Blogistanin päivystävät feministiset totalitaristit Kähönen ja Jolpero (nimet muutettu) yrittelevät sovitella suuhunsa niitä kädet verissä kiinni otetun rikollisen tavanomaisia hätäisiä puolusteluja, jotta heitä ei vain liitettäisi Rubarin dokumentissa esitettyihin "äärifeministeihin". (Birdy on viisasta kyllä painunut maan alle odottamaan, että myrsky menee ohi. Ilmeisesti hän katsoo ohjelman kommentoimisen olevan arvonsa alapuolella. Tai sitten hän ihan oikeasti aikoo ottaa siitä jotain opikseenkin. Aina voi toivoa.) Luonnollisesti Kähönen kutsuu ihmisryöstöihin syyllistyneitä Bellas vänner -yhdistyksen aktiiveja "panuhöglundeiksi" ilmeisesti vihjaten, että minä olisin ideologisen kiihkoni yllyttämänä syyllistynyt vastaavan tasoisiin rikoksiin. Voisin vaivautua pitämään tuota kunnianloukkauksena, ellen Analyytikko-blogin fasistoidin ATM-vastaisen propagandan, Naamioiden takana -blogissa esitettyjen pedofiilisyytösten ja Birdyn jatkuvien vääristelyjen jälkeen tietäisi, että feministeillä ei ole sen enempää omaa kunniaa kuin käsitystä muidenkaan kunniasta, ainakaan silloin kun aate elähdyttää heitä. Joku viisas sanoi, että pahaa ei koskaan tehdä niin hyvällä omallatunnolla kuin silloin, kun sitä tehdään uskonnollisesta vakaumuksesta; ja tämän maailman kähösille ja jolperoille feminismi on käytännössä uskonto. Tiedän, että vertaus on aika lattea, mutta en jaksa sitä tässä elaboroida, sillä harhaudun sivupoluille muutenkin. Alan asiantuntija väittänee sitten vastaan kommenttipuolella, tai tarjoaa selkeän kriteeristön.
Kähönen ja Jolpero pitivät dokumenttia huonona, koska se ei ollut riittävän "analyyttinen", ts. ei tarjonnut katsojalle ajatuksellisia välineitä, joilla tämä olisi voinut rauhoitella itseään uskomaan, että meikäläiset feministit, tai feministien enemmistö, ei ole tuollaisia. Kumma kyllä Kähönen ja Jolpero eivät itse yritä analysoida dokumenttia tämä mielessä, vaan torjuvat sen selkäytimellään julistaen sen varsin epäanalyyttisesti ja selkäytimellä roskaksi, tarkoitushakuisuudeksi ja hyökkäykseksi feminismiä vastaan.
Jolpero ihmettelee, miksi dokumentti ylipäätään on ostettu Suomeen esitettäväksi, ja pitää sitä heikkolaatuisena ja yksipuolisena. No, minäpä kerron. Dokumentti on herättänyt Ruotsissa laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Dokumentin tekijä, Evin Rubar, on nuori kaunis nainen ja kurdisukua. Kuten olen moneen otteeseen marmattanut, tiedotusvälineet ja kulttuurielämä ovat ylipäätään suhteettoman kiinnostuneita siitä, mitä mieltä kiihottavan tummaihoiset nuoret maahanmuuttajanaiset ovat yhteiskunnan menosta. On ehkä jonkun mielestä, ja ehkä jopa minun mielestäni, valitettavaa, että Rubar saa ns. mamupimulisää, mutta se on tosiasia, jota ei minun näppikseltäni korjata, ja se tulee rekisteröidä. Evin Rubar on lisäksi palkittu "Vuoden uudistajana" tästä dokumentistaan, ja palkintoja hänelle toi myös edellinen dokumentti I skolans våld ("Koulun vallassa"), joka käsitteli islamilaisia yksityiskouluja ja niiden piirissä ilmenneitä, islamilla perusteltuja väärinkäytöksiä ja laittomuuksia.
