Paskagravitaation laki

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 24. tammikuuta 2014)

Äärioikeistossa vaikuttaa eräänlainen luonnonlaki, jota voisi sanoa paskagravitaation laiksi. Hyvin monenlainen epäinhimillisyyttä ja raakuutta ihannoiva roskaväki valuu ikään kuin painovoiman ajamana siihen aatteeseen, jonka kautta uskoo valtaa olevan jaossa. Kymmenisen vuotta sitten tämä painolaki suosi libertaristeja, jotka siihen aikaan olivat nettinörttien keskuudessa ihan toisella lailla muodissa kuin tänään. Kaikki ne psykopaatin tai autistin käyttäytymismalleja omaksuneet, jotka tänään hyörivät Hommalla, olivat silloin omasta mielestään libertaristeja. Toki he silloinkin olivat pohjimmiltaan ihan tavallisia nationalistisia äärioikeistolaisia, mutta lähtivät libertaristimuotiin mukaan, koska libertarismi oli silloin se musta kääpiö, jonka ympärille paska gravitoitui.

Tämä johtuu siitä, että äärioikeisto ei lopultakaan ole mitään muuta kuin määrätietoinen joukkohanke ottaa valta ja viedä ihmisiltä kansalaisoikeudet, ehkä jopa henki. Mitään muuta sisältöä sillä ei ole, ideologia on vain tämän vallan- ja murhanhimon koristeeksi rakennettu julkisivu. (Oliko natsismilla oikeasti mitään muuta "positiivista" sisältöä kuin juutalaisten, romanien ja muiden "alempirotuisiksi" määriteltyjen teollismuotoinen tappaminen?) Siksi äärioikeiston sisällä viihtyy monenlaisia, jopa sisäisesti ristiriitaisia katsomuksia ja tavoitteita. Esimerkiksi Francon puolella oli sekä kuningasmielisiä karlisteja, fasistityyppisiä visionäärejä että Francon itsensä kaltaisia katolisia konservatiiveja. Mutta vihollinen oli kaikille yhteinen ja siksi koossa pysyttiin ja yhteistä johtajaa tuettiin.

Äärioikeistolla ei oikeasti ole ideologiaa. Julkisivun koristelua voi vaivatta vaihtaa. Aate venyy ja paukkuu sen mukaan millä iskulauseella saadaan porukkaa värvättyä. Tämän takia myös äärioikeiston ja rikollisen alamaailman rajanveto on niin vaikeaa: äärioikeisto ja rikollinen alamaailma ovat mentaliteetiltaan niin lähellä toisiaan.

Äärioikeiston sisäisten mielipide-erojen korostamiseen näen vain kaksi perustetta:
1) asianomainen on äärioikeiston vastustaja, joka sydämessään tietää, että sieltä se kuoleman juggernautti väistämättä tulee ja murskaa hänet hengiltä, ja juuri tämän pelon tyynnyttelemiseksi pyrkii uskottelemaan itselleen "niiden" olevan hajanainen ja keskenään riitaisa joukko;
2) asianomainen on äärioikeiston kannattaja, joka pyrkii korostamaan äärioikeistoryhmien moninaisuutta häivyttääkseen näkyvistä sen, että meidän kaikkien oikeuksien ja hengen vieminen on niille kuitenkin ensiarvoinen tavoite, jonka toteuttamiseksi ne ovat valmiita pitkälle menevään yhteistyöhön. Kun Breivikin konekivääri alkaa niittää vihervasemmiston lapsia, kaikki erilaiset äärioikeistoryhmät ovat innokkaita panemaan oman osansa patruunoita Breivikin konekiväärin panosvyöhön.