Kansakunnan ykkösläpyskä, josta
käytän tässä vain nimitystä Hugenberger Zeitung, osoitti taas
kerran suomenkielisten lehtineekerien rotutyypillistä ammattitaitoa
ja hyvää makua ehdottamalla kilpailua parhaasta rasistisesta
pilkkanimestä virolaisille. Kun niinkin korkea ulkopuolinen taho
kuin hänen eksellenssinsä presidentti Toomas Hendrik Ilves reagoi
tähän, toimituksen peniskoteloon pukeutuneet bongo-bongo-soturit
sentään lakkasivat tanssimasta paaluun sidotun virolaisen
ympärillä, ja heimopäällikkö esitti jonkinlaisen
muka-anteeksipyynnön. Minä tosiaan käytän nyt ja vastakin
Hugenberger Zeitungin toimittajista ja muista lehtineekereistä
rasistisia ilmauksia, koska he ovat (taas kerran) osoittaneet,
etteivät ansaitse parempaa.
Kuten olen ennenkin todennut, suomalaisten asenteet virolaisiin ovat yksi esimerkki siitä, missä asioissa jopa hompanssien jutut voivat olla pikkuisen oikeilla jäljillä. Hompanssien puheet siitä, kuinka ”suomalaisia” muka sorretaan, ovat tietenkin pelkkää sontaa: ”suomalaisiksi” he laskevat ne ja vain ne, joilla on ”suomalainen” arvomaailma, eli siis heidän itsensä edustama rasistinen, fasistinen ja väkivaltainen arvomaailma, ja jos tämä arvomaailma kyseenalaistetaan, se on heidän mielestään ”suomalaisten sortoa”. Sitä vastoin siinä on kyllä perää, että yleisessä tietoisuudessa on olemassa tietynlainen uhriusjärjestys, jonka puitteissa yhdet kansallisuudet ovat toisia sorretumpia ja ansaitsevat toisia enemmän suojelua. Suomessa on huomattavasti helpompi saada tuomio venäläisiin, muslimeihin tai tummaihoisiin kohdistuvasta rasismista kuin suomenruotsalaisiin, saksalaisiin tai baltteihin kohdistuvasta, ja tämä on ihan oikea epäkohta.
Taustalla on tiedostamaton käsitys siitä, että rasismin on aina oltava oikeistolaisuuden inspiroimaa ja mielellään kohdistuttava vielä tummaihoisiin ryhmiin. Jälkimmäinen käsitys on toki sikäli perusteltu, että tummaihoiset ovat haavoittuvaisempia rasismille, koska he näkyvät katukuvassa ja kiihotuspuheella päänsä sotkenut roisto erottaa uhrinsa helpommin. Mutta on kuvaavaa, että vaaleaihoisista ryhmistä erityisesti venäläiset ovat saaneet sellaisen ”kunnianeekerin” aseman, jossa heihin kohdistunut väkivalta ja viha on erityisesti rangaistavaa, virolaisiin kohdistuva ei niinkään. Virolaiset ja baltit yleensä ymmärretään oikeiston lempilapsiksi, joihin oikeistolaiset eivät tietenkään kohdista rasismia, ja kaikki rasistithan ovat oikeistolaisia, vai mitä? Saksalaisiin tai suomenruotsalaisiin suuntautuva vihamielisyys taas on vasemmistolaista luonteeltaan eikä siksi voi olla rasismia – vai mitä?
Itse asiassahan täysin järjetön saksalaisvastaisuus on vasemmistossa aika laajalle levinnyttä ja saavuttaa aika ajoin suorastaan rasistiset mitat. Kun otetaan huomioon, miten natsikriittinen koko saksalainen kulttuuri on toisen maailmansodan jälkeen ollut, tämä on täysin epäoikeudenmukaista. Mitä sitten tulee baltteihin, tai Neuvostoliiton armottomuudesta kärsineisiin itäeurooppalaisiin yleensä, vasemmistossa on tietty sisäsyntyinen taipumus suhtautua heihin vihamielisesti, koska he ovat neuvostorokotuksen seurauksena oppineet suhtautumaan epäluuloisesti kaikenlaiseen vasemmistolaisuuteen.
