maanantai 24. lokakuuta 2005

"Minulla on lukemattomia kirjoja hyllyssäni." (Kimmo L. Sunkkila)

Marginaali-Jani viittasi Time-lehden kaikkien aikojen romaaneihin, joista Jani tunnusti lukeneensa vain kaksi. Katsotaan, onko minulla mennyt sen paremmin.


The Adventures of Augie March
Saul Bellow


Aivan outo kirja. En ole koskaan lukenut Saul Bellowta, mutta nobelisteja harrastava ystäväni Ivan Hlinka varmasti tuntee asianomaisen teoksen, tai ainakin kirjailijan. Eikös Bellow ole sen Nobelin jossain välissä napannut? Näin ainakin muistelisin.


All the King's Men
Robert Penn Warren


Tätä nimenomaista teosta en ole lukenut. Sitä vastoin sain vuosia, vuosia sitten veljeltäni joululahjaksi Warrenin romaanin Jokin tässä elämässä, englanniksi A Place to Come To. Muistan, että sen päähenkilö oli yksinkertaisista oloista, Yhdysvaltain syrjäseudulta lähtöisin, mutta että hän tavoitteli kansalaisuutta jonkinlaisessa intellektuaalisuuden imperiumissa. Traagista oli, että hänen ja hänen oppineiden mentoriensa pyrkimys kohti henkisesti palkitsevaa ja täydellistynyttä elämää vaikutti pohjimmiltaan turhalta ja toivottomalta.

American Pastoral
Philip Roth


En ole lukenut Amerikkalaista pastoraalia, sitä vastoin kyllä Haamukirjailijan, kun veljelläni oli Philip Roth -kautensa. Haamukirjailijan päähenkilö makasi seksikolmikossa Gittan- ja Bettan-nimisten ruotsalaisten blondien kanssa; jos kirja kirjoitettaisiin nyt, Gittan ja Bettan olisivat suomalaisia goottityttöjä nimeltä Leini ja Melena. (Molemmat ovat autenttisia suomalaisia tytönnimiä, toinen tarkoittaa reumatismia ja toinen veriripulia.) Nyttemmin olen mm. Kasablogissa esitettyjen ylitsevuotavaisten kehujen ansiosta lukenut romaanin The Plot Against America, joka on hieman deus ex machina -tyyppistä loppuratkaisua lukuun ottamatta varsin vaikuttava tarina. Annoin oman kappaleeni Maria Kristiinalle, jotta hänkin tutustuisi teokseen.


An American Tragedy
Theodore Dreiser


Aivan outo kirja ja outo kirjailija. Ei pisteitä.


Animal Farm
George Orwell



Eläinten vallankumous
on varmaankin Orwellin romaaneista nimenomaan taideteoksena ehein, mutta koska Orwell on lempikirjailijoitani, minun on vaikea nähdä sitä erillään hänen koko tuotannostaan, jonka olen luultavasti lukenut läpi useita kertoja. Mahdollisesti kootuissa kirjoituksissa (Collected Essays, Journalism and Letters), jotka muuten sivumennen sanoen on taidettu kääntää kokonaisuudessaan ruotsiksi, on jokunen yksittäinen teksti, joka minulta on jäänyt huomaamatta. Olen lukenut useita Orwellin teoksia eri kielillä, suomen, ruotsin ja englannin lisäksi saksaksi ja islanniksi.



Appointment in Samarra
John O'Hara


Ventovieras veikko tämäkin.


Are You There God? It's Me, Margaret
Judy Blume



Uppo-outo.


The Assistant
Bernard Malamud


Tiedänhän minä, että Malamud on tärkeä ja merkittävä kirjailija, mutta en minä hänen tuotantoaan tunne ensinkään.

At Swim-Two-Birds
Flann O'Brien


Flann O'Brienin tuotannosta tunnen parhaiten hänen lyhyet soakkunansa, jotka hän kirjoitti nimellä Myles na gCopaleen (oikeastaan sen pitäisi olla Myles na gCapaillíní, Pikkuhepojen Myles) sekä hänen ainoan iirinkielisen romaaninsa, iirinkielisiä omaelämäkertoja parodioivan An Béal Bochtin. At Swim-Two-Birdsiä olen selaillut joskus kirjastossa.



Atonement
Ian McEwan


Onnellisesti lukematta ovat tämänkin veikon teokset.

