sunnuntai 26. kesäkuuta 2005

Lisää sonnimiehistä

Mutta palataanpa vielä sonnimiehiin. Kommenttiosastolleni ehti jo tulla vastaus tähän sonniasiaan:


Jos vaikka tuo kuvauksesi olisikin totta suomalaisnaisista ja mustista sonnimiehistä, ihmettelen onko se mitenkään merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Sitä paitsi seksuaalivietti taitaa olla useimmilla. Suomalaismiesten sikailu ei poikkea yhtään afrikkalaisten vastaavasta, jos haluaa yleistää.

En itse asiassa ole koko aikana sanonut, että suomalaismiesten sikailu poikkeaisi afrikkalaismiesten sikailusta, jos suomalaismiehet olisivat samassa sosiaalisessa tilanteessa kuin afrikkalaiset miehet. Afrikkalainen tai jamaikalainen sonnimies on kouluttamaton. Luonnollisesti on olemassa myös koulutettuja ja yhteiskuntaan sopeutuneita afrikkalaisia ja jamaikalaisia miehiä, joilla ei varmastikaan välttämättä ole oleellisia vaikeuksia sulautua suomalaiseen keskiluokkaan. Lisäksi verraten kouluttamatonkin kehitysmaalainen mies voi löytää paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi maaseudulla tai yksityisyrittäjänä, jos kohta sekä maatalous että yrittäjänä toimiminen vaativatkin monenlaista paperityötä ja anomusten ja hakemusten täyttämistä. Sonnimies on kuitenkin määritelmällisesti sellainen mies, joka on tuotu Suomeen etupäässä naisen seksileluksi.

Kritiikin kärki osuu tässä Backlénin romaanissaan kuvaamaan suomalaiseen eksotiikannälkäiseen naiseen (ja harkitsematon ja vastuuton eksotiikannälkä on rasismia siinä missä skinheadien väkivallanteot), joka käyttää sonnimiestä seksiorjanaan, muttei osaa eikä viitsi auttaa häntä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Siinä missä kehitysmaasta tuleva ja perinteiset sukupuoliroolit sisäistänyt thaimaalainen tai filippiiniläinen nainen suostuu mielellään kotirouvan asemaan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on hänen kulttuurissaan oikeasti arvostettu asema ja että sellaisena voidaan hänen kulttuurinsa arvostusten mukaan elää hyvää elämää, sonnimies - hänkin perinteisten sukupuoliroolien piirissä kasvanut - joutuu käytännössä koti-isän asemaan, jollaista hänen kulttuurissaan ei tunneta eikä ymmärretä. Hän on täysin akkavaltikan alla vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja yksin. Ja koska sonnimies on kehitysmaan alaluokan edustaja - Backlénin kirjassahan selkeästi kuvattiin sonnimiehet jamaikalaisellekin keskiluokalle pelottaviksi ja vieraiksi katuroistoiksi - kulttuurišokin päälle tulevat vielä luokkaerot. Sonnimiehelle ei jää mitään muuta tapaa päteä miehenä kuin paneskelu. Ja kun musta sonnimies on kaikille suomalaisille naisille ennen muuta kiihottava seksiobjekti, tilaisuuksia tällaiseen pätemiseen tarjoutuu yllin kyllin, kun suomalaiset nuoret tytötkin hiplaavat sonnia keskellä katua vaimon läsnäolosta piittaamatta. Tilaisuus tunnetusti tekee varkaan. Tarvittaisiin hyvin tasapainoinen, aidosti korkeamoraalinen ja luonteeltaan luja mies kestämään periksi antamatta kaikki ne seksuaaliset tarjoukset, joiden kohteeksi sonnimies joutuu. On melkoisen kohtuutonta edellyttää yhteiskunnassamme pallo hukassa olevalta, pohjimmiltaan kovin pelästyneeltä, ahdistuneelta ja kiinnekohdattomaan tilaan joutuneelta sonnimieheltä kykyä kieltäytyä siitä, mitä tarjotaan.

Jos vaikka tuo kuvauksesi olisikin totta suomalaisnaisista ja mustista sonnimiehistä, ihmettelen onko se mitenkään merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.

