Timo Soinin epätoivon falsettiääni

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 25. lokakuuta 2014)

Kuten yksi jos toinenkin taustayhteisömme jäsenistä on pannut merkille, Timo Soinin vanhat voitonvarmat ja ylimieliset nokkeluudet ovat viime aikoina alkaneet juuttua hänen kurkkuunsa. Niiden tilalle on hiipinyt epätoivon falsettiääni. Soini pelkää, että kansa ei äänestäkään häntä ja hänen puoluettaan, ja se on Soinin mielestä hirveää moraalittomuutta. Kun kerran hän on populisti, niin kyllähän populan pitäisi sankoin joukoin seistä hänen takanaan. Mutta mikään ei ole niin säälittävä, surkea ja mitätön häviäjä kuin populisti ilman kannattajia.

Nyt on nimittäin alkanut näyttää siltä, että kansa on tajunnut, mitä porukkaa Soinin kannattajat ovat. Kansan Uutiset on tietysti helposti leimattavissa vasemmiston propagandakasetaksi, eikä aivan syyttä. Kauan on tultu niistä ajoista kun sitä aviisia ohjasti Yrjö Rautio, joka olisi varmaankin sallinut avoimen keskustelun Nato-jäsenyydestäkin. Nykylehden toimittajakunnassa sitä vastoin on väkeä, joka (kuten tiedän omasta kokemuksesta) viis veisaa esimerkiksi Naton kannattajien puheoikeudesta. Silti luulen kyseisessä läpyskässä hiljattain julkaistun analyysin osuneen oikeaan. Sen mukaan puolue on läpeensä maahanmuuttovastainen ja rasistinen, eikä Suomen Sisun siipi ole missään järkevässä mielessä ”maahanmuuttokriittinen siipi”. Halla-aholaisten ryhmäkuntaa erottaa muusta porukasta ennen muuta taloudellinen oikeistolaisuus, säälimätön köyhienkyykytyslinja, katsoo Kansan Uutiset.

Rasismin ja köyhienkyykytyksen yhteenkietoutuminen on sinänsä luonnollista puolueessa, jolla ei oikeastaan ole minkäänlaisia myönteisiä tavoitteita. Yleensä perussuomalaisten vaatimuksissa on kyse jonkin kansanryhmän ahdistelemisesta. Milloin vaaditaan pölkylle homoja, milloin mamuja, milloin hurreja ja milloin musuja. Kunhan nyt jotakuta päästään kiusaamaan. Ikävien ihmisten ja pahojen miesten päässä pyörii koko ajan sellainen hirveä aavistus, että jollakulla muulla on hauskempaa, tai itse asiassa, että kaikilla muilla on hauskempaa. Ja tämähän on totta, koska kaikilla muilla yleensä on hauskempaa kuin ikävillä ihmisillä – asennekysymyshän se nyky-yhteiskunnassa pitkälti on. Siksi ikävät ihmiset haluavat rangaista kaikkia muita törkeästä jatketusta olemassaolemisesta. Eiväthän he muuten ikäviä ihmisiä olisikaan.

Soinin hysteerinen hätääntyminen on merkki siitä, että hän haistaa kannatuksensa olevan romahtamassa. Vanha viisaus – huomattavasti viisaampi kuin Soinin omat melonilakkilöpinät – sanoo, että kaikkia voidaan huijata jonkin aikaa ja joitakin harhauttaa kaiken aikaa, mutta koko porukkaa ei voi kusettaa loputtomiin. Kansa on näköjään alkanut huomata, että kun puolueella ei ole mitään muuta asiaa kuin vähemmistöryhmien kiusaaminen, se ei ole viime kädessä kenenkään puolella.

”Vähemmistöjen hyysäämisessä” ei nimittäin ole kyse mistään muusta kuin koko kansan puolustamisesta. Jokainen meistä on jollain tavalla vähemmistöä. Joku on suomenruotsalainen, toinen somali, kolmas vaikka savolainen diabeetikko ja neljäs turkulainen keliaakikko. Jos suomenruotsalaisten tai somalien oikeudet laiminlyödään sillä perusteella, että he ovat vähemmistöjä eivätkä ollenkaan kansaa, ei ole mitään loogista syytä olla käyttämättä samaa veruketta savolaisten, diabeetikkojen, turkulaisten tai keliaakikkojen erityistarpeiden väheksymiseen. Kansaan kuuluvalla savolaisella, diabeetikolla, turkulaisella tai keliaakikolla on koko maailman oikeus kysyä, ketkä kaikki kuuluvat kansaksi kelpaamattomiin vähemmistöihin, mikä ryhmä seuraavaksi leikataan persujen propagandassa irti yhteisestä kansasta ja millä oikeudella.

En edes vaivaudu muistuttamaan kovin perusteellisesti siitä, että persut ovat toimineet rikollisen alamaailman tienä poliittisiin päättäjäasemiin. Sitä vastoin totean suuren osan kansasta pitävän vastenmielisenä persujen tapaa moralisoida ja paheksua asioita, joihin he itse syyllistyvät paljon moittimiaan pahemmin. Persut kaakattavat sananvapaudesta, mutta pelottelevat massamittaisilla nettiterrorikampanjoillaan toista mieltä olevat hiljaisiksi. Persut sökeltävät isänmaallisuudesta ja suomen kielen tärkeydestä, mutta vaativat Suomeen Venäjän miehitysjoukkoja, joiden alaisuudessa pakkosuomesta ei olisi pelkoa, koska kaikilla olisi oikeus aivan vapaaehtoisesti joko puhua venäjää tai joutua joukkohautaan. Ei kukaan siedä tällaista karkeaa ja pilkallista moraalittomuutta ja valehtelua loputtomiin.

Hätäänsä rääkyvä Soini uhoaa sivuillaan vastustajilleen: ”Väitätkö sinä, että minä olen rasisti?” Eräs tuttavani antoi tähän hyvän vastauksen: ”Vaikka et itse olisikaan, palat kiirastulessa sen vuoksi, että päästit Suomen kaikki rasistit ja sekopäät mellastamaan vapaasti. Annoit heidän pilata tämän maan ja vapautit kannattajasi sylkemään päin mustien pikkulasten kasvoja.”

Haavoitettuna niin leijona, karhu kuin sikakin ovat tietysti vaarallisia, ja mikään ei ole niin pahasti haavoittunut kuin populisti, jolta kannatus alkaa murentua. Soinin epätoivon huudossa kuvastuu kasvava raivo Suomen kansaa kohtaan, joka ei suostukaan tekemään hänelle mieliksi. Ja Soinille sekä hänen puolueelleenhan Suomen kansa on olemassa vain heikäläisiä palvellakseen. Meidän on siedettävä naamaan sylkeminen, tappouhkailut ja muu sonta – ja kiltisti maksettava puoluetukea näille herroille ja ylhäisyyksille – joilla sitten vielä on otsaa syytellä meitä eliitiksi.

Kun muistamme, että Soinin kannattajat ovat järkiään aseistautuneita ja asehulluja, voi tietysti käydä niin että puolueen pukarit nousevat pyssyineen katoille ja alkavat kostaa silmittömästi ampumalla kansalle sen, ettei se enää äänestä heitä. Valikoimaton väkijoukkoon ampuminen eli ”katoilta äänestäminen” on jo kauan kuulunut Soinin tukijoukkojen lempiuhkauksiin. Kumma kyllä tätä ei saa sanoa terrorismiksi, vaikka juuri tällainen uhkailu on nimenomaan terrorismia ihan lakienkin mukaan.