Marokon Sauhu joutumassa vankilaan - Junes Lokka dömd till ovillkorligt fängelsestraff

Junes Lokka, joka tunnetaan Lokan kreivinä, Porttipahdan paronina, kaikkia muita parempana yli-ihmisenä ja lakien sekä työvelvollisuuksen yläpuolelle nostettuna rälssimiehenä ja jolle myös Suomen penisten presidentti, moniavioisuuden ylimmäinen kokemusasiantuntija ja kunniahaaremipašša Jussi Halla-aho on julistanut kunnioitustaan ja ihailuaan, on tiettävästi rälssimiehen asemastaan huolimatta tuomittu ehdottomaan vankeuteen. Toki vain 18 päiväksi - kyseessä on sakkotuomion muuntorangaistus. 

Junes Lokka, känd som greven av Lokka, baronen av Porttipahta, övermänniskan som är förmer än alla andra och frälsemannen upphöjd över lagarna och arbetsplikterna och som även alla penisars president i Finland, månggiftets överste erfarenhetsexpert och alla harems hederspascha Jussi Halla-aho har yttrat sig med respekt och beundran om, lär trots sin status som frälseman ha dömts till ovillkorligt fängelse. Dock bara till arton dagar - det rör sig om ett förvandlingsstraff.

Junes Lokka on jalo aatelismies, joka tunnetaan myös hellänä rakastajana ja ritarillisena naistenkunnioittajana. Kuvassa näemme maestron tyylinäytteen. Junes Lokan kannattajat haluavat luovuttaa vaimonsa ja tyttöystävänsä kreiviparonin siittimelle, jos Lokka tätä vaatii ehtona maahanmuuttokriittisen julistustyönsä jatkumiselle.
Junes Lokka är en ädel och adlig man känd också som en öm älskare och respekterar kvinnor som det anstår en veritabel riddare. Ovan ser vi ett stilprov av maestron. Junes Lokkas anhängare är beredda att tillåta grevbaronen att ha sex med deras fruar och flickvänner, om detta är vad Lokka kräver för fortsatt invandrarkritisk förkunnelse.

Hugenbergit ovat isänmaan pettureita

 Äärioikeistolaiset ovat oikeastaan syyntakeettomuuteen asti vähämielisiä, ovat aina olleet. Kuten olemme jo ennen nykyisen hallituksemme toimikautta nähneet, he julistavat olevansa jonkin kansallisen kulttuurin asialla, mutta käytännössä pyrkivät tuhoamaan sen, koska oikea suomalainen kulttuuri ei ole heille koskaan riittävän suomalaista ja koska he ovat niin pihalla Suomen kulttuurista, että pitävät vankasti porvarillisia klassikoitammekin kommunisteina. Samalla tavalla he syyttävät parhaimmillaan kaikkia muita puolueita venäläismielisyydestä samalla kun pyrkivät hajoittamaan Suomen kansan koheesiota sisältäpäin ja jarruttamaan maahanmuuttajien kotoutumista. Toisin sanoen - ajamaan Venäjän asiaa.

Suuri osa äärioikeistosta on toki niin umpityhmää, ettei se edes tajua tekevänsä myyräntyötä Venäjän puolesta. Jotkut äärioikeistolaiset ovat niin läpeensä tyhmiä, että pystyvät vielä kuvittelemaan olevansa itse isänmaan puolella Venäjää vastaan. Minäkin olen siltä jengiltä saanut kuulla olevani Putinin asialla (!). Äärioikeistosta merkittävä osa on vanhojen aikojen kertaustyylin kannattajia, jotka ilmeisesti vakavissaan kuvittelevat Venäjän olevan yhä kommunistinen ja Vasemmistoliiton tukevan Venäjää koska se on kommunistinen. Ja koska äärioikeistolle kaikenlaiset epäpoliittiset liberaalitkin ovat kommunisteja, minä, joka olen jo vuosikymmenet kohdellut Venäjää kuin vessanpönttöä, olen kuulemma Putinin propagandisti.

Tämän tason tyhmyydelle pitäisi kai nauraa, mutta kuten jo hiljattain totesin, KGB:n (ei todellakaan yhtään kiinnosta ottaa selvää, minkä uuden kirjainyhdistelmän taakse ao. paskasakki nyt piiloutuu) taktiikka on epäilyksen kylväminen joka suuntaan ja keskenään riitelevien ryhmien luominen kohdemaihin. 

Sinänsähän äärioikeisto olisi harmiton joukko suunsoittajia, elleivät tiedotusvälineet olisi antaneet sille valtaa. Tiedotusvälineet - eli Hugenbergit. Alkuperäinen Hugenberg eli Alfred Hugenberg oli saksalainen mediamoguli, joka perinteisen oikeiston edustajana antoi tukensa Hitlerille ja natseille silloin kun kyseessä vielä oli selvästi marginaalinen ryhmä. Tarkoitus oli ohjata työväestön ääniä pois kommunisteilta ja sosiaalidemokraateilta, jotta perinteinen rahaoikeisto saisi enemmän valtaa. Mehän tiedämme, miten siinä kävi: natsit nielaisivat tai syrjäyttivät myös sen perinteisen oikeiston ja alkoivat huseerata koko maan yksinvaltiaina.

Suomalaiset Hugenbergit ovat jo pitkään nostaneet persuja valtaan. Persujen yhteistyötä Venäjän kanssa ei ole otettu esille, koska persujen nettikommandot olisivat hyökänneet aiheesta kirjoittavan kimppuun (minähän sen tiedän kaikkein parhaiten). Hugenbergit eivät ole suhtautuneet samanlaisella pelkuruudella yhteenkään muuhun poliittiseen ryhmään. Demareita, feministejä, laitavasemmistoa ym. on saanut pilkata ja heidän kustannuksellaan pilailla aivan vapaasti, mistä minullakin on hyvät kokemukset persujen katkaiseman mediaurani ajalta. Mutta persut? Älkää edes mainitko niitä.

Täytyy taas viitata siihen, mitä veriviholliseni Petri Korhonen taannoin sanoi nettikeskustelussa Suomen Tietotoimiston Mimma Lehtovaaran kanssa. Lehtovaara totesi "rehellisyyden nimessä", että Riikka Purran äärioikeistolaisen nettikirjoittelun laajuus oli jäänyt huomiotta mediassakin. Tähän Korhonen totesi, että aihetta välteltiin, koska se koettiin likaiseksi (mistä toki olen samaa mieltä) ja lisäsi jossain "pomopalaverissa" kuulleensa jo noin kymmenen vuotta sitten pomoltaan, että "monet PS-kannattajat ovat meidän printin tärkeitä tilaajia", ts. persuja ei saa ärsyttää. 

Aiheeseen on siis liittynyt itsesensuuria - tai (esimerkiksi minun tapauksessani) täysin neuvostoliittolaistasoista sensuuria. 12 vuodeksi vaientaminen olisi ollut Stalinin jälkeisessä Neuvostoliitossakin aika pitkä aika olla sensuroituna.

Suomenkielisten valtavirtamedioiden itsesensuuri tämän teeman ympärillä on ilmennyt monella tavalla. Aikoinani laadin aiheesta kokonaisen listan:

• Suomenkieliset valtavirtaviestimet kieltäytyvät näkemästä eroa nykyisen, kansainvälisesti netistä ohjatun äärioikeistolaisuuden ja perinteisen, maanpuolustushenkisen äärioiieistolaisuuden välillä.
• Suomenkieliset valtavirtaviestimet kieltäytyvät myöntämästä sitä, että rasismi ja homoviha ei ole isänmaallisuutta eikä maanpuolustushenkeä.
• Suomenkielisiä valtavirtaviestimiä ei kiinnosta ollenkaan analyyttisesti pohtia sitä, mitä isänmaallisuus tai maanpuolustushenki ollenkaan tarkoittaa, jos sille halutaan mielekäs merkitys.
• Suomenkieliset valtavirtaviestimet eivät uskalla ollenkaan ottaa puheeksi äärioikeiston vaatimusten sisäistä ristiriitaisuutta.
• Suomenkieliset valtavirtaviestimet eivät uskalla puhua äärioikeiston tekopyhyydestä (esimerkiksi vaatimukset kovemmista rangaistuksista rikollisille, kun puolue kuhisee tuomittuja pahoinpitelijöitä, parittajia, huumerikollisia ym.)
• Suomenkieliset valtavirtaviestimet eivät suojele työntekijöitään persujen harjoittamilta vainokampanjoilta.
• Suomenkielisillä valtavirtaviestimillä on pakonomainen tarve selittää äärioikeiston hilluminen reaktiona jonkin "vastakkaisen ääripään" riehumiselle.
• Suomenkieliset valtavirtaviestimet kieltäytyvät myöntämästä, että äärioikeisto on kompuksessa Venäjän kanssa.

Käydäänpä joka kohta vielä erikseen läpi.

Kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä eroa perinteisen isänmaallisen oikeiston ja uuden kansainvälisesti aivopestyn meemioikeiston välillä. Silloin kun Olavi Mäenpää oli vielä hengissä ja toinen Olavi, Seppo Olavi Lehto, oli vielä näkyvä ja kuuluva äärioikeiston äänitorvi, heidän edustamansa äärioikeistolaisuuden ja Halla-ahon edustaman äärioikeistolaisuuden välillä oli selvä aatteellinen ero. Olavit olivat nimittäin naurettavuuteen asti sotilashenkisiä, ja siviilipalvelusta he pitivät suurena syntinä. Mäenpään pakolaisvastaisuus oli sikäli epäjohdonmukaista, että hän myös nyrkkeilypromoottorina ja -valmentajana sekä valmensi maahanmuuttajanuorukaisia nyrkkeilyssä - hänen valmennettavansa pitivät kauttaaltaan Mäenpäätä osaavana ja reiluna valmentajana - että järjesti heille otteluita.

Tuntuukin siltä, että Mäenpää vihasi enemmän naisia ja naismaisina pitämiään poliittisia voimia kuin maahanmuuttajia. Ilmeisesti nuoret kurdi- ym. taustaiset nyrkkeilijämiehet edustivat hänen silmissään hyväksyttävää mieheyttä ja miehekkyyttä, poikia joista Suomi saisi arvoisiaan puolustajia. Ja hän oli valmis tekemään oman osansa tämän tavoitteen hyväksi. Valitettavasti vain hänen miehistelyesitykseensä kuului liian erottamattomana osana pakonomainen vasemmiston ja vihreiden vastaisuus, josta maahanmuuttovastaisuus sitten kumpusi.

