Seuraavaksi on sinun vuorosi

 

Donald Sutherland ulkoavaruuden ihmisväärennöksenä Jack Finneyn scifi-klassikkoromaaniin perustuvassa elokuvassa Invasion of the Body Snatchers - kyseessä on 1970-luvulla tehty uusintaversio, jota on suomeksi esitetty nimellä Ihmispaholaiset, alkuperäinen versio on tunnettu nimillä Varastetut ihmiset ja Ruumiinryöstäjät. Ei ole vaikeaa nähdä Sutherlandin hahmossa suomenkielistä toimittajaa, mediapomoa tai maahanmuuttokriitikkoa - kaikki he ovat yhtä sieluttomia, persoonattomia ja yksilöllisyydettömiä kuin elokuvan papupalkoihmiset.
Lähde/source: Wikipedia, copyright: United Artists

FAIR USE ATTEMPTED

Vuonna 2006 minut värvättiin kirjoittamaan maksua vastaan ajankohtaisblogia erään ison mediafirman sivuille (alun perin kyseessä oli pikkufirma, mutta pian sen jälkeen sen osti muuan alan jättiläinen). Minulle ladeltiin yhdet sokeriset ja toiset hunajaiset siitä, miten hyvä kirjoittaja olin ja miten omintakeisesti osasin käyttää suomen kieltä. Ylläpidon taholta jopa tuli ehdotus, että parhaat kirjoitukseni koottaisiin kirjaksi. Kun kommenttiosastolla mekkaloitiin ja vaadittiin työnantajaa erottamaan minut, työsuojelu toimi kiitettävästi, kunnes mekkaloinnin aloittivat persut. Silloin minua yhtäkkiä syytti työnjohtokin "niiden provosoimisesta" ja kaikki työsuojelun näköinenkin katosi taivaan tuuliin. 

Ja kun sopivalla tuotannollis-taloudellisella tekosyyllä sain potkut, ainoatakaan juttuani ei kukaan enää ollut valmis julkaisemaan. On kuvaavaa, että kun eräs (vieläpä vasemmistolainen) läpyskä julkaisi artikkelin iirin kielestä, minua ei pyydetty edes konsultoimaan, saati kommentoimaan, vaikka Suomen taatusti ainoana iirinkielisenä kirjailijana ja vieläpä Alan Titleyn kaltaiselta irlantilaiselta kirjallisuuspaavilta ylistävät arvostelut saaneena (siitäkin huolimatta että olen Titleyn kanssa taiteellisesti eri linjoilla) olen taatusti Suomen kovin asiantuntija mitä iirin kieleen tulee, ainakin nyt Anders Ahlqvistin kuoltua.

Nyt olen ollut suomeksi tosiasiallisessa julkaisu-, siteeraus- ja haastattelukiellossa kahdeksan vuoden ajan. Toisin kuin äärioikeistolla, joka saa kyllä äänensä kuuluviin silloin kun haluaa esittää nykyisen poliittisen herännäisyyden ("woke") ja väitetyn vaientamisen kulttuurin ("cancel culture") olevan jotenkin rinnastettavissa Neuvostoliittoon, minulla on oikeasti kaikki maailman perusteet verrata omaa asemaani Neuvostoliiton toisinajattelijoihin (joista tunnetusti jotain tiedänkin). Kahdeksan vuoden kuonokoppa oli tyypillinen rangaistus poliittisesti epämukaville kirjoittajille nimenomaan Neuvostoliiton loppuaikoina. Enkä minä ole ainoa, joka on tällaisen vaientamisen uhriksi Suomessa joutunut.

Vaikka olisit kuinka arvostettu mediamielipideautomaatti tai kirjailija, sinutkin voidaan vaientaa heti kun joudut törmäyskurssille uusien herrojemme, äärioikeiston ja persujen, kanssa. Työsuojelua on turha odottaa.

Älä kuvittele olevasi turvassa. 

Seuraavaksi voi olla sinun vuorosi.