Eräitä harhakäsityksiä Venäjästä ja Natosta, osa 1 - Vissa vanföreställningar om Ryssland och Nato, del 1

Venäjä-mielisyyden takana ei ole välttämättä mikään tietoinen, taisteleva totalitaarinen putinismi, vaan vilpittömät, syvälle juurtuneet harhakäsitykset, jotka palautuvat Kekkosen aikaan ja YYA:han asti. Kuten ennenkin olen sanonut, poliittinen muisti ei ole lyhyt, vaan se on pikemminkin sekä hyvin pitkä että hyvin dementoitunut. Tutkitaanpa tämän dementian oireita.

Det som ligger bakom alltför Putinvänliga attityder är inte nödvändigtvis någon medveten, militant totalitär putinism, utan uppriktiga, djupt inrotade vanföreställningar, som återgår ända till Kekkonen och vsb-tider. Som jag redan förr konstaterat, är det politiska minnet inte kort - det är snarare både mycket långt och mycket, mycket dement. Vi ska ta en titt på hur den här demensen kommer till uttryck.

"Venäjä on tarpeellinen vastavoima USA:lle." Tämä harhakuvitelma on erityisen tavallinen vasemmistopuolella, jossa USA-vastaisuus saa aika ajoin täysin vainoharhaiset ja mielisairaat mitat.

"Ryssland är en nödvändig motpol mot USA." Den här vanföreställningen är särskilt typisk för vänstern, där antiamerikanismen ibland får helt paranoida och sinnessjuka dimensioner.

Ymmärrän kyllä miksi Neuvostoliittoa täkäläisissä vasemmistopiireissä pidettiin "tarpeellisena vastavoimana USA:lle" tai vaikka työnantajille ja rahaoikeistolle silloin kun se vielä oli Neuvostoliitto. Pelkällä olemassaolollaan Neuvostoliitto pakotti työnantajat neuvottelupöytään.

Jag förstår nog varför Sovjetunionen i vänsterkretsarna uppfattades som en "nödvändig motpol mot USA" eller arbetsgivarna och finanshögern så länge det ännu var Sovjetunionen. Genom att existera tvingade Sovjetunionen arbetsgivarna till förhandlingsbordet.

Vasemmiston neuvostomielisyys oli toki lähinnä bluffia: "antakaa lisää fyrkkaa tai muuten kutsumme Neuvostoliiton apuun, koska (muka) olemme juuri niin hulluja ja epätoivoisia". Tietenkään oikean työläisvasemmiston - paremmasta palkkatasosta vastapuolen kanssa kättä vääntävän - tarkoituksena ei todellisuudessa ollut kutsua Neuvostoliittoa apuun. Huijaus kuitenkin meni läpi, koska oikeisto pitkälti halusi uskoa siihen: "niin hirveitä maanpettureita ne punikit ovat".

Vänsterns sovjetvänlighet var dock främst bluff: "ge oss mera stålar eller vi ropar Sovjetunionen på hjälp, för vi är precis så galna och förtvivlade (jo pytt)". Naturligtvis ville den autentiska arbetarvänstern - som idkade påtryckning på arbetsgivarna för att få bättre lön - inte på allvar ta emot "broderlig hjälp" österifrån. Högern svalde dock betet, kroken, linan och sänket, eftersom den ville göra så: "så hemska fosterlandsförrädare är de där jävla rödingarna".

(Ongelma tässä bluffaamisessa oli, että jotkut omista saattoivat ottaa huiputuksen vakavasti. Taistolaisuudessa oli kyse juuri siitä. Porvarillisessa ympäristössä varttuneet nuoret radikaalit menivät vasemmistoon tykkäämään hyvää Neuvostoliitosta, koska kalkkisvanhemmat, joita vastaan he kapinoivat, tykkäsivät siitä huonoa. Sitten kun osoittautui, että työläiskommunistien joukossa esiintyi hyvinkin skeptisiä asenteita Neuvostoliittoa kohtaan - muun muassa siksi, että naapurista turvapaikan saaneita tovereita oli päässyt nirristään vuoden 1937 vainoissa - taistolaiset suuttuivat tällaisesta "petturuudesta".)

