maanantai 24. syyskuuta 2018

Yksinkertainen opas kommunistien ja äärioikeistolaisten yhtäläisyyksiin - En kort guide till likheterna mellan kommunister och högerextremister

Kommunisteilla ja äärioikeistolaisilla on tietysti paljon yhtäläisyyksiä, mutta mielenkiintoisin on se, kun kommunisti tai äärioikeistolainen saa vastattavakseen sellaisen kysymyksen, johon vastaaminen rikkoisi hänen itsepetoksensa. Kommunistin tapauksessa tämä kysymys on, miten hän aikoisi hoitaa Suomen maanpuolustuksen ja torjua Venäjän hyökkäyksen. (Kommunistilla tarkoitan tässä yhteydessä oikeita kommunistisiksi itseään kutsuviin puolueisiin kuuluvia henkilöitä; yksittäisiä kommunisteja tässä kuvatussa mielessä löytyy tietysti muistakin puolueista, mutta esimerkiksi Vasemmistoliittoa en pidä kommunistisena puolueena.)

Kommunister och högerextremister har givetvis en massa i gemen, men det mest intressanta som förenar dem är det som sker när en kommunist eller en högerextremist ska besvara en fråga han inte kan besvara utan att bli pinsamt medveten om sitt eget självbedrägeri. För kommunisten lyder frågan, hur han skulle sköta Finlands försvar och avvärja en rysk invasion. ("Kommunist" avser i det här sammanhanget en medlem i ett kommunistiskt parti som också kallar sig så. Individuella kommunister av den sort som här beskrivits kan man givetvis påträffa även i andra partier, men jag anser inte att t ex Vänsterförbundet är ett kommunistiskt parti.)

Kuten tiedämme, kommunistisilla puolueilla ei nykyisin ole mitään muuta poliittista päämäärää eikä ideologiaa kuin Venäjän asian pelkurimainen ajaminen - tähän verrattuna esimerkiksi talouden sosialisoiminen ei soita edes toista viulua. Toisin sanoen kommunisti ei todellakaan aio hoitaa Suomen maanpuolustusta eikä torjua Venäjän hyökkäystä millään tavalla. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää - ei edes itselleen. 

Som vi vet har kommunistiska partier inte längre någon annan politisk målsättning än att fegt främja Rysslands intressen i Finland - i jämförelse med detta spelar socialiseringen av ekonomin inte ens en sekundär roll. En kommunist är alltså inte villig att sköta Finlands försvar eller avvärja en rysk invasion på något sätt. Detta kan dock kommunisten inte medge, inte ens för sig själv.

En nimittäin usko, että tyypillinen kommunisti kykenee myöntämään olevansa pelkuri, maanpetturi ja Venäjän juoksilas. Sen sijaan hänellä on mutkikas itsepetosaparaatti, johon vetoamalla hän voi kuvitella olevansa rauhan, vapauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolella kritisoimalla rikki aivan kaikki maanpuolustusta hyödyttävät päätökset ja aatokset, Nato-jäsenyydestä torjuntahävittäjiin ja näistä edelleen infosotaan varautumiseen.

Jag tror nämligen inte att en typisk kommunist kan medge att han eller hon är en fegis och förrädare och agerar springpojke åt Ryssland. Däremot förfogar kommunisten över ett komplicerat system självbedrägerier som möjliggör honom eller henne att intala sig att han eller hon verkar för fred, frihet och samhällelig rättvisa bara genom att kritisera sönder alla beslut och idéer avsedda att främja fosterlandets försvar, oberoende om det sen handlar om Natomedlemskapet, jaktplansköp och förberedelser för informationskrig.



Kävin siis hiljattain keskustelun, tai kuuromykkädialogin, kommunistin kanssa, joka tavalliseen tapaan paheksui hävittäjähankintoja. Totesin siihen eräänlaisena myönnytyksenä, että hävittäjiä parempi ja taloudellisempi vaihtoehto voisi olla tietokonesodankäyntiyhtymä, joka Suomesta käsin tietoverkkoja pitkin soluttautuisi Venäjän ydinaseisiin voidakseen räjäyttää ne alustoilleen. Tästä hyvästä sain kuulla olevani russofobi ja rasisti. Tietenkin Naton jäseneksi liittyminen oli kiellettyä sekin.

Nyligen talade jag och en kvinnlig kommunist förbi varandra om jaktplansanskaffningar. Jag var beredd att medge, att det kanske vore praktiskt att i stället för jaktplan satsa på ett typförband för datorkrig, som från Finland kunde infiltrera de ryska militära datanäten för att vid behov vara berett att detonera de ryska atomvapnen på förhand. Hon svarade att jag talade som en rysshatande rasist. Naturligtvis var det precis lika förbjudet att söka medlemskap i Nato.

