Maahanmuuttokriitikoiden hölmöyttä ja laumasieluisuutta on mahdotonta yliarvioida. Kun hiljattain kirjoitin Paljastettuun buddhalaisten kansojen keskuudessa ilmenneestä fundamentalismista, kommenttiosaston suunsoittaja sanoi, että buddhalaisiin ei kohdistu vihamielisyyttä, koska heidän keskuudessaan ei ole maahantuotuja raiskaajia.
Paitsi että Suomen Turussa todellakin tapahtui 1990-luvun alussa räikeä joukkoraiskaus, jossa uhri oli alun toisella kymmenellä ja syylliset, neljäkö heitä nyt oli, kaksikymppisiä vietnamilaissällejä (mahdollisesti etnisiä kiinalaisia, joita huomattava osa vietnamilaisista pakolaisista on). Nämä orientaaliset veikot olivat ihan oikeasti ”maahantuotuja”, eli siis kiintiöpakolaisia. Somalit eivät ole – he ovat joko tulleet maahan spontaanisti tai perheenyhdistämisen myötä, jolleivät suorastaan ole syntyneet täällä.
Kommentoijan väitteet olivat siis alusta loppuun sitä paljon puhuttua muunneltua totuutta, eli siis ihmisten kielellä valetta ja paskapuhetta: Suomessa todellakin on buddhalaisesta kulttuurista maahantuotuja miehiä, jotka todellakin ovat syyllistyneet raiskauksiin. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut siihen, että buddhalaisia tai vietnamilaisia olisi leimattu raiskaajakansaksi tai raiskaajakulttuuriksi. Se on aivan oikein, koska kuitenkin suurin osa Suomessa asuvista vietnamilais-, buddhalais- tai kiinalaismiehistä ei ole syyllistynyt raiskauksiin. Sitä vastoin somalit ja muslimit on leimattu raiskaajakansaksi. Se taas on väärin, koska suurin osa Suomessa asuvista somali- ja muslimimiehistä ei myöskään ole syyllistynyt raiskauksiin.
Edes suomalaisia miehiä ei ole oikein järkiään leimata raiskaajiksi, vaikka täällä ilmeisesti suojellaankin systemaattisesti esimerkiksi niitä urheilujoukkueiden poikia, jotka tyhmyyden joukossa tiivistyessä voivat syyllistyä moisiin rikoksiin. Nuoruudestani muuten muistan, että busseja ja junia terrorisoivat silloin ennen vanhaan arvaamattomat, juopot nuoret urheilijat. Eräs bussireissu on painunut mieleen 80-luvun lopulta: Heinolasta tai Lahdesta (tiedättehän te sen Pieru- ei kun Vierumäen urheiluopiston) onnikkaan nousi kaksi juopunutta röyhkeää urheilijaa, jotka ahdistelivat matkustajia, tekivät avoimia ja karkeita seksuaalisia ehdotuksia nuorelle bussiemännälle ja poistuivat lopulta Joroisissa, joka poikien puheista päätellen ei ollut heidän oikea määränpäänsä, mutta suosittu ryypiskelypaikka, osuvasti nimetty motelli Joronjälki, houkutti heidät – heh – joron jäljille.
Sekin esimerkki vain osoittaa taas kerran, että ongelma eivät ole buddhalaiset, jainalaiset, muslimit eivätkä edes hurjat ja villit peniskotelosavolaiset, vaan ihan kaikenuskoiset ja kaikenväriset nuoret miehet, silloin kun heidän annetaan hillua känni- ja/tai/eli hormonipäissään. Nuoret miehet tekevät suurimman osan rikoksista, ja nuoriin miehiin on viisasta suhtautua tietyllä varovaisuudella ja varauksella. Silti olisi järjetöntä pyhittää koko elämänsä nuorten miesten vihaamiselle ja nuoria miehiä demonisoivalle vihapropagandalle sillä tavalla kuin halla-aholaiset, persut eli hompanssit haaskaavat elämänsä vihaamalla systemaattisesti maahanmuuttajamuslimeja. Tässä kohdassa pitää siteerata Jussi Jalosta Todellisuus-foorumilta, koska hän nyt vain sanoi asian paljon paremmin kuin minä koskaan (hakasuluilla on merkitty kohdat, joissa oikeakielisyysnatsina olen muokannut hänen kielenkäyttöään vähemmän paperiseen suuntaan):
”On siis tilastollisesti todistettavissa, että nuoret miehet ovat ylivoimaisesti suurin rikoksien tekijäryhmä. Hyvä on. Merkitseekö tämä sitä, että meidän kaikkien olisi [...] ol[tava] tästä asiasta peloissamme ja hyväksy[ttävä] tämä pelko osaksi identiteettiämme? Olisiko meiltä perusteltua ja rationaalista perustaa koko elämämme nuorten miesten pelkäämiselle ja suunnitella arkipäivämme ja ennakkoasenteemme sen mukaan? Pitäisikö vieläpä julistaa, että koska näillä pelkotiloilla on vankka tilastollinen pohja, ne ovat suorastaan tieteellisesti perusteltuja? Voisiko vieläpä väittää [...] mois[ten] pelkotil[ojen] todist[avan], että nii[stä kärsivä] henkilö on tosiasiassa älykäs ja fiksu ihminen?”
