sunnuntai 25. joulukuuta 2005

Joulu

Olen nyt Vaasassa joulua viettämässä. Menomatkalla oli omat seikkailunsa, sillä Tampereelle asti pääsin kyllä kommelluksitta, mutta jatkoyhteytenä toiminut pendolino ei päässyt tulemaan - se oli juuttunut jonnekin Viialan tienoille. Lunta ja jäätä tuli parin talven edestä ja ajojohtimet olivat huurteessa, joten veturien virroittimet iskivät tulta. ja jos sattui istumaan, kuten minä, heti veturin jälkeisessä vaunussa, saattoi seurata huimaa valotehoste-esitystä hankien leimahdellessa vähän väliä sinertävään liekkiin. Valoshow ei kuitenkaan ajan pitkään liene hyväksi ajojohtimelle eikä virroittimelle, koska pendolinon ongelmat kuulemma johtuivat juuri virransyöttöhäiriöistä - kenties joko ajojohdin tai veturin virroitin suli poikki aikansa räiskähdeltyään.

Varayhteyttä saatiin sitten odottaa Tampereella melkein puoli yhteentoista saakka - jolloin minun olisi jo pitänyt olla Vaasassa. Siinä vaiheessa kun 70-luvulta peräisin olleet "pikajuna"-vaunut oli saatu kyhättyä jonkinmoiseksi junaksi veturin taakse, odottavan väen keskuudessa vallitsi jo hilpeän hirtehishumoristinen tunnelma, ja italialainen huipputeknologia sekä Berlusconi saivat kuulla kunniansa moneen kertaan. Lapset rääkyivät ja oikkuilivat, kuten saattoi odottaakin, ja nuori alkoholisoitunut pari otti junanvaunumme valtaansa kovilla, humalaisilla äänillään. Viinan ja tupakan suloiset nautinnot ylistettiin taivaisiin asti, varsinkin siinä vaiheessa, kun parin naispuolikas löysi yleisön joukosta ilmeisesti jo vanhemman miehen, jonka kanssa saatettiin käydä kauppaa vaihtamalla votkaryyppy konjakkiryyppyyn. Parin miespuolinen osakas koki jossain välissä lähestyä minua tiedustelemalla, olinko rokkimuusikko ja tunsinko jotain pari-kolme vuosikymmentä sitten Kauhavalla vaikuttanutta pumppua - vaikka en ole ihan niin tietämätön suomalaisen rokin historiasta kuin snobbailusyistä mielelläni annan ymmärtää olevani, kyseinen rämpyttäjistö oli minulle täysin vieras. Näytin luultavasti vielä tavallistakin pelottavammalta, koska alkoholisoitunut nuorukainen koki lepytellä minua ikään kuin olisin ollut iskemäisilläni häneen väkivaltaisesti kiinni. No, alaluokka ymmärtää kyllä pelkoa, se on sen oma mieliase. (Minun pitäisi kai ruveta oikeastikin harrastamaan taistelulajeja ja sitä ammuntaa suurikaliiperisella tapporaudalla, niin voisin tuntea olevani yhtä vaarallinen kuin miltä näytän, eikä vähiten hurrivihaajasaastan ym. ali-ihmisten kurissapitämiseksi. Pitäähän minunkin nyt alkaa oikeaksi pohjalaiseksi mieheksi niin asenteiden kuin taitojenkin puolesta, kun kerran olen päässyt perheeseen. Tuass' on mun uhkapuukkooni. Se se mua auttaa. Se on vihaanen puukkoo. Painiharrastuksen aloittaminen taitaa kuitenkin olla hieman yliampuva ajatus. Tällaisella hetkellä kuitenkin vähän jo harmittaa, ettei sinne armeijaan tullut mentyä.)

Sitten saavuimme Seinäjoelle, missä meitä Vaasaan menijöitä odotti kaksi varsin modernia ja näyttävää bussia. Kyyti oli nopea ja tehokas ja vauhti vaikutti välistä turhankin vinhalta niin tuhdinkokoiselle ajoneuvolle, mutta pääsimme kommelluksitta perille kello yhden tienoilla. Sen jälkeen oli sitten vielä etsittävä Marian asunto, jonka osoite ja ovikoodi minulla oli. Valitettavasti en muistanut ulkoa Marian antamia kulkuohjeita, vaikka ne olivatkin varsin suoraviivaiset ja perustuivat pääkatuihin. Niinpä katsoin aseman kartasta sopivalta vaikuttaneen reitin ja aloin kävellä aseman vierestä kulkevaa katua. Valitettavasti olin tulkinnut karttaa ylösalaisin, eli kuljin väärään suuntaan. Paarustin urheasti läpi tuulen ja tuiskun enkä lannistunut siitäkään, että rakennuksia oli yhä vähemmän ja puita yhä enemmän. Sitten jalkakäytävä päättyi, ja samoin kaupunkiasutus: jouduin palaamaan koko matkan takaisin asemalle, mutta sitten löysinkin oikean reitin vaikeuksitta ja painuin suorinta tietä Marian luo. Kaduilla ei juurikaan näkynyt humalikkaita eikä muitakaan jumalattomia, ainoastaan kaksi nuorta miestä käveli vastaan torin laidalla, mutta toinen puhui kännykkään kovalla äänellä ruotsia, eli omia olivat.

Pääsin perille vasta puoli kolmen maissa aamuyöllä: harhailin siis pitkin Vaasaa hyvinkin puolentoista tunnin ajan.

1 kommentti:

  1. olisihan se vielä hitusen tyylikkäämpää kritisoida ääri-oikeistoa reservin upseerina kuin sivarina.

    Tämä juuri on pointtini.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.