Tänään, kymmenes lokakuuta, on suomenkielisen kirjallisuuden perustajan Alexis Stenvallin ("Kivi") syntymäpäivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kuten Einar Lönnbohm ("Eino Leino") runossaan sanoi, mielisairas, vaikeasti alkoholisoitunut ja mahdollisesti elimelliseen aivosairauteen menehtynyt Stenvall eli "vain syksystä jouluun" eikä koskaan tullut nähneeksi kevättä eli kanonisointiaan suomalaisen kirjallisuuden sekulaariksi suojeluspyhimykseksi. Mutta katsokaapa tätä perussuomalaista kirjallisuuskannanottoa:
I dag, den tionde oktober, firar vi Alexis Stenvalls födelsedag. Stenvall, som på finska kallade sig "Kivi", är grundaren till finsk litteratur, och hans dag är likaledes den finländska litteraturens dag. Som Einar Lönnbohm ("Eino Leino") sade i en av sina dikter, levde den svårt alkoholiserade, psykiskt sjuke och möjligtvis p g a en organisk hjärnsjukdom tidigt avlidne Stenvall "bara från hösten till julen" och kom aldrig att se våren, dvs sin kanonisering till den finska litteraturens sekulära skyddshelgon. Men se på det här sannfinska ställningstagandet till "inhemsk" litteratur:
 |
| "Glad Aleksis Kivis dag och finska litteraturens dag. Vad är din favorit bok (sic)? Min egen absoluta favorit bok (sic) är Mästaren och Margarita [den finska översättningen heter Saatana saapuu Moskovaan, dvs Djävulen anländer till Moskva]. Vilken bok borde jag läsa därefter, vad tycker du?" |
Saatana saapuu Moskovaan nyt vain ei ole suomalaista kirjallisuutta, sen on kirjoittanut neuvostoliittolainen modernisti Mihail Bulgakov venäjän kielellä (vaikka kiovalaistaustainen olikin). Ei silleen, kyllähän Bulgakov oli pätevä kirjailija, jonka elämänkohtalo ei ole täysin vailla yhtäläisyyksiä Alexis Stenvalliinkaan. Mutta Alexis Stenvallin päivää juhlitaan suomalaisen kirjallisuuden päivänä, ei maailmankirjallisuuden.
Dessvärre är Mästaren och Margarita inte finländsk litteratur, den har skrivits på ryska av den sovjetiske modernisten Michail Bulgakov, som förresten var hemma från Kiev i Ukraina. Inte för att det på något vis vore fel att läsa Bulgakovs böcker, han var en fin författare, vars livsöde inte saknade vissa likheter med Alexis Stenvalls. Men på Stenvalls dag hedrar vi finländsk litteratur, inte världslitteratur.
Muuten en usko hetkeäkään, että Sanna Antikainen oikeasti olisi lukenut Bulgakovin romaania. Se on vaikea (minullekin, ja minä sentään olen jonkinasteinen neuvostoproosan tutkija), jäi ilmeisesti keskeneräiseksi ja se on myös sisällöltään vieras persuhenkisille ihmisille, koska yhtenä juonena kirjassa on realistinen versio pääsiäisviikon tapahtumista - versio, joka on monella tapaa ristiriidassa evankeliumien kanssa. Ankara uskovainen voisi pitää tätä saatanallisessa Neuvostoliitossa syntynyttä romaania Herran sanan rienauksena, ja hänellä olisi aivan asialliset perusteet tälle näkemykselle.
Förresten tror jag inte att Sanna Antikainen på riktigt läst Bulgakovs roman. Det är en svårtillgänglig bok (t o m för mig, som faktiskt i viss mån forskat i sovjetisk prosa), blev uppenbarligen aldrig avslutad, och är också innehållsmässigt främmande för sannfinskt sinnade människor, ty en av intrigerna i boken är en realistisk version om Kristi passionshistoria, en version som på många sätt går stick i stäv mot evangelierna. En djupt troende människa kunde uppfatta den här i det djävulska Sovjetunionen uppståndna roman som hädelse, och denna syn skulle också vara sakligt sett helt berättigad.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.