On se aika merkittävä yhteiskunnallinen ongelma niin kauan kuin a) naisaktivistit pitävät suomalaisten miesten (kuviteltua) huorissakäynti-intoa merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana ja b) immuunikatopöpsykkäisten hankkiminen sonnimiesten kanssa makaamalla kuuluu suomalaisten naisten valtavirran seksitapoihin (vrt. George Kingsin ja eräiden muiden afrikkalaisten tartunnanlähdemiesten jättiläismäiset haaremit).

Minä en koskisi edes lusikalla tuollaisiin naisiin jo tartuntavaaran takia enkä ymmärrä, miten kuvaamasi asia voi olla niin syvä katkeruuden aihe.

Sehän se ongelma onkin että "tuollaisia naisia" on varmasti ns. kilttien perhetyttöjenkin joukossa. Täysin vastuuton ja immuunikatotartuntaa kerjäävä seksielämä on kaikkien naisryhmien touhua nykyään. Kyllä sille tunnolliselle kuuden laudaturin ylioppilaallekin pöpöset-pöpsykkäiset maittavat. Samoin sille, joka vaikuttaa fiksulta ja vastuuntuntoiselta ja jolla on kanssasi samansuuntaiset kiinnostuksen kohteet. Kehen tahansa, sanoo: kehen tahansa, naiseen sitten ihastutkin, hän on riskiryhmää. Tämä on realismia ja tästä on lähdettävä.

Kyllä minullakin leuka venähti, kun elämäni ensimmäiset suuret rakkaudet tuossa 80-luvun lopulla tunnustivat sivulauseessa - no big deal - harrastaneensa lomaromansseja Välimeren miesten kanssa. Molemmat olivat tietysti minua, seksuaalisesti kokematonta, nuorempia; toinen oli myös uskonnollinen. (Kumpikin juttu sitten tietysti kuivui kokoon minun ujouteni ja asianomaisten neitojen fasistisen pahuuden yhteisvaikutuksesta.) En minä tästäkään olisi niin katkera, jos oma menneisyyteni koulukiusaamisen uhrina ei olisi ollut suurimmalle osalle nuorista naisista niin paljon suurempi tahra ihmisen menneisyydessä kuin heidän omat seksuaaliset sikailunsa.

Kyllähän niillä markkinoilla tietysti pätevät markkinalait. Armoa ei anneta! Emme anna sinä ja minäkään.

Siinähän se suurin katkeruuden aihe juuri onkin. Koko naiskulttuurin propaganda on minun lapsuudestani saakka keskittynyt julistamaan sitä, kuinka maailman kaikki paha, mm. parisuhdemarkkinoiden armottomuus, johtuu miesten fasistisesta pahuudesta. Kukaan ihminen ei halua olla fasistisen paha. Nuori poika, joka haluaa kasvaa hyväksi mieheksi, ei kuitenkaan löydä muuta hyvän miehen mallia kuin naiskulttuurin mieshaukunnassa implisiittisesti läsnä oleva hyvän miehen malli - ei lyö, auttaa kotitöissä, ei rällää kännissä, ei katso Urheiluruutua, ei vietä vastuutonta seksuaalielämää, rakastaa ja on hyvä. Kasvettuaan tällaiseksi kiltiksi mieheksi hän sitten tulee maailman julmille markkinoille, joilla pätevät täysin armottomat markkinalait. Naiset, jotka omassa omakehupropagandassaan esittävät itsensä jaloina ja lämminsydämisinä olentoina, osoittautuvat kylmää hohkaaviksi, laskelmoiviksi avaruushirviöiksi, jotka eivät tosiaankaan ole kotoisin Venuksesta, vaan Pluton pimeältä puolelta. On pitkä ja raskas prosessi kasvaa oikealla ja realistisella tavalla armottomaksi mieheksi, joka on julma ja kova naisille tarpeen vaatiessa ja joka vastaa heidän pahuuteensa ja halpamaisuuteensa kahta vertaa suuremmalla pahuudella ja halpamaisuudella, kun joutuu luopumaan monista sellaisista asioista ja arvostuksista, joista on aluksi ollut ylpeä ja joita on pitänyt hyvän miehen merkkeinä.