Ainakin Mäenpää suhtautui Halla-ahoon hyvin negatiivisesti ilmeisesti siksi, että tämä oli sivari. Mäenpään edustamassa maanpuolustushenkisessä isänmaallisuudessa miehelle esitettiin edes jonkinlaisia perinteisiä miehisyys- ja miehekkyysvaatimuksia: armeijan suorittaminen ja fyysinen kyvykkyys. Sitä vastoin Halla-ahon myötä puikkoihin astui uudenlainen porukka - sellainen, joka siviilipalveluksesta huolimatta oli äärioikeistolainen ja vihasi demokratiaa ja tummaihoisten oikeuksia. Se porukka oli Suomen poliittisesta historiasta pihalla kuin lumiukko ja toi mieluummin Suomeen amerikkalaiset kulttuurisodat, joilla ei olisi kuulunut olla meikäläisissä oloissa minkäänlaista relevanssia. Uskon, että jopa Mäenpää ja Lehto olivat paremmin perillä Suomen poliittisesta historiasta kuin ne sällit - onhan Lehtokin sentään opiskellut historiaa.

Kyvyttömyys tai haluttomuus erottaa rasismia ja homovihaa maanpuolustushengestä. Rasistit ovat jo vanhan SMP:n ajoista saakka julistaneet, että homoseksuaalista tai maahanmuuttajan pojasta ei tule Suomeen isänmaan puolustajaa. Todellisuudessa armeijassamme on jo nyt homoseksuaalisia upseereja, jotka suhtautuvat hyvin tunnollisesti Suomen puolustamiseen. Ja maahanmuuttajaperheissä ollaan aina ylpeitä siitä, että oma poika (tai joissakin tapauksissa tytär) on suorittanut palveluksensa Suomen harmaissa.

Tyypillinen suomalainen Hugenberg-journalisti julistaa esimerkiksi, että "isänmaallisuus ei ole rasismia", mutta se mitä hän oikeasti tarkoittaa tällä, on se, että rasismi on isänmaallisuutta. Jatkosodan ajoilta asti Suomessa esiintyy sellaista ajattelutapaa, että fasismi, rasismi ja natsismi ovat suomalaisen isänmaallisuuden korkein muoto. Tietenkään näin ei oikeasti ole, mutta liian moni suomalainen ajattelee, että Hitler taisteli puolellamme jatkosodassa ja siksi meidän pitää olla vieläkin Hitlerille uskollisia. Tällaista ajattelutapaa on aika valtavirran porvareilla (ja oli myös jatkosodan aikana, kun huomattava osa suomalaisista vastusti erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa ja oli sitä mieltä, että kunniallinen kansa pitää lupauksensa Saksalle ja ajaa sitten kunnian tähden vaikka täysillä seinään). En edes rupea syyttelemään ketään, koska tämä on historiamme valossa sinänsä ymmärrettävä ilmiö. Se on kuitenkin ilmiö, johon meillä ei ole varaa, koska sillä suljetaan maanpuolustuksen piiristä pois maanpuolustushalukkaita ja innokkaita nuoria ihmisiä. Sellainen hyödyttää vain vihollistamme Venäjää.

Kuten kirjoitin tämän merkinnän aiemmassa versiossa tammikuussa 2024: "Se paljon puhuttu talvisodan henki tarkoittaa juuri sitä, että kaikki - homoja ja maahanmuuttajia myöten - tekevät yhteistyötä ao. vihollista vastaan (ja meidän sotiimme osallistui venäjänkielisiäkin Suomen kansalaisia, mikä on syytä muistaa - esimerkiksi monipuolisesti venäjän kielen ja venäläisen kirjallisuuden tutkijana ansioitunut Igor Vahromejev, sittemmin Vahros). Persujen ja muun äärioikeiston harjoittama hajotustyö on nimenomaisesti tuhonnut Suomesta talvisodan hengen. Ja koska äärioikeistoa ohjailee Venäjä, se on ilmeisesti ollut tarkoituskin."

Muistutan että sotiimme osallistui tataaritaustaisia sotilaita, ja mitä sitten homoseksuaaleihin tulee, Tom of Finland on kertonut siitä, miten suvaitsevaisia rintamamiehet olivat homoja kohtaan silloin kun sota oli vielä meneillään: jos poikia jäi kiinni homoseksistä, asenne oli "olkaa ihan rauhassa". Kaikki nimittäin olivat jatkuvassa kuolemanvaarassa ja ymmärsivät toistensa hätää.

Kyvyttömyys tai haluttomuus analysoida sitä, mitä isänmaallisuus ollenkaan onkaan, jos sanan halutaan oikeasti merkitsevänkin jotain. Silloin kun olin pikkupoika, Suomen Kuvalehti (joka meille tuli) julkaisi alinomaa suomalaista identiteettiä pohtivia esseitä - tavallisesti niitä kirjoittelivat sellaiset kirjoittajat kuin esimerkiksi Matti Kurjensaari ja Kyösti Skyttä. Luin itse jokaisen sellaisen jutun innokkaana, koska kansan keskuudesta nousseiden kansakoulunopettajaisovanhempieni kasvattamana koin nämä asiat tärkeinä. Vähän vanhempana minua hiukan nauratti tämä pakkomielle. Mutta nyt kun persut ovat tukahduttaneet sellaisen keskustelun, joudun toteamaan sen olleen tärkeä osa henkistä maanpuolustusta.

Persut ovat jo kauan käyttäneet iskulausetta ME MÄÄRITTELEMME SUOMALAISUUDEN. Kukaan ei tietenkään ole koskaan antanut persuille ikinä minkäänlaista mandaattia määrtellä suomalaisuus. Kansallinen identiteetti on Suomessa ja muuallakin aina sisältänyt monia yhteen sovitettavia tekijöitä, ja kansallisen identiteetin määrittely on aina ollut neuvottelemista näiden tekijöiden välillä. Kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus osallistua tähän neuvotteluun. Tai oli. Mutta sitten persut anastivat itselleen tämän oikeuden, eikä mediaa kiinnostanut pidellä siitä kiinni.

Silloin kun minulla vielä oli pärstäkekolumnini, otin eräitäkin kertoja esiin sellaiset perisuomalaiset kulttuuri-ilmiöt, joita kaikenlaiset "vasemmisto"-"intellektuelleina" mielellään esiintyneet ja esiintyvät tyypit ovat pitäneet tapanaan mollata korostaakseen, kuinka paljon parempia ihmisiä ovat. Uskaltauduin näkemään hyviä ja arvostettavia puolia sekä Speden elokuvissa että halveksituissa vanhoissa "suomifilmeissä" - ja jos olisin vielä ollut maksettu kolumnisti siinä vaiheessa kun Topeliuksen Välskäreistä ja Lukemisista lapsille ilmestyivät uusintapainokset alkuperäiskielellä, olisin kirjoittanut niistäkin, koska sekä Kalevala, Runeberg että Topelius olivat arkilukemista lapsuudenkodissani. Mutta persut raivostuivat tästä aivan erityisesti. Heitä ei kiinnostanut Topelius eikä edes Spede Pasanen, heitä kiinnosti huumeidenkäyttöä ihannoivien rämppämusiikkivideoiden väsääminen.

Hugenberg-viestimiämme ei myöskään kiinnostanut. Mutta luultavasti kukaan niihin kirjoittava ei edes tunnista Topeliuksen tai Kurjensaaren nimiä. Heidän oma kulttuurikäsityksensä on paljon lähempänä Juho Eerolan rämppäbändiä kuin klassista kirjallisuuttamme.

Kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä äärioikeiston vaatimusten ja julistusten sisäisiä ristiriitaisuuksia. Jo yli kymmenen vuotta sitten äärioikeisto saattoi yhden ja saman julistusasiakirjan sisällä vaatia a) muslimien eristämistä omille apartheid-asutealueilleen, missä he voisivat pukea tyttärensä niin moneen päärättiin kuin haluavat ja silpoa pimppoja niin ruosteisilla ja paskaisilla partakoneenterillä kuin haluavat ja b) muslimien pakkoassimiloimista suomalaiseen kulttuuriin juuri niin kovakouraisesti kuin mahdollista. Sokeakin näkee, että nämä ovat yhteensopimattomia vaatimuksia. Mutta sokeakaan ei ole niin sokea kuin suomenkielisten viestinten toimittajat.

Poliittinen puolue, jonka pääasiallinen sanoma on maahanmuuttopolitiikan virheellisyys, on velvollinen kertomaan, mikä siinä tarkkaan ottaen on vialla ja miten se pitäisi korjata. Jos se pystyy samassa asiakirjassa esittämään täysin vastakkaisia korjauskeinoja, median velvollisuus on heittää sekä asiakirja että koko puolue roskiin. Kun vastaus kysymykseen "missä on pihvi?" on "sitä ei ole", asian pitäisi olla sillä selvä.

Kerran toisensa jälkeen on ilmennyt, että äärioikeiston ehdotukset maahanmuuttopolitiikaksi ovat olleet itse asiassa lepsumpia kuin Suomen jo siinä vaiheessa voimassa ollut maahanmuuttopolitiikka. Lisäksi ne toimenpiteet, jotka äärioikeisto on onnistunut saamaan voimaan, ovat vain pahentaneet ongelmia. 

Kun äärioikeiston vaatimuksesta poistettiin laista toissijainen humanitaarinen suojelu niille, joiden turvapaikkahakemus on hylätty mutta joita ei voida eri syistä palauttaa kotimaahansa (siksi että se ei ota vastaan, tai koska se on niin sekaisin ettei siellä ole edes toimivaa lentokenttää), luotiin Suomeen juuri sellainen yhteiskunnasta syrjäytyneiden paperittomien maahanmuuttajien joukko, jollaiset olivat aiheuttaneet vuosikymmenet päänvaivaa Keski-Euroopan suurille maahanmuuttomaille. 

