En taida nykyään jaksaa kirjoittaa mitään iltaisin, mutta tässä ennen töihin lähtöä viittaan Jan Guilloun uusimpaan, joka käsittelee Ruotsin feministipuolueen uusimpia toilailuja. Puolue on nyttemmin suistunut suomalaissyntyisen (kas kas) Tiina Rosenbergin johtamien fanaatikkojen haltuun, jotka lähtevät siitä, että miehen kanssa makaaminen on naiselta sukupuolipetturuutta.
Onhan tuokin yksi legitiimi tapa yrittää iskeä nättejä nuoria muotilesboilevia yliopistotyttöjä, ei siinä mitään. Haluaisin kuitenkin tiedustella kaikilta feministeinä itseään pitäviltä bloggaajilta, mikä logiikka siinäkin on, että Tiina Rosenbergin kaltaiset otetaan valtavirrassa vakavasti ja heitä ymmärretään, mutta rasistinen äärioikeisto, joka leimaa tummaihoisten kanssa makaavat naiset rotupettureiksi, on yhteiskunnan marginaalissa, ja esimerkiksi minun edustamani vasemmistosävytteinen ATM-ideologia, jossa väkivaltaisten ja naisia sortavien YTMien kanssa makaavat naiset ylläpitävät patriarkaattia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, nauretaan kumoon. Hyvä on, sekä äärioikeiston rasismi että vasemmistolainen ATM-ideologia ovat vain saamattomien runkkarien säälittävä tapa iskeä naisia. Mitenkähän Tiina Rosenbergin edustama ideologia ei ole säälittävä? Miksiköhän feministeillä on lupa pitää "henkilökohtaista poliittisena" ja politisoida seksuaalisuus, mutta miehillä ei?
Juuri tällaisella älyllisellä epärehellisyydellä ja kaksinaamaisuudella feminismi ym. "edistykselliset" aatteet ovat myötävaikuttaneet uusnatsismin nousuun. Uusnatsit eivät ole ihan niin tyhmiä, etteivät he tunnistaisi esimerkiksi analogiaa Tiina Rosenbergin sukupuolipetturipuheiden ja omien rotupetturuusmeemiensä välillä.
Eivät uskalla. Taannoinen haastattelukin Tiina Rosenbergistä oliko se nyt (haa!) Hesarin kuukausiliitteessä oli käsittämättömän myötäkarvainen.
VastaaPoista"Hurjinta asiassa on se,että tällaiset ihmiset voivat toimia professoreina Ruotsin yliopistoissa."
Noin juuri totalitarismi soluttaa yhteiskunnan.
Minä en kannata kokoomusta, ja vaikka kannattaisinkin, en uskoisi sen auttavan, koska se porukka on tasan yhtä solutettu ja polvillaan femakkojen edessä kuin koko Ruotsin yhteiskunta. Maa on sellaisessa tilassa, että ainoastaan poliittiset rajat ylittävä feminismin vastainen kansanliike auttaisi.
VastaaPoistaHeitänpä ilmoille ajatuksen, että FI-ääriliikkeen syntyyn ja nousuun vaikutti Ruotsissa 1990-luvun alussa tapahtunut eräänlainen hiljainen poliittinen puhdistus. Vuoden 1991 parlamenttivaalien voittaja oli oikeisto eli C. Bildtin maltilliset (sekä kristilliset) ja häviäjiä lähinnä sosialidemokraatit, vasemmisto ja ympäristöpuolue. Yleinen maailmanpoliittinen tilanne oli sen kaltainen, että se herätti kansankodin maltillisessakin vasemmistossa monenlaisia pelkoja. Lyhyesti sanottuna ruotsalaiset sosialistit kokivat kansankodin sosialidemokraattisen perustan olevan uhattuna. Vastustajaa vastaan piti käydä tämän omin asein, kuten ottamalla aikaisempaa tiukemmat näkemykset talouspolitiikassa ja muissa ns. kovissa aiheissa. Naisasialiikkeen tuolloin vielä demokraattisille ja pehmeille arvoille ei nähty olevan agendassa sijaa yhtä paljon kuin aikaisemmin. Vasemmiston sisällä valta siirtyi yhä enemmän kovan linjan ihmisille, ja tilanteeseen nähden vähemmän tarpeellisena pidetyt suuntaukset puhdistettiin - toki paljon siivommin kuin mikä on termin historiallinen kaiku - syrjemmälle. Tätä taustaa vasten voisi jopa sanoa, että tytärtään laiminlyöneet kansankodin esi-isien perilliset onnistuivat kasvattamaan Nemesiksen.