(Problemet med bluffen var att även ens egna ibland lät sig duperas. Ungstalinismen på sjuttiotalet, taistoismen, handlade om precis det här. Unga radikaler som vuxit upp i en borgerlig miljö anslöt sig till vänstern för att storgilla Sovjet, eftersom de åderförkalkade föräldrar de gjorde uppror emot tyckte pyton om Sovjet. Sedan visade det sig att en del arbetarkommunister av gamla skolan ändå hyste rätt skeptiska attityder mot Sovjet - inte minst därför att en del kamrater som fått asyl hos grannen blev av med livhanken i de stora partirensningarna år 1937 - och dylikt "förräderi" retade gallfeber på ungstalinisterna.) 

Ei ole kuitenkaan ihan selvää, miksi Venäjä enää olisi Yhdysvalloille minkäänlainen vastapaino vasemmiston tarkoittamassa mielessä. Sen jälkeen kun Venäjä onnistui nostamaan Valkoiseen taloon taipuisan ja taitamattoman presidentin, joka edustaa juuri vasemmistolle vastenmielisimpiä ilmiöitä Yhdysvalloissa, kuten esimerkiksi rasismia, pidäkkeetöntä rahavaltaa korruptioineen ja homovastaisuutta, dogmaattisimmankin vanhan liiton vasemmistolaisen olisi syytä tajuta, mitä kello on lyönyt.

Det är dock inte helt klart, varför Ryssland nuförtiden vore en motpol till Förenta Staterna i en vänstersinnad bemärkelse. Sedan Ryssland lyckades upphöja till Vita huset en lättlurad och okunnig president, som representerar de företeelser i USA vänstern alltid fränast kritiserat - t ex rasism, otyglat penningvälde och homofobi - borde även den mest dogmatiska vänstermänniskan av gamla skolan inse vad klockan är slagen. 

"Ei ole rasisteja, on vain isänmaallisia ihmisiä, jotka haluavat puolustaa Suomea Venäjältä." Yllättävän moni vanhanaikaisen kunnon maanpuolustushengen vilpitön edustaja uskoo yhä tähän hölynpölyyn. Esimerkiksi Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin, jonka venäläiskriittisessä asenteessa ei sinänsä taida olla varsinaista vikaa, tuntuu pyrkivän väen vängällä ymmärtelemään kaikenlaisia rasisteja ja selittämään heidät "isänmaallisuuden" edustajiksi.

"Det finns inga rasister, det finns bara fosterländska människor som vill försvara Finland mot Ryssland." Det finns överraskande många uppriktiga representanter för gammaldags god försvarsanda som tror på det här skitpratet. Det är klart att t ex Ulla Appelsin, chefredaktör för den vidriga aftontidningen Ilta-Sanomat, har en kritisk inställning till Ryssland. Men det förefaller att hon bortförklarar rasismen och fascismen som "fosterländskhet" och går alltför långt i sina försök att ta rasister i försvar.

On kuitenkin yhä selvempää, että rasistinen äärioikeisto on Putinin yhteistoimintaväkeä niin meillä kuin muuallakin. Persut ovat Euroopan parlamentissa yhteistyössä avoimesti venäläismielisten keskieurooppalaisten äärioikeistolaisten kanssa. Mitä sitten tulee äärioikeiston spurgumpaan, kadulla reuhaavaan siipeen, sen putinismi on jo aivan avointa.

Det blir dock klarare för varje dag att den rasistiska extremhögern både hos oss och i utlandet kollaborerar med Putin. Sannfinnarna samarbetar på Europaparlamentet med öppet rysslandvänliga mellaneuropeiska högerextremister. Vad sen gäller de högerextremistiska gatudemonstranterna - den del av extremhögern som mest består av lodisar och fyllon - försöker de inte ens låtsas om sin putinism.

