Otetaanpa taas puheeksi pari tapaa, joilla Venäjän viides kolonna nakertaa isänmaatamme:
Ensinnäkin tietysti Venäjän trolliarmeijan toimintaa osuvasti ruotinut toimittaja Jessikka Aro on joutunut MV-lehden hampaisiin oikein suureen tyyliin. Lehden tuottaja, tämä nimestään päätellen jossain määrin venäläistaustainen herra, paheksui näet sitä, että putinistien trollitoiminnasta puhutaan avoimesti, ja turvautui henkilökohtaisuuksien penkomiseen: Aro oli joskus teininä toistakymmentä vuotta sitten käväissyt kaltevalla pinnalla ja hairahtunut käyttämään huumeita, mutta ottanut itseään niskasta kiinni ja noussut maineikkaaksi toimittajaksi - nyt hän on journalismipalkintoehdokkaana juuri putinistitrollijuttunsa ansiosta.
Tarinan ironia on siinä, että edellä mainittu nimestään päätellen venäläistaustainen herra on prosenttijengin jäsen (virallisen version mukaan "entinen jäsen", mutta mehän tiedämme että tietynlaisista yhteenliittymistä ainoat tiet ulos ovat hautausmaa ja krematorio), jolla itsellään on erinäisiä rikostuomioita. Nettijuorujen mukaan hän ei asustele tunnetussa Välimeren lomakohteessa pelkästään kauniista ilmoista ja vähäpukeisista espanjalaistytöistä nauttiakseen, vaan piileksii siellä kotimaan kovia sällejä, joilla on kana kynimättä hänen kanssaan.
Venäläistaustainen herra on kokeillut mediamogulin takkia jo ennen MV-lehden aikoja, kun hän koetti perustaa pintajengille mainosrahoitteista lehteä yhdessä erään kokaiininkäytöstä komeasti kiinni jääneen bilehileen kanssa - kyseinen nuorukainen tallentui oikein liikkuvaan kuvaan vetäessään nenäkarkkia nokkaan. Poikien lehtiprojekti kaatui kuitenkin jo toiseen numeroonsa, ja työn jälki oli tiettävästi melko kelvotonta. Venäläistaustaisen herran liikekumppani, tämä kansakunnan kokanokka (joka kyllä kuuluu sittemmin saaneen onneksi elämänsä järjestykseen), kertoi myöhemmässä haastattelussa lehden menneen konkkaan joidenkin epämääräisten vedätysten takia - monitulkintaisista puheista saattoi tehdä sen johtopäätöksen, että valon- ja lainarat piirit olivat sekaantuneet hankkeeseen, tiedä vaikka venäläinen raha olisi jo silloin ollut mukana.
Mutta venäläistaustainen herra ei ole ensimmäinen rikollinen, joka kehtaa esiintyä suurena moralistina. Juuri sitä porukkaa ovat rasistisen äärioikeiston rivit täynnä: muistammehan tuomitun huume- ja väkivaltarikollisen nimeltä Tony Halme, joka paheksui vihreitä huumeidenkäyttäjien puolueena. Todellisuudessa vihreissä lienee enemmän absolutisteja kuin muissa puolueissa yhteensä. He eivät kuitenkaan kehtaa ajaa raittiusasiaa, koska puolueeseen kuuluu oleellisesti sellainen veltto liberalismi, jonka puitteissa ei oikein voida vastustaa päihteitä, saati sitten kannattaa raittiutta. Asioiden ajaminen ylipäätään on vihreiden vetelille nynnyille liian riidanhaluista (sehän olisi sitä likaista politiikkaa).
Kuten tiedämme, venäläistaustaisen herran nettilehti, eli siis todellisuudessa Venäjä, nosti viime vaaleissa persut hallitukseen levittelemällä huhuja maahanmuuttajaraiskaajista. Kyseessä oli ehkä Venäjän kenraaliharjoitus myöhempiä propagandatempauksia varten: Kölnistä vuodenvaihteen aikoihin kantautuneet tarinat joukkoraiskauksista ja ahdisteluista ovat hyvää vauhtia kuivumassa kokoon, ja Venäjän osuus on ilmiselvä. Uudella raiskaustarinalla Lisa-nimisestä saksanvenäläisestä tytöstä Venäjä on hiljattain jatkanut saman myllyn pyörittämistä.
