Sivut

sunnuntai 12. kesäkuuta 2005

Tearcandyn meemi

13 asiaa, joista pidän:

- Kielet.
- Pölhö scifi, esim. avaruusooppera.
- Jäätelö.
- Islantilainen mallasuutejuoma. (Jota en ole valitettavasti saanut juoda yli kymmeneen vuoteen.)
- Koti-illat.
- Kuunnelmat.
- Niilo Paasivirran nettisivujen vieraskirjafoorumi.
- Pizza.
- Lapsuuden mielikirjojen lukeminen uudestaan.
- Ettei tarvitse asua Savossa.
- Että saa asua rannikolla.
- Gaelic-L -postituslista ja kaikki mitä siitä on seurannut elämässäni.
- Tchaé (ainoa vihreä tee josta pidän).

Kaksitoista elokuvaa:

- Äitini on merenneito.
- Charly (muinoin TV2:lla näkemäni filmatisointi Keyesin romaanista Kukkia Algernonille).
- Veronikan kaksoiselämä.
- Tähtien sota. Siis se pikkupoikana nähty ensimmäinen, aito ja ainoa.
- Arvottomat. (Kyllä, minä pidän Kaurismäen elokuvista.)
- Good Will Hunting. (Filmi oli hyvin liikuttava, vaikka käsikirjoittaja oli ääliö.)
- He vaelsivat auringossa (amerikkalainen sotaleffa maihinnoususta Italiaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa).
- Saimaa-ilmiö.
- Palava enkeli. (Surkea leffa, mutta Riitta Viiperi oli kaunis, ja niin olisi ollut nuoruuskin, jos olisi ollut rohkeutta sitä elää.)
- Unforgiven. (Siis se filmi, jossa Clint Eastwood rupesi vakavaksi ja taiteelliseksi. Pidin tästä elokuvasta kovastikin.)
- Viides elementti. (Täysin järjetön leffa, mutta olen aina pitänyt myös Valerian-sarjakuvasta.)
- Odotan kärsimättömänä Linnunradan käsikirjan elokuvasovitusta ja toivon, että voin liittää sen jonon jatkoksi.

Yksitoista esikuvaa tai idolia:

- Séamus Ó Grianna.
- Seosamh Mac Grianna.
- Máirtín Ó Cadhain.
- Sean-Phádraic Ó Conaire.
- Sequoia, alias George Gist - itseoppinut intiaanikielitieteilijä, joka kehitti kirjoituksen cherokeen kielelle.
- Suleiman (Solomana) Kante. Toinen itseoppinut kielitieteilijä, joka kehitti kirjoituksen ja yhteisen kirjakielen malinkelle ja sen lähisukuisille kielille ja murteille.
- Uuno Turhapuro. Siis elokuvahahmo, ei Vesa-Matti Loiri. Useimmilta näkyy jääneen huomaamatta se, että Uuno ei ole ainoastaan laiska suursyömäri, vaan pystyy ohimennen myös yli-inhimillisiin tekoihin (viittaan esimerkiksi siihen "kapellimestari Jetvusenko"-episodiin), mutta ei yleensä vaivaudu niitä tekemään, koska rennosti ottaminen on hänelle niin keskeinen elämänarvo.
- Czesław Miłosz
- Aksel Sandemose.
- Hannu Salama? Esikuva tai idoli olisi väärä sana, mutta vaikuttaja kylläkin.
- Champollion, egyptologian perustaja.

10 fyysistä asiaa itsestäni:

- Olen pitkä.
- Olen paksu.
- Näytän spurgulta.
- Pystyn näyttämään murhaajalta.
- Piereskelen paljon.
- Minulla on pitkät hiukset.
- Minulla on myös paskaista yleisvaikutelmaa lisäävä rähjäinen parta.
- En ole kaljuuntumassa.
- Selkääni kolottelee toisinaan.
- Liikun liian vähän.


9 hyvää ystävää tai muuta kaveria:

- MK alias Parempi Puolisko.
- Ivan Hlinka.
- Ameriikan-setä, joka lahjoitti minulle tietokoneeni.
- Anglikaani-Timo. Tosin häntä näkee nykyisin harvakseltaan.
- Sveitsin lakinainen. (Tästä koodinimestä hän kyllä tunnistaa itsensä.)
- Venäjän professorimme on oikein mukava.
- Kyllä minä saksan tutkimuspäällikköämmekin pidän kaverina. Ainakin sinuttelemme kun puhumme saksaa.
- Marion Gunn.
- Caoimhín Ó Donnaile on mukava veikko, mutta hänestäkään en ole kuullut aikoihin.