Toisinaan vasemmistolaisten balttiviha hipoo jo aitoa rasismia. Esimerkiksi Jami Järvisen pakonomainen, hysteerinen kirjoittelu Sofi Oksasta vastaan alkaa jo muistuttaa niitä ajojahteja, joita Halla-ahon tahdottomat raajat kohdistavat omiin vihaobjekteihinsa, nöyrin palvelijanne mukaan luettuna. Näkisin balttivihaa Järvisenkin kampanjan takana. Onhan sillä poliittinen motivaatio (ikään kuin se olisi jokin lieventävä asianhaara), mutta se on jo selvästi irtautumassa alkuperäisistä vaikuttimistaan ja muuttumasa itse itseään ylläpitäväksi, kansallisperustaiseksi vihaksi. Eli rasismiksi – tässä tapauksessa balttien moittimiseksi siitä, että he ovat balteiksi syntyneet.
Ja juu, vastaavasti esimerkiksi Hommafoorumilla balttien katsotaan saaneen rokotuksen sosialismia vastaan, ja siksi heitä ihaillaan. Tässä on taas syytä siteerata nimimerkki Kamia Hommalta: ”Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa [...]”. ”Ongelma” tarkoittaa hompanssille sitä, että Suomessa on väkeä, jolla on eri mielipiteet politiikasta tai Suomen edusta kuin hänellä. ”Ongelma” ei hompanssin mielestä ole esimerkiksi se, että maan talous, ympäristö tai kulttuuri on joutunut vuosikymmenten aikana kommunismin tuhoamaksi. Tämä on jota kuinkin hämmentävää, kun hompanssit esiintyvät suurina kommunismin vastustajina. Eikö sentään ollut aika hyvä asia, että säästyimme pahimmilta sodanaikaisilta hirveyksiltä? Ei kai, jos kerran hompanssit eläisivät mieluummin poliittisesti polarisoituneessa, köyhässä, saastuneessa ja väkivaltaisessa maassa – jollaiseksi he ovatkin hyvää vauhtia muuttamassa Suomen.
Ei ole kuitenkaan balttien oma syy, että heillä on se historia kuin on, ja vasemmiston kuuluisi opetella samaistumaan Neuvostoliiton imperialismin sortaman Itä-Euroopan asukkaiden kärsimyksiin sekä ymmärtämään itäeurooppalaisten venäläisvastaisuudessa olevan kyse eri asiasta kuin vaikka jonkun viitasaarelaisen juopon muslimi- tai hurrivastaisuudessa. Yksikään muslimi tai suomenruotsalainen ei ole ikinä tehnyt mitään pahaa viitasaarelaiselle juopolle, mutta Itä-Euroopassa elää vieläkin ihmisiä, jotka joko itse ovat kärsineet neuvostoliittolaisilla vankileireillä tai joiden läheinen perheenjäsen on voinut kertoa ensi käden kokemuksiaan niistä. Neuvostoliitto oli leimallisesti venäläinen ja venäjänkielinen maa kaikesta kansainvälisyyslöpinästä huolimatta, mikä ilmeni esimerkiksi siinä, että venäläisillä nationalistikirjailijoilla, kuten Valentin Rasputinilla (ei sukua sille tsaarin neuvonantajamunkille – Siperiassa joka toinen on nimeltään Rasputin), oli keskimäärin paljon vähemmän vaikeuksia sensuurin ja turvattomuuspalvelun kanssa kuin liberaaleja länsimaisia arvoja kannattavilla toisinajattelijoilla – tai vähemmistökielisillä kirjailijoilla ja intellektuelleilla. Venäläinen nationalismi oli Neuvostoliitossa diktatuuria koossapitävä voima ja nautti siksi erityistä suojelusta. Tämän takia Venäjän tulisi tehdä tiliä menneisyytensä kanssa nimenomaan Venäjänä.
