Huomattava osa Lovelace-Ilkan jumalana palvoman Danimal Mocsnyn heitoista on hieman helppoja, mutta tänään lukaisin Mocsny-sitaatin, jota on syytä miettiä hieman pitempäänkin:
Koska feministit ovat niin kärkkäitä kutsumaan valtiovallan makuuhuoneeseen sääntelemään lisääntymiskäyttäytymiseen kuuluvia asioita (kaikkine heidän treffiraiskausten, lastenhoidon ym. kaltaisiin kysymyksiin liittyvine lainopillisine temppuineen), miksemme puolinaisuuksien sijasta pystyttäisi kokonaista seksiministeriötä myöntämään lupia, hyväksymään vakuutushakemuksia, testaamaan kaikki sairauksien varalta, varmistamaan ehkäisyasioita, rekisteröimään halukkuusilmoituksia jne.? Sen jälkeen julistamme vain luvattoman ja rekisteröimättömän seksin raskaaksi rikokseksi, ja siinä se.
Seksionnettomuuksien kustannukset ovat joka tapauksessa samaa luokkaa kuin liikenneonnettomuuksien, joten miksi emme käyttäisi samoja byrokraattisia työkaluja kummankin ongelman ratkaisemiseen? Käytännössä tämä kuitenkin on feministien tavoitteena (ts. valtiovallan käyttäminen seksin sääntelyyn muiden samaa tehtävää aikoinaan toteuttaneiden instituutioiden, kuten kirkon, vaikutusvallan romahdettua), mutta se on toteutunut vasta osittain.
Miksikö emme käyttäisi? No. vastaus on aika selkeä. On totta, että seksin sääntelyn siirtäminen kirkolta valtiovallan huoleksi on oleellinen osa feministien työlistaa. Sen on kuitenkin tapahduttava vaivihkaa ja demokraattisen kontrollin ulkopuolella, jotta se voidaan toteuttaa yksinomaan naisten hyväksi ja naisten ehdoilla (ja siinä sivussa tietenkin YTMien, joiden edut tunnetusti ovat yhteneväiset naisten etujen kanssa).
Jos seksiministeriö perustettaisiin avoimesti ja kiertelemättä, siitä tulisi normaalin demokraattisen valvonnan alainen laitos. Jos ATM:t järjestäytyisivät, he saattaisivat saada seksiluvan myöntämisperusteisiin mukaan kaikenlaisia vaarallisia tasa-arvovaatimuksia, joista naisasian ajajat eivät halua kuulla puhuttavankaan. Esimerkiksi YTMien oikeus haareminpitoon voitaisiin kieltää - samoin naisten oikeus kiehnätä YTM:n ympärillä tämän haaremiin päästäkseen.
En ole koskaan tajunnut mitä vikaa on ajatuksessa joka on "helppo" tai "liian helppo".
VastaaPoistaSelittäkääpä sen niin että minäkin imbesilli tajuan. Maailmankuvani varmasti mullistuisi.
Havainnollistetaan:
VastaaPoistaNewtonin mekaniikka on se helppo juttu.
Einsteinin suhteellisuusteoria on se juttu, joka _ei_ ole helppo.
Kysymyksiä?
Hyvä tommi! Mähän alan jo pitää sinusta..(mutta vain platonisesti - näin meidän kesken)...
VastaaPoistaEhkä panu tarkoitti myös, että helpot jutut saattavat maistua puulta - ovat siis klisheisiä, latteita, banaaleja - suoraan sanoen typeriä!
Eikä tällä ole välttämättä (toki sillä voi olla) mitään tekemistä oivallettavana olevan asian mahdollisen abstraktiotason tai paradoksaalisuuden kanssa.
Yksi juttu vielä. Yksinkertaisuus ei siis välttämättä ole samaa kuin helppous tai päinvastoin.
Suhteellisuusteoria on kaavana yksinkertainen, mutta sen "täydellinen ymmärtäminen" vaatii aivan erityislaatuista mielikuvituskykyä kaiken matemaattisen "tiedon" ohella.
Einstein kuvaili kerran fysikaalista ajatteluaan (vapaa muistuma/RR) ikäänkuin animaatioitten näkemiseksi - tai tällä tavoin minä asian ymmärsin.
Emme voi nähdä suhteellisuusteorian (ja kvanttifysiikan) oivaltamiseksi tarvittavia uusia ulottuvuuksia VAIN kaavoja lukemalla - ellemme sitten ole kosmologi Kari Enqvistin "tasolla"...(ja mehän emme yleensä ole).
Nuo ulottuvuudet on pakko kuvitella myös animatiivisesti eli kaavoille ja malleille (enemmän tai vähemmän epäsuorasti) rinnakkaisina "elementteinä".
(Tämäkin määritelmä muuten nostaa pintaan filosofian vanhan peruskysymyksen yleiskäsitteiden olemassaolosta.)
***
Lisäys: Koska olen koomisuuteen asti pessimistinen skeptikko-nihilisti, käytän termiä tieto useimmiten sulkumerkeillä varustettuna. Sitten kun tiedän, että tiedän (ilman loogisia=konstruoituja aksioomia - muista Gödelin kritiikki) jne., otan sulut pois.
Mutta eipä ole vielä "tarvinnut" poistaa näitä sulkuja.
Ise asiassa se on mahdotonta johtuen universalistisesta kielikäsityksestäni (kääntäen: antirealismista): emme voi tarkastella kieltä kielen ulkopuolelta (*).
Kieli on konstruoitu ja opittu väline. Toisin sanoen: kieli on "tekniikkaa."
Kieltä käytetään, sen EI pitäisi "käyttää" ihmisiä , niinkuin esim. metafyysisten termien suhteen on tapahtunut.
Sama kritiikki pätee teknologiaan, sillä jos me emme pääse kielen (tai inhimillisen ajattelun=kieli) ulkopuolelle, niin miten me voimme hallita "tekniikkaa" tai tekniikkaa"?
Tätä kysyi etenkin Heidegger - myös Wittgensteinilla oli sama perusteema.
(*) Joka tähän väittää kykenevänsä tekee joko kategorisen virhepäätelmän (ja ajautuu kehäpäättelyyn) tai sitten hänellä täytyy olla "einsteinin mielikuvitus".
(Skeptikon tiedolle asettamat kriteerit ovat liian kovat sanoo truth-likeness-Niiniluoto.
Okei - mutta jos tiedon kriteerejä höllätään, niin sitten pitää vaihtaa termiäkin ja puhua mieluummin vaikka informatiivisista todennäköisyksistä kuin tiedosta!)
Helppoa...yess!