8 suosikkiruokaa tai -juomaa:

- Perunapiirakka. Siis perunatäytteinen karjalanpiirakka.
- Monenlaiset kalasössöt, joita saa ostaa markkinoilta täältä Turusta. Aurajuusto-kalanyytit nyt ainakin.
- Useimmat Nordqvistin teet.
- Omenalimppari. Nyt vain ei enää uskalla juoda limppareita.
- Omena-päärynämehusekoitus 1:1.
- Appelsiinimehu, johon on sekoitettu noin viidennes greippimehua maun mukaan. Oma keksintöni.
- Lämpimät voileivät, joissa on ainakin juustoa, tomaattisiivuja ja valkosipulia.
- Edelleenkin: islantilainen mallasuutejuoma.

Seitsemän ihmistä, joita haluaisin suudella:

Minua nolottaa suudella, niin kauan kuin hammastarhaa ei ole korjattu paraatikuntoon. Kaksi implanttia ainakin pitää hankkia heti kun rahatilanne sallii.

Kuusi asiaa, jotka ärsyttävät minua:

1. Hurrivihaajat.
2. Liikoja itsestään luulevat ylempitasoiset ämmät.
3. Irish Timesin ääliökolumnisti Kevin Myers.
4. Kirjat, joita en ole ehtinyt lukea, ennen kuin ne löytyvät jostain kasan pohjalta säilytysvammojen kuoliaaksi ruhjomina.
5. Se, että elämä on liian lyhyt kaikkien maailman kielten oppimiseen.
6. Se, että Guy Gavriel Kayn The Summer Tree -romaanin jatko-osia ei saa mistään.

Viisi asiaa, joita kosketan joka päivä:

1. Tämä tietokone.
2. Työpaikan tietokone.
3. Käsisuihku.
4. Ó Dónaillin suuri iiri-englanti -sanakirja.
5. De Bhaldraithen suuri englanti-iiri -sanakirja.

Neljä televisiosarjaa, joita katson:

Minulla ei ole televisiota.

Kolme rytkyä, jotka puen päälleni joka päivä:

Kalsarit, paita ja farkut.

Kaksi julkkista, joihin olen joskus ihastunut:

Laura Lähteenmäki/West ja Winona Ryder. Olen ollut huomattavasti useammin ihastunut tosielämän tuttavuuksiin, kuten opiskelukavereihin.

Yksi asia, jonka haluat kaikkien tietävän minusta:

En ole koskaan lyönyt Maria Kristiinaa. Itse asiassa koko ajatuskin tuntuu huomattavasti mahdottomammalta kuin esim. torilla virtsaaminen keskellä päivää. Koko asiaa ei tarvitsisi edes mainita erikseen, jollei riehumiseni netissä olisi saanut varsinkin naisbloggaajia vakuuttuneeksi siitä, että tyttöystäväni täytyy ehdottomasti olla paatunut masokisti, joka nyt lähes vuoden kanssani seurusteltuaan näyttää lähinnä pihvilihalta jatkuvan nuijimisen jälkeen. Ei sinne päinkään!

1 kommentti:

  1. Conclusion: Aika hyvä ihmiseksi. Amen.

    Mikähän muuten - kenenkin mielestä - on tunnustuskirjallisuuden huipputeos?

    Augustinus kai tämän genren taisi nyt tunnetussa muodossaan aloittaa - ellei sitten Raamatun Vanhaa Testamenttia oteta huomioon.

    VT kyllä ansaitsisi kirjallisuuden Nobelin palkinnon joka vuosi (mutta EI rauhan palkintoa!)

    Rousseaun tunnustukset kalpenevat Markiisi de Saden rinnalla mennen tullen, mutta kyllähän Dostojevskin "Kirjoituksia kellarista" voi pitää tämän sarjan yhtenä huippuna - olkoonkin, että se on fiktiivinen.

    Nietzschen "Ecce Homo" on tietysti Confessiones-sarjan yksi merkillisimpiä ja vaikuttavimpia pläjäyksiä.

    Vaikea sanoa (toisaalta myös epäolennaista), kuinka paljon se on fiktiota ja kuinka paljon "totta", mutta aika hyvin Nietzsche onnistuu siinä muuntamaan nopeasti lähestymässä olevan hulluutensa suorastaan "mikroskooppisen"(miksei myös "makroskooppisen") oivaltaviksi ajatelmiksi itsestään ja kirjoistaan.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.