Ennen persujen nousua humanitaarinen suojelu nähtiin viestimissäkin laajalti suomalaisen pragmatismin suurena menestystarinana ja ymmärrettiin, että siinä oli kyse juuri paperittomuuden ennaltaehkäisystä. Mutta kun persut hyökkäsivät sitä vastaan siksi, että "humanitaarinen" ja "suojelu" olivat sanoina heille niin vastenmielisiä, kukaan mediassa ei enää muistanut, mitksi se järjestelmä oli ylipäätään perustettu. Suomalaisen käytännöllisyyden riemuvoitolla ei enää ollut puolustajaansa.

Suomenkielisen lehdistön toimittajien ammattitaidottomuus näkyi ja näkyy juuri siinä, että kun örseltävien maahanmuuttokriitikoiden netissä rälläävät laumat heittelevät järjettömiä ja perusteettomia syytöksiä "neekerien maahantuonnista", toimittajat eivät kykene torjumaan niitä tosiasioilla - koska toimittajille on tärkeämpää olla suuria tähtijournalisteja kuin tietää mitään mistään.

Kyvyttömyys tai haluttomuus ottaa puheeksi äärioikeiston tekopyhyyttä. Kun Jussi Halla-aho, jolla on avioton lapsi jalkavaimon kanssa, paheksui maahanmuuttajamuslimien oletettua monimuijaisuutta, sille ei naurettu valtavirtaviestimien yhdessäkään pakinassa. Ei, vaikka tässä olisi ollut tuhannen taalan paikka nauraa koko sälli ketoon. Mutta koska sekä rivitoimittajat että tähtitoimittajat olivat saaneet alaa johtavilta Hugenbergeilta käskyn olla laskematta leikkiä asiasta, siitä ei laskettu leikkiä.

Mitäs Halla-ahosta, mutta perussuomalaisten ehdokaslistoilla oikein kuohuu ja kuhajaa ammatti- ja taparikollisia kuin kihomatoja ainakin. Siellä on ollut ainakin parittajia ja huumekauppiaita, väkivaltarikollisista puhumattakaan. Silti puolue esittää vastustavansa rikollisuutta ja syyttää kaikkia muita rosmojen suosimisesta. Mutta sehän on aina ollut näiden puolueiden tapana.

Kyvyttömyys tai haluttomuus suojella omia työntekijöitä äärioikeiston nettihäiriköintikampanjoilta. Oma tapaukseni on yleisessä tiedossa, mutta kyllähän muillekin mediassa työskennelleille on käynyt sama: valtava rannaton lauma nettihäiriköitä alkaa vainota, ja työnantaja jättää sen huomiotta ja syyttää työntekijäänsä "niiden" ärsyttämisestä.

Silloin kun olin kirjoittanut provosoivasti demareista tai feministeistä, apua ja tukea kyllä oli riittänyt. Äärioikeistoa vastaan ei ollut saatavilla minkäänlaista tukea. Kun käytin hyväkseni mahdollisuuttani sulkea pahimpia häiriköitä pois kommenttilaatikosta, samaiset kiusanhenget valittivat, että tämä blokkaus sulki heidän pääsynsä myös joillekin amerikkalaisille sivustoille. Niinpä minulta vietiin tämäkin mahdollisuus puolustautua. Luulisi että häiriköille olisi ihan oikein menettää pääsy muillekin kuin häiriköimilleen sivustoille. Mutta taas kerran Hugenbergeille oli tärkeämpää suojella poliittisten liittolaistensa - äärioikeiston - kuin työntekijänsä sananvapautta.

Kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä äärioikeistolaisuutta minään muuna kuin ymmärrettävänä reaktiona "vastakkaiseen ääripäähän". Persut, tai ns. "maahanmuuttokriittiset", hyökkäsivät suomalaiseen yhteiskuntaan täysin sivusta. He alkoivat esitellä järjettömiä syytöksiä jokseenkin epäpoliittisiakin ihmisiä kohtaan. Sitoutuneiden vasemmistolaisten kimppuun alettiin käydä tosissaan vasta sitten kun minut oli saatu vaiennettua. Kun huomattavassa osassa kirjoitteluani oli kyse nimenomaan perinteisen isänmaallisuuden valikoivasta kunnianpalautuksesta, moni minuun kriittisestikin suhtautunut nettikirjoittelija ihmetteli, miksi äärioikeisto vainosi juuri minua. Jos jokin äärioikeistolle vastakkainen ääripää oli olemassa, se oli lähinnä Vapaa liikkuvuus -verkosto, joka oli ja on jota kuinkin vailla vaikutusvaltaa maan poliittiseen elämään.

Yksikään "vastakkaisesta ääripäästä" sössöttävä mediapelle ei ole kyennyt kertomaan, mikä se vastakkainen ääripää on ja kuka siihen kuuluu. Hiljattain teoksen "Likainen somesota" julkaissut toimittaja Pekka Mykkänen puhuu "antipersuista" persujen veroisena törkytahona. Hän ei tietenkään yksilöi, keitä tähän hänen omasta hatusta vetämäänsä vastakkaiseen ääripäähän kuuluu. Eivät ne hugenbergit koskaan yksilöi (koska jos olisivat yksilöineet, tämä "vastakkainen ääripää" olisi vetänyt heidät oikeuteen). Mutta persuja ja äärioikeistoa pitää totta kai aina ymmärtää.

Sitten kun äärioikeisto saa natsidiktatuurinsa pystyyn, nämä mykkäset inttävät vielä kaasukammion jonossa, että kaikki on vastakkaisen ääripään syytä ja että persut eivät koskaan olisi ajautuneet tällaisiin äärimmäisyyksiin ilman vastakkaisen ääripään karkeuksia ja miksi kukaan ei kirjoittanut Stalinin rikoksista ja byääh.

Itse asiassa minä olin koko maksetun bloggaajan urani aikana kirjoittanut Stalinin rikoksista, ja kun oli ilmestynyt uusia historiateoksia aiheesta, minä vanhana Solzhenitsynin himolukijana olin aina ottanut nettikolumnissani kantaa, kommentoinut ja kirjoittanut siitä, mitä nykyisen historiankirjoituksen (esimerkiksi Anne Applebaumin teosten) valossa voimme tietää Stalinin rikoksista. Mutta tämä ei tietenkään mennyt äärioikeistolle jakeluun.

Äärioikeiston suhde Neuvostoliiton vankileirisaaristoon on nimttäin hyväksikäyttävä, ei heitä motivoi mikään vilpitön moraalinen närkästys Stalinin rikoksista. He lähtevät siitä, että Neuvostoliitossa tapahtui hirveitä rikoksia, joiden koko laajuudesta ei tiedetä eikä voida tietää ja jotka hirveydellään oikeuttavat kaiken, aivan kaiken, mitä äärioikeisto tekee. Äärioikeiston se osa, joka haluaa puhtaaksipestä Hitleriä, puhuu Stalinin julmuuksista "juutalaisten tekemänä arjalaisten kansanmurhana", ja tietysti heidän matematiikallaan sen kansanmurhan uhreiksi joutui niin jumalattoman paljon porukkaa, että sillä oikeutettiin hamaan tulevaisuuteen ja maailman tappiin asti kaikki äärioikeistolaisten "puolustuksekseen" tekemät murhat, rikokset ja raakuudet.

Kyvyttömyys tai haluttomuus myöntää, että äärioikeisto on millään tavalla kimpassa tai kompuksessa Venäjän kanssa. Vuosikaudet Hugenbergit pyrkivät vähättelemään Venäjän osuutta äärioikeiston nousussa. Siinä vaiheessa kun Venäjän fasistinen myyräntyö alkoi paljastua Euroopan muiden äärioikeistopuolueiden taustalta, suomalaiset mediapellet inttivät vieläkin, että meillä moisesta ei olisi vaaraa, koska Suomen isänmaallisen äärioikeistolaisuuden taustalla oli kansallinen katkeruus itänaapurille. Tätä jankkausta jatkettiin vielä siinä vaiheessa kun Homma-foorumilla toivottiin jo avoimesti Venäjän hyökkäystä Suomeen tapana päästä eroon suomenruotsalaisista, maahanmuuttajista, "vihervasemmistosta" ja homoseksuaaleista. Ja yksi tärkeimmistä syistä minun vainoamiseeni ja vaientamiseeni tuntuu olleen juuri se, että puhuin tästä asiasta avoimesti jo vuosia ennen ketään muuta.

Venäjä, rauhanliike ja peräsuolinkaiset. Ryssland, fredsrörelsen och sannfinnarna

On taas aika varoittaa Venäjän pahuudesta, joka myrkyttää yhteiskuntaamme. Jussi Halla-aho yritti taas jollain itsesäälitempulla vetää huomion itseensä, koska eräs demarikansanedustaja teki ilmeisesti sekä politiikan että vakavan munuaissairauden uuvuttamana itsemurhan, ja vihapuhemies pelkäsi persukannattajien tätä väistämättä seuraavan ilkkumiskampanjan tuovan SDP:lle epätoivottua myötätuntoa kunnon ihmisten taholta. Hyvät neuvot olivat siis kalliit. Toki Halkku on merkityksetön yksilö, merkitystä on sillä taholla, joka hänen naruistaan vetelee, eli fasistisella Venäjällä.

Igen är det dags att varna för Rysslands ondska som håller på att förgifta vårt samhälle. När en socialdemokratisk riksdagsledamot uppenbarligen utmattad av både politiken och en tärande njursjukdom begick självmord, såg sig Jussi Halla-aho nödd att inleda en kampanj av krokodiltårdrypande självömkan, eftersom han blev rädd för den medkänsla som incidenten skulle inbringa socialdemokraterna, inte minst när Halla-ahos egna anhängare automatiskt skulle frossa i hånande skadeglädje. Goda råd var alltså dyra. Men visst är Halla-aho i och för sig en betydelselös individ. Det som är viktigt är att han styrs av det fascistiska Ryssland.

