Lena Widding Hedin ja ROKS

Lena Widding Hediniä, joka osallistui asiantuntijan - ROKSin vaientaman asiantuntijan - ominaisuudessa Evin Rubarin dokumenttiin, on Malmön korkeakoulun lehdessä haastateltu jo kesäkuussa, kun ohjelman herättämä kohu oli hurjimmillaan. Hedin on sosiologi ja kansanterveystieteilijä Malmön korkeakoulun kansanterveysosastolla, ja hän on tutkinut pitkään ja hartaasti sukupuolisidonnaisen väkivallan kysymyksiä - mutta koska hän ei ole feministinen, tai oikealla ja ROKSin hyväksymällä tavalla, feministinen, hänen tutkimuksensa on vaiettu kuoliaaksi.

Evin Rubar keksi haastatella Hediniä luettuaan ilmeisesti vuonna 2003 tämän Expresseniin kirjoittaman jutun, jonka otsikko oli Valtion rahoittama naisten ja lasten pahoinpitelyjen tutkimus on hyökkäys demokratiaa ja tieteellistä väittelyä vastaan. Artikkelissa Hedin arvosteli ankarasti Ruotsin Rikskvinnocentrumin johtajan, professori Gun Heimerin, sekä vanhan tuttumme Eva "Miehet ovat kannibaaliraiskaajalapsenmurhaajia" Lundgrenin tutkimuksia.

Hedin toteaa, että Rikskvinnocentrum ja Eva Lundgren harjoittavat lähinnä stalinistis-fundamentalistista tutkimusta. Hänen artikkelinsa vaiettiin kuoliaaksi feministipiireissä, nämä kun käyttävät toisia menetelmiä: kiusantekoa ja seurasta ulos sulkemista. Hedin on 1993 ollut jopa osallisena oikeusjutussa, jonka toinen osapuoli oli ROKS. Juttu päättyi Hedinin voittoon, ja ROKS joutui maksamaan hänelle vahingonkorvauksia.

Hedinin mielipide dokumentista Könskriget on erittelevä. Toisaalta hän pitää sinänsä hyvänä ja tärkeänä asiana, että ohjelma on tehty. Kritiikkiä Evin Rubar saa lähinnä aiheen rajaamisesta: Hedinin mielestä lähisuhdeväkivalta - ja oletettavasti myös ROKSin ja Lundgrenin yksinvaltiaan asema lähisuhdeväkivaltatutkimuksen paradigmat määräävänä tahona Ruotsin tiede-elämässä - olisivat ansainneet enemmän huomiota. Dokumentti keskittyi liikaa Lundgrenin henkilöön, katsoo Hedin.

Hedinin mielestä Rubar painottaa myös liikaa ROKSin asemaa poliittisena painostusryhmänä. Rikskvinnocentrumin rooli tieteellisen tutkimuksen yhdensuuntaistajana sitä vastoin ei tule dokumentissa näkyviin, ei liioin Gun Heimerin keskeinen asema pahamaineisen Slagen dam -propagandatutkimuksen laadinnassa. Hedin valittaa dokumentin pätkittäisyyttä ja olisi toivonut enemmän huomiota sille, että Eva Lundgrenin professuuri laadittiin Lundgrenille mittatilaustyönä ROKSin vaatimuksesta - oletettavasti Margaretha Winbergin, ROKSin kauko-ohjaaman entisen tasa-arvoministerin, välityksellä. (Kyseinen Winberg on sittemmin tullut kuuluisaksi väittämällä brasilialaisille tiedotusvälineille, että naisiin kohdistuva väkivalta ja naisten alistaminen on Ruotsissa merkittävämpi ongelma kuin latinomaissa.)

Hedin toteaa myös, että patriarkaatti tai ei, myös luokkaperspektiivi tulisi ottaa huomioon. Tämä tarkoittaa selväsanaisesti sitä - ja sen sanoo Hedinkin - että ylemmän keskiluokan radikaalifeministien ideologinen puuhastelu ei auta yhtäkään oikeasti pahoinpideltyä ja kärsivää naista.

Lähde