Valko-Venäjä ja Suomen äärioikeisto - Vitryssland och extremhögern i Finland

Valko-Venäjän diktaattori, virkaheitto sovhoositirehtööri Alaksandr Łukašenka, on pulassa. Valkovenäläiset ovat pikku hiljaa saamassa tarpeekseen hänen vuosikymmenet jatkuvasta hirmuvallastaan, ja niin mielenosoitukset kuin muutkin protestit ovat yltäneet ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Paikoitellen sotilaat ja poliisit ovat liittyneet väkijoukkoihin.

Vitrysslands diktator, den före detta sovchosdirektören Alaksandr Łukašenka, är i knipa. Vitryssarna håller på att få nog av hans två årtionden långa skräckvälde, och både demonstrationerna och de övriga protesterna har fått aldrig förr sedda dimensioner. Här och var har också soldater och poliser kastat ifrån sig vapnen och anslutit sig till folkskarorna.

Tämä ei tietenkään ole kaikilta osin hyvä uutinen, koska Valko-Venäjän itärajan takana odottaa murhanhimoinen ja säälimätön peto. Putin pitää saavutettuna etuna sitä, että tätä puskurivaltiota ohjastaa kyyninen venäläismielinen diktaattori, jolle kansalaisten vapaudet, niin sananvapaus kuin äänioikeuskin, ovat pilkan aihe, ja jos oppipojan asema horjuu, Putin voi lähettää tankit ja piiskatykit paikalle ja tulittaa siviilejä armotta.

Det här kan naturligtvis inte ses som odelat goda nyheter. Bakom Vitrysslands östgräns lurar nämligen ett mordlystet och obarmhärtigt odjur. För Putin är det en förvärvad förmån att denna buffertstat styrs av en cynisk rysksinnad diktator för vilken både medborgerliga friheter, uttrycksfrihet och röstfrihet är någonting att hånskratta åt, och om lärjungens maktställning ifrågasätts skickar Putin in pansarvagnar och stormkanoner och låter dem skoningslöst meja ned civila. 

Mutta surkuhupaisinta on tietysti taas kerran nähdä äärioikeiston reaktio asiaan. Sekä somessa että Hommafoorumilla esiin on ryöminyt diktaattorin ystäviä, jotka julistavat hänet hyväksi järjestyksenpitäjäksi ja tietysti "globalismin", akkavallan ja homoilun vastustajaksi, mistä syystä hänelle pitää antaa anteeksi kaikki julmuudet ja raakuudet, tai ainakin ymmärtää.

Men det mest tragikomiska är än en gång extremhögerns reaktioner. Både i sociala nätverk och på det högerextrema diskussionsforumet Homma har det krupit fram vänner till diktatorn, som hyllar honom som en man av disciplin och ordning och givetvis som en motståndare till "globalism", tantvälde och bögvälde, och därför vill de förlåta honom alla grymheter och förskräckligheter han kan begå, eller åtminstone visa honom förståelse.

Tietenkään nämä "nationalismin" ja "etnopluralismin" esitaistelijoina mielellään esiintyvät poskisolistit eivät vaivaudu vähänkään pohtimaan, mitä Łukašenkan kulttuuripolitiikka on merkinnyt Valko-Venäjän kansalliselle kulttuurille ja kielelle. Valkovenäjän kielestä on tullut Itä-Euroopan iiri, vähemmistökieli omassa maassaan. Hetken aikaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen näytti siltä kuin se toipuisi, mutta Łukašenkan nousu presidentiksi merkitsi myös venäjän kielen uutta voittokulkua.

Naturligtvis bryr sig dessa påstådda nationalister och etnopluralister inte om att reflektera över vad Łukašenkas kulturpolitik inneburit för Vitrysslands nationella kultur och nationalspråk. Vitryska språket har blivit Östeuropas motsvarighet till iriskan, ett minoritetsspråk i sitt hemland. För en stund efter Sovjetunionens krasch fanns det chanser för att vitryskan skulle återhämta sig, men Łukašenkas makttillträde ledde till en ny triumf för ryska språket.

Mutta tiedämmehän me, että äärioikeiston touhuissa ei todellakaan ole kysymys kansallisten kulttuurien puolustamisesta "globalismia" ja "kansainvälistä kulttuurisekoitusta" vastaan. Äärioikeisto on aina vahvemman puolella, minkä näkee näissä kieliasioissa erityisen selvästi. Suomen puolella suomenruotsia ja saamelaiskieliä vastaan, mutta englannin puolella suomea vastaan ja venäjän puolella valkovenäjää vastaan.

Men vi vet ju att extremhögern verkligen inte tar i försvar några nationella kulturer mot "globalism" och "internationell blandkultur". Extremhögern står alltid på den starkares sida, vilket man särskilt tydligt ser i språkfrågor. För finskan mot finlandssvenskan och de samiska språken, men för engelskan mot finskan och för ryskan mot vitryskan.