pitkäksi aikaa rannalle.
Näissä(kään) ei käytetä pilkkua, koska subjekti eli tekijälauseenjäsen on sama.
Pilkutuksesta ei ehkä tarvitsisi niuhottaa, ellei tämä kertoisi jotain oleellista Halla-ahon persoonallisuudesta: hän väittää vastaan silloinkin kun on todistettavasti väärässä. Vieläpä näin triviaalissa asiassa.
Nythän on niin että kahden lauseen väliin ei suomen kielessä edelleenkään tarvita pilkkua, jos niillä on yhteinen subjekti (tässä tapauksessa siis ajateltu subjekti on "minä"). Jos Jussi olisi lukenut kunnolla toimitettua suomenkielistä kirjallisuutta, hänen ei tarvitsisi edes tarkistaa tätä kielitoimiston ohjepankista, jota hän lukee väärin. Tuossa Halkun mainitsemassa ohjeessa 87 sanotaan nimittäin näin:
Pilkkua ei käytetä, kun päälauseilla on yhteinen jäsen
Pilkkua ei käytetä, kun rinnastuskonjunktiolla alkavalla lauseella on edeltävän päälauseen kanssa yhteinen jäsen.
Yhteinen lauseenjäsen on tässä siis subjekti "minä", jota kuitenkaan ei kirjoiteta näkyviin, koska suomen kirjakielessä niin voi tehdä. Mutta ohjeen sisältämistä esimerkeistä löytyy yksi, joka on täysin analoginen tuolle Halla-ahon mokalle:
He menivät uimaan ja jäivät pitkäksi ajaksi rannalle.
Tässä esimerkissä subjekti on kirjoitettu näkyviin, koska se on kolmannessa persoonassa. Mutta vertailkaapa näitä esimerkkejä:
He etsivät oikein ison kiven ja menivät sen alle häpeämään.
Menen uimaan ja jään pitkäksi aikaa rannalle.
Näissä(kään) ei käytetä pilkkua, koska subjekti eli tekijälauseenjäsen on sama.
Pilkutuksesta ei ehkä tarvitsisi niuhottaa, ellei tämä kertoisi jotain oleellista Halla-ahon persoonallisuudesta: hän väittää vastaan silloinkin kun on todistettavasti väärässä. Vieläpä näin triviaalissa asiassa.
Äärioikeisto ja huumeet - Extremhögern och knarket
Tuolla tois' puol' Pohjanlahtea on muuan parempirotuisuusaktivisti jäänyt kiinni huumeiden hallussapidosta. Sällillä oli tietysti jemmassa kelpo köntsä kannabista, mutta mielenkiintoisempaa on, että hän panttasi myös dimetyylitryptamiinia, joka on huomattavasti rankempaa ainetta: se on ilmeisesti myyttisen Andien intiaanihuumeen, ayahuascan, yksi vaikuttava ainesosa. Tuntemieni kaupunkilaisperulaistenkin mielestä se on varsin pelottavaa tavaraa, viidakon intiaanien salaperäinen hulluusjuoma, jota kavahdetaan kuin Rascar Capacin haamua.
Bortom Bottenviken har någon aktivist som anser sig representera en bättre ras åkt fast för innehav av knark. Det överraskar inte att han hade en massa cannabis i gömman, men mera intressant är det att han också hade kommit åt dimetyltryptamin, som är någonting mycket starkare: det är uppenbarligen en av de aktiva komponenterna i det sägenomspunna indianknarket från Anderna, ayahuasca. Även enligt mina peruanska bekanta, som är hemma från storstäderna, är det någonting skrämmande - de uppfattar det som djungelindianernas mytiska galenskapsdryck, någonting som i det närmaste får en att tänka på Rascar Capacs spöke i Tintinboken De sju kristallkulorna.
