Timo Soinin epätoivon falsettiääni

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 25. lokakuuta 2014)

Kuten yksi jos toinenkin taustayhteisömme jäsenistä on pannut merkille, Timo Soinin vanhat voitonvarmat ja ylimieliset nokkeluudet ovat viime aikoina alkaneet juuttua hänen kurkkuunsa. Niiden tilalle on hiipinyt epätoivon falsettiääni. Soini pelkää, että kansa ei äänestäkään häntä ja hänen puoluettaan, ja se on Soinin mielestä hirveää moraalittomuutta. Kun kerran hän on populisti, niin kyllähän populan pitäisi sankoin joukoin seistä hänen takanaan. Mutta mikään ei ole niin säälittävä, surkea ja mitätön häviäjä kuin populisti ilman kannattajia.

Nyt on nimittäin alkanut näyttää siltä, että kansa on tajunnut, mitä porukkaa Soinin kannattajat ovat. Kansan Uutiset on tietysti helposti leimattavissa vasemmiston propagandakasetaksi, eikä aivan syyttä. Kauan on tultu niistä ajoista kun sitä aviisia ohjasti Yrjö Rautio, joka olisi varmaankin sallinut avoimen keskustelun Nato-jäsenyydestäkin. Nykylehden toimittajakunnassa sitä vastoin on väkeä, joka (kuten tiedän omasta kokemuksesta) viis veisaa esimerkiksi Naton kannattajien puheoikeudesta. Silti luulen kyseisessä läpyskässä hiljattain julkaistun analyysin osuneen oikeaan. Sen mukaan puolue on läpeensä maahanmuuttovastainen ja rasistinen, eikä Suomen Sisun siipi ole missään järkevässä mielessä ”maahanmuuttokriittinen siipi”. Halla-aholaisten ryhmäkuntaa erottaa muusta porukasta ennen muuta taloudellinen oikeistolaisuus, säälimätön köyhienkyykytyslinja, katsoo Kansan Uutiset.

Rasismin ja köyhienkyykytyksen yhteenkietoutuminen on sinänsä luonnollista puolueessa, jolla ei oikeastaan ole minkäänlaisia myönteisiä tavoitteita. Yleensä perussuomalaisten vaatimuksissa on kyse jonkin kansanryhmän ahdistelemisesta. Milloin vaaditaan pölkylle homoja, milloin mamuja, milloin hurreja ja milloin musuja. Kunhan nyt jotakuta päästään kiusaamaan. Ikävien ihmisten ja pahojen miesten päässä pyörii koko ajan sellainen hirveä aavistus, että jollakulla muulla on hauskempaa, tai itse asiassa, että kaikilla muilla on hauskempaa. Ja tämähän on totta, koska kaikilla muilla yleensä on hauskempaa kuin ikävillä ihmisillä – asennekysymyshän se nyky-yhteiskunnassa pitkälti on. Siksi ikävät ihmiset haluavat rangaista kaikkia muita törkeästä jatketusta olemassaolemisesta. Eiväthän he muuten ikäviä ihmisiä olisikaan.

Soinin hysteerinen hätääntyminen on merkki siitä, että hän haistaa kannatuksensa olevan romahtamassa. Vanha viisaus – huomattavasti viisaampi kuin Soinin omat melonilakkilöpinät – sanoo, että kaikkia voidaan huijata jonkin aikaa ja joitakin harhauttaa kaiken aikaa, mutta koko porukkaa ei voi kusettaa loputtomiin. Kansa on näköjään alkanut huomata, että kun puolueella ei ole mitään muuta asiaa kuin vähemmistöryhmien kiusaaminen, se ei ole viime kädessä kenenkään puolella.