Beloved
Toni Morrison


Sama vika.


The Berlin Stories
Christopher Isherwood


En ole varmaan saanut luettua ollenkaan Isherwoodia, tai sitten niin nuorena, etten muista hänestä mitään.


The Big Sleep
Raymond Chandler


Kyllä minä olen lukenut Chandleria ja olen lukenut tätäkin, olen jopa lukenut Chandleria koskevaa oheiskirjallisuutta, mutta minusta Chandlerista tehdään yleensä syvällisempi kuin hän onkaan. Chandler kelpaa minusta aivan erinomaisesti juna-, mökki- tai vaikka vankisellilukemiseksi, mutta en oikein jaksa ymmärtää, miksi hänessä ollaan näkevinään kamalan suurenmoisia litteräärejä kvaliteetteja.


The Blind Assassin
Margaret Atwood


Atwoodilta olen toki lukenut ja omaksikin hankkinut Orjattaresi, mutta hänen muuta tuotantoaan en tunne ensinkään.


Blood Meridian
Cormac McCarthy


Cormac McCarthyn pidginisoitunutta teksasilaista rappioenglantia ei jaksa lukea, vaikka miljöö ja atmosfääri voisikin olla kiehtova.


Brideshead Revisited
Evelyn Waugh


Tunnen vain kirjailijan nimen, mutten hänen teoksiaan.


The Bridge of San Luis Rey
Thornton Wilder


Olen usein ajatellut, että tämä kirja pitäisi lukea venäjäksi käännettynä. Se tuntuu nimittäin olevan hyvin suosittu Venäjällä. Joskus kuulostaa siltä kuin kaikki vähänkin lukutaitoiset venäläiset olisivat lukeneet sen.


Call It Sleep
Henry Roth


Outo on.


Catch-22
Joseph Heller


Juuri ennen kuin lähdin puoleksi vuodeksi Irlantiin, hankin oman kappaleen tätä kirjaa. Valitettavasti en ehtinyt lukea sitä kokonaan, enkä tietenkään ottanut matkalukemiseksi. Nykyään silloin ostamani kappale nousee kirjakasojen uumenista esiin joka puoles vuosi, mutta katoaa ennen kuin saan sen luettua loppuun. Hyvä kirja se toki on, ja aiheesta arvostettu satiiri.


The Catcher in the Rye
J.D. Salinger


Tämäkin on tullut luettua sekä suomeksi että englanniksi aika nuorena. Taisi itse asiassa olla ensimmäisiä murrosikäisenä englanniksi tavailemiani kirjoja, äidillä oli oma kappale. Ihan passeli nuorisokuvaus, mutta en yhtään ymmärrä, miksi siitä niin kovasti kohdataan. S.E.Hintonin Me kolme ja jengi tai Ulrich Plenzdorfin Nuoren W:n uudet kärsimykset kolahtivat nuoreen kolliin ihan toisella tavalla.


A Clockwork Orange
Anthony Burgess


Olenhan minä sekä nähnyt leffan että lukenut kirjan, sekä alkuteoksen että kamalan Moog-suomennoksen - olen yhä sitä mieltä, että kirjan nimi on suomennettava Pullosta tullu', ei "Kellopeliappelsiini". (Sitä paitsi se on oikeasti kellonjousi, siis vedettävä voimajousi, eikä mikään "kellopeli".) En pidä sitä Burgessin parhaana, enkä Burgessia varsinaisesti luettavaa kummempana kirjailijana (Language Made Plain on oikeastaan ainoa Burgessin kirja, josta olen pitänyt).



The Confessions of Nat Turner
William Styron


En ole lukenut Styronia, en edes sitä pakollista.


The Corrections
Jonathan Franzen


Outo kirja, ja kirjailijankin tunnen vain nimeltä.


The Crying of Lot 49
Thomas Pynchon


En ole lukenut Pynchonia, ja minulla on erittäin voimakkaita ennakkoluuloja häntä kohtaan.


A Dance to the Music of Time
Anthony Powell


Ihan outo tämäkin.


The Day of the Locust
Nathanael West


Tämänkin kirjailijan tunnen vain nimeltä.

Death Comes for the Archbishop
Willa Cather


Hä?


A Death in the Family
James Agee


Midäh? Gugah?



The Death of the Heart
Elizabeth Bowen


Emmäätällasia...


