Tapaus Sampo Ahto - Fallet Sampo Ahto

Upseeri ja historioitsija Sampo Ahto nousi hieman keskustelun kohteeksi tuolla Twitterin puolella. Sampo Ahdon nimi on minulle tuttu hamasta lapsuudesta asti, sillä se viikoittaisjulkaisu, jonka aina muistan mainita kertoessani miten kiinnostukseni iirin kieleen sai alkunsa - "Kuohuva vuosisata" - kuorrutti enimmäkseen angloamerikkalaisen lähdeaineistonsa kotimaisten historioitsijoiden laatimalla lisämateriaalilla, ja jossain ensimmäistä maailmansotaa käsittelevistä numeroista ilmestyi Ahdon (nimellä "majuri Sampo Ahto") varsin asiantuntevan ja osaavan vaikutelman tehnyt artikkeli "Suomalaiset maailmansodassa".

Sampo Ahto, officerare och historiker, blev nyligen föremål för en viss diskussion oss kompisar emellan på Twitter. Sampo Ahtos namn är mig bekant sedan tidigaste barnaår, ty den veckotidning som jag alltid kommer ihåg att nämna när jag berättar hur mitt intresse för iriska språket väcktes - "Kuohuva vuosisata" - erbjöd inte bara angloamerikanska artiklar om nittonhundratalets historia i finsk översättning, utan också extramaterial skrivet av inhemska experter. Sålunda gav tidningen ut en artikel av Sampo Ahto - eller major Sampo Ahto - som handlade om finländarnas bidrag till första världskriget och gjorde ett helt sakkunnigt intryck.

Ahto oli yksi niistä sotilastaustaisista kirjoittajista, jotka paheksuivat André Swanströmin tuoretta kirjaa suomalaisista SS-miehistä. Minulla ei ole historiantutkijan pätevyyttä sanoa Swanströmin kirjasta juuta eikä jaata, toteanpa vain että Ahto kollegoineen katsoo asiakseen puolustaa "panttipataljoonan" mainetta isänmaallisuuden ja sotasankaruuden nimissä ja kiistää pataljoonassa esiintyneen fasistisia asenteita.

Ahto var en av de skribenter av officerarbakgrund som uttryckte ogillande för André Swanströms nyligen utkomna bok om finländska SS-män. Jag är ingen historiker och kan inte uttrycka mig om Swanströms bok, jag konstaterar bara att Ahto och kollegerna ser sig föranlåtna att ta denna s k "pantbataljon" i försvar och avfärda alla insinuationer om att det förekommit fascistiska attityder i bataljonen. 

Ahdolla lienee syyt mielipiteisiinsä, enkä ryhdy sitä asiaa moralisoimaan. Sanoisin pikemminkin, että jos Ahto tyytyisi vain moittimaan liian vasemmistolaisina tai epäisänmaallisina pitämiensä historioitsijoiden näkemyksiä, se olisi juuri sitä mitä häneltä ja hänenlaisiltaan tulee voida odottaa ja valtakunnassa olisi kaikki hyvin. Se, ettei kaikki ole hyvin, ilmenee siitä, että Ahto samanaikaisesti toimii putinistisen Vastavalkea-propagandakeskuksen kirjoittajana.

Ahto torde ha sina skäl att hysa de åsikter han hyser, och jag är inte på humöret att komma med några antifascistiska moralkakor. Skulle Ahto nöja sig med att klandra de historiker han anser för vänstervridna eller otillräckligt fosterländska, så skulle allting vara som det bör vara. Att Ahto samtidigt verkar som skribent på den putinistiska propagandacentralen Vastavalkea ("Moteld"), ger däremot anledning till en viss bestörtning.

Vastavalkea on juuri sellainen alusta, jossa syytellään fasismista kaikkia Venäjää mistään pahoista aikeista epäileviä. Jos Venäjä koskaan hyökkää, se voi Vastavalkean taustayhteisön mukaan olla vain Suomen fasistisen pahuuden syytä. Minuakin siellä varmasti nimiteltäisiin fasistiksi, jos olisin riittävän merkittävä henkilö. Se, että Ahto on mennyt tuollaisen porukan kelkkaan, tuntuu tavattoman hämmentävältä, kun hän kuitenkin on juuri niitä, joita äkkinäinen voisi odottaa vastavalkealaisten syyttelevän fasismista. Kaiken lisäksi Ahto ei edes ole ainoa vanhan kansan isänmaallinen konservatiivi, joka on päätynyt Putinille myötämielisiin piireihin.

Vastavalkea är en sajt där vem som helst som inte litar på Ryssland kallas fascist. Om Ryssland invaderar Finland, kan detta enligt Vastavalkea bara bero på Finlands egen fascistiska ondska. Jag skulle säkert också kallas fascist på sajten om jag vore en tillräckligt viktig person. Att Ahto anslutit sig till ett sådant gäng känns djupt förvånande, vid första ögonkastet skulle det ju kännas mera sannolikt att det är sådana som Ahto sajten beskyller för fascism. Till på köpet är Ahto inte ens den enda representanten för gammaldags fosterländsk konservatism som nu återfinner sig i de putinvänliga kretsarna.


Iso kysymys on, miten tällainen on mahdollista. Helpoin selitys on, että Ahdon kaltaiset upseerismiehet eivät alun perinkään olleet niinkään isänmaallisia kuin kansalliskonservatiiveja, ja kun Venäjä vaihtoi ideologiaa, siitä tuli heille houkutteleva aatteellinen johtotähti. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, että he päätyivät aiempien verivihollistensa, Venäjää palvovien vanhan koulukunnan äärivasemmistolaisten, kanssa samaan kompukseen.

Det är en svår fråga, hur detta alls är möjligt. Den lättaste förklaringen lyder att officerare som Ahto aldrig varit så mycket fosterländska som de varit nationalkonservativa, och att Ryssland blivit en lockande ideologisk ledstjärna för dem när det bytt ideologi. Det här förklarar dock inte hur de nu kan stå i maskopi med sina tidigare arvfiender, de rysslanddyrkande vänsterextremisterna av gamla skolan.


Tuntuukin siltä, että tässä jotain roolia esittää kaipuu Kekkosen ajan yksinkertaisiin ja turvallisiin vastakkainasetteluihin. Verrattuna arvaamattomaan postmoderniin nykymaailmaan, jossa on sellaisia vaikeasti luokiteltavia ilmiöitä kuin isänmaallisia tummaihoisia tai aktiiviupseerihomoja vanha kiistakumppani 70-luvulta tuntuu varmaankin melkein ystävältä. Yhdessä hänen kanssaan on mukava protestoida koko nykyaikaa vastaan.

Det förefaller att längtan till de enkla och trygga motsättningarna under Kekkonenåren spelar en viss roll här. I jämförelse med dagens lömska, postmoderna värld med sådana svårkategoriserade företeelser som svarthyade fosterlandsvänner eller homosexuella arméofficerare känns den gamla motståndaren från sjuttiotalet nästan som en vän. Tillsammans med honom är det bekvämt att protestera mot hela samtiden.