Sivut

torstai 9. maaliskuuta 2006

Jyhkeä hahmoni heittää varjonsa Irlannin ylle

Hovihankkijakirjakauppiaani Tomás Mac Gearailt lähetti minulle kopion irlantilaisten koululaisten tämänkeväisestä iirin luetun ymmärtämiskokeesta. Kokeessa käytettiin katkelmia vanhasta Foinse-lehden jutusta, jossa oli mainittu sekä Tomásin nettikirjakauppa että minut. Minun kohdallani oli tietenkin referoitu se tavallinen hagiografia muutamalla lauseella, ja sitten luetun ymmärtämistehtävässä esitettiin minua koskevia kysymyksiä.

Myöntäkää pois että tähän ei ihan joka kaveri pystykään: Irlannin koululaisilla ei ole ylioppilaskirjoituksissaan ainoastaan pakkoiiriä, vaan myös pakko-Panu.

Siitä tulee kylläkin mieleeni, että olen viime kirjalähetyksestä velkaa Mac Gearailtien nettikirjakaupalle viitisenkymmentä euroa. Täytyy varmaankin suosiolla panna fyffe postiin. Mariallekin pitäisi ostaa omat iirin oppikirjat, että voisimme puhua salaisuutemme keskenämme iiriksi. Sitä paitsi Harry Potter ja viisasten kivi olisi mukavaa lukea iiriksi.

Tearcandy sanoi Boren kommenttipalstalla: jos Panu puhuu puoletkaan yhtä sujuvasti kun kirjoittaa, hän olisi suorastaan loistavaa panomateriaalia. Tosin minä pitäisin panon lisäksi myös ihmisenä varmastikin hänen seurastaan kovasti. Pidän ihmisistä, jotka osaavat herättää tuntemuksia. No, nyt se on todistettu: yksinäinen mies on ATM-runkkari, mutta varatusta miehestä tulee heti YTM. Olen Tearcandylle kovasti kiitollinen kohteliaisuudesta, mutta vaikka hänestä pidänkin, tuskin yrittäisin iskeä häntä siinäkään tapauksessa, että olisimme molemmat sinkun siviilisäädyssä ja IRL-tapaamisetäisyydellä. Yksi syy siihen, että olen onnistunut ihan viime aikoihin asti sotkemaan naisasiani, on ollut se, että olen tuntenut epämääräistä solidaarisuutta ja lämpöä depressiivisistä oireista kärsiviä nuoria naisia kohtaan ja useinkin ihastunut heihin toivottomasti ja yksipuolisesti. Tasapainoisia ja onnellisia sitä vastoin olen ollut taipuvainen pitämään elämän pahuudesta ja julmuudesta tietämättöminä kermaperseinä, jotka eivät kuitenkaan pysty asettumaan minunlaiseni maailman pahuuden runteleman marttyyrin asemaan. Nyt vanhempana olen kuitenkin oppinut, että missään ei ole niin hyvä olla kuin tasapainoisen ja onnellisen ihmisen kainalossa. Sen takia pelkään pahoin, etten enää alkaisi iskeskellä depressiivistä ihmistä seurakseni. Marian kanssa olen jokseenkin tyytyväinen elooni ja olooni, mutta on aika selvää, että jos hänet menettäisin - vaikka sitten ihan sopuerossa - olisin sen jälkeen niin vajaa ja surkea ihmisen puolikas, ettei minusta olisi tueksi kellekään muulle melankoliselle murjottajalle.

Kaikkien nettifemakkojen kiusaksi tietenkin olemme Marian kanssa edelleenkin yhdessä ja entistä läheisempiä. Asiantuntijoiden mielestä intohimoinen rakkaus kestää vuoden, ja sen jälkeen on keksittävä jokin muu syy olla yhdessä. Amatöörinä en tietenkään halua väittää vastaan ammattilaisille, mutta minusta ensimmäisen vuoden jälkeen tämä meidän projektimme on vain parantunut. Ensimmäisenä vuonna sitä vielä ajatteli, että on liian vanha oppimaan kenenkään poikaystäväksi, mutta nyt tietää jo osaavansa homman. Seksipuoli on tietysti ollut hanskassa alusta saakka, kun pääsi lopultakin soveltamaan käytäntöön ennen pornoikää luettujen asiallisiksi tarkoitettujen valistuskirjojen oppeja. Kaikissa suhteissa on ongelmansa, mutta koen ainakin olevani hyvä rakastaja, ja kysyttäessä toinen on vakuuttanut, että poikaystävän rooli yleisemminkin sujuu erinomaisesti. Varmasti sinne Irlantiinkin päästään jossain vaiheessa yhdessä, tiedä vaikka ihan iiriäkin puhuen, vaikka toistaiseksi olen tyytynyt opettamaan Marialle vain sellaista keskeistä sanastoa kuin "suukko", "kulta" ja "minä rakastan sinua".

8 kommenttia:

  1. Minkä ikäisten kielikoe se oli?

    Meinaan jos ne on jotain abi-ikäisiä, niin toi on ihan saatanan pornoo.

    VastaaPoista
  2. Se on käsittääkseni paikallinen ylioppilaskoetta vastaava koe, mutta ne ovat 17-vuotiaita.

    VastaaPoista
  3. Sitten se vasta pornoa onkin.

    Miehen ikään kasvamisessa on se hyvä puoli, että voi iloita nuorten tyttöjen kauneudesta vailla ainaista hinkua päästä tuuppaamaan niistä jokaista ja katkeruutta siitä, että toikin satavarmasti antaa jollekin mutta ei mulle.