”Itse olen elänyt siinä vanhemmiltani omaksumassani typerässä käsityksessä, että pelkotilat eivät ole mikään hyve, vaan paremminkin [...] jotain sellaista, mistä ihmisen pitäisi pyrkiä parhaansa mukaan pääsemään eroon. Siltä varalta[, että] tämä herättää lisäkysymyksiä, [...] voin kertoa[,] että tämä on nyt taas sellainen kuuluisa arvovalinta.”
”[J]os tiedoilla nuorten miesten rikollisuudesta on tarkoitus herättää huolta heidän sosiaalisesta tilanteestaan, saada ihmiset huomaamaan nämä ongelmat ja esittää ratkaisuja heidän olojensa parantamiseen, kyse ei ole pelon tai vihan lietsonnasta. [...] [J]os näillä tiedoilla pyritään tosiaan herättämään aktiivista, kollektiivista pelkoa nuoria miehiä kohtaan, esitetään nuorten miesten yleensä olevan jonkin tilastollisen yliedustuksen vuoksi mahdollisia sopeutumattomia aikapommeja tai peräti yritetään sulkea vastakkainasettelun kautta nuoret miehet yhteiskunnalle ei-toivottavaksi ulkopuoliseksi ryhmäksi, kyse on kuvailemastani propagandasta, jota siis voidaan kutsua vihapuheeksi.”
”Mainitaan nyt vielä lisäksi siitä, että propagandalla voi olla myös seurauksensa. Esimerkiksi muslimeille vihamielisten näkemysten valtavirtaistumisella on katsottu olevan yhteytensä myös islaminuskoisia kansalaisia vastaan kohdistuvan rikollisuuden kasvuun. Vuonna 2010 raportoi Exeterin yliopisto muslimien vastaisten viharikosten lisääntymisestä Isossa-Britanniassa. Euroopan muslimien tutkimuskeskukselle mainitun selonteon laatineet tohtori Jonathan Githens-Mazer ja entinen Scotland Yardin erikoisyksikön etsivä Robert Lambert totesivat väkivaltarikosten pääsyyksi nimenomaan tiedotusvälineiden ja poliitikkojen ilmaisemat avoimen muslimivihamieliset näkemykset.”
Kuten aiemminkin olen kysynyt: tilastollisin perustein meillä olisi paljon enemmän syytä kavahtaa nuoria miehiä kuin maahanmuuttajia, mutta onko silti järkevää, moraalista tai toivottavaa julistaa kaduilla, aitovierillä ja synagogissa, että nuoret miehet ovat maailmansalaliitto, joka just'kohta romahduttaa länsimaisen kulttuurin? Auttaako sellainen leimaaminen villejä ja irrallisia nuorukaisia löytämään itsensä ja vakiintumaan elämään?
Tämä tästä. Toinen ja tärkeämpi tuore typeryys on se kansalaisaloite, jossa vaaditaan lakia maahanmuuttajarikollisten karkottamisesta. Nyt on osoittautunut, että voimassa oleva laki on maahanmuuttajarikollisia kohtaan jopa ankarampi kuin aloitteessa vaadittu. Aloitteessa näet on puhe ainoastaan vakaviin rikoksiin syyllistyneistä ulkomaalaisista, kun taas nykyisen lain nojalla maasta voi ajaa suhteellisen lieviäkin pikkurötöksiä tehtailleen.
Aloitteen alullepanija on sittemmin itsekin myöntänyt, että hänellä ei ollut aavistustakaan nykyisen lain sisällöstä. Hän oli ilmeisesti lukenut Eiran Erehtymättömän tai jonkun tämän hännystelijän blogista, että maahanmuuttajarikollisia hyysätään eikä karkoteta koskaan. Alan miesten sielunrakenteeseen on vuosikausien toistolla ohjelmoitu ajatus, että kaikki valehtelevat tästä asiasta paitsi ne hyvät ja oikeamieliset valkoisella hevosella ratsastavat ritarit, joita maahanmuuttokriitikoiksi kutsutaan. Toisin sanoen, vaikka joku olisi hänelle tai niille muille aloitteen allekirjoittajille kertonut, että sellainen laki jo on, hän ei ole luottanut tähän: totuus tulee lapsenmielisten ja Scripta-bloggauksia imeväisten maahanmuuttokriitikoiden suusta, ja kaikki muut kuuluvat hirveään salaliittoon, joka haluaa vaihtaa väestön ja laillistaa raiskauksen.
Karkotuslakia sovelletaan ja maasta karkotetaan satoja ulkomaalaisia vuosittain – vaikka maahanmuuttokriitikot jankkaavat, että ketään ei muka karkoteta ja että karkottamiseen muka ei olisi lainsäädännöllisiä keinoja.
