Kun kerran kommenttiosasto yhtä mittaa julistaa minun olevan russofobi eli venäläisvastainen rasisti, niin taidan tietää paljon russofobiasta. Siksipä päätinkin kertoa teille, mitä se russofobia oikeasti on. Höristäkää korvianne ja olkaa kuulolla.
Olen aiemmin kirjoittanut paljon perussuomalaisen äärioikeistomme russofiliasta – venäläismielisyydestä – mutta koska äärioikeiston ajattelu on tunnepohjaista ja sisäisesti ristiriitaista, monet heikäläiset pystyvät samanaikaisesti olemaan (poliittisesti) russofiilejä ja (rasistisesti) russofobeja. Kadulla venäjää puhuvat venäläiset ovat heille vastenmielisiä, koska Suomessa kuuluu heidän mielestään puhua suomen kieltä, ei esimerkiksi ruotsia, saamea eikä venäjää. Sitä vastoin Putin on hieno mies, koska Putin edustaa heille mieleisiä arvoja ja tappaa ihmisiä. (Kuten tiedämme, ajatus ihmisten tappamisesta ja siihen liittyvästä sadistisesta nautinnosta elähdyttää voimakkaasti kaikkia äärioikeistolaisia ja on yksi koko ”ideologian” keskeisiä moottoreita.)
Esimerkiksi kansanedustaja Reijo Tossavainen, jonka ajattelu mielenkiintoisesti vaappuu perinteisen isänmaallisuuden ja maahanmuuttokriitikoiden edustaman uuden äärioikeistolaisuuden välillä, loihe nettipäiväkirjassaan hiljattain lausumaan, että venäläisten kulttuuriin kuuluu valehteleminen. Tämä on Venäjän juoksupoikapuolueesta tulleena yllättävä heitto, mutta on aika kuvaavaa, että Tossavainen – perussuomalainen kun on – ei kykene esittämään Venäjän arvostelua eksymättä avoimeen rasismiin ja kaikkien venäläisten olemukselliseen leimaamiseen. Itse asiassa Tossavainen tulee tuollaisilla heitoilla toimineeksi Venäjän hyödyllisenä typeryksenä eli antaneeksi lausunnon, jonka valossa kaikkia Venäjän arvostelijoita voi haukkua rasistisiksi russofobeiksi.
Tossavaisen heitto havainnollistaa hyvin sitä, missä kohdassa rasismi alkaa. Se alkaa siinä, kun etnisen ryhmän, ihonväriryhmän tai niihin verrattavan synnynnäisryhmän jäseniä luonnehditaan olemukseltaan kykenemättömiksi noudattamaan yleisinhimillisiä periaatteita. Esimerkiksi valheen ja toden käsitteiden välillä on ero kaikissa kulttuureissa. Toisin sanoen rasismia on sanoa, että esimerkiksi venäläiset olisivat kulttuurinsa vuoksi auttamattomasti kykenemättömiä erottamaan valhetta todesta. Sitä vastoin ei ole rasismia sanoa, että Venäjällä valtaa pitää totuudesta täysin piittaamaton, moraaliton ja mädännäinen valehtelijahallitus, jota monet venäläiset kannattavat, koska pelkäävät tai koska tuntevat aitoa kaunaa länttä kohtaan.
Russofobiasta hyvä esimerkki on myös Ilta-Sanomien (minkäpä muunkaan lehden) itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa lietsoma epäluulo siitä, että Tuntemattoman sotilaan jälkeen televisiosta tuli venäjänkielinen uutislähetys Novosti.
Ihan ensimmäiseksi suvaitsen toki ihmetellä, missä kohtaa Tuntemattomasta sotilaasta tuli sellainen taideluoma, jonka varjolla voidaan kiihottaa syrjimään edes venäläisiä. Kaikkihan tietävät (vai tietävätkö?), että Linnan Tuntematon nähtiin omana aikanaan pikemminkin ihannoitua sotaa kriittisesti kyseenalaistavana, ei suinkaan naiivisti isänmaallisena saati nationalistisena teoksena. Kirjaa syytettiin suunnilleen kommunistiseksi ja maanpetokselliseksi. Itse asiassa ennen kuin äärioikeisto alkoi mobilisoitua maahanmuuttokriittiseen liikkeeseen, netissä liikkui paljon sellaisia äärioikeistolaisia, joiden mielestä Linna oli suomettunut tai suorastaan kommunistinen kirjailija ja jotka vaativat että Linnan patsas olisi kaadettava nyt Neuvostoliiton romahdettua. Teoksen kiistellyn taustan vuoksi pidän suorastaan hämmentävänä, että sitä voidaan nykyään käyttää kiihkoisänmaallisena lyömäaseena.