Joku saattaa tässä kohtaa alkaa sössöttää jotain siitä, kuinka Halkku on luotettava Ukrainan ystävä - puhuuhan hän maan kieltäkin moitteettomasti. (Tosin sekin suuri intellektuaalinen suoritus on nyttemmin menettänyt paljon merkityksestään, kun joka jumalan työväenopistokin järjestää ukrainan kursseja syntyperäisten opettajien avustuksella ja Ruslaniasta saa nykyään tilata ukrainankielisiäkin kirjoja.) Tämä on hölynpölyä. Lähinna Haljuliini pyrkii riistämään oikeuden kritisoida Venäjää kaikilta niiltä, jotka eivät ole hakeneet lisenssiä häneltä itseltään. Niinpä hän sai nettiopritšnikkiensa avulla minulle potkut mediasta ja yritti samaa Jessikka Aron tapauksessa. Kuten tiedätte, Aro on Suomen ansioitunein Venäjän informaatiosodankäynnin paljastaja. Mutta Halla-aholta hän ei saanut armoa.¨

Någon kan visst här börja snacka om vilken pålitlig Ukrainavän Halla-aho är - han talar ju flytande ukrainska. (Visserligen är han knappast ensam om det i dag, för nu är det varje himlans arbetarinstitut som erbjuder undervisning i ukrainska och har tillgång till infödda språklärare, och den ryska bokhandeln i Helsingfors, Ruslania, säljer också ukrainska böcker.) Det här är naturligtvis goja och gallimatias. Snarast försöker Halla-aho begränsa rätten att kritisera Ryssland till de som hos honom ansökt licens till det. Sålunda lyckades han med hjälp av sina online-opritjniker få mig utkastad från de finska medierna och försökte samma tricks i fallet Jessikka Aro. Som alla bör veta är Aro Finlands mest meriterade avslöjare av Rysslands informationskrigföring. Men hon fann ingen nåd i Halla-ahos ögon.

Se, että Halla-aho esiintyy Ukrainan ystävänä samalla kun vainoaa ja hiljentää Venäjän kriitikoita, johtuu tietysti hänen venäläisten käsittelijöittensä poliittisteknologisesta osaamisesta. Neuvostoliitonkin aikana KGB osasi edistää asioitaan värväämällä näennäisesti keskenään ristiriidassa olevia järjestöjä ja toimijoita asiansa taakse.

Att Halla-aho poserar som Ukrainavän medan han förföljar och tystar ned Rysslandkritiker, beror naturligtvis på den politisk-teknologiska know-how hans ryska handledare förfogar över. Också på Sovjettiden kunde KGB främja sin sak genom att rekrytera för sin sak aktörer som skenbart stod för sinsemellan motsatta intressen. 

Silloin kun en ollut vielä saanut porttikieltoa Punkinfinland-foorumille, onnistuin suututtamaan alustan virallisen kasaripasifistisen vanhan parran provosoimalla häntä sellaisella väitteellä, että silloisten rauhanjärjestöjen syvä skisma neuvostomielisten Rauhanpuolustajien ja neuvostokriittisen Sadankomitean välillä olisi ollut vain molempien puljujen neuvostoliittolaisten käsittelijöiden käsikirjoituksen mukaan hoidettu juttu. Hänelle tietysti oli tärkeä identiteettikysymys korostaa näiden porukoiden vihollisuutta.

När jag inte ännu fått portförbud på forumet Punkinfinland, lyckades jag provocera forumets jourhavande gamla pacifistfossil till raseri genom att hävda, att den djupa schismen på åttiotalet mellan de sovjetvänliga Fredskämparna och det mera sovjetkritiska gänget i De Hundras Kommitté bara var en pseudokonflikt som de sovjetiska handledarna bakom bägge organisationerna upphetsat dem till. För honom var det givetvis en viktig identitetsfråga att framhäva fientligheten mellan de två kotterierna.

Vaikka olen murhanhimosta huumaantuneen Venäjän pahuuden järkyttämänä kääntänyt selkäni aika monille sadankomitealaisen aatteen aspekteille, ymmärrän toki vanhan pasifistipierun ärtyneisyyden siitä, että esim. nykyoikeistolaiset leimaavat kaikki rauhanliikkeet Neuvostoliiton juoksupojiksi tai vaikka Erkki Tuomiojan taistolaiseksi (hah), kun Tuomiojan päätoimittama Ydin-lehti oli 1980-luvun alussa harvoja vasemmistolaisia julkaisuja, joissa Neuvostoliittoa kritisoitiin älykkäästi ja asiallisesti. Mutta tänään tulee voida pohtia sellaistakin mahdollisuutta, että sadankomitealainenkin pasifismi sai tukea neuvostotaholta toimiakseen Rauhanpuolustajien näennäisvastustajana.

Upprörd som jag är över den ondska som i dag karaktäriserar det av mordlystnad galna Ryssland har jag vänt ryggen till en hel del av vad De Hundras Kommitté främjat och främjar, har jag naturligtvis förståelse för ett gammalt pacifistfossils irritation över hur t ex högern i dag utmålar alla fredsrörelser som Sovjetunionens arbetsredskap eller kallar t ex Erkki Tuomioja för en stalinist (ha!), när Tuomiojas tidskrift Ydin i början av 1980-talet var en av de få vänstertidskrifter i Finland som intelligent och sakligt kritiserade Sovjet. Men i dagens läge är det skäl att överväga även den möjligheten att också De Hundras kommitté fick stöd av Sovjet för sin pacifism precis därför att det behövdes en skenbar motståndare till Fredskämparna. 

Rauhanliikkeen - myös Neuvostoliittoa kritisoineen rauhanliikkeen - retoriset lempiheitot ovat nimittäin alkaneet kuulua persujenkin suusta. Esimerkiksi varsin venäläismieliseksi persuksi profiloitunut Laura Huhtasaari on virnuillen selittänyt, että jos Venäjä haluaa ottaa Suomen, niin sitten se ottaa, ja jos Suomi pullikoi vastaan, niin Venäjä pudottaa Suomeen ydinpommin, ja siinä sitten ollaan. Luonnollisesti Huhtasaari myös korosti, että Natosta ei sellaisessa tilanteessa olisi mitään apua.

De retoriska slängar som också den sovjetkritiska fredsrörelsen älskade på åttiotalet har vi nämligen på sistone fått höra av sannfinnarna. Ta nu t ex Laura Huhtasaari. Hon är en sannfinne som profilerat sig som russofil, och hon har flinande förkunnat att Ryssland tar och ockuperar Finland om det så vill, och om vi sätter oss till motvärn ska Ryssland göra snabbt slut på det med en atombomb. Naturligtvis framhävde Huhtasaari också att NATO i en sådan situation inte skulle röra ett finger för att hjälpa oss.

Tällainen kyyninen suhtautuminen maanpuolustukseen on suoraan minun teinivuosieni pasifismista peräisin. Siihenkin aikaan aseista kieltäydyttiin siksi, että katsottiin sodan olevan jo toivottomasti kehittymässä ydinpommiholokaustiksi, jos niin pääsee käymään, että sota ulottuu Eurooppaan asti. Mutta siitä on kulunut lähemmäs puoli vuosisataa ja maanosamme kartta on toinen; ja nyt Euroopassa käydään sotaa, joka ei ole kehittynyt ydinsodaksi, vaikka Putin, kaiken tukahduttavassa pahuudessaan, sitä varmasti haluaisikin.

En dylik cynisk inställning till fosterlandets försvar härstammar direkt från den pacifism som var utbredd på mina ungdomsår. Också på den tiden vägrade man väpnad tjänst därför att man ansåg, att ett krig i Europa hur som helst skulle utveckla sig till en förintelse med atombomber. Men det har gått nästan ett halvt århundrade sedan dess, och i dagens Europa pågår ett krig som inte utvecklat sig till ett atomkrig, trots att Putin i sin allt kvävande ondska säkert skulle vilja det.

Rauhanliikkeen asenteiden taustalla oli tietysti myös tietty lukkarinrakkaus neuvostokommunismia kohtaan. Kyse ei ollut mistään taistolaisuudesta, vaan pikemminkin enemmistökommunismiin verrattavasta asenteesta. Neuvostoliiton toivottiin kehittyvän todellisen demokratian suuntaan (kaikki kaukaa haetutkin todisteet sellaisesta kehityssuunnasta noteerattiin myönteisesti) ja antikommunismin ja sotilasblokkien vastakkainasettelun katsottiin ainoastaan estävän ja haittaavan tällaisia pyrkimyksiä.

Bakom fredsrörelsens attityder kunde man naturligtvis också skönja en viss klockarkärlek för sovjetisk kommunism. Det handlade inte om någon stalinism, utan snarare som en inställning som stod närmare finsk majoritetskommunism. Man önskade att Sovjetunionen skulle utvecklas i sann demokratisk riktning (alla bevis, hur långsökta de än var, på en sådan tendens noterades positivt) och antikommunismen och motsättningen mellan de stora militära blocken ansågs endast hindra och störa dylika målsättningar.

Jos persut ovat omaksuneet vanhan rauhanliikkeen asenteita ja ajatusmalleja, näkisin sen perustuvan vanhojen keskustalaisten vaikutukseen puolueessa. Vanhat kepulaiset muistavat vanhaa idänkauppaa, joka oli juuri Suomen syrjäseutujen kannalta hyvinkin kannattavaa. Itärajan tuntumassa sijaitsevat syrjäkylät vaurastuivat esimerkiksi Kostamuksen kaltaisten työmaiden ansiosta, jolloin ei ollut pakko muuttaa isoihin kaupunkeihin eikä Ruotsiin. Syrjäkylillä haluttiin suureen muuttoon osallistumisen sijasta ylläpitää vanhaa ja vanhoillista elämäntapaa maailman tappiin asti, ja jos se oli mahdollista rahoittaa idänkaupalla, mikäs sen mukavampaa.

Om sannfinnarna tillägnat sig tankegångar och attityder från den gamla fredsrörelsen, tycker jag att det snarast är de gamla centerpartisterna som förmedlat sådant tankegods. De gamla centerpartisterna längtar efter den gamla goda östhandeln, som ju höll Finlands glesbygder vid liv. Glesbygderna vid östgränsen blev rika inte minst tack vare byggen som Kostomuksja, vilket innebar att man inte kände sig tvungen att flytta till storstäderna eller till Sverige. Glesbygden ville inte nödvändigtvis flytta till stora världen, i stället ville den upprätthålla sin gamla och gammalmodiga livsstil så länge det gick, och om detta kunde finansieras med östhandel, så var det helt lajbans att idka östhandel.