Äärioikeistolainen katumielenosoitus. Pyörätuolissa istuvan naisen mielenosoitusplakussa lukee: "Itäraja auki. Tervetuloa Putin. Putsaa Suomi." Tämä ei ole ainoa esimerkki siitä, että äärioikeistolaisen katurahvaan edustajat kääntyvät Venäjän - esim. Venäjän suurlähetystön - puoleen avunpyyntöineen. Jostain syystä heitä ei kuitenkaan yleisesti kutsuta maanpettureiksi - mikähän siinä on?

En högerextremistisk gatudemonstration. Kvinnan i rullstolen håller i ett plakat med texten: "Öppna östgränsen. Välkommen Putin. Rensa Finland." Det här är inte det enda exemplet på hur den högerextremistiska pöbeln på gatan vänder sig till Ryssland - t ex till ryska ambassaden - och begär hjälp. Av något skäl kallar man dem i allmänhet inte för fosterlandsförrädare. Vad månne beror det på?

Se tamperelainen herrasmies, jota tyydyn kutsumaan vain Herrasmieshistorioitsijaksi, on viime aikoihin asti korostanut omassa äärioikeistolaisuudessaan nimenomaan Venäjä-vastaisuutta, mutta tuossa pari vuotta sitten hän totesi kotikaupungissaan mieltä osoittaneista uusnatseista, ettei hän halunnut kommentoida heidän "ilmeistä ryssäläismielisyyttään", minkä jälkeen hän sanoi heistä jotain myönteisesti ymmärtävää. Aikaisemmin Herrasmieshistorioitsijan varsinainen leipälaji on ollut leimata suunnilleen kaikki tielleen osuvat "ryssäläisiksi tahoiksi".

Den gentleman från Tammerfors som jag nöjer mig med att kalla Gentlemannahistorikern har ännu relativt nyligen i sin högerextremism mest stått för ryssfientlighet, men för ett par år sedan uttryckte han sig i rätt överraskande ordalag om nynazister som höll en demonstration i hans hemstad: han konstaterade att han inte ville kommentera deras "uppenbara ryssvänlighet", varefter han sade någonting vänligt och förståelsefullt om dem. Tidigare har Gentlemannahistorikern varit ökänd för att kalla praktiskt taget vem som helst för en "ryssvänlig aktör".

Toisin sanoen hän - nykysuomalaisen ryssänvihan todellinen grand old man - totesi olevansa mieluummin aatesukulaisten puolella kuin Venäjää vastaan. Siinä kaatui venäläiskriittisyyden viimeinen puolustuslinja "kansallismielisen" äärioikeiston keskuudessa. Rasisteja on oikeasti olemassa, eivätkä he suinkaan ole "isänmaallisia", paitsi jos isänmaa on Venäjä.

Sålunda medgav han - det moderna finska rysshatets självklare grand old man - att han hellre var på samma sida med idéfränderna än mot Ryssland. Där föll den sista försvarslinjen mot putinismen inom den "nationellt sinnade" extremhögern. Rasister finns det verkligen, och de är inte "fosterländska", förutom när fosterlandet heter Ryssland.

Toisin kuin rasistit valehtelevat, suurin osa maahanmuuttajataustaisista nuorista puhuu loistavaa suomea, kokee tämän maan kodikseen ja on halukas myös sitä asein varjelemaan. Olen kiitollinen jokaiselle muslimi- tai somalipojalle, joka on valmis puolustamaan kurjaa sivarin henkiriepuani läpeensä pahan Venäjänmaan murhanhimoisia solttuja vastaan vaikka omalla hengellään. Tämä on isänmaallinen asenne, ja Venäjää liehittelevät rasistit ovat epäisänmaallisia pettureita.

I motsats till vad rasister i sina lögner påstår talar majoriteten ungdomar av invandrarbakgrund utmärkt finska, ser det här landet som sitt fosterland och är villiga att skydda det med vapen i hand. Jag är tacksam alla unga muslimer och somalier som är beredda att försvara mig - en stackars f d civiltjänstgörare som jag är. Det här är den fosterländska attityden, och de rasister som idkar inställsamhet gentemot Ryssland är ofosterländska förrädare. 

Ennen vanhaan - paino sanoilla "ennen vanhaan" - ihmisten syyttäminen rasismista tai rasismin näkeminen suomalaisessa yhteiskunnassa oli tosiaan pitkälti vain vasemmistoradikaalien tapa päteä omassa kaveriporukassaan, koska täällä ei juuri ollut tummaihoisia ihmisiä. Siksi ymmärrän, että joku vanhemman sukupolven edustaja saattaa vieläkin nähdä sen tällä tavalla.

Att beskylla folk för rasism och påtala rasism i samhället var förr i världen främst teoretiskt hårklyveri, ett sätt för vänsterradikaler att få beröm av varandra, eftersom det inte bodde mörkhyade människor i Finland. Därför förstår jag att någon representant för en äldre generation kanske fortfarande ser det så.

Mutta nykyään Suomessa on valtakulttuuriin täysin mukautuneita tummaihoisia ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. He ovat suomalaisia, ja suuri osa heistä on vannonut puolustavansa Suomea verellään. Aikana, jona Venäjä käy julistamatonta sotaa Suomea vastaan piilovaikuttamalla, heidän mollaamisensa on moraalisesti verrattavissa hajottavaan myyräntyöhön rintamalla. Tiedämme kaikki hyvin, mitä sellaisen myyräntyön puuhaajille olisi tehty sotiemme aikana.

I dag finns det dock i Finland mörkhyade medborgare av invandrarbakgrund som kulturellt helt anpassat sig till Finland. De är finländare, och många av dem har svurit ed om att försvara fosterlandet med sitt blod, om det så gäller. I en tid då Ryssland genom indoktrinering för ett oförklarat krig mot Finland kan alla påhopp på dylika människor ur moralisk synvinkel likställas med söndrande mullvadsarbete på fronten. Vi alla vet att man under våra krig skulle ha gjort processen kort med dylika mullvadsarbetare.


"Naton kannattaminen on äärioikeistolaisuutta; vain äärioikeisto kannattaa Natoa." Tämä taas on vasemmiston typeryyksiä. Vasemmistolaiseen kansainvälispoliittiseen hölmöyteen kuuluu pahimmillaan täysin järjettömät mitat saava viha Yhdysvaltoja kohtaan. Natosta taas puhutaan kuin se olisi ideologinen liitto (kuten Varsovan liitto aikoinaan): jos liitymme Natoon, meidän on muka pakko osallistua USA:n typerimpiin ja harkitsemattomimpiin sotaseikkailuihin, puhumattakaan siitä että ameriikanliikemies tulee muka Nato-jäsenyyden myötä heti Suomeen yksityistämään lastentarhat pedofiilibordelleikseen.

"Det är högerextremism att vara för Nato; det är bara högerextremister som är för Nato." Det här är naturligtvis vänsterdumheter. Den idioti som karaktäriserar vänsterns föreställningar om internationell politik präglas i sina värsta form av ett irrationellt och vansinnigt hat mot Förenta Staterna. Vad sen gäller försvarsalliansen Nato, omtalas den som en politisk, ideologisk allians (som Warszawapakten på sin tid var): om vi blir medlem i Nato, tvingas vi kantänka vara med om Förenta Staternas dummaste och minst övervägda krigsäventyr, för att inte nämna alla amsagor om att det kommer en amerikansk affärsman och privatiserar alla barnträdgårdar för att förvandla dem till pedofila bordeller.

Luonnollinen seuraus tästä on, että suuri osa äärivasemmistoa ja edistyksellistöä kuvittelee esim. Hommalla kannatettavan Nato-jäsenyyttä. Tässä hiljattain eräs mutasar-... öhm, maakuntasarjan nuori vihreä naispoliitikko (vieläkö kehtaatte väittää minun olevan samaa porukkaa nuorten vihreiden naisten kanssa, häh?) selitti minulle Facebookissa tavattoman ärsyttävästi virtuaalisormi pystyssä, kuinka Naton kannattaminen on määritelmällisesti oikeistolaisuutta ja kuinka Homma-foorumilla ihan varmasti kannatetaan yleisesti Natoa (todellisuudessahan siellä kannatetaan sitä, että Venäjä miehittäisi Suomen ja erottaisi meidät ikiajoiksi niin Natosta, EU:sta kuin oikeusvaltioperiaatteista ja terveestä järjestäkin).

En naturlig följd av detta är att en stor del av extremvänstern och de s k framstegsvänliga inbillar sig att Natomedlemskapet åtnjuter stor popularitet t ex på det högerextrema diskussionsforumet Homma, den finska motsvarigheten till rikssvenska Avpixlat. Nyligen läxades jag upp av en ung grön provinspolitiker (orkar ni ännu påstå att jag hör hemma i samma gäng som unga gröna kvinnor?) som på ett mycket irriterande sätt förklarade för mig att Natoanhängare är per definitionen högersinnade och att det är alldeles säkert att Hommaforumet är för Nato (i verkligheten skulle hommaiterna föredra en rysk ockupation av Finland, som för all framtid skulle hålla oss åtskilda både från Nato, EU, rättsstatlighet och sunt förnuft).

Kun mainitsin, että esimerkiksi Saksan liittotasavallassa ja Norjassa Nato-jäsenyydellä oli ollut paikallisen sosiaalidemokraattisen puolueen tuki, vastaväittäjäni kiersi argumenttini kutsumalla sitä "yleistykseksi" (?!). Ylipäätään hän torjui kaikki maailmankuvaansa kohdistuneet kritisointiyritykset metatasolle siirtymällä - siis samalla taktiikalla, jota maahanmuuttokriitikot soveltavat (ja jonka hekin lienevät oppineet vanhan liiton kommunisteilta, kun asiaa ajattelee).

När jag påpekade för henne att Natomedlemskapet t ex i Förbundsrepubliken Tyskland och i Norge åtnjutit socialdemokratiska partiets resp. Arbeidarpartiets stöd, kringgick hon mitt argument genom att kalla det för "generalisering" (?!). Överhuvudtaget avvärjde hon alla mina försök att kritisera hennes världsbild genom att övergå till en meta-nivå - genom samma taktik som invandringskritiker tillämpar alltså (som även de faktiskt förefaller ha lärt sig av gamla skolans kommunister).

Ao. poliitikon koko ulkopoliittinen maailmankuva oli suoraan Kekkosen ajan koinsyömimmästä koipussista. En malttanut olla heittämättä hänelle puolittain vitsillä, että hän oli YYA-setä ja että minä edustin nuoria tulevaisuuden voimia. Hän oli minua varmaan parikymmentä vuotta nuorempi ja tosiaankin naishenkilö, mutta hän ajoi kekkoslaista maailmankuvaansa ylimielisyydellä, joka ei mitenkään eronnut ns. setäselittäjien ylimielisyydestä.

Politikerns syn på utrikespolitiken härstammade i sin helhet från Kekkoneneran. Jag kunde inte låta bli att halvskämta att hon var en vsb-gubbe och att jag representerade ungdomen och framtiden. Hon var minst tjugo år yngre än jag, och som sagt var hon en hon, men hon förkunnade sin kekkonenianska ideologi precis så högdraget som de så kallade förkarlarna (mansplainarna) gör.

Taustalla on toki ilmiö, jota kutsutaan identiteettipolitiikaksi, eli asioiden vastustaminen siksi ja vain siksi, että poliittiseksi vastustajaksi mielletty taho ajaa niitä, tai sen kuvitellaan niin tekevän. Perussuomalaisuus perustuu kokonaan identiteettipolitiikkaan, eli siihen että vastustetaan kaikkea mitä stereotyyppinen "vihervasemmistolainen" muka kannattaa; mutta samanlaisia identiteettipoliittisia ajatusluutumia kyllä esiintyy joka puolella poliittista kenttää.

Bakom detta ligger den företeelse som kallas identitetspolitik: man bildar sig en föreställning av vad en förment politisk motståndare är för, för att sedan - bara därför - bekämpa dessa saker. Sannfinskhet är ren identitetspolitik, som går ut på att vara emot allt en stereotypisk "grön vänstermänniska" kantänka förespråkar; men likadana symptom på identitetspolitisk åderförkalkning är vanliga i alla politiska grupperingar.

"Natossa Suomen olisi pakko osallistua USA:n sotiin". Tämä mainittiinkin edellisessä kohdassa ohimennen. Tässä on toinen typerä ennakkoluulo, jota mikään määrä asiatietoa ei pysty järkyttämään. Muunnelma tästä ennakkoluulosta on, että Naton nähdään rajoittavan liikaa Suomen ulkopoliittista päätösvaltaa.

"I Nato vore vi tvungna att kämpa med i USAs krig." Det här nämnde jag redan ovan i förbigående. Det här är också en idiotisk fördom som inte kan rubbas av saklig information. En variant av denna fördom är påståendet att Natomedlemskapet alltför mycket skulle inskränka Finlands utrikespolitiska självständighet.

Silloin kun Yhdysvallat halusi saada koko Naton mukaansa Saddam Husseinia kaatamaan, vain uudet itäeurooppalaiset jäsenet suostuivat, kun taas länsieurooppalaiset jäsenmaat jättäytyivät ulos koko operaatiosta. Jättäytyivät, koska oli lupa. Tämähän sai USA:n silloisen puolustusministerin Donald Rumsfeldin paheksumaan länsieurooppalaisia "vanhana Eurooppana" ja ihailemaan innokkaita itäeurooppalaisia "uutena Eurooppana".

När Förenta Staterna ville ha hela Nato med sig och störta Saddam Hussein, var det bara de nya östeuropeiska medlemsländerna som var villiga, medan de västeuropeiska medlemsländerna tackade nej - eftersom det var tillåtet att tacka nej. Detta fick ju den dåvarande amerikanske försvarsministern Donald Rumsfeld att ogilla västeuropéerna som "gamla Europa" och uttrycka sin beundran för "nya Europa".

Myös silloin kun USA 1980-luvulla keskittyi ampumaan koko tykistöllään Nicaragua-hyttystä, jossa oli noussut valtaan vasemmistopopulistinen sandinistihallitus, esimerkiksi (silloinen Länsi-)Saksa ja Ranska uskalsivat arvostella amerikkalaisten Latinalaisen Amerikan politiikkaa (Ranska tosin oli siihen aikaan omasta tahdostaan Naton ydinasejärjestelmän ulkopuolella luottaen omaan ydiniskukykyynsä, joten se ei ehkä ollut sanan täydessä merkityksessä Nato-maa). Toisin sanoen: ihan tapahtuneen historian valossa Nato ei näyttäydy minään kovin ankarasti ulkopolitiikkaa rajoittavana kahleena.

Även när USA på 1980-talet riktade hela sitt artilleri mot lilla Nicaragua med dess vänsterpopulistiska sandinistregering, vågade t ex dåvarande Västtyskland och Frankrike kritisera jänkarnas politik gentemot Latinamerika. (Visserligen stod Frankrike då utanför Natos kärnvapensystem och litade hellre på sina egna atombomber, vilket innebär att Frankrike inte var ett Natoland i ordets fulla bemärkelse.) Med andra ord: med facit i hand förefaller det att Natomedlemskapet inte begränsar vår utrikespolitik alltför mycket.

Olen muuten itse sitä mieltä, että nykyisellämme olemme ajautumassa suoraan kahdenkeskiseen liittosuhteeseen USA:n kanssa. Ulkopoliittisen itsenäisyytemme kannalta tämä on mielestäni paljon riskialttiimpi tilanne kuin Nato-jäsenyys, koska yksinämme olemme paljon helpommin suurvallan painostettavissa harjoittamaan oman maamme edun kannalta arveluttavaa ulkopolitiikkaa.

Förresten anser jag att vi i den nuvarande situationen håller på att hamna i en bilateral allians med Förenta Staterna. Om vi är så måna om att bibehålla vår utrikespolitiska självständighet, är det här en mycket mer riskabel situation än Natomedlemskapet, ty är vi ensamma kan stormakten USA mycket lättare påtvinga oss en utrikespolitisk kursändring som inte motsvarar vårt eget intresse.

Osa 2 - Del 2