lauantai 1. huhtikuuta 2006

Komentoorat, jälkisatoa

Puhutaan nyt vielä komentoorista. Kunniaylikomentoora kirjoitteli omassa päiväkirjassaan seuraavanlaisia:

Joillakin menee joskus äiti- tai isäsuhde vituralleen. Siitä seuraa tietty kaikenlaista. Esimerkiksi sellaista, että neljääkymmentä käyvät akateemisen koulutuksen saaneet miehet puhuvat kuin räkänokkakakarat anaalivaiheen ja uhmaiän kukkuloilla.

Keksi nyt jo jotain uutta. Äiti- ja isäsuhteeseen vetoaminen on jo poissa muodista, sitä paitsi feministitkin ovat käsittääkseni aktiivisesti osallistuneet Freudin jalustaltakaatamiseen. Tuo räkänokkakakaroihin rinnastaminenkin olisi myös moraalisesti rahtusen oikeutetumpaa sellaiselta ihmiseltä, joka itse olisi osoittanut joskus jotain viitteellisiä merkkejä kyvystä asialliseen keskusteluun ja kypsyyteen. Ei siksi että komentooria moraali koskaan kiinnostaisikaan, paitsi muiden moraali. Tässä(kin) suhteessa feministikomentoorat ovat täysin vanhojen hyvien vanhoillisten komentooratanttojen kaltaisia.

He selittävät jänisräikkäänsä pyöritellen, että feminismiin kuuluu olennaisena osana raiskaussyytteiden keksiminen tai että feminismi taistelee sen puolesta, että raskaana olevilla on oikeus vetää crackia naamariin.

Juu eihän kukaan feministi koskaan ole leimannut miehiä järjestään raiskaajiksi, kukaan feministi ei ole koskaan vaatinut miehille rangaistusta tekaistuista raiskauksista eikä kukaan feministi varsinkaan ole koskaan polttanut tupakkaa saati juonut viinaa. Feministit ovat aina olleet sillä kannalla, että on parempi vapauttaa syyllinen kuin tuomita syytön raiskauksesta, ja feministit ovat aina olleet tytöille hyvinä esikuvina terveissä ja päihteettömissä elämäntavoissa, eikä siteeraamani ylikomentoorakaan ole ikinä viinaan koskenut saati tupakkaa poltellut. Näinhän se tietysti on, kun teidän ylhäisyytenne niin väittää. Ja nimimerkki Isosiskohan on tunnetusti ollut hyvin ilahtunut siitä, että Raha-automaattiyhdistyksen kampanjassa on puututtu naistenkin alkoholiongelmaan.

Heidän mielestään naisissa ylipäätään on vikaa, ja feministi on tavallaan äärinainen, jolla on myös extreme-kokoiset naislajityypin heikkoudet.

Aleksandr Solženitsyn joutui Vankileirien saariston julkaistuaan sellaisten väitteiden kohteeksi, että hänen kirjansa "asettaa yhtäläisyysmerkin fasistimurhaajien ja tavallisen neuvostoihmisen välille". Solženitsyn vastasi tähän - muistista siteeraten: Pieni korjaus. Fasistimurhaajien ja Tšeka-NKVD-MGB-KGB-murhaajien välille - kyllä, niin asetan. Kun taas propagandisti vetää siihen samaan lokaan kaikki 'tavalliset neuvostoihmiset', jotta meidän murhaajiemme olisi helpompi piiloutua heidän joukkoonsa. Aivan samalla lailla kiihkofeministien on helppo piiloutua muiden naisten joukkoon ja taakse, niin kauan kuin nämä muut naiset eivät karkota kiihkofeministejä joukostaan ja sanoudu heistä irti.

No, tällainen mies kuitenkin löytää itselleen yleensä naisen ja työn (itse asiassa se todistaa vähän sen puolesta, että me naiset valitsemme toisinaan toooooodella kusipäisiä miehiä itsellemme)

Juu, hienoa että markkina-arvoteoria on hyväksytty sielläkin päin ja että naisia saa hänenkin mielestään sitä varmemmin, mitä kusipäisempi on. Tätähän me Henkan ja kumppanien kanssa olemme inttäneet siitä asti kun Suomeen perustettiin Blogistan.