Deliverance
James Dickey


Ai, Syvä joki siis perustuu johonkin kirjaan? Aina oppii, kun vanhaksi elää...


Dog Soldiers
Robert Stone


Koirasotilaat olivat jonkin intiaaniheimon soturiseura, mutta tätä kirjailijaa en kyllä tunne.


Falconer
John Cheever


Outo tyyppi, outo kirja.


The French Lieutenant's Woman
John Fowles


Oletan, että olen sekä lukenut kirjan että nähnyt elokuvan, mutta suoraan sanoen en ole varma. Silloin aikoinaan kun kirja ja elokuva olivat pinnalla, kaikki tiedotusvälineet olivat niin täynnä juonipaljastuksia ja kommentaaria, että minulla oli aika selkeä kuva kirjan ja elokuvan ideasta jo kauan etukäteen.


The Golden Notebook
Doris Lessing


Nuorena poikana Doris Lessingin omintakeiset avaruusromaanit olivat minulle aika tärkeitä, ainakin sarjan ensimmäiset, Shikasta ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä. Siriuksen kokeiden jälkeen en enää jaksanut jatkaa. Nykyään en enää tiedä, mitä noissa tekeleissä oikeastaan näin. Lessingin muut teokset ovat jääneet minulle vieraiksi. Gotthold Ephraim Lessingin Viisas Natan on minulle huomattavasti tutumpi ja nyttemmin myös henkilökohtaisesti tärkeämpi.


Go Tell it on the Mountain
James Baldwin


Olenhan minä James Baldwinia lukenut, ja pitänytkin, mutta tämä taitaa olla minulle outo kirja. Tai sitten vain kaikki Baldwinit ovat minulle yhtä ja samaa klönttiä.


Gone With the Wind
Margaret Mitchell


Kyllähän minä olen lukenut Tuulen viemää. Kirjallisena ansiona on kai pidettävä sitä, että se pakottaa lukijan samastumaan Scarlett O'Haran kaltaiseen täysin epäsympaattiseen ja mahdollisesti luonnevikaiseen henkilöön. Ainakin Scarlettin illuusiottoman psykonartun asenne on varsin opettavainen ja kertoo tosielämän oikeista naisista paljon enemmän kuin kymmenen tonnia feminististä propagandakirjallisuutta. Luin itse asiassa Tuulen viemän suunnilleen kaksitoistavuotiaana, ja näin jälkeenpäin surettaa kovasti, etten ymmärtänyt, miten realistinen sen naiskuva on ja miten paljon feministien aivopesukirjallisuutta hyödyllisempi se on naisen käyttöohjeena nuorelle pojalle.


The Grapes of Wrath
John Steinbeck


Sen ruotsinnos on tuossa vuoteenviereisessä kirjakasassa, mutta loppuun en ole sitä lukenut. Eedenistä itään sitä vastoin oli rankka kokemus nuorena poikana. Se sisältää niin uskottavan kuvauksen luonnevikaisesta psykonartusta, että näin jälkeen päin ihmettelen, miksi saatoin kyseisenlaisiin hirviöihin törmätessäni uskotella itselleni, ettei minua ollut varoitettu.


Gravity's Rainbow
Thomas Pynchon


Mitäs minä nyt taas sanoinkaan Pynchonista?


The Great Gatsby
F. Scott Fitzgerald


Miksi pitäisi lukea jonkun lätsäkeikarin eksistentiaalisesta kriisistä?


A Handful of Dust
Evelyn Waugh


Edelleenkin: Waugh on minulle tuttu vain nimeltä.


The Heart Is A Lonely Hunter
Carson McCullers


Tuota, onko tämä tyyppi vakavasti otettava kirjailija? Minä olen aina luullut häntä harlekiinityyppiseksi viihdekirjailijaksi.


The Heart of the Matter
Graham Greene


Minä en pidä Graham Greenestä juurikaan. Olen lukenut Inhimillisen tekijän ja Tädin kanssa maailmalla, ja voin vain sanoa, että hän on ensimmäinen lunkin brittiläinen kirjailija, josta en pidä.