Tämän takia somekeskusteluissa näkee usein persuja, jotka vastustavat niin EU:ta kuin Natoakin ja jotka haluaisivat takaisin vanhoihin hyviin aikoihin. Monet puhuvat Neuvostoliitosta ja Neuvostoliiton kanssa käytävästä kaupasta autuuden tuojana, ikään kuin kyseinen valtio olisi vielä olemassa (tai ikään kuin Putin olisi jo perustanut sen uudelleen).

Därför ser man i onlinediskussioner så ofta sannfinnar som motsätter sig både EU och NATO och som vill återgå till gamla goda tider. Många talar om Sovjetunionen och handel med Sovjetunionen som om sovjetstaten ännu existerade (eller som hade Putn redan grundat den på nytt).

Hesari inhimillistää persuja, ei persujen uhreja - Helsingin Sanomat förmänskligar sannfinnar, inte deras offer

 Suomenkielisten Hugenberg-medioiden tapaan Helsingin Sanomat valitsi hiljattain henkilökuvan aiheeksi Tanja Aidanjuuren, Jussi Halla-ahon henkilökohtaisen avustajan. Tanja ei tietenkään tässä tapauksessa ole hänen alkuperäinen, oikea ja kirkonkirjoihin merkitty nimensä - se on Tatjana, kuten kaikilla venäläisillä Tanjoilla. Aidanjuuri on siis venäläistä syntyperää, jos kohta hänen alkuperäistä venäläistä sukunimeään ei voi selvittää netistä.

Som finskspråkiga Hugenbergmedier brukar, valde vår malligaste morgontidning Helsingin Sanomat nyligen att trycka en profilartikel om Tanja Aidanjuuri, Jussi Halla-ahos personliga assistent. Officiellt och i kyrkböckerna heter hon givetvis inte Tanja - hon är av rysk börd och sålunda lyder hennes officiella namn Tatiana. Visserligen går det inte att ta reda på hennes  verkliga efternamn på webben.

Aidanjuuri on niittänyt kyseenalaisia laakereita ainakin joutumalla syytteeseen luottamusaseman väärinkäytöstä jossain epämääräisessä hankintajutussa, jossa normaali tarjousmenettely on ohitettu hyvä veli ja sisko -verkoston suosimiseksi (tai jotain sinnepäin - en edes vaivaudu tarkkaan ottamaan selvää, mistä oli kyse, koska kunnallispolitiikan kepulihommat eivät koskaan ole kiinnostaneet). Oikeudenmukaisuuden vuoksi on todettava, että juttuun on sotkeutunut muidenkin puolueiden edustajia - mistään persujen yksinomaisesta kuppaustempusta ei ollut kyse. Mutta kaiken korruption vastustajana esiintyneen puolueen (jollainen persut, tai edeltäjäpuolue SMP, alun perin oli) edustajalta tulisi voida vaatia, että hän pysyy erossa niiden huonompien ja korruptoituneempien puolueiden puliveivauksista.

Vad gäller Aidanjuuris tvivelaktiga förtjänster har hon åtminstone blivit åtalad för missbruk av förtroendeställning i någon skum anskaffningsaffär, där det normala anbudsförfarandet förbigåtts för att favorisera bästa bröder och systrar-nätverket (eller någonting i den stilen - jag orkar inte ens ta reda på detaljerna, eftersom kommunalpolitiska tjuvtrick aldrig intresserat mig). För att vara rättvis konstaterar jag att affären inte bara handlade om sannfinnarna - också andra partier var involverade. Men kommer vi ihåg att sannfinnarna, eller deras föregångare landsbygdspartiet, i början uppträdde som korruptionsbekämpare, så bör vi kunna kräva av dem att de håller sig på distans från de mera korrumperade partiernas skumraskaffärer. 

Ja juu, tiedänhän minä että tämä on naiivia. Persuthan tekevät aina sitä, mistä kaikkia muita moittivat. Tästä paraatiesimerkki on Seliger-Sebastian Tynkkynen, joka ylläpitää kehitysmaalaista puppelipoikaa kuin mikäkin Christer Kihlman aikoinaan (ks. romaania Kaikki minun lapseni), vaikka toimii puolueessa, joka vastustaa sekä tummien miesten maahantuontia että homoseksuaalisuutta. Mutta kun Kihlman toimi siten, se oli tietysti paha ja hirveä asia, koska Kihlman oli vasemmistolainen. Kun persumies persehtii mustan veikon kanssa sängyssä, se on tietysti paljon parempi ja vähemmän paheksuttava asia. Persullahan on oikeus, hän on eliittiä.

Och visst vet jag att det här är naivt. Sannfinnarna ägnar sig alltid åt de aktiviteter de förebrår andra partier. Paradexemplet är Seliger-Sebastian Tynkkynen, som försörjer en homosexuell älskare precis som Christer Kihlman på sin tid (se romanen Alla mina söner) trots att han verkar som politiker i ett parti som säger sig bekämpa både importering av svarta män och homosexualitet. Men när Kihlman gjorde det var det naturligtvis någonting hemskt och förskräckligt, eftersom Kihlman var en vänstermänniska. Ligger en sannfinne med en svart kille är det naturligtvis en helt annan sak. Sannfinnen får göra vad han vill, sannfinnen är ju elit.

Aidanjuuri julistettiin Hesarin jutussa ammattiballerinaksi, joka oli joutunut syrjinnän ja tölvimisen kohteeksi tanssipiireissä, koska oli Halla-ahon avustaja ja persu. Tanssijataustainen toimittaja, jonka nimeä en tässä maalituksen pelossa julkaise, totesi oikeiden ballerinahommien olevan sen verran kaiken vaativaa ja raskasta työtä, että Aidanjuuri ei jaksaisi juurikaan Halla-ahoa autella, jos hän oikeasti olisi täysipäiväinen Kansallisoopperan tanssija. Todellisuudessa Aidanjuuri oli esiintynyt vain ns. kävelyrooleissa, ja hänen suhteensa Kansallisoopperaan oli lähinnä freelanceriluonteinen. Mutta Hesari omavaltaisesti ylensi tämän vääpelin kenraaliksi ja palautti totuuden paikalleen vasta kun lukijat olivat sitä vaatineet.

Aidanjuuri kallades i Hesaris artikel en professionell balettdansare som råkat ut för diskriminering och häcklats i dansarkretsarna därför att hon var sannfinne och assistent åt Halla-aho. En journalist med bakgrund som dansare, vars namn jag av försiktighetsskäl inte nämner här, konstaterade att balett är ett tungt yrke att utöva och att Aidanjuuri inte skulle orka assistera Halla-aho alls, om hon vore en heltidsdansare på Nationaloperan. I verkligheten hade Aidanjuuri bara uppträtt i s k figurantroller, och snarast som frilansare. Men Helsingin Sanomat kallade fältväbeln för general och återställde sanningen först när läsarna krävt det. 

Se mikä jutussa oli kaikkein ongelmallisinta, oli tietysti se, että Hesari - ja mediat yleensä - on paneutunut kirjoittamaan persuista jonkinlaisina vainottuina toisinajattelijoina, jotka ovat joutuneet taistelemaan paikastaan politiikan auringossa poliittisesti oikeaoppista vakiintuneistoa vastaan. Tällaisten henkilöiden sallitaan valehdella, eikä valheita korjata ilman ulkopuolista painostusta. Sitä vastoin mediassa ei juuri näy uutisia eikä haastatteluja persujen ja äärioikeiston painostamista. Vasta viime vuosina, siis kymmenen vuotta oman tapaukseni jälkeen, esimerkiksi Johanna Vehkoosta on rohjettu kirjoittaa.

Det som var det mest problematiska i artikeln var givetvis att Hesari - och medierna i allmänhet - har åsatt sig att framställa sannfinnarna som någon sorts förföljda dissidenter, som varit nödda att kämpa för sin plats i politikens sol mot ett politiskt renlärigt etablissemang. Därför tillåts de ljuga, och lögnerna får stå om de inte rättas till med påtryckning utifrån. Däremot finns det inga nyheter om hur sannfinnarna och extremhögern riktat påtryckning mot sina offer, inga intervjuer med offren. Det är först på sistone, tio år efter mitt eget fall, som man vågat skriva t ex om Johanna Vehkoo.

"Väkivaltainen äärivasemmisto" - "Den våldsamma extremvänstern"

 Seliger-Sebu on jo ruvennut sössöttämään jotain väkivaltaisesta äärivasemmistosta, joka muka uhkaa hänen viheliäistä henkiriepuaan. No, kaikki tietävät että Sebu on liian iljettävä, jotta väkivaltaisinkaan äärivasemmistoterroristi likaisi käsiään koskemalla häneen, siis siinäkään tapauksessa että sellaisia terroristeja olisi. Mutta tosiasia on, ettei ole.

Sebastian "Seliger" Tynkkynen har redan börjat berätta sina vanliga amsagor om en våldsbenägen extremvänster som kantänka hotar hans futtiga livhanke. Nåja, vi alla vet att Sebastian är så vämjelig att inte en enda våldsbenägen vänsterextremistisk terrorist skulle vilja smutsa ned sina händer i honom, även om några sådana fanns till. Men faktum är att det inte finns.

Totean näin niin kuin viran puolesta, että en arvosta Supon johtajaksi persujen poliittisella virkanimitysmandaatilla noussutta Juha Marteliusta pätkääkään. Ihminen, joka on toiminut persuissa vielä Timo Soinin jälkeisenä aikana, on moraalisesti vähintäänkin epäilyttävä eikä häntä voida pitää isänmaallisena. Mutta sen verran ammattimies hänkin on, että hän on haastattelussa myöntänyt äärioikeiston ja islamistien olevan ne varsinaiset uhat.

Jag konstaterar här s a s å tjänstens vägnar att jag inte hyser någon som helst respekt för Juha Martelius, sannfinnen som leder Skypo. En person som verkat inom partiet efter Timo Soinis år bör ses som moraliskt misstänkt och kan inte sägas vara fosterländsk. Men han har i en intervju medgett att det är extremhögern och islamisterna som utgör de verkliga hoten mot Finland - han är uppenbarligen ändå såtillvida professionell.