Mutta puhutaanpa Novosti-uutislähetyksestä. Tällä hetkellä Suomessa on sellainen henkisen maanpuolustuksen näkökulmasta todella merkittävä ongelma, että ainoa merkittävä rahoitus venäjänkielisille viestimille, mitä tarjolla on, tulee Putinin pusseista. Sellaiset venäjänkieliset tiedotusvälineet, jotka eivät ota vastaan Putinin rahaa, ovat hiljattaisten uutisten mukaan taloudellisissa vaikeuksissa. Juuri sen takia, että pitää estää viidennen kolonnan mentaliteetin yleistyminen venäjänkielisen väestömme keskuudessa, olen itse valmis puoltamaan aika avokätisiä valtion tukia Putinista riippumattomille venäjänsuomalaisille medioille. Olen jopa sitä mieltä, että se rahoitus voisi tulla puolustusbudjetin kautta. Nyt kun Venäjä panostaa massiivisesti mediasodankäyntiin, sen valehtimille kuten Russia Today -kanavalle tulisi tarjota vaihtoehtoja.
(Pienenä ceterum censeona muistutan tässä välissä, että Russia Today on sama kanava, jolla nyt kovaksi Ukrainan ystäväksi itsensä stilisoinut Jussi Halla-aho pari vuotta sitten esiintyi kertomassa kauhujuttujaan Suomen liekehtivistä mamugetoista. Russia Todaylle tunnetusti kelpaa mikä vain hölynpöly, jolla saadaan länsi näyttämään rappeutuneelta, romahtavalta ja uppoavalta. Sehän on se vanha Neuvostoliiton rutiini.)
Olen seurannut itse Novostia sen verran, että pidän sitä täysin asiallisena uutislähetyksenä. Sen ainoa vika on, että se on kovin lyhyt eikä sillä ole mahdollisuuksia taustoittaa uutisia. Jos tavoitteena on sellainen suomenvenäläinen väestö, joka tuntee hyvin suomalaisen kulttuurin ja kokee olevansa isänmaallinen suomalainen ja Suomen puolella, Novosti ei ole missään ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Sen esittäminen Tuntemattoman jälkeen voi siis olla jonkinlainen isänmaallisuuden loukkaus vain sellaisten ihmisten mielestä, joille sota oli suomenkielisten sotaa venäjänkielisiä vastaan. Vaikka tällainen käsitys on laajalle levinnyt, sitä on pidettävä nimenomaan turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta tuomittavana.
Me nimittäin kävimme ne sodat siksi, että itänaapurissa vallitsi totalitaarinen järjestelmä, joka uhkasi vapauttamme ja henkeämme. Se olisi ollut aivan yhtä suuri uhka, vaikka itänaapurissa olisi puhuttu mongolia, azeria, iiriä tai vaikka viroa. Eikä Venäjä nytkään ole uhka siksi, että siellä puhutaan venäjää. Se on uhka siksi, että siellä hallitsee kyyninen ja sodanhaluisuutensa käytännössä osoittanut diktaattori. Venäjän kielen vierastaminen on seurausta siitä, että venäjän kieli on leimautunut diktaattorin hallitsemaksi kieleksi, aivan samalla tavalla kuin minä vierastan suomen kieltä, koska se on silmissäni leimautunut maahanmuuttokriitikoiden ja heitä nöyristelevien lehtineekerien rasistiseksi ja fasistiseksi propagandakieleksi.
Juuri siksi venäjää on käytettävä länsimaisten demokraattisten arvojen levittämiseksi sekä oman venäläisvähemmistömme että – mahdollisuuksien mukaan – Venäjän väestön keskuuteen. Vastaavalla tavalla suomalaisille on kerrottava suomeksi, millaisia roistoja maahanmuuttokriitikot, journalistit ja muut breivikistit ovat.