Olenhan minä toki lukenut hänen muistelmansa ystävyydestään Omar Torrijosiin, Panaman sotilasjohtajaan, joka kuoli vuonna 1981 ilmeisesti CIA:n järjestämässä lento-onnettomuudessa. Torrijos oli minulle kommunistikauhuisena, mutta myös eteläamerikkalaisten diktaattorien julmuudesta järkyttyneenä pikkupoikana jonkinlainen toivonkipinä: sotilasjohtaja, joka kuitenkin onnistui kylmän sodan aikana pysymään ulkopoliittisesti itsenäisenä (siltähän se minusta näytti) ja ilmeisesti pyrki vilpittömästi parantamaan kansansa oloja. Tuolloin olin tunnetusti sillä reaalipoliittisella kannalla, että nämä sotilasjohtajat ilmeisesti olivat Latinalaisessa Amerikassa väistämätön paha ja mahdollisesti välttämätön suojamuuri kauheaa kommunismia vastaan, mutta että tätä sotilasjohtajainstituutiota tulisi voida kehittää paikallisten asukkaiden kannalta parempaan suuntaan, jos asia oikeasti oli niin, että siellä ei ollut muunlaista poliittista kulttuuria. Jos minä jostain olin pikkupoikana vihainen Yhdysvalloille, niin Torrijosin murhasta.


Herzog
Saul Bellow


Johan minä sanoin, että Bellow on minulle uppo-outo kaveri.

Housekeeping
Marilynne Robinson


Hä? Hö?? Täh?!


A House for Mr. Biswas
V.S. Naipaul


Naipaulin matkakirjat olen suurimmaksi osaksi lukenut, monet useaankin kertaan, mutta hänen fiktiivinen proosansa on minulle täysin tuntematonta.


I, Claudius
Robert Graves


Robert Graves, joka Saksassa markkinoi itseään nimellä Robert von Ranke Graves (hän oli klassikkohistorioitsija Leopold von Ranken sukua), on kyllä tuttu nimi, mutta en usko lukeneeni hänen romaaniaan Claudiuksesta, vaikka pikkupoikana luin paljonkin Rooman valtakuntaa käsittelevää kirjallisuutta. (Latinaa en ole oppinut sanottavasti, mitä on kyllä pidettävä hiukan kummallisena.) Sen televisiosovituksen kyllä näin.


Infinite Jest
David Foster Wallace


Täysin vieras nimi.



Invisible Man
Ralph Ellison


En tätäkään tunne.


Light in August
William Faulkner


Sisareni on suuri Faulknerin ystävä, mutta minä en ole koskaan jaksanut innostua Yoknapatawphan kreivikunnan asioista.


The Lion, The Witch and the Wardrobe
C.S. Lewis


En ole lukenut Velhoa ja leijonaa. Tunnen C.S.Lewisin paremmin Tolkienin ateljeekriitikkona kuin kirjailijana, jos kohta yritinkin scifi-iässä lukea Matkaa Venukseen. En pidä ajatusta kristillisesti inspiroituneesta fantasiakirjallisuudesta täysin vieraana, pelottavana tai vastenmielisenä, mutta Narnia-sarjasta olen lukenut vain Narnian viimeisen taistelun, joka on varsin suoraviivainen kristillinen hartausromaani. Sen jälkeen tiesi, mikä pohjimmiltaan oli tarinan ideana, eikä kiinnostanut lukea sarjan muita osia. Nyt aikuisena kuitenkin tulee usein ajateltua, että se oli menetys. Ehkä suurikin.


Lolita
Vladimir Nabokov


Juu, kyllä olen lukenut. Kirja ei kolmetoistavuotiaan näkökulmasta ollut täysin vailla masturbatorisia ansioita, ja suomennoksissakin oli mukavan pornografiset kansikuvat. Ruista ranteeseen!


Lord of the Flies
William Golding


Ikävä kyllä en ole tainnut lukea kirjaa kertaakaan, vaikka suunnilleen tiedän, mistä siinä on kyse.


The Lord of the Rings
J.R.R. Tolkien


Hohhoijaa. Juu, luettu on niin monta kertaa, että olen ehtinyt kuluttaa loppuun koko roskan monta kertaa. Suomeksi, englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, puolaksi ja osittain venäjäksi ja espanjaksikin.


Loving
Henry Green


Mikäs tämä nyt sitten lienee?


Lucky Jim
Kingsley Amis


Minä en noista amiksista niin perusta...


The Man Who Loved Children
Christina Stead


Jokin pedofiilitragedia? Hyi yäk. En tahdo kuulla enempää.