Jotta kellekään ei syntyisi kuvaa, että päästän vasemmistolaiset Naton vastustajat liian vähällä, totean tässä, että monet sellaiset ovat kirjoitelleet somessa hyvin vastenmielisiä karkeuksia Arosta. Narkomaanileimat ovat heiluneet, ja eräskin vasemmistoääliö tulkitsi "äärioikeiston ampuvan omia" MV-lehden vainotessa Aroa - kyseinen mätäpää ilmeisestikin piti kaikkia Venäjän arvostelijoita lähtökohtaisesti äärioikeistolaisina. Luonnollisesti "Nato-kiimasta" syyteltiin myös ahkerasti. Tämä iskusana ei lakkaa iljettämästä minua, koska argumenttina se on aivan yhtä arvoton kuin hompanssien rasistiblogeista ulkoaopettelemat karva-ankkurit ja muut kansainvälisesti kiertävät termit.
Samaan aikaan kun venäläisnimisen herran lehti lietsoo vihaa Yleä kohtaan, hallitus valmistautuu äärikapitalistisen vapausaatteen tarjoamilla tekosyillä purkamaan Ylen. Tietenkin Venäjän tarpeet ja edut ovat tässäkin takana, mutta Venäjän ohjaama hallituksemme ei toki voi myöntää sitä avoimesti.
Toiseksi totean, että Perussuomalaisten Nuorten uusin homovastainen kampanja on tietysti suoraan Venäjältä. Kyllä, totta maar Amerikan teekutsuliikkeessäkin on samoja äänenpainoja, mutta polttopisteen siirtyminen maahanmuuttajista homoseksuaalisuuden vastustamiseen viittaa vahvasti Venäjän vaikutukseen, koska siellä väkivaltaiset homovihaajaryhmät ovat olleet arkea jo pitkään, ja uskonnollislähtöinen homovastainen ideologia on Venäjän fasismin äänekkäin, näkyvin ja valtavirtaisin muoto. Länsivihaa lietsotaan Venäjällä ennen muuta kutsumalla meitä homoiksi.
Venäjän käsi näkyy myös siinä, että ns. Odinin sotilaat ovat hyvää vauhtia leviämässä muihin Pohjoismaihin. Joitakin aikoja sitten pohdin, olisiko Venäjällä käytännön mahdollisuuksia panna Suomessa toimeen samanlaista kaappausta kuin Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Päädyin silloin kielteiseen tai epäilevään johtopäätökseen, koska Ukrainassakin Igor Strelkov-Girkin oli miehineen jäänyt kiinni liian moskovalaisella murteella puhumisesta. Jos Venäjä ei kyennyt värväämään edes uskottavan ukrainalaista "vastarintaliikettä", mistä se saisi kokoon suomea puhuvien taistelijoiden armeijan?
Nyt kuitenkin Venäjällä on käytettävissään väkivaltaisten paikallisten miesten verkosto - pian kautta koko Pohjolan - joka on Venäjän käskystä valmis ampumaan Venäjän antamalla automaattiaseella Venäjällä valmistetun räjähtävän luodin sinunkin lapsesi päähän. Eikä tämä ole pelottelua. Hiljattain eräs äärioikeistoa myötäkarvaan silittelevä sivusto haastatteli slaavilaisnimistä norjalaissälliä, joka epäilemättä veren vetämänä ja syntyperän velvoittamana oli osallistunut venäläismielisten joukkojen riveissä Itä-Ukrainan sotaan. Hän kehui avoimesti sillä, kuinka oli surmannut vangitsemiaan ukrainalaisia.
Venäjällä on siis jo etäispäätteensä yhdessä Odinin sotilaiden haaraosastossa, ja on vaikea uskoa, ettei sillä olisi sormiaan pelissä muissakin. Koska Odinin sotilaat ovat merkittävältä osaltaan yhteiskunnasta ja laillisesta menosta vieraantuneita väkivaltarikollisia, heidän ihmisihanteensa on - kuten olen ennenkin sanonut - väkivaltainen raakalainen. Kun heidän keskelleen ilmaantuu esimerkiksi sotilaallisena neuvonantajana ja kouluttajana mies, jonka he tietävät tappaneen, raiskanneen ja suolistaneen lapsia Ukrainassa tai Kaukasiassa, he palvovat tätä, koska puolustuskyvyttömien ihmisten rääkkääminen ja teurastaminen on heidän mielestään itsessään iloinen ja toivottava asia, riippumatta siitä kuka rääkkää ja teurastaa. Heille on tärkeintä, että tulee säälimätön määrääjätaho, joka antaa heille luvan pidäkkeettömään raakuuteen.