Toisin sanoen Kari Mokolla oli varsin selkeät objektiiviset kriteerit pitää Könskrigetiä hankkimisen arvoisena ohjelmana. Tekijä oli useaan otteeseen palkittu ja merkittäväksi dokumentintekijäksi tiedetty henkilö, jolla oli ulkonäön ja sukupuolen vuoksi myös fotogeenistä potentiaalia - toisin sanoen varattiin optio Evin Rubarin itsensä haastattelemista varten - ja ohjelma oli herättänyt Ruotsissa laajaa ja kiihkeääkin yhteiskunnallista keskustelua. Näissä oloissa on asiallisempaa kysyä, miksi Mokko ei olisi hankkinut ohjelmaa.
Tietysti voi olla, että Jolpero on journalistinen nero, joka on oikeammassa kuin koko Ruotsin mediakenttä ja tietää palkittua dokumentaristia paremmin, miten televisio-ohjelmaa tehdään. Tällöin lienee vain uskottava, että maailmaa pitää hallussaan valtava patriarkaalinen salaliitto, joka suoltaa ulos tarkoitushakuisesti vääristeltyjä naisvihamielisiä pseudodokumentteja, ja että suurta yleisöä on varjeltava salaliiton tuotoksilta sensuurilla, koska ihmiset ovat tyhmiä ja manipuloitavia ja reagoivat selkäytimellään, jollei heille selitetä valmiiksi, että kyseessä on vain feminismin ääri-ilmiö. Valitettavasti kaikki sensuuripyrkimykset perustuvat tähän samaan järkeilyyn: kansaa on varjeltava milloin juutalaisen salaliiton desinformaatiolta, milloin kapitalistien fasistiselta neuvostovastaiselta propagandalta, milloin Irakin sodan arvostelijoiden epäisänmaalliselta skeptisyydeltaä ja milloin miltäkin. "Radikaali ja leppymätön yhteiskuntakriittinen feministitoimittaja", joka vaatii sensuuria, ei ole kovin hyvä toimittaja, koska hän on uskollisempi omalle poliittiselle ideologialleen kuin oman ammattinsa etiikalle. Käsittääkseni journalistiseen etiikkaan nimittäin kuuluu ihan perusperiaatteena hyvin kielteinen suhtautuminen sensuuriin sinänsä.
Kähönen puolestaan valittaa sitä, että ohjelma leimaa kaikki feministit hulluiksi ihmisryöstäjiksi ja miesvihaajiksi, kun kyseessä on todellisuudessa vain pieni ekstremistiryhmä. Nythän vain valitettavasti on niin, että ainakin ohjelman leikkaamattomassa versiossa - minähän en ole nähnyt Suomen televisiossa esitettyä valikoimaa ollenkaan - haastateltiin myös niitä feministejä, jotka eivät jaa ROKSin käsitystä naisiin kohdistuvan väkivallan alkuperästä. Kyseessä olivat tutkijat Renée Frangeur ja Lena Widding Hedin. He valittivat sitä, että heidät oli ajettu sivuraiteelle feministiliikkeessä ja tutkijoina, koska he eivät uskoneet Eva Lundgrenin satuihin pedofiili-ihmissyöjäsalaliitoista. Kumma kyllä sen enempää Kähönen kuin Jolperokaan ei vaivautunut ottamaan kantaa Hedinin ja Frangeurin puolesta. Ilmeisesti heidän kriittinen sisäpiirin näkökulmansa - ainakin Frangeur on aikaisemmin toiminut ROKSin aktiivina - ei kelpaa Kähöselle ja Jolperolle. Kähösen ja Jolperon solidaarisuus kohdistuu ROKSiin, ei Hediniin eikä Frangeuriin.
Frangeur: Det finns inom ROKS en svartvit, lite biologisk inställning att kvinnor är bra och män är dåliga, att man ska tro på kvinnor men inte män. Och det är farliga saker.
