Jo vuosituhannen vaihteen tienoilla ymmärsin, että nationalistijärjestö Suomalaisuuden liiton jo puolitoista vuosikymmentä sitä ennen alkanut propaganda- ja vihakampanja ruotsin kieltä (ja sitä kautta myös Suomen skandinaavista, länsimaista luonnetta) vastaan oli viime kädessä propagandaa Venäjän puolesta. Kuten ennen vanhaan Suomessa tiedettiin: joka pyllistää länteen, kumartaa itään.
Redan kring millennieskiftet insåg jag att nationalistorganisationen Suomalaisuuden liitto ("Finskhetsförbundet"), som då redan i ett och ett halvt årtionde hade hållit på med en propaganda- och hatkampanj mot svenska språket i Finland (och därigenom också mot Finlands skandinaviska, västerländska karaktär), egentligen i sista hand ville göra Finland underlägset Ryssland. Som vi av gammalt vetat i Finland: den som visar röven mot Väst bugar och bockar för Öst.
"Suomalaisuuden" liitolle osattiin tietysti silloin ennen vanhaan asianmukaisesti nauraa, koska sen ensimmäinen vaatimus ruotsin opetuksen poistamisesta suomenkielisistä kouluista liittyi ehdotukseen, että englantia päntättäisiin entistäkin kiihkeämmin: mikään "suomalaisuus" ei todellisuudessa kiinnostanut liittoa. Ei Kalevala eikä Kanteletar, eikä muukaan kansallinen kirjallisuus. Topeliuksessa ja Runebergissä oli se paha vika, että he kirjoittivat ruotsiksi, niin kansalliskirjailijoita kuin olivatkin.
Förr i världen kunde man åtminstone skratta åt "Finskhets"-förbundet, vars krav på mindre svenska för finska skolbarn gick ihop med utspel om mera engelskundervisning - någon "finskhet" intresserade förbundet inte ett dugg. Varken Kalevala, Kanteletar eller annan nationallitteratur. Topelius och Runeberg var nationalskalder, men dessvärre var deras samlade verk avfattade på svenska.
Suomalaisuuden liiton lietsoma kieliriita on nyttemmin raivonnut niin pitkään niin kiihkeänä, että nykynuorten on vaikea kuvitellakaan, miten syvältä kumpujen synkästä yöstä se piti nostaa keskuuteemme riehumaan ja millaiselta historian roskapönttödyykkaamiselta sen lietsominen silloin 1980-luvulla tuntui. Siihen aikaan ajatus kieliriidan palauttamisesta politiikan esityslistalle oli aivan yhtä järjetön kuin orjuuden puolesta argumentoiminen olisi ollut. Nykyään sitä orjuuttakaan ei varmaan enää ihmeteltäisi, kun persujen nettihörhöt haaveilevat äänioikeudenkin sitomisesta omaisuuteen (onpa varsinainen köyhien puolue siinä, hah).
Den språkstrid förbundet frambesvärjt har grasserat så länge och med sådan hätskhet, att dagens ungdom knappast kan föreställa sig hur arkaisk den på åttiotalet tedde sig - att återuppliva språkstriden kändes som dykande i historiens soptunnor, precis som om man hade föreslagit att återinföra slaveriet eller livegenskapen. I dag skulle visserligen sådana förslag inte kännas särskilt anakronistiska längre - sannfinska onlinetokstollar talar redan om att villkora rösträtten utifrån egendom eller inkomster. Snacka om "ett arbetarparti utan socialism", ha.
Venäjän ohjaava käsi kieliriidan ja sen lietsojajärjestön takana on kuitenkin tullut yhä näkyvämmäksi kun persut ja muu venäläismielinen äärioikeisto eivät enää häpeä sitä. Tästä tyypillinen esimerkki ovat Laura Huhtasaaren entiset EU-parlamenttiavustajat Olli Kotro ja Sakari Linden. Huhtasaari itsehän on naiivia uskovaista teeskentelevä äärioikeistofanaatikko, joka on niin EU:ta kuin Natoakin vastaan ja ylipäätään Venäjän linjoilla.
Rysslands styrande hand bakom organisationen som underblåser språkstriden har dock blivit synligare och synligare när sannfinnarna och annan ryskvänlig extremhöger inte längre skäms. Ett typiskt exempel är Laura Huhtasaaris tidigare assistenter på EU-parlamentet Olli Kotro och Sakari Linden. Huhtasaari själv är en högerextrem fanatiker som låtsas vara an naiv from kristen; hon ogillar både EU och NATO, och i princip för Ryssland.