Samantyyppinen persoonallisuus tuntuu olevan Halla-ahollakin. Hiljattain Halla-aho joutui myöntämään minun olleen oikeassa väittäessäni maahanmuuttokriitikoita pitkälti venäläismieliseksi alakulttuuriksi (sivistymättömään tyyliinsä hän itse käytti seppolehtomaista termiä "ryssäläistunkkainen").
Millä tavalla Halla-aho menettelisi tämän oivalluksen tehtyään, jos hän olisi oikeasti isänmaallinen mies? Hän tietenkin sanoutuisi irti koko maahanmuuttokritiikistä, myöntäisi joutuneensa itänaapurin kusettamaksi, toteaisi että vaikka maahanmuuttoon ja islamiin tiettyjä riskejä liittyykin ne eivät missään tapauksessa ole realisoitumassa yhtä nopeasti kuin itänaapurin uhka, ja liittyisi Nato-mielisten ja Venäjää arvostelevien bloggaajien riveihin kuunnellen nöyränä ja arvostaen James Mashirin, Saara Jantusen ja muiden asiantuntijoiden ääntä. Mutta sen sijaan Halla-aho jatkaa oman alakulttuurinsa profeettana, eli siis käytännössä Venäjän juoksupoikana. Toki hän selittelee olevansa Ukrainan puolella käynnissä olevassa konfliktissa, mutta paskan puhuminen ei mitään maksa, kun teot puhuvat kovemmin. Miksi? Koska ajatus rankaisemattomasta raakuudesta kaikkivaltiaan Venäjän suojeluksessa houkuttaa häntä loppujen lopuksi paljon enemmän kuin isänmaan puolustaminen.
Ja kannattaa panna merkille, etten tässä vaadi Halla-aholta yhtään sen enempää kuin itseltäni. Olen pannut oman antifeminismini pitkälti koipussiin todettuani, että antifeminismi on rohkaissut Venäjän tukemaa äärioikeistoa. Siinä tilanteessa isänmaallinen mies pitää mölyt mahassaan ja liittyy yhteiseen rintamaan. Samalla tavalla olen myös kääntänyt kelkkani puolustusvoimien suhteen kiihkeiden nuoruusvuosien pasifismin jälkeen, koska olen tutustunut moniin upseereihin ja todennut, että siellä on eettisesti korkeatasoista väkeä, joka vierastaa äärioikeistolaista rasismia presiis yhtä paljon kuin minäkin. Siihen on syynsä, miksi pidän sotilasjunttaa nykyään parempana vaihtoehtona kuin persujen turmelemaa demokratiaa.
Låt oss igen ägna uppmärksamhet åt hur Rysslands femte kolonn gnager på vårt fosterland:
Allra först bör det noteras att den rysslandvänliga och rasistiska webbtidningen MV-lehti startat en smutskastningskampanj i stor stil mot journalisten Jessikka Aro, som avslöjat Rysslands trollkampanj i Finland. Producenten till webbtidningen, av sitt namn att döma en gentleman med viss rysk anknytning, ogillade nämligen att den ryska trollverksamheten öppet ventilerades i medierna och beslutade utmåla Aro som knarkare: som tonåring hade hon nämligen varit på glid och haft ett problem med någon sorts tjack, men sedan dess tagit sig i kragen och blivit stjärnjournalist - nu är hon kandidat till journalistpriset precis på grund av vad hon skrivit om Putintroll.
Ironin i historien består i att gentlemannen med det ryska namnet är medlem i ett enprocentsgäng (enligt den version han själv föredrar är han en före detta medlem, men vi vet ju att den enda vägen ut ur en viss sorts sammanslutningar går genom kyrkogården eller krematoriet) och har eget brottsregister. Han bor på en populär semesterort vid Medelhavet, och enligt det alltid lika pålitliga webbskvallret är det inte för att njuta av vackert väder och lätt klädda spanska flickor, utan för att undvika att möta de tuffa killar härhemma som gärna skulle ha ett ord eller två med honom om gångna tider och bravader.