Suomessahan ei ole väkivaltaista äärivasemmistoa, jonka tavoitteena olisi vahingoittaa yksityishenkilöitä. Se mitä Suomessa voi olla, on sellainen katuäärivasemmisto, joka rikkoo esimerkiksi äärioikeiston kokoustiloja tai maalaa muuntajakopin täyteen anarkistisymboleita. Jos joku anarkistiksi esittäytyvä särkee jonkin muuntajakopin tasoisen kohteen, alan miesten ja naisten keskustelulaudoilla se tuomitaan aina täysin yksiselitteisesti jo taktisinkin perustein - koska paikkojen särkeminen ei ole pragmaattisesti toimiva tapa houkutella pyhän Työväenluokan edustajia kannattamaan anarkismia.

Det finns ju inte några radikala och våldsbenägna vänsterradikaler i Finland, inte sådana som skulle vilja anfalla privatpersoner. Det som vi har är vänstersinnade gatuhuliganer som t ex kunde tänkas sabba extremhögerns möteslokaler eller måla anarkistiska symboler på transformatorskjul. Om någon som kallar sig anarkist slår sönder ett sådant skjul, fördöms detta entydigt på anarkisters webbforum redan på taktiska grunder - därför att de inte ser sådant sabb som ett pragmatiskt fungerande sätt att locka representanter för den heliga Arbetarklassen till anarkismens anhängarskaror.

Olisiko väkivaltainen äärivasemmisto sitten mahdollinen? Totta maar, jos tähdet olisivat toisessa asennossa, kuten ne 70-luvulla, minun lapsuudessani, olivat. Silloin terroristien iskuja tapahtui harva se päivä, kun Saksassa riehuivat Baader-Meinhof-ryhmän aktivistit ja Bommi Baumann (jonka touhuissa tosin oli tuosta hassusta liikanimestä huolimatta enemmän kyse psykedeelisten aineiden käytöstä kuin terrori-iskuista, mutta hän sai kyllä tapettua parikin ihmistä omilla pommeillaan), Italiassa Punaiset prikaatit ja Espanjassa baskiterroristit (jotka tempautuivat mukaan ajan poliittisiin muoteihin ja omaksuivat baskinationalismin lisukkeeksi marxilaisia ajatuksia). Arabiterroristiryhmistä näkyvimpiä oli lentokonekaappauksia harrastava PFLP, jonka ideologia oli sosialistinen.

Skulle vänsterextrem terrorism vara tänkbar? Visst, om storpolitikens stjärnhimmel hade andra konstellationer, vilket den på sjuttiotalet, i min barndom, också hade. På den tiden skedde det terroristiska attentat från dag till dag. I Tyskland grasserade Baader-Meinhofgruppen och Bommi Baumann (som trots sitt roliga öknamn snarare intresserade sig för psykedeliska rusmedel än för terrorattentat, men npg lär han ha dödat ett par människor med sina bomber), i Italien Röda brigaderna och i Spanien de baskiska terroristerna (som rycktes med av tidens politiska moden och utökade sin baskiska nationalism med marxistiskt tankegods). Den synligaste arabiska terroristgruppen var PFLP, vars ideologi var socialistisk.

Siihen aikaan oli vielä Neuvostoliitto, joka tuki lännessä hilluvia äärivasemmistolaisia ryhmiä ja pyrki tietysti ohjaamaan niitä ideologisesti oman marxismi-leninisminsä suuntaan. On aika kuvaavaa, että nykyinen äärioikeisto - johon minä lasken persut - saa apua Venäjältä, mutta vasemmistolaisista sellaisesta voi korkeintaan epäillä vain yksittäisiä "erikoisvasemmistolaisia" (lainatakseni Punkinfinland-foorumin käyttämää termiä). 

På den tiden existerade ju fortfarande Sovjetunionen, som stödde vänsterextremistiska grupper i Väst och försökte styra deras ideologiska utveckling i marxistisk-leninistisk riktning. Det är karaktäristiskt att den nuvarande extremistiska högern - inklusive sannfinnarna - får stöd och bistånd från Ryssland, men på vänsterhållet är det bara enstaka representanter för "specialvänstern" (som de kallas på webbforumet Punkinfinland) som kan misstänkas för sådant.

Voisi itse asiassa tehdä sellaisen johtopäätöksen, että se osapuoli, joka tekee terrori-iskuja, on määritelmällisesti se osapuoli, joka saa tukea Venäjältä. (Ja joo, on täysin mahdollista ellei peräti todennäköistä, että islamistiterroristit, ainakin osa heikäläisistä, ovat Venäjän asialla.)

Man kunde faktiskt dra en sådan slutsats att den part i en konflikt som begår terroristiska brott per definition är den part som stöds av Ryssland. (Och javisst, det är helt tänkbart att åtminstone en del islamistiska terrorister styrs från Ryssland.)

USA:ssa toki väkivaltaista äärivasemmistoa jonkin verran on nykyäänkin, mutta siellä äärioikeistoterrorismi on reilusti yleisempää, samoin tietysti islamismi. Veikkaan että sikäläinen väkivaltainen äärivasemmisto nousee esim. mustien ja latinojen keskuudesta. Tosin amerikkalaiset viranomaiset ovat omien ennakkoluulojensa takia vanhastaan tavanneet leimata terroristeiksi sellaisetkin tummaihoisten aktivistiporukat, jotka keskittyvät pikemminkin poliittiseen poskisolismiin kuin terrorismiin.

I USA finns det våldsbenägna vänsterradikala även i dag, men också därborta är högerextrem terrorism betydligt vanligare, islamism givetvis också. Jag antar att den våldsbenägna vänsterterrorism som där förekommer handlar om latinamerikansk eller svart extremism. Visserligen har amerikanska myndigheter redan p g a sina egna fördomar brukat utmåla alla mörkhyade aktivister som terrorister, inklusive sådana som snarare koncentrerar sig på politisk retorik än terrordåd.

Suomessa oli aikoinaan taistolaiset, joiden väkivaltaiset vallankumoushaaveet tiivistyivät Tapani Suomisen kirjan nimeen "Ehkä teloitamme jonkun". Siis ehkä, ja jonkun. Suorastaan hellyttävää. Itse asiassahan taistolaisia meidän on kiittäminen ainakin yhdestä asiasta: he imivät puoleensa kaikki sellaiset kiihkoilevat nuoret, jotka olisivat muuten voineet alkaa terroristeiksi, ja korvasivat aseväkivallan verbaalisella julistuksella, jonka kuulivat vain aatetoverit.

I Finland hade vi på sin tid ungstalinisterna, taistoiterna, vars drömmar om en våldsam revolution kondenserades i titeln på Tapani Suominens bok om deras era: "Ehkä teloitamme jonkun" - "Kanske vi ska avrätta någon". Alltså kanske, och någon. Låter nästan gulligt. I själva verket är det en sak vi ska vara taistoiterna tacksamma för: de sög till sig alla fanatiska ungdomar som under andra omständigheter kunde ha ägnat sig åt terrorism, och ersatte vapenvåld med verbal förkunnelse som bara idéfränder intresserade sig för.

Kotimiljööstäni muistan pikkupoikana omaksuneeni sanonnan, että joku "puhuu kommunistisella äänellä", mikä ei edes viitannut puheen asiasisältöön, vaan nimenomaan pateettiseen puhetyyliin. Kun taistolaiset tunnisti jo äänestä, heidän mahdollisuutensa soluttautua yhteiskuntaan omien piiriensä ulkopuolelle olivat hyvin rajalliset.

Från min hemmamiljö kommer jag ihåg ett uttryck jag hörde som smågosse: att någon "talar med kommunistisk röst", vilket inte avsåg sakinnehållet, utan bara den patetiska talintonationen. När ungstalinisterna gick att känna igen redan på rösten, förfogade de med mycket inskränkta möjligheter att infiltrera samhället utan sina egna kretsar.

Persujen venäläismielisyydestä taas yksi todiste - Ett bevis till om sannfinnarnas ryssvänliga inställning

 Jenkeissä murhattiin äärioikeistolainen suunsoittaja Charlie Kirk. Sekä heikäläinen että meikäläinen oikeisto löysivät syyllisiksi heti äärimuslimikommunistihomotransut tai jonkin muun vihaobjektinsa, mutta tämänhetkisten väliaikatietojen mukaan epäilty on vanhoillisen utahilaisen perheen vesa - kyse saattaa siis olla itse äärioikeistolaisesta miehestä, jonka mielestä Kirkin äärioikeistolaisuus vain ei ollut oikeaa ja hyvää äärioikeistolaisuutta, koska Kirk piteli pyssyjään kommunistisessa tai homossa kulmassa (tai jotain yhtä typerää). 

I Staterna mördades en högerextrem gaphals vid namn Charlie Kirk. Högern både därborta och härhemma skyllde mordet genast på islamistkommunistiska transbögar eller något annat av sina gamla hatobjekt, men vid skrivande stund representerar den misstänkte en konservativ Utahfamilj. Det rör sig alltså av allt att döma om en person som själv är högerextrem men för vilken Kirks högerextremism inte var rätt och god högerextremism därför att Kirk brukade hålla sina bössor i kommunistisk bögvinkel (eller någonting lika korkat).

Tietysti pidän mahdollisena motivaationa ihan titityytason mielenharhoja, joita on vaikea luokitella poliittisesti. Ei kai vasemmistoradikaalisuuskaan mahdotonta ole, vaikka Utah ei sellaisille aatteille kovin hedelmällistä maaperää tarjoakaan. Toki tiedän Utahin historiasta ja kulttuurista varsin vähän, oikeastaan vain mitä olen lukenut Mikal Gilmoren kirjasta Shot in the Heart, jossa Gilmore kertoo surullisenkuuluisasta veljestään, vuonna 1977 suuren mediahaloon keskellä teloitetusta Gary Gilmoresta ja tämän tekemien murhien taustasta.

Naturligtvis kan jag tänka mig att killen var spritt språngande sinnesförvirrad på ett sätt som det inte är lätt att politisera. Inte heller kan jag helt utesluta vänsterradikalism heller, låt vara att Utah inte lär vara någon särskilt bördig mark för sådana idéer. Inte för att jag vore särskilt välunderrättad om delstatens historia och kultur, ty om Utah har jag bara läst i boken Shot in the Heart, där rockjournalisten Mikal Gilmore redogör för sin beryktade bror Gary och de mord han begick. Gary Gilmore avrättades år 1977 i mitten av ett stort mediaståhej.