”Vähemmistöjen hyysäämisessä” ei nimittäin ole kyse mistään muusta kuin koko kansan puolustamisesta. Jokainen meistä on jollain tavalla vähemmistöä. Joku on suomenruotsalainen, toinen somali, kolmas vaikka savolainen diabeetikko ja neljäs turkulainen keliaakikko. Jos suomenruotsalaisten tai somalien oikeudet laiminlyödään sillä perusteella, että he ovat vähemmistöjä eivätkä ollenkaan kansaa, ei ole mitään loogista syytä olla käyttämättä samaa veruketta savolaisten, diabeetikkojen, turkulaisten tai keliaakikkojen erityistarpeiden väheksymiseen. Kansaan kuuluvalla savolaisella, diabeetikolla, turkulaisella tai keliaakikolla on koko maailman oikeus kysyä, ketkä kaikki kuuluvat kansaksi kelpaamattomiin vähemmistöihin, mikä ryhmä seuraavaksi leikataan persujen propagandassa irti yhteisestä kansasta ja millä oikeudella.

En edes vaivaudu muistuttamaan kovin perusteellisesti siitä, että persut ovat toimineet rikollisen alamaailman tienä poliittisiin päättäjäasemiin. Sitä vastoin totean suuren osan kansasta pitävän vastenmielisenä persujen tapaa moralisoida ja paheksua asioita, joihin he itse syyllistyvät paljon moittimiaan pahemmin. Persut kaakattavat sananvapaudesta, mutta pelottelevat massamittaisilla nettiterrorikampanjoillaan toista mieltä olevat hiljaisiksi. Persut sökeltävät isänmaallisuudesta ja suomen kielen tärkeydestä, mutta vaativat Suomeen Venäjän miehitysjoukkoja, joiden alaisuudessa pakkosuomesta ei olisi pelkoa, koska kaikilla olisi oikeus aivan vapaaehtoisesti joko puhua venäjää tai joutua joukkohautaan. Ei kukaan siedä tällaista karkeaa ja pilkallista moraalittomuutta ja valehtelua loputtomiin.

Hätäänsä rääkyvä Soini uhoaa sivuillaan vastustajilleen: ”Väitätkö sinä, että minä olen rasisti?” Eräs tuttavani antoi tähän hyvän vastauksen: ”Vaikka et itse olisikaan, palat kiirastulessa sen vuoksi, että päästit Suomen kaikki rasistit ja sekopäät mellastamaan vapaasti. Annoit heidän pilata tämän maan ja vapautit kannattajasi sylkemään päin mustien pikkulasten kasvoja.”

Haavoitettuna niin leijona, karhu kuin sikakin ovat tietysti vaarallisia, ja mikään ei ole niin pahasti haavoittunut kuin populisti, jolta kannatus alkaa murentua. Soinin epätoivon huudossa kuvastuu kasvava raivo Suomen kansaa kohtaan, joka ei suostukaan tekemään hänelle mieliksi. Ja Soinille sekä hänen puolueelleenhan Suomen kansa on olemassa vain heikäläisiä palvellakseen. Meidän on siedettävä naamaan sylkeminen, tappouhkailut ja muu sonta – ja kiltisti maksettava puoluetukea näille herroille ja ylhäisyyksille – joilla sitten vielä on otsaa syytellä meitä eliitiksi.

Kun muistamme, että Soinin kannattajat ovat järkiään aseistautuneita ja asehulluja, voi tietysti käydä niin että puolueen pukarit nousevat pyssyineen katoille ja alkavat kostaa silmittömästi ampumalla kansalle sen, ettei se enää äänestä heitä. Valikoimaton väkijoukkoon ampuminen eli ”katoilta äänestäminen” on jo kauan kuulunut Soinin tukijoukkojen lempiuhkauksiin. Kumma kyllä tätä ei saa sanoa terrorismiksi, vaikka juuri tällainen uhkailu on nimenomaan terrorismia ihan lakienkin mukaan.

Varisverkoston hölmöilyt

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 22. lokakuuta 2014)

Ennemmin tai myöhemminhän sen piti tapahtua, ja nyt se on todellisuutta: äärioikeiston hilluminen on saanut anarkistien Varisverkoston aktivoitumaan katuväkivallan alalla. Tähän mennessä äärioikeisto on joutunut keksimään suunnilleen kiven silmästä ”äärivasemmiston väkivaltaa”. Esimerkiksi siitä särjetystä ikkunasta nousi persujen keskuudessa sellainen uhriutumisparku, ettei ole tottakaan. Syntyi sellainen vaikutelma, että jos joku suunnilleen pieraisee persujen puoluetoimiston ohi kulkiessaan, puolueen pukariosasto menee välittömästi teeskennellystä kauhusta parkuen julkisuuteen vertaamaan tätä puuropyssyn paukahdusta ensimmäisen maailmansodan taistelukaasuihin ja Auschwitzin kaasukammioihin.