Ehkä jokaisen meistä pitäisi joskus miettiä, mitä totuuksia hakkaamme fundamentalisteina toisten päihin.

Niin varmasti pitäisikin. Mikset sinä koskaan ole yrittänyt?

No, se siitä.

Ystävällinen lukija Erastotenes Aleksandrialainen (saatan erehtyä, mutta eikö nimen oikea muoto ollutkaan Eratostenes?) kommentoi edellistäni sikäli perusteellisesti, että lienen velvoitettu vastaamaan hänelle perusteellisesti.

Hyvä ja maltillinen kirjoitus Panulta. Haluaisin kuitenkin esittää moitteen taktiikasta: Olisi parempi, jos sanoisit olevasi feministi, sillä a on hyvin voisit sellaisesta käydä. Nyt olet feministeille mallivihollinen, joka räksyttää aidan takaa ja jota on helppo joukolla lyödä. Jos kutsuisit itseäsi feministiksi ja ainoastaan moittisit matriarkaattia, joka nyt patriarkaatin tultua lyödyksi, on ottanut sen paikan, olisi sinulla enemmän vaikutusta.

Valitettavasti tuo ei ole kovin hyvä idea, ja suoraan sanoen sitä on jo kokeiltu käytännössä. Kokeilusta on seurannut reaktioita, jotka ovat olleet huomattavasti esimerkiksi tämän blogin herättämiä raivokohtauksia ankarampia. Feministejä ei ole vuosikausiin voinut arvostella, koska pienikin kyseenalaistaminen on johtanut raivokkaisiin ja asiattomiin reaktioihin.

Veli Erastotenes ei ymmärrä alkuunkaan totalitaaristen liikkeiden todellisuutta. Niiden pahin vihollinen ei ole koskaan se avoin ja selkeä vihollinen, joka hyökkää pahki. Pahin vihollinen on nimenomaan se, joka katsoo olevansa samaa väkeä, ajavansa samaa asiaa, mutta ei ole totalitaristi. Kommunistien pahin vihollinen oli kolmikymmenluvun Saksassa nimenomaan sosiaalidemokraatti, joka antoi ymmärtää, että oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan olisi päästävissä antamatta kaikkea valtaa kommunisteille. Hyvä vihollinen oli porvari, koska hänen vihamielisyytensä oli odotettavissa ja oikeaa.

Minä olen pari kertaa jo idealistisina profeministiaikoinani yrittänyt arvostella feministejä ikään kuin uusvasemmistolaisen alakulttuurin sisäisestä näkökulmasta. Se raivoisa ja halveksuva reaktio, jonka siitä hyvästä sain niskaani, oli niin pelottava, että mieluummin siirryn kokonaan kyseisen alakulttuurin ulkopuolelle ja hyökkään feministejä vastaan ulkoapäin. Jos yrittäisin arvostella jotain sisältäpäin, henkihän siinä olisi vaarassa. Ei pidä kuvitella voivansa ylipuhua natseja, stalinisteja eikä muitakaan murhaajia pois hulluudestaan toimimalla heidän liikkeensä sisäisenä oppositiona, koska se on ehdottomasti maailman vaarallisin posti: siinä uhkaavat sekä liikkeen sisäiset puhdistukset - "pitkien puukkojen yö" - että liikkeen fanaattiset vastustajat. Ei kannata olla Buharin eikä Ernst Röhm.


Sinä olet feministi, jos sillä tarkoitetaan tasa-arvon ja ihmisyyden ideaalien puolustamista. Jos me päätämme määritellä sanan noin, sitä vastaan on vaikea käydä. Tämän jälkeen sinun mielipiteistäsi tulee eräs feminismin suuntaus etkä karkoita mahdollisia feministilukijoitasi välittömästi puolustusreaktion taakse.

Hah hah hah hah hah. En karkoita mahdollisia feministilukijoitani puolustusreaktion taakse, vaan saan heidät oveni taakse kyttäämään. Feministit ovat olemuksellisesti ja määritelmällisesti ennen muuta demokratiaa vihaavia vallanhimoisia roistoja, ja mitään he eivät vihaa niin paljon kuin sitä, että joku sanoo olevansa feministi, muttei alistu komentoorien totalitaariseen valtaan. Kapina omassa liikkeessä on totalitaariselle sortajalle, Stalinille, aina se suurin ja pelottavin vaara, ja siksi omaa liikettä pitää säännöllisesti puhdistaa toista mieltä olevista.

