Kannattiko, Timo? - Var det värt det, Timo?

Odinin sotilaiden univormua kantanut mies kävi kuulemma Timo Soinin kimppuun. Aatteen palo oli niin kiihkeä, että sankari ei typeryyksissään tajunnut Soinin olevan yhä ulkoministeri eli valtioneuvoston jäsen, jollaisella ilman muuta on henkivartijat, jopa Suomen kaltaisessa suhteellisen rauhallisessa maassa. Hyökkäys saatiin siis loppumaan alkuunsa, koska Timo Soini on tärkeä mies, toisin kuin me äärioikeistolaisen terrorin riviuhrit, joiden rikosilmoitukset lentävät roskikseen.

En kille iklädd Soldiers of Odin-uniform lär ha försökt misshandla Timo Soini. I sin ideologiska trosnit insåg den här urdumma "hjälten" inte att Soini faktiskt fortfarande är utrikesminister och medlem av statsrådet och sålunda naturligtvis ledsagas av personliga livgardister, t o m i vårt lugna land. Dessa hann stoppa angriparen innan det blev någon riktig misshandel, ty Timo Soini är en viktig man, i motsats till oss vanliga offer till högerextrem terror: våra brottsanmälningar kastas som bekant rutinmässigt i soptunnan.

Tämä tietysti oli nähtävissä jo kauan etukäteen. Reuhaavien villien tunteet ovat ailahtelevia, ja ääriliikkeissä matka palvotusta idolista kaikkein vihatuimmaksi aatteen petturiksi on lyhyt. Suomalaisten kommunistien riidoista 70-luvulta voi varmaankin hakea aikaisempia esimerkkejä.

Det här kunde man visst ana i god tid på förhand. Otyglade vildars känslor är ostadiga, och i extremistiska rörelser kan en okritiskt tillbedd idol plötsligt bli den allra mest hatade förrädare. Jag antar att det finns åskådliga exempel på detta i de gräl och gruff som utmärkte finska kommunistiska kretsar på sjuttiotalet.

Sitä mukaa kun persut radikalisoituvat, sama kohtalo voi odottaa Jussi Halla-ahoakin. Häntähän erottaa johtamiensa rikollisten ja maanpetturien suurista laumoista se säälittävä ja lapsellinen itsepetos, että hän muka puolustaisi jotain länsimaista kulttuuria ja demokratiaa, ja tämän takia hän erotukseksi yhä suuremmasta osasta kannattajiaan esiintyy mm. Nato-mielisenä.

När sannfinnarna radikaliseras, kan även den nuvarande ordföranden Jussi Halla-aho gå samma öde till mötes. Hans personliga, barnsliga och ynkliga självbedrägeri består i att han kantänka försvarar någon sorts västerländsk demokrati - vilket ju de brottslingar och landsförrädare han är ledargestalt för ingalunda instämmer i - och därför uppträder han bl a som Natovän, medan en allt större del av hans anhängare är Natofientligt inställda. 

Huomattavalle osalle aika "maltillisistakin" halla-aholaisista koko länsimainen demokratia homouden sallimisineen on niin vastenmielinen yhteiskuntajärjestelmä, että Venäjästä on tulossa heidän silmissään yksiselitteisesti ihmiskunnan viimeinen toivo. Halla-aho joutuu pian valitsemaan, pitääkö hän kiinni muka Venäjä-kriittisestä ja Nato-myönteisestä yksityisidentiteetistään, jolloin äskeiset ystävät ja ihailijat saattavat nitistää hänet valkonaamaisen heterorodun petturina, vai antaako hän periksi ja astuuko avoimesti Putinin joukkoihin, jolloin hän saa pitää henkensä ja johtoasemansa. 

För en stor del av Halla-ahoanhängarna, inklusive de kantänka "moderata" är den västerländska demokratin, som tillåter homosexualitet, så motbjudande, att Ryssland i deras ögon entydigt framstår som mänsklighetens sista hopp. Halla-aho måste snart välja, om han vill hålla fast vid sin förment Rysslandkritiska, Natovänliga privatidentitet, vilket kan leda till att de som nyss beundrade och idealiserade honom tar kål på honom som rasförrädare, eller om han ger efter för påtryckningen och öppet sällar sig till Putins skara för att behålla livhanken och ställningen som partiledare.

Koska hän ei ole mikään rohkea periaatteen mies, veikkaan jälkimmäistä - siitähän on ollut jo merkkejä, kun hän on valitellut, että Venäjää käytetään aseena "kansallismielisiä" vastaan. Mutta saa nähdä, uskovatko alati radikalisoituvat puoluetoverit tähän takinkäännökseen.

Han är ingen modig man av princip, vilket får mig att anta att det snarare är alternativ nummer två som kommer att gå i uppfyllelse - det finns ju redan tecken på detta, för han har klagat över att Ryssland används som vapen mot de "nationellt sinnade". Men det återstår att se om de allt radikalare partikamraterna tar denna kovändning på allvar. 

Toki olen varoittanut tästä jo yli vuosikymmen sitten, kun minulla vielä oli kolumni ja sananvapaus suomeksi tämän blogin ulkopuolellakin. Silloin sanoin, että kunniallinen keskiluokka välttää rasistisia yhteiskunnallisia liikkeitä, koska ne ovat viime kädessä aina rikollisten yritys soluttautua poliittiseen päätöksentekoon.

Jag har varnat för det här redan för ett drygt årtionde sedan, när jag ännu var betald kåsör med uttrycksfrihet på finska utanför den här bloggen. På den tiden påpekade jag för första gången att ärbar medelklass undviker rasistiska samhällsrörelser, eftersom dessa i sista hand alltid är de kriminellas försök att infiltrera politiskt beslutsfattande.

Ja rikolliset vihaavat keskiluokkaa. Kun keskiluokan edustaja makeilee itsensä rikollisen kaveriksi, rikollinen ei koskaan luota häneen täysin. Ennemmin tai myöhemmin rikollisen epäluulo nousee pintaan ja rikollinen käy käsiksi tähän kamuunsa.

Och de kriminella hatar medelklassen. När en medelklassmänniska ställer sig in hos en brottsling, kommer brottslingen aldrig att helt lita på honom. Förr eller senare blir brottslingens misstänksamhet så överväldigande att han handgripligt anfaller sin "vän".

Persut hyökkäsivät järjestäytyneen yhteiskunnan kimppuun tarkoituksenaan tuhota se. Kannattikohan Timo Soinin omastakaan mielestä päästää kaaoksen voimat valloilleen? Kaaos ei erottele, se voi käydä vanhojen kaveriensakin kimppuun.

Sannfinnarna angrep det organiserade samhället för att tillintetgöra det. Var det värt mödan, Timo Soini, att släppa kaosets krafter lösa? Kaoset skiljer inte på gamla vänner och ovänner.