VastaaPoistaSuomessa on vaikea olla ennakoimatta, että poliittinen vasemmisto - ainakin kansantaloudellisesti hyvin tuottavien alojen työtaistelujen perusteella - on palaamassa kohti kovaa ammattiyhdistysliikkeestä ponnistavaa ydintään. Se kulttuuri voi olla aika kaukana siitä, mitä nykyinen tiedekorkeakouluista voimansa ammentava feministinen suuntaus ajaa. Lieneekö niin, että jo nyt Suomen vasemmistopuolueissa sukupuolten tasa-arvoa yhtenä pääteemanaan ajavat ihmiset sijoitetaan mieluusti niin paikallisessa kuin valtakunnallisessakin politiikassa näkyville, mutta ratkaisujen kannalta vähemmän tärkeille paikoille? Mikäli täällä ajaudutaan "puhdistukseen", voi hyvinkin olla tilausta kotoisalle ääriliikkeelle.
Ääriliikkeet, niin uusnatsismi kuin feminismin sisäiset (en pidä koko feminismiä ääriliikkeenä), ovat kaikki yhtä uskottavia ja naurettavia - elleivät pääse valtaan. Silloin ne ovat lähinnä pelottavia.
VastaaPoistaEn ole seurannut Ruotsin feministipuolueen touhuja juurikaan, joten en osaa siitä mitään sanoa. Yksittäisenä lausuntona toki Panun lainaama kommentti kuulostaa varsin järjettömältä.
Kommentoin siitäkin huolimatta, etten pidä itseäni feministinä, joille haaste varsinaisesti heitettiin.
VastaaPoista"Hyvä on, sekä äärioikeiston rasismi että vasemmistolainen ATM-ideologia ovat vain saamattomien runkkarien säälittävä tapa iskeä naisia. Mitenkähän Tiina Rosenbergin edustama ideologia ei ole säälittävä?"
Minulla ei ole Rosbergin ideologiasta mitään omaperäistä käsitystä, mutta ainakin se kuva, jonka sinä siitä täällä olet maalannut, sijoittuu minusta säälittävyydessään samaan luokkaan noiden kahden muun, mainitsemasi ideologian kanssa. Ehkäpä siitä syystä mikään näistä kolmesta ei herätä minussa minkäänlaisia palavia intohimoja mihinkään suuntaan.
Arawn, olen samaa mieltä, että feminismi sinänsä - ja historialisessa katsannossa alunperin - ei ole mikään ääriliike. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon tähtääminen on täysin samassa linjassa kaikkien muiden demokratiapyrkimysten kanssa.
VastaaPoistaEnpä malta olla toteamatta sitäkään, että feminismi sellaisena kuin se esittäytyy esimerkiksi ihmisyyttä ja tasa-arvoa korostavissa maltillisissa feministisen teologian näkemyksissä, on mielestäni sangen kannatettava ajatustapa.