Olen jo vuosia sanonut, että maahanmuuttokriitikoiden vaatimukset voidaan jakaa kahteen luokkaan: ne, jotka on jo toteutettu, ja ne, joita ei voida toteuttaa purkamatta oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia. Kuten useat maahanmuuttokriitikot ovat aika suoraan myöntäneetkin (”vihaan ihmisoikeuksia”, ”yhdenvertaisuusperiaate on ongelmallinen”), heidän tarkoituksensa on juuri oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien alasajo – viime kädessä ”valkoisten heteroseksuaalisten autolla ajelevien viinaa juovien lihansyöjämiesten” nostaminen etuoikeutetuksi ryhmäksi, jolla on enemmän oikeuksia kuin meillä muilla. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi he luovat epävarmuutta ja pelkoa – epäluottamusta lakia kohtaan.
Oikeusvaltiota kohtaan on sinänsä helppoa lietsoa epäluuloa. Oikeusvaltio pyrkii takaamaan kaikkien oikeudet, mutta muodollisuuksia noudattavana se on usein tyly ihmisten omaa oikeustajua ja spontaaneja tunteita kohtaan: suurin oikeus on usein suurin vääryys, kuten Olaus Petrin tuomarin ohjeissa Ciceroa mukaillen sanotaan. Esimerkiksi Johan Bäckmanin ja hänen kannattajiensa toiminta on meidän isänmaallisten suomalaisten mielestä tuomittavaa ja vahingollista, mutta se ei ole johtanut syytteisiin eikä tuomioihin, koska dosentti on osannut varoa lain karikoita: hänen temppunsa eivät ole täyttäneet minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Sellaisen nuorallatanssimestarin edessä oikeusvaltio on usein voimaton, sillä – lainataanpa taas Olaus Petriä – ”ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella”.
Tämän takia onkin tapana puhua lain porsaanrei'istä. Oikeusvaltiossakin pärjää parhaiten se, joka osaa käyttää näitä porsaanreikiä hyväkseen. Sen takia tavallisen ihmisen näkökulmasta laki tosiaan tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja epätasa-arvoiselta. Laki sinänsä tuntuu olevan ristiriidassa itse demokratiaa vastaan, koska laki vaikuttaa olevan niiden puolella, jotka lakia osaavat parhaiten käyttää omaksi hyväkseen ja omien käsitystensä puolustelemiseksi. Olaus Petrin tuomarinsäännöt kelpaavat tähänkin yhteyteen: ”missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan”.
Toisaalta monet ”kansan” mielestään kokemat epäoikeudenmukaisuudet juontuvat juuri tuomarinohjeista ja muista yleisistä oikeusperiaatteista, jotka ”kansa” näkee esteinä oman käsityksensä mukaiselle oikeudelle ja kohtuudelle. Tuomarinohje sanoo, että jos asia on epäselvä, todistustaakka kuuluu syyttävälle osapuolelle, ei syytetylle: ”vaaran kärsijä saakoon hyödyn, ja hyödyn saaja kärsiköön vaaran”. Voimakkaita tunteita herättävien rikosten uhrit, kuten raiskatut tai murhatun omaiset, haluavat edes jonkun kärsivän kuten he kärsivät, jolloin he olisivat valmiit heittämään syyttömänkin tyrmään oman tuskansa hyvitykseksi. Heidän mielestään vaaran tulisi siis kokonaan olla vaaran kärsijän kannettavana.
Tällainen kostonhimo on tuiki ymmärrettävää ja inhimillistä, ja juuri siksi meillä on oikeuslaitos ja järjestäytynyt yhteiskunta. Oikeutettukin kostonhimo kasvaa nimittäin helposti tolkuttomiin mittoihin silloin kun sillä ei ole säännösteltyä ja viisaasti rajattua purkautumistietä. Oikeusvaltio on olemassa sitä varten, että hyvitystä voitaisiin hakea puolueetonta tietä. Jollei oikeusvaltiota olisi, yhteiskunta hajoaisi nopeasti kaikkien sodaksi kaikkia vastaan, kunnes joku diktaattori nousisi palauttamaan järjestyksen.
Käsillä olevan kansalaisaloitteen laatija on ehkä vilpittömästi ollut juuri niin tietämätön kuin väittää olevansa, mutta minä en luottaisi siihenkään. Tekele on näet liian kierosti laskelmoitu sekä heikentämään luottamusta oikeusvaltioon että lisäämään maahanmuuttajiin kohdistuvaa vihamielisyyttä.
Onhan se vähän vyön alle lyömistä, mutta heitän tähän lopuksi sen vitsin, jonka kaikki muut ovat jo keksineet: seuraavaksi voitaisiin kansalaisaloitteilla vaatia esimerkiksi murhan, varkauden ja pahoinpitelyn kieltämistä. Niin, ja minä keksin viime viikolla hienon uuden tavan tuottaa energiaa: hieroin puupölkkyjä yhteen kunnes niihin tuli sellainen kuuma valaiseva lieska ja ne alkoivat pikkuhiljaa muuttua hiileksi. Tämähän on nerokas idea joka pitää heti paikalla patentoida - vai mitä?