Minä olen juuri sellainen, joka on puhdistettu pihalle profeminismistä. Onneksi ei keskitysleirille, koska ihan vielä komentoorat eivät kontrolloi yhteiskuntaa. Mutta älkää hetkeäkään kuvitelko, että feministit eivät kykenisi murhatekoihin, totalitaristisen diktatuurin pystyttämiseen, kaasukammioiden rakentamiseen ja muihin vastaaviin tekoihin.

Luonnollisesti he ilkkuvat, että kylläpä miehet nyt pelkäävät, kun tällaisia piruja rupeavat maalaamaan seinille. Mutta tosiasia on, että totalitaaristen valtioiden hirmuteot syntyvät siitä, kun valtion ottaa haltuunsa tiiviisti keskinäisellä toverikurilla koossa pysyvä porukka, joka on toisilleen uskollisempi kuin oikeusvaltiolle, isänmaalle ja demokratialle. Vuonna 1915 Turkissa määräsivät asioista ittihadistit (nuorturkkilaiset). Vahakn Dadrian siteeraa artikkelissaan The Comparative Perspective of the Armenian and Jewish Cases of Genocide: A Sociohistorical Perspective armenialaisten kansanmurhaa organisoinutta turkkilaista majuria, joka sanoi: "Jos [ittihadisti]puolue käskee minua tappamaan isäni, en epäröi hetkeäkään." Dadrian lisää siihen, että toisin kuin valtiollinen auktoriteetti, tällainen epämuodollinen auktoriteetti on täysin vastuun ja tilivelvollisuuden ulkopuolella, joten sen nimissä hirmuteot onnistuvat varsin vaivattomasti. No, eikö feminismi muka ole tiiviin toverikurin koossapitämä yhteisö? Esimerkiksi täällä Blogistanissa yksikään nainen, ainakaan tunnustautunut feministi, ei juuri koskaan omasta aloitteestaan tuomitse feministikomentoorien törkeyksiä, vaan pikemminkin ymmärtää ja silittää myötäkarvaan komentooria täysin riippumatta siitä, miten alhaisia törkeyksiä siitä suunnasta lentäisikin. Suurinta osaa Blogistanin naisista komentoorat vievät kuin pässiä liekanarussa.

Muuten, feminismillä ei tietenkään tarkoiteta tasa-arvon ja ihmisyyden ideaalien puolustamista. Feminismillä tarkoitetaan vallanhimoa, valehtelua ja fasistoidia epäinhimillisyyttä. Jos feminismi puolustaa tasa-arvon ja ihmisyyden ideaaleja, niin Hitler oli partiopoika ja Kuropatyyn ei ole haudattu ainoatakaan niskalaukauksella ammuttua.

Toisaalta jotenkin epäilen, ettei sinua edes haluta saada kannattajia. Mieluummin nautit vihollisista, joita vastaan voit terävällä kynälläsi. Luonteesi on sen verran aristokraattinen, että nauit ollessasi yksin alhaisen rahvaan yläpuolella.

Ei tuokaan ihan väärään osu, mutta kyllä minä olen aidosti peloissani, huolissani ja vihoissani siitä, mitä feministit tekevät tälle yhteiskunnalle. Feministeistä mieleeni tulevat lähinnä Sawney Beanin klaani ja Mario Vargas Llosan romaanissaan Andien mies kuvaamat Loistavan Polun partisaanit, jotka murhaavat kaikki äärimmäisen julmalla tavalla ja joiden kanssa ei voi väitellä, koska heillä on teoria, joka todistaa syyttömät syyllisiksi ja kieltää kaiken inhimillisen kohtaamisen heidän kanssaan, jotta heidät olisi sitten helpompi surmata. Feministien kanssa on jatkuvasti tilanteessa, jossa kommunikaatio on mahdotonta, koska toisella osapuolella on hallussaan lopullinen totuus ja edistyksellinen teoria, jolla arvostelijan mielipiteet selitetään immanentisti vääriksi, hairahtuneiksi, mielisairaiksi ja "huonon äitisuhteen" aiheuttamiksi. Tällaisessa tilanteessa, kun ollaan eri maailmoissa, jäljelle ei todellakaan jää mitään muita vaihtoehtoja kuin täydellinen eristä(yty)minen tai väkivaltainen yhteenotto.