Midnight's Children
Salman Rushdie


Olenhan minä Rushdieta lukenut paljonkin, mutta enimmäkseen ei-fiktiivistä. Tuo intialainen hersyvä tarinankerronta ei tunnu oikein uppoavan minuun.


Money
Martin Amis


Isä ja poika Amis eivät edelleenkään kiinnosta. Sille moneylle kyllä aina olisi käyttöä.


The Moviegoer
Walker Percy


Mistä ne keksivät tällaisia?


Mrs. Dalloway
Virginia Woolf


En ole onnistunut lukemaan Woolfia, vaikka yritystä on ollut.

Naked Lunch
William Burroughs


Miksi minun pitäisi lukea romaania siitä, kuinka homot ottavat huumetta, ja vielä tekevät hirvittävän ison numeron sekä homoilustaan että huumeiden ottamisestaan? Tabujen rikkominen on aina yhtä ikävystyttävää luettavaa siinä vaiheessa kun tabut on jo rikottu.


Native Son
Richard Wright


Outo mies, outo kirja.

Neuromancer
William Gibson


En ole lukenut, en ole tainnut yrittääkään lukea. Neurovelho on yksi niitä nettiaikaa edeltäviä kybertulevaisuusromaaneja, jotka vanhentuivat yhdessä yössä vuonna 1995, kun minäkin pääsin nettiin. Sitä ennen arvailtiin, millainen se kybertulevaisuus olisi. Nythän me jo tiedämme sen. Itse asiassa 1990-luvun alun tulevaisuusvisiot ovat ehkä vanhentuneet täydellisemmin kuin mitkään muut scifin aikaansaannokset.


Never Let Me Go
Kazuo Ishiguro


Japanilainen kirjallisuus ei ole alaani. En ole tainnut lukea kuin vähän Yukio Mishimaa ja Junichiro Tanizakin Makiokan sisarukset.


1984
George Orwell


Joo, luettu on, suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja islanniksi. Es war ein strahlend-kalter Apriltag, und die Uhren schlugen dreizehn. Oligarkkinen kollektivismi on muuten islanniksi sameignarbúskaparstefna undir fámennisstjórn, jos joku ihmettelee. Sen islanninkielisen 1984:n voisi muuten kaivaa esille kaapinpohjalta ja lukaista.


On the Road
Jack Kerouac


Olen varmaan vilkuillut, mutten lukenut kokonaan.

One Flew Over the Cuckoo's Nest
Ken Kesey


Elokuvan olen nähnyt, kirjaa en ole lukenut.

The Painted Bird
Jerzy Kosinski


Tätä kirjaa aina ajattelen sen puolankielisellä nimellä Malowany ptak, koska muistan nähneeni sen puolalaisissa kirjakaupoissa. Mutta enhän minä Kosińskia ole lukenut, vaikka olenkin nähnyt elokuvan Tervetuloa, Mr Chance.


Pale Fire
Vladimir Nabokov


Olen melkoisen varma siitä, että Pale Fire olisi minulle sopivaa luettavaa, mutta en ole koskaan reipastunut sitä lukemaan.


A Passage to India
E.M. Forster


Ei, ei.

Play It As It Lays
Joan Didion


Enpä ole lukenut.


Portnoy's Complaint
Philip Roth


Seksuaaliseen ikään tullessani kuulin, että Portnoyn tauti olisi mukavan pornografinen romaani. En kuitenkaan ole koskaan lukenut sitä.


Possession
A.S. Byatt


Uppo-outo kirjailija, vielä oudompi opus.

The Power and the Glory
Graham Greene


Johan se tuli sanottua, että minä en pidä Greenestä.

The Prime of Miss Jean Brodie
Muriel Spark


Mistä ne näitä kirjoja oikein keksivät?

Rabbit, Run
John Updike


Updike on minulle tuttu vain nimeltä.


Ragtime
E.L. Doctorow


Oletan, että Doctorow on yhtä merkittävä kirjailija kuin Updike ja Bellow, mutta ei se asiaa muuta: amerikkalainen kirjallisuus on ja pysyy minulle vieraana.


The Recognitions
William Gaddis


Outo kaveri tämäkin.

Red Harvest
Dashiell Hammett


Kertokaas minulle te viisaammat, pitäisikö tätä tyyppiä oikeasti lukea.

Revolutionary Road
Richard Yates


Tämäkin on tuntematon.