Tämä herättääkin kysymyksen, mikä itse asiassa on äärioikeiston suhde huumeisiin. Tiedämme hyvin, että natsit pyrkivät esittämään vastustajansa juoppoina ja narkomaaneina, mikä on aika hupaisaa meikäläisen näkökulmasta, koska - uskokaa tai älkää - en ole eläissäni nähnyt edes marihuanasavuketta, enkä tunnistaisi kannabiksen tuoksua, ja alkoholia olen viimeksi juonut ehkä viisi-kymmenen vuotta sitten, silloinkin luultavasti vain yhden oluen. Äärioikeistolaisuus on pitkälti roolin esittämistä, ja roolin vuorosanat on varastettu jostain kaukaa menneisyydestä. Sellaisesta menneisyydestä, jossa äärioikeisto joi vain viinaa, ja huumeet olivat vasemmistolaisten taiteilijoiden juttu.
Det här får en att fråga sig, hur extremhögern i sitt eget liv förhåller sig till knark. Vi vet mycket bra att våra nazister i sin egen propaganda försöker framställa sina politiska motståndare som en massa fyllon och knarkare. Ur min synvinkel känns detta synnerligen skrattretande, ty - ni må tro det här eller inte - jag har aldrig ens sett en marijuanacigarrett, jag skulle inte känna igen cannabisdoften, och vad gäller alkohol har jag kanske druckit en flaska öl för fem eller tio år sen. Extremhögern handlar till stor del om att spela en roll, och rollreplikerna har hämtats från fornhistorien. En sådan fornhistoria då extremhögern bara drack sprit, medan knarket var förbehållet vänstervridna konstnärer.
Mutta ne ajat ovat jo kaukana. Nykyään ilmiselvät huumerikolliset ovat todennäköisesti poliittisesti lähinnä äärioikeistolaisia. Äärioikeistolaisista huomattava osa on joko puolirikollista alaluokkaa tai sen arvot omaksuneita keskiluokan edustajia, joista tällainen larppaaminen on jännittävää. Kuten olen aina korostanut, äärioikeistolaisuus ja rasismi itsessään ovat väkivaltarikollisen alaluokan retorinen tapa esiintyä kovana kundina. "Maahanmuuttokritiikin" nousu tarkoittaa sitä, että puolirikollinen alaluokka soluttaa politiikan. Tämän kanssa sopii varsin hyvin yhteen se, että äärioikeistossa voi olla huumekultin piirteitä - että se, tai osa siitä, on huumekultti.
Men fornhistorien är forn historia. I dag är uppenbara knarkbrottslingar med all sannolikhet politiskt snarast högerextremt sinnade. En stor del av högerextremisterna är antingen halvkriminell underklass eller medelklassmänniskor som tillägnat sig den halvkriminella underklassens värderingar eftersom de tycker att det är ett spännande rollspel. Som jag alltid har framhävt är högerextremism och rasism i och för sig ett retoriskt knep den våldsbrottsliga underklassen tillgriper för att demonstrera sin tuffa och hårda inställning till livet. Att "invandringskritiken" gör sig gällande i politiken betyder att den kriminella underklassen infiltrerar politiken. Det här passar mycket väl ihop med att extremhögern kan likna en knarkkult - att extremhögern, eller en del av extremhögern, är en knarkkult.
Katsokaa nyt vaikka sitä kansanedustaja Juho Eerolan kuuluisaa rokkivideota. Siinä vedetään joukolla kokaiinia stripparityttöjen kanssa, ja lopuksi yksi tytöistä junttaa sankarin peräaukkoon tekopeniksen. Älkää jumalauta tulko minulle kertomaan, että se video ei ihannoisi huumeita. Siinähän annetaan yksiselitteisesti ymmärtää että huumemies saa kauneimmat naiset ja että huumeiden käyttö on oleellisessa yhteydessä hillittömän seksin harrastamiseen (itsehän yritin maksetun bloggaajan urallani puhua sellaisen asenteen puolesta, että erikoisemmatkaan seksiharrastukset eivät edellyttäisi huumeiden eivätkä päihteiden käyttöä).
