Mitä Suomessa oikeasti ei saa sanoa - Vad man i verkligheten inte får säga i Finland

Kuten kaikki tietävät, minulla on jo kuuden vuoden ajan ollut tosiasiallinen julkaisu-, haastattelu- ja siteerauskielto suomenkielisessä mediassa, samalla kun minut ao. mediasta epäihmiseksi ajaneet persut ja äärioikeistolaiset itkevät joka paikassa, että heitä muka sensuroidaan. Katsotaanpa sitten, mitä minä aikoinani sanoin ja minkä sanominen oikeasti on kiellettyä, päätellen siitä että minua ei enää julkaista.

Som alla vet har jag sedan sex år tillbaka varit de facto belagd med utgivnings-, intervju- och citeringsförbud i finskspråkiga medier, medan de högerextremister och sannfinnar som står bakom detta förbud hela tiden gråter över att de själva kantänka blir censurerade. Låt oss ta en titt på vad det i verkligheten är förbjudet att säga i finska medier, eftersom jag blev utfryst för att säga det.

Ei saa sanoa, että äärioikeisto, rasistit ja "kansallismieliset" eivät oikeasti ole isänmaallisia. Äärioikeiston penseys maanpuolustusta kohtaan on edelleenkin tabu suomenkielisessä lehdistössä. Sen sijaan meidän pitää hyväksyä rasistit "isänmaallisiksi", vaikka heidän omalla nettifoorumillaankin on ihmetelty, miksi maahanmuuttokriitikoiden pitäisi olla erityisen isänmaallisia tai maanpuolustushenkisiä, ja on avoimesti ja röyhkeästi julistettu, että jos Venäjä hyökkää Suomeen, silloin tehdään yhteistyötä Venäjän kanssa tai lähdetään pakolaisiksi.

Man får inte säga att extremhögern, rasisterna och de "nationellt sinnade" inte på riktigt är fosterländska. Extremhögerns motvilliga attityd mot försvaret är fortfarande någonting ingen i den finskspråkiga pressen öppet vågar uttrycka sig om. I stället förutsätts vi att acceptera rasisterna som "fosterlandsvänner" - trots att de även på sitt eget webbforum retoriskt frågar, varför "invandringskritikerna" borde vara särskilt fosterländska eller försvarsvänligt sinnade, samtidigt som de öppet och fräckt förkunnar att de, om Ryssland invaderar, tänker kollaborera med ockupanten eller söka asyl i ett annat land.

Ei saa sanoa, että äärioikeisto ei piittaa kansallisesta kulttuurista. Nykyajan poliittiseen korrektiuteen kuuluu teeskennellä, että persut ja muut äärioikeistolaiset oikeasti tarkoittaisivat mitä sanovat kun sössöttävät jotain "kansallisen kulttuurin puolustamisesta". Todellisuudessa ainoa kulttuuri, josta äärioikeisto jotain tietää, on ylikansallinen massakulttuuri ja sen suomalaiset edustumat - minkä näkee jo äärioikeiston käyttämästä tyylittömästä ja huonosta suomen kielestäkin.

Man får inte säga att extremhögern ger fan i nationell kultur. I vår tids politiska korrekthet ingår det att man låtsas tro sannfinnarna och resten av extremhögern när de påstår sig "försvara vår nationella kultur". Den enda kultur extremhögern vet något om är den multinationella masskulturen och dess finska manifestationer, vilket man redan ser i den bedrövliga finska extremhögern uttrycker sig på.

Ei saa puhua ilmiselvistäkään äärioikeistolaisista aatemotiiveista esimerkiksi kouluammuskelujen takana. Kun rohkenin silloisessa blogissani sanoa, että esimerkiksi Jokelan koulujoukkomurhan tekijä Pekka-Eric Auvinen oli saanut vauhtia äärioikeistolaisista ajatuksista, äärioikeisto tietysti raivostui, mutta samoin suuttui työnjohtokin. Se sama työnjohto, joka kyllä oli valmis puolustamaan minua vasemmistolaisia ja feministisiä häiriköitä vastaan.

Man får inte diskutera de mest självklara högerextremt ideologiska motiv t ex bakom skolskjutningarna. När jag i min dåvarande blogg vågade säga att t ex Pekka-Eric Auvinen, massmördaren i Jokela, hade fått inspiration av högerextremism, bragte detta högerextremisterna till raseri, men lika mycket ogillades min åsikt av arbetsledning. Av samma arbetsledning som nog hade varit beredd att ta mig i försvar mot vänstersinnade och feministiska plågoandar.