Ja kyllä vain, vaikka en itse kannatakaan Karjalan palauttamista, olen sitä mieltä, että jos itäeurooppalaisilla on oikeus vaatia venäläisiltä historiallista itsekritiikkiä, niin myös Suomessa rakentavasti esitetyt Karjalan-palautusvaatimukset ovat perusteltuja ja niillä on paikkansa. Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että karjalatakaisin.blogspot.com -blogissa esitetty palautussuunnitelma edustaa tällaisia rakentavia vaatimuksia. Mutta kuten tiedämme, kyseinen blogi on joutunut palautusta kannattavien ääriainesten hampaisiin ja sitä on syytetty kaikesta mahdollisesta, niin kommunismista kuin suunnilleen pahasta hajustakin. Tämä ei tietenkään ole estänyt kohudesantti B:tä ja hänen kannattajiaan leimaamasta kyseisen blogin viisaasti kyllä nimettöminä pysytelleitä ylläpitäjiä samanlaisiksi fasisteiksi kuin kaikkia muitakin Karjala-aktivisteja. Mutta hei, olenhan minäkin pastori M:n mielestä ”nationalisti”...
Palatkaamme kuitenkin varsinaiseen asiaan. Hugenberger Zeitungin mauttoman kevennyksen takana oli siis ajatus, että virolaisten pilkkaaminen ei voi olla rasismia. Luultavasti Hugenberger Zeitungissakin olisi ymmärretty, että esimerkiksi ”hauskojen” pilkkanimien kerääminen somaleista tai venäläisistä on rasismia ja vihanlietsontaa – venäläisistä siksi, että he vanhastaan kuuluvat vasemmiston puolustamiin kansallisuuksiin jonkinlaisina ”kunniamustaihoisina”. Sitä vastoin Hugenberger Zeitung ei ymmärtänyt syyllistyvänsä rasismiin lietsomalla pilkallisuutta virolaisia kohtaan. ”Eihän vasemmisto siitä voi suuttua”, oli ilmeisesti se selkäytimen ääni.
Ja tässä asian ydin juuri onkin. Hugenbergilaiset journalistimme eivät vältä rasismia (jos ylipäätään välttävät) siksi, että noudattaisivat jotain politiikan yläpuolella olevaa, kaikille samaa moraalikoodeksia (”moraalikoodi” ei ole oikeaa suomea). He vastustavat rasismia (jos ylipäätään vastustavat) siksi ja vain siksi, etteivät halua suututtaa kuvittelemaansa enemmän tai vähemmän pilapiirrosmaista vasemmistotätiä. Koska Hugenberger Zeitungin journalisti uskoo, ettei vasemmistotäti suutu virolaisten mollaamisesta, Hugenberger Zeitungin journalisti uskaltaa kirjoitella rasistisia törkeyksiä virolaisista.
Tämä tarkoittaa, että pahamaineinen käsite ”poliittinen korrektius” on oikeastikin merkityksellinen, eikä pelkästään äärioikeiston iskulause. Kokonaan toinen asia on, että ”poliittisella korrektiudella” ei voida perustella sitä poliittista epäkorrektiuskampanjaa, jota äärioikeisto on kohta vuosikymmenen käynyt ja pilannut koko maan ilmapiirin. Pikemminkin ”poliittisen korrektiuden” sijasta pitäisi päästä aitoon korrektiuteen: pilkkanimien keksiminen mistä tahansa kansallisuudesta on sopimatonta siksi, että kukaan ei oikein voi muuttaa etnistä ryhmäänsä eikä kansallisuuttaan. Hugenbergiläisten journalistien sijasta tarvitsemme sellaisia journalisteja, jotka ymmärtävät, että kaikkien etnisten ryhmien pilkkaaminen on asiatonta eikä kuulu vakavamielistä ja laadukasta esittäviin viestimiin – ja jotka tajuavat myös sen, että alkeistason kohteliaisuus ei ole mikään vasemmistotätien keksintö.
Muistutan, että silloin kun nykyisen äärioikeistomme paheksuma uusvasemmisto kuusikymmenluvulla nousi, yksi sen iskulauseista oli, että muodollisen kohteliaisuuden ja sovinnaisuuden asemesta piti tavoitella jotain aitoa ihmistenvälisyyttä ja puhua avoimesti tunteista. On suorastaan asiaton ja ansaitsematon kunnianosoitus tälle porukalle esittää heidän muka keksineen niin käytöstavat, oikeusvaltion, lainkuuliaisuuden ynnä muut sellaiset asiat, joita kaikkia Homma, persut ja äärioikeisto vihaavat ja vastustavat niin kauan kuin heissä voimia on.