Kolla nu till exempel riksdagsman Eerolas ökända rockvideo. Klippet handlar bl a om att sniffa kokain tillsammans med stripteasetjejer, och i slutet på klippet är det en av tjejerna som stoppar hjälten en dildo in i arslet. Kom för fan inte och förklara mig att klippet inte idealiserar knark. Det låter ju tittaren entydigt förstå att knarkaren får de bästa tjejerna och att sex och knark hänger ihop (på den tid då jag var en betald bloggare förespråkade jag sexbejakande helnykterism).
Kun Jari Sillanpää jäi kiinni ilmeisesti aika massiivisesta metamfetamiinin käytöstä, Jiri Keronen - josta voi toki sanoa, ettei hän itse ole niinkään äärioikeistolainen kuin eräänlainen provosoiva elämäntaiteilijahahmo, joka on keksinyt äärioikeiston kanssa flirttaamisen keinokseen härnätä sitä oletettua porvaria (eli "vihervasemmistolaisia", joka käytännössä tarkoittaa kaikkia oikeusvaltioon ja lainkuuliaisuuteen uskovia ihmisiä) - intoutui julistamaan solidaarisuutta Sillanpäälle ja lupasi järjestää taiteilijan tietoturvan kuntoon, jotta tämän ei vastaisuudessa tarvitsisi mennä ulkomaille asti hakemaan mömmöjään.
När Jari Sillanpää på sin tid åkte fast för vad som föreföll vara massivt missbruk av metamfetamin, drevs Jiri Keronen - om vilken man visserligen kan säga, att han inte så mycket är en högerextremist som en provoceringslysten levnadskonstnär, som flörtar med extremhögern för att reta kälkborgaren (här avser kälkborgaren "grönvänstern", dvs praktiskt taget alla som tror på rättsstaten och laglydigheten) - till att solidarisera sig med Sillanpää: han lovade t ex åtgärda dataskyddet åt denne för att han hädanefter inte skulle känna sig tvungen att åka utomlands för att köpa tjack.
Vihreiden keskuudessa tuskin käytetään erityisen paljon huumeita. Itse asiassa vihreät ovat luultavasti keskimäärin raittiimpia kuin suomalaiset yleensä ja ajavat vain yleisten liberaalien ja valistuneiden periaatteiden nimissä "inhimillisempää" kohtelua huumeidenkäyttäjille, vähemmän rangaistuksia ja enemmän terapiaa. Olen aina pitänyt tätä hiukkasen typeränä piirteenä vihreydessä. Mielestäni politiikkaan menevien raittiusihmisten (ja minä ihan oikeasti tiedän että vihreissä on sellaisia) tulisi keskittyä aktiivisesti luomaan yhteiskuntaan enemmän mahdollisuuksia olla raitis ja elää raittiina, huumeliberalismille kyllä riittää omia kanavia.
Jag är inte alls övertygad att det finns särskilt många knarkare bland de gröna. Snarare är de i genomsnitt oftare helnyktra än finländare i gemen, och deras syn på knarkpolitiken - mindre straff och mera terapi - beror snarast på en mera allmänt upplyst och liberal världsåskådning. Det här är förresten ett drag hos de gröna som jag alltid smått kritiserat. Enligt min åsikt borde helnykterister som går in i politiken (och jag vet att det finns sådana bland de gröna) helst koncentrera sig på att skapa mer möjligheter att leva som helnykterist i det här samhället, det finns alltid andra kanaler för knarkliberalism.
Bortom Bottenviken har någon aktivist som anser sig representera en bättre ras åkt fast för innehav av knark. Det överraskar inte att han hade en massa cannabis i gömman, men mera intressant är det att han också hade kommit åt dimetyltryptamin, som är någonting mycket starkare: det är uppenbarligen en av de aktiva komponenterna i det sägenomspunna indianknarket från Anderna, ayahuasca. Även enligt mina peruanska bekanta, som är hemma från storstäderna, är det någonting skrämmande - de uppfattar det som djungelindianernas mytiska galenskapsdryck, någonting som i det närmaste får en att tänka på Rascar Capacs spöke i Tintinboken De sju kristallkulorna.