Ääriliikkeellä tarkoitin feministisen suuntauksen niitä julkisuutta saaneita muotoja, joiden tavoitteena on perheen kaltaisten yhteiskunnan perusinstituutioiden aseman horjuttaminen ja ihmisten välisen epätasa-arvon lisääminen. Kyse on siis eräänlaisesta yhteiskunnalisesta tai rakenteellisesta väkivallasta, jonka tahaton tai tarkoitettu seuraus aiheuttaa yleistä turvattomuutta. Ääriliikkeille luonteenomaista kun on väkivaltainen toiminta (jotkut radikaalit ympäristöaktivismin suunnat, skinhead-liike jne.).
Tiukkaa shittii. Guillou on äijä.
VastaaPoistaSelitystä eivät yleensäkään vaadi ääriryhmien sekoilut. Selitystä vaatii enemmistöjen hiljaisuus. Jos edustaa rauhaa ja kiltteyttä tavoittelevaa liikettä, luulisi että on suuri intressi sanoutua irti sellaisista, jotka samojen lippujen alla tavoittelevat jotain täysin muuta. Käytännössä useilla liikkeillä on kuitenkin eksoteerinen ja esoteerinen puolensa, mikä selittää "maltillisten" halun välttää sisäisen kritiikin esittämistä.
VastaaPoistaTuo eksoteerinen ja esoteerinen puoli on kai kaikkein olennaisin. Esimerkiksi ns. ekoterroristit eroavat yleensä ryhmistään ennen iskuja, vaikka ne on suunniteltu näissä ryhmissä. Näin syyllisyys siirretään (vapaaehtoisesti) yksilöihin ja yhteisö voi samaan aikaan vaikka tuomita iskun.
VastaaPoistaSe näkyy olevan juuri se Evin Rubarin dokumentti.
VastaaPoistaHyvärinen: "Ääriliikkeellä tarkoitin feministisen suuntauksen niitä julkisuutta saaneita muotoja, joiden tavoitteena on perheen kaltaisten yhteiskunnan perusinstituutioiden aseman horjuttaminen ja ihmisten välisen epätasa-arvon lisääminen. "
VastaaPoistaEpätasa-arvon lisääminen on selkeästi huono asia (minun mielestäni), mutta perheen horjuttaminen perusinstituutiona ei. Miksi perhe on - miksi sen pitäisi olla - perusinstituutio? Kyllä tätä saa ja pitääkin minusta kritisoida, horjuttaakin, joskaan ei pelkästään rikki repimällä, on myös tarjottava tilalle muita vaihtoehtoja eikä toisaalta tulisi pakottaa ketään omalle kannalle. Ymmärrän, että monista perhe yhtä ON perusinstituutio, mutta se vaikuttaa saaneen jokseenkin jumalallisen arvon, kun sen kritisoiminen ja horjuttaminen nähdään pyrkimyksenä romuttaa koko yhteiskunta.
Muistan tavanneeni joskus nuoren naisen, joka oli yhä katkera isälleen siitä, ettei tämä ollut osannut ottaa perheestään miehen vastuuta, van keskittynyt instituution rohkeaan kyseenalaistamiseen.
VastaaPoistaHyvä yritys. On kuitenkin tapoja ja tapoja kritisoida ja vastustaa instituutioita. En väitäkään niitä kaikkia hyväksyväni.
VastaaPoistaSitä paitsi, en kyllä katsoisi niitä nimenomaisia toimia instituution vastustamiseksi.
Sitä paitsi, en kyllä katsoisi niitä nimenomaisia toimia instituution vastustamiseksi.
VastaaPoistaVarsin suurelle osalle niistä, jotka kutsuvat itseään esim. perheinstituution rohkeiksi kyseenalaistajiksi, tämä retoriikka on ainoastaan tapa hämärtää näkyvistä se tosiasia, että he ovat elämänhallintansa menettäneitä juoppoja, huithapeleita ym., jotka vievät perheensä ja lastensa elämää päin helvettiä. Tämän olen nähnyt käytännössä aika monta kertaa, mutta vasta tarpeeksi kauan Tommi Perkolaa luettuani olen oppinut kutsumaan sitä oikealla nimellä.