Mitäs Gilmoren pojista, mutta puhutaanpa persuista. Persut innostuivat piehtaroimaan fantasioissaan siitä, kuinka vasemmisto (varmaan suomalaiset demarit ja vihreät, hahahaa) oli juoninut koko murha-attentaatin. Kirk kehuttiin maasta taivaaseen kaikesta hyvästä, mitä hän oli tehnyt (mm. julistanut asevapauden tärkeyttä ja tuominnut koko sanan "empatia" - nytpä sitten tiedämme senkin, mistä Riikka Purra apinoi oman iskulauseensa, mitään omaa hän ei tietenkään osannut taaskaan keksiä). 

Strunt i Gilmorepojkarna, men låt oss prata om sannfinnarna. Sannfinnarna inspirerades till att vältra sig i sina fantasier om hur vänstern (kanske finländska sossar och gröna, hahaha) kantänka stod bakom hela mordattentatet. Kirk lovordades hela vägen till sjunde himmelen för allt gott han åstadkommit (bl a förkunnat hur viktigt det var med vapenfrihet och hur han ogillade ordet "empati" - nu vet vi faktiskt varifrån Riikka Purra plagierade sitt eget slagord, något eget kunde hon givetvis inte hitta på).

Murha oli sinänsä ikävä juttu jo siksikin, että se väistämättä kiihdyttää USA:n aseväkivallan kierrettä, joka vaatii jatkuvasti uhreikseen mm. ala-asteikäisiä lapsia. Sitä paitsi amerikkalainen oikeisto pani samantien pystyyn mccarthylaisen mielipidevainon, joka tuntui vähän liian hyvin valmistellulta. Itse asiassa on aika helppo uskoa sellaiseen (jo liikkeellä olevaan) salaliittoteoriaan, että murha oli Trumpin hallinnon tai jonkin sen ryhmäkunnan järjestämä: uhriksi valittiin tyyppi, jonka kuolemalla saataisiin rummutettua mahdollisimman paljon myötätuntoa (nuori isä).

Mordet var givetvis en tråkig historia redan därför att det oundvikligen kommer att påskynda den onda cirkel av amerikanskt vapenvåld som hela tiden kräver nya dödsoffer, inte minst barn i lågstadieåldern. Dessutom satte den amerikanska högern genast igång en åsiktsförföljelse i McCarthystil som gör intryck av att ha förberetts på förhand. Det är faktiskt lätt att tro på den konspirationsteori som ger vid handen att mordet arrangerats av Trumpadministrationen eller någon fraktion inom den: till offer valdes en snubb vars död erbjöd de bästa möjligheterna att trumma fram sympatier (en ung familjfader).

Äärioikeistolaistenkin aatteiden kannattaminen olisi periaatteessa ihan OK, jos niitä ajettaisiin avoimesti ja rehellisesti sekä lakia ja demokratian pelisääntöjä noudattaen. (Aivan kuten kommunismi ei ole OK, jos sitä ajetaan entrismillä ja valehtelulla ja kaappaamalla epäpoliittisia yhdistyksiä kommunisteille.) Jopa Olavi Mäenpään ja Seppo Lehdon kaltaisia hahmoja ymmärrän sen verran, että heidän sekoilujensa taustalla oli vilpitön huoli isänmaan turvallisuudesta ja maanpuolustuksesta. Seppo Lehto on tämän takia omassa arvostamisasteikossani paljon korkeammalla kuin kaikenlaiset halla-ahot, purrat ja persut.

T o m högerextrema idéer skulle vara helt okej att vara anhängare av, om man skulle främja dem öppet och uppriktigt i enlighet med demokratiska spelregler. (Kommunismen är inte heller okej, om den främjas genom entrism och lögner och infiltrering av opolitiska föreningar.) Jag hyser en viss förståelse t o m för Olavi Mäenpää och Seppo Lehto: jag är nämligen övertygad om att deras sjabblande ytterst inspirerats av genuin oro för fosterlandets säkerhet och försvar. Därför respekterar jag Seppo Lehto mycket mer än Halla-aho, Purra och sannfinnarna överhuvudtaget.

Charlie Kirk oli kuitenkin tavallaan jotain pahempaa kuin perusäärioikeistolainen. Vanhaan hyvään Ronald Reaganin aikaan amerikkalaisen oikeiston venäläisvastaisuuteen saattoi ainakin luottaa. Ja siihen aikaan heikäläiset tiesivät Suomesta ainakin sen, että suomalaiset taistelivat neukkuja vastaan isänmaansa vapauden puolesta ja sitä paitsi maksoivat sotavelkansa ja -korvauksensa selkänahastaan.

Charlie Kirk var dock på sitt sätt någonting mycket värre än en vanlig högerextremist. När Ronald Reagan ännu var i sina krafters dagar, kunde man åtminstone lita på att den amerikanska högern stod emot ryssarna. Och på den tiden visste amerikanerna åtminstone så mycket om Finland att finnarna hade kämpat mot sovjetryssarna för sitt fosterlands frihet och dessutom betalat alla sina krigsskulder och -reparationer med tungt men ärligt arbete.

Sitä vastoin Kirk sanoi, että Suomea ei olisi pitänyt päästää Natoon, koska Suomi on kuulemma "liian venäläinen". Ennen vanhaan hyvään aikaan, kun tässä maassa oli oikeastikin isänmaallista oikeistoa, tämä väite olisi saanut koko kansan raivoihinsa. Loppujen lopuksi talvisota ja itänaapuria vastaan puolustautuminen on keskeinen osa suomalaisuutta ja suomalaisten itsemäärittelyä. Mutta kaipa amerikkalainen oikeistolainen on suomalaisille aateveljille niin mahtava esikuva, että isänmaan etu saa lentää ikkunasta.

Vad Kirk sade var däremot att man inte borde ha antagit Finland som medlemstat i Nato därför att vårt land kantänka var "alltför ryskt". Förr i världen, när det ännu fanns riktig fosterländsk höger i det här landet, skulle ett sådant påstående ha rest hela folket till uppror. När allt kommer omkring är vinterkriget och försvarskampen mot vår östra granne det centrala i finländarnas självdefinition. Men tydligen är en amerikansk högerman för sina idéfränder i Finland en så mäktig förebild att de struntar blankt i fosterlandets intresse.

Kuten Ukrainan esimerkki osaltaan osoittaa, Venäjä hakee mistä tahansa tekosyyn hyökätä entisiin siirtomaihinsa. Jos Venäjällä on USA:n valtapiireissä vaikuttaja-agentteja, jotka pitävät Suomea perusolemukseltaan venäläisenä, se tarkoittaa, että USA ei tule avuksi, jos Venäjä hyökkää tänne. Venäjä iskee kyllä kiinni Kirkin sanoihin ja menettelee niiden mukaan, koska se on Venäjä.

Som exemplet Ukraina å sin sida bevisar, är Ryssland villigt att invadera sina tidigare kolonier på vilket svepskäl som helst. Om Ryssland i USA har infiltrerat maktens korridorer med influeraragenter som ser Finland som ett i princip ryskt land, betyder det att vi inte kan vänta oss någon hjälp av USA om Ryssland angriper oss. Ryssland tar nog fast i Kirks ord och handlar därenligt, eftersom Ryssland är Ryssland.

En tietenkään ole mitenkään yllättynyt siitä, että Seliger-Sebastian Tynkkynen puhuu nyt Kirkistä esikuvanaan. Huomiota kerjäävä häirikkö, joka on käynyt putinistisella nuorisoleirillä Venäjällä hankkimassa poliittista kaaderikoulutusta, nosti esikuvakseen toisen huomiota keräävän häirikön, joka julisti Suomen Natoon kuulumattomaksi, "liian venäläiseksi" maaksi. Kun piippalakit saapuvat ampumaan räjähtävän luodin juuri sinun lapsesi aivokoppaan, tiedät tarkkaan kuka heidät on tänne kutsunut.

Jag är naturligtvis ingalunda överraskad att höra Sebastian "Seliger" Tynkkynen nu hänvisa till Kirk som sin förebild. En uppmärksamhetshungrig bråkstake, som besökt ett putinistiskt ungdomsläger i Ryssland för att skaffa sig politisk kaderutbildning, upphöjde till sin förebild en annan uppmärksamhetshungrig bråkstake, som förkunnade att Finland var ett "alltför ryskt" land som inte borde välkomnas till NATO. När de ryska trupperna kommer in och skjuter en explosiv kula i ditt barns hjärnkammare, vet du exakt vem som bjudit in dem.

Persut haluaisivat ukrainalaiset pois maasta? - Sannfinnarna vill bli av med ukrainarna?

Koska Halla-ahon kakka on kultaa, jota löytyy pökäleen verran jokaisen perussuomalaisen takanreunukselta, monet persut pyrkivät esittämään ukrainaa sujuvasti puhuvan mestarinsa oppilasta ja väittävät olevansa ukrainalaisten pakolaisten puolella. Kuitenkin käytännössä varsin suuri osa maahanmuuttovastaista äärioikeistoa on viime aikoina alkanut avoimestikin kääntyä ukrainalaisia vastaan. Tämän huomaa sosiaalisissa medioissa, jotka vilisevät Venäjän propagandaa papukaijoina toistelevia provokaattoreita: joka menee näiden trollien profiilisivuille esimerkiksi Facebookissa, huomaa heti niiden olevan täynnä rasistista, maahanmuuttovastaista, äärioikeistolaista, rokotusvastaista, EU-vastaista ja salaliittoteoreettista materiaalia - sanalla sanoen persuilua.

Som vi vet uppfattar kultmedlemmarna Jussi Halla-ahos skit som guld och har en klump av den på spiselkransen. Därför försöker sannfinnarna framställa sig själva som trogna följeslagare till sin herre och mästare som talar flytande ukrainska, och anser sig sålunda vara de största och pålitligaste Ukrainavännerna i hela landet. I praktiken har dock en stor del av den invandringsfientliga ytterhögern vänt sig emot Ukraina. Det här låter sig förnimmas på sociala medier där det vimlar av provokatörer som papegojaktigt upprepar ryska propagandafloskler. den som besöker dessa trolls profilsidor t ex på Facebook kommer snart att se att de erbjuder bara rasistiskt, invandringsfientligt, vaccineringsfientligt, europafientligt och konspirationsteoretiskt material - allt vi förväntar oss av sannfinnarna.