Tämä herättääkin kysymyksen, mikä itse asiassa on äärioikeiston suhde huumeisiin. Tiedämme hyvin, että natsit pyrkivät esittämään vastustajansa juoppoina ja narkomaaneina, mikä on aika hupaisaa meikäläisen näkökulmasta, koska - uskokaa tai älkää - en ole eläissäni nähnyt edes marihuanasavuketta, enkä tunnistaisi kannabiksen tuoksua, ja alkoholia olen viimeksi juonut ehkä viisi-kymmenen vuotta sitten, silloinkin luultavasti vain yhden oluen. Äärioikeistolaisuus on pitkälti roolin esittämistä, ja roolin vuorosanat on varastettu jostain kaukaa menneisyydestä. Sellaisesta menneisyydestä, jossa äärioikeisto joi vain viinaa, ja huumeet olivat vasemmistolaisten taiteilijoiden juttu.
Det här får en att fråga sig, hur extremhögern i sitt eget liv förhåller sig till knark. Vi vet mycket bra att våra nazister i sin egen propaganda försöker framställa sina politiska motståndare som en massa fyllon och knarkare. Ur min synvinkel känns detta synnerligen skrattretande, ty - ni må tro det här eller inte - jag har aldrig ens sett en marijuanacigarrett, jag skulle inte känna igen cannabisdoften, och vad gäller alkohol har jag kanske druckit en flaska öl för fem eller tio år sen. Extremhögern handlar till stor del om att spela en roll, och rollreplikerna har hämtats från fornhistorien. En sådan fornhistoria då extremhögern bara drack sprit, medan knarket var förbehållet vänstervridna konstnärer.
Mutta ne ajat ovat jo kaukana. Nykyään ilmiselvät huumerikolliset ovat todennäköisesti poliittisesti lähinnä äärioikeistolaisia. Äärioikeistolaisista huomattava osa on joko puolirikollista alaluokkaa tai sen arvot omaksuneita keskiluokan edustajia, joista tällainen larppaaminen on jännittävää. Kuten olen aina korostanut, äärioikeistolaisuus ja rasismi itsessään ovat väkivaltarikollisen alaluokan retorinen tapa esiintyä kovana kundina. "Maahanmuuttokritiikin" nousu tarkoittaa sitä, että puolirikollinen alaluokka soluttaa politiikan. Tämän kanssa sopii varsin hyvin yhteen se, että äärioikeistossa voi olla huumekultin piirteitä - että se, tai osa siitä, on huumekultti.
Men fornhistorien är forn historia. I dag är uppenbara knarkbrottslingar med all sannolikhet politiskt snarast högerextremt sinnade. En stor del av högerextremisterna är antingen halvkriminell underklass eller medelklassmänniskor som tillägnat sig den halvkriminella underklassens värderingar eftersom de tycker att det är ett spännande rollspel. Som jag alltid har framhävt är högerextremism och rasism i och för sig ett retoriskt knep den våldsbrottsliga underklassen tillgriper för att demonstrera sin tuffa och hårda inställning till livet. Att "invandringskritiken" gör sig gällande i politiken betyder att den kriminella underklassen infiltrerar politiken. Det här passar mycket väl ihop med att extremhögern kan likna en knarkkult - att extremhögern, eller en del av extremhögern, är en knarkkult.