Gentlemannen med det ryska namnet har prövat rollen som mediemogul även långt innan det blev aktuellt med MV-lehti, när han tillsammans med en alltför välkänd festprisse försökte starta en reklamfinansierad tidning riktad till ytlighetsgänget - festprissen i fråga åkte fast för kokainmissbruk på det mest spektakulära sätt man kan tänka sig, ty på teve visades det en videoinspelning av honom när han sniffade i sig. Killarnas tidningsprojekt kraschade dock snabbt, eftersom blaskan inte dög till någonting. Festprissen med kokainnäsan, som sedan till all lycka lär ha fått rätsida på sitt liv, berättade i en senare intervju i mycket undvikande ordalag att tidningen inte kraschade så mycket p g a bristande kvalitet utan därför att skummisar var inblandade: man får kanske dra slutsatsen att det redan då låg ryska pengar bakom det hela.
Men gentlemannen med det ryska namnet är inte den förste brottsling som täcks uppträda som stor moralist. Precis samma sorts typer vimlar det i den rasistiska extremhögern: vi minns ju den dömde knark- och våldsbrottslingen Tony Halme, som störtogillade de Gröna och kallade dem för ett knarkarparti. I verkligheten torde det finnas fler helnykterister inom de Gröna än i de övriga partierna sammanlagt, men de vågar inte främja nykterhetssaken, eftersom partiet i det stora hela förlamas av en slö och geggig liberalism som gör det omöjligt att vare sig bekämpa rusmedel eller föra framåt nykterheten. Att överhuvudtaget entydigt främja och stå för någonting tycker de gröna mesarna är alltför stridbart och konfrontationssökande - det skulle ju vara politik, ni vet, och politik är någonting smutsigt.
Som vi vet skulle vi i dag inte ha sannfinnarna i regeringen, om inte gentlemannen med det ryska namnet, dvs i praktiken Ryssland, strax före valdagen hade spridit rykten om utländska våldtäktsmän. Det var kanske Rysslands generalrepetition före de stora propagandajippona i Tyskland: den såkallade massvåldtäkten i Köln (som vid en skrivande stund håller på att rinna i sanden, och att den ryska propagandaapparaten låg bakom det hela börjar likaså bli allt klarare) och en ny våldtäktshistoria om en tysklandsrysk flicka som heter Lisa.
Jag vill givetvis inte förneka att det även finns massor av vänstersinnade Natomotståndare som skrivit vämjeliga fräckheter om Aro på sociala medier. Även de har brännmärkt henne som knarkare, och en vänsteridiot sade att "extremhögern skjuter på sina egna" när MV-lehti förföljer Aro - skitstöveln ifråga tyckte tydligen att alla Rysslandskritiker i princip är högerextremister. Naturligtvis flög det även beskyllningar om "Natokättja". Det här slagordet äcklar mig särskilt mycket: som argument är det precis lika värdelöst som de "skäggbarn" och liknande internationellt cirkulerande termer som hommaiterna lär sig utantill från sina kompisars rasistiska bloggar.
Medan gentlemannen med det ryska namnet i sin webbtidning uppviglar till hat mot Yle, förbereder sig regeringen till att avveckla Yle med den extremkapitalistiska frihetsideologin som svepskäl. Det är givetvis Rysslands intressen och behov som ligger bakom det här, men vår ryskstyrda regering kan givetvis inte öppet medge det.
Jag vill även konstatera att de sannfinska unga med sin nya bögfientliga kampanj demonstrerar anknytning till Ryssland. Visst hör vi liknande saker från amerikanska Tebjudningsrörelsen, men att fokuset överförs från invandrarhat till homofobi förefaller bero på ryska förebilder. I Ryssland har våldsamma böghatargrupper varit en del av vardagen sedan länge, och religiöst inspirerad bögfientlig ideologi är den högljuddaste, synligaste och av allmänheten mest accepterade formen av rysk fascism. Det är mest genom att kalla oss för bögar man uppviglar till hat mot Väst i Ryssland.