Niin ja vielä sellainen lisäys (oletan nyt, että tarkoitit minua), että olen ollut katkera isälleni. Kenties vielä on joskus hetkiä, jolloin olen. Mutta noin ylipäätään en ole enää katkera hänelle.
VastaaPoista"Varsin suurelle osalle niistä, jotka kutsuvat itseään esim. perheinstituution rohkeiksi kyseenalaistajiksi, tämä retoriikka on ainoastaan tapa hämärtää näkyvistä se tosiasia, että he ovat elämänhallintansa menettäneitä juoppoja, huithapeleita ym., jotka vievät perheensä ja lastensa elämää päin helvettiä."
VastaaPoistaToki tämä on totta. Onhan niitäkin, jotka selittävät kannattavansa ja toimivansa rauhan puolesta ja silti sotivat jne. Mutta ei se, että on olemassa hölmöjä, tarkoita, että esimerkiksi perheisntituution vastustaminen sinänsä olisi huono asia. Minusta se riippuu täydelleen siitä, kuinka se tehdään, mutta ei niin, että se olisi itseisarvo, ei sitä ole pakko vastustaa.
Isäni muuten ei julista vastustavansa perhearvoja ja -instituutiota.
Mutta noin ylipäätään en ole enää katkera hänelle.
VastaaPoista...eli kaadat paskan mieluummin viattomien niskaan ja leikit ettet ole katkera hänelle. Been there, done that, have the T-shirt.
Mutta ei se, että on olemassa hölmöjä, tarkoita, että esimerkiksi perheisntituution vastustaminen sinänsä olisi huono asia. Minusta se riippuu täydelleen siitä, kuinka se tehdään...
VastaaPoista...ja käytännössä se tehdään yleensä päin helvettiä.
Isäni muuten ei julista vastustavansa perhearvoja ja -instituutiota.
Kai maar hänellä jokin tekosyy on, jolla hän selittää itsensä hyvikseksi ja toisen osapuolen pahikseksi. Meillä kaikilla on, se on vain inhimillistä.
Ainoa tapa olla olematta katkera on leikkiä sitä ja kaataa paska muiden niskaan?
VastaaPoistaSellaista mahdollisuutta ei tietenkään ole, että joku voisi ihan aidosti _päästä katkeruudesta eroon_?
Ja kenenköhän niskaan se sitten pitäisi kaataa?
Sorppa, mutta toistaiseksi et tunne minua niin hyvin, että voisit väittää uskottavasti moista.
Sellaista mahdollisuutta ei tietenkään ole, että joku voisi ihan aidosti _päästä katkeruudesta eroon_?
VastaaPoistaItse asiassa ei ole, minä en ainakaan siihen usko.
Ja kenenköhän niskaan se sitten pitäisi kaataa?
Sinun tapauksessasi suosittelisin sen kaatamista kaikkien niiden niskaan, jotka "rohkean kyseenalaistamisen" tekosyyllä pilaavat lastensa elämän. Myös poliittinen kannanottaminen heikäläisiä vastaan olisi hyvä idea.
No, minäpä uskon enkä aio elää elämääni sinun uskojesi mukaan. En väitä olevani _täysin_ vapaa siitä katkeruudesta, se vilahtaa joskus vielä ajatuksissani, mutta noin ylipäätään en ole katkera. Jonain päivänä en varmaan ole lainkaan katkera, enemmänkin pahoillani siitä, miten kävi.
VastaaPoistaKatkeruus on minusta omalla kohdallani ajanhukkaa. Minähän siitä kärsin, ei isäni. Turhaa pidemmän päälle.
En väitä, etteikö tietty painolasti seuraisi minua aina isäni suhteen, mutta katkeruus se ei ole. Lähinnä se on pelkoa, että päädyn joskus samaan kuin äiti ja moisen tilanteen aktiivista välttämistä. Esimerkiksi minulla olisi todella korkea kynnys seurustella muusikon kanssa, isä kun on muusikko. En väitä, että kaikki muusikot ovat sellaisia kuin isäni, mutta en kyllä haluaisi ottaa riskiä.
