Sinihampaan takaa

Nyt kun olen pitkien vaikeuksien jälkeen löytänyt tyttöystävän, joka arvostaa minua elämänkumppanina, ihmisenä, miehenä ja kiihkeänä latinalaistyyppisenä rakastajana, minua suututtavat kaikki miehen statuksesta ja markkina-arvosta enemmän kuin miehestä itsestään ihmisenä välittävät naisenjolperot yhä pahemmin, kuten olette viimeisen vuoden aikana tainneet huomatakin. Erityisesti tietenkin suututtaa resurssien tuhlaus. Tuntuu siltä kuin olisi joutunut keskelle Brian Merrimanin runoelman Cúirt an Mheadhon Oídhche maailmaa: pimut vikisevät sitä, kuinka toistaitoisia miehet seksuaalisesti ovat ja kuinka kykenemättömiä heitä tyydyttämään ja kuinka tietämättömiä häpykielen olemassaolosta (ikään kuin häpykieli ei olisi ollut yksi keskeisimpiä puheenaiheita 1980-luvun ahdistuneiden pornontiiraajarunkkaripoikien iltamissa), samalla kun vapaana kulkee ATMiä, joista kohtuullisen pienellä harjoituksella saataisiin hurjia rakastajia - juttu kun on niin, että ainoa, mikä ainakin minun kokemukseni perusteella erottaa ATM:n siitä kiihkeästä latinotyyppisestä rakastajasta, on tilaisuuksien puute: ei minunkaan tarvinnut kohtuuttoman kauaa harjoitella löytääkseni, öhh, sen "sisäisen pornostarani". Tyydyttämättömien naisten ininään on tietysti yksi ainoa järjellinen selitys: kierrättäessään keskenään sitä seksuaalielämään oikeutettujen YTMien harvalukuista eliittiä naiset suostuvat olemaan sukupuoliyhteydessä vain seksuaalisesti törpöimpien ja itsekkäimpien miesten kanssa. YTM voi toki olla kokenut, mutta koska hänellä ei ole ollut minkään valtakunnan kannustinta paneutua naisen seksuaalisuuteen iskutaitojen opettelua enempää, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että hän ei siitä häpykielestä tosiaankaan tiedä yhtikäs mitään.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisin aikeissa ottaa takaisin sen, mitä edellisen merkinnän kommenteissa sanoin feminismin levittämästä häpykielikeskeisestä maailmankuvasta. Olen yhä sitä mieltä, että feminismi on turmellut koko seksologisen populäärikirjallisuuden levittämällään propagandalla emätinorgasmin olemattomuudesta, ja olen itse asiassa jopa taipuvainen uskomaan, että edes ympärileikattu afrikkalaisnainen ei ole niin absoluuttisen kyvytön nauttimaan sukupuolisesta kanssakäymisestä kuin femakkopropaganda väittää. Joillekin klitoriksesta iniseville femakoille moinen leikkaus olisi varmaankin vain parahiksi, jotta oppisivat, että heillä on vagina. Leikki leikkinä, mutta vulgäärifeminismin keskeisiin oppilauseisiin kuuluu, ettei nainen oikeasti miestä tarvitse sen enempää kuin kala polkupyörää, ja emätinvastaisen (antivaginistisen?) propagandan tarkoituksena oli vakuuttaa naisille, etteivät he tarvitse miestä mihinkään edes seksuaalisesti, vaan runkkaaminen on parempi vaihtoehto. Tästä tietenkin on seurannut, että nekään naiset, jotka oikeasti kykenevät nauttimaan seksistä vaginallaan, eivät pysty sitä tekemään kokematta huonoa omaatuntoa: sehän merkitsee, että he (yäk) tarvitsevat miestä johonkin eivätkä ole viimeisen päälle emansipoituneita ja vapaita. Näin heiltäkin voidaan näppärästi pilata ilo.

Feminismi on siis tässäkin asiassa vain ja ainoastaan vieraannuttanut ihmisiä omista seksuaalisista haluistaan, pilannut heidän elämänsä ja aiheuttanut heille kärsimystä. Feminismi on toiminut juuri sen kylmänkovan ja säälimättömän markkinamaailman asialla, jota kaikki "humanistit" sanovat vastustavansa. Feminismi on yksiselitteisesti paha asia, kärsimyksen lähde, joka estää ihmisiä elämästä hyvää elämää, myös seksuaalielämää.