Det ryska inflytandet skymtar även bakom de såkallade Odinssoldaterna, som snabbt sprider sig till de övriga nordiska länderna. För en tid sedan frågade jag mig här på bloggen, om det förelåg en praktisk möjlighet att ryssarna skulle ta över här i Finland som de gjort på Krim och i Östra Ukraina. Svaret blev nekande eller skeptiskt: trots att man talar ryska i stora delar av Ukraina hade Igor Strelkov-Girkin och hans trupper avslöjats som en utländsk invasionsarmé eftersom de talat ryska med alltför tydlig Moskvadialekt. När Ryssland inte kunde rekrytera en trovärdigt ukrainsk "motståndsrörelse", hur skulle det då klara av att få ihop en finsktalande sådan?
I Odinssoldaterna förfogar dock Ryssland över ett nätverk av lokala våldsbrottslingar - snart i hela Norden - som på Rysslands order är beredda att skjuta en rysktillverkad explosiv kula i ditt barns huvud med ett automatvapen som Ryssland gett dem. Och det här är ingen påhittad skrämselhistoria. Nyligen intervjuade en extremhögervänlig webbsajt en norsk kille med ett slaviskt namn som kämpat på ryska sidan i Östra Ukraina, tydligen förpliktad av sitt påbrå. Han skröt öppet med hur han varit med om att döda ukrainska krigsfångar.
Ryssland har alltså infiltrerat redan en bransch av Odinssoldaterna, och det är svårt att tro att det inte hade sina förbindelser med de övriga. Odinssoldaterna är till största delen våldsbrottslingar som ger katten i samhällsfreden och lagen, och deras människoideal är - som jag även förr konstaterat - en ohämmat våldsam barbar. När en man som de vet har dödat, våldtagit och skurit upp magar på barn i Ukraina eller Kaukasus dyker upp bland dem, t ex som rysk militär rådgivare, kommer de att dyrka honom och lyda varje ord han uttalar, eftersom de tycker att det i och för sig är önskvärt och välkommet att tortera och slakta försvarslösa människor, oberoende av vem som torterar och slaktar. För dem är det viktigast att det finns en obarmhärtig auktoritet som tillåter dem att hänge sig åt ohämmad brutalitet, att vältra sig i den.
Jussi Halla-aho, ledaren för den rasistiska extremhögern i Finland, förefaller ha en liknande personlighetstyp. Nyligen såg han sig tvungen att medge - i typiskt vulgära ordalag - att jag hade haft rätt när jag karaktäriserat "invandringskritikerna" som en till stor del rysslandvänlig och ryskinspirerad subkultur.
Vad skulle denna insikt leda till om Halla-aho vore en genuin patriot? Han skulle distansera sig från allt vad invandringskritik heter, medge att han blivit lurad och utnyttjad av vår östra granne, konstatera att de eventuella hotbilder som invandring och islam innebär inte håller på att realiseras lika snabbt som hotet från Ryssland, ansluta sig som en vanlig man i ledet till de Natovänliga och Rysslandkritiska bloggarna och lyssna till vad James Mashiri, Saara Jantunen och övriga sakkunniga säger. Men i stället fortsätter Halla-aho som profet för sin egen subkultur, dvs i praktiken som springpojke åt Ryssland. Visst visst försöker han bortförklara sig och påstå att han stöder Ukraina i den pågående konflikten, men prata skit kostar ingenting, när gärningarna talar tydligare språk. Varför? Därför att han när allt kommer omkring lockas mest av tanken om ostraffad, anarkisk brutalitet under Rysslands beskydd. Att försvara fosterlandet istället? Bort det!
Och det är skäl att lägga märke till att jag här bara ställer samma krav för Halla-aho som för mig själv. Min egen antifeminism har jag för det mesta skrinlagt när jag konstaterat att antifeminism uppmuntrat och inspirerat den av Ryssland främjade extremhögern. I en sådan situation bör en fosterlandsvän hålla tyst om småsaker och ansluta sig till den gemensamma fronten. På ett liknande sätt har jag även gett avkall på den dogmatiska pacifism jag omhuldade i min stormiga ungdom, eftersom jag lärt känna många officerare och märkt att det bland dem finns etiskt högtstående personer som ogillar t ex högerextrem rasism precis lika mycket som jag. Det finns solida skäl varför jag i dag föredrar en militärjunta framom en korrumperad sannfinnedemokrati.
