Kirjamarkkinoille on ilmestynyt teos nimeltä "Likainen somesota", joka kronikoi persujen ja äärioikeiston harjoittamia nettivainoja. Useampi kuin yksi teistä varmaankin uskoo, että olen ilahtunut siitä, kun asia, josta olen vuosikymmenen saarnannut, on lopultakin päässyt julkiseen keskusteluun.
Väärin arvattu. Olen sitä mieltä, että kirja on sylkäisy vasten kasvojani, ja toivon ettei kukaan ostaisi sitä saati koskisi siihen pinseteilläkään. Sen on kustantanut sama firma*, joka ensin värväsi minut kirjoittamaan ajankohtaisblogia koska olin kuulemma niin lahjakas sanankäyttäjä, huolehti tarkkaan työturvallisuudestani siinä vaiheessa kun uhkailuja paiskoivat feministit tai demarit (kyllä, sellainenkin vaihe on ollut kun sain osakseni törkeyksiä yksittäisiltä demareilta) ja heitti kaikella työsuojelulla vesilintua sekä vaati minua panemaan sordiinoa päälle siinä vaiheessa kun äärioikeisto otti minut silmätikukseen.
Kun äärioikeiston hyökkäily kommenttilaatikkooni oli alkanut, sitä törkyä tuli luukkuuni silloinkin kun kirjoitin täysin epäpoliittisista ja harmittomista aiheista, kuten Neil Hardwickin hupisarjasta "Reinikainen", joka tuolloin pyöri ties kuinka monennella uusintakierroksella televisiossa. Tästä huolimatta työnjohto syyllisti minua ja väitti minun provosoineen äärioikeistoa.
Tosiasia kuitenkin on, että "provosoin" äärioikeistoa lähinnä ymmärtelemällä takavuosien katuoikeistolaisten mölymaakarien, kuten Olavi Mäenpään ja Seppo Lehdon, mesoamisen takaa kurkistellutta aitoa huolta esimerkiksi isänmaan puolustuksesta Venäjä-Neuvostoliiton varjossa tai kirjoittamalla oman asiantuntemukseni pohjalta Neuvostoliiton vankileireistä ja muista julmuuksista - puhumattakaan surullisen kuuluisista antifeministisistä möläyksistäni 2000-luvun alkuvuosilta.
Minä jouduin ankarimman painostuksen kohteeksi vuodesta 2007 alkaen. Tuolloin maalittaminen ja nettivainot olivat vielä uusia, lähes tuntemattomia ilmiöitä. On merkittävää, että kukaan vasemmistolainen ei tuolloin vielä ollut sellaisen painostuksen kohteena kuin minä. Minut teurastettiin koko kansakunnan nähden - painostettiin ulos nettikolumnistin paikaltani, minkä jälkeen minun oli turha hakea samoja hommia yhtään mistään. Ja kun sama ei ollit tapahtunut vielä kellekään muuille, oli aivan mahdotonta hakea apua mistään ja keltään.
Joka tapauksessa, niin kauan kuin omasta tapauksestani vaietaan ja niin kauan kuin suomenkielinen mediamaailma ei pyydä minulta varauksetta anteeksi, lupaan käyttää kaikkia osaamiani kieliä vahingoittaakseni suomen kielen ja suomenkielisen median mainetta niin kauan kuin minussa voimia on.
*) Firman nimeä en tässä mainitse, se on kenen tahansa vaikeuksitta selvitettävissä. En pidä oikeudenmukaisena erityisen huomion kiinnittämistä juuri tähän kyseiseen konserniin, koska muut media-alan isot puljut ovat menetelleet yhtä halveksuttavasti, elleivät vielä halveksuttavammin, suhteessa äärioikeistoon. Ongelma ei siksi ole tämä yksittäinen yhtiö. Ongelma on pikemminkin se, että suomeksi ylipäätään harjoitetaan minkäänlaista mediatoimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.