Eihän kukaan väitäkään, etteikö olisi olemassa muuta feminismiä kuin ROKS. Ongelma on siinä, että ROKS on kaaderikouluttava lahko, joka on onnistunut soluttamaan feministipiirit kokonaisuudessaan. Hedinin ja Frangeurin kaltaiset asiantuntevat, kriittiset äänet vaiennettiin. Tietenkin kovan kaaderiytimen ympärillä on rekrytointipohjana toimiva joukko hyödyllisiä idiootteja, jotka ehkä hyvinkin vilpittömästi uskovat kaaderien ovan heidänkin asiallaan ja jotka ovat valmiita - asiaa sen kummemmin ajattelematta - puolustelemaan kaadereita ja heidän linjauksiaan skeptistä ulkomaailmaa vastaan silloin kun feministiliikkeellä on jokin kampanja käynnissä. Arawnin tuki Henkkamaukka-kampanjalle oli erinomainen esimerkki tällaisesta mukanamatkustamisesta: kun kaaderikeskus on päättänyt, että tällainen kampanja on tarpeen, Arawn arvelee, että se varmaankin on tarpeen, ja ottaa asiakseen keksiä sille omia perusteluja blogissaan. Sitä vastoin hänelle ei juolahda mieleen esittää itselleen kysymystä, onko kyseinen kampanja oikeasti tarpeen, ja pitääkö juuri hänen tukea sitä.
Jotenkin itsestäni tuntuu siltä, että kun todelliset epäkohdat on naisasialiikkeen ja pohjoismaisten naisiaan kunnittavien miesten ansiosta korjattu, nämä feministiliikkeet valtavine jäsenmäärineen polkevat ikäänkuin "tyhjäkäyntiä" ja yrittävät etsiä uusia epäkohtia, joita ei aikaisemmin ole edes tiedostettu.
VastaaPoistaKyllä minä uskon, että epäkohtia vielä on. Epäkohdat vain yleensä liittyvät tavallisten keskiluokkaisten ihmisten elämään, mutta asia on juuri niin kummallisesti, että feministiliikettä kiinnostavat omat scifivisiot enemmän kuin tavallisen naisen elämän parantaminen. Sanotaan vaikka, että jos sairaanhoitaja Minna, joka on juuri mennyt naimisiin bussikuski Maunon kanssa, haluaa kasvattaa mahdolliset lapsensa turvatuissa oloissa, feministejä ei kiinnosta pätkääkään parantaa Minnan mahdollisuuksia elää turvattua keskiluokkaista elämää, vaan feministit ovat sitä mieltä, että Minna on vieraantunut omasta naisevasta olemuksestaan halutessaan elää porvarillista perhe-elämää Maunonsa kanssa, ja että Minnan on emansipoiduttava Maunosta, ruvettava poliittiseksi lesboksi ja vietävä lapset mukanaan ummehtuneesti pimpalta lemuavaan lesbokommuuniin antamatta Maunolle mahdollisuutta puuttua näiden kasvatukseen millään tavalla. Feministit eivät jätä Minnalle mahdollisuutta valita kilttiä keskiluokkaista elämää vaikka tämä sitä haluaisikin, vaan kutsuvat sitä elämää huonoksi elämäksi ja alkavat moralisoida siitä.
Kuitenkin tämän blogin pohjavire on niin naisvastainen, että oikein selkäpiitä karmii. Toki melkein jokainen mies on joskus esim. yllätettyään kumppaninsa sängystä parhaan kaverinsa kanssa ollut sen jälkeen hetken aikaa sitä mieltä, että naiset ovat pure evil. Yleensä tämä kuitenkin menee ohi kun pahin ahdistus helpottaa.
En paneudu tarkemmin omaan parisuhdehistoriaani tai sen puutteeseen, josta saat ihan riittävästi tietoa vanhoja postauksiani lukemalla. Totean vain tässä, että kolmekymppiseksi asti pidin itseäni profeministinä ja että sen takia syytin itseäni kaikista tappioistani parisuhderintamalla. Tulos oli, että sain vakavia depressiivisiä oireita. Aloin päästä tasapainoon vasta kun uskalsin sanoa ääneen, että naisissakin voi olla vikaa, eikä vain minussa.