Huhtasaari torjui Nato-jäsenyyden aikoinaan sanomalla, että siinä ei Nato paljon paina kun Venäjä pyyhkäisee koko Etelä-Suomen olemattomiin yhdellä ydinpommilla. Tämä tulevaisuudennäkymä tuntui tuottavan hänelle jopa jonkinlaista kieroa tyydytystä. Toki sen kaltaisia sanamuotoja kuuli myös meiltä naiiveilta rauhanliikeläisiltä 80-luvulla. On ollut hämmentävää nähdä, miten yhdet ja samat iskulauseet vaeltavat sivaripoikien suusta äärioikeistoon maailmantilanteen muuttuessa, mutta kai se todellisuus sitten on dialektiikkaa, kuten entinenkin marxilainen sanoi.
Huhtasaari avvisade NATO med ett argument som gick ut på att någon försvarsallians inte kunde hjälpa oss mycket mot kärnvapenmakten Ryssland som kan spränga bort hela södra Finland med en enda atombomb. Den här framtidsutsikten föreföll t o m bereda henne någon sorts pervers tillfredsställelse. Naturligtvis lät detta inte olikt det man fick höra av oss naiva fredsaktivister på åttiotalet. Det har varit förvånande att se hur precis samma slagord vandrar från civiltjänstgörarnas munnar till extremhögerns propaganda när konstellationerna i världspolitiken förändras. Men verklighet är dialektik, som den förrige marxisten sa.
Olli Kotro on kunnostautunut ehdottamalla, että Schengenin sopimuksesta hankkiuduttaisiin eroon ja sen tilalle luotaisiin viisumittomuusjärjestely Venäjän kanssa. Käytännössä tämä tietysti merkitsisi jollei nyt Suomen tyttölapsien uhraamista Venäjän sadististen solttujen syfiliittisille siittimille, niin ainakin Suomen ovien avaamista sepposelälleen kaikenlaisille venäläisille vakoojille ja salamurhaajille.
Olli Kotro har utmärkt sig med förslaget att förkasta Schengentraktatet för att i stället införa visumfrihet med Ryssland. I praktiken skulle detta innebära att finska flickebarn skulle offras till Rysslands sadistiska soldater med syfilitiska penisar, eller åtminstone skulle Finlands portar öppnas på vid gavel för allehanda ryska spioner och lönnmördare.
Sakari Linden on kuitenkin vielä mielenkiintoisempi tapaus. Sekä Kotro että Linden ovat muuten eronneet tai eroamassa perussuomalaisista ja liittyneet jonkin avoimesti venäläismielisen pikkupuolueen riveihin. Voi toki olla, ja varmaan onkin, että tämä on vain muodollinen pikkujäähy, jonka istuttuaan herrat palaavat Ainoan Oikean Puolueen riveihin. Eihän se noissa piireissä ensimmäinen kerta olisi.
Sakari Linden är dock ett ännu mera intressant fall. Både Kotro och Linden har förresten sparkats eller håller på att ta avsked från sannfinnarna för att ansluta sig till något öppet rysksinnat miniparti. Det kan visst hända att det bara rör sig om en paus de tvingas ta för att sedan i stillhet bli återställda som medlemmar i Enda Rätta Partiet. Det skulle ju inte vara första gången.
Sakari Linden on toiminut Suomalaisuuden Liiton toiminnanjohtajana. Sen lisäksi hän on kunnostautunut "geopoliittisena asiantuntijana" ja esiintyy mielellään venäläisessä mediassa. "Geopolitiikka" on sana, jonka me vanhat parrat opimme lapsuudessamme YYA-sediltä, ja jo siihen aikaan oli (tai olisi pitänyt olla) selvää, mitä se tarkoitti: Venäjän (silloin Neuvostoliiton) loukkaamatonta oikeutta talloa pienten naapurimaidensa varpaille (eikä vain varpaille) "legitiimien turvallisuusetujensa" nimessä (kellään muulla kuin venäläisillä ei mitään legitiimejä turvallisuusetuja tietysti olekaan). Nykyään "geopolitiikasta" puhuvat vain putinistit - joka tuota sanaa ylipäätään käyttää, on lähtökohtaisesti jonkin sortin Venäjän yhteistoimintamies, ellei vakooja niin ainakin helposti kusetettava työrukkanen.