Lopulta kysyin kommunistilta suoraan, mikä oli hänen visionsa Suomen puolustamiseksi Venäjän hyökkäykseltä. Hän kehotti lukemaan samassa ketjussa jo näkyneet evp-upseerin mietteet ilmatorjunnasta vaihtoehtona hävittäjälentokoneille. Koska kysymykseni ei koskenut mitenkään erityisesti juuri hävittäjiä (ja koska ao. upseeri oli esiintynyt myös läpinäkyvän putinistisella Vastavalkea-sivustolla), tämä oli väistöyritys. Kun edelleenkin halusin kuulla hänen oman mielipiteensä omin sanoin, hän vastasi: "Kysymykseesi on jo vastattu. Hyvää loppuelämää."

Till slut frågade jag kommunisten direkt, hur hon tyckte vi borde försvara Finland mot en rysk invasion. Hon uppmanade mig att läsa de reflektioner av en pensionerad officerare över luftvärn som alternativ till stridsflygplan som någon tidigare i samma diskussionstråd länkat till. Min fråga gällde inte specifikt jaktplanen (dessutom hade officeraren ifråga komprometterat sig när han varit synlig på den öppet putinistiska propagandasajten Vastavalkea), och sålunda rörde det sig om en ren undanflykt. När jag en gång till ville höra hennes egen åsikt i hennes egna ord, svarade hon att min fråga redan hade besvarats och att hon inte längre ville ha någon diskussion med mig.

Vastaavalla tavalla äärioikeistolaiset eivät koskaan pysty vastaamaan vakaviin kysymyksiin muuten kuin 1) mollaamalla vastapuolta henkilökohtaisuuksilla (esimerkiksi leimaamalla vihervasemmistolaiseksi tai kommunistiksi) ja 2) viittaamalla ulkopuoliseen auktoriteettiin (tyypillisesti ulkopuolinen auktoriteetti on Jussi Halla-aho, ja tyypillinen "argumentti" on, että "Jussi Halla-aho on jo kumonnut väitteesi/vastannut argumenttiisi").

På ett liknande sätt kan högerextremister aldrig besvara allvarliga frågor på något annat sätt att 1) genom personliga påhopp, t ex genom att utmåla opponenten som kommunist eller som representant för någon otydligt definierad "grön vänster" eller 2) genom att hänvisa till en extern auktoritet. En typisk auktoritet är Jussi Halla-aho, och ett typiskt argument är att "Jussi Halla-aho redan besvarat din fråga/vederlagt ditt påstående".

Sen enempää äärioikeistolainen kuin kommunistikaan eivät uskalla perustella mielipidettään omin sanoin, koska kumpikin on ennen kaikkea totalitaarisen kultin edustaja, joka pyrkii ajamaan jonkun toisen asiaa ja pelkää joutuvansa kultin johtotahon epäsuosioon, jos muotoilee sanottavansa itse - tällöinhän paljastuisi, ettei hän välttämättä ole tulkinnut auktoriteettia oikein. Tai sitten hän pelkää möläyttävänsä liian suorin sanoin julki sen ikävän totuuden, jonka auktoriteetti on verhonnut hämäriin muotoiluihin (kommunistin tapauksessa sen, että Suomi on tarkoituskin luovuttaa Venäjän osaksi miekan iskutta, äärioikeistolaisen tapauksessa sen, että tarkoitus on perustaa totalitaarinen valtio, jossa vääräuskoiset, vääränväriset ja väärämieliset menettävät ihmisoikeudet ja ehkä myös nirrin).

Varken högerextremisten eller kommunisten vågar formulera sin åsikter på egen hand, eftersom båda framför allt representerar en totalitär kult och främjar någon annans intressen. En sådan människa är rädd för att hamna i onåd hos kultledaren, om hon uttrycker sig i egna ord: då skulle det ju visa sig att hon inte tolkat sin auktoritet rätt. Eller hon talar förbi munnen och yppar den obekväma sanning som auktoriteten kamouflerat med dunkla ordalag. För kommunisten är denna sanning att det är meningen att bjuda in de ryska trupperna för att låta dem ta över och annektera landet, för högerextremisten består det i att det är meningen att införa ett totalitärt statsskick under vilket folk med fel hudfärg, religion eller åsikter förlorar sina mänskliga rättigheter, kanske även den kära livhanken.

Oikea poliitikko innostuisi selittämään ummet ja lammet - omin sanoin - omista ja puolueensa tavoitteista ja visioista tämän tai tuon politiikan osa-alueen suhteen. Siitä oikeat poliitikot tunnistaa, oli heidän kanssaan samaa tai eri mieltä.

En riktig politiker skulle entusiastiskt berätta vitt och brett - i egna ord - om sina och sitt partis målsättningar och visioner beträffande det ena eller det andra gebitet inom politiken. Det är vad man känner genuina politiker igen på, oberoende av om man är enig eller oenig med dem. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.