The Sheltering Sky
Paul Bowles


Outo on.


Slaughterhouse-Five
Kurt Vonnegut


Työkaverini on koettanut innostaa minua Vonnegutin lukijaksi, mutta en ole lukenut muita kuin Kissan kehdon, paitsi että veljeni Vonnegut-innostuksen aikana tulin selailleeksi paria muutakin teosta. Lisäksi olen aivan pienenä ja vaikutuksille alttiissa iässä nähnyt Vonnegutin novelleista sommitellun televisioelokuvan Between Time and Timbuktu - Suomen televisiosta se tuli muistaakseni nimellä Avaruusfantasia - jota Vonnegut itse ei juurikaan arvosta. Sen jälkeen olen yksittäisiä Vonnegutin kirjoja vilkuillessa tai hänen tarinoittensa televisiosovituksia katsellessa saanut aina palan kurkkuun muistaessani alitajuisesti jotain tuosta varhaisessa lapsuudessa nähdystä Vonnegut-sovituksesta.


Snow Crash
Neal Stephenson


En minä ole lukenut Jennifer Valtiovaltaakaan, joten miksi minun pitäisi lukea muitakaan libertaristidystopioita? Eiköhän libertarismin dystooppinen luonne ilmene jo siitäkin, että sen kannattajat ovat järkiään joko tyhmiä mulkkuja tai vain mulkkuja.


The Sot-Weed Factor
John Barth


Mikäs tämä nyt sitten on?

The Sound and the Fury
William Faulkner


Faulkner ei edelleenkään ole alaani.


The Sportswriter
Richard Ford


Uppo-outo kaveri tämäkin.


The Spy Who Came in From the Cold
John le Carre


Vakoiluromaanit ja minä, me emme oikein... Suurin osa niistä on sen luokan itseparodiaa, että parempi vain tyytyä reilusti Ian Flemingiin tai Heeresman iloiseen lahtaussekoiluun Päämääränä Dublin.

The Sun Also Rises
Ernest Hemingway


Olenhan minä Hemingwayta hiukan lueskellut, mutten ole jaksanut innostua. Tätä nimenomaista en kyllä ole lukenut.


Their Eyes Were Watching God
Zora Neale Hurston


Ihan outo.


Things Fall Apart
Chinua Achebe


Achebelta olen hyvin nuorena lukenut inhorealistisen Nigerian kuvauksen Kansan mies. Tämä Things Fall Apart ei sitä vastoin ole tuttu.

To Kill a Mockingbird
Harper Lee


Kuin surmaisi satakielen on ihan pätö romaani, ja siksi olenkin aina ihmetellyt, onko Harper Lee kirjoittanut mitään muuta.

To the Lighthouse
Virginia Woolf


En edelleenkään ole lukenut Virginia Woolfia.

Tropic of Cancer
Henry Miller


Ehkä Henry Miller olisi ollut pätevää luettavaa runkkari-iässä, mutta kyllä minusta tuntuu, että olen jo kasvanut ulos tekotaiteellisesta pornokirjallisuudesta.

Ubik
Philip K. Dick


Kyllähän minä Dickiä olen jonkin verran lukenut, mutta tätä nimenomaista en.

Under the Net
Iris Murdoch


Eipä ole tuttu tämäkään täti kuin nimeltä.

Under the Volcano
Malcolm Lowry


Häh?

Watchmen
Alan Moore & Dave Gibbons


Eiks tää oo jokin sarjisalbumi?

White Noise
Don DeLillo


Kirjailija on nimeltä tuttu, muttei muuten.


White Teeth
Zadie Smith


Sama vika.


Wide Sargasso Sea
Jean Rhys


Outo tämäkin.

7 kommenttia:

  1. Huh, oli nyt pakko kahlata sekin lista kommentointeinesi lävitse. Yhdeksän tärppäsi, suurimmasta osasta en ollut koskaan kuullutkaan. Tavallaan "sivistävää".

    VastaaPoista
  2. Pakko tosiaan oli: 16, mutta osa luettu yli kymmenen vuotta sitten niin pentuna, etten muista paljoa. Joiltain mainituilta kirjailijoilta olen lukenut jotain mainintaa vaille jäänyttä, mutta suuri osa oli aivan outoja.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Gravity's Rainbowia noin kolmanneksen. Se ei ole huono, mutta tarina polveilee siihen malliin että se ei voi olla kuin tukevassa kannabispöllyssä kirjoitettu.