Äärivasemmistolaisiksi tai vasemmistoanarkistisiksi laskettavien nuorisoradikaalien väkivaltaisuus on tähän mennessä rajoittunut vain retoriseen vallankumousuhoon. Vuosituhannen vaihteen aikoihin järjestettiin muutamaan otteeseen ns. Mustavihreät päivät, mutta nekään eivät jääneet kovin pysyväksi perinteeksi. Kuokkavierasjuhlatkin lopahtivat jo melkein vuosikymmen sitten. Tosiasia on, että Suomessa vasemmistoanarkismi on sittenkin ennen kaikkea keskiluokan lasten tapa vähän irrotella ennen siirtymistään siisteihin sisätöihin.

Noin yleisesti ottaen suomalainen anarkismi on ollut hyvinkin vastuullista ja itseään kontrolloivaa. Silloin kun joku nuori kuumapää on innostunut aatteen nimissä esimerkiksi särkemään paikkoja, sitä on seurannut äänekäs läksytys anarkistien keskustelufoorumeilla. Syyllisiä on tällöin haukuttu nimenomaan taktisen virheen vuoksi: väkivalta ja paikkojen särkeminen ovat huonoa propagandaa eivätkä houkuttele sen enempää ymmärtämystä kuin kannatustakaan anarkistien aatteelle.

Sen puoleen, yksi anarkismin ideoista on käsittääkseni osoittaa ihmisten kykenevän olemaan ihmisiksi ilman lakeja, herroja ja mestareita. Monistakaan syistä en itse kannata anarkismia, mutta tähänastinen käytäntö on osoittanut, että siellä on merkittävästi fiksua porukkaa, joka ymmärtää juuri tämän itsekontrollin olevan tärkeä osa aatetta. Se on meidän kaikkien kannalta hyvä juttu. Minä olen saanut vuosikymmenen ajan sietää äärioikeiston terroria, mutta anarkistit eivät ole minua henkilökohtaisesti häirinneet, vaikka minulla onkin ollut aika ajoin heistä ilkeää sanottavaa.

Varisverkoston kannanotto antifasistisen väkivallan puolesta on typerää provosoitumista siitä, että provosoidaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien kaltaiset vaivihkaisen profasistista linjaa vetävät Hugenberg-mediat ovat jo vuosikausia virtuaalimasturboineet olemattomilla äärivasemmistolaisilla, joihin äärioikeisto muka on reaktio. Tyhmintä, mitä katuanarkistit ja antifasistinuoret tässä tilanteessa voivat tehdä, on ruveta juuri sellaisiksi äärivasemmistolaisiksi. Siksi vetoan Varisverkostoon, jotta se sanoutuisi irti kaikesta laittomasta ja väkivaltaisesta toiminnasta. Antaa pahisten tehdä rikoksia ja terroritekoja ja todistaa sillä tavalla kaikelle kansalle pahuutensa. Hyvisten ei pidä alentua provosoitumaan, vaan vaatia poliisia ja viranomaisia tutkimaan ja tuomitsemaan pahisten rikokset.

Tekö muka parempia?

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 19. lokakuuta 2014)

Katujengikohun yhteydessä arvostettavimmin on käyttäytynyt komisario Jari Taponen, jonka julkisuudessa esittämien mielipiteiden takana uskoisin koko Paljastetun taustayhteisön seisovan. Tämä tekee ilmeisesti Taposesta sellaisen kauhean äärivasemmistolaisen. Tai sitten me olemme kauheita äärivasemmistolaisia, koska kannatamme niin kamalan pahan sedän kuin Taposen mielipiteitä. Taponenhan on uskaltautunut avoimesti sanomaan sen itsestäänselvyyden, että tummaihoisten poikien tappolistoja jakelevat, sangen väkivaltaiset ja arvaamattomat keski-ikäisten miesten partiot ovat huomattavasti suurempi riski kansalaisten turvallisuudelle kuin joukko teini-ikäisiä hillujia, joiden johtajat on tässä vaiheessa jo pantu rautoihin. Mutta asiaan.