Sonnimiesten kanssa makaaminen ja muut seksuaalisen vastuuttomuuden muodot, joita naiset nykyään harjoittavat, eivät sinänsä häiritsisi minua, jos yleinen konsensus olisi, että ne ovat naiseuden pimeä puoli siinä missä miesten huorissakäynti ja entisaikojen kaksinaismoraali ("miehen satunnainen syrjähyppy tulee voida hyväksyä, mutta jos akka kerrankin huoraat niin lennät kadulle") on mieheyden pimeä puoli. Nykyisen valtavirtajulkisuuden mukaan kuitenkin asia ei ole näin, vaan naisia pidetään edelleenkin miehiä parempina ja moraalisempina olentoina - riippumatta siitä mitä he tekevät. Tarkalleen sama asia, joka miehen tekemänä olisi merkki miehen immanentista sikuudesta, on naisen tekemänä merkki tyttöenergiasta ja itsenäisyydestä. Niin kauan kuin tästä uuskaksinaismoraalista on pätkääkään jäljellä, panuismin maailmanhistoriallinen tehtävä on vielä kesken.

Missään ei olisi vikaa, jos kiltit nörttipojat tulisivat parisuhdemaailmaan terveen säälimättöminä ja lähtisivät siitä, että naiset ovat rapaa ja likaa ja saastaa joka kelpaa korkeintaan hyväksikäytettäväksi ja että naisen on yksilönä erikseen ansaittava kunnioitus, jota hänelle osoitetaan. Tämähän olisi aivan sama kuin naisten asenne, eli että miehet ovat rapaa ja likaa ja saastaa joka kelpaa korkeintaan hyväksikäytettäväksi ja että miehen on yksilönä erikseen ansaittava kunnioitus, jota hänelle osoitetaan.

Muuten, edelleenkin haluan nostaa esille seuraavan kohdan muinaisesta kommentistani Arawnin blogiin: Kun loputtomiin vongutaan siitä, että miehet ottavat ulkomaalaisen vaimon kun pelkäävät "vahvaa suomalaista naista", niin mitä pelkäävät ne naiset, jotka ovat akateemisesti koulutettuja ja joille ei tulisi mieleenkään kelpuuttaa kouluttamatonta suomalaista peräkammaripoikaa, vaikka tämä olisi kuinka kiltti ja hellyttävä Pekko Aikamiespoika - ja joille ei kelpaa suomalainen akateeminen ATM? [---] Kun Suomessa on akateemisesti koulutettuja ja fiksuja ATMiä, niin miksi nainen sanoo heille kaikille "me ollaan liian erilaisia", mutta ottaa kouluttamattoman ja ukkapukkahenkiin uskovan mustan sonnin, jonka kanssa tuskin pystyy edes kommunikoimaan? Mitä pelkoaan nainen pakenee ottamalla mieluummin sonnin kuin ATM:n?

Miehenä olen lopen kyllästynyt siihen, että jokainen tekoni, jokainen tekemättä jättämiseni, jokainen mielipiteeni ja jokainen kannan ottamatta jättämiseni psykologisoidaan puhki fraudulenttifreudilaista retoriikkaa väärinkäyttäen ja naisten holtittoman seksi- ja viinakäyttäytymisen arvostelu kansanterveydellisestä(kin) näkökulmasta leimataan iloisesti merkiksi siitä, että "pelkään vahvaa suomalaista naista", mutta samalla suomalaisen naisen tyhmyydet, vastuuttomuudet ja puutteellinen elämänhallinta selitetään aina miesten ja miesvallan syyksi. Minä haluan ihan oikeasti tietää, mikä koulutetussa ja kiltissä suomalaisessa miehessä pelottaa suomalaista naista niin paljon, että mieluummin pitää ottaa vaikka se sonnimies.