Minä en ole mikään femakkosymppaajanössömies vaan kritisoin nykyistä naisliikettä voimakkaasti sen priorisoinneista aivan vääriin asioihin. Esim. Turkissa naiset osottivat mieltään saadakseen edes jotain perusoikeuksia,mitä meillä itsestäänselvästi kuuluu kaikilla. Poliisi tukahdutti heidät raa'alla väkivallalla.
Naisasialiike ei tästä inahtanutkaan vaan oliko se nyt seuraavana päivänä kun jonkun erittäin mainstream maltillisen suuren naisliikkeen sivuilta luin taas jotain syytöksiä hyväveli-verkoista ja sitä tavalllista. Turkin tapahtumista ei mitään. Ei kai naisasialiike ole mitenkään kansallinen ennenkään ollut, joten miksi tällaiseen ei puututa?
Kyllä siihen varmaan olisi puututtu, jos se olisi soveltunut kotimaan kulutukseen. Esimerkiksi Nigeriassa annetut kivitystuomiot jostain kumman syystä soveltuivat, jos kohta niitäkin vain käytettiin suomalaisten miesten syyllistämiseen. Kuten esimerkiksi Birdyn Siiveniskuja-blogia lukemalla huomaat, kansainvälinen solidaarisuus on lisää palkkarahaa kinuaville feministeille ainoastaan maaginen rituaali, jolla selitetään oman maan olot patriarkaatiksi. En edes ole erityisen ilkeä enkä kärjistä erityisen paljon, kun sanon, että tyypillinen feministinen argumentaatio on linjalla "koska Murjanistanissa ruoskitaan naisia, Suomessa vallitsee miesvalta ja patriarkaatti ja mun pitää saada lisää fyrkkaa".
Toinen asia on, että mainstream naisliikkeiden pitäisi paljon jyrkempisanaisesti tuomita nämä miesvihaajat joukossaan ja estää heiltä vaikutusvalta organisaatioissa.
Käsitys naisten sorrettuisuudesta ja sen edellyttämästä epäkriittisestä solidaarisuudesta "siskoja" kohtaan on syvällä.
Naisliikehän on syntynyt alun perin kuusikymmenlukulaiseen radikalismiin pohjautuvana antiautoritaarisena liikkeenä. Antiautoritaarisuuteen kuului ajatus, että esim. stalinistien tekemät virheet vältettäisiin tekemällä liikkeestä väljä, hajanainen ja pluralistinen. Valitettavasti näyttää siltä, että kaaderikoulutuksen saanut tietoinen etujoukko (dokumentin lyhentämättömässä versiossa esiteltiin aika laajasti ROKSin aktiiveilleen antamaa kaaderikoulutusta) pystyy erittäin helposti kaappaamaan juuri tällaisen hajanaisen liikkeen ja viemään sitä - sen yksittäisten jäsenten tai hengailijajäsenten edes huomaamatta - kuin pässiä narussa.
Sitten haluaisin vielä sanoa tämän blogin pitäjälle, että minä aikoinaan esittelin maikkarin keskustelupalstalla tämän idean, että feministit jatkuvasti syyttävät miehiä "hyväveli-verkoista" joiden olemassaolosta ei ole todisteita, vaikka niitä varmaankin on. Kuitenkaan kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että ääri-feministitkin voivat järjestäytyä aivan vapaasti ja julkisesti eikä siitä seuraa minkäänlaista napinaa, vaikka heidän tavoitteenaan on selvästi naisten ylivalta.
Kävitkö ajatusvarkaissa ja esittelit jutun omanasi kun se melko uudessa postauksessasi oli?
No en, olen kyllä saarnannut tästä samasta asiasta jo vuosia, ja Maikkarin palstan olemassaolostakaan en tiennyt. Ihmettelin itse asiassa miksi kukaan muu ei ollut osannut tai uskaltanut kutsua lapiota lapioksi ja naisten "naisverkostoja" korruptioksi. On ihan hyvä jos sinäkin olet huomannut asian.