Sakari Linden har varit aktiv som verksamhetsledare i Finskhetsförbundet. Dessutom uppträder han gärna som "geopolitisk expert" i ryska medier. "Geopolitik" är ett ord vi gamla gubbar lärde oss av ännu äldre vsb-gubbar i vår barndom, och redan då var det klart (eller borde ha varit det) vad det betydde: Rysslands (då Sovjetunionens) okränkbara rätt att ge katten i sina grannländers legitima säkerhetsintressen därför att deras egna säkerhetsintressen var så mycket mer legitima. I dag är det bara putinister som snackar om geopolitik. Den som använder ordet är praktiskt taget alltid någon sorts Rysslandsvän, om inte en spion så åtminstone en naiv kollaboratör.
Nyt Sakari Linden on sitten mennyt julkisesti kekkaloimaan Putinin propagandatilaisuuteen Murmanskiin, missä hän on papukaijana toistellut isä-aurinkoisensa Putinin tuhat kertaa kuultuja iskulauseita Naton ja lännen pahuudesta ja kamaluudesta. Putin oli tietysti myös paikalla julistamassa, että rauhaa edistääkseen hän voimistaa Venäjän sotilaallista läsnäoloa arktisella alueella. Vai lieneekö puhunut Venäjän maailmanvallan edistämisestä - "rauha" ja "maailma" ovat tunnetusti sama sana venäjäksi.
Nu har Sakari Linden också varit med om ett propagandamöte Putin sammankallat i Murmansk. Där har han som en papegoja upprepat sin idol Putins alltför många gånger hörda slagord om NATOs och västerlandets hemskhet och förskräcklighet. Putin var naturligtvis också närvarande och förkunnade att han nu tänker förstärka Rysslands militära närvaro i arktiska områden, naturligtvis för att främja världsfreden. Eller...med tanke på att värld och fred är samma ord på ryska talade han kanske snarare om att främja ryskt världsherravälde.
Linden antoi noissa tsembaloissa myös valokuvata itsensä kamuilemassa niinkin legendaarisen suomalaisen putinistin kuin Janus Putkosen kanssa. Putkonenhan on viime vuodet viihtynyt Ukrainan miehitetyissä itäosissa tekemässä suomenkielistä propagandaa Putinille, tosin osa hänen nimissään netissä julkaistusta materiaalista on ollut niin hirvittävää Google-käännössuomea, että olen itse epäillyt Putkosen joutuneen kylmätyksi jossain itäukrainalaisten putinistien keskinäisessä yhteenotossa ja testamentanneen nimensä propaganda-aparaatille brändikäyttöön. Mutta Putkonen siis on yhä elävien kirjoissa - mikäs pahan tappaisi, sano.
På detta gästabud lät sig Linden också fotograferas i samma porträtt med Janus Putkonen, en legendarisk finsk putinist av Johan Bäckmans mått. Under de senaste åren har Putkonen hållit till i det ockuperade östra Ukraina och skrivit finskspråkig propaganda åt Putin. Visserligen har en hel del av det som i hans namn publicerats online varit sådan oläsbar Google-översättniska, att jag känt mig föranledd att undra, om inte Putkonen förlorat livhanken i någon intern konflikt mellan östukrainska putinister efter att ha testamenterat sitt namn som varumärke till propagandaapparaten. Men uppenbarligen är Putkonen fortfarande vid liv - ont krut förgås inte så lätt.
Kun Suomalaisuuden liitto aikoinaan vaati lisää englanninopetusta ruotsin kustannuksella, sille ehdotettiin kuvaavampaa nimeä Englantilaisuuden liitto. Nyttemmin Venäläisyyden liitto olisi osuvampi. Mutta toki suomenkielisellä suomalaisuudella ja fennomanialla on enemmän tekemistä Venäjän ylivallan kanssa kuin suomalaiset yleisesti ottaen ovat halukkaita myöntämään.
När Finskhetsförbundet på sin tid krävde mer engelskundervisning på svenskans bekostnad, var det någon spefågel som föreslog organisationen att kalla sig Anglofila förbundet istället. I dag skulle Ryskhetsförbundet låta mera träffande. Men visst har finskspråkighet och fennomani mer i gemen med det ryska herraväldet än finnarna i allmänhet är villiga att medge.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.