    VastaaPoista
  4. Minä muistelin kuulleeni, että rakkaus kestää kaksi vuotta... ;)

    Luulen kyllä, että osasyy tuossa, että saa huonoja kokemuksia suhteissa, on juuri se, että kiinnostuu "vääristä" ihmisistä - niin miesten kuin naistenkin tapaukessa. Minulla on yksi itseään ATM:nä pitävä tuttu, joka ihan suoraan myöntää, etteivät häntä kiinnosta tavalliset vaan nimenomaan hankalat ja erikoiset tytöt - onko sitten ihme, että takapakkia tulee?

    Itsekin tapaan ihastua nimenomaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät sovi minulle. En käsitä lainkaan miksi, eivät he yleensä mitään kusipäitä ole, mutta täysin epäsopivia minulle (muusikko - ei ikinä, haluaa lapsia - unohtakaa koko juttu, itsensäviiltelijä ja tasapainoton - tota noin...).

    VastaaPoista
  5. Luulen kyllä, että osasyy tuossa, että saa huonoja kokemuksia suhteissa, on juuri se, että kiinnostuu "vääristä" ihmisistä - niin miesten kuin naistenkin tapaukessa.

    Luulen, että olet oikeassa.

    Minulla on yksi itseään ATM:nä pitävä tuttu, joka ihan suoraan myöntää, etteivät häntä kiinnosta tavalliset vaan nimenomaan hankalat ja erikoiset tytöt - onko sitten ihme, että takapakkia tulee?

    Ehkä kyse on juuri siitä, että mieltää itsensä hankalaksi ja erikoiseksi ihmiseksi ja kuvittelee, että tarvitsee kumppanikseen toisen samalla tavalla hankalan ja erikoisen ihmisen. Näinhän se ei oikeasti mene. Toinen on nimittäin liian kiinni omassa hankaluudessaan ja erikoisuudessaan. Hankala ja erikoinen jos kuka tarvitsee normaalin ja tolkullisen ihmisen, joka osaa ottaa hankaluuden ja erikoisuuden viihteen kannalta. Itse asiassa ennen kuin tapasin Marian, olin jo ruvennut vakavasti kiinnostumaan nuorista hoito- tai sosiaalialalle opiskelevista typsyistä, koska siellä on aika paljon tupakoimattomia, hyvännäköisiä nuoria naisia, jotka eivät romantisoi sen enempää sekakäyttäjiä kuin öyhörokkareitakaan ja joille neljääkymmentä lähestyvä raitis tiedemies on täysin varteenotettava vaihtoehto niille epäkypsille öyhöttäjille, joita muuten on tarjolla. Eivätkä ne tytöt ole erikoisen tyhmiäkään. Yliopistopiireissä olen tavannut selvästi tyhmempiä.

    VastaaPoista
  6. Itse asiassa tämä ATM ei käsittääkseni miellä itseään hankalaksi tai erikoiseksi - ellei liiallista kiltteyttä pidetä hankalana. Olen hänen puheistaan käsittänyt, että hän pitää itseään kilttinä, hiukan ujona ja varsin tavanomaisena. Jokin noissa neurootikkonaisissa vain vetää häntä puoleensa.

    Mutta sinänsä en pidä lainkaan mahdottomana, etteikö itseään erikoisena pitävä etsisi toista erikoista ihmistä. Kyllähän goottikin pariutuu mielellään gootin kanssa jne.

    VastaaPoista
  7. Mutta sinänsä en pidä lainkaan mahdottomana, etteikö itseään erikoisena pitävä etsisi toista erikoista ihmistä. Kyllähän goottikin pariutuu mielellään gootin kanssa jne.

    Ei gootti välttämättä ole neuroottinen tai ahdistunut tai sillä lailla erikoinen. On ihan mahdollista olla perusluonteeltaan aika tasainen ihminen ja silti gootti.

    Kahden erikoisen liitossa on se ongelma, että ihmiset ovat yleensä joko kukkia tai puutarhureita luonteeltaan. Erikoinen ja hankala ihminen on usein eksoottinen kukka, joka tarvitsee puutarhuriluonteen. Kahden huomiota kaipaavan erikoisen ihmisen liitto ei sen takia ole niin hirveän helppo juttu.

    Itse asiassa tämä ATM ei käsittääkseni miellä itseään hankalaksi tai erikoiseksi - ellei liiallista kiltteyttä pidetä hankalana. Olen hänen puheistaan käsittänyt, että hän pitää itseään kilttinä, hiukan ujona ja varsin tavanomaisena.

    Kiltteys tai ujous ei välttämättä ole luonteenpiirre, se on käyttäytymismalli. Kiltti ja ujo voi sisimmässään olla erikoinen ja hankala ihminen, joka juuri siksi ei uskalla näyttää sisintään. Tämä voi ulkoisesti ilmetä ujoutena.

    VastaaPoista
  8. Toisaalta se puutarhuriuskin voi olla käyttäytymismalli. Toisin sanoen toisen hoivaamisella ja erikoisuuksiin sopeutumisella saatetaan hakea vaikkapa hyväksyntää. Voi osata hoivata ihan hyvin ilman että erityisemmin tykkää touhusta. Usein puutarhurikin kaipaa huomiota, muttei vain osaa vaatia sitä samalla intensiteetillä kuin se eksoottinen kukka.

    Olen nähnyt tällaisen asetelman johtavan tilanteisiin, joissa eksoottinen kukka kuvittelee puutarhurin toteuttavan tyytyväisenä itseään sopeutumalla, ja samalla puutarhuri näivettyy. Jos tilannetta ei saada muuten purettua auki, ongelma paljastuu kyllä aikanaan - hitaammin vain kuin kahden eksoottisen kukan kohdatessa. Siksi tuo "osaa ottaa hankaluuden ja erikoisuuden viihteen kannalta" onkin tärkeää. Se pienentää näivettymisen todennäköisyyttä.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.