6 kommenttia:

  1. Kovaa mutta hyvää tekstiä.

    Avasin aivan sattumalta radion eräänä aamuna, jokunen kuukausi sitten.
    Taisi olla Minna Canthin päivä (19.3).
    Toimittaja haastatteli ymmärtääkseni jotain eduskunnassa vaikuttavaa tyyppiä. Kaverin ääni oli jotenkin tuttu, mutta nimeltä hänet mainittiin vasta haastattelun lopussa (ja tietysti alussa, mitä en kuullut).

    Luulin häntä ensi alkuun kansanedustajaksi, mutta vähän aikaa kuunneltuani ajattelin, ettei yksikään mieskansanedustaja uskalla ladata ääneen - ja vielä radioon - tuollaista tekstiä naisista - tai pikemminkin juuri äärifeministeistä - ja kaiken lisäksi historiamme ensimmäisenä Minna Canthin liputuspäivänä.

    Tulin peräti hyvälle tuulelle, kun äijä lateli panumaisia "totuuksia" (joihin en vielä silloin ollut juurikaan tutustunut) äärifeministien" kaunaisuudesta ja kostonhalusta - kateudestakin (yhdellä termillä sanottuna: ressentimentistä).

    Se oli hyvin hyvin paljon samankaltaista tekstiä - sekä sisällöltään ja tyyliltään - kuin sinä, Panu, veistelet.

    Siinä saivat esimerkiksi Kristiina-instituutin "päivystävät naisdosentit" kyytiä oikein olan takaa.
    Jopa Stakesin projektit edustivat tyypin mielestä samaa linjaa kuin Kristiina-instituutin "hälytyksen saaneitten dosenttien" tutkimukset!

    Kuuntelin haastattelun loppuun miltei "lumoutuneena." Kerrankin joku, joka uskaltaa sanoa asiat suoraan ja kuitenkin perustellusti - mihin äärifeministit eivät kuunaan pysty, koska mies on heille "eläin" jo argumentaation ensimmäisessä premississä.

    Ettei vain Panu Petteri Höglund olisi Aarno "Loka" Laitisen nimimerkki tai hänen "salainen provokaatiokanavansa"?

    VastaaPoista
  2. Itse arvostan noita sonnimiehiä, tai siis tummaihoista porukkaa, jo siksikin että heille tuntu parhaan tyttövillan ohella kelpaavan aivan selvä sekundatavara. Humanitaarisessa työmoraalissaan he eivät nähdäkseni juuri katso tyttöä jota kainalossaan pitävät. Kaikki käy. He ovat puhtaasti seksiorjia, postmodernin teollisuusyhteiskunnan seksityöläisiä, ja markkinat ratkaisee täysin oikeudenmukaisesti sen kenen sisuskalut he kolmetoista tuumaisellaan survovat vuorollaan muusiksi.

    Itse olen havainnut, että naistyyppi joka kiinnostaa minua ei voi ensinnäkään edes sietää tummaihoiselle tyypillistä voimakasta ominaishajua, ja toisekseen suomalainen nainen ei ole ikinä missään tilanteessa minusta ensisijaisen kiinnostunut, joten mustasukkaisuuteni on olematonta.

    Suomalainen mies pitää eksoottisesta vähintään yhtä paljon kuin nainenkin, ja siksi ainoa asia johon herjaten ja kiroten puutun on suomalaisen naisen pahantahtoisuus noita vieraista maista tänne humanitaariseentyöhön tulleita enkeleitä kohtaan. Saan jatkuvasti kuulla toistaa pöyrityttävämpiä juttuja suomalaisten hyvinkoulutettujen naisten rasistisesta ja pahantahtoisesta käyttäytymisestä, suomalaisen miehen pelastajia kohtaan.

    Suomalaisen miehen pelastaminen on suomalaisen naisen mielestä kielletty. Suomalainen mies ei ansaitse armoa, vaan ainoastaan mahdollisimman kiduttavan kuoleman tässä kaasukammiossa, joka on suomalaisen naisen sielun kuva ja hänen kaiken loputtoman pahantahtoisen henkisen rakentamisensa päämäärä. Suutelisin ilosta itkien keskitysleirien natsien nahkasaappaita jos suomalainen nainen voitaisiin vaihtaa tähän lempeämpään ja inhimillisempään ihmislajiin (natsit ehkä sallisivat bordellit, nuo ainoat kuviteltavissa olevat henkireijät). Minulle ei tietenkään ole seksuaalista merkitystä sillä vaikka koko kansakunnan populaatio koostuisi miehistä. Eipä ainakaan olisi kateutta.

