Varisverkoston hölmöilyt

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 22. lokakuuta 2014)

Ennemmin tai myöhemminhän sen piti tapahtua, ja nyt se on todellisuutta: äärioikeiston hilluminen on saanut anarkistien Varisverkoston aktivoitumaan katuväkivallan alalla. Tähän mennessä äärioikeisto on joutunut keksimään suunnilleen kiven silmästä ”äärivasemmiston väkivaltaa”. Esimerkiksi siitä särjetystä ikkunasta nousi persujen keskuudessa sellainen uhriutumisparku, ettei ole tottakaan. Syntyi sellainen vaikutelma, että jos joku suunnilleen pieraisee persujen puoluetoimiston ohi kulkiessaan, puolueen pukariosasto menee välittömästi teeskennellystä kauhusta parkuen julkisuuteen vertaamaan tätä puuropyssyn paukahdusta ensimmäisen maailmansodan taistelukaasuihin ja Auschwitzin kaasukammioihin.

Äärivasemmistolaisiksi tai vasemmistoanarkistisiksi laskettavien nuorisoradikaalien väkivaltaisuus on tähän mennessä rajoittunut vain retoriseen vallankumousuhoon. Vuosituhannen vaihteen aikoihin järjestettiin muutamaan otteeseen ns. Mustavihreät päivät, mutta nekään eivät jääneet kovin pysyväksi perinteeksi. Kuokkavierasjuhlatkin lopahtivat jo melkein vuosikymmen sitten. Tosiasia on, että Suomessa vasemmistoanarkismi on sittenkin ennen kaikkea keskiluokan lasten tapa vähän irrotella ennen siirtymistään siisteihin sisätöihin.

Noin yleisesti ottaen suomalainen anarkismi on ollut hyvinkin vastuullista ja itseään kontrolloivaa. Silloin kun joku nuori kuumapää on innostunut aatteen nimissä esimerkiksi särkemään paikkoja, sitä on seurannut äänekäs läksytys anarkistien keskustelufoorumeilla. Syyllisiä on tällöin haukuttu nimenomaan taktisen virheen vuoksi: väkivalta ja paikkojen särkeminen ovat huonoa propagandaa eivätkä houkuttele sen enempää ymmärtämystä kuin kannatustakaan anarkistien aatteelle.

Sen puoleen, yksi anarkismin ideoista on käsittääkseni osoittaa ihmisten kykenevän olemaan ihmisiksi ilman lakeja, herroja ja mestareita. Monistakaan syistä en itse kannata anarkismia, mutta tähänastinen käytäntö on osoittanut, että siellä on merkittävästi fiksua porukkaa, joka ymmärtää juuri tämän itsekontrollin olevan tärkeä osa aatetta. Se on meidän kaikkien kannalta hyvä juttu. Minä olen saanut vuosikymmenen ajan sietää äärioikeiston terroria, mutta anarkistit eivät ole minua henkilökohtaisesti häirinneet, vaikka minulla onkin ollut aika ajoin heistä ilkeää sanottavaa.

Varisverkoston kannanotto antifasistisen väkivallan puolesta on typerää provosoitumista siitä, että provosoidaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien kaltaiset vaivihkaisen profasistista linjaa vetävät Hugenberg-mediat ovat jo vuosikausia virtuaalimasturboineet olemattomilla äärivasemmistolaisilla, joihin äärioikeisto muka on reaktio. Tyhmintä, mitä katuanarkistit ja antifasistinuoret tässä tilanteessa voivat tehdä, on ruveta juuri sellaisiksi äärivasemmistolaisiksi. Siksi vetoan Varisverkostoon, jotta se sanoutuisi irti kaikesta laittomasta ja väkivaltaisesta toiminnasta. Antaa pahisten tehdä rikoksia ja terroritekoja ja todistaa sillä tavalla kaikelle kansalle pahuutensa. Hyvisten ei pidä alentua provosoitumaan, vaan vaatia poliisia ja viranomaisia tutkimaan ja tuomitsemaan pahisten rikokset.