    Ne tuntevat toisen maailmansodan vihanpitovälineiden tekniikkaa, saavat kyllä ilonaiheita kerta toisensa jälkeen huomatessaan että Pynchonilla on tekniset yksityiskohdat hallussa ja oikein. Luulisin että blogistanilaisista Tommipommi ja ehkä Panuki saattaisivat pitää Gravity's Rainbowista. Minä taas haluaisin suomentaa sen, jos saisin siihen jonkin hulppeantörkeän apurahan.

    VastaaPoista
  4. Pari hajahuomiota.

    Lowryn Under the Volcano on parempi kirjana kuin elokuvaversiona, vaikka Albert Finney tekeekin hienon roolin pääosassa.
    Saarikoski ei ollut niin kovin otettu käännettyään kirjan (päähenkilö on viittä vaille tai täysin juoppohullu konsuli).
    Minuun se kyllä kolahti.

    Brideshead revisited (Waugh) oli loistavan (englantilaisen, tietenkin) 11 osaisen "Mennyt maailma" TV-sarjan lähdemateriaali.
    Ehkä hienot näyttelijäsuoritukset kuitenkin lisäsivät sinänsä "tavalliseen degeneraatiotarinaan" ylimääräistä hohtoa.

    Tyhymä kymysys: Onks tuo Malamudin Assistant käännetty suomeksi nimellä Tuomittu?
    Ei ainakaan olisi suora käännös...
    Jos on, niin sitten olen sen lukenut.
    Hyvä kirja, vaikken siitä enää paljon mitään muistakaan.

    Olen näistä kyllä joitakin lukenut, mutta missään tapauksessa en ole - kuten et sinäkään - mikään amerikkalaisen romaanin ystävä.

    Pitäis viimeinkin yrittää Faulkneria loppuun asti. En tiedä onnistuuko...

    VastaaPoista
  5. Hajahuomioita.

    Steinbeck oli nykyamerikkalaisen kirjallisuuden ehkä paras tarinankertoja (?),ja The Grapes of Wrath vaikuttava yhteiskunnallista muutosta kuvaava romaani.

    Herzog teki myös vaikutuksen, vaikka Bellowin kirjojen intellektuaalisuus vaikuttaakin ainakin paikka paikoin niin kovin kovin tehdyltä - samaan tyyliin kuin Woody Alleninkin tahalliseksi komiikaksi kääntyvä juutalaisen miehen angsti ja itseanalyysi (mistä Allenille pisteet!).

    Portnoy`s complaint kuuluu samaan sarjaan. (Ei edes kunnon pornoa...hähhää)
    Ihmettelen, mikä senkin kirjan ansio on verrattuna esim. Tostoihin ja Dostojevskiin.

    VastaaPoista
  6. Rauno: Tolstoi ja Dostojevski eivät ole tarpeeksi uutta eivätkä tarpeeksi englanninkielistä kirjallisuutta.

    Tuo huomautus Bellown tekoälyllisyydestä on kyllä kiinnostava. Se tavoittanee jotain olennaista modernista amerikkalaisesta romaanitaiteesta, jota ei sen tietystä keinotekoisuudesta huolimatta - tai juuri siitä johtuen - voi toisintaa Suomen kaltaisessa maapahasessa.

    Meillä ei ole varaa vastaavaan, mutta ei ehkä myöskään aihetta yhtä kyynisiin johtopäätöksiin kuin jollain John Barthilla (minulla on vain hämärä käsitys tämän varhaiskyllästyneen postmodernistin urasta ja tuotannosta, josta olen lukenut vainMatkan pään, mutta hajatietojeni perusteella uskallan sanoa, että se on kuvaava), vaikka täälläkin on yritetty esittää milloin millaistakin kaikennähnyttä ja -lukenutta.

    VastaaPoista
  7. "Rauno: Tolstoi ja Dostojevski eivät ole tarpeeksi uutta eivätkä tarpeeksi englanninkielistä kirjallisuutta."

    *
    No kai mä nyt sen tiedän! Vai ihanko humoristiksi ryhdyit?

    Verranto oli oma poleemiikkini amerikkalaisen ja mannermaisen kirjallisuusperinteen suhteesta.

    Loppukommenttisi käsittelee asiaa osuvasti.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.