Aseisiin, veljet, meitä murhataan!

Vuonna 2004 Aftonbladetissa ilmestyi tuiki kiintoisa artikkeli otsikolla Han våldtogs - av fem kvinnor. Markkina-arvoteorian ympärillä ilmenneeseen intellektuaaliseen toimintaan kuuluu oleellisena osana teoria kolmesta sukupuolesta - naisista, YTMistä ja ATMistä - joista ATM:t ovat ilmeisesti biologisen väistämättömyyden vuoksi tuomittuja ikuiseen sorretun asemaan. Kuten ilmenee artikkelista, jonka tähän yhteyteen käännän, Thelma ja Louise -tyyliset naisten kostoiskut miesten kimppuun eivät kohdistu YTMiin. Uhriksi joutuu viaton kiltti ATM, kuten naisten julmuuden uhriksi aina. Aina. Aina!


Myöhään kesäillalla 2003 Kristian, 25, joutui raa'an päällekarkauksen uhriksi ja raiskatuksi - raiskaajat olivat viisi tyttöä.

- Heillä oli jonkinlainen esine, jolla he raiskasivat minut. Se oli kamalaa, hän sanoo.

Kristian ei halua esiintyä omalla nimellään eikä tulla kuvatuksi. Se, että hän miehenä on joutunut ryhmäraiskauksen uhriksi, on hänestä kaksin verroin häpeällistä. Hän ei edes ilmoittanut rikoksesta poliisille.

Kristian on pieni ja hento kaveri ja sanoo itse, ettei ole mikään Casanova. Tytöt parveilevat isojen, kovien kundien ympärillä, mutta Kristianin seuraan he tulevat silloin kun he tarvitsevat juttukumppania.[...]

Mutta viime kesänä Kristianille sattui jotain sellaista, mitä useimpien mielestä ei voi tapahtua. Tukholman seudulla sijaitsevan järven rannalla oli juhlat, ja kaikki olivat juoneet melkoisesti. Monet ihmiset liikkuivat uimapaikalta toiselle.

- Keskiyön aikoihin lähdin kulkemaan polkua pitkin. Tarkoitukseni oli kävellä toiselle uimarannalle, koska kaverini oli siellä, kertoo Kristian.

Kun Kristian oli päässyt puolimatkan tienoille, joku hyppäsi hänen kimppuunsa ja kaatoi hänet maahan. Oli melko pimeää, ja ennen kuin Kristian tajusikaan, mitä hänelle oli tapahtunut, hän oli vatsallaan kahden tytön otteessa.

- Toiset alkoivat kiskoa minulta housuja pois. He olivat valtavan aggressiivisia ja väkivaltaisia.

- Heillä oli jokin esine, en tiedä mikä se oli. Mutta he raiskasivat minut anaalisesti. Ja yksi tytöistä sanoi: "Nyt saat kokea millaista se on."

Hän ei tiedä, kuinka kauan tämä jatkui, mutta useampi kuin yksi naisista ehti nöyryyttää häntä. Kahden pidellessä kiinni toiset raiskasivat Kristiania vuorotellen.

- Sitten he pelästyivät jotakin, ehkä joku lähestyi polulla. Äkkiä pääsin nimittäin irti ja saatoin juosta pakoon.

Hän juoksi niityn poikki maantielle, pysäytti taksin ja ajoi suoraan kotiin.
- Mietin tietysti, pitäisikö minun ilmoittaa poliisille, sanoo Kristian.
- Mutta ensinnäkään en olisi voinut tunnistaa syyllisiä, koska en nähnyt heidän kasvojaan. Ja toiseksi ajattelin, että oli parempi yrittää unohtaa ja jatkaa elämää.
Ehkä hän myös pelkäsi poliisin nauravan hänelle ja olevan uskomatta koko juttuun. Näin ovat suhtautuneet eräät niistä, joille hän on kertonut.

- Kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa, ajattelin ensin että se oli liian sairasta ollakseen totta, sanoo Angelika, yksi Kristianin ystävistä.
- Eiväthän tytöt sellaista voi tehdä? Mutta Kristian on yksi maailman aidoimmista ihmisistä. Näin hänelle on käynyt, ja se on kauheaa.

Kristian on usein miettinyt, miksi tämän piti sattua juuri hänelle. Ehkä joku tytöistä kuvitteli häntä raiskaajaksi.

- Mutta ainoa mitä olen tehnyt on se että menin kerran väliin kun erästä tyttöä yritettiin raiskata.

Ehkä syylliset halusivat vain käydä kenen tahansa miehen kimppuun.

- Ja kuka silloin joutuu uhriksi? kysyy Kristian retorisesti. - Minä, vai se treenattu muskelimies joka tulee salilta?

Ingrid Carlqvist

Julkaistu Aftonbladetissa: 2004-08-15