Sana "emansipaatio" on muuten mielenkiintoinen. Antiikin Roomassa perheenpää käytti kaikkiin omaisiinsa, palvelijoihinsa ja orjiinsa ehdotonta valtaa. Emansipaatio oli toiseksi kovin rangaistus, jonka hän saattoi antaa pojalleen. (Kovin oli kuolemantuomio.) Emansipaatiossa poika vapautettiin perheenpään vallasta. Riippui täysin siitä, miten paljon poika sai mukaansa omaisuutta, oliko emansipaatio lahja vai rangaistus. Isä saattoi ajaa poikansa alastomana ulos.

Onkin sopivaa, että feministit haluavat emansipoida rakastettusi. Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin viedä heitä vastaan kapinoivalta rakkaiden tuki ja turva. Tätähän emansipaatio alunperin tarkoittaa.

Ja sitä se tarkoittaa feministien sanastossa edelleenkin. Ketä se hämmästyttää?

21 kommenttia:

  1. Esimerkiksi täällä Blogistanissa yksikään nainen, ainakaan tunnustautunut feministi, ei koskaan omasta aloitteestaan tuomitse feministikomentoorien törkeyksiä, vaan pikemminkin ymmärtää ja silittää myötäkarvaan komentooria täysin riippumatta siitä, miten alhaisia törkeyksiä siitä suunnasta lentäisikin.

    Mutta hetkinen, miksikä sinä tätä kutsuisit? Vai olenko ymmärtänyt "komentoora" -käsittesi viittausalan blogeissa aivan väärin?

    Yhä edelleen olen feministi. Enkä ole ainakaan huomannut kyseenalaistavien kommenttieni johtavan minkäänsorttiseen vainoon, kukaan ei ole käynyt ovella koputtelemassa niiden vuoksi. Joten et nyt mielestäni puhu totta.

    VastaaPoista
  2. Hyvä on, myönnän erheeni. Tuo linkittämäsi oli hyvä kirjoitus, ja olen siitä kiitollinen. Silti yksi pääsky ei tee kesää, ja olen varma siitä, että jos arvostelisit komentooria useammin ja oma-aloitteisemmin, ainakin hysteerinen paskanheittokampanja kommenttiosastollasi olisi ns. selvää pässinlihaa.

    VastaaPoista
  3. Mulla on vahan sama juttu feministikomentoorien kanssa kuin muslimimaailman naisiin kohdistaman vainon kanssa. MOlemmat ovat olemassa, niita tapahtuu, mutta jotenkin minulle ei ole ollut muuta sanottavaa kuin "joo on ja se on paha juttu" enka ole jaksanut sita blogiini kirjoittaa.

    Enka siksi ainakaan kirjoita, etta todistaisin silla jollekulle, etta en ole samaa mielta feministikomentoorien kanssa. Todistelujen aika on jo ohi minun elamassani.

    VastaaPoista
  4. No, sitten on aivan turha valittaa, kun joudut samaan kuseen feministikomentoorien kanssa. Niin makaat kuin petaat.

    VastaaPoista
  5. Mikä huvittavinta, kyseinen komentoora aivan surutta laittaa sanoja muiden suihin, suorastaan valehtelee muiden (erityisesti meidän ATM:ien) motiiveista, mutta heti kun hän itse kokee muiden tekevän hänelle samoin, niin johan alkaa itku ja parku, ja ollaan langettamassa psykiatrista diagnoosia toisinajattelijoille.

    VastaaPoista
  6. Onko nyt jokin erityinen syy huomioida feministikomentooreja, vaahdota näiden tehdyistä / tekemättömistä edesottamuksista? Monen sortin kaistapäitä on ollut maailman sivu -ja tulee jatkossakin olemaan.