Ja vaikka olisinkin katkera, en kaataisi sitä kenenkään vieraan niskaan. Sen sijaan voin kyllä vastustaa mainitsemiasi asioita ihan vain sen vuoksi, että pidän niitä todella huonoina asioina.
Jos vastustetaan perheinstituutiota, niin mitä siinä oikeastaan vastustetaan?
VastaaPoistaNo katsos, olisihan se aivan hirveää fasismia jos vanhemmilla olisi minkään valtakunnan auktoriteettia kieltää kaksitoistavuotiasta kakaraansa notkumasta räkäkännissä kauppakadulla Pedofiili-Peten lämpimässä kainalossa. Kun sillä kakaralla kato on oikeus ja vapaus ja seksuaalinen ja alkoholistinen halu toteuttaa hei itteensä.
Oikeastaan juttuhan lähti siitä, että perhettä sanottiin "perusinstituutioksi". Sitten minäkin ryhdyin jostain syystä puhumaan perheinstituution vastustamisesta, vaikka oikeastaan tarkoitin perheen vastustamista _perus_instituutiona. Enkä nyt välttämättä edes vastustamista vaan ehkä enemmänkin kyseenalaistamista, miksi se on perus, miksi sen tulisi olla, millainen se on, täyttääkö se tarkoituksensa, millainen sen pitäisi olla jne. jne.
VastaaPoistaArawn, ymmärrän täysin kantasi tässä ketjussa mainitsemiesi henkilöhistoriaasi kuuluvien yksilöpsykologisten seikkojen valossa. On todella kunnioitettavaa ja rohkeaa, että uskalsit tuoda esiin mielipiteesi vaikuttimet etkä - meidän nettikirjoittajien yleiseen tapaan - julista näkemyksiäsi yleisenä totuutena.
VastaaPoistaItselläni ei ole heittää peliin kuin yleisen tason ajatuksia. Näkisin, että perhe ei vuosikymmeniin, sanotaan ainakaan toisen maailmansodan jälkeen, ole nauttinut mitään "jumalallista arvoa". Sille paitsi arvomaailmallisia myös hyvin käytännönläheisiä syitä alkaen sodan aiheuttamista olosuhteiden muutoksista. Toisin sanoen yhteiskunnassa ei ole moniakaan normatiivisia, moraalisia tai taloudellisia pakotteita perheinstituution ylläpitämiseen.
Perheinstituutio on nähdäkseni nimenomaan instituutio eli jotakin pysyväisluonteista. Sen muoto voi vaihdella agraariyhteiskunnan sukuperheestä nykyiseen hyvin pieneenkin "talousyksikköön", mutta keskeistä on jonkinlainen pysyvyyden ja yhteenkuulumisen tunne. Oli perhe mitä muotoa hyvänsä, sen horjuttamispyrkimykset ja suuntaukset "dynaamisiin", alati muuttuviin läheisiin ihmissuhteisiin ovat samalla pyrkimyksiä yhteenkuuluvuuden horjuttamiseen.
Oli perhe mitä muotoa hyvänsä, sen horjuttamispyrkimykset ja suuntaukset "dynaamisiin", alati muuttuviin läheisiin ihmissuhteisiin ovat samalla pyrkimyksiä yhteenkuuluvuuden horjuttamiseen.
VastaaPoistaFeminismin itsetarkoituksellinen, fanaattinen hyökkäys perhettä vastaan osaltaan tekeekin feminismistä yhteiskuntasolidaarisuutta rappeuttavan ja yhteiskunnan ilmapiiriä koventavan, tosiasiallisilta seurauksiltaan siis oikeistolaisen ideologian.
Olen harvinaisen samaa mieltä kanssasi.
VastaaPoista