    VastaaPoista
  3. Jokainen suomalainen poika on joskus käynyt AIDS-testissä saatuaan tyttöystävän kaverilta tietää että tyttöystävä, lomaillessaan vanhempiensa kanssa Lanzarotella, on sekoillut koko viikon huumeiden ja tiskijukkien kanssa jossain rantakaislikossa. Tämä on melkein sisäänkirjoitettavaa tavaraa suomalaiseen kansanrunouteen...

    Mutta jos nyt mietin omaa venäjän matkailuani esimerkiksi, niin en voi sanoa että kysymys olisi mistään muusta. Kaislikossa on kiva kuunnella Panin soitantoa. Minkä sille voi jos suomalaistytöt heräävät tähän havaintoon kymmenen vuotta nuorempina.

    VastaaPoista
  4. Miehillä on sitäpaitsi syytä iloon: Venäjä on lähempänä kuin suklaapoikien paratiisit. Venäjällä ammutaan silmät, nenä, suu ja korvat täyteen sellaista säärtä ja persettä, että kahden päivän oleskelun jälkeen koko seksuaalisuus menettää täydellisesti merkityksensä ja tavallinen suomalinen mies alkaa täydellisesti ja loppullisesti tyydytettynä kiinnostua enemmän PlayStationilla pelaamisesta ja puutarhanhoidosta.

    Gorbatsov sen muistaakseni oikein ilmaisi että "meillä venäjälle ei ole mitään sellaista kuin sexi". Voin allekirjoittaa omien kokemusteni perusteella tämän: seksiä ei kahden päivän turistimatkailun jälkeen todellakaan enää ole, samalla tavalla kuin veteen hukkuneelle ei ole vettä.

    VastaaPoista
  5. "On se aika merkittävä yhteiskunnallinen ongelma niin kauan kuin a) naisaktivistit pitävät suomalaisten miesten (kuviteltua) huorissakäynti-intoa merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana ja b) immuunikatopöpsykkäisten hankkiminen sonnimiesten kanssa makaamalla kuuluu suomalaisten naisten valtavirran seksitapoihin (vrt. George Kingsin ja eräiden muiden afrikkalaisten tartunnanlähdemiesten jättiläismäiset haaremit)."

    Suomalaiset miehet eivät siis käy huorissa vaan se on kaikki kuviteltua?

    Minä en tiedä ainuttakaan naista, joka olisi käynyt panemassa mustaa miestä yhden illan juttuna. Monta sinä tunnet? Siis varmaan tapausta, jos ottaa huomioon KAIKKi naiset, jotka tiedät tai tunnet? Onko heistä suurin osa oikeasti käynyt kuksimassa "sonnimiestä".

    Sori vaan, mutta täältä naisen maailmasta käsin kyse ei ole mistään valtavirtasuuntauksesta. Yhtä vahvoin perustein voisi väittää, että suomalaisten miesten seksuaaliseen valtavirtakäyttäytymiseen kuuluu huorissakäyminen. Mutta sitähän sinä et hyväksyisi, vai mitä.

    VastaaPoista
  6. Minä itse asiassa olen nähnyt ilmeisiä sonnimiehiä sekä kaupungilla että tuttavapiirissäni.

    Esimerkkinä voin mainita sen kerran, kun torilla istui kahvilan pöydässä kireä tupakoiva nuori äiti, joka kasvatti kahta ruskeaa lastaan päin helvettiä, ja hänen musta rastamiehensä, joka istui hiljaa ja vaivautuneen näköisenä vieressä ja oli kuin ei olisikaan.

    Ja viittaan edelleen niiden aidsia kantaneiden afrikkalaisten ensirakastajien valtaviin naislaumoihin.

    Oletko sitä paitsi varma, että tuttavasi kertovat sinulle totuuden?

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.