    "Eliitit täytyy aina tunnistaa, sillä he hyötyvät asemastaan myös ansioitta." Feministikomentoorat ovat valtaa käyttävä ja siitä vastuuta ottamaton eliitti, jota tulee arvostella juuri siksi, että ne eivät ota vastuuta vallankäytöstään.

    Onko nyt tekeillä jokin ainakin minulle vielä paljastumaton feministikomentoorien salakavala sotajuoni maailmanvalloituksen toteuttamiseksi?

    En tiedä maailmanvalloituksesta, mutta Ruotsissa ne ovat jo soluttaneet hallituksen ja virkamiehistön niin, että laittomuuksiin syyllistytään avoimesti ja feministiset pahantekijät pyydystävät ja ryöstävät ihmisiä koirankaan perään haukkumatta (ks. "Könskriget"-dokumenttia käsitteleviä kirjoituksiani).

    VastaaPoista
  7. Rebyk, siteerasit Vitiä, et minua.

    Mutta feminismistä vielä, siten kuin sen ymmärrän: minun feministiksijulistautumisessani on kyse muun muassa siitä, etten osaa pitää kaikilta osiltaan hyvänä sitä, millaiseksi "feminismi" on kulttuurimme mielikuvituksessa liukunut. (Lisäksi tietysti kyse on esimerkiksi siitä, että syydän rahaa kehitysmaiden tyttöjen kouluttamiseen.) Sana viittaa historiallaan sukupuolittavan vallankäytön ja rooliodotusten pakottavuudesta emansipoitumiseen. Sukupuolittava vallankäyttö ja rooliodotukset ovat ja jonkinlaisina tuntuvat aina pysyvän, niistä tuskin voi "vapautua" - sen sijaan niiden pakottavuudesta voi emansipoitua, juuri sellaisessa emansipoitumisen mielessä mistä sanan etymologiakin kertoo: ne eivät enää ohjaa yksilön valintoja roomalaisen perheenpään ehdottomalla vallalla.

    Nykyään "feminismiä" näkee ajoittain käytettävän - ja ihan totta, tästä olen ainakin jossain määrin Panun kanssa samaa mieltä - rakennusmateriaalina sellaisessa sukupuolittavassa vallankäytössä ja rooliodotusilla painostamisessa, joka rakenteellisesti vastaa sitä, mitä alkujaan lähdettiin vastustamaan. Kuten tuon linkittämäni kirjoituksen kommenteissa sanon, emansipaation ei pitäisi olla emansipaatiota vain siitä hierarkiasta, jonka mukaan on itse muita huonompi. Tulisi emansipoitua vastustamaan koko valtarakennetta, jonka keinoilla esimerkiksi naisia on mitätöity.

    Katsonkohan olevani ritari? Jossain mielessä feminismissäni on varmaan sellaisiakin sävyjä, eli kyllä. Koetan olla antamatta pelolle periksi ja saatan päätyä tekemään sellaisia asioita, jotka uhkaavat johtaa siihen, että jään vaille yhteisön suojaa. Pyrin tietysti siihen, että sama emansipaatiota korostava (ei sitä vaativa) asenne näkyy muissakin kuin sukupuoleen liittyvissä asioissa. Mutta kun se liittyy sukupuolittavaan vallankäyttöön, kutsun sitä feminismiksi. Minusta se on sekä historialisesti perusteltua että tarpeellinen soraääni - ja vaikka Panu toisin väittää, ei soraääneni ole mitenkään tavattoman harvinainen.

    VastaaPoista
  8. Oletko, Panu, vellihousu joka antaa muutaman kimeä-äänisen fasistin määritellä, mitä feminismi on?

    Niin kauan kuin kimeä-ääniset fasistit nauttivat suurten nais- ja feministilaumojen hiljaista tukea eivätkä maltilliset feministit sanoudu irti heistä saati sitten organisoidu selkeästi erilliseksi liikkeeksi, kimeä-ääniset fasistit määrittävät, mitä feminismi on. Minun housujeni sisällöllä on herttaisen vähän tekemistä asian kanssa.

    Oletko älyllisesti niin rajoittunut, ettet kykene erottamaan feministien joukosta yksilöitä, vaan isket fasistisen leiman jokaiseen otsaan?

