Alkuperäiskansat - Ursprungsfolken

Äärioikeistolaisilla on tapana väittää, että suomalaiset ovat "alkuperäiskansa" kuten esim. saamelaiset. Tämä ei pidä paikkaansa. Miksi?

Högerextremister brukar påstå att finnarna är ett "ursprungsfolk", ungefär som samerna. Det här stämmer inte. Varför?

Siksi, että alkuperäiskansa on kansa, jonka asuma-alueille vieras kansa on historiallisena aikana tunkeutunut ja ulottanut oman valtiovaltansa sinne. Tämä on ihan juridinen määritelmä, jota ei saa vääntymään sellaiseksi, että suomalaiset voitaisiin mahduttaa siihen.

Därför att ett ursprungsfolk är ett folk vars bosättningsområde under historisk tid invaderats av ett främmande folk som sedan där upprättat sina egna statsinstitutioner. Det här är en juridisk definition som finnarna helt enkelt inte kan uppfylla, inte ens genom att tillämpa invecklad advokatyr.

Suomalaisilla on nykyään oma valtio. Suomalaisilla oli oikeastaan oma valtio jo Ruotsin vallan aikana. Suomalaisessa nationalistisessa propagandassa Ruotsista puhutaan suomalaisia sortaneena siirtomaaherrana, mutta itse asiassa suomalaiset olivat Ruotsin kuningaskunnassa arvostettuja alamaisia.

Finnarna har i dag egen stat. Finnarna hade egen stat egentligen redan under svenska väldet. I finsk nationalistisk propaganda framställs Sverige som en kolonialmakt som förtryckte finnarna, men egentligen var finnarna uppskattade undersåtar i konungariket Sverige.

Se on selvää että voidakseen toimia Tukholmassa suomalainen joutui osaamaan ruotsia. Mutta varsin pitkälle Suomen puolella lahtea suomella oli käytännössä virallisen kielen asema jo Ruotsin vallan aikana. Esimerkiksi käräjiä istuttiin suomeksi, mistä syystä Georg Salonius 1700-luvulla painatti suomennoksen Ruotsin valtakunnan laista suomalaisten lautamiesten avuksi. Jo aiempina vuosisatoina yksittäisiä lakeja olivat kääntäneet Jaakko Suomalainen (Jacobus Finno), Herra Martti (Olavinpoika) ja Ljungo Tuomaanpoika. Kuten olen ennenkin muistuttanut, sorrettujen alkuperäiskansojen kielelle sortajavaltion lakeja ei käännetä. Esimerkiksi englantilaisten hallitsemassa Irlannissa kenenkään mieleen ei juolahtanutkaan kääntää kuninkaan lakeja iirin kielelle.

Det är klart att en finne som ville göra karriär i Stockholm var tvungen att lära sig svenska. Men på finska sidan om Bottenviken hade finskan i praktiken en nästan officiell ställning redan under svenska väldet. Man satt ting och höll rättegång på finska, varför Georg Salonius på 1700-talet lät trycka en finsk översättning av Sveriges Rikes Lag som hjälpreda för finsktalande nämndemän. Redan tidigare hade enstaka lagtexter översatts av Jacobus Finno, Mårten Olofsson (Martinus Olaui, på finska känd som Herra Martti eller "Herr Mårten") och Ljungo Thomasson. Som jag redan förr påpekat, översätts förtryckarstatens lagar inte till förtryckta ursprungsfolks språk. I det av engelsmännen styrda Irland kunde ingen ens tänka på att översätta konungens lagar till iriska.

Suomalaiset eivät siis olleet "alkuperäiskansaa". Suomalaiset olivat osa ruotsalaista valtiokansaa. Totta kai alituinen sotiminen ja sotaväenotot, jotka täkäläiset nationalistit esittävät ruotsalaisena sortona, rasittivat suomalaista talonpoikaistoa, mutta yhtä lailla ne rasittivat riikinruotsalaisiakin maamoukkia.

Finnarna var alltså inte något "ursprungsfolk". Finnarna var en del av det statsbärande folket i Sverige. Naturligtvis var Sveriges evinnerliga stormaktskrig med sina militära tvångsuttagningar en väldig börda på den finska bondebefolkningen, men rikssvenska bönder led under precis samma börda.

Suomalaiset myös valloittivat saamelaisten asuma-alueita Ruotsille. Saamenkielisiä paikannimiä on Suomessa Nuuksiota myöten. Minun vanhan savolaisen kotikaupunkini suomeksi nolon kuuloista nimeä on selitelty sillä, että se on peräisin jostain saamelaiskielestä. Lisäksi kaupungin läheltä löytyy sellaisia paikannimiä kuin Lapinmäki ja Lapinniemi. Käytännöllisesti katsoen koko sisä-Suomi on siis saamelaisilta varastettua maata, ja suomen kieli on saamelaisten näkökulmasta sortajien ja maanryöstäjien kieli.

Finnarna erövrade också samiska bosättningsområden för Sverige. Dessa områden räckte så långt söderut att t o m Noux (fi. Nuuksio) i Esbo är ett samiskt namn. Min gamla savolaxiska hemstad har ett namn som låter genant på finska men som antagligen betyder någonting annat på samiska. Dessutom finns det ortnamn som Lapinmäki ("Lappbacka") och Lapinniemi ("Lappnäs") nära staden. Praktiskt taget är hela Finlands inre sålunda stöldgods som tillhört samerna, och ur samisk synvinkel är finska språket förtryckarens och inkräktarens språk.

Saamelaisten kansallislaulussa lauletaan:

I den samiska nationalsången heter det:

Sortumatta Saamen heimo
kestänyt on vainolaisten
tapporetket, kirokaupat,
viekkaat väärän veron viejät.

(suomenkielinen teksti Otto Manninen)

Lapplands släkte, sameätten,
obräckt har sen mäktat utstå
mördartjuder, slemma köpmän,
sluga skattekrävarskaror.

(okänd översättare)

Vainolaiset, jotka tekivät tapporetkiä, petkuttivat kirokaupoilla ja veivät viekkaasti vääriä veroja, olivat pitkälti suomenkielisiä suomalaisia. Tätä sopisi itse kunkin suomalaisen tykönään miettiä.

Mördartjuderna, de slemma köpmännen och de sluga skattekrävarskarorna var till stor del finsktalande finnar. Det här är någonting varje finne borde reflektera över.

Oma isoäitini oli kova suomalaisuusihminen, 1920-luvulla kansakoulunopettajan uransa aloittanut. Hän oli kuitenkin kipeästi tietoinen siitä, että suomalaiset olivat aikoinaan tunkeutuneet pahoissa aikeissa saamelaisten maille. Lapissa käydessään hän kerran puhtaasti kielitieteellisestä mielenkiinnosta kuunteli saamenkielistä puhetta, mutta kun saamelaiset huomasivat hänen kuuntelevan, he alkoivat puhua hiljemmin. "Pelkäävät puhua", isoäiti totesi sittemmin alakuloisena, "suomalaiset ovat kieltäneet kielen ja sortaneet".

Min mormor var en sträng finskhetsförespråkare, som inledde sin karriär som folkskollärare på tjugotalet. Hon var dock smärtsamt medveten om att finnarna på sin tid varit inkräktare på samisk mark. När hon en gång i sin ungdom besökte Lappland, blev hon nyfiken när hon hörde samiskt prat och började lyssna - samiskan var för henne ett intressant språk som var släkt med finskan. När samerna märkte att hon tjuvlyssnade på dem, började de dock tala tystare. "De är rädda att tala", konstaterade min mormor senare med vemodig röst, "finnarna har förbjudit språket och förtryckt dem".