Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi julkaisi tuossa juuri jeremiadin, jossa julistaa netin lynkkaajasakit suurimmaksi uhkaksi sananvapaudelle nyky-Suomessa. Kiitosta vaan oikein paljon, että hän lopultakin huomasi saman ongelman, joka minulle oli todellisuutta jo kymmenen vuotta sitten ja jonka takia olen ollut viimeiset kuusi vuotta suomenkielisissä medioissa de facto siteeraus-, haastattelu- ja julkaisukielloissa (en ole tunnetusti kelvannut edes asiantuntija-avuksi iirin kieltä käsitteleviin artikkeleihin, vaikka kuusi iirinkielistä kirjaa julkaisseena minulla ehkä voisi olla jotain sanottavaa ao. artikkelien taustatiedoksi). Muuten, siihen aikaan kun vielä sain kirjoittaa, Iltalehden keskustelupalstalla heitettiin minun niskaani aika ajoin enemmän ja törkeämpää lokaa kuin missään, ja moderaatiota ei ilmeisesti ollut ollenkaan.
Erja Yläjärvi, ansvarig chefredaktör för aftontidningen Iltalehti, har just skrivit en jeremiad, där hon förkunnar att lynchmobbarna på webben för närvarande utgör det största hotet mot uttrycksfriheten i Finland. Tacka vet jag henne för att äntligen ha blivit medveten om det problem som redan för ett årtionde sen var vardag för mig och som bär skulden till att jag sedan sex år tillbaka de facto belagts med citerings-, intervju- och publiceringsförbud i finskspråkiga medier (som bekant har jag inte ens anlitats som sakkunnig när det kommit ut artiklar om iriska språket i finska medier, trots att jag - efter att ha gett ut sex böcker på iriska - förmodligen kunde bidra med någonting relevant till artiklarna i fråga). På den tid då jag ännu fick skriva krönikor, var det på Iltalehtis webbforum jag ofta attackerades mera vulgärt och fräckt än någon annanstans, och moderatorer fanns det tydligen inga.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.