tiistai 27. joulukuuta 2005

Lukupäiväkirjan muistiinpanoja

Sain luettua loppuun yhden iirinkielisistä ikuisuusprojekteistani, Colm Ó Ceallaighin villin lännen seikkailun Brídín an Dilleachta. Nyt kun vielä saman herran Meilt Mhuilte Dé löytyisi, niin voisin iskeä siihen kiinni, ja äijän keskeinen tuotanto olisi sitten luettu. Valitettavasti asianomainen teos, joka vielä pari viikkoa sitten näyttäytyi käsinkosketeltavana aivan vuoteeni vieressä, on nyt mitä ilmeisimmin kadoksissa ja toistaiseksi pysyykin. Mitä jonninjoutavimpia opuksia täällä sitä vastoin kummittelee joka paikassa. Mutta eipä kai tässä muuta voi kuin alkaa lukea niitäkin, kun keltologit haluavat minun pitävän jonkin iirinkieliseen folkloreen liittyvän pubiseminaarin. Minua kiinnostaisivat korkeintaan kansansadun retoriset keinot tai kieliopilliset erikoisuudet, kun en oikein ole folkloristi - vaikka olenhan minä Gerhardin käskystä lukenut Marandan ja Köngäs-Marandan Strukturelle Modelle in der Folkloren.

Vaasassa minulla oli lukemisena Erskine Childersin romaani The Riddle of the Sands, vakoojatrillerin edeltäjä ja beredskapsroman. Kirja hukkasi juonensa Hollannin rannikon hiekkasärkkien sekaan, maisema- ja merikuvaukset kylläkin olivat hienoja. Annoin sen Marialle, pidin itselläni Fenimore Cooperin Viimeisen mohikaanin, joka kuuluu yleissivistykseen. Sen sijasta kuitenkin luin Vargas Llosan romaania Loistavasta polusta, Lituma en los Andes, joka alkaa jo tuntua enemmän kaunokirjallisuudelta kuin "vaikealta espanjan kieleltä".

2 kommenttia:

  1. Vai kuuluu Viimeinen Mohikaani yleissivistykseen. Kenties kuvauksena työväenluokkaisesta öyhötyksestä? Työttömästä alaluokkalaisesta öyhötyksestä? Barbaarisen kulttuurin ja soturikultin viimeisestä reliikistä?

    Aika yllättävä arvio Panulta. Täytynee lukea se sitten uudelleen, koska ala-asteikäisenä tapahtuneesta lukukokemuksesta ei ole jäänyt juuri mitään muuta mieleen kuin skalpeerauksia, urhoollisuutta, ärtymystä ja surua.

    VastaaPoista
  2. Vai kuuluu Viimeinen Mohikaani yleissivistykseen. Kenties kuvauksena työväenluokkaisesta öyhötyksestä? Työttömästä alaluokkalaisesta öyhötyksestä? Barbaarisen kulttuurin ja soturikultin viimeisestä reliikistä?

    Ei tietenkään, vaan vauhdikkaana perinteisenä seikkailuromaanina, jossa on oikeasti juoni ja tapahtumia.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.