Poliittiselle broikulle:
VastaaPoistaFeministiliikkeet eivät ole koskaan voineet sietää naisia, jotka nousevat vaikutusvaltaiseen asemaan perinteisiä yhteiskuntarakenteita myöten. Minun mielestäni se vain osoittaa, että naisilla on kaikki samat mahdollisuudet kuin miehilläkin.
En kyllä allekirjoita sitä, että feministit eivät sietäisi naisia, jotka nousevat asemaansa "perinteisiä yhteiskuntarakentaita myöten". Nuo hyvään asemaan päässeet naiset vain sattuvat olemaan ominaisuuksiltaan sellaisia, että pärjäävät siinä maailmassa. He eivät ole mitään ketä tahansa -naisia, vaan naisia, joiden henkilökohtaisille ominaisuuksille ne perinteiset yhteiskuntarakenteet sopivat. Ei ammattivalintoja tehdä vain ja ainoastaan tulevan palkan takia.
Naisilla olisikin samat mahdollisuudet kuin miehillä, jos lähdettäisiin siitä olettamuksesta, että (keskiverto)naiset ja (keskiverto)miehet olisivat samanlaisia. Tyypillisistä naisten ominaisuuksista ei ole etua ns. miesvaltaisilla aloilla ja päinvastoin.
Toisekseen, ns. miehisesti toimiva nainen ei pärjää miesten maailmassa vain olemalla yhtä hyvä kuin samassa asemassa olevat miehet, vaan sen lisäksi hänen on alkuun todisteltava valintaansa enemmän kuin miesten ja paikan ansaitseminen on naisille isomman työn takana. Lisäksi mahdollisesta äitiydestä huolimatta pitää voida hoitaa tehtävänsä siinä missä kuka muu tahansa. Isyys ei keskimäärin vie yhtä paljon voimavaroja kuin äitiys.
Väittäisin, että nuorille miehille tarjotaan tilaisuuksia edetä urallaan siinä missä naisia tytötellään ja kysellään, että milloinkas sitä aiotaan mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Tämä on nähty ja koettu..
Mitä sinun mielestäsi pitäisi päätellä siitä, että naisvaltaisilla aloilla palkat ovat heikommat? Entä siitä, että Suomessa naiset ovat paremmin koulutettuja kuin miehet ja yliopistot pullistelevat naisopiskelijoita ja siitä huolimatta naiset ansaitsevat vähemmän? Miksei korkeakoulutus korreloi palkkojen kanssa? Minkä perusteella palkat pitäisi määritellä? Vastuun? Miksi esim. sairaanhoitajan työ on niin heikosti palkattua, ja joku paperitehtaan työntekijä saa työstään reilusti enemmän?
On toki selvää, että paperialalla pyörii isot rahat ja sitä kautta paperialan työläiset ovat rahallisesti mitaten arvokkaita työnantajilleen. Hoitoala rahoitetaan pitkälti yhteiskunnan toimesta ja terveydenhuollon rahallista arvoa on hankala mitata. Ala tarvitsisi yhteiskunnan ja julkisuuden arvostusta, jota se naisvaltaisena alana ei tunnu saavan. Johtuukohan arvostuksen puute siitä, että hoitoala on naisvaltainen?
Yleisten asioiden hoitaminen, johtaminen, hyvin palkatut insinöörihommat jne. eivät ole naisilta poissuljettuja, mutta useinkaan eivät naisia kiinnosta.
Sehän se onkin kovin kummallista, että naisvaltaisia aloja ei arvosteta sen vertaa, että niistä saisi yhtä hyvää palkkaa kuin miesvaltaisilla aloilla.
(Tosin täytyy todeta tuohon "hyvin palkattuihin insinöörihommiin", että suomalaisen insinöörin palkkataso on EU-insinööreistä heikoimpia. Jos oikeasti haluaa tienata kunnolla, niin kannattaa kyllä valita johtotehtävät. Tietty insinöörikin tienaa enemmän kuin sairaanhoitaja.)