    Alan erottaa feministien joukosta yksilöitä siinä vaiheessa kun feministeiksi tunnustautuvat ihmiset esimerkiksi Blogistanissa alkavat selkeästi arvostella Birdyä tai Kaarelaa. Tarkempia tietoja saat tästä linkistä.

    VastaaPoista
  9. Minun mielipiteeni feminismin "moninaisuudesta", joka on todellisuudessa pelkkää skolastista saivartelua, on ilmaissut parhaiten Janne Vainio:


    Totalitaaristen aatteiden ja liikkeiden tutkijana minun on
    valitettavasti pakko sanoa, että Panun esittämä kuvaus on tältä osin
    pätevä. Esimerkiksi fasistiselle liikkeelle oli sen nousun aikana
    tunnusomaista äärimmäinen diversiteetti eli moniäänisyys
    aatesisällöissä. Tämä moniäänisyys kanavoitui kuitenkin "negatiivisiena
    ohjelmana" tiettyjä "toista osapuolta" symbolisesti edustaneita
    perustahoja vastaan.

    Fasismi ei alun pitäen ollut lainkaan "dogmaattinen" ideologia
    sisältäpäin katsottuna, vaan sillä oli vain pari äärimmilleen
    pelkistettyä ja äärimmilleen yksinkertaistettua "perusdogmia" - eli
    yhtäältä kommunisminvastaisuus ja toisaalta kansainvälisten markkinoiden
    vastaisuus (jotka puolestaan olivat perusteena sille, että fasistinen
    liike sitten rakensi vahvan korporatiivisen valtiokoneiston, johon
    sopeuttamiseksi täytyi myöhemmin masinoida kokonainen laajamittainen
    ideologinen koulutusjärjestelmä jne.).

    Totalitarismi voi hyvin helposti sulauttaa itseensä moniäänisyyden
    nimenomaan aatteiden SISÄLLÖISSÄ. Kyse on näiden SISÄLTÖJEN
    pakottamisesta osaksi tiettyä rituaalisesti näyttäytyvää MUOTOA, jonka
    puitteissa pysymistä vartioidaan ideologisen terrorin keinoin.
    Totalitarismin toiminta (suhteessa aatteen subjektiin) on ymmärretty
    kohtalokkaasti väärin, jos kuvitellaan naiivisti, että jokin
    "aatesisältöjen moninaisuus" on todiste siitä että tietty ideologinen
    rakennelma ei ole totalitaarinen. Mikään historian totalitaarinen
    rakennelma ei olisi toiminut, jos ei se olisi kyennyt sulauttamaan
    moninaisuutta itseensä.

    Totalitarismin oleellisin ja keskeisin toimintatapa on juuri ideologian
    rituaalistaminen. Totalitaarinen hallinta tapahtuu ensi sijassa
    rituaalien kautta, ei niinkään aatteellisten sisältöjen kautta. Ja tässä
    tapauksessa "feministinen moniäänisyys" on toiminut keinona sulauttaa
    kaikki eri tyyppiset ja monella äänellä puhuvat naisliikkeet osaksi
    tiettyä sellaista poliittista rituaalimuotoa, jota vartioidaan
    ideologisen terrorin keinoin.

    VastaaPoista
  10. Mina en arvostele blogissani ketaan siksi, etta minulle sanotaan niin. Nain petaan ja nain makaan.

    VastaaPoista
  11. Syytä sitten itseäsi, jos sinun tulkitaan kannattavan äärifeministejä.

    VastaaPoista
  12. En tiedä oletko jo törmännyt tähän, sopinee aihepiiriin:

    http://www.dontdatehimgirl.com/

    "DontDateHimGirl.com is an online resource for women who have shared the experience of dating a no-good man!"

    VastaaPoista
  13. Hukka,

    ei saatana mikä sivusto. Voi vitun vitun emäsian vittu.

    VastaaPoista
  14. Junis hei, ottaako koville nähdä totuus naissukupuolesta? :D

    VastaaPoista
  15. Tuo alkaa mennä henkilökohtaisen solvaamisen puolelle. Toisin sanoen sinulla on tästedes porttikielto kommenttiosastolleni.

    Olen tehnyt argumenttini selviksi. Koska et kykene suhtautumaan niihin muuten kuin henkilökohtaisuuksiin menemällä ja psykopälpättämällä, voit yhtä hyvin pysyä poissa.