Toki persut ovat koettaneet potkia puolueestaan mäkeen ilmiselvimmin venäläismielistä porukkaa, joka sitten on vetäytynyt omiin putinistisiin pikkupuolueisiinsa. Esimerkiksi Ossi Tiihosella on pulju nimeltään Vapauden liitto - aivan kuten kommunistit katsoivat ennen vanhaan edustavansa ainoaa oikeaa demokratiaa, myös äärioikeisto katsoo yksinään olevansa vapauden kannalla. Ja taisihan neuvostoliittolaisillakin olla se iskulauseensa "todellinen vapaus", jolla tarkoitettiin neuvostoliittolaisia vapauksia, kuten vapautta saada räjähtävä luoti takaraivoonsa siperialaisessa pakkotyöleirissä.

Naturligtvis har sannfinnarna försökt bli av med de partikamrater som gör ett alltför uppenbart rysslandvänligt intryck - dessa har sedan startat egna putinistiska mikropartier. Ossi Tiihonen har t ex en organisation som heter Frihetsförbundet (Vapauden liitto) - precis som kommunisterna förr i världen ansåg sig representera den enda sanna demokratin, är extremhögern djupt övertygad om att vara ensam om att kämpa för friheten. Och sovjeterna brukade också tala om "verklig frihet", ie den sovjetiska, som gick ut på att få ett explosivt nackskott på ett sibiriskt arbetsläger. 

Ano Turtiainen puolestaan perusti poliittisen ryhmittymän nimeltä Valta kuuluu kansalle, joka kansan supliikkisuussa sai välittömästi lempinimekseen Valta kuuluu Kremlille. Kannattajiltaan hän on saanut mm. sellaista postia, että "jos Venäjä miehittäisi Suomen, homo- ja lesboasiat tulisivat kuntoon". Eli siis ei ole millään tavalla ilkeämielistä sanoa, että hänen takanaan on merkittävässä määrin sellaista porukkaa, joka olisi halukas tukemaan miehittäjää, jos Venäjä ottaisi Suomen haltuunsa.

Ano Turtiainen å sin sida grundade en politisk gruppering han kallade "Makten tillhör folket", som i den alltid fyndiga folkmunnen på fläcken omdöptes till "Makten tillhör Kreml". Av sina anhängare fick Turtiainen bl a följande uppmuntran: "Om Ryssland ockuperar Finland, blir det där med bögar och lesbianer åtgärdat". Det är sålunda inte på något sett elakt eller orättvist att säga, att en hel del av de som står bakom Turtiainen gärna skulle stödja ockupanten om Ryssland bemäktigade sig Finland.

Vapauden liitossa toimii myös Olli Kotro. Hän oli aikoinaan Laura Huhtasaaren avustaja, joka kirjoitteli nettiin EU-kriittisellä näkökulmalla perusteltuja venäläismielisyyksiä. Schengenin sopimus kävi herran kunnialle, ja hän olisi mieluummin halunnut eroa EU:sta ja helpompaa matkustamista Venäjälle. Vaikka Kotro onkin poistunut persuista, hänen mielipiteensä kansainvälispoliittisista asioista tuskin eroavat merkittävästi Laura Huhtasaaren näkemyksistä. Huhtasaarella toki tuskin mitään "näkemyksiä" onkaan - hän plagioi ne muualta, aivan kuin hän plagioi opinnäytteensä.

En annan politiker verksam i Frihetsförbundet är Olli Kotro. Han brukade arbeta som assistent åt Laura Huhtasaari, och redan på den tiden skrev han ryskvänliga texter på webben, främst motiverade med EU-fientlighet. Han ogillade skarpt Schengenavtalet, och föreslog att vi i stället borde utträda ur EU för att i stället ha visumfrihet med Ryssland. Kotro må ha lämnat Sannfinnarna, men hans åsikter om internationell politik skiljer sig knappast från Laura Huhtasaaris dito. Man kan visserligen fråga sig om Huhtasaari alls har några "åsikter" - hon plagierar dem från andra, precis som hon gjorde med sitt lärdomsprov.

On myös varsin kyseenalaista, missä määrin tämmöisten herrojen irrottautuminen persuista johtuu heidän venäläismielisyydestään. Ehkä sikäli, että persut joutuvat lakkaamatta ratsastamaan kaksilla rattailla suhteessaan Venäjään (yksiselitteinen venäläismielisyys ei olisi taktisesti viisasta), ja äärioikeiston tyhmänrehellinen osa ei osaa hyväksyä tällaista "poliitikkomaista" kieroilua. Käytännön poliittisissa päätöksissä, esimerkiksi EU-parlamentin äänestystuloksissa, persut ovat kuitenkin olleet varsin johdonmukaisesti Venäjän puolella. Erityisesti Venäjän harjoittamaa hybridisotaa suitsivat aloitteet ovat persuilta saaneet osakseen vastustusta, koska persujen mielestä ne on suunnattu heidän poliittista toimintaansa vastaan. 

Man kan okså ifrågasätta, i vilken utsträckning dylika herrar lösgör sig från sannfinnarna därför att de är för ryssvänliga för partiet - kanske såtillvida, att sannf av realpolitiska skäl ser sig tvungna att spela dubbelspel (det skulle inte vara klokt att med entydig russofili), och de i partiet som är lika dumma som de är ärliga accepterar inte sådant "politikeraktigt" slingrande. Vad gäller praktiska politiska beslut, t ex omröstningar på EU-parlamentet, har sannf rätt följdriktigt tagit ställning för Ryssland. De initiativ som syftat på att motarbeta den ryska hybridkrigföringen mot oss har sannf motsatt sig, eftersom de anser att dylika strävanden är riktade mot deras politiska aktiviteter.

Persut ovat sikäli oikeassa, että heidän menettelytapansa ovat samanlaisia kuin Venäjän trollien (siis siinäkin tapauksessa ettemme pitäisi persuja Venäjän trolleina sinänsä). Jos Venäjän trollien torjunta vaikeuttaa persujen toimintaa, persujen kuuluu opetella toisia tapoja vaikuttaa poliittisesti. Muussa tapauksessa he asettuvat asiallisesti ottaen Venäjän puolelle jo de facto käynnissä olevassa sodassa.

Sannfinnarna har visst rätt i ett: även om de inte nödvändigtvis medvetet idkar mullvadsarbete för Ryssland, skiljer de sig inte från ryska troll vad gäller deras metoder. Om sannfinnarna ser sin politiska verksamhet kringskuren av våra försök att motarbeta ryska troll, bör sannfinnarna lära sig nya sätt att delta i det politiska livet. I annat fall är de i praktiken på samma sida med Ryssland i det krig som de facto redan pågår.

Käytännön poliittisissa päätöksissä persut ajavat pitkälti Venäjän asiaa. Tämä ei kuitenkaan estä heitä olemasta rasisteja venäläisiä ihmisiä kohtaan, ilmeisesti siksi, että he saavat seksuaalisluonteista nautintoa kaiken rasismin, myös venäläisvastaisen, viljelemisestä. Varsinkin persunuorten suunnalta on aika ajoin kajahdellut venäläisvihaa ilmentäviä iskulauseita, jos kohta silläkin taholla riittää Venäjän vaikuttaja-agentteja - sellaiseksi luokittelisin esimerkiksi Seliger-Sebastian Tyrkky-Tynkkysen. Hän kävi aikoinaan Venäjän nuorisoleirillä KGB:n aivopestävänä, ja sen aivopesun vaikutukset ovat edelleen nähtävissä. Esimerkiksi hänen raivoava vihansa Yleisradiota kohtaan on Venäjän etujen mukaista: Ylellä on tärkeä rooli kokonaismaanpuolustuksessa ja väestönsuojelussa, joten Venäjä haluaa tuhota sen.

I praktiska politiska beslut går sannfinnarna oftast Rysslands ärenden. Detta hindrar dem inte från att uppföra sig rasistiskt mot ryska människor, uppenbarligen därför att de får sexuellt färgad njutning av att vara rasister, också mot ryssar. Det är särskilt sannfinsk ungdom som av och till utmärkt sig med rysshatande slagord, låt vara att det finns rysksinnade influerare också på det hållet - ja, jag tänkte på "Seliger-Sebastian" Tynkkynen. Han besökte på sin tid en rysk lägerskola där han lät sig hjärntvättas av KGB, och det ser man fortfarande. Hans glödande hat mot vår rundradio motsvarar på pricken Rysslands intressen. Landets helhetsförsvar och befolkningsskyddet behöver Rundradion, och det är därför Ryssland vill avskaffa den.

Persut pyrkivät kaikin keinoin haittaamaan kaikkia yrityksiä saada kaikenlaisten maahanmuuttajien kotoutumista helpotettua. Mutta koska persujen vihaaman perustuslakimme mukaan ihmiset ovat tasa-arvoisia nimenomaan ihmisinä, kaikki heikennykset maahanmuuttajien asemaan osuvat ukrainalaisiin aivan yhtä kipeästi kuin tummaihoisiin ja muslimeihin. Jos asiat menisivät persujen mielen mukaan, olisi mahdollista säätää sellainen laki jonka nojalla tummaihoisia maahanmuuttajia voisi kohdella julmemmn kui vaaleaihoisia. Mutta kun ei niin ei, ja sekös heitä potuttaa.

Sannfinnarna gör sitt yttersta för att omintetgöra alla försök att underlätta integration för alla invandrare. Men vår grundlag, som sannfinnarna så hatar, säger att människorna är jämställda som människor. När sannfinländarna driver igenom försämrngar i invandrarnas rättigheter, betyder detta att ukrainarna blir lika mycket lidande av dem som mörkhyade och muslimer. Skulle saker och ting gå som sannfinnarna vill, skulle man kunna stifta en lag om att behandla mörkhyade invandrare skitigare än ljushyade. Men det kan man inte, och oj vad det går sannfinnarna på nerverna.