Katsokaa nyt vaikka sitä kansanedustaja Juho Eerolan kuuluisaa rokkivideota. Siinä vedetään joukolla kokaiinia stripparityttöjen kanssa, ja lopuksi yksi tytöistä junttaa sankarin peräaukkoon tekopeniksen. Älkää jumalauta tulko minulle kertomaan, että se video ei ihannoisi huumeita. Siinähän annetaan yksiselitteisesti ymmärtää että huumemies saa kauneimmat naiset ja että huumeiden käyttö on oleellisessa yhteydessä hillittömän seksin harrastamiseen (itsehän yritin maksetun bloggaajan urallani puhua sellaisen asenteen puolesta, että erikoisemmatkaan seksiharrastukset eivät edellyttäisi huumeiden eivätkä päihteiden käyttöä).
Kolla nu till exempel riksdagsman Eerolas ökända rockvideo. Klippet handlar bl a om att sniffa kokain tillsammans med stripteasetjejer, och i slutet på klippet är det en av tjejerna som stoppar hjälten en dildo in i arslet. Kom för fan inte och förklara mig att klippet inte idealiserar knark. Det låter ju tittaren entydigt förstå att knarkaren får de bästa tjejerna och att sex och knark hänger ihop (på den tid då jag var en betald bloggare förespråkade jag sexbejakande helnykterism).
Kun Jari Sillanpää jäi kiinni ilmeisesti aika massiivisesta metamfetamiinin käytöstä, Jiri Keronen - josta voi toki sanoa, ettei hän itse ole niinkään äärioikeistolainen kuin eräänlainen provosoiva elämäntaiteilijahahmo, joka on keksinyt äärioikeiston kanssa flirttaamisen keinokseen härnätä sitä oletettua porvaria (eli "vihervasemmistolaisia", joka käytännössä tarkoittaa kaikkia oikeusvaltioon ja lainkuuliaisuuteen uskovia ihmisiä) - intoutui julistamaan solidaarisuutta Sillanpäälle ja lupasi järjestää taiteilijan tietoturvan kuntoon, jotta tämän ei vastaisuudessa tarvitsisi mennä ulkomaille asti hakemaan mömmöjään.
När Jari Sillanpää på sin tid åkte fast för vad som föreföll vara massivt missbruk av metamfetamin, drevs Jiri Keronen - om vilken man visserligen kan säga, att han inte så mycket är en högerextremist som en provoceringslysten levnadskonstnär, som flörtar med extremhögern för att reta kälkborgaren (här avser kälkborgaren "grönvänstern", dvs praktiskt taget alla som tror på rättsstaten och laglydigheten) - till att solidarisera sig med Sillanpää: han lovade t ex åtgärda dataskyddet åt denne för att han hädanefter inte skulle känna sig tvungen att åka utomlands för att köpa tjack.
Vihreiden keskuudessa tuskin käytetään erityisen paljon huumeita. Itse asiassa vihreät ovat luultavasti keskimäärin raittiimpia kuin suomalaiset yleensä ja ajavat vain yleisten liberaalien ja valistuneiden periaatteiden nimissä "inhimillisempää" kohtelua huumeidenkäyttäjille, vähemmän rangaistuksia ja enemmän terapiaa. Olen aina pitänyt tätä hiukkasen typeränä piirteenä vihreydessä. Mielestäni politiikkaan menevien raittiusihmisten (ja minä ihan oikeasti tiedän että vihreissä on sellaisia) tulisi keskittyä aktiivisesti luomaan yhteiskuntaan enemmän mahdollisuuksia olla raitis ja elää raittiina, huumeliberalismille kyllä riittää omia kanavia.
Jag är inte alls övertygad att det finns särskilt många knarkare bland de gröna. Snarare är de i genomsnitt oftare helnyktra än finländare i gemen, och deras syn på knarkpolitiken - mindre straff och mera terapi - beror snarast på en mera allmänt upplyst och liberal världsåskådning. Det här är förresten ett drag hos de gröna som jag alltid smått kritiserat. Enligt min åsikt borde helnykterister som går in i politiken (och jag vet att det finns sådana bland de gröna) helst koncentrera sig på att skapa mer möjligheter att leva som helnykterist i det här samhället, det finns alltid andra kanaler för knarkliberalism.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)