Ei saa sanoa, että suomalainen äärioikeisto ajaa Venäjän asiaa. Se uskalletaan jo myöntää, että kansainvälinen äärioikeisto on Venäjän talutushihnassa. Mutta samalla epätoivoon asti itkuisesti toistellaan, kuinka Suomessa moisesta muka ei ole riskiä, koska täkäläinen äärioikeisto on vankan venäläisvastaista. Tämä on jo kauan sitten osoittautunut itsepetokseksi.

Man får inte säga att den finska extremhögern går Rysslands ärenden. Det vågar man visserligen medge att den internationella extremhögern styrs av Ryssland. Men samtidigt upprepar man gång på gång med gråtfärdig röst att en sådan risk inte existerar i Finland eftersom vår extremhöger kantänka är solitt ryskfientlig. Det här har för längesen visat sig vara självbedrägeri.

Ei saa ajaa raittiusasiaa. Silloin kun minulla vielä oli kirjoitusoikeudet suomeksi, vastustin johdonmukaisesti sekä alkoholia, tupakkaa että laittomia huumeita. Tätä äärioikeisto piti hirveänä provokaationa. Heikäläisille kyllä maistuu viina ja taitavat maittaa huumeetkin - eräät jopa kerskailevat sillä - mutta samanaikaisesti he syyttelevät poliittisia vastustajia tai sellaisiksi mieltämiään narkomaaneiksi. Se, että minä - yksi heidän katkerimmin vihaamistaan - kehtasinkin avoimesti ja kovaäänisesti kannattaa raittiutta, sai heidät tietysti raivoihinsa.

Man får inte främja nykterheten. När jag ännu var avlönad kåsör på finska, ogillade jag öppet och konsekvent både alkohol, tobak och olagliga berusningsmedel. Det här uppfattade extremhögern som en hemsk provokation. De själva har ingenting emot spriten och många av dem skryter formligen med hur mycket tjack de tål, men samtidigt utmålar de sina (verkliga eller förmenta) politiska motståndare som knarkare. Att jag - en av de för dem mest förhatliga karaktärerna i Finland - hade fräckheten att öppet och högljutt predika för nykterhet bragte dem givetvis till vilt raseri.

Ei saa puhua Gulagista, ellei samalla yritä vähätellä holokaustia. Seitsenvuotisella kolumnistin urallani luultavasti olin Sofi Oksasta lukuun ottamatta Suomen äänekkäin Neuvostoliiton vankileirien saariston historian popularisoija, koska minä nyt olen sattunut lukemaan Solženitsynin kirjan käytännössä ulkoa jo teinipoikana (koska tunnen suomennoksen ja ruotsinnoksen kautta teoksen sisällön niin hyvin, olen lukenut sen jo verraten varhaisessa vaiheessa myös venäjäksi). Mutta äärioikeiston mielestä Gulagista ei saa puhua, ellei samalla yritä kiistää holokaustia. Sellainen mielipide, että molemmat kansanmurhat olivat melko lailla epämiellyttävä juttu ja että liberaali länsimainen demokratia, jossa ihmisiä ei joukkomurhata, on molempia merkittävästi parempi, on äärioikeiston mielestä ihan hirveää kommunismia. Ja kun äärioikeisto niiskuttaa, suomenkieliset mediat aivastavat.

Man får inte ta upp Gulag, om man inte samtidigt försöker bagatellisera Förintelsen. Under min sjuåriga karriär som kåsör var jag antagligen - om man bortser från Sofi Oksanen - den som allra högljuddast försökte upplysa folk i Finland om de sovjetiska fånglägrens historia: jag har ju läst Solzjenitsyns bok redan som tonåring nästan utantill i finsk och svensk översättning (vilket är orsaken till att jag redan vid ett relativt tidigt skede av mina ryskastudier lyckades läsa igenom eländet på originalspråket). Men extremhögern tycker att man inte får snacka om Gulag om man inte har för avsikt att samtidigt ifrågasätta Förintelsen. En sådan åsikt att bägge folkmorden var mindre angenäma historier och att en liberal västerländsk demokrati utan massmord faktiskt är ett betydligt bättre alternativ, - ja det är en hemskt kommunistisk åsikt, tycker extremhögern, och när extremhögern tycker, samtycker de finskspråkiga medierna.