    VastaaPoista
  16. Panu,

    ei mulla koskaan ole ollut mitään ongelmia ymmärtää, että naisiin mahtuu kusipäitä sekaan.

    Sen sijaan ole ajoittain ihmetellyt oletko sinä kirjoittanut naisellesi paperin, jossa hänet parhaan akateemisen tradition mukaan vapautetaan sukupuolestaan, vai mistä tämä ulkopuolisen tarkastelijan silmään selvääkin selvempi eksemplaari kaksoisajattelusta kumpuaa.

    VastaaPoista
  17. Panu: "Syytä sitten itseäsi, jos sinun tulkitaan kannattavan äärifeministejä."

    En syyta. Syytan sita tulkitsijaa. En ole missaan sanonut kannattavani aarifemakkoja enka myoskaan kirjoittanut "tappakaa miehet" -kommentteja. Jos joku tulkkaa minut blogini perusteella aarifemakoksi tai vain siksi, etta sanon aaneen olevani femakko, se on HANEN hapeansa, ei minun.

    VastaaPoista
  18. Junakohtaus: Sen sijaan ole ajoittain ihmetellyt oletko sinä kirjoittanut naisellesi paperin, jossa hänet parhaan akateemisen tradition mukaan vapautetaan sukupuolestaan, vai mistä tämä ulkopuolisen tarkastelijan silmään selvääkin selvempi eksemplaari kaksoisajattelusta kumpuaa.

    On olemassa ensinnäkin Ihmisiä (tässä yhteydessä normikielenkäytön 'ihminen'-sanaa suppeampi käsite), joiden kohdalla sukupuoli ei ole heitä ensijaisesti määrittävä tekijä. Sitten on myös stereotyyppisen sukupuoliroolinsa vankeina pyristeleviä surkeita etäisesti ihmistä muistuttavia olioita eli Naisia tai Miehiä (myös normikielenkäytöstä poiketen määriteltyjä käsitetteitä). Näin kärjistetysti ilmaistuna. Ihmisille ei tarvitse erikseen myöntää "vapautusta" sukupuolestaan vaan he ovat osanneet vapautua sukupuolistereotyypeistä ihan itse. Selventääkö?

    VastaaPoista
  19. MK,

    eipä juuri. Tai siis selventää, mutta pistää samalla hihittämään.

    Panulla nyt on projektina kertoa kuinka perseestä ja mistä kaikista perseistä naiset ovat, mutta "naiset" ei tarkoita naisia, vaan naisia, jotka Panun mielestä ovat perseestä.

    VastaaPoista
  20. JK,

    Hihittele pois, mutta juuri noinhan tuo homma yleensäkin menee. Esimerkiksi lause "Kaikki miehet hakkaavat ja pettävät." voidaan hyvin lukea "Hyi teille hakkaavat ja pettävät miehet." missä hakkaavat ja pettävät miehet on ryhmä, johon kaikki miehet eivät oikeasti kuulu. Yleistämistä käytetään monesti siis lähinnä retorisena keinona, jolla pyritään mm. saamaan oma valituksenaihe vaikuttamaan erityisen merkitykselliseltä.

    Tämä ei tarkoita, etteikö perusteetonta yleistämistä voisi kritisoida - yksi ihan hyvä peruste on, että se saattaa tuntua pahalta niistä ryhmään A kuuluvista, jotka eivät käyttäydy esitetyllä tavalla X. Kritiikin lähtökohtana kannattaisi mielestäni kuitenkin huomioida se, ettei yleistäjä välttämättä itsekään usko omaan yleistykseensä, jolloin kyse ei ole niinkään yleistyksen totuusarvosta vaan yleistämisen hyväksyttävyydestä retorisena keinona.

    VastaaPoista
  21. No tuota,

    yleistäminen retorisena keinonahan on ihan perseestä ja siitä tulee pyrkiä pois, ei sitä kohti.

    Kyllä mäkin Panun juttuja mielelläni luen ja ymmärrän, että asiaakin joukossa on, ei siinä mitään, mutta välillä on vähän pakko huomauttaa kun tulee liian helppo paikka.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.