Taposen sanoman ydin siinä oli, että kyseessä ei ole mikään ihmeellinen ja ennenkuulumaton asia, vaan samanlaisia jengejä on ollut Suomessa vuosikymmeniä. Me 70-80-lukujen lapset muistamme kyllä, että kadulla ei ollut turvallisuutta nähtykään silloin ennen vanhaan. Äärimmäisen karkea ja nöyryyttävä väkivalta oli banaalia arkea. Muistanpa kun vanhan blogini aikana kirjoitin siitä suositusta koulukiusaustempusta, että kiusattavan pää painetaan vessan pyttyyn (mieluiten niin, että pytyssä on pökäleitä) ja vessa vedetään niin että uhri on tukehtumaisillaan. Sain sellaisen kommentin – ilmeisesti joltain nuoremman ja viattomamman sukupolven edustajalta – että liioittelin, koska tuon sortin raakuudesta tulisi varmasti oikeusjuttu, tai edes kohujuttu Ilta-Sanomiin. Hän ei uskonut, että uloste ja virtsa ja päänpöntötys olivat silloin ennen vanhaan meidän koulukiusattujen jokapäiväistä leipää.

Nyt niistä väkivaltaisista jenginuorista ja koulukiusaajista, jotka aikoinaan upottivat naamamme paskaan, on tullut aikuisia keski-ikäisiä kalapuikkoviiksisiä miehiä. He ovat ulkokohtaisesti katsoen sopeutuneet elämään ihmisiksi, mutta vanhan jenginuoren villi ja hehkuva veri vetää kaduille tekemään väkivaltaa. Pitää päästä hakkaamaan heikompaa, millä tahansa tekosyyllä. Ja sellainen tarjoutuu näistä nykyisistä jenginuorista, joiden joukossa tietysti on keskimääräistä korkeampi prosentti maahanmuuttajien lapsia, koska maahanmuuttajat ovat keskimäärin köyhempiä ja heidän lapsillaan siksi keskimääräistä suurempi riski syrjäytyä.

Vastaavasti silloin ennen vanhaan suuri osa jenginuorista oli maaltamuuttajia, savolaisen plutkuhuulirodun käkkäräpäisiä edustajia verentahriman reikäleipäesiripun itäpuolelta. Eräs kaverini, joka on paljasjalkainen helsinkiläinen, kertoikin nuorena sällinä kirjoittaneensa aineen siitä, millainen aikapommi muhii lähiöiden juurettomien savolaislaumojen keskuudessa. Nyt se pommi onkin sitten räjähtämässä, kun kalakukonpurijoiden lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja perustavat omavaltaisia katupartioita hakkaamaan kallon sisään kaikilta vastaankäveleviltä neekereiltä, hipstereiltä ja suomenruotsalaisilta. Ai, mikä se ”hipsteri” on? En minäkään tarkkaan ottaen tiedä. Töissäkäyviä akateemisia kaupunkilaisia, jotka pitävät huolen omista asioistaan ja jättävät muut ihmiset rauhaan, mollataan nykyään sellaisella haukkumasanalla. Vähän samaan tyyliin kuin ennen vanhaan haukuttiin kommariksi.

Kun niiden keski-ikäistyneiden hakkaajasällien mielipiteitä nykyisistä nuorista hillujista lukee, ihan ensimmäinen minun mieleeni nouseva kysymys on: tekö muka parempia? Nämä lähiöretkut olivat presiis yhtä raakoja ja väkivaltaisia omassa nuoruudessaan. Itse asiassa he olivat pahempia, koska silloin ennen vanhaan väkivallantekijänuoria ei millään tavalla rangaistu, ellei tappelu tai kiusaaminen johtanut kuolemantapauksiin. Eihän puolta koko ikäluokasta voitu panna vankilaan. Nykyään nuorten väkivaltaiset purkaukset ovat sen verran harvinaisempia, että hillujat voidaan nähdä erityisenä ryhmänä ja rikollisina ja alistaa kurinpitotoimille.

Mutta palataanpa vielä siihen, mitä komisario Taponen sanoi. Hän antoi ymmärtää, että nämä kotitekoiset katupartiot ovat todennäköisesti suurempi uhka tavallisille viattomille ihmisille kuin nuorisoporukat, joiden touhuihin on jo puututtu. Minä olen pelotellut teitä täällä jo jonkin aikaa sillä, että maahanmuuttokriitikot tulevat ja tappavat lapsenne. Olen saanut vastaukseksi, ettei tämä kauhukuva ole käytännössä realistinen. No, nyt se on.

Kuten tiedätte, maahanmuuttokriitikoiden kellokkaat ovat levitelleet listaa oletettujen ”jengiläisten” nimistä, osoitteista ja naamoista. Kukaan ei tiedä, miten tälle listalle on päädytty. Hommalaiset tai hommalaisuuden liepeillä viihtyvät ryhmittymät ovat ennenkin keränneet tappolistoja ”rotupettureista”, joihin on laskettu ihmisiä mitä hatarimmin perustein. Nyt meillä on keski-ikäisten väkivallantekijöiden katupartioita, jotka voivat tunkeutua vaikka sinun kotiisi hakkaamaan lapsesi pääkallon murskaksi, koska joku on levittänyt heidän keskuuteensa tappolistaa, jolla sinun poikasi tai tyttäresi mainitaan.

Liioittelua? Älähän viitsi. Jo muutama vuosi sitten hommalaiset raivosivat foorumillaan siitä, kuinka pari naiivia lukiolaista oli kirjoittanut kiltin kympin tytön näkökulmasta, kuinka rasismi oli väärin ja kuinka kaikkien pitäisi suvaita toisiaan. (Tämä kirje nostettiin näkyviin vanhassa Hommawatch-blogissa.) Välittömästi Hommalla alkoi hirveä kuhina, kun hompanssit vapaaehtoisina salapoliiseina selvittelivät tyttöjen taustoja ja osoitteita. Siihen aikaan näitä katupartioita ei vielä oltu perustamassa, mutta tänään tyttöjen osoitetiedot varmasti päätyisivät tuollaisen vapaaehtoispartion materiaaleiksi.

Ja kun tiedämme, millä tavalla hommakompleksi suhtautuu nuoriin naisiin, on päivänselvää, että siellä on sellaisia poikia joiden mielestä valkoisen miehen pitää ehtiä puhkaisemaan neitsytkalvo ennen kuin neekerit sen tekevät. Eli siis raiskaamaan tytöt ja tartuttamaan heihin Bangkokin ja Viipurin lapsibordelleista haetut taudit. Tämä on tietysti hompanssien mielestä kamalan loukkaava väite. Tässähän minä leimaan hompanssit raiskaajiksi aivan samalla tavalla kuin hompanssit leimaavat maahanmuuttajat. Sellainen on hompanssin mielestä kamalan epäreilua. Eihän hompanssia toki saa kohdella sillä tavalla kuin hompanssi kohtelee muita ihmisiä. Sehän olisi yhdenvertaisuutta, ja mitään hompanssi ei vihaa kuten yhdenvertaisuutta.

Vielä yksi juttu ansaitsee tulla mainituksi. Kun useampi kuin yksi poliisin puhemies korosti prosenttijengien ja liivikoplien uhkaa, joka poliisin mielestä on paljon merkittävämpi ongelma kuin hajanaiset nuorisoporukat, näiden vapaaehtoispartioiden edustajan asenne oli aivan päinvastainen. On siis aihetta uskoa noiden katupartioiden asennoituvan kotoperäisiin ammattirikollisiin myötämielisesti ja myötäkarvaisesti. Ihanko oikeasti haluatte taparikollisten tai taparikollisia ihailevien puolirikollisten ottavan kadut haltuunsa esiintymällä käytännössä olemattoman ”